Muokataan sivua Kohu kirjoituksesta "Kampanja pedofilian laillistamiseksi"

Elokuussa 2018 nousi kohu '''[[Tapio Puolimatka]]n''' kirjoittamasta mielipidekirjoituksesta "[https://www.oikeamedia.com/o1-75907 Kampanja pedofilian laillistamiseksi]", joka julkaistiin ''Oikea Media'' -julkaisun vieraskynäpalstalla. Keskustelua herätti erityisesti kohta, jossa hän kirjoitti joidenkin tutkijoiden esittäneen, että "mielikuvat seksuaalisen suuntautumisen synnynnäisyydestä ja muuttumattomuudesta luovat perustan myös kampanjalle pedofiilien seksuaalioikeuksien puolustamiseksi".

== Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan kannanotto ==
Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta JYY kirjoitti Twitterissä 1. elokuuta<ref>{{Verkkoviite | Nimeke =JYY:n twiitti | Osoite = https://twitter.com/JYYtwiittaa/status/1024585516220600320 | Viitattu = 7.9.2018 | Selite = | Tekijä = | Julkaisija = | Ajankohta = 1.8.2018 }}</ref>, ettei se hyväksy kirjoitusta ja vaati yliopistolta konkreettisia toimia, joilla "turvataan kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnan tasa-arvoinen ja turvallinen opiskeluympäristö". 

Ylioppilaskunnan kannanoton esittivät vihreä kaupunginvaltuutettu ja ylioppilaskunnan edustajiston puheenjohtaja '''Bella Forsgrén''' ja ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja '''Aapeli Tourunen'''.

Ylioppilaskunnan kannanotossa väitetään: 

{{lainaus|Kirjoituksessaan Puolimatka sulauttaa ennennäkemättömällä tavalla homoseksuaalisuuden, nekrofilian, eläimiin sekaantuminen ja pedofilian toisiinsa rinnastettaviksi muuttujiksi.}}

Tämä väite toistuu useiden lehtien kuvauksissa. Valtamedioiden osalta siitä pitää sitkeästi kiinni ''Helsingin Sanomat'', joka esittää sen tosiasiana vielä 6.8. 2018 uutisoidessaan Puolimatkan tekemästä hallintokantelusta Jyväskylän yliopiston rehtorin '''Keijo Hämäläisen''' toiminnasta. Tämän väitteen toistaa Seksuaalipoliittinen yhdistys Sexpo Puolimatkaa vastaan esittämässään julkilausumassa 8.8, jonka mukaan Puolimatka "rinnasti kirjoituksessa pedofilian homoseksuaalisuuteen". Myös '''Johanna Korhonen''' kirjoittaa [https://www.apu.fi/artikkelit/johanna-korhonen-miksi-typeryyksista-ei-seuraa-mitaan Apu-lehden kolumnissaan] 21.8. 2018: 

{{lainaus|Jyväskylän yliopiston professori Tapio Puolimatka samastaa artikkelissaan homoseksuaalisuuden ja pedofilian ...}}

Välillä tämä väite häviää tiedotusvälineistä, mutta '''Riikka Maukonen''' herättää sen uudelleen henkiin ''Keskisuomalaisen'' artikkelissaan 5.10. 2018. Maukonen kirjoittaa: 

{{lainaus|Elokuussa Puolimatka aiheutti kohun yliopistolla ja mediassa rinnastamalla homoseksuaalit pedofiileihin.}}

Koska väitettä ei kuitenkaan löydy Puolimatkan kirjoituksesta, se useimmissa medioissa vähän kerrassaan muuttuu yleisemmäksi ja epämääräisemmäksi homofobiasyytökseksi. Joissakin yhteyksissä tämäkin syytös väistyy taka-alalle ja keskiöön tulee väite, jonka mukaan Puolimatka sekoittaa kirjoituksissaan mielipidettä ja tiedettä. Tätäkään väitettä ei tarkemmin perustella. 

Jyväskylän yliopiston hallituksen pöytäkirjassa 4.9. 2018 kokouksesta Puolimatkan kirjoitusta kuvataan näin:

{{lainaus|Tapio Puolimatka julkaisi 27.7.2018 Oikea media -verkkolehden vieraskynä
palstalla kirjoituksen "Kampanja pedofilian laillistamiseksi". Jyväskylän
yliopiston ylioppilaskunta arvosteli kirjoituksen sisältöä mm.
seuraavasti: "Mielipidekirjoituksessaan professori Puolimatka kertoo,
kuinka sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvien lakien
muutokset, kuten tasa-arvoinen avioliittolaki, ovat johtamassa muutokseen
myös äitiys- ja isyyslaissa ja sukupuoli- ja seksuaalikasvatuksessa.
Puolimatka pohtii, kuinka pitkälle avioliittolain tuoma muutosprosessi
tulee johtamaan. Vastauksena itselleen hän maalaa monisivuisen vision
siitä, kuinka tämä muutosprosessi rakentaa pohjaa pedofilian
hyväksymiselle."}}

Tämän mukaan siis Puolimatkan kirjoituksen ydin on kuvata tietynlaista yhteiskunnallista muutosprosessia. Tämäkään ei ole aivan täsmällinen väite, koska Puolimatkan kirjoituksen ytimessä on kuvata tietynlaista käsitteellistä muutosta ja pohtia, millä tavalla kyseinen käsitteellinen muutos tulee heijastumaan yhteiskunnallisissa toimintatavoissa ja lainsäädännössä.

== Jyväskylän yliopiston rehtorin kannanotto ==
1.8. 2018 yliopiston rehtori '''Keijo Hämäläinen''' vastasi<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Keijo Hämäläisen twiitti | Osoite = https://twitter.com/KeijoHamalainen/status/1024633681405784064 | Viitattu = 7.9.2018 | Selite = | Tekijä = | Julkaisija = | Ajankohta = 1.8.2018 }}</ref>, että Puolimatkan kirjoitus ei edusta yliopiston arvoja eikä linjaa ja lupasi samalla, että yliopisto ryhtyy "konkreettisiin toimenpiteisiin".

{{lainaus|Olemme sitoutuneet kohtelemaan jokaista yksilöä ja ryhmää kunnioittavasti ja arvokkaasti. Opetuksemme pohjautuu tieteeseen, ei ideologiaan ja mielipiteisiin. Ryhdymme konkreettisiin toimenpiteisiin.}}

Hämäläisen kommentin osalta on herätetty kysymys: Puolimatkan kirjoitus on luonteeltaan kuvaus tietystä käsitteellisestä prosessista, joka on mahdollisesti johtamassa yhteiskunnallisiin muutoksiin. Miten kuvaus voi olla ristiriidassa arvojen kanssa?

Rehtori selitti syytöstään ''Helsingin Sanomien'' haastattelussa 4.8. 2018 otsikolla "Jyväskylän yliopiston rehtori kommentoi homofobiseksi tulkittua tekstiä: 'Kukaan ei saisi kokea opetusta jotain ihmisryhmää arvostelevaksi.'" Siinä hän toteaa: 

{{lainaus|Kun katsoo kirjoituksen sisältöä ja sen aiheuttamaa mielipahaa laajassa osassa väestöä, ei se ehkä enää selittämällä parane, että mitä on oikeasti tarkoittanut.}} 

Hallintokantelussaan 6.8. 2018 Puolimatka kritisoi tätä rehtorin lausumaa: 

{{lainaus|Tarkoittaako tämä sitä, että yliopiston opettajana olen vastuussa kaikista ihmisten väärintulkinnoista ja niiden heissä aiheuttamasta mielipahasta? Eli riippumatta siitä, mitä tutkija tai yliopisto-opettaja sanoo ja tarkoittaa, hän on vastuussa kaikista niistä tunteista ja ajatuksista, joita ihmiset väittävät sen herättäneen, riippumatta siitä, mikä näiden kriitikoiden väitteiden motiivina on? Jos tähän nyt sitten yhdistetään konstruktivistinen oppimisnäkemys, jonka mukaan kukin tulkitsee tekstejä omassa viitekehyksessään, niin yliopisto-opettaja on siis vastuussa myös jokaisen ihmisen viitekehyksestä, jonka puitteissa he tulkitsevat opetusta ja tekstiä.
 
Miksi yliopisto-opettajaa sitten yleensä kuullaan valitusten ilmaantuessa, jos sillä mitä hän sanoo ja mitä hän on kirjoittanut, ei ole merkitystä, vaan merkitystä on ainoastaan sillä, miten ihmiset ovat kirjoituksen tulkinneet, miten he ovat sen kokeneet tai sanovat kokeneensa?
}}

Professori '''Timo Vihavainen''' kritisoi Jyväskylän yliopiston rehtorin toimintaa ja pitää sitä ennenkuulumattomana. 

