ApoWiki:Aposource

ApoWikistä

Aposource on ApologetiikkaWikin projektisivu, johon kerätään lähdeviitteitä eli väitteitä lähteineen. Tavoitteena ei ole kaunis lopputulos, vaan käytännöllisyys. Lähdeviitteenkään ei tarvitse ajan säästämisen vuoksi olla täydellinen, kunhan siinä on riittävästi johtolankaa, jotta lähde voidaan jäljittää ja siten tarvittaessa viitata lähteeseen tieteen ja taiteen normien mukaisesti. Sivulta on järkevintä etsiä tietoa painamalla selaimessa [CTRL] + F.

Yleinen syntaksi on: "sitaatti" (lähde ja tietoja) tai detaljin referaatti (lähde ja tietoja)

Sitaatit[muokkaa]

  • "Nykytietämyksen valossa meillä ei ole mitään perusteita uskoa, että ihminen olisi tullut paremmaksi tai että hän olisi kehittynyt moraalisesti aikaisempiin aikakausiin verrattuna. Jotkut historian järkyttävimmistä kansanmurhista ovat tapahtuneet sadan viime vuoden aikana. Kansallissosialismin pyrkimys uuden tuhatvuotisen valtakunnan aikaansaamiseen tuotti kansanmurhia ja maailmansodan. Kommunismin musta kirja kertoo niistä katastrofeista, joita on aikaansaatu kehitysuskon kommunistisen muunnelman pohjalta. Usein puhutaan pimeästä keskiajasta, jota luonnehti inkvisitio, tietämättömyys ja suvaitsemattomuus. Tosiasioiden valossa viimeiset sata vuotta ihmiskunnan historiasta ovat olleet moraalisesti ja henkisesti paljon keskiaikaa pimeämpiä. Ihmisen julmuudella ja raakalaismaisuudella ei ole ollut mitään rajoja hänen pyrkiessään luomaan uutta, parempaa maailmaa erilaisten kehitysuskon muunnelmien pohjalta." (Tapio Puolimatka, Usko, tieto ja myytit, s. 307, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki, 2005)
  • "Valistususkossa ihminen uskoo aktiivisen järjen käytön parantavan elämän edellytyksiä. Tällainen aktiivinen usko järkeen vaatii ihmiseltä koko ajan kriittistä pohdintaa. Valistususkon ongelmana on kuitenkin se, että muita inhimillisen elämän alueita laiminlyödään. Kristillisen uskon näkökulmasta valistususkon ongelmana on lisäksi, ettei se pysty ratkaisemaan synnin ja piilotajunnan ongelmaa. Piilotajunta on eristetty tietoisuudesta, eikä tietoisuudessa tapahtuva kriittisyyden kehitys siirry piilotajuntaan. Piilotajunnan eristyneestä ja myyttisestä tarkastelutavasta käsin aktiivinen usko järkeen värittyy niin, että se johtaa järjen palvontaan ja järjen passivoitumiseen. Se voi johtaa esimerkiksi tieteen käsittämiseen myyttiseksi voimaksi, jonka auktoriteettiin ihminen luottaa sokeasti. Tällä tavalla aktiivinen usko järkeen voi piilotajuisen uskon