Muokataan sivua Jeesuksen historiallisuus


Se, että Jeesus todella eli vuoden 0 tienoilla, on erittäin olennaista kristinuskon kannalta, sillä sen mielekkyys on vahvasti riippuvainen [[Uusi testamentti|Uuden testamentin]] kuvaaman Jeesuksen pääpiirteittäisestä historiallisuudesta.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Kankaanniemi, Matti | Otsikko = [http://www.ristinvoitto.fi/sisalto/artikkelit/antiikin_sankaritarut_eivat_horjuta_evankeliumien_aitoutta/ Antiikin sankaritarut eivät horjuta evankeliumien aitoutta] | Julkaisu = Ristin Voitto | Ajankohta =8.10.2008 | Numero = 41 | Sivut = 10–11 |
Julkaisupaikka = Kerava | Julkaisija = Aikamedia |  | www-teksti = Ristin Voitto | Tiedostomuoto = | Viitattu = 5.11.2008 }} (''- - kristinuskon mielekkyys on lujasti sidoksissa Uuden testamentin kuvaaman Jeesus-kertomuksen pääpiirteittäiseen historiallisuuteen - -'')</ref> Useimmat historian- ja raamatuntutkijat pitävät Jeesusta juutalaisena, [[wp:Galilea|Galileassa]] syntyneenä opettajana, jota pidettiin yleisesti parantajana, sai kasteen [[wp:Johannes Kastaja|Johannes Kastajalta]] ja tuomittiin [[wp:Pontius Pilatus|Pontius Pilatuksen]] käskystä kuolemaan [[wp:ristiinnaulitseminen|ristiinnaulitsemalla]] syytettynä kansan kiihotuksesta Rooman valtakuntaa vastaan.<ref>Raymond E. Brown, The Death of the Messiah: From Gethsemane to the Grave (New York: Doubleday, Anchor Bible Reference Library 1994), p. 964; D. A. Carson, et al., p. 50-56; Shaye J.D. Cohen, From the Maccabees to the Mishnah, Westminster Press, 1987, p. 78, 93, 105, 108; John Dominic Crossan, The Historical Jesus: The Life of a Mediterranean Jewish Peasant, HarperCollins, 1991, p. xi-xiii; Michael Grant, p. 34-35, 78, 166, 200; Paula Fredriksen, Jesus of Nazareth, King of the Jews, Alfred A. Knopf, 1999, p. 6-7, 105-110, 232-234, 266; John P. Meier, vol. 1:68, 146, 199, 278, 386, 2:726; E.P. Sanders, pp. 12-13; Geza Vermes, Jesus the Jew (Philadelphia: Fortress Press 1973), p. 37.; Paul L. Maier, In the Fullness of Time, Kregel, 1991, pp. 1, 99, 121, 171; N. T. Wright, The Meaning of Jesus: Two Vis</ref> Kuolema ja oikeudenkäynti ovat kiistattomimpia historiallisia tietoja Jeesuksen elämästä.<ref>''Varmin historiallinen tieto Jeesus Nasaretilaisesta on, että roomalaiset sotilaat ristiinnaulitsivat hänet Juudean maaherran Pontius Pilatuksen käskystä.'' ({{Verkkoviite | Nimeke = Pro gradu -tutkielma: Pietarin evankeliumi todistaa toisen vuosisadan juutalaisvastaisuudesta | Osoite = http://www.teologia.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=306&Itemid=59 | Viitattu = 12.1.2008 | Tekijä = Mika Hynninen | Julkaisija = Helsingin yliopiston, Joensuun sekä Åbo akademin teologiset tiedekunnat | Ajankohta = 
14.12.2007 }}</ref> Tuskin kukaan vakavasti otettava tutkija kiistää Jeesuksen olleen olemassa noin 2000 vuotta sitten.<ref>''Tuskin kukaan vakavasti otettava tutkija tohtii väittää Jeesusta sepitetyksi hahmoksi. Historiallisten lähteiden valossa näyttää selvältä, että noin 2000 vuotta sitten eli Jeesus-niminen ihminen. Käsitystä tukevia mainintoja on useissa teksteissä. Niiden laatijat tunnetaan, eivätkä kaikki kirjoitukset liity Raamattuun. '' (Tieteen kuvalehti 3/2008, s. 12)<br />{{Kirjaviite | Tekijä = Uro, Risto; Lehtipuu, Outi | Nimeke = Nasaretilaisen historia | Julkaisija = Kirjapaja | Vuosi = 1997 | Kappale = | Sivu = 250 | Selite = | Tunniste = 951-625-457-8 }} (''Teoriat myyttiin perustuvasta, täysin epähistoriallisesta Jeesuksesta ovat vailla tieteellistä arvoa, vaikka onkin selvää, etteivät ensimmäiset kristityt kirjoittajat pyrkineet puolueettomaan historiankirjoitukseen.'')</ref> Kuitenkin häviävän pieni tutkijoiden vähemmistö<ref>"The nonhistoricity thesis has always been controversial, and it has consistently failed to convince scholars of many disciplines and religious creeds. ... Biblical scholars and classical historians now regard it as effectively refuted." - Robert E. Van Voorst, Jesus Outside the New Testament: An Introduction to the Ancient Evidence (Grand Rapids, MI: Eerdmans, 2000), p. 16.<br />"There are those who argue that Jesus is a figment of the Church’s imagination, that there never was a Jesus at all. I have to say that I do not know any respectable critical scholar who says that any more.” Burridge, R & Gould, G, Jesus Now and Then, Wm. B. Eerdmans, 2004, p.34</ref> kieltää Jeesuksen koskaan olleen olemassa ja väittävät hänen olleen epäaabrahamilaisten uskontojen jumalista ja sankareista ominaisuuksia yhdistelemällä luotu myyttinen tai symbolinen hahmo.<ref>Michael Martin; John Mackinnon Robertson</ref>

Kolme maailmanuskontoa, [[kristinusko]], [[islam]] ja [[bahai]], hyväksyvät Jeesuksen historiallisuuden perustuen näiden uskontojen [[pyhä kirjoitus|pyhiin kirjoituksiin]]. Myös valtavirran maallinen [[historiantutkimus]] sekä [[liberaaliteologia|liberaaliteologinen]] tutkimus (kuten [[Jeesus-seminaari]]) hyväksyvät Jeesuksen historiallisuuden. Näkemykset Jeesuksesta kuitenkin vaihtelevat &mdash; kristinuskon ja bahai-uskon mukaan hän oli [[messias]] ja islamin mukaan [[profeetta]], kun taas maallisen historiantutkimuksen edustajat ja muiden uskontojen edustajat (mukaan lukien [[juutalaisuus]]) katsovat hänen olleen tavallinen ihminen. Jotkut tutkijat ovat puolestaan kyseenalaistaneet Jeesuksen olemassaolon kokonaan ja katsoneet hänen olleen pelkkä [[myytti]].