{{lainaus|Nyt Suomen Ateenassa kuitenkin on tapahtunut skandaali. Itse yliopiston rehtori on lehtiuutisten mukaan käynyt erään professorin ajatuksenvapauden kimppuun ja leimannut tämän kirjoittaman artikkelin (ks. linkki) ilman ainoatakaan argumenttia niin sallimattomaksi, että siitä seuraa ”konkreettisia toimia”.

Rehtorin lausunnot: https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005780410.html.

Ensimmäisenä herää kysymys, miten on mahdollista, että yliopiston rehtori allekirjoittaa moisen ennen kuulumattoman hyökkäyksen sananvapautta vastaan ja vieläpä käyttäen tieteen ulkopuolisia perusteita, joiden asiattomuudesta kuka tahansa lukija voi vakuuttua?

Vastaus liittyy tietenkin siihen kansainväliseen kehitykseen, jossa niin sanotun poliittisen korrektiuden turvin suositaan kaikenlaista obskurantismia. Amerikassa tämä valistuksen perintöä rienaava kehitys on jatkunut jo parikymmentä vuotta. Meillä se on uutta.

Toinen seikka saattaa liittyä koko yliopistolaitoksen luonteen muuttumiseen. Vielä taannoin yliopisto oli meillä vielä paikka, jossa aidosti kunnioitettiin akateemisen ajattelun sääntöjä ja pidettiin kaikkea ajatuksenvapauden rajoittamista sallimattomana.

Nyt sen sijaan yliopistoista on tullut liikelaitoksia, joiden johtoon valitaan jonkinlaisia toimitusjohtajia, joiden sivistystaso ei välttämättä ole hääppöinen. Tämän kehityksen tuloksia olemme saaneet seurata jo jonkin aikaa ja jäljet pelottavat.

Tässä tapauksessa rehtori kiirehti sanoutumaan irti professorin mielipidekirjoituksesta ja antoi ymmärtää, että se oli kirjoitettu yliopiston nimissä. Lapsikin ymmärtää, ettei asia ollut näin. 

Artikkelin mahdolliset asiavirheet eivät kuitenkaan olleet syynä hyökkäykseen eikä niiden suhteen enempää rehtori kuin asian alulle pannut mielensäpahoittajakaan esittäneet minkäänlaista kritiikkiä.

Sen sijaan rehtori julisti, ettei kukaan saisi kokea opetusta joitain ihmisryhmää arvostelevaksi. Tässä ei sentään puhuttu tutkimuksesta vaan opetuksesta, mutta kyllä tämä on jo niin matalatasoinen argumentti, että toivoisin jyväskyläläisten professorien pian joukolla sanoutuvat irti moisesta hölynpölystä, jos tässä nyt moiseen irtisanoutumissirkukseen ryhdytään, vanhaan taistolaistapaan.

Tähän on sitten tultu. Onko Suomi kenties nyt juostu maailmankartalle? Toivotaan, ettei Suomen Ateenan suuri mielensäpahoittamisjuttu saa maailmalla ansaitsemaansa huomiota. On sentään sääli maamme mainetta, ellei nyt juuri niitä hämärähenkilöitä, jotka tässä ovat kunnostautuneet.}}

'''Vihavainen''' ihmettelee, miksi keskustelussa ei ole asianmukaisesti huomioitu sananvapauden merkitystä:

{{lainaus|Mutta tällä kertaa uutinen kätki taakseen sensaatiomaisen tiedon siitä, että yliopiston professori aiottiin mahdollisesti erottaa sen vuoksi, mitä hän oli sanonut eräässä nettilehdessä julkaisemassaan artikkelissa.  

Sananvapauden kannalta asia oli siis erittäin tärkeä ja koska tällaisten asioiden yleensä luulisi kiinnostavan myös lehdistöä, odotti lukija pian löytävänsä myös asiaa koskevan kommentin lehden palstoilta, sieltä minne sellaiset asiat kuuluvat. Annetaanko sananvapaudelle arvoa vai ei?  

Tämä oli turha oletus ja puuttumattomuuden syyksi ei kannata panna asian keskeneräisyyttä. Eihän tässä nyt uutisarvoista ollut vain se, mitä tällaisessa tapauksessa tullaan päättämään, vaan myös jo se, että on ylipäätään mahdollista ottaa tällainen asia esille, siis henkilön ja vieläpä yliopiston professorin erottaminen sen johdosta, mitä hän on sanonut.  

Sama ilmiö voidaan havaita niistä kommenteista, joita asian johdosta on esitetty somessa. Sen sijaan, että olisi pidetty ilman muuta skandaalimaisena mielipiteenvapauden loukkaamista yleensä ja kaikissa tapauksissa, ovatkin monet ryhtyneet setvimään sitä, millä tavalla tuo esitetty kyseinen mielipide ja/tai sen esittäjä oli kukaties huonosti perusteltu, väärä, asenteellinen ja niin edelleen.}}

Elokuva- ja tv-ilmaisun ja käsikirjoittamisen vastuuopettaja '''Petteri Hiienkoski''' vertaa rehtorin toimintaa katoliseen inkvisitioon blogissaan [https://www.oikeamedia.com/o1-77422 Noitavaino Puolimatkaa vastaan]: 

{{lainaus|Näyttää siltä, että professori Tapio Puolimatka on joutunut virkansa ja esittämiensä tutkimustulosten ja päätelmien takia mielipidevainon kohteeksi. Niillä, jotka ovat poliittisista ja ideologisista syistä eri mieltä hänen kanssaan, on täysi oikeus olla eri mieltä. Niillä, jotka ovat tieteellisin perustein eri mieltä, on niin ikään oikeus esittää eriävät näkemyksensä ja perusteet niille. Se on vapaassa maassa luovuttamaton osa avointa yhteiskunnallista keskustelua.

Se, ettei kunnioiteta länsimaisen demokratian ja modernin tieteen mukaisia periaatteita, vaan Puolimatkaa mustamaalataan ja leimataan hänen blogi-kirjoituksensa vastoin parempaa tietoa "homofobiseksi", on poliittista kiihkoilua. Todellisuudessa kirjoitus käsittelee pedofiliaa.

Sen sijaan, että Jyväskylän yliopiston rehtori Keijo Hämäläinen ja vararehtori Marja-Leena Laakso puolustaisivat professorinsa akateemista vapautta modernin tieteen periaatteiden mukaisesti, he esittävät häntä kuulematta toisen käden tietojen perusteella julkisuudessa tuomitsevia lausuntoja. Se, että rehtori Hämäläinen jopa uhkailee häntä "konkreettisilla toimenpiteillä", on tyrmistyttävää. Se sotii yleistä oikeustajua (vrt. laillisuusperiaate) vastaan.

Edes paavikirkon inkvisitio ei toiminut Galileo Galileita (1564–1642) kohtaan yhtä epäreilusti. Hänen kohdallaan asioita sentään tutkittiin jopa kahdessa oikeudenkäynnissä. Galileille annettiin myös mahdollisuus puolustautua ja perustella käsityksensä. Ja siitä on sentään jo noin 400 vuotta!

Vaikka poliitikot saattavat perustella poliittisia ratkaisujaan epämääräisesti arvoilla, työelämää ja akateemista maailmaa ei pitäisi samalla tavoin politisoida. Poliitikot ovat ratkaisuistaan vastuussa äänestäjilleen. Muualla yhteiskunnassa ei tällaista poliittista vastuuta ole. Sen sijaan tulee noudattaa laillisia menettelytapoja.

Epämääräinen viittaus arvoihin ei oikeuta syrjintää mielipiteiden perusteella. Sellainen johtaa mielivaltaan, joka käytännössä kumoaa perustuslailliset kansalaisoikeudet. Tavassa, jolla professori Puolimatkaan julkisuudessa suhtaudutaan, on poliittisen noitavainon piirteitä.

Jyväskylän yliopiston menettelytavat koskettavat viime kädessä kaikkea akateemista opetushenkilöstöä, tieteenalasta ja yhteiskunnallisista mielipiteistä riippumatta. Jos tällaisen annetaan vapaasti jatkua, se tuskin voi olla vaikuttamatta vääristävästi sekä tieteen että yhteiskunnan kehitykseen.}}

== Somekampanja rehtorin painostamiseksi ==
Pari päivää ennen kuin  Jyväskylän yliopiston rehtori totesi Jyväskylän yliopiston irtisanoutuvan Puolimatkan kirjoituksesta, facebookin keskustelupalstalla [https://fi-fi.facebook.com/aitoavioliittoaivopierut/ Aito avioliitto -väen julkiset aivopierut] oli luettavissa vihreän puolueaktivistin '''Tomi Peltosen''' kommentti: 

{{lainaus|Suosittelen vahvasti kaikkia olemaan yhteydessä Jyväskylän yliopiston rehtori Keijo Hämäläiseen (keijo.hamalainen@jyu.fi) ja vaatimaan Jyväskylän yliopistoa tutkimaan asia ja alkamaan tarpeellisiin toimiin. Ei professori sentään ihan mitä tahansa voi kirjoitella ilman että johto voi siihen reagoida.}} 

Samalla keskustelupalstalla '''Kristiina Merilahti''' kirjoittaa odottavansa, että jossakin vaiheessa yliopiston on avoimesti irtisanouduttava Puolimatkan kannanotosta.

