Muokataan sivua Lapsen ihmisoikeus: oikeus isään ja äitiin (kirja)
ApoWikistä
Kumoaminen voidaan suorittaa. Varmista alla olevasta vertailusta, että haluat saada aikaan tämän lopputuloksen, ja sen jälkeen julkaise alla näkyvät muutokset.
| Nykyinen versio | Oma tekstisi | ||
| Rivi 17: | Rivi 17: | ||
| seuraava = | | seuraava = | ||
}} | }} | ||
Lapsen ihmisoikeus: oikeus isään ja äitiin on '''[[Tapio Puolimatka]]'''n kirjoittama kirja, joka analysoi lapsen keskeistä | Lapsen ihmisoikeus: oikeus isään ja äitiin on '''[[Tapio Puolimatka]]'''n kirjoittama kirja, joka analysoi lapsen keskeistä ihmisoikeutta: oikeutta isään ja äitiin. | ||
== Ote kirjan johdannosta == | == Ote kirjan johdannosta == | ||
”On sanottu, että yhteiskunnan suuruus mitataan parhaiten sen huolenpidon perusteella, minkä se kohdistaa niiden suojelemiseen, jotka kaikkein vähiten pystyvät huolehtimaan itsestään.”<ref> | ”On sanottu, että yhteiskunnan suuruus mitataan parhaiten sen huolenpidon perusteella, minkä se kohdistaa niiden suojelemiseen, jotka kaikkein vähiten pystyvät huolehtimaan itsestään.”<ref>Stefanowics 2007a: xvii</ref> Lapsen itseisarvo asettaa rajoja aikuisten vapaudelle. Koska lapsi on päämäärä itsessään, häntä ei ole luvallista käyttää välineenä aikuisten päämäärien tai mielihalujen toteuttamiseksi. Itseisarvoisena olentona lapsella on oikeus ymmärtää itseään ja määritellä oma identiteettinsä suhteessa alkuperäänsä. Siksi lapsen oikeus isään ja äitiin on niin perustavanlaatuinen, ettei mikään aikuisen oikeus voi kumota sitä. | ||
Kulttuuri, joka asettaa aikuisten vapaudet lasten perusoikeuksien edelle, joutuu ristiriitaan moraalisen omantuntonsa kanssa. Jos yhteiskunta laajentaa aikuisten valinnanvapautta niin paljon, että se poistaa lainsäädännöstään lapsen oikeuden isään ja äitiin, se uhkaa yhteiskuntamoraalin perusteita. Kyseessä on niin vakava moraalisten oikeuksien loukkaus, ettei se murenna pelkästään moraalista suhtautumista lapsiin, vaan horjuttaa koko kulttuurin moraalisia perusteita. Murentaessaan ihmisyyden moraalisia lähtökohtia se heikentää kaikkien ihmisten välisten suhteiden moraalista perustaa. | Kulttuuri, joka asettaa aikuisten vapaudet lasten perusoikeuksien edelle, joutuu ristiriitaan moraalisen omantuntonsa kanssa. Jos yhteiskunta laajentaa aikuisten valinnanvapautta niin paljon, että se poistaa lainsäädännöstään lapsen oikeuden isään ja äitiin, se uhkaa yhteiskuntamoraalin perusteita. Kyseessä on niin vakava moraalisten oikeuksien loukkaus, ettei se murenna pelkästään moraalista suhtautumista lapsiin, vaan horjuttaa koko kulttuurin moraalisia perusteita. Murentaessaan ihmisyyden moraalisia lähtökohtia se heikentää kaikkien ihmisten välisten suhteiden moraalista perustaa. | ||
| Rivi 33: | Rivi 33: | ||
Avioliiton luonteen takia näihin kysymyksiin ei voida vastata pelkästään vetoamalla avioliiton solmivien aikuisten näkökulmaan ja takaamalla, ettei ketään aikuista syrjitä tai hänen valinnanvapauttaan rajoiteta. Koska avioliitto koskettaa tulevia sukupolvia, heidän oikeutensa, vapautensa ja syrjimättömyytensä on ensisijaisesti turvattava, koska he eivät pysty elämänsä alkuvuosina ollenkaan huolehtimaan itsestään. Syrjimättömyyden ja valinnanvapauden periaatteita on sovellettava ennen kaikkea avioliitosta syntyviin lapsiin. Pyrkimys muuttaa avioliiton määritelmää aikuiskeskeiseksi vetoamalla yksilön vapauteen valita aviopuolisonsa sukupuolesta riippumatta, ei ole neutraalia ihmisten valinnanvapauden kunnioittamista. | Avioliiton luonteen takia näihin kysymyksiin ei voida vastata pelkästään vetoamalla avioliiton solmivien aikuisten näkökulmaan ja takaamalla, ettei ketään aikuista syrjitä tai hänen valinnanvapauttaan rajoiteta. Koska avioliitto koskettaa tulevia sukupolvia, heidän oikeutensa, vapautensa ja syrjimättömyytensä on ensisijaisesti turvattava, koska he eivät pysty elämänsä alkuvuosina ollenkaan huolehtimaan itsestään. Syrjimättömyyden ja valinnanvapauden periaatteita on sovellettava ennen kaikkea avioliitosta syntyviin lapsiin. Pyrkimys muuttaa avioliiton määritelmää aikuiskeskeiseksi vetoamalla yksilön vapauteen valita aviopuolisonsa sukupuolesta riippumatta, ei ole neutraalia ihmisten valinnanvapauden kunnioittamista. | ||