=== Yleisesti ===

Jeesuksen elämästä ei tunneta hänen elinaikanaan kirjoitettuja asiakirjoja. Varhaisimmat hänen elämästään todistavat kirjoitukset, [[Uusi testamentti|Uuden testamentin]] kirjeet ja [[evankeliumi]]t, on kirjoitettu joitakin kymmeniä vuosia hänen sanotun kuolemansa jälkeen. Monet tutkijat katsovat [[Raamattu|Raamatun]] kertomusten Jeesuksesta olevan osittain teologisoituja tai mytologisoituja kuvauksia historiallisen henkilön elämästä. Heidän mukaansa niiden tarkoituksena on ollut ennemmin uusien käännynnäisten voittaminen kuin puolueettoman historiallisen totuuden esittäminen. Yksi raamatuntutkimuksen suurimpia kysymyksiä on sen erottaminen, mikä osa Jeesuksen elämän kuvauksista on historiallista aineistoa ja mikä ei. Jopa tarkat kuvaukset Jeesuksen elämästä ovat saattaneet muuttua suullisessa perimätiedossa ja mahdollisen Raamatun kirjojen toimitustyön aikana. Toisia on saatettu liioitella tarkoituksella, ja joitakin seikkoja on saatettu keksiä kokonaan mahdollisesti vanhempien tekstien (kuten [[Vanha testamentti|Vanhan testamentin]] kirjoitusten) tai legendojen perusteella.

[[Jeesus-myytti]]in uskova koulukunta näkee Jeesuksen olleen uusi versio vanhempien [[mysteeriuskonto]]jen kuolevasta ja ylösnousevasta jumalihmisestä. Tällainen oli muun muassa [[Osiris]]-[[Dionysos]]. Toiset taas katsovat, että [[gnostilaisuus|gnostilaisuuden]] ja kristinuskon yhtämäkohdat perustuvat historialliseen henkilöön, joka toimi keskeisenä henkilönä juutalaisen perinteen ja mysteeriuskontojen yhteensulauttamisessa. Tämän teorian mukaan tämä synkretistinen uskonto osoittautui lopulta suositummaksi pakanoiden kuin juutalaisten parissa, ja kehittyi myöhemmin kristinuskoksi.{{Lähde||15. syyskuuta 2008}}

Historiallisten todisteiden ristiriitaisuus ja puuttellisuus eivät tarkoita, etteikö itse kertomus olisi tosi. Esimerkiksi [[Aleksanteri Suuri|Aleksanteri Suuren]] kaksi kokonaista elämäkertaa, kirjoittajina [[Arrianos]] ja [[Plutarkhos]], laadittiin yli neljäsataa vuotta Aleksanterin kuoleman jälkeen ja kuitenkin näitä kirjoituksia pidetään luotettavina. Toisaalta kukaan ei olekkaan kyseenalaistanut Aleksanterin olemassaoloa sillä hänestä jäi jälkeen fyysisiä todisteita kuten kolikkoja. Samaten [[Hannibal]]in Alppien ylityksestä on kaksi täysin erilaista versiota, mutta silti kukaan ei ole kyseenalaistanut itse tapahtuman historiallisuutta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Lee Strobel | Nimeke = Tapaus Kristus | Vuosi = 1998,2005 | Kappale = | Sivu = 43,304 | Selite = | Julkaisupaikka = Jyväskylä | Julkaisija = Aikamedia | Tunniste = ISBN 951-606-723-9 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 5. syyskuuta 2007 | Kieli = }}</ref>

Vuonna 1994 tehdyn tutkimuksen mukaan suomalaisista 67% oli sitä mieltä, että Jeesus oli todellinen henkilö. Vakuuttuneimpia tästä olivat korkeakoulututkinnon suorittaneet ja ylemmät toimihenkilöt (80%). 10% ei pitänyt Jeesusta todellisena henkilönä. 66% uskoi että Jeesus on Jumalan poika, ja 12% oli toista mieltä<ref name="Heino>{{kirjaviite| Tekijä=Heino, Harri | Nimeke=Mihin Suomi tänään uskoo | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2002 | Tunniste=ISBN 951-0-27265-5}}</ref>.

=== Varhaisimmat tunnetut kirjoitukset ===
==== Kristilliset kirjoitukset ====

[[Jeesus]] on useiden [[Uusi testamentti|Uuden testamentin]] kirjojen ja muiden varhaiskristillisten kirjoitusten päähenkilö. Yksityiskohtaisimmat kuvaukset Jeesuksen elämästä sijoittuvat evankeliumeihin, jotka on nykyisen tutkimuksen mukaan kirjoitettu noin vuosien [[60]]-[[100]] välillä. Jotkut katsovat, että myös Uuden testamentin kirjeet, erityisesti [[apostoli]] [[Paavali]]n ensimmäisen vuosisadan puolen välin jälkeen kirjoittamat kirjeet, tarjoavat tietoja historiallisesta Jeesuksesta.

Jeesus on keskeinen henkilö myös Uuden testamentin [[apokryfiset kirjat|apokryfikirjoissa]], joita ei ole koskaan laajassa mittakaavassa luettu Raamatun kirjojen kaanoniin. Näistä yksityiskohtaisimmat kuvaukset Jeesuksen elämästä ovat jälleen apokryfisissä evankeliumeissa, mutta myös muiden kirjojen sisältöä on ehdotettu todistusaineistoksi. Valtavirran kristillisyys ei kuitenkaan ole koskaan hyväksynyt näiden kirjojen todistusta laajassa mittakaavassa.

===== Evankeliumit =====

{{Pääartikkeli|[[Evankeliumit]] ja [[synoptinen ongelma]]}}

Suurin osa tutkijoista katsoo, että ''[[Evankeliumi Markuksen mukaan|Markuksen evankeliumi]]'' kirjoitettiin 60-luvulla tai hyvin pian vuoden 70 jälkeen. ''[[Evankeliumi Matteuksen mukaan|Matteuksen]]'' ja ''[[Evankeliumi Luukkaan mukaan|Luukkaan evankeliumit]]'' olisi kirjoitettu 10–20 vuotta ''Markuksen'' jälkeen, ja ''[[Evankeliumi Johanneksen mukaan|Johanneksen evankeliumi]]'' vuosina 90–100. Evankeliumit eivät suoranaisesti väitä olevansa silminnäkijäkuvauksia. Perimätiedon mukaan ''Markuksen evankeliumin'' olisi kuitenkin kirjoittanut apostoli [[Pietari (apostoli)|Pietarin]] kirjuri [[Markus (evankelista)|Markus]], ''Matteuksen evankeliumin'' apostoli [[Matteus (evankelista)|Matteus]], ja ''Luukkaan evankeliumin'' Paavalin läheinen työtoveri [[Luukas (evankelista)|Luukas]]. Tällöin ''Matteuksen evankeliumi'' olisi silminnäkijäkuvaus, ja ''Markus'' ja ''Luukas'' silminnäkijän sanelemia muistelmia. ''Johanneksen evankeliumilla'' on perimätiedossa myös vahva apostolinen arvovalta, sen katsotaan olevan apostoli [[Johannes (evankelista)|Johanneksen]] kirjoittama. Monet ovat kuitenkin kyseenalaistaneet tämän useista syistä. Monet ovat katsoneet, että evankeliumien yksityiskohtaiset kuvaukset monista tapahtumista puhuvat sen puolesta, että ne ovat pohjimmiltaan silminnäkijäkuvauksia. Useiden tekstilähteiden käyttö ja yksityiskohtien keksiminen selittäisivät kuitenkin myös kuvausten yksityiskohtaisuuden.