== Puolimatkan vastine Keskisuomalaisessa 4.8. ==
Puolimatka vastasi JYY:n ja rehtorin kannanottoihin Keskisuomalaisen mielipidekirjoituksessaan otsikolla "Twitter-hallinnon epäkohtia". Siinä hän kritisoi sitä, että yliopisto kritiikittömästi antoi kannanottojaan "pienen aktivistiryhmän masinoiman painostuskampanjan ohjauksessa." 

{{lainaus|Tämän sähköpostikampanjan käynnistämisestä ei mennyt kauaakaan, kun Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan johto syytti minua homofobiasta ja esitti valheellisen väitteen, jonka mukaan sulautan "homoseksuaalisuuden, nekrofilian, eläimiin sekaantumisen ja pedofilian toisiinsa rinnastettaviksi muuttujiksi" artikkelissani Kampanja pedofilian laillistamiseksi. - - 

JYY esitti artikkelistani valheellisen väitteen, jota rehtori asettui tukemaan twitter-viestissään. Kumpikaan osapuoli ei nähnyt tarpeelliseksi olla minuun henkilökohtaisesti yhteydessä enenn kuin he esittivät kaikissa Suomen valtamedioissa julkaistut halventavat kommenttinsa. Miten tämä sopii rehtorin linjaukseen, jonka mukaan yliopisto sitoutuu "kohtelemaan jokaista yksilöä ja ryhmää kunnioittavasti ja arvokkaasti"?

Voidaanko oman työntekijän julkista häpäisemistä pitää kunnioittavana ja arvokkaana kohteluna ilman, että työntekijää on edes kuultu?}}

Puolimatkan mukaan kyseisessä prosessia toimi niin sanottu suuren valheen periaate. 

{{lainaus|Rehtori ei ehkä monien kiireidensä takia ehtinyt tarkistaa väitteen paikkansa pitävyyttä eikä hän ilmeisesti nähnyt sitä tarpeelliseksikaan, koska ihmisen on luonnostaan vaikea uskoa, että kenestäkään esitettäisiin näin suuri valhe ja erityisesti, että tällainen valheellinen väite esitettäisiin artikkelista, joka on vapaasti kaikkien luettavissa.}} 

== Touko Aallon eduskunta-avustajan Irina Tuokon mielipidekirjoitus ==
Keskisuomalaisessa (2.8.) julkaistiin '''Touko Aallon''' eduskunta-avustajan ja vihreän kaupunkivaltuutetun '''Irina Tuokon''' mielipidekirjoitus joka oli otsikoitu: ”Voiko professorin tittelin turvin huoletta demonisoida homoja?” Siinä hän kirjoittaa:

{{lainaus|Pidättelin jo ensimmäisenä opiskeluvuotenani kyyneleitä eräällä kasvatustieteiden perusopintojen kurssilla. Joka kerta, kun näen professori Puolimatkan parjaavan homoja mielipidekirjoituksissaan mainiten tittelikseen Jyväskylän yliopiston professuurin, tunnen häpeää omasta tiedekunnastani ja yliopistosta. En koe omaa tiedekuntaani enää turvalliseksi tilaksi tai yhteisöksi itselleni.}}

Tuokko kertoo kokemuksistaan Puolimatkan luennolla ensimmäisenä opintovuotenaan eli vuonna 2013. Puolimatka kuitenkin otti kantaa sukupuolineutraaliin avioliittolakiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 2014 antaessaan asiasta lausunnon eduskunnan lakivaliokunnalle. 

Twitterissä 3.8. '''Tuokko''' kirjoittaa: 

{{lainaus|Professori Puolimatka on vuosia leimannut sateenkaarivähemmistöjen oikeuksien edistämisen uhkaksi niin lapsille kuin laajemminkin yhteiskunnalle. Oloni on niin nöyryytetty ja alistettu, että voin fyysisesti pahoin kohdatessamme kampuksella.}}

== Risto Huttusen vastaus Tuokolle ==
'''Risto Huttunen''' vastasi '''Irina Tuokolle''' ''Keskisuomalaisessa'' 7.8.:

{{lainaus|Irina Tuokko kirjoittaa 2.8. KSML:ssa kuinka hän on joutunut pidättelemään kyyneleitään yhdellä Jyväskylän yliopiston luennolla, eikä koe yliopistoa enää turvalliseksi ympäristöksi itselleen, koska professori Tapio Puolimatka ajattelee seksuaalisuuden kehittymisestä ja lasten oikeudesta vanhempiinsa eri tavalla kuin hän.

Puolimatkan keskeinen viesti on, että lapsen paras kasvuympäristö on perhe, jossa hänestä huolehtivat turvallisesti hänen omat biologiset vanhempansa. Tämä on niin yleisesti tiedetty ja tunnustettu tosiasia, että on tarpeetonta edes viitata mihinkään tutkimuksiin.

Mutta harvoilla lapsilla ovat asiat näin optimaalisesti. Lapset ovat kuitenkin hyviä selviytyjiä ja he selviävät myös turvattomissa oloissa ja jopa ilman vanhempia. Mutta jokaiseen lapseen tällaiset olosuhteet jättävät omat jälkensä.

Minä en ole koskaan oppinut tuntemaan omaa biologista isääni, mutta olen selvinnyt siitä rakastavan äidin ja huolehtivan isäpuolen kanssa. Se ei kuitenkaan ole poistanut sitä isän ikävää ja kaipuuta, joka minulla on ollut ja on jättänyt minuun omat jälkensä. Tämä asia on ollut minulle kipeä varsinkin silloin, kun olen miettinyt, kuka oikeastaan olen. Isän ikävää olen itkenyt elämässäni eniten.

Ne tiedonmurut, joita olen kuullut isästäni ovat olleet minulle kultaa kalliimpia. Ne ovat vahvistaneet identiteettiäni ja uskallusta olla oma itseni.

Siksi aina, kun näen Irinan edustaman puolueen puhuvan ihmisoikeuksista, tasa-arvosta, jne., tulen surulliseksi, koska mm. vihreät ovat olleet ajamassa Suomeen lainsäädäntöä, joka joissakin olosuhteissa kieltää lapsilta oikeuden isään, äitiin tai edes mahdollisuuteen tuntea heidät.

Järkytyn ajatuksesta, että lainsäädännöllä määritellään aikuisen oikeus lapseen tärkeämmäksi kuin lapsen oikeus vanhempiinsa ja väitetään, että ei sillä ole väliä, kuka lasta hoitaa. Tiedän, että sillä on väliä.

Haluan rohkaista sinua Irina, kyllä sinä selviät yliopistosta niin kuin minä ja ne lapset, jotka syystä tai toisesta joutuvat selviämään tästä elämästä ilman isäänsä tai äitiään.”
}}

Professori '''Timo Vihavainen''' kommentoi keskustelua blogissa otsikolla [http://timo-vihavainen.blogspot.com/2018/08/jyvaskylan-mielensapahoittajat.html Jyväskylän mielensäpahoittajat]: 

{{lainaus|Maailma ei ole entisellään. Jyväskylän yliopiston professori Tapio Puolimatka on kirjoittanut hyvin kiinnostavan ja dokumentoidun artikkelin tietyistä ilmiöistä ja pyrkimyksistä, jotka sangen ilmeisesti viittaavat siihen, että pedofilia haluttaisiin ”normalisoida” ja ennen pitkää myös laillistaa. Puolimatkan artikkeli: http://beta.oikeamedia.com/o1-75907.

Tämän artikkelin johdosta joku politiikassakin aktiivinen henkilö kertoo kovin pahoittaneensa mielensä. Itse artikkelin argumentteihin hän ei puutu millään tavalla.

No, asia nyt ei sinänsä ole kovin kummallinen. Ainahan maailmassa on ollut takapajuisia aineksia, joille on ylivoimaista ymmärtää, että pyrkimys totuuteen ei kunnioita eikä saa kunnioittaa mitään sovinnaisuuksia, saati poliittisluontoisia näkökohtia.