näkökulmasta yllättäen kääntyäkin passiiviseksi auktoriteettiuskoksi, jossa ihminen tunteenomaisesti luottaa tieteen edustajien kannanottoihin, ilman että hän aktiivisesti arvioi niiden sisältöä. Tällainen myyttinen usko lukee ihmisjärjelle lähes jumalallisia ominaisuuksia ja uskoo sen rajattomiin mahdollisuuksiin. Järjen jumalallistaminen vangitsee ihmisen samalla itseriittoisen ylpeyden kehään, koska ihminen kadottaa realistisen tajun inhimillisen järjen mahdollisuuksista." (Tapio Puolimatka, Usko, tieto ja myytit, s. 296, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki, 2005)
  • "Ne, jotka eivät tunne aitoa hyvää, eivät tottele Jumalaa; he eivät tottele Häntä kuten ajattelevan olennon kuuluisi, ajatuksen myöntymisellä. Heidän ruumiinsa ja sielunsa alistuvat täysin niiden mekanismien laeille, jotka täysivaltaisesti ohjaavat fyysistä ja psyykkistä materiaa. Fyysinen ja psyykkinen materia heissä tottelee täydellisesti, materiaalisesti he ovat täysin tottelevaisia. Eivätkä he ole mitään muuta, jos heillä ei ole ja jos he eivät halua yliluonnollista valoa, joka ainoana voi nostaa ihmisen materian yläpuolelle. Siksi heidän meille tekemänsä paha täytyy ottaa vastaan pahana, jota meille tekee eloton materia. Sen myötätunnon lisäksi, mitä eksyneelle ja kärsivälle ihmisen ajattelulle tulee osoittaa, heitä tulee rakastaa kuin elotonta materiaa: täydellisen kauniina maailmankaikkeuden järjestyksen osina." (Simone Weil, Juurtuminen : Alkusoitto ihmisvelvollisuuksien julistukselle, s. 303–304, 23°45 : niin & näin -lehden filosofinen julkaisusarja : osa 28, Eurooppalaisen filosofian seura ry, 978-952-5503-27-2, Tampere, 2007)
  • "Science is just like any other enterprise. It's human, it's flawed, it's filled with politics and ego." (Deborah Blum – Nature Vol. 458, Issue no. 7236 (19 March 2009), s. 277)
  • "Diakonian ruokajakeluun ja vähävaraisten auttamiseen käytetään vuosittain noin kuusi miljoonaa euroa - -" (Presso 3.3.2007, s. 12, "Mihin menet, kansankirkko?", Jenny Jännäri)
  • "Uskonnollisesti sitoutuneilla nuorilla on vähemmän masentuneisuutta, itsemurhayrityksiä, päihteiden käyttöä ja tilapäisiä sukupuolisuhteita kuin muilla nuorilla. Heidän keinonsa selvitä vastoinkäymisistä ja traumoista ovat monipuolisempia kuin ikätovereilla, kertoo Garbarino (1999, 156)." (Jari Sinkkonen, Lapsen puolesta, s. 254, WSOY, 951-0-26587-X, Helsinki, 2001)
  • "Hänen maailmankuvansa on tieteellinen: kaikki pitää pystyä kyseenalaistamaan ja arvioimaan kriittisesti.