Jotkut historioitsijat katsovat, että tekstit, joihin evankeliumit perustuvat, kirjoitettiin yhden eliniän aikana Jeesuksen oletetun elämän jälkeen. Näin he katsovat, että evankeliumit voivat tarjota luotettavan todistusaineiston historiallisen Jeesuksen olemassaololle ja antaa melko luotettavan kuvan hänen elämästään ja kuolemastaan. Kristilliset fundamentalistit ja muut [[Raamatun erehtymättömyys|Raamatun erehtymättömyyteen]] uskovat hylkäävät kaikki väitteet siitä, että evankeliumit olisivat mitään muuta kuin historiallinen totuus Jeesuksen elämästä. Myös katolinen kirkko vahvisti [[Vatikaanin toinen kirkolliskokous|Vatikaanin toisessa kirkolliskokouksessa]] asiakirjan ''[[Dei Verbum]]'', joka vahvisti evankeliumien historiallisuuden. Raamatun alkutekstien alistaminen samanlaiselle kriittiselle tutkimukselle kuin maalliset tekstit nostaa kuitenkin esiin historiankirjoitukseen liittyviä kysymyksiä.

Näkemykset jakautuvat sen suhteen, miltä osin evankeliumien kertomuksia pidetään luotettavimpina ja miltä osin epäluotettavimpina. Yleisesti katsotaan, että kuvaukset Jeesuksen elämän loppuvaiheista (kuten oikeudenkäynti ja teloitus) ovat luotettavampia kuin kuvaukset niiden alkuvaiheista (kuten neitseellinen syntymä ja toiminnan alkuvaiheen ihmeteot).
<!--
A significant factor in considering the historicity of the Gospels is the [[Synoptic problem]]: in some areas, the first three Gospels seem to contradict each other, while in other areas they are so close in wording that one could almost be a direct copy of the other. The most common theories explaining these discrepancies are that either some of the Gospels drew partly from a common source, or that the Gospels were based, directly or indirectly, on one another.

Although the traditional stance of the early Church was that the Gospel of Matthew was the first to be written, the [[Gospel of Mark]] is now considered by almost all Biblical historians to be the earliest of the four (see [[Markan priority]]). These scholars date it before AD 70 {{ref|Mark}}, fairly close to the early oral preaching about Jesus' life. Similar preaching may also have survived in part through the Gospels of [[Gospel of Matthew|Matthew]] and [[Gospel of Luke|Luke]], as it is believed that those two Gospels both based much of their accounts on Mark and on another, unknown and possibly even earlier, document&mdash;a hypothetical "sayings Gospel" dubbed the [[Q document]] by New Testament scholars.

However, these late dates are hardly late at all compared to other ancient records that historians regard as credible.  For instance, "the two earliest biographies of Alexander the Great were written by Arrian and Plutarch more than four hundred years after Alexander's death in 323 B.C, yet historians consider them to be generally trustworhty.  Yes, legendary material about Alexander did develop over time, but it was only in the centuries after these two writers.  In other words, the first five hundred years kept Alexander's story pretty much intact; legendary material began to emerge over the next five hundred years.  So whether the gospels were written sixty years or thirty years after the life of Jesus, the amount of time is negligible by comparison.  It's almost a nonissue."  (The Case For Christ by Lee Strobel, p41; The Historical Reliability of the Gospels by Craig Blomberg)

Beyond this, it is possible that the gospels were written sooner than the estimate cited above (which dates Mark around A.D. 70, Matthew and Luke around A.D. 80 and John around A.D. 90).  The book of Acts "was written by Luke.  Acts ends apparently unfinished--Paul is a central figure of the book, and he's under house arrest in Rome.  With that the book abruptly halts.  What happens to Paul?  We don't find out from Acts... because the book was written before Paul was put to death... That means Acts cannot be dated any later than A.D. 62.  Having established that, we can then move backward from there.  Since Acts is the second of a two-part work, we know the first part-- the gospel of Luke-- must have been written earlier than that.  And since Luke incorporates parts of the gosel of Mark, that means Mark is even earlier.  If you allow maybe a year for each of those, you end up with Mark written no later than about A.D 60, maybe even the late 50s.  If Jesus was put to death in A.D. 30 or 33, we're talking about a maximum gap of thirty years or so."  (ibid, 41-2)  However, many scholars do not accept the premise that Acts was written contemporaneously with Paul's ministry.  Assuming Luke wrote Acts before Paul's death is based on an [[argument from silence]], as Luke not listing Paul's death does not prove he is unaware of it.

Further, from a historical perspective, (as opposed to a presentist one based on our contemporary standards) "the definition of memorization was more flexible back then.  In studies of cultures with oral traditions, there was freedom to vary how much of the story was told on any given occasion-- what was included, what was left out, what was paraphrased, what was explained, and so forth... in the ancient Middle East, anywhere from ten to forty percent of any given retelling of sacred tradition could vary from one occasion to the next.  However, there were always fixed points that were unalterable, and the community had the right to intervene and correct the storyteller if he erred on those important aspects of the story."  And "ten to forty percent is pretty consistently the amount of variation among the synoptics on any given passage."  Thus, allowing for "the elements...of paraphrase, of abridgment, of explanatory additions, of selection, of omission-- the gospels are extremely consistent with each other by ancient standards which are the only standards by which it's fair to judge them."   (The Case For Christ by Lee Strobel, p54-7; The Historical Reliability of the Gospels by Craig Blomberg)
-->
===== Uuden testamentin kirjeet =====

{{Pääartikkeli|[[Paavalin kirjeet]]}}

Apostoli Paavali ei ollut ''[[Apostolien teot|Apostolien tekojen]]'' eikä hänen omien kirjeidensä perusteella koskaan tavannut Jeesusta henkilökohtaisesti. Hän tunsi Jeesuksen ainoastaan näkemiensä näkyjen ja Jeesuksen opetuslapsien kanssa käymiensä keskustelujen kautta. Paavalin vuosien [[55]] ja [[65]] välillä kirjoitettuja kirjeitä käytetään kuitenkin usein todisteena Jeesuksen historiallisuuden puolesta. Kaikki nykytutkijat eivät kuitenkaan ole sitä mieltä, että kaikki Paavalin nimiin laitetut kirjeet olisivat hänen kirjoittamiaan.

[[Kirje galatalaisille|Galatalaiskirjeessä]] Paavali sanoo käyneensä [[Jerusalem]]issa kolme vuotta sen jälkeen, kun oli nähnyt Jeesuksen näyssä [[Damasko]]n tiellä. Hän oli matkustanut [[Arabian niemimaa|Arabia]]ssa ja jälleen Damaskossa, ennen kuin matkusti [[Pietari (apostoli)|Pietarin]], jota hän kutsuu Jeesuksen apostoliksi, ja [[Jaakob (Jeesuksen veli)|Jaakobin]], jota hän kutsuu "Herran veljeksi", luokse (''Gal.'' 1:18–20 [http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1148324607367&search=&rng=0&submit1=Hae&ref=Gal.+1%3A18-20&ctx=0&mod1=FinRaam&mod2=FinPR&mod3=WHNU]). 
Paavali kertoo käyneensä Jerusalemissa myös neljätoista vuotta myöhemmin, jolloin hän osallistui kaupungissa pidettyyn [[Jerusalemin kokous|apostolien kokoukseeen]]. Kokouksessa väiteltiin muun muassa [[ympärileikkaus|ympärileikkauksen]] tarpeellisuudesta [[pakanuus|pakanuudesta]] kääntyneiden kristittyjen parissa. 
<!--
Paul says he won the argument and that Peter, James, and [[John the Apostle|John]] agreed that he should be the preacher to the [[Gentiles]].  Peter later visited Paul at [[Antioch]] and associated with the Gentiles, but when certain friends of James showed up they seem to have discouraged Peter from associating with the Gentiles, and Paul rebuked Peter for this. ([http://www.biblegateway.com/passage/?book_id=55&chapter=2&version=31 2])  Galatians is one of the undisputed letters of Paul, so if one believes him and accepts these events as historical, then this is the earliest textual evidence for the existence of Jesus.  Having a "brother" and "apostles" who are arguing with Paul over what Jesus' real intentions were during his life is impossible if he never existed.  Acts of the Apostles, written at least twenty but probably thirty or forty years after Galatians, gives a more detailed account of the Council.  

