Opetuksen teoria konstruktivismista realismiin (kirja)
| Kirjailija | Tapio Puolimatka |
| Kustantaja | Tammi |
| Julkaistu | 2002 |
| Ulkoasu | pehmeäkantinen |
| Sivumäärä | 391 |
| ISBN | 951-26-4816-4 |
Opetuksen teoria konstruktivismista realismiin on Tapio Puolimatkan kirjoittama kirja, joka analysoi realistisen ja konstruktivistisen ontologian, tietoteorian, arvoteorian, oppimisen teorian ja opetuksen teorian suhdetta.
Ote kirjan johdannosta
Kirjan aluksi keskitytään opetuksen teorian kahteen valtasuuntaukseen, joita kutsun realistiseksi ja konstruktivistiseksi malliksi. Niitä erottavat käsitykset todellisuuden, tiedon ja oppimisen luonteesta sekä opettajan vallankäytön ja oppilaan autonomian suhteesta. Nämä kaksi lähestymistapaa eivät useinkaan esiinny puhtaina, vaan niistä on olemassa lukematon määrä erilaisia yhdistelmiä. Näitä kahta voidaan kuitenkin pitää opetuksen teorian perusvaihtoehtoina, joihin ovat kiteytyneet länsimaisen kasvatuksen kaksi perusihannetta, yleissivistävän kasvatuksen ihanne (realistinen malli) ja älyllisen vapauden ihanne (konstruktivistinen malli).
Realismi tulee sanasta reaalinen, todellisuudessa eikä vain ajatuksissa esiintyvä. Realistisen lähestymistavan mukaan opetuksen pyrkimyksenä on saattaa ihminen kosketuksiin todellisuuden kanssa kokemuksellisesti, käytännöllisesti ja käsitteellisesti. Todellisuus ei riipu ihmisen käsityksistä, vaan ihmisen käsitykset tulisi saattaa vastaamaan todellisuutta. Oppijaa tulisi auttaa näkemään todellisuus sellaisena kuin se on ja toimimaan sen pohjalta.
Konstruktivismi tulee sanasta konstruoida, rakentaa. Painopiste on siinä, mitä oppija itse aktiivisesti rakentaa ja tuottaa, ei siinä, mitä hän opetuksen kautta vastaanottaa. Oppilaan tuottamia ajatuskonstruktioita ei arvioida sen perusteella, miten hyvin ne vastaavat todellisuutta, koska todellisuus määrittyy näiden ajatusrakennelmien pohjalta. Opettajan tehtävänä ei ole johtaa oppilaita oikeisiin käsityksiin asioista, koska ei ole olemassa ehdottomia kriteerejä käsitysten todenperäisyydelle, on vain paremmin tai huonommin toimivia konstruktioita sekä kulttuurisella että yksilöllisellä tasolla. Ihminen itse luo oman maailmansa joko yksilöllisesti tai yhteisöllisesti, niin että eri ihmiset ja kulttuurit elävät osittain eri maailmoissa. Asioiden merkitys riippuu ihmisen valinnoista. Ihminen on oman maailmansa keskus, koska hän on sen luoja.
Realistinen ja konstruktivistinen lähestymistapa ovat lähtökohtina erilaisille opetus- ja oppimismalleille. Tyypillisiä konstruktivistisia malleja ovat oppijakeskeinen malli, tutkivan oppimisen malli, käytännöllisen opetuksen malli, emansipatorinen malli ja dekonstruktiivisen opetuksen malli. Realistisesta näkökulmasta puolestaan on kehitetty opetuksen impressiomalli, oivallusmalli, kriittinen malli, dialogiopetuksen malli ja yleissivistävä opetusmalli. Jotkut näistä malleista ovat muodollisesti yhteisiä realistiselle ja konstruktivistiselle lähestymistavalle, mutta ne saavat niissä erilaisia sisältöjä. Vaikka eri opetusmallit ovatkin osin toistensa kanssa ristiriidassa, niitä voidaan käyttää myös täydentämään toisiaan. Opetustapahtuman eri puolien ymmärtämiseksi on käytettävä useita toisiaan täydentäviä näkökulmia.
