Sovitus tapahtui ehkä vuonna 30 jKr.

Meillä on hyvät perusteet uskoa, että synnit sovitettiin vuonna 30. Juutalaiset epäilivät, että vuodesta 30 eteenpäin heidän sovitusuhrinsa eivät enää kelvanneet Jumalalle. Tämä käsitys perustui toistuviin ihmeisiin, jotka voidaan helpostikin tulkita merkiksi uhrien kelvottomuudesta.

Juutalainen todiste Jeesuksen messiaanisuudesta on sikäli erittäin luotettava, ettei heillä ollut minkäänlaista motiivia todistaa Jeesuksen messiaanisuutta, koska juutalaiset pitivät Jeesusta valeprofeettana. Kuitenkin juutalaisten pyhässä kirjassa Talmudissa on yksityiskohtia, jota on vaikeaa selittää muuten kuin siten, että noin vuodesta 30 eteenpäin vanhat uhrit eivät enää jostain syystä kelvanneet Jumalalle.

Neljä Talmudiin merkittyä ihmettä

Talmud on ensimmäisten vuosisatojen aikana muotoutunut klassinen juutalainen laki- ja oppikokoelma, jossa on opetuksia lain oikeasta tulkitsemisesta ja etiikasta, rabbiinisia keskusteluja, sekä tietoa aikansa tapahtumista. Siitä on olemassa sekä babylonialainen että palestiinalainen versio. Niistä moelmmissa mainitaan 4 ihmettä, jotka tapahtuivat n. 40 vuotta ennen Temppelin tuhoutumista.

Forty years before the destruction of the Temple, the western light went out, the crimson thread remained crimson, and the lot for the Lord always came up in the left hand. They would close the gates of the Temple by night and get up in the morning and find them wide open.

– Jacob Neusner, The Yerushalmi, s. 156–157

Our rabbis taught: During the last forty years before the destruction of the Temple the lot ['For the Lord'] did not come up in the right hand; nor did the crimson-colored strap become white; nor did the western most light shine; and the doors of the Hekel [Temple] would open by themselves

– Yoma 39b