Raamatun historiallinen luotettavuus

Raamattu on yleensäkin sidottu tunnettuihin aikoihin, paikkoihin, hallitsijoihin ja henkilöihin, joista löytyy riittävästi tietoa jotta tiedämme tekstin olevan pääpiirteissään luotettavaa.

Alla joitain yksityiskohtaisia löytöjä:

1. Raamattua pidettiin epäluotettavana koska se mainitsi heettiläisten kansan useaan otteeseen vaikkei tästä kansasta ollut mitään mainintaa. Todisteita heettiläisistä on sittemmin löytynyt paljonkin.
2. Luukkaan evankeliumi mainitsee (Luuk 3:1) Lysanias nimisen neljännesruhtinaan Abilenessa noin vuonna 27 jkr. Liberaalikriitikot ja skeptikot pitivät pitkään tätä selvänä virheenä raamatussa koska Lysanias ei ollut neljännesruhtinaana vaan Kalkisin hallitsijana puoli vuosisataa aiemmin. Sittemmin löydettiin omistuskirjoitus, joka oli peräisin Tiberiuksen ajalta vuosilta 14-37 jkr, jossa mainitaan Lysanias Abilenen neljännesruhtinas ¹. On siis elänyt toinenkin Lysanias ja raamattu oli oikeassa.
3. Apt. 17:6 mainitsee "politarkit", Tessalonikan kaupungin viranomaiset. Skeptikot väittivät että Luukas oli erehtynyt, koska termiä politarkit ei löytynyt muista dokumenteista. Myöhemmin löydettiin holvikaaresta omistuskirjoitus, joka alkoi: "Politarkkien aikakaudella...". Nykyään on löydetty yli kolmekymmentä kirjoitusta joissa mainitaan politarkit, useat Tessalonikasta samalta aikakaudelta josta Luukas kirjoittaa ¹.
4. Liberaalikriitikot ovat kyseenalaistaneet kuningas Daavidin olemassaolon. 1993 löytyi Israelin vihollisten kirjoittama kivitaulu (Tel Dan Stele) jossa mainitaan Daavidin yhden Daavidin kuningassuvun kuninkaan (Jehoram, Ahabin poika) voittaminen ² Mesha inscription -löytö varmistaa myös Daavidin olemassaolon mainitsemalla Daavidin huoneen (lisäksi se mainitsee muita raamatun nimiä kuten Omrin, 1Kun 16:28).
5. Paavalin merimatka kuvaa silloisen merenkäynnin yksityiskohtia ja välimeren sääolosuhteita tarkasti.
6. Teksti Betesdan lammikosta (Joh 5:1-15) oli laajalti kyseenalaistettu kunnes lammikko löytyi juuri sellaisena (viisi pylväshallia) kuin Johanneksen evankeliumi sen kuvaa. Samoin on löydetty Siloan allas (Joh 9:7), Jaakobin kaivo (Joh 4:12), kivipiha Jaffa-portin luona jossa jeesus asetettiin Pilatuksen eteen (Joh 19:13), sekä Pilatuksen henkilöllisyys ¹.
7. Myös oudolta vaikuttava kotikaupunkiin palaamisen käytäntö verollepanoa varten on vahvistettu riippumattomasti.
8. Luukaksen mukaan väestönlaskenta tapahtui Quisiniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana, Herodes Suuren hallintakaudella. Tämä muodosti ongelman, koska Herodes kuoli vuonna 4 ekr. ja tiedetään että Quirinius aloitti maaherrana vasta vuonna 6 jkr. Nyttemmin on kuitenkin löytynyt kolikko, jossa on Quiriniuksen nimi ja tieto, että hän toimi Syyrian ja Kilikian prokonsulina vuodesta 11 ekr. Herodeksen kuoleman jälkeiseen aikaan asti. Quiriniuksia oli siis ilmeisesti kaksi.
9. Skeptikot ovat myös kyseenalaistaneet Nasaretin olemassaolon, koska siitä ei ollut löytynyt todisteita. Nyttemmin arkeologit ovat löytäneet listan, johon on kirjattu juutalaisten pappien perheitä, jotka sijoitettiin uudelleen Jerusalemin temppelin tuhoutumisen seurauksena (jonka Jeesus muuten ennusti). Yhden perheen kohdalla sijoituspaikaksi on kirjattu Nasaretin kaupunki. Vaikka Nasaret on ollut mitätön kaupunki, edes sen sijainnista ei arkeologien keskuudessa vallitse suurta epäilystä.

On valtavan arvokasta että raamatussa ja siten kristinuskossa on paljon historiallisia yksityiskohtia joiden perusteella se asettaa itsensä tarkistukselle ja kumoamiselle alttiiksi. Tämä on aivan toista kuin useat pääasiassa filosofiset ja ei-historiaan sidotut uskonnot kuten ateismi, buddhalaisuus jne., jotka eivät aseta itseään alttiiksi falsifioinnille, ne ovat vain teoreettisia väitteitä muiden joukossa. Kristinuskon tapauksessa jokainen tekstin kanssa sopusoinnussa oleva löytö vahvistaa suuresti koko raamatun uskottavuutta. Hypoteesitestauksen kannalta tämä tarkoittaa sitä että kristinusko tekee useita yksityiskohtaisia tiukkoja väittämiä eli ennusteita, joista yhdenkin todentaminen sitten nostaa kristinuskon todennäköisyyttä merkittävästi.

Lisäksi on huomattava, että historiantutkimus luottaa juuri yksityiskohtiin lähteiden luotettavuutta arvioidessaan. Minkään pitkän historiallisen tekstin useimpia yksityiskohtia ei voida todentaa, mutta jo joidenkin todennettujen yksityiskohtien perusteella yleensä koko tekstiä voidaan pitää luotettavana. Tämä siksi, että tekstin kirjoittaja ei ole voinut vaikuttaa siihen mitä yksityiskohtia me voimme todentaa, joten joidenkin yksityiskohtien luotettavuus voidaan yleensä melko pian yleistää koko tekstiin.

Lisäksi raamatun teksti kertoo tapahtumista suoraan, liittämättä niihin legendanomaista suurentelua tai teologisia merkityksiä. Tapahtumien tärkeidenkin henkilöiden lankeamukset ja virheet kerrotaan kaunistelematta (vrt. esimerkiksi kuningas Daavidin tekemä aviorikos ja murha). Myös hankalasti selitettävät tapahtumat kerrotaan ilman lisättyjä selittelyjä.

Näin, myös historiallisen luotettavuuden kautta, raamatun välittämä maailmankatsomus ankkuroituu aivan erityisellä tavalla todellisuuteen.