The significance of non-Pauline authorship varies depending on which epistle is considered, but it is notable that the 7 uncontested epistles appear to some scholars to present a more [[docetic]] and [[gnosticism|gnostic]] view than the far more orthodox epistles which constitute those in dispute, particularly more so than the pastorals. [[Princeton University]]'s Professor of Religion, [[Elaine Pagels]], a specialist in the study of gnosticism has in consequence proposed that Paul was in fact a gnostic, in her book ''[[The Gnostic Paul]]''; a view which implies that the Pastorals, and the other disputed Pauline epistles, were created by the church to bring Paul's followers into the fold and to simultaneously subtly counter his arguments. Pagels' arguments have not found widespread acceptance in academia.

The epistles that the Bible itself attributes to other individuals (Peter, James, John, and Jude) are generally considered to be written at a much later date, and hence are rarely considered in this context.
-->

==== Kaanonin ulkopuoliset kirjoitukset ====
====== Tuomaan evankeliumi ======

{{Pääartikkeli|[[Tuomaan evankeliumi]]}}

Tuomaan evankeliumi on kokoelma Jeesuksen nimiin laitettuja sanontoja (''logia''). Näin se vastaa teoreettista [[Q-lähde|Q-evankeliumia]], johon se saattaakin liittyä. Jotkut tutkijat katsovat, että evankeliumi olisi jopa muita vanhempi, mutta toiset taas ajoittavat sen niinkin myöhään kuin vuoteen 150, perustaen ajoituksensa evankeliumissa oleviin gnostilaisiin vaikutteisiin ja siihen, ettei evankeliumia mainita aikalaislähteissä ennen toisen vuosisadan jälkimmäistä puoliskoa. Evankeliumi kärsii myös siitä, ettei siitä ole säilynyt kovin montaa kopiota [http://answers.org/bible/gospelofthomas.html][http://www.ntcanon.org/table.shtml].

Evankeliumi ei myöskään mainitse [[Jeesuksen ylösnousemus]]ta, minkä jotkut tutkijat näkevät merkittävänä puutteena. Toisaalta monet tutkijat ovat katsoneet, että Markuksen evankeliumi on saattanut päättyä alun perin ilman mainintaa Jeesuksen ilmestymisistä kuolemansa jälkeen, erityisesti koska kaikkein vanhimmat Markuksen evankeliumin luvun 16 käsikirjoitukset eivät sisällä samaa loppua kuin myöhemmät käsikirjoitukset, joita on käytetty nykyisten raamatunkäännösten pohjana [http://www.equip.org/free/DG040-2.pdf]

====== Gnostilaiset kirjoitukset ======

Myös jotkut gnostilaiset kirjoitukset tarjoavat suhteellisen varhaisia kuvauksia Jeesuksen elämästä. Ne ovat arvokkaita siksi, ettei niistä koskaan tullut osa Raamatun kaanonia, joten niiden ei tarvinnut koskaan noudattaa muodostunutta kristillistä oikeaoppisuutta. Gnostilaisilla kirjoituksilla on kuitenkin taipumusta olla enemmän vertauskuvallisia kuin historiallisia, ja ne ajoittuvat enimmäkseen vuosiin 150–300. Tämän vuoksi niitä ei voida pitää luotettavina lähteinä koskien historiallista Jeesusta. Gnostilaiset mielipiteet Jeesuksesta vaihtelivat [[doketismi]]sta täydelliseen myyttiin ja hänen henkilöään käytettiin lähes aina vertauskuvana, jonka suuhun gnostilaiset opetukset sijoitettiin. Jeesuksen ylösnousemus nähtiin vertauskuvana valaistumiselle, jonka jokainen voi saavuttaa.

==== Ei-kristilliset kirjoitukset ====

Ei-kristityistä historiankirjoittajista vain harvojen tiedetään kirjoittaneen mitään Jeesuksesta tai varhaiskristityistä. Jeesuksesta ei ole arkisto- tai arkeologista todistusaineistoa siltä ajalta, jolloin hänen sanotaan eläneen, vaikka tuolta ajalta on säilynyt useiden kirjoittajien tekstejä.

Suurimmalla osalla niistä kirjoittajista, joiden kirjoituksia on säilynyt, eivät kuitenkaan kiinnittäneet juurikaan huomiota [[Lähi-itä|Lähi-idän]] tapahtumiin saati sitten nimenomaisesti [[Juudea]]an muutenkaan. Näin heillä ei olisi välttämättä ollut juurikaan syytä mainita paikallista saarnaajaa, joka toimi julkisesti noin kolmen vuoden ajan. Jeesus ei esiinny [[Filon Aleksandrialainen|Filon Aleksandrialaisen]], [[Seneca vanhempi|Seneca vanhemman]] eikä [[Plutarkhos|Plutarkhoksen]] kirjoituksissa, mikä saattaa viitata siihen, että jos Jeesus oli olemassa, hän ei ole herättänyt juurikaan huomiota, koska nämä kirjoittajat mainitsevat useita henkilöitä, joiden historiallinen arvo oli paljon pienempi. 

Neljän ei-kristillisen historioitsijan kirjoituksissa on kuitenkin kohtia, jotka saattavat mahdollisesti viitata Jeesukseen. Nämä ovat [[Plinius nuorempi]], [[Josephus]], [[Suetonius]] ja [[Tacitus]]. Nämä kohdat viittaavat kuitenkin yleensä enemmän varhaiskristittyihin yleensä kuin Jeesukseen. Plinius nuorempi tuomitsi kristityt helposti harhaanjohdettavina hölmöinä, samoin kuin [[Lukianos]] muutamaa vuotta myöhemmin. Suetonius tekee epäselvän viittauksen henkilöön nimeltä "Chrestus". Tacitus (''Annaalit'') antaa yhteenvedon Jeesukseen liittyvistä yleisistä mielipiteistä, mutta ei osoita, että hänellä olisi ollut käytettävissään riippumattomia lähteitä. Mainitusta neljästä historioitsijasta Josephuksen kirjoitukset ovat kaikkein mielenkiintoisimpia Jeesuksen historiallisuuden tutkijoiden kannalta.