Tällaiset henkilöt saattavat kuitenkin kehittyä akateemisen vapauden edellyttämälle tasolle, mikäli heitä oikein valistetaan ja ohjataan ymmärtämään, mistä yliopistollisessa opiskelussa on kysymys. Ellei akateemiseen yhteisöön kuuluva näitä perusasioita ymmärrä, hän on väärässä paikassa.}}

== Ilari Kotimäen kritiikki ==

'''Ilari Kotimäki''' arveli Keskisuomalaisen mielipidekirjoituksessaan, että Puolimatkan kirjoitusta vastaan nostetun kampanjan taustalla oli vihreiden puolueorganisaatio.

{{lainaus|Vihreiden puoluetoimisto oli päässyt sellaiseen vauhtiin, missä ajatus ei enää pysynyt mukana. Vihreiden Jyväskylän kaupunginvaltuutettu ja sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Irina Tuokko hyökkäsi Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Tapio Puolimatkan päälle tavalla, mitä ei ennen Keskisuomalaisessa ole nähty. Tuokko ei syyttänyt sentään professori Puolimatkaa miesten hipelöinnistä ja takapuolelle taputtelussa, vaan väitti Puolimatkaa suoraan homoja demonisoivien lausuntojen johdosta homofobistiksi.

VIHREÄ TUOKKO unohti hyökkäyksessään mainita, että eduskuntavaalit lähestyvät ja että hän itse, juuri nyt Aallon eduskunta-avustajana toimivana, lähtee niihin juuri tässä roolissa.

... Luin kirjoituksen kahteen kertaan. En löytänyt edes suurennuslasin avulla Tuokon väittämiä. Luettuani Puolimatkan kyseisen blogin olen vakuuttunut, ettei vihreä joukkovoima ole edes lukenut ko. kirjoitusta tai ei ainakaan ole sitä ymmärtänyt. Tällaista on ollut vihreiden toiminta laajemminkin.

Mitä siitä tuleekaan, jos politiikan annetaan päättää, mitä mieltä tiede saa olla ja mitä oikeuslaitos saa päättää? Mitä siitä sitten tuleekaan, jos äänestyspäätöksillä ratkaistaan, mitä mieltä tiede saa olla? Kauheaa on edes ajatella, että yliopisto joutuisi valtion rahoituksen turvatakseen ajattelemaan, mitä politiikka kulloinkin asiasta on.}}

== Rehtoria vaaditaan perumaan kannanottonsa ==
Rehtoria vaadittiin peruuttamaan kannanottonsa julkilausumassa, jonka allekirjoittajia olivat dos. '''Juha Ahvio''', prof. '''Matti Leisola''', yliopistonlehtori '''Arto Luukkanen''', kansanedustaja '''Päivi Räsänen''', prof. '''Timo Saloviita''' ja prof. '''Timo Vihavainen'''.

{{lainaus|Jyväskylän yliopiston professori Tapio Puolimatka julkaisi kirjoituksen, jossa hän analysoi kriittisesti pedofilian laillistamiseksi tapahtuvaa kampanjointia (Oikea Media 27.7.2018). Yliopiston rehtori Keijo Hämäläinen leimasi puheenvuoron ”ideologiseksi” antaen ymmärtää, ettei Puolimatka kohdellut ihmisiä kunnioittavasti ja arvokkaasti. Rehtorin mielestä ”kukaan ei saisi kokea opetusta jotain ihmisryhmää arvostelevaksi”. Hän ilmoitti ryhtyvänsä ”konkreettisiin toimenpiteisiin” Puolimatkaa vastaan (Helsingin Sanomat 4.8.2018).

Puolimatkan kirjoitus ei ollut epäkunnioittava. Riippumatta siitä, mitä mieltä on puheenvuoron sisällöstä, rehtorin lausunnot ovat tuomittavia, koska ne loukkaavat perustuslain turvaamaa sananvapautta. Rehtorin vaatimus siitä, että kukaan ei saa tuntea itseään loukatuksi, tekisi toteutuessaan kriittisen akateemisen keskustelun mahdottomaksi. Odotamme, että rehtori peruuttaa kannanottonsa ja korjaa professori Puolimatkan kunnialle aiheuttamansa vahingon.
}}

== Professoriliiton kannanotot ==
Professoriliiton varapuheenjohtaja '''Jaana Hallamaa''' otti kantaa Puolimatkaa vastaan. Professoriliiton jäsen professori Timo Vihavainen kirjoitti avoimen kirjeen<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Avoin kirje professoriliitolle | Osoite = http://timo-vihavainen.blogspot.com/2018/08/avoin-kirje-professoriliitolle.html | Viitattu = 7.9.2018 | Selite = | Tekijä =Timo Vihavainen | Julkaisija = | Ajankohta =10.8.2018 }}</ref> professoriliitolle, jossa hän kritisoi sen varapuheenjohtajan kannanottoa kannanottoa. Kielteisen kannan Puolimatkan toimintaan otti myös professoriliiton Jyväskylän osaston johtokunta, edustajinaan johtokunnan puheenjohtaja '''Jussi Välimaa''' ja sihteeri '''Ari Virtanen''', joka kritisoi Puolimatkaa Keskisuomalaisen mielipidekirjoituksessa 14.8. 2018.

Johtokunnan kirjoituksessa esitetään yleinen periaate: 

{{lainaus|Tieteellisiä argumentteja esittäessään professorin tulisi esittää sekä omaa käsitystä puoltavia että siihen kriittisesti suhtautuvia näkökantoja.}}

Puolimatkaa syytetään tämän periaatteen rikkomisesta:

{{lainaus|Tätä professori Puolimatka ei selvästikään ole tehnyt, sillä hän on tukeutunut vain omaa näkökulmaansa edustaviin kirjoituksiin.}}

Toisaalta kirjoituksessa kuitenkin väitetään, että Puolimatka on käsitellyt myös omasta kannastaan eriäviä näkökohtia esittäneitä asiantuntijoita. Ongelmana on kuitenkin se, että hän on käyttänyt heistä  "vähätteleviä ilmauksia kuten 'jotkut tutkijat'”.  

Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori '''Timo Saloviita''' kritisoi professoriliiton kannanottoa Keskisuomalaisen mielipidekirjoituksessa otsikolla '''Paluu stalisnismiin'''.

{{lainaus|Myönnän pettyneeni, kun luin Professoriliiton Jyväskylän osaston kannanoton (KSML 14.8.). Se oli saivartelevaa arvostelua professori Tapio Puolimatkan blogikirjoituksesta, jonka ylioppilaskunta ja yliopiston rehtori olivat näkyvästi tuominneet. Professori oli muun muassa hairahtunut käyttämään niinkin halventavaa ilmaisua kuin ”jotkut tutkijat”. Myös lähteiden käytöstä löydettiin parantamiseen varaa.

Vielä 1970-luvulla Professoriliitto yritti esiintymisellään hillitä ajatusmaailmaltaan epäkypsän ja naiivin opiskelijanuorison piirissä esiintyviä massahullutuksia. Nyt niihin mennään mukaan ja lyödään lisää löylyä kiukaalle.

Jyväskylän osasto voisi keskittyä ajamaan niitä asioita, jota varten se on perustettu. Niihin ei kuulu neuvostotyylinen osallistuminen kansanvihollisten kivittämiseen. Sellainen ei ole enää suhdetoimintaa työnantajan suuntaan vaan pelkkää matelua.

Myös professoreille kuuluu oikeus käydä normaalia yhteiskunnallista keskustelua.

Pitkäaikaisena Professoriliiton jäsenenä toivon johtokunnalta harkintaa ensi kerralla.}}

Professori '''Timo Vihavainen''' pitää professoriliiton edustajien kannanottoja niin ongelmallisina, että hän julkaisi avoimen kirjeen Professoriliitolle. Siinä hän moittii Professoriliiton edustajana esiintyvää '''Jaana Hallamaata''', joka ei puolustanut professorin oikeutta vapaasti ilmaista mielipiteensä vaan päinvastoin hyökkäsi tätä vastaan.

{{lainaus|Tärkeää ja erittäin ikävää sen sijaan on, että tässä on, jopa peräti oman ammattiliiton taholta, pantu pelinappulaksi yliopiston professorien sananvapaus ja kannatetaan sen rajoittamista jopa mielivaltaisilla perusteilla (pahastuminen).  

Se kirjoituksessa esitetty väite, ettei professori voi koskaan toimia yksityishenkilönä, on yksinkertaisesti yhtä törkeä kuin vääräkin.  

Professorin ammattiin kuuluvat tutkimus ja opetus, jotka on hoidettava asian vaatimalla tavalla, mutta yksityishenkilönä hänellä on ja täytyy olla kaikkien kansalaisten tapaan lupa esittää mitä tahansa haluamiaan näkemyksiä myös julkisesti.  