Harvardin yliopiston professorin '''Michael Sandelin'''<ref> | Harvardin yliopiston professorin '''Michael Sandelin'''<ref>Sandelin 2012: 293</ref> mukaan kysymys avioliiton tarkoituksesta liittyy kysymykseen siitä, ”mikä avioliiton tulkinta suo kunniaa sitä ansaitseville hyveille. Se, mikä voidaan katsoa avioliiton tarkoitukseksi, riippuu osittain siitä, mitä ominaisuuksia avioliiton pitäisi meidän mielestämme kunnioittaa ja vahvistaa. −− Tämä taas vie meidät kiistanalaiselle moraalin alueelle, jolla emme voi pysyä riippumattomina kilpailevien hyvän elämän käsitysten suhteen.” | ||
Käsitys avioliiton merkityksestä riippuu laajemmasta hyvän elämän käsityksestä. Oikeudenmukaisuus ei tarkoita valinnanvapauden kunnioittamista kokonaan riippumatta ihmisten mieltymysten ja valintojen arvosta. Oikeudenmukaista yhteiskuntaa ei voida saavuttaa yksinkertaisesti turvaamalla ihmisten valinnanvapaus, koska ihmiset voivat käyttää valinnanvapauttaan väärin ja ihmisten mieltymykset voivat olla vinoutuneita ja toisten oikeuksia loukkaavia. Tämä pätee erityisesti avioliiton kaltaiseen instituutioon, joka luontaisesti johtaa lasten syntymään, jotka ovat täysin riippuvaisia aikuisten tarjoamasta hoidosta ja ohjauksesta. | Käsitys avioliiton merkityksestä riippuu laajemmasta hyvän elämän käsityksestä. Oikeudenmukaisuus ei tarkoita valinnanvapauden kunnioittamista kokonaan riippumatta ihmisten mieltymysten ja valintojen arvosta. Oikeudenmukaista yhteiskuntaa ei voida saavuttaa yksinkertaisesti turvaamalla ihmisten valinnanvapaus, koska ihmiset voivat käyttää valinnanvapauttaan väärin ja ihmisten mieltymykset voivat olla vinoutuneita ja toisten oikeuksia loukkaavia. Tämä pätee erityisesti avioliiton kaltaiseen instituutioon, joka luontaisesti johtaa lasten syntymään, jotka ovat täysin riippuvaisia aikuisten tarjoamasta hoidosta ja ohjauksesta. | ||
| Rivi 77: | Rivi 77: | ||
Vallitseva oikeuskäsitys on tietysti altis muutoksille eikä sen varaan voi rakentaa moraalisia perusteluja. Mutta avioliiton erityisluonteen perustelu on mahdollista tehdä myös moraalisilla perusteilla irrallaan vallitsevasta oikeuskäsityksestä. Perustelu avioliiton erityisluonteelle on se, että ainoastaan naisen ja miehen avioliitosta voi luonnollista tietä syntyä lapsia ja sukupolvien ketjuja. Avioliiton tarkoituksena on huolehtia lapsista ja luoda lapsen ja aikuisten turvaksi niitä sukurakenteita ja sukulaisuusketjuja, jotka ovat aina olleet ihmisyhteisön perusta. Koska samaa sukupuolta olevien parisuhteesta ei synny luonnollisella tavalla lapsia, ne eivät luo biologisen sukulaisuuden varaan rakentuvaa perustaa lasten identiteetin ja hyvinvoinnin kehittymiselle eivätkä ne voi toimia samalla tavalla sukujen perustana. Suurin osa sateenkaarilapsista on peräisin puolisoiden aikaisemmista heteroseksuaalisista suhteista, mikä sekin korostaa heteroseksuaalisen avioliiton erityisluonnetta ja sitä, ettei homoseksuaalisesti suuntautuneita yksilöitä syrjitä ihmisinä: heillä on oikeus mennä heteroseksuaaliseen avioliittoon ja monet heistä ovat käyttäneet tätä oikeutta. | Vallitseva oikeuskäsitys on tietysti altis muutoksille eikä sen varaan voi rakentaa moraalisia perusteluja. Mutta avioliiton erityisluonteen perustelu on mahdollista tehdä myös moraalisilla perusteilla irrallaan vallitsevasta oikeuskäsityksestä. Perustelu avioliiton erityisluonteelle on se, että ainoastaan naisen ja miehen avioliitosta voi luonnollista tietä syntyä lapsia ja sukupolvien ketjuja. Avioliiton tarkoituksena on huolehtia lapsista ja luoda lapsen ja aikuisten turvaksi niitä