Varhaiskristilliset kirjoittajat eivät kuitenkaan viittaa mainittuihin kohtiin, ja Tacituksen tapauksessa hänen kirjoituksensa eivät mainitse kristittyjä ennen [[Sulpicius Severus|Sulpicius Severuksen]] tekemää käännöstä. Merkittävin ei-kristillinen todistus tulee Josephukselta. Jeesuksen lisäksi hänen kirjoituksensa mainitsevat myös [[Johannes Kastaja]]n ja [[Jaakob (Jeesuksen veli)|Jaakob Vanhurskaan]], tosin jotkut ovat kyseenalaistaneet sen, onko Jaakobin yhteydessä oleva viittaus "Kristuksen veljeen" alkuperäinen vai myöhempi lisäys. Ainut selonteko, joka mainitsee Jeesuksen kiistämättömästi, on Josephuksen nimellä [[Testimonium Flavianum]] tunnettu kohta. Sen aitoudesta on kuitenkin myös käyty paljon väittelyitä, koska vaikuttaa oudolta, että Josephus olisi elinikäisenä juutalaisena kutsunut Jeesusta [[messias|messiaaksi]]. Monet tutkijat katsovat, että Josephuksen todistuksen runkoteksti olisi aito, mutta kristityt olisivat myöhemmin tehneet siihen lisäyksiä.

===== Josephus =====
<!--
{{Pääartikkeli|[[Josephus Jeesuksesta]]}}
-->
Tärkein juutalainen lähde on [[Josephus|Flavius Josephuksen]] (n. [[37]]-[[100|100 jaa]].) (37–100 jaa.), ensimmäisen vuosisadan merkittävä historioitsija. Hänen yksi tunnetuimmista teoksistaan on kaksikymmentäyksiosainen juutalaisten historiaa käsittelevä ''Antiquities'' (''Juutalaisten muinaisajat''), jonka hän sai valmiiksi vuosien [[93]] ja [[94]] välillä. Tästä teoksesta löytyy kaksi selvää viittausta Jeesukseen.

Merkittävin maininta on katkelma, jota kutsutaan nimellä [[Testimonium Flavianum]]:

::"Niihin aikoihin siellä eli Jeesus, viisas ihminen, jos häntä voi nimittää ihmiseksi. Sillä hän oli henkilö, joka teki yllättäviä sankaritekoja ja oli sellaisten ihmisten opettaja, jotka iloiten ottivat vastaan totuuden. Hän voitti puolelleen monia juutalaisia ja monia kreikkalaisia. Hän oli Kristus. Kun Pilatus, kuultuaan että häntä syyttivät keskuudessamme korkeimmassa asemassa olevat miehet, oli tuominnut hänet ristiinnaulittavaksi, ne, jotka olivat ensin oppineet rakastamaan häntä, eivät luopuneet kiintymyksestään häntä kohtaan. Kolmantena päivänä hän ilmestyi heille herättynä takaisin henkiin, sillä Jumalan profeetat olivat profetoineet tämän ja lukemattomia muita hämmästyttäviä asioita hänestä. Ja kristittyjen heimo, jota hänen mukaansa sillä nimellä kutsutaan, ei tähän päivään mennessä ole kadonnut." (Josephus. ''Antiquitates Judaicae'' 18.63-64)

Testimonium Flavianum on tunnetusti ristiriitainen ja kyseenalainen. Muiden muassa [[John Dominic Crossan]] ja [[K. H. Rengstorff]] ovat huomauttaneet, että nämä kohdat vaikuttavat sisäisen todistusaineiston perusteella olevan epäyhteensopivia muiden Josephuksen kirjoitusten ja Josephuksesta tunnettujen asioiden kanssa, mikä on johtanut heidät ajattelemaan, että nämä kohdat on lisätty myöhemmin joko kokonaisuudessaan tai osaksi.

Onkin erittäin todennäköistä että varhaiset kristityt kopioijat ovat muokanneet Josephuksen alkuperäistä tekstiä, koska sen sisältö on liian kristillistä ollakseen juutalaisen kirjoittama. Tekstissä annetaan ymmärtää, että Jeesus oli enemmän kuin ihminen, että hän oli Kristus ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä. Kirkkoisä [[Origenes|Origeneen]] mukaan Josephus ei uskonut Jeesuksen olevan Messias eli Kristus (''Contra Celsum'' 1.47). Mutta puoltaviakin argumentteja on olemassa: katkelma löytyy kaikista säilyneistä käsikirjoituksista, ja toisaalta mitään muuta kohtaa Josephuksen teoksessa ''Antiquities'' ei ole kyseenalaistettu. Katkelma on kuitenkin joissakin käsikirjoituksissa, esimerkiksi eräässä 900-luvulta peräisin olevassa vaihtoehtoista käsikirjoitustraditiota edustavassa käsikirjoituksessa, erilainen. Jotkut tutkijat katsovat kuitenkin myös tämän version olevan virheellinen, sillä sen kirjoittaja [[Agapios Hierapolislainen]] vaikuttaa lainanneen kohtaa ulkomuistista. {{Lähde||15. syyskuuta 2008}}

Jonkinlaisena tutkijoiden konsensuksena Josephuksen todistuksen suhteen voidaan pitää [[John Meier]]in näkemystä, jonka mukaan Josephuksen todistus on kolmea lisäystä lukuun ottamatta aito. Näitä ovat edellä mainitut: "jos häntä voi nimittää ihmiseksi", "Hän oli Kristus" ja maininta ylösnousemuksesta. [[Ohio]]laisen [[Miami University]] -yliopiston muinaishistorian professori [[Edwin M. Yamauchi]] mainitsee, että nykyään juutalaisten ja kristittyjen kesken vallitsee huomattava yksimielisyys siitä, että kyseinen kohta on autenttinen, vaikka siinä saattaa olla joitakin lisäyksiä. Josephuksen maininta Jeesuksesta ei siis ole kokonaisuudessaan väärennetty, mutta on vaikea sanoa, mitä alkuperäinen teksi on sanonut.

Toinen Josephuksen teoksen kohta joka mainitsee Jeesuksen, on vähemmän kyseenalainen.

::"Hän kutsui koolle Sanhedrinin ja toi heidän eteensä miehen nimeltä Jaakob, sen Jeesuksen veli, jota kutsuttiin Kristuksesi, ja jotakin muita. Hän syytti heitä lain rikkomisesta ja lähetti heidät kivitettäviksi." (Josephus. ''Antiquitates Judaicae'' 20.200)

Kuuluisan Josephus-tutkijan [[Louis Feldman]]in mukaan tämän katkelman aitous on lähes yleisesti hyväksytty. Ne tutkijat jotka kieltävät tekstin aitouden muodostavat pienen vähemmistön. [[Scott Oser]] toteaa artikkelissaan [http://www.infidels.org/library/modern/scott_oser/hojfaq.html Historicity Of Jesus FAQ]: "While there is some reason to believe that this second passage is a fabrication, there is not enough evidence to definitely conclude this." Yamauchi toteaa, ettei hän tunne ainuttakaan tutkijaa, joka olisi onnistuneesti kumonnut tämän kohdan.

===== Plinius nuorempi =====

[[Plinius nuorempi]] viittaa kristittyihin noin vuonna [[112]] keisari [[Trajanus|Trajanuksen]] sekä [[Pontus|Pontuksen]] ja [[Bithynia]]n kuvernöörin kanssa käydyssä kirjeenvaihdossa. Siinä Plinius pyytää neuvoa, kuinka hänen tulisi käsitellä kristittyjä, jotka kieltäytyvät palvomasta keisaria jumalana ja palvovat sen sijaan "Kristusta" jumalana. Plinius kuitenkin ainoastaan kertoo, mihin pidätetyt uskoivat, eikä mainitse nimeä Jeesus.