On vanha traditio, että professorit kirjoittavat esseitä, joissa tämän kirjallisuudenlajille ominaisesti voidaan spekuloida ja leikkiä vapaasti kaikilla mahdollisilla ajatuksilla.  
Hallamaa esittää, että professoria sitoisivat myös journalistin ohjeet, mikä varmaankin pitää paikkansa silloin, kun hän esiintyy journalistina. Muutoin tällaisen vaatiminen olisi yhtä mieletöntä kuin tutkimuksen ja esseen sekoittaminen toisiinsa}}.

Avoimessa kirjeessään '''Vihavainen''' puuttuu myös epäasiallisiin tulkintoihin:

{{lainaus|Mitä tulee konkreettisesti siihen artikkeliin, johon professori Puolimatkaa vastaan nostettu kohu perustuu, on kiinnostavaa nähdä, miten alkeellisesti ja tarkoitushakuisesti sitä on eri yhteyksissä tulkittu ja valitettavasti tämä koskee myös professori Hallamaan kirjoitusta.  

Puheet pedofilian ja homoseksuaalisuuden rinnastamisen sallimattomuudesta ovat tässä kohden vain ala-arvoista demagogiaa. Kaikkien asioiden kaikinpuolisen tarkastelun ja siis myös toisiinsa rinnastamisen täytyy vapaassa maailmassa olla sallittua.  

Kyseisessä artikkelissa ei ole merkkiäkään siitä, että kirjoittaja olisi leimannut homot pedofiileiksi tai päinvastoin. Mikäli näin olisi, kaipaisi asia tietenkin tutkimuksellisia argumentteja. Rinnastus löytyy siitä, että molempia ominaisuuksia pidetään yleisesti perinnöllisinä. Asia ei siitä muuksi muutu, onko se jonkin mielestä korrektia vai ei.}}

Lopuksi professori '''Timo Vihavainen''' osoittaa syyttävän sormensa Professoriliitolle sen taipumuksesta asettua tukemaan sensurointipyrkimyksiä: 

{{lainaus|Mikäli professorien kirjoittelua ruvetaan valvomaan joidenkin opiskelijakuppikuntien valitusten pohjalta, ollaan jo akateemiselle yhteisölle täysin sopimattomalla tiellä. Aivan uskomatonta on, mikäli Professoriliitto, professorien oma edunvalvontajärjestö ryhtyy myötäilemään ja jopa edistämään tällaista toimintaa. Professoriliiton jäsenenä ja kansalaisena haluan liitoltani suoran vastauksen siihen, miten se suhtautuu varapuheenjohtajansa mielenilmaukseen professori Puolimatkan asiassa. Asia ei ole tärkeä vain minulle henkilökohtaisesti, sillä on myös hyvin laajaa yhteiskunnallista kantavuutta.}}

== Professori Timo Vihavaisen kannanotot ==
Professori '''Timo Vihavainen''' on ottanut useaan otteeseen julkisesti kantaa siihen, mitä hän pitää Puolimatkan artikkelia vastaan käynnistetyn kampanjan epäoikeudenmukaisina ja jopa täysin järjenvastaisina piirteinä. Blogeissaan prof. Vihavainen valottaa asian inhimillisesti ja kulttuurisesti ongelmallisia ja jopa absurdeja puolia. Esimerkkeja '''Timo Vihavaisen''' blogeista:

*[http://timo-vihavainen.blogspot.com/2018/08/jyvaskylan-mielensapahoittajat.html Jyväskylän mielensäpahoittajat]
*[http://timo-vihavainen.blogspot.com/2018/08/uusi-normaali.html Uusi normaali?]
*[http://timo-vihavainen.blogspot.com/2018/08/piru-merrassa.html Piru merrassa?]
*[http://timo-vihavainen.blogspot.com/2018/08/avoin-kirje-professoriliitolle.html Avoin kirje professoriliitolle]
*[http://timo-vihavainen.blogspot.com/2018/08/suuren-totuuden-aika.html Suuren totuuden aika]

== Juha Ahvion analyysi ==
'''Juha Ahvio''' kirjoitti analyysin kohusta Patmos-blogissaan [https://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/1184/onko_meneillaan_kampanja_pedofilian_laillistamiseksi Onko meneillään kampanja pedofilian laillistamiseksi?] Siinä hän toteaa muun muassa, että lapsen ymmärtäminen autonomiseksi toimijaksi seksuaalisuuteen ja sukupuolisuuteen liittyvissä kysymyksissä on osa aikamme kasvatus- ja kulttuuriajattelua. 

{{lainaus|Nykyään länsimaissa vallitsevan seksologisen käsityksen ja tämän pohjalle rakennetun seksuaalikasvatuksen- ja opetuksen mukaan lapset tulee ohjelmallisesti seksualisoida jo päiväkodeissa ja kouluissa. Ja koska tämänhetkinen valtiojohtoinen kokonaisvaltainen seksuaaliopetus on myös gender-ideologian läpitunkemaa, pidetään jo aivan pieniäkin lapsia seksuaalisesti autonomisina toimijoina, joiden katsotaan kykenevän pohtimaan omaa sukupuolisuuttaan ja ilmaisemaan tarpeen tullen luotettaville aikuisille luotettavasti senkin, että haluavat vaihtaa sukupuolta.

Gender-ideologian vaikutuksen seurauksena yhä laajemmin ja laajemmin katsotaan, että lapsen oma kokemus, tunne ja halu sukupuolensa ”korjaamiseen” riittävät perusteeksi esimerkiksi hormoniterapian aloittamiseksi, jotta lapsen tai nuoren normaali puberteettinen kehitys voidaan pysäyttää. Pientäkin lasta pidetään siis nyt ylipäätään melkoisen kykenevänä ilmaisemaan todellisen tahtonsa ja halunsa kokonaisvaltaiseen seksuaalisuuteensa ja sukupuolisuuteensa liittyen. Lapsi on siis näin ollen paitsi aktiivisesti seksuaalista nautintoa etsivä ja tarvitseva olento myös kykenevä luotettavasti ilmaisemaan luotettaville aikuisille halunsa tällaisen nautinnonhalun tyydyttämiseen.}}

Ahvio toteaa, että sukupuoli-ideologiann keskeinen muotoilija on ollut Johns Hopkins -yliopiston professorina pitkään toiminut psykologi ja seksologi '''John William Money''' (1921–2006), joka kehitti esimerkiksi sellaiset käsitteet kuten sukupuoli-identiteetti ja seksuaalinen orientaatio. '''John Moneyn''' mukaan sex ja gender eli biologinen ja sosiaalisesti rakentunut sukupuoli ovat eri asioita ja jälkimmäinen perustuu tunteeseen ja kokemukseen ja on luonteeltaan itsemääräämisperustainen.

{{lainaus|Merkille pantavaa on, että John Money edusti kaikkeen psykologiseen ja seksologiseen asiantuntemukseensa nojaten näkemystä, jonka mukaan niin sanottu rakkauteen perustuva affektionaalinen pedofilia tulee erottaa sadistisesta pedofiliasta ja että ensiksi mainittu pedofilian muoto ei ole patologinen eli sairas eikä mielenterveyshäiriöllinen ilmiö. Moneyn mukaan esimerkiksi 20–30-vuotiaan aikuisen miehen syvän eroottinen suhde 10–11-vuotiaaseen poikaan on sinänsä terve ja hyväksyttävä edellyttäen, että suhde ja tunne on täysin molemminpuolinen. Tällaista myönteistä pedofiliaymmärrystä John Money halusi edistää kaikella akateemisella arvovallallaan.     
}}

Seksuaaliset suojaikärajat ovat tulleet epäselviksi, koska pientenkin lasten katsotaan kykenevän ilmaisemaan seksuaalissukupuolellisen tahtonsa luotettavasti aikuiselle.

'''John Moneyn''' mukaan pedofilia ei ole mielen sairaus eli patologia, pedofilia on omintakeinen synnynnäinen ja ei-muutettavissa oleva seksuaalinen orientaatio. Moneyn mukaan on tieteellisesti perusteltua katsoa, ettei luotettavan aikuisen ja lapsen keskinäisestä rakkaudellisesta suhteesta – jollaiseen haluamisensa lapsi nykykäsityksen mukaan kykenee ilmaisemaan luotettavasti – ole haittaa, vaan päinvastoin sellaisesta on nautinnollista hyötyä lapselle.