sukurakenteita ja sukulaisuusketjuja, jotka ovat aina olleet ihmisyhteisön perusta. Koska samaa sukupuolta olevien parisuhteesta ei synny luonnollisella tavalla lapsia, ne eivät luo biologisen sukulaisuuden varaan rakentuvaa perustaa lasten identiteetin ja hyvinvoinnin kehittymiselle eivätkä ne voi toimia samalla tavalla sukujen perustana. Suurin osa sateenkaarilapsista on peräisin puolisoiden aikaisemmista heteroseksuaalisista suhteista, mikä sekin korostaa heteroseksuaalisen avioliiton erityisluonnetta ja sitä, ettei homoseksuaalisesti suuntautuneita yksilöitä syrjitä ihmisinä: heillä on oikeus mennä heteroseksuaaliseen avioliittoon ja monet heistä ovat käyttäneet tätä oikeutta. | ||
'''Alasdair Macintyren'''<ref> | '''Alasdair Macintyren'''<ref>Macintyre 2004</ref> mukaan ihminen voi käsittää elämänsä kertomuksen vain ymmärtämällä tarinoita, joiden osaksi hänen elämänsä kietoutuu. Itsensä ymmärtäminen ja moraalinen pohdinta ovat näin sidoksissa jäsenyyteen ja yhteenkuulumiseen, perheeseen ja sukuihin. Ihminen elää aina jonkin tietyn sosiaalisen identiteetin haltijana, kuten Sandel<ref>Sandel 2012: 251</ref> asian kiteyttää: ”Olen jonkun poika tai tytär, jonkun toisen serkku tai setä. Olen tämän kaupungin kansalainen, tämän killan tai ammattikunnan jäsen, kuulun tähän klaaniin, tähän heimoon tai tähän kansaan.” Näin ihminen perii perheensä, sukunsa, kaupunkinsa, heimonsa tai kansansa menneisyyden ja siihen sisältyvät oikeutetut odotukset ja velvollisuudet. ”Näin muodostuu se, mikä on elämässäni annettua, oma moraalinen lähtökohtani. Juuri tämä antaa elämälleni osan sen omasta erityislaadusta.” Sukupuolineutraali avioliittokäsitys haluaa määritellä lapsen normaalitilaksi tällaisten sukuyhteyksien katkeamisen ainakin yhden vanhemman puolelta. Kasvaessaan lesboäitinsä ja tämän kumppanin kodissa Jean-Dominique Bunel kertoo: ”Koin isän puutteen ikään kuin amputaationa.” <ref>Bunel, sit. Guénois 2013</ref> | ||
Sukupuolineutraalia avioliittoa koskevassa julkisessa keskustelussa vältellään olennaista kysymystä avioliiton merkityksestä ja sen erityispiirteistä. Sen sijaan keskitytään puhumaan aikuisten välisestä yhdenvertaisuudesta, tasa-arvosta ja syrjivyydestä, ikään kuin avioliiton rajoittaminen naisen ja miehen väliseksi olisi mielivaltaista syrjintää. Tällöin unohdetaan, että naisen ja miehen seksuaalisuhde on ainutlaatuinen kyvyssään tuottaa parille yhteisiä biologisia lapsia, ja että avioliiton ytimessä on huolehtiminen lapsista, joiden eteen aikuisten on epäsymmetrisesti tehtävä uhrauksia. Sukupolvien jatkuvuuden turvaamiseen tähtäävän avioliittoinstituution perusrakenteena on siten lainsäädännöllisesti tukea uhrautumisen hyvettä, koska ilman sitä lapset jäävät heitteille. Tasa-arvoretoriikka ei tee oikeutta lasten erityistarpeille eikä isän ja äidin toisiaan täydentäville kyvyille lasten terveen kehityksen edellytyksinä.<ref> | Sukupuolineutraalia avioliittoa koskevassa julkisessa keskustelussa vältellään olennaista kysymystä avioliiton merkityksestä ja sen erityispiirteistä. Sen sijaan keskitytään puhumaan aikuisten välisestä yhdenvertaisuudesta, tasa-arvosta ja syrjivyydestä, ikään kuin avioliiton rajoittaminen naisen ja miehen väliseksi olisi mielivaltaista syrjintää. Tällöin unohdetaan, että naisen ja miehen seksuaalisuhde on ainutlaatuinen kyvyssään tuottaa parille yhteisiä biologisia lapsia, ja että avioliiton ytimessä on huolehtiminen lapsista, joiden eteen aikuisten on epäsymmetrisesti tehtävä uhrauksia. Sukupolvien jatkuvuuden turvaamiseen tähtäävän avioliittoinstituution perusrakenteena on siten lainsäädännöllisesti tukea uhrautumisen hyvettä, koska ilman sitä lapset jäävät heitteille. Tasa-arvoretoriikka ei tee oikeutta lasten erityistarpeille eikä isän ja äidin toisiaan täydentäville kyvyille lasten terveen kehityksen edellytyksinä.<ref>Milbank 2012</ref> | ||
== Kirjan sisällys == | == Kirjan sisällys == | ||
