Muokataan sivua Lapsen ihmisoikeus: oikeus isään ja äitiin (kirja)




== Ote kirjan johdannosta ==

”On sanottu, että yhteiskunnan suuruus mitataan parhaiten sen huolenpidon perusteella, minkä se kohdistaa niiden suojelemiseen, jotka kaikkein vähiten pystyvät huolehtimaan itsestään.” (Stefanowics 2007a: xvii.) Lapsen itseisarvo asettaa rajoja aikuisten vapaudelle. Koska lapsi on päämäärä itsessään, häntä ei ole luvallista käyttää välineenä aikuisten päämäärien tai mielihalujen toteuttamiseksi. Itseisarvoisena olentona lapsella on oikeus ymmärtää itseään ja määritellä oma identiteettinsä suhteessa alkuperäänsä. Siksi lapsen oikeus isään ja äitiin on niin perustavanlaatuinen, ettei mikään aikuisen oikeus voi kumota sitä. 

Kulttuuri, joka asettaa aikuisten vapaudet lasten perusoikeuksien edelle, joutuu ristiriitaan moraalisen omantuntonsa kanssa. Jos yhteiskunta laajentaa aikuisten valinnanvapautta niin paljon, että se poistaa lainsäädännöstään lapsen oikeuden isään ja äitiin, se uhkaa yhteiskuntamoraalin perusteita. Kyseessä on niin vakava moraalisten oikeuksien loukkaus, ettei se murenna pelkästään moraalista suhtautumista lapsiin, vaan horjuttaa koko kulttuurin moraalisia perusteita. Murentaessaan ihmisyyden moraalisia lähtökohtia se heikentää kaikkien ihmisten välisten suhteiden moraalista perustaa.

Alana Newman on ilmaissut näin syntyvän moraalisen ongelman terävästi: ”Jos ihmiset voivat ottaa pois jotakin niin kallisarvoista kuin äidin tai isän ja saada meidät tuntemaan kiitollisuutta tästä menetyksestä, mitä muuta ihmiset voivat ottaa meiltä pois? Miten voit odottaa tulevan sukupolven taistelevan vapauden, demokratian, puhtaan ilman ja veden puolesta, kun heiltä on varastettu jotakin niin kallisarvoista ja perustavaa kuin äiti tai isä?” Kaikkein ongelmallisinta on, jos tämä lapsen oikeuksien riisto toteutetaan valtiovallan toimesta ja sitä pidetään yleisesti moraalisesti oikeutettuna. Tällöin yhteiskunnan kaikkein hauraimpien ja puolustuskyvyttömimpien jäsenten perusoikeuksien riistolle on annettu lainsäädännöllinen suojelu. Syntymästään saakka isättömyyteen tai äidittömyyteen pakotettu lapsi joutuu moraaliseen hämmennykseen ymmärtäessään, että biologisen isän tai äidin puute on lainsäädännöllisesti määritelty normaalitilaksi. Lapsen ei odoteta pelkästään mukautuvan perusoikeuksiensa riistoon, vaan jopa olevan siitä kiitollinen.

'''Avioliiton tarkoitus'''

Kysymys lapsen oikeudesta isään ja äitiin liittyy kysymykseen avioliiton tarkoituksesta yhteiskunnallisena instituutiona. Onko avioliiton ensisijaisena tarkoituksena suojella puolisoiden rakastavaa sitoutumista toisiinsa, jotta heidän liittonsa puolestaan suojelisi avioliitosta syntyvää lasta? Vai tulisiko lapsen oikeus isään ja äitiin poistaa avioliiton merkityksestä? Tarvitsevatko aikuiset valtion suojelua enemmän kuin lapset?

Avioliiton luonteen takia näihin kysymyksiin ei voida vastata pelkästään vetoamalla avioliiton solmivien aikuisten näkökulmaan ja takaamalla, ettei ketään aikuista syrjitä tai hänen valinnanvapauttaan rajoiteta. Koska avioliitto koskettaa tulevia sukupolvia, heidän oikeutensa, vapautensa ja syrjimättömyytensä on ensisijaisesti turvattava, koska he eivät pysty elämänsä alkuvuosina ollenkaan huolehtimaan itsestään. Syrjimättömyyden ja valinnanvapauden periaatteita on sovellettava ennen kaikkea avioliitosta syntyviin lapsiin. Pyrkimys muuttaa avioliiton määritelmää aikuiskeskeiseksi vetoamalla yksilön vapauteen valita aviopuolisonsa sukupuolesta riippumatta, ei ole neutraalia ihmisten valinnanvapauden kunnioittamista.
	