Ihminen koostuu alkeishiukkasista, jotka ovat peräisin galakseista. Siihen kiertoon ihminenkin palaa aikanaan. Se on kaunista ja luonnollista eikä siinä tarvita mitään yliluonnollista

- Jussi K. Niemelän haastattelu HS:ssa 1.7.2009 (s.B6)
  • "Valtaoja kertoi, että luettuaan Cristopher Hitchensin kirjan Jumala ei ole suuri – Kuinka uskonto myrkyttää kaiken, hän melkein päätti liittyä takaisin kirkkoon. (Jussi K. Niemelä: Maailma ja sen selitys. Vapaa ajattelija, 2009, nro 1/2009, s. 5. )
  • "Valaistuneinkaan tiibetiläinen lama ei pysty levitoimaan - -" (Jussi K. Niemelä: Maailma ja sen selitys. Vapaa ajattelija, 2009, nro 1/2009, s. 7. )
  • Se, että asia X voi olla Y, ja se että asia X on Y, ovat kaksi eri asiaa, ensimmäinen on jossittelua, siis nollaa suurempien todennäköisyyksien listaamista, kun taas jälkimmäinen on toteutuneen, faktuaalisen asian tarkastelua. Esim jos poliisi päättää, että NN voi olla syyllinen tutkittavana olevaan rikokseen, niin yleinen syyttäjä vie jutun oikeuteen, jossa sitten päätetään, onko NN syyllinen vai ei. Ja oikeudessa yleensä esitetään kummaltakin puolelta toditeita, jotka ovat ristiriidassa vastapuolen näkemyksen kanssa, ja tuomarit (Suomessa ei ole juryä) päättävät kumpi todisteaineisto on painavampi." (http://www.tiede.fi/keskustelut/evoluutio-ja-fossiilit-f8/evoluutioteoria-duel-ad-vs-tjt-t42267.html)
  • "Sanasta sanaan Jumalan sanana Raamattua pitää joka viides (18 %) suomalainen." (http://www.evl.fi/kkh/kt/uutiset/elo98/pohjmaat.htm Kirkon tiedotuskeskus: Kolme neljästä pohjoismaalaisesta sanoo uskovansa Jumalaan. 1998.)
  • "... Niin, entä meidän ylpeytemme Dmitri Dmitritš! Gorjainov-Šahovskoi!?
    Gorjainov-Šahovskoi! Pikkuinen vanhus, jo suttuinen korkean ikänsä vuoksi — milloin tuhri liidulla mustan velvetiininuttunsa, milloin tunki nenäliinan sijasta taulurievun taskuunsa. Elävä kasku, kokoelma lukemattomia professorijuttuja, Varsovan keisarillisen yliopiston sielu, joka vuonna 1915 siirtyi kaupalliseen R:ään kuin hautausmaalle. Puoli vuosisataa tieteellistä työtä, läjä onnittelusähkeitä — Millwaukeesta, Kapkaupungista, Yokohamasta. Mutta sitten koneistoa raikastamaan määrätty puhdistuskomissio kampasi hänet. Silloin hän lähti Moskovaan ja toi Kalininilta kirjelapun: tähän vanhukseen ei saa koskea! (Kerrottiin, että Kalininin isä oli ollut professorin isän maaorja).
    Eikä professoriin koskettu. Hänet jätettiin siinä määrin rauhaan että sivullista oikein pelotti: milloin hän kirjoitti luonnontieteellisen tutkielman jossa matemaattisesti todisti jumalan olemassaolon. Milloin taas julkisella luennolla paasasi keltaisten viiksiensä alta rakkaasta Newtonistaan:
    — Sain juuri kirjelapun: 'Marx kirjoitti että Newton oli materialisti mutta te sanotte häntä idealistiksi.' Minä vastaan: Marx oli väärässä. Newton uskoi Jumalaan niin kuin jokainen suuri tiedemies.
    Oli kammottavaa kirjoittaa muistiin hänen luentojaan! Pikakirjoittajat joutuivat epätoivon valtaan. Heikkojen jalkojensa vuoksi professori istui aivan taulun edessä, kasvot sitä kohti, selin yleisöön, hän kirjoitti oikealla kädellään ja vasemmalla pyyhki kirjoittamaansa — ja koko ajan taukoamatta mutisi jotakin itsekseen. Hänen ajatuksiaan oli täysin mahdotonta ymmärtää luennon aikana. Mutta kun Neržin ja eräs tämän toveri onnistuivat kaksistaan työnjaon avulla merkitsemään kaiken muistiin ja illalla syventyivät siihen — jokin täytti sielun, kuin tähtitaivaan kimallus.
    Miten hänen oli käynyt? ... Vanhus haavoittui R:n pommituksessa, puolikuolleena hänet vietiin Kirgisiaan. Sitten hän palasi mutta yliopistoon häntä ei kai enää otettu, hän on opettajakorkeakoulussa nyt... Elossa siis? ... Elossa... Ihmeellistä. Aika kuluu eikä kuitenkaan kulu..."
    (Aleksander Solženitsyn: Ensimmäinen piiri, s. 57–58; Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki, 4.p. 1970.)

Referaatit[muokkaa]