{{lainaus|Mitä enemmän tällainen John Money -henkinen käsitys pedofilian hyvästä ja rakkaudellisesta muodosta voittaa akateemista ja populaarimielikuvallista alaa, sitä suuremmaksi kasvaa paine katsoa pedofilian kategorinen kriminalisointi mielivaltaiseksi syrjinnäksi ja ihmisoikeusrikkomukseksi, koska jo nykyistenkään lakien mukaan ketään ei saa syrjiä seksuaalisen orientaation perusteella. Seksuaaliradikaalin ideologian muutoinkin kyllästämässä nykyilmapiirissämme ja asenneilmastossamme pedofilia voidaan tässä tapauksessa nähdä jopa hyvänä vaihtoehtona toteuttaa lapsen seksuaalioikeuksia, ollen siis lapsen etu.
}}

Ahvion mukaan on meneillään moniulotteinen kampanja pedofilian laillistamiseksi, joka ilmenee medioissa. Hän ottaa esimerkiksi ''Northern Colorado Gazette'' -lehden artikkelin 30.3.2011 “Psychologist says pedophilia is sexual orientation similar to homosexuality”.  Sen mukaan psykologian tohtorit ja professorit Vernon Quinsey ja Hubert Van Gijseghem antoivat asiantuntijatodistuksena Kanadan parlamentille todeten näkemyksenään, että pedofilia on muuttumaton seksuaalinen orientaatio samaan tapaan kuin heteroseksuaalinen orientaatio tai homoseksuaalinen orientaatio.  

Ahvio viittaa myös ''Los Angeles Times'' -artikkeliin 14.1.2013 “Many researchers taking a different view of pedophilia”. Sen mukaan pedofiliaa pidetään nyt syvään juurtuneena suuntautuneisuutena, joka ei muutu. Artikkelissa referoidaan psykiatrian tohtori '''Fred Berliniä''', joka oli '''John Moneyn''' oppilas ja joka on johtanut Johns Hopkins Sexual Behaviors Consultations Unit -organisaatiota.

Ahvio jatkaa: 

{{lainaus|USA:ssa merkittävä taho, joka pyrkii poistamaan pedofilialta sairausleiman ja pyrkii vaikuttamaan pedofilian ymmärryksen hyväksi American Psychological Association:in eli APA:n arvovaltaisiin määrittelyihin, on B4U-Act -yhteenliittymä. Psykiatreista ja muista mielenterveysalan ammattilaisista muodostuva amerikkalainen organisaatio B4U-Act, katso täältä ja täältä, pyrkii poistamaan sitä stigmaa, mikä perinteisesti on liitetty pedofiileihin eli sellaisiin aikuisiin, jotka tuntevat seksuaalista vetoa lapsiin, etenkin esipuberteettisiin lapsiin, kuten ilmenee täältä ja täältä. 

Päästäkseen jyvälle siitä, mitä B4U-Act todella ajaa, kannattaa lukea esimerkiksi tohtori Judith Reismanin analyysi B4U-Act -organisaation konferenssista Marylandin Baltimoressa 17.8.2011 Lifeissues.net -sivuston artikkelista ”Is Pedophilia the Next Sexual Perversion to Become Normalized?”}}

== Henry Laasasen kommentti ==
'''Henry Laasanen''' otti kantaa Puolimatkan kirjoitukseen Oikean Median blogissa 9.8. 2018 otsikolla [https://www.oikeamedia.com/o1-78206 Mikä Tapio Puolimatkan kirjoituksessa raivostutti suvaitsevaiston?] 

Laasanen kysyy: 

{{lainaus|Mielenkiintoinen kysymys on, miksi juuri tästä nimenomaisesta Puolimatkan kirjoituksesta nousi suvaitsevaisten älämölö?  Puolimatkahan on aikaisemmin kirjoittanut paljon hapokkaampiakin tekstejä.}}

Laasanen vastaa omaan kysymykseensä näin: 

{{lainaus|Avaimen vastaukseen voi löytää vaikkapa tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan noin puolet homoille tarkoitettujen paritusaplikaatioiden käyttäjistä on alaikäisiä.

Puolimatka sohaisi kirjoituksellaan julkista salaisuutta siitä, että teini-ikäisten homopoikien ja aikuisten miesten väliset suhteet ovat yleisiä ja usein niissä siirtyy rahaa tai muuta omaisuutta teinihomon hyväksi. Aikuisten miesten ja teinihomojen välinen seksi lienee enemmän tai vähemmän hyväksytty käytäntö homopiireissä.}}

Laasasen mukaan suvaitsevaisto joutui tältä osin sisäiseen ristiriitaan: 

{{lainaus|Kaksi ristiriidassa olevaa arvoa:

 Teinipoikien suojeleminen aikuisilta homoilta.
 Homouden puolustaminen.

Suvaisevaiston päissä nuo kaksi arvoa asettuvat vastakkain, mikä aiheuttaa kognitiivisen dissonanssin ja siitä seuraavan raivostumisen Puolimatkalle, koska Puolimatka nosti esille ikävän totuuden.}}

== Lasten laajamittainen seksuaalinen hyväksikäyttö Englannissa ==
Puolimatka kirjoitti ''Savon Sanomiin'' mielipidekirjoituksen 6.8. 2018 otsikolla: "[https://kotisivukone.fi/app/www/tapiopuolimatka.kotisivukone.com/uusi-sivu5 Miksi pedofiliaa koskeva tieto ärsyttää?]". Siinä hän ottaa Englannissa paljastuneen laajamittaisen lasten seksuaalisen hyväksikäytön konkreettiseksi esimerkiksi lapsia uhkaavista vaaroista. Tämän mahdollisti sosiaaliviranomaisten parissa yleinen asenne, joka piti aikuisten ja lasten seksuaalisuhteita ongelmattomina ja katsoi jo 12-vuotiaiden lasten olevan riittävän kypsiä voidakseen elää seksuaalisuhteissa 20-vuotiaan kumppanin kanssa. Tästä syystä sosiaaliviranomaiset eivät puuttuneet tietoonsa tulleisiin hyväksikäyttötapauksiin.

{{lainaus|Nottinghamin yliopiston professori David Patonin mukaan kulttuurissamme on yhä enemmän alettu pitää alaikäisten seksuaalista aktiivisuutta normaalina osana nuorten kasvuprosessia ja suhteellisen harmittomana niin kauan kuin se perustuu yhteiseen suostumukseen. Viralliset seksuaalikasvatusohjelmat ja pyrkimykset teini-ikäisten seksuaalisen terveyden edistämiseksi ovat usein perustuneet virheellisiin lähestymistapoihin, jotka muokanneet nuoriin asenteita, jotka ovat altistaneet haavoittuvat nuoret seksuaaliselle hyväksikäytölle.

Patonin mukaan näiden väärien asenteiden seurauksena tapahtunut laajamittainen hauraiden nuorten seksuaalinen hyväksikäyttö pakottaa arvioimaan uudelleen seksuaalisen terveyden edistämiseksi tuotettuja kasvatusohjelmia. Nyt asiantuntijoilla ei enää ole mitään veruketta jatkaa entiseen tapaan ja kieltäytyä kriittisesti arvioimasta perustavia oletuksiaan.

Julkisen keskustelun ongelmana on tältä osin se, että keskustelun päähuomio suuntautuu aikuisten seksuaalisten tarpeiden tyydyttämiseen. Ihmiset kokevat uhkaksi pienenkin vihjauksen siihen suuntaan, että tällä hetkellä lapsille annettava seksuaalikasvatus palvelee enemmän aikuisten vääriä oletuksia kuin lasten tarpeita. Yliopistot ovat riippuvaisia ulkoisesta rahoituksesta eivätkä uskalla vastustaa poliittisesti korrekteja näkemyksiä. Totuuden tavoittelun paikan on ottanut tarve säilyttää oma imago muodikkaana.
}}

== Miila Halosen kritiikki ==
Väestöliiton asiantuntijalääkäri ja vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu '''Miila Halonen''' kirjoitti twitterissä 2.8. 2018

{{lainaus|#Puolimatka on huolissaan, että seksuaalikasvatus lisäisi nuorten riskin ottoa, laskisi seksin aloittamisikää tai johtaisi hyväksikäyttöön. Mikään tutkimus ei tue näitä väitteitä, vaan asia on päinvastoin.}}

Seurakuntalaisen blogissaan Puolimatka toi esille tutkimuksia, joiden olemassaolon Halonen Twitter-viestissään kielsi: 

{{lainaus|Yhtenä konkreettisena esimerkkinä lapsia uhkaavista vaaroista on Englannissa paljastunut laajamittainen lasten seksuaalinen hyväksikäyttö. 
Yhden tutkimusraportin mukaan Rotherdamissa käytettiin hyväksi 1400 lasta vuosina 1997-2013. Vuosilta 2013-2016 on myös virallisia raportteja lasten hyväksikäytöstä Torbayssa, Liverpoolissa, Rochdalessa, Thurnockissa, Oxfordshiressa, Hampshiressa, ja Bristolissa. 
Sosiaaliviranomaisten välinpitämätön asenne

 - - 
''Seksuaalikasvatuksen ongelmat''

Norman Wells (2017) on analysoinut Englannissa tapahtuneita lasten ja nuorten seksuaalisia hyväksikäyttötapauksia tukeutuen asiasta tehtyihin virallisiin raportteihin ja yhteen itsenäiseen tapaustutkimukseen. Analyysinsä pohjalta hän kritisoi vallitsevaa seksuaalikasvatusta siitä, että se on tuottanut nuoriin asenteita, jotka altistavat heidät seksuaaliselle hyväksikäytölle. 