Harvardin yliopiston professorin Michael Sandelin (2012: 293) mukaan kysymys avioliiton tarkoituksesta liittyy kysymykseen siitä, ”mikä avioliiton tulkinta suo kunniaa sitä ansaitseville hyveille. Se, mikä voidaan katsoa avioliiton tarkoitukseksi, riippuu osittain siitä, mitä ominaisuuksia avioliiton pitäisi meidän mielestämme kunnioittaa ja vahvistaa. −− Tämä taas vie meidät kiistanalaiselle moraalin alueelle, jolla emme voi pysyä riippumattomina kilpailevien hyvän elämän käsitysten suhteen.”

Käsitys avioliiton merkityksestä riippuu laajemmasta hyvän elämän käsityksestä. Oikeudenmukaisuus ei tarkoita valinnanvapauden kunnioittamista kokonaan riippumatta ihmisten mieltymysten ja valintojen arvosta. Oikeudenmukaista yhteiskuntaa ei voida saavuttaa yksinkertaisesti turvaamalla ihmisten valinnanvapaus, koska ihmiset voivat käyttää valinnanvapauttaan väärin ja ihmisten mieltymykset voivat olla vinoutuneita ja toisten oikeuksia loukkaavia. Tämä pätee erityisesti avioliiton kaltaiseen instituutioon, joka luontaisesti johtaa lasten syntymään, jotka ovat täysin riippuvaisia aikuisten tarjoamasta hoidosta ja ohjauksesta.

Oikeudenmukaisuudessa on kyse myös ja ensisijaisesti hyveen ja yhteisen hyvän edistämisestä. Onko avioliiton ensisijainen tarkoitus kunnioittaa aikuisten vapautta ja heidän erilaisia valintojaan? Vai onko avioliiton tarkoituksena kunnioittaa sellaisia hyveitä, joissa korostuu solidaarisuus kaikkein heikoimpia ja hauraimpia yhteiskunnan jäseniä kohtaan ja heidän perusoikeuksiensa kunnioittaminen? Tämä on keskeinen kysymys avioliiton tarkoituksen ja siinä toteutuvien hyveiden näkökulmasta.
	
Mutta eivätkö sateenkaariperheiden vanhemmat pysty yhtä hyvin osoittamaan solidaarisuutta lapsiaan kohtaan kuin heteroseksuaaliset vanhemmat? He voivat epäilemättä olla esimerkillisiä vanhempia, jotka uhrautuvat lastensa hyvinvoinnin eteen. Rakenteellisesti samaa sukupuolta olevien avioliitto kuitenkin joutuu aina riistämään lapselta oikeuden elää toisen biologisen vanhempansa kanssa. Siinä mielessä samaa sukupuolta oleva parisuhde elää aikuisten, ei lasten ehdoilla. Ja siinä mielessä se loukkaa avioliittoinstituution olennaista hyvettä, kaikkein heikoimpien hyvinvoinnin turvaamista. Valtiovalta, joka legitimoi tämän rakenteellisen väkivallan lapsia kohtaan, horjuttaa yhteiskuntamoraalin perusteita. On epäoikeudenmukaista ja syrjivää tehdä lainsäädännöllinen normaalitila siitä, että lapsi suunnitelmallisesti erotetaan biologisesta isästään tai äidistään syntymästään saakka pelkästään siksi, että aikuiset pitävät näin määriteltyä avioliittoa oikeutenaan. Se on kannanotto aikuisten vapauden puolesta lapsen perusoikeuksia vastaan. Sukupuolineutraali avioliittolaki syrjii lapsia aikuisten kustannuksella.