Kirjan sisällysluettelo
Esipuhe
Johdanto
1. Opetuksen kaksi lähestymistapaa
1.1. Realistinen lähestymistapa
1.2. Konstruktivistinen lähestymistapa
1.3. Lähestymistapojen vertailua
1.3.1. Optimismi vai realismi
1.3.2. Vapaus ja rajoitukset
1.3.3. Kriittisyys
2. Konstruktivismi
2.1. Konstruktivismin käsitteen laaja-alaisuus
2.1.1. Kuka rakentaa?
2.1.2. Mitä rakennetaan?
2.1.3. Mitä rakentamisella tarkoitetaan?
2.1.4. Tulisiko tiedollisia rakennelmia arvioida?
2.2. Konstruktivismin muunnelmia
2.2.1. Konstruktivistinen tietoteoria
2.2.1.1. Konstruktivismi teoriana yksilön tietorakenteista
2.2.1.2. Konstruktivismi teoriana tieteellisestä tiedosta
2.2.2. Konstruktivistinen ontologia
2.2.3. Konstruktivismi kognition teoriana
2.2.4. Konstruktivismi oppimisen teoriana
2.2.5. Konstruktivismi persoonallisuuden teoriana
2.2.6. Konstruktivismi maailmankatsomuksena
2.2.7. Konstruktivismi kasvatuksen ja opetuksen teoriana
2.2.8. Muunnelmien keskinäinen suhde
3. Konstruktivistinen tiedonkäsitys
3.1. Radikaali konstruktivismi
3.1.1. Konstruktivismi ja empirismi
3.1.2. Havaintojen ja todellisuuden suhde
3.1.3. Havaintojen luotettavuuden todistaminen
3.1.4. Totuuskäsitys
3.1.4.1. Yhtäpitävyysteoria
3.1.4.2. Praktinen totuusteoria
3.1.4.3. Yksimielisyysteoria
3.1.4.4. Rajaamisen ongelma
3.1.4.5. Episteemisen teorian ongelmia
3.1.5. Kooste
3.2. Sosiaalinen konstruktionismi
3.2.1. Sosiaalisen konstruktionismin kritiikkiä
3.3. Sosiaalinen konstruktivismi
3.3.1. Sosiaalisen konstruktivismin kritiikkiä
4. Konstruktivistinen ontologia
4.1. Putnamin konstruktivistinen ontologia
4.2. Konstruktivismi ontologian ja kognition teoriana
5. Konstruktivismi oppimisen teoriana
5.1. Behaviorismi
5.2. Kognitiivinen psykologia
5.3. Geneettinen psykologia: valmiuksien kehitys
5.4. Käytännön merkitys oppimisessa
5.4.1. Oppimisen yhteisöllisyys
5.4.2. Sosiokulttuurisen lähestymistavan rajoituksia
5.5. Oppimisen hermeneuttinen näkökulma
5.5.1. Oppiminen ja opiskelu
5.5.2. Havaitseminen ja havainnointi
5.5.3. Havaitseminen ja tulkinta
5.5.4. Oppimisen hermeneuttinen ulottuvuus
5.6. Konstruktivistinen hermeneutiikka
5.6.1. Tulkinta ja todellisuus
5.6.2. Dekonstruktio
5.6.3. Tulkinta ja valta
5.6.4. Konstruktivistisen hermeneutiikan kritiikkiä
5.7. Realistinen hermeneutiikka
5.7.1. Maltillinen realismi
5.7.1.1. Perinne
5.7.1.2. Omien rajojen ylittäminen
5.7.1.3. Produktiivisuus
5.7.1.4. Maltillisen hermeneutiikan kritiikkiä
5.7.2. Objektiivinen realismi
5.7.3. Kriittinen hermeneuttinen realismi
5.8. Kooste
6. Teoria persoonallisuuden rakentumisesta
6.1. Persoonallisuuden rakentuminen ja arvot
6.1.1. Arvorealismi
6.1.2. Arvokonstruktivismi
6.1.3. Minuuden rakentumisen ulottuvuudet
6.2. Minuuden monikerroksisuus ja syvyys
6.2.1. Realistinen näkökulma
6.2.2. Konstruktivistinen näkökulma
6.3. Minuuden luomisen projekti
6.3.1. Yksilö arvojensa luojana
6.3.2. Persoonan luomisen taiteellinen projekti
6.3.3. Postmoderni minuus
6.3.4. Realistinen kritiikki
6.3.4.1. Arvot, kutsumus ja kohtalo
6.3.4.2. Realistinen esimerkki
6.3.5. Kooste
6.4. Puhdas suhde
6.4.1. Konstruktivistinen tulkinta
6.4.2. Realistinen tulkinta
6.5. Narratiivinen minuus
6.6. Kooste
7. Konstruktivismi vs. Realismi: Maailmankatsomus ja uskonto
7.1. Elämän tarkoitus
7.1.1. Konstruoitu tarkoitus