Plinius kirjoitti muun muassa:

::"Katsoin oikeaksi vapauttaa ne, jotka kielsivät olevansa tai olleensa kristittyjä ja minun saneluni mukaan kutsuivat avukseen jumalia ja uhrasivat suitsuketta ja viiniä kuvallesi, jonka olin käskenyt yhdessä jumalien kuvien kanssa tuoda tätä varten paikalle, ja tämän lisäksi herjasivat Kristusta – kaikki sellaista, johon todellista kristittyä sanotaan olevan mahdoton pakottaa. Monet, joita tällä syytöksellä haastetut (kristittynä oleminen) heti myönsivät olleensa kristittyjä, mutta jo hylänneensä sen; he olivat todellakin olleet kristittyjä, mutta luopuneet siitä pois, jotkut kolme vuotta sitten, jotkut aiemmin, jotkut niinkin kauan kuin kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Kaikki nämä palvoivat kuvaasi ja jumalten patsaita, ja kirosivat Kristuksen". (Pliniuksen kirje Trajanukselle 10.96) [http://www.helsinki.fi/teol/hyel/opiskelu/justinosmarttyyri/apologia2kommentaari.htm] [http://ccat.sas.upenn.edu/jod/texts/pliny.html]

===== Suetonius =====

[[Suetonius|Gaius Suetonius]] (n. [[69]]-[[140]]) kirjoitti vuonna [[112]] seuraavaa keisari [[Claudius|Claudiuksen]] elämäkerrassaan teoksessa ''Kahdentoista keisarin elämä'':

::''"Iudaeos, impulsore Chresto, assidue tumultuantes Roma expulit"'' ("Hän karkotti juutalaiset Roomasta, koska nämä kapinoivat jatkuvasti Chrestuksen aloitteesta", vertaa [[Apostolien teot]] 18:2).

Hän mainitsi kristityt jo aiemmin keisari [[Nero]]n elämäkerran yhteydessä:

::"Rangaistuksen kohteena olivat kristityt, jotka olivat uuteen paheelliseen kulttiin kuuluvia ihmisiä." [http://www.sro.fi/loytoretki/luennot/tekstit/tj_mitatiedammejeesuksesta.htm]

Jotkut ovat katsoneet Suetoniuksen mainitseman "Chrestuksen" olevan väärä kirjoitusmuoto "Christuksesta" ("Kristus") ja siten mahdollinen viittaus Jeesukseen. Suetonius kuitenkin antaa ymmärtää, että kyseessä ollut henkilö olisi ollut Roomassa vuonna [[54]], jolloin hän ei voisi viitata Jeesukseen.

Suetonius on kuitenkin saattanut käsittää Kristuksen henkilöyden ja hänen merkityksensä kristityille väärin. Termi "Chrestus" esiintyy myös muissa teksteissä Jeesukseen viitateen, mikä osoittaa, että ajatus kirjoitusvirheestä ei ole mahdoton. Chrestus oli kuitenkin myös yleinen nimi Roomassa, se tarkoitti "hyvää" tai "hyödyllistä", ollen erityisen yleinen nimi [[orjuus|orjilla]], ja Suetoniuksen kuvaamat levottomuudet käsittelevät juuri orjien kapinaa. Tämän vuoksi suurin osa tutkijoista ei katso, että kohta viittaisi Jeesukseen.

===== Tacitus =====
<!--
{{Pääartikkeli|[[Tacitus Jeesuksesta]]}}
-->
[[Tacitus]] kirjoitti kaksi tekstikappaletta Jeesuksesta ja kristinuskosta vuonna [[116]]. Ensimmäinen sanoo, että kristittyjä oli Roomassa keisari [[Nero]]n aikana ([[54]]-[[68]]). Toinen sanoo, että kristinusko nousi Roomassa ja Juudeassa, ja että prokuraattori [[Pontius Pilatus]] oli lähettänyt "Kristuksen" kuolemaan:

::"Pysyvä huhu arveli keisari Neroa tämän tulipalon sytyttäjäksi. Voidakseen tukahduttaa huhun, hän syytti rikoksesta lahkoa, jota yleisesti vieroksuttiin sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja jonka jäseniä kutsuttiin kristityiksi. Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla. Tämä vaarallinen lahko, jota olen kuvannut aikaisemmin, ei ole juurtunut vain Juudeaan, josta se on kotoisin, vaan myös itse Roomaan, jonne kaikki pelättävät ja häpeälliset asiat kerääntyvät ja löytävät sieltä kotinsa" (Tacitus, ''Annaalit'' 15, 44.) [http://www.nic.fi/~vlahsrk/tekstit/jeesushi.html]

Tacituksen kuvaus kristityistä on hyvin negatiivinen, hän kutsuu kristinuskoa "vaaralliseksi taikauskoksi" ja "joksikin raa'aksi ja häpeälliseksi", minkä johdosta teksti ei todennäköisesti ole myöhempi kristittyjen tekemä lisäys.

Tacitus viittaa kirjoituksessaan pelkästään "Kristukseen", hepreankielisen sanan "messias" kreikankieliseen käännökseen, eikä nimeen "Jeesus". Pontius Pilatukseen hän viittaa "[[prokuraattori]]na", joka on eri virka kuin evankeliumien Pontius Pilatukselle mainitsema prefekti tai kuvernööri. Tässä tapauksessa arkeologia tukee evankeliumeja, koska on löydetty kirjoitus, jonka mukaan Pilatus oli prefekti.

Jotkut tutkijat katsovat, että toinen teksti kuvaa pelkästään kristillisiä uskomuksia, jotka eivät olleet kiistanalaisia (eli että kultin johtaja oli tuomittu kuolemaan), ja että Tacituksella ei siten ollut syytä tarkistaa tietojaan, vaikka hän käytti vain uskonnollisia lähteitä. Toiset tutkijat, kuten [[Karl Adam (teologi)|Karl Adam]], ovat katsoneet, että historioitsijana ja kristinuskon vihollisena Tacitus olisi tutkinut väitteet Jeesuksen teloituksesta ennen kuin kirjoitti niistä.

===== Rabbiiniset merkinnät =====

[[Jerusalemin toinen temppeli|Jerusalemin toisen temppelin]] loppuajoilta on säilynyt vain vähän juutalaisia historiallisia asiakirjoja. Josephuksen teoksia lukuun ottamatta varhaisin lähde tuolta ajalta on [[Mishnah]], joka on juutalainen lakikokoelma, ei oikeudenkäyntipöytäkirja tai yleinen historiateos.

Tuon ajan juutalaiset muistiinmerkinnät, sekä suulliset että kirjalliset, koottiin yhteen [[Talmud]]iin, joka on kokoelma lakiin liittyviä väittelyitä ja kertomuksia. Se on laaja, yli kolmestakymmenestä osasta koostuva teos. Talmud ei mainitse ketään "Jeesus"-nimistä (hepreaksi ''Yehoshuah''). Lähin nimi on babylonialaisessa Talmudissa esiintyvä "Yeshu". Tämän henkilön tiedot eivät kuitenkaan sovi Raamatun Jeesukseen, ja nimi saattaa olla halventava lyhenne kaikille (mahdollisesti, mutta ei välttämättä, myös kristityille) jotka pyrkivät käännyttämään juutalaisia pois juutalaisuudesta: ''yemach shemo vezichro'' ("pyyhitty olkoon hänen nimensä ja muistonsa"). Termi ei myöskään esiinny jerusalemilaisessa Talmudissa, jonka olettaisi mainitsevan Jeesuksen mieluummin babylonialaista versiota useammin kuin harvemmin.