Sukupuolineutraalia avioliittoa koskevassa keskustelussa on tuotu esille joitakin puutteita parisuhdelaissa, kuten se, että parit eivät voi vaivattomasti saada itselleen yhteistä sukunimeä. Nämä ongelmat voidaan korjata parisuhdelakia korjaamalla. Sitä varten ei ole perusteltua muuttaa avioliiton merkitystä ja loukata lapsen oikeuksia.

== Kirjan sisällys ==

Johdanto	

Avioliiton tarkoitus	

Onko sukupuolineutraali avioliitto ihmisoikeus?

Onko meillä tietoa lapsen hyvästä?	

Perherakenteen merkitys

Mielipidetulvat ja vilpittömyyden puute	

Kirjan rakenne	


1.	'''Kiista avioliiton merkityksestä'''	

1.1.	Perinteinen avioliittokäsitys	

1.2.	Lapsen oikeus isään ja äitiin	

Aikuisen vai lapsen oikeudet?	

Avioliittokiistan moraalinen ja yhteiskuntatieteellinen taso	

Missä ovat maailman onnellisimmat lapset?	

Sukupuolieron ja ruumiillisuuden merkitys	

Isän ja äidin sukupuolidynamiikan merkitys lapselle	

Biologisen ydinperheen merkitys lapsen hyvinvoinnille	

1.3.	Lainsäädännön sosialisaatiovaikutus	

1.4.	Lapset, parisuhdedynamiikka ja juridisen säätelyn tarve?	

Heteroseksuaalinen parisuhdedynamiikka	

Homoseksuaalinen parisuhdedynamiikka	

Parisuhdedynamiikan eroja	

1.5.	Hyödyttääkö avioliitto homoseksuaalisia pareja?	

1.6.	Hyödyttääkö sukupuolineutraali avioliittolaki homoseksuaalisten parien lapsia?

1.7.	Avioliiton merkityksen heikkeneminen	

1.8.	Vapaan seksuaalisuuden ideologia	

1.9	Valtion vallan kasvu


2.	'''Ideologioiden vaikutus kulttuuriin'''	

2.1.	Yhteisölliset ennakko-olettamukset	

2.2.	Mielikuvien valta	

2.3.	Aikamme ideologiat	

2.4.	Ideologian kehitysvaiheet	

2.5.	Ideologia yhteiskunnan muuttamisessa	

2.6.	Ideologia ja myytit	

2.7.	Miten ihminen joutuu ideologian valtaamaksi?	


3.	'''Ideologia ja perhearvot'''	

3.1.	Kiista avioliiton tarkoituksesta	

Lasten oikeuksien sivuuttaminen

Keskustelun reunaehtojen rajoittaminen	

3.2.	Avioliittokiistan ideologisoituminen	

Mielikuvien valta	

Ideologian vaikutus koulujen seksuaaliopetukseen	

Ideologia ja ihmistieteet	

3.3.	Millä tavalla ideologinen yksimielisyys on saatu aikaan?	

Mitkä eri tekijät vinouttavat tutkimustuloksia?	

Otoskoko	

Poliittisten tarkoitusperien vaikutus tutkimuksiin	

Feministisen vanhemmuusteorian vaikutus

Itsearviointien subjektiivisuus

Onko vallitseva käsitys perusteltu?	

Miten soraääniä vaiennetaan?	

Ajojahti tutkijan maineen tuhoamiseksi	

Tutkijan luotettavuuden halventaminen	

3.4.	Mielikuvien retoriikka

Lapsen oikeuksien keskeisyys	

Homofobia-retoriikka	

Skeptikkoviihteen perustekijöitä	

Dramaattisten sutkausten voima	

Miksi ristiriitaiset väitteet eivät vie uskottavuutta?	

Millä tavalla tosiasioita on luvallista käyttää?	

Myytti uskon ja tieteen ristiriidasta	

Myytti avioliiton alkuperästä	

Onko perherakenteiden vaikutusten analysointi rotuhygieniaa?	

Kooste	


'''4.	Torjuttu syyllisyys ja mielikuvien valta'''	

4.1. Tosiasioiden pakenemisen hinta	

4.2. Tosiasioiden kohtaamisen hyöty	

Kirjallisuusluettelo