7.1.2. Realistinen kritiikki
7.2. Naturalismi ja supranaturalismi
7.3. Kantilainen konstruktivismi ja tuonpuoleinen
7.4. Voidaanko Jumalan olemusta määritellä?
7.5. "Jumala" mielikuvituksen tuotteena
7.6. Uskonnon alkuperän ateistisia tulkintoja
7.7. Realistinen teoria
7.7.1. Järjellisyyden perusteita etsimässä
7.7.1.1. Naturalismi ja järjen alkuperä
7.7.1.2. Järjen teistinen alkuperä 7.7.1.3. Kulttuurin teistinen perusta
7.7.2. Sivistys ja tieto Jumalasta
7.7.3. Jumalasta on mahdollista puhua
7.7.4. Ihmisen luontainen tietoisuus Jumalasta
7.7.5. Kokemus Jumalan läsnäolosta
7.7.6. Jumalan kokeminen taiteessa
7.7.7. Sanallinen ilmoitus
7.7.7.1. Pluralistinen tieteentutkimuksen perinne
7.7.7.2. Neutraali tutkimusperinne
7.7.7.3. Välttämättömät järjen totuudet
7.7.7.4. Naturalistinen lähestymistapa
7.7.7.4.1. Naturalismin realistinen kritiikki
7.7.7.4.2. Naturalismin sisäisiä jännitteitä
7.7.7.4.3. Naturalismin kehäpäättely
7.7.7.4.4. Naturalistisen uskonnonopetuksen ongelmia
7.8. Kooste
8. Konstruktivistinen teoria opetuksesta
8.1. Yleisiä huomioita
8.1.1. Teorian ja käytännön suhde
8.1.2. Oppilaantuntemus
8.1.3. Konstruktivismi ja opettajan auktoriteetti
8.1.3.1. Radikaali konstruktivismi
8.1.3.2. Maltillinen konstruktivismi
8.1.3.3. Realistinen kritiikki
8.1.4. Konstruktivismi opetuksen etiikan teoriana
8.1.4.1. Kriittisiä näkökohtia
8.1.5. Konstruktivistiset opetuksen mallit
8.2. Itseohjautuvaan oppimiseen perustuva malli
8.2.1. Oppilaan aktiivisuus ja omaehtoisuus
8.2.2. Itseohjautuvuuteen perustuvan mallin ongelmia
8.2.2.1. Onko Piagetin optimismi perusteltua
8.2.2.2. Oppiminen ja tiedolliset rakenteet
8.2.2.3. Tieteellisten käsitysten opettaminen
8.3. Tutkivan oppimisen malli
8.3.1. Käytännön rajoitteita
8.4. Käytännössä opettamisen malli
8.4.1. Kokemusoppimisen malleja
8.4.2. Kokemusoppimisen kritiikki
8.4.3. Käytännössä oppiminen
8.4.4. Mallin arviointia
8.5. Emansipatorisen opetuksen malli
8.5.1. Opetuksen emansipatorinen intressi
8.5.2. Reflektiivinen oppiminen
8.5.3. Kriittinen keskustelu
8.5.4. Opetusyhteisö kriittisenä yhteisönä
8.5.5. Emansipatorisen mallin kritiikki
8.5.6. Lapset ja kriittinen keskustelu
8.6. Dekonstruktiivisen opetuksen malli
8.7. Opettajan omaehtoisuuteen perustuva malli
8.8. Kooste
9. Realistinen opetuksen teoria
9.1. Menetelmien kirjo
9.1.1. Kyselymenetelmä
9.1.2. Didaktinen lähestymistapa
9.1.3. Vapauden ja ohjauksen opetuksellinen rytmi
9.1.4. Realistiset opetuksen mallit
9.2. Impressiomalli
9.3. Oivallusmalli
9.3.1. Opetuksen rajoitukset
9.3.2. Dialogi sisäisen opettajan kanssa
9.3.3. Oivallusmallin merkitys
9.4. Kriittinen malli
9.5. Käytännössä opettamisen malli
9.6. Dialogiopetuksen malli
9.6.1. Dialogi totuuden etsintänä
9.6.2. Moniäänisyys
9.6.3. Mikrodialogi
9.6.4. Persoonallisen näkemyksen selkiytyminen
9.6.5. Dialogiopetus ja auktoriteetti
9.6.6. Opettajan tehtävä
9.6.7. Kooste
9.7. Yleissivistävä opetusmalli
9.7.1. Yleissivistys
9.7.2. Tieto ja sivistys
9.7.3. Lunastustieto ja sivistys
9.7.4. Kasvatus ja tieto arvoista
9.7.5. Tieto ja rakkaus
9.7.6. Arvokasvatus
9.8. Kooste
10. Kokoavat päätelmät
10.1. Kriittinen avoimuus
10.2. Itseohjautuvuus
10.3. Moraaliopetus ja inhimillinen kasvu
10.4. Toisiaan täydentävät näkökulmat
Sanasto
Kirjallisuus