Jeesuksen nimen puuttuminen Talmudista saattaa kuitenkin johtua yksinkertaisesti siitä, että kristinusko on ollut Talmudin kirjoittamisen aikaan vähäpätöinen liike ja siitä, että Talmud on keskittynyt enemmän lain tulkintoihin kuin historiankirjoitukseen.
<!--
=== Jeesus historiallisena henkilönä ===

{{Pääartikkeli|[[Historiallinen Jeesus]]}}

While some historians consider Jesus to largely be a mythological and legendary entity, others&mdash;generally, though not always, Christians&mdash;consider accounts of Jesus' life to be largely, or even entirely, historical and factual in nature. Some of these historians have also suggested that one treat the existence of Jesus and the accuracy of the New Testament as distinct questions.

In ''The Historical Figure of Jesus'', [[E.P. Sanders]] presents [[Alexander the Great]] as paradigmatic&mdash;the available sources tell us much about his deeds, but nothing about his thoughts. Sanders considers the quest for the "[[historical Jesus]]" to be much closer to a search for historical details on Alexander than to those historical figures with adequate documentation. For this reason, he concludes, "the sources for Jesus are better, however, than those that deal with Alexander" and "the superiority of evidence for Jesus is seen when we ask what he thought" (1993:3). 

[[Paul Barnett]] has also pointed out that "scholars of [[ancient history]] have always recognized the "[[subjectivity]]" factor in their available sources" and that "they have so few sources available compared to their modern counterparts that they will gladly seize whatever scraps of information that are at hand". He notes that [[modern history]] and [[ancient history]] are two separate disciplines, with differing methods of analysis and interpretation. {{ref|BarnettAncientHistory}}.

Consequently, scholars like Sanders, [[Geza Vermes]], [[Paula Fredriksen]], [[John Dominic Crossan]] and John Meier argue that although many readers are accustomed to thinking of Jesus solely as a theological figure, whose existence is a matter only of religious debate, the source documents on which several modern source hypotheses argue the four canonical Gospel accounts are based were written within living memory of Jesus' lifetime, and therefore provide a basis for the study of the "historical" Jesus. These historians draw on the canonical Gospel accounts, but also on other historical sources and archaeological evidence, to reconstruct as best they can the life of Jesus in his historical and cultural context.

[[Image:Pilate-inscription 03.jpg|thumb|160px|Limstone block discovered in 1961 with Pilate's tribute in Latin to [[Tiberius]]. The word "Pilatus" can be clearly seen. Click for more info]]
-->

=== Arkeologiset todisteet ===
==== Pilatus-kaiverrus ====

Samoin kuin Jeesuksen historiallisuudesta on ollut keskustelua, samoin jotkut ovat kyseenalaistaneet monien Jeesukseen liittyvien henkilöiden, kuten Jeesuksen äidin Marian, hänen opetuslastensa ja monien muiden Uudessa testamentissa mainittujen henkilöiden historiallisuuden. Vuosisatoja on keskusteltu muun muassa Jeesuksen ristiinnaulitsemisen määränneen [[Pontius Pilatus|Pontius Pilatuksen]] historiallisuudesta. Häntä ei mainita aikakauden virallisissa roomalaisissa asiakirjoissa. Jotkut ovat päätelleet tästä, että hänen olemassaolonsa on pelkkä legenda tai jopa väärennetty yksityiskohta. Samoin on keskusteltu väitetyn Pilatuksen arvonimestä: oliko hän [[prefekti]] (maaherra) vai [[prokuraattori]]?

Vuonna [[1961]] tilanne muuttui, kun [[Caesarea Palaestina]]ssa, Juudean pääkaupungissa, sijainneen roomalaisen teatterin raunioista löytyi kalkkikivilohkare, jossa oli Pilatuksen omistuskirjoitus ''Tiberieumista''. Kirjoituksen mukaan hän oli ''prefectus'' (yleensä kirjoitettu muodossa ''praefectus'') eli Juudean maaherra. Sana ''Tiberieum'' on tuntematon. Jotkut tutkijat ovat arvelleet, että kyseessä on ollut rakennus, mahdollisesti temppeli, joka oli omistettu keisari [[Tiberius|Tiberiukselle]]. Kirjoitus on nykyään sijoitettu Jerusalemin [[Israel-museo]]on numerolla AE 1963 no. 104. Se tunnetaan nimellä Pilatus-kaiverrus. Monet Jeesuksen historiallisuuden puolestapuhujat viittaavat tähän kirjoitukseen yhtenä osana sitä historiallista todistusaineistoa, joka tukee Uuden testamentin kuvausta historiallisesta Jeesuksesta.

==== Jaakobin luuarkku ====

{{Pääartikkeli|[[Jaakobin luuarkku]]}}

Jaakobin luuarkku on kuolleen henkilön luiden hautaamiseen käytetty arkku, joka löytyi Israelista vuonna [[2002]]. Sen väitettiin olevan Jeesuksen veljen [[Jaakob (Jeesuksen veli)|Jaakobin]] arkku, ja jotkut katsoivat sen todistavan, että ajanlaskun alun tienoilla eli merkittävä Jeesus, jonka isä oli Joosef ja veli Jaakob. Arkun aitous on kuitenkin nykyään hyvin voimakkaasti kyseenalaistettu ja sitä pidetään nykyaikana tehtynä väärennöksenä.

==== Talpiotin hauta ====

[[Talpiotin hauta]] on Talpiotista, Jerusalemin läheltä Israelista vuonna [[1980]] löydetty hauta. Hauta sisälsi löytöhetkellä kymmenen luuarkkua, joista yksi on myöhemmin kadonnut. Hauta tuli laajempaan julkisuuteen helmikuussa [[2007]], kun [[James Cameron]]in ja [[Simcha Jacobovic]]in tuottama dokumenttiohjelma [[The Lost Tomb of Jesus]] ja Jacobovicin kirjoittama kirja [[The Jesus Family Tomb]] esittivät teorian, jonka mukaan hauta olisi ollut Jeesuksen ja eräiden toisten häneen liittyvien Uudessa testamentissa mainittujen henkilöiden hautapaikka.

=== Jeesus myyttinä ===
<!--
{{Pääartikkeli|[[Jeesus-myytti]]}}
-->
Jotkut tutkijat ovat kyseenalaistaneet Jeesuksen historiallisuuden. Heidän mukaansa Jeesusta ei ole koskaan ollut olemassa todellisena historiallisena henkilönä, vaan kyseessä on jonkinlainen [[myytti]]. Esimerkiksi [[Timothy Freke]] ja [[Peter Gandy]] ovat lainanneet todisteena ''[[Toinen Johanneksen kirje|Toista Johanneksen kirjettä]]'', jossa sanotaan: "Maailmassa on nyt liikkeellä monia eksyttäjiä, niitä jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristusta ihmiseksi, lihaan tulleeksi" (''2. Joh.'' 1:7 [http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1148324605587&search=&rng=0&submit1=Hae&ref=2.+Joh.+1%3A7&ctx=0&mod1=FinRaam&mod2=FinPR&mod3=WHNU]). Heidän mukaansa tämä viittaa siihen, että jo hyvin varhaisessa vaiheessa oli epäilyksiä Jeesuksen historiallisuudesta. Valtavirran tutkijat katsovat, että kyseinen kohta viittaa [[doketismi]]in, joka ei liity kysymykseen Jeesuksen olemassaolosta. 

Jeesuksen historiallisuuden kieltävät tutkijat vetoavat yleensä seuraavanlaisiin seikkoihin:
* varhaisimpina pidettyjen kristillisten lähteiden (mm. Paavalin ym. kirjeet) lähes täydellinen vaikeneminen Jeesuksen maallisen elämän yksityiskohdista ja harvojen mainintojenkin tulkinnanvaraisuus
* silminnäkijätodistusten, aikalaistodistusten ja lähes aikalaistodistusten puute;
* niiden aikalaisten ja lähes aikalaisten suuri määrä, joiden olisi pitänyt mainita tai jotka olisivat voineet mainita Jeesuksen, mutta eivät maininneet;
* Jeesuksen elämän yksityiskohtaisten kuvausten puute myös ei-kristillisissä lähteissä;
* fyysisen todistusaineiston puute, ja
* varhaiskristillisten kirjoitusten ja aikakauden yleisten myyttien samankaltaisuus.

Kenties tuotteliain Jeesuksen historiallisuuden kieltävä raamatuntutkija on [[George Albert Wells]]. Myöhemmin näkemystä ovat edustaneet muiden muassa [[Earl Doherty]], [[Robert M. Price]] ja [[American Atheists]] -järjestöä johtanut [[Ellen Johnson]]. Myös [[Bertrand Russell]] kyseenalaisti Jeesuksen historiallisuuden.<ref>[http://y-jesus.com/bornid_2.php Who is the real Jesus?]</ref> Harva historioitsija kuitenkaan voi ajalta säilyneiden dokumenttien valossa täysin kiistää Jeesuksen historiallisuutta.<ref>[http://y-jesus.com/bornid_10.php Scholars' Verdict]</ref> 

[[Luigi Cascioli]] meni Italiassa niin pitkälle, että yritti haastaa katolisen kirkon oikeuteen Jeesuksen keksimisestä ja laajamittaisesta ihmisten pettämisestä. 
<!--
==== Jeesus ja synkretismi ====

The existence of Gnosticism and various [[mystery religion]]s with similarities to Christianity has led the [[mythological school]] to suggest that Christianity was strongly influenced by these, essentially building a mystery religion on the foundation of a Judaic tradition ([[syncretism]]). This would have included linking the two through Jesus' attempts to fulfill [[Old Testament]] prophecies. More generally, it would have included mythologizing a Jewish leader into a Son of God, and a representative of wisdom and knowledge.

[[Image:ChristAsSol.jpg|thumb|left|Jesus as [[Sol Invictus|Sol-Invictus]], the image is found in the oldest parts of the centre of Roman catholicism - the grottoes of the [[Vatican City|Vatican]]]]
Some of the most well-known early adherents of the mythological school include [[Voltaire]], [[Friedrich Engels]], [[Karl Kautsky]] (Whose 1908 work 'Foundations of Christianity' [http://www.marxists.org/archive/kautsky/1908/christ/ch01.htm] remains one of the important works in this respect) and [[David Strauss]] ([[1808]]-[[1874]]), who was the most intellectually influential early mythologist. Many of these authors did not absolutely deny Jesus's existence, but they believed the miraculous aspects of the Gospel accounts to be mythical and that Jesus' life story had been heavily manipulated to fit Messianic prophesy. Both Strauss and Kautsky argue that very little can be deduced from the surviving documents concerning the historical Jesus. According to the Slovenian scholar [[Anton Strle]], [[Nietzsche]] lost his faith in Christianity as a result of reading Strauss' book ''Leben Jesu''. Another important mythologist was [[Paul-Louis Couchoud]] ([[1879]]-[[1959]]), a philosopher and a consistent defender of the thesis that Jesus did not exist.

Another integral part of this view is the idea the early Christians were [[docetism|docetic]] - that Christ was a ''spiritual being'' rather than ''flesh and blood''.  Professor of German [[G.A. Wells]] says regarding the New Testament:

:"It is not just that the early documents are silent about so much of Jesus that came to be recorded in the gospels, but that they view him in a substantially different way&mdash;as a basically supernatural personage only obscurely on Earth as a man at some unspecified period in the past, 'emptied' then of all his supernatural attributes ({{bibleref|Phillipians|2:7}}), and certainly not a worker of prodigious miracles which made him famous throughout 'all Syria' ({{bibleref|Matthew|4:24}}). I have argued that there is good reason to believe that the Jesus of Paul was constructed largely from musing and reflecting on a supernatural 'Wisdom' figure, amply documented in the earlier Jewish literature, who sought an abode on Earth, but was there rejected, rather than from information concerning a recently deceased historical individual. The influence of the Wisdom literature is undeniable; only assessment of what it amounted to still divides opinion." 

During the first and second centuries BC, Hellenic philosophy merged with various minor deities to produce [[mystery religion]]s, in which a [[Life-death-rebirth deity]] was used as an allegory for the search for [[wisdom]]. Such religions quickly replaced or absorbed local religions and became the dominant beliefs in many places throughout the [[Mediterranean Sea|Mediterranean]], with the resulting variations of the central god-man figure becoming known as [[Osiris-Dionysus]].

Some scholars, notably [[Martin A. Larson]], believe that Jesus existed, but that Christianity is based on the [[soteriology]] of [[Osiris]] and the [[ethics]] and [[eschatology]] of other beliefs, while the [[Messianic]] concept is a uniquely Jewish addition to the development of Christianity. More recently, writer [[Timothy Freke]] and scholar of mystery religions [[Peter Gandy]], who wrote ''[[The Jesus Mysteries]]'', think that Jesus did not exist as a historical figure but was in fact one of the forms of [[Osiris-Dionysus]]. [[CNN]]'s David Dodson, in a review of their book, however, noted that "while the authors discuss many examples of elements of Osiris/Dionysus in the Jesus story, they virtually ignore the more direct ties to Jewish tradition and prophecy. This oversight undermines the credibility of many of their arguments, and could have the tendency to mislead the novice reader in this subject" [http://archives.cnn.com/2000/books/reviews/09/21/review.jesus.mysteries/]. On the other hand, the [[Canberra Times]] said

:''"The theory is not new. For two centuries at least, scholars have been aware of the intriguing parallels between the accounts of Jesus' life and that of preceding and contemporaneous figures such as [[Osiris]], [[Dionysus]], and [[Mithras]]. What is new is the powerful scholarship brought to the issue by authors Timothy Freke and Peter Gandy in The Jesus Mysteries, just published in Australia. The result, which draws strongly on the Gnostic gospels discovered at Nag Hammadi in 1945, is so persuasive that it is doubtful whether theological scholarship will ever be the same.''"

A recent book, ''The Pagan Christ: Recovering the Lost Light'' ([[2004]]), by journalist-priest [[Tom Harpur]], discusses another possible origin, based partly on the writings of Alvin Boyd Kuhn and Egyptologist [[Gerald Massey]]. Massey's ''The Historical Jesus and Mythical Christ: A Lecture'', published in [[1880]], explores the similarity between what has been written about Jesus and what has been written about [[Jehoshua Ben-Pandira]], who "may have been born about the year [[120 BC|120 B.C.]]" From page 2 of the lecture: "... according to the Babylonian Gemara to the Mishna of Tract 'Shabbath', this Jehoshua, the son of Pandira and Stada, was stoned to death as a wizard, in the city of Lud, or Lydda, and afterwards crucified by being hanged on a tree, on the eve of the Passover. ..."  See [[Yeshu]].-->