Englannissa tapahtuneista lasten hyväksikäyttötapauksista tehdyt viralliset raportit antavat viitteitä siitä, että seksuaalikasvatusohjelmille ominainen relativistinen ja ei-moraalinen lähestymistapa ei onnistu suojelemaan lapsia seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Relativistinen ja ei-moraalinen seksuaalikasvatus on ennemminkin osa ongelmaa, koska moraalisten absoluuttien hylkääminen aiheuttaa lapsissa ja nuorissa hämmennys ja heikentää heidän kykyään suojautua hyväksikäytöltä. 

Lapset ja nuoret altistetaan seksuaalisen hyväksikäytön vaaralle seksuaalikasvatuksessa tavanomaisesti välitettyjen käsitysten välityksellä, joissa seksuaalisuus ymmärretään ensisijaisesti nautinnon etsimisen välineeksi. Nuoria rohkaistaan itse tekemään tietoinen päätös, milloin he ovat valmiita aloittamaan seksuaalielämän. Esimerkiksi maailman terveysjärjestön WHO:n seksuaalikasvatuksen standardien mukaan 9-12 vuotiaat tulee opettaa ”tekemään tietoinen päätös hankkia tai olla hankkimatta seksuaalisia kokemuksia”. 
Niin sanottu ”kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus” luo nuorten ihmisten mieliin odotuksen, että heillä tulee olemaan sarja satunnaisia seksuaalisuhteita. Tällaisen odotuksen pohjalta lapsen on vaikea tunnistaa hyväksikäyttäjiä ja hyväksikäyttöä. Tällaisten odotusten varaan rakentuvassa kulttuuri-ilmapiirissä lasten seksuaalinen hyväksikäyttö jää helposti huomaamatta ja haavoittuvat lapset ja nuoret jätetään vaille suojaa.

Sikäli kuin turvallinen seksuaalielämä ja vastuullinen seksuaalinen käyttäytyminen pelkistetään ehkäisyvälineiden käyttöön ja suostumuksen antamiseen ja vastaanottamiseen, seksuaalikasvatus altistaa lapset ja nuoret lisääntyvälle vaaralle tulla seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Ilman avioliiton ja perhe-elämän merkitystä korostavaa seksuaalikasvatusta nuoret jäävät vaille kriteereitä, joiden avulla he voisivat tunnistaa seksuaalisen hyväksikäytön.

''Professori David Patonin kritiikki''

Nottinghamin yliopiston professori David Paton (2017) kritisoi sitä, että kulttuurissamme on alettu pitää alaikäisten seksuaalista aktiivisuutta normaalina osana nuorten kasvuprosessia ja suhteellisen harmittomana niin kauan kuin se perustuu yhteiseen suostumukseen. Viralliset seksuaalikasvatusohjelmat ja pyrkimykset teini-ikäisten seksuaalisen terveyden edistämiseksi ovat usein perustuneet virheellisiin lähestymistapoihin. Seksuaalikasvatus on muokannut nuoriin asenteita, jotka ovat altistaneet heidät seksuaaliselle hyväksikäytölle.

Patonin (2012) tutkimusten mukaan taloustieteellisten mallien pohjalta on mahdollista osoittaa linkki ehkäisyvälineiden helpon saannin ja teinien lisääntyneiden seksuaalisuhteiden välillä. Ehkäisyvälineiden helppo saatavuus ”vähentää seksuaalisen aktiivisuuden hintaa ja tekee todennäköisemmäksi (ainakin joidenkin teinien kohdalla) että he alaikäisinä alkavat elää seksuaalisuhteissa”. 

Patonin kiinnittää huomiota siihen, että joidenkin Yhdysvaltojen osavaltioiden määräämä pakollinen vanhempien osallistaminen on vähentänyt alaikäisten abortteja, sukupuolitauteja ja parantanut teinien mielenterveyttä. 

Girman ja Patonin (2011) tutkimuksen mukaan katumuspillerien helppo saatavuus lisää sukupuolitautien määrää teini-ikäisten parissa. Tutkimus on myös osoittanut, että kondomien jako kouluissa lisää teini-ikäisten sukupuolitautien ja teiniäitien määrää (Buckles & Hungerman 2016).  

Patonin mukaan seksuaalikasvatuksen välittämien väärien asenteiden seurauksena tapahtunut laajamittainen hauraiden nuorten seksuaalinen hyväksikäyttö pakottaa arvioimaan uudelleen seksuaalisen terveyden edistämiseksi tuotettuja kasvatusohjelmia. Laajamittaisten hyväksikäyttötapausten tultua julki asiantuntijoilla ei enää ole mitään veruketta jatkaa entiseen tapaan ja kieltäytyä kriittisesti arvioimasta perustavia oletuksiaan.
- -

''Kirjallisuus''

Buckles, Kasey S. & Hungerman, Daniel M. (2016) ”The Incidental Fertility Effects of School Condom Distribution Programs”, NBER Working Paper 22322, June 2016. 

Girma, Sourafel & Paton, David (2011) ”The Impact of Emergency Birth Control on Teen Pregnancy and STIs”, Journal of Health Economics, 30 (2), 2011, ss. 373-380. 

Paton, David (2012) ”Underage Conceptions and Abortions in England and Wales 1969-2009: the Role of Public Policy”, Education and Health, 2012, Vol. 30 No. 2. 

Paton, David (2017) ”Foreword”, teoksessa Wells 2017. 

Wells, Norman (2017) Unprotected. How the normalisation of underage sex is exposing children and young people to the risk of sexual exploitation. Ashford: Family Education Trust. 


}}

== Petteri Hiienkosken kirjoitukset ==
'''Petteri Hiienkoski''' on analysoinut Puolimatkan kirjoituksen ympärille syntynyttä kohua kolmessa blogissaan. 

*[https://www.oikeamedia.com/o1-77422 Noitavaino Puolimatkaa vastaan]
*[https://www.oikeamedia.com/o1-78100 Kampanja epäkorrektin professorin vaientamiseksi]
*[https://www.oikeamedia.com/o1-78302 Yliopistonrehtori nakertamassa demokratian perusteita]

== Puolimatkan hallintokantelu ==
Puolimatka kirjoitti 6.8. 2018 Hämäläisen toiminnasta [https://www.tapiopuolimatka.net/uusi-sivu4 hallintokantelun] Jyväskylän yliopiston hallitukselle, jossa hän väittää, että  sekä JYY:n kannanotto että rehtorin irtisanoutuminen perustuvat väärään tulkintaan artikkelin sisällöstä, jonka mukaan Puolimatka artikkelissaan sulauttaa "homoseksuaalisuuden, nekrofilian, eläimiin sekaantumisen ja pedofilian toisiinsa rinnastettaviksi muuttujiksi" . Tämän väärän käsityksen propagoiminen yliopiston arvovallalla on epäeettistä ja loukkaa Puolimatkan oikeusturvaa. Erityisesti Puolimatka kiinnittää huomiota siihen, ettei häntä kuultu ennen tämän vääristelevän tulkinnan julkistamista. Kun yliopisto päätti tässä tilanteessa arvioida Puolimatkan opetusmateriaaleja ja hankkia opiskelijapalautetta Puolimatkan luennoista, on luultavaa, että tämä vääristelevä tulkinta vaikuttaa kielteisesti opiskelijoiden antamaan palautteeseen. 

{{lainaus|Haastattelussa rehtori toteaa, että minua koskevien valitusten todenperäisyyden selvittämiseksi haastatellaan opiskelijoita. Ongelmana on se, että rehtori on lausunnoillaan herättänyt opiskelijoissa minua kohtaan ennakkoluuloisia asenteita. Rehtori on julkisesti julistanut minut syylliseksi riippumatta siitä mitä sanon, mitä olen kirjoittanut ja mitä olen kirjoituksellani tarkoittanut vedoten lähinnä siihen, mitä yhden some-kampanjan jäsenet siitä sanovat ja miten he sanovat sen kokeneensa. Tukemalla JYY:n väitettä oletetusta homofobisuudestani rehtori Hämäläinen on luonut opiskelijoiden parissa ennakkoasenteita, joiden voidaan olettaa heijastuvan haastatteluaineistossa.
}}

Niinpä Puolimatka katsoo, että rehtori on vienyt prosessia eteenpäin tavalla, joka vakavasti loukkaa hänen oikeusturvaansa yliopiston työntekijänä ja kansalaisena. 

{{lainaus|Viittaan Suomen perustuslain pykäliin, jotka turvaavat sananvapauden ja korkeimman opetuksen ja tutkimuksen vapauden. Katson, että meneillään oleva tutkimus näissä olosuhteissa loukkaavat näitä perustuslaillisia oikeuksiani ja minua vastaan ennakkoluuloisessa ympäristössä koottua aineistoa voidaan käyttää sananvapauteni sekä opetus- ja tutkimustyöni puolueettomuuden rajoittamiseen tavalla, joka on haitallinen ennakkotapaus yliopistoyhteisössä.}}

Rehtori '''Keijo Hämäläinen''' kirjoitti puolestaan vastineen Puolimatkan kanteluun, jossa hän katsoo, että "Jyväskylän yliopiston rehtorilla on oikeus ja suoranainen velvollisuus osallistua niin Jyväskylän yliopistoa koskevaan kuin myös yleiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun." 

Puolimatka kirjoitti lausuman Hämäläisen vastineesta, jossa hän kirjoittaa: "Irtisanoutuessaan kirjoituksesta rehtori on yliopiston puolesta sitonut yliopiston linjan yhteen tietynsuuntaiseen ideologiseen näkemykseen. Asettuessaan tukemaan yhtä poliittista ja maailmankatsomuksellista ryhmää, hän loukkaa toista. Lisäksi hän viestii, että väärää kantaa edustavien työntekijöiden oikeusturvaa ei kunnioiteta."

Puolimatka kiinnittää lausumassaan huomiota siihen, että rehtorin toiminnalla on ollut kielteisiä vaikutuksia sananvapauteen, opiskeluympäristön turvallisuuteen, yliopiston maineeseen, ja työntekijän oikeusturvaan: 

{{lainaus|''Opiskeluympäristön lisääntynyt epävarmuus'': Eräs opiskelija tuli pari päivää sitten keskustelemaan kanssani. Hän oli ilmoittautunut minun graduryhmääni, mutta hän oli epävarma siitä, ollaanko minua erottamassa, eli toteutuuko graduryhmä. Riippumatta siitä, mitä rehtori on tarkoittanut julkisilla kannanotoillaan, ne ovat synnyttäneet opiskelijoissa tämänkaltaista epävarmuutta. Opiskelijan kannalta ei ole normaali tilanne, että hän joutuu jännittämään oman graduohjaajansa mahdollista erottamista yliopistosta ja sen vaikutusta omiin opintoihinsa.

''Opiskeluympäristön turvattomuus'': Opiskelijoiden parissa liikkui huhuja vihreiden opiskelijapoliitikkojen kampanjasta jo ennen sen toteutumista. Näistä huhuista tietoiset opiskelijat joutuivat toteamaan, että yliopiston johto lähti tukemaan yhden poliittisen ryhmän poliittisesti motivoitua kampanjaa yliopiston työntekijää vastaan. Tämä herättää turvattomuutta opiskelijoissa, jotka voisivat omien mielipiteidensä takia pelätä joutuvansa samankaltaisen ajojahdin kohteeksi. Koska yliopiston johto on tässä tapauksessa osoittanut harkinnan puutetta, opiskelijat voivat pelätä saman harkinnan puutteen toistuvan myös mahdollisten tulevien kampanjoiden yhteydessä.

''Rehtorin lausunnon yhteiskunnalliset seuraamukset'': Rehtori on lausumillaan vahingoittanut mainettani saattamalla valtakunnalliseen julkisuuteen käsityksen sopimattomuudestani tehtäviini yliopistossa.

''Rehtorin lausunnon vaikutus yliopiston maineeseen'': Helsingin Sanomien haastattelun yhteydessä olevan yleisökeskustelun kommentit ovat voittopuolisesti kriittisiä rehtorin esittämiä periaatteita kohtaan. Rehtorin puolustamia periaatteita pidetään useissa kommenteissa räikeän epäoikeudenmukaisina ja yhdessä kommentissa jopa ihmetellään, miksi Jyväskylän yliopisto haluaa profiloitua pedofilian puolustajaksi. Kriittisiä kommentteja on ollut luettavissa myös Keskisuomalaisen sivuilta.   

''Käynnissä olevan tutkimusprosessin puolueettomuuden vaarantuminen'': Ilmaisemalla julkisesti kielteisen käsityksensä kirjoituksestani ja toiminnastani rehtori on sitoutunut tietynsuuntaiseen kannanottoon ennakolta, ennen asianmukaista asian selvittämistä ja minua mitenkään kuulematta. Tämän jälkeen hänen saattaa olla ylivoimaista päätyä asian käsittelyssä vapauttavaan ja maineeni puhdistavaan lopputulokseen.

Yhteenvetona totean, että rehtorin virheellinen menettelytapa on omiaan rajoittamaan perustuslain takaamaa sananvapauttani. Sillä on kielteisiä heijastusvaikutuksia myös opetuksen ja tutkimuksen vapauteen. Se on synnyttänyt opiskelijoissa epävarmuutta ja luonut opiskeluympäristöön turvattomuutta. Rehtorin virheellinen toimintatapa vaarantaa myös oikeusturvani yliopistossa käynnissä olevassa kurinpidollisessa tutkimusprosessissa.}}

Jyväskylän yliopiston hallitus päätti 4.9.2018, ettei rehtori ylittänyt toimivaltaansa.

== Päivi Räsäsen kirjallinen kysymys hallitukselle ==

'''Päivi Räsänen''' teki '''Juha Sipilän''' hallitukselle 7.8. 2018 kirjallisen kysymyksen korkeimman opetuksen ja tutkimuksen sananvapauden turvaamisesta

{{lainaus|Jyväskylän yliopiston professori Tapio Puolimatka julkaisi artikkelin, jossa hän oman alansa asiantuntijana analysoi pedofilian laillistamiseksi tapahtuvaa kampanjointia (Oikea Media 27.7.2018). Kirjoituksessaan Puolimatka nosti esille sen, että joukko tutkijoita on esittänyt, että mielikuvat seksuaalisen suuntautumisen synnynnäisyydestä ja muuttumattomuudesta luovat perustan pedofiilien seksuaalioikeuksien puolustamiseksi. Puolimatka hyvin johdonmukaisesti kuvaa prosessia pedofilian hyväksymisestä sen laillistamiseen. On merkillistä, kuinka voimakkaan reaktion professorin julkaisu on herättänyt.
Jyväskylän yliopiston rehtori Keijo Hämäläinen totesi Puolimatkan puheenvuoron olevan ”ideologinen” ja vihjasi, että Puolimatka ei kohdellut tiettyjä ihmisryhmiä arvokkaasti. Rehtorin mielestä ”kukaan ei saisi kokea opetusta jotain ihmisryhmää arvostelevaksi”. Hän ilmoitti ryhtyvänsä ”konkreettisiin toimenpiteisiin” Puolimatkaa vastaan (Helsingin Sanomat 4.8.2018). Lisäksi Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan johto on syyttänyt professori Puolimatkaa homofobiasta. Rehtori on ilmoittanut, että Puolimatkan artikkeli ei edusta Jyväskylän yliopiston arvoja eikä linjaa. Ihmettelen syvästi sitä, mikä pedofiliasta varoittamisessa on vastoin yliopiston arvoja? 
Olen huolissani akateemisen maailman ja tieteellisen tutkimuksen sananvapauden kaventumisesta. Yliopistoissa vallitsee lain mukaan tutkimuksen, taiteen ja opetuksen vapaus. Korkean tieteellisen tutkimuksen parissa erilaisten näkökulmien on saatava käydä keskinäistä dialogia. Näkökulmien vaimentaminen loukkaa sananvapautta, jonka perustuslakimme turvaa.
 Olipa Puolimatkan puheenvuoron sisällöstä mitä mieltä tahansa, ovat yliopiston rehtorin lausunnot merkillisiä, koska ne loukkaavat perustuslain turvaamaa sananvapautta ja korkeimman opetuksen ja tutkimuksen vapautta. Rehtorin vaatimus siitä, että kukaan ei saa tuntea itseään loukatuksi, tekisi toteutuessaan analyyttisen ja kriittisen akateemisen keskustelun täysin mahdottomaksi. Merkille pantavaa on, että Puolimatka ei ole artikkelissaan syyttänyt mitään tiettyä ihmisryhmää, vaan täysin asiallisesti käsitellyt pedestrian ja pedofilian normalisoimisprosessia. Jyväskylän yliopiston pyrkimykset vaimentaa näkökulmien välistä keskustelua ovat erittäin haitallisia koko yliopistoyhteisölle.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Kuinka hallitus aikoo turