Toora

ApoWikistä

Toora (hepreaksi תורה, Torah) eli humaš on heprealaisen Raamatun eli Tanakin ensimmäinen osa. Toora käännetään usein sanalla laki, vaikka asianmukaisempi käännös on opetus. Juutalaisille toora on Tanakin keskeisin osa, joka luetaan synagogassa läpi joka vuosi. Toorasta käytetään myös kreikkalaisperäistä nimeä Pentateukki, joka tarkoittaa viisiosaista kirjaa.1

Toora sisältää Raamatun viisi ensimmäistä kirjaa, joista suomenkielisessä käännöksessä käytetään nimitystä Mooseksen kirjat. Syynä tähän on Martti Luther, joissa hän nimesi saksankieliset käännökset niiden keskeisimmän henkilön, Mooseksen, mukaan.1 Kirjat sisältävät esityksen vanhimman osan maailman luomisesta Mooseksen kuolemaan. Lisäksi ne sisältävät juutalaisten uskonnollisen lain, Mooseksen lain.

Kirjoilla on myös kreikkalais-latinalaiset nimet:1

Mooseksen laki ja siihen suhtautuminen[muokkaa]

Tooran mukaan Jumala oli tehnyt liiton Israelin kansan kanssa ja antoi sille profeetta Mooseksen välityksellä lakikokoelman israeliittien paettua Egyptistä. Paul Copanin mukaan Mooseksen lakia ei tarkoitettu pysyväksi ja ihanteelliseksi järjestelyksi vaan johdattamaan israeliitteja lähemmäs oikeaa moraalia ja erottamaan heidät muista kansoista Jumalan valituksi kansaksi.2 Ensimmäiset kristityt olivat juutalaisia ja kristyiksi kääntyi pian myös ei-juutalaisia; kristinuskon varhaisvaiheessa muodostui nopeasti käsitys, että Mooseksen laki ei koske ei-juutalaisia kristittyjä, ja myös suurin osa juutalaistaustaisista kristityistä katsoi, että Jeesus oli täyttänyt lain eikä Mooseksen lain noudattaminen täten ollut heillekään tarpeellista.3

Mooseksen lakia ja sitä kautta Jumalaa on usein syytetty julmaksi. Copan katsoo Mooseksen lakiin kohdistuvan kritiikin olevan usein karikatyyristä, ja ettei sitä tarkoitettukaan ihanteelliseksi, pysyväksi ja yleismaailmalliseksi järjestelyksi, joka sitoisi kaikkia kulttuureja kaikkina aikoina. Copanin mukaan laki tarkoitettiin väliaikaiseksi järjestelyksi johdattelemaan Israelin kansaa kohti ideaalimpaa uutta liittoa aikansa lähi-itäläisessä kulttuuriympäristössä, joka oli erkaantunut kauas Jumalan asettamasta ihanteesta. Copanin mukaan laki huomioi, etteivät israeliitit olisi olleet valmiita omaksumaan täydellistä Jumalan ihannetta heti sellaisenaan ja teki siksi ei-ihanteellisia myönnytyksiä, mutta samalla teki myös huomattavia parannuksia heidän lähtökohtaansa, mikä valmisti heitä kohti uutta liittoa.2

Mooseksen lakia on kritisoitu myös sen "kummallisuudesta", koskien esimerkiksi ruoka-, pukeutumis-, ja puhtaussääntöjä. Copanin mukaan näiden lakien merkityksenä oli erottaa Israelin kansa sitä ympäröivistä pakanakansoista. Lakien ulottuminen kaikkiin elämän osa-alueisiin muistutti Israelin kansan olevan kokonaan Jumalalleen omistautunut "pyhä kansa" ja opetti, että Jumalan alaisuudessa elämisen tulisi vaikuttaa elämään kokonaisuudessaan. Sääntöihin liittyi paljon symboliikkaa: esimerkiksi kahdesta eri lankalajista koostuvan vaatteen ja härällä ja aasilla yhtä aikaa kyntämisen kieltäminen saattoi kuvata pyhyyden ja pakanallisuuden sekoittamisen kieltämistä ja yhdenlaisessa pyhyydessä pysymistä.2

Viitteet[muokkaa]

  1. > 1,0 1,1 1,2 Kuula, Nissinen & Riekkinen, s. 37–43
  2. > 2,0 2,1 2,2 Paul Copan: Onko Jumala moraalihirviö?. Päivä Osakeyhtiö, 2016.
  3. ^ Gunnar af Hällström & Anni Maria Laato & Juha Pihkala: Johdatus varhaisen kirkon teologiaan, s. 52–53. Kirjapaja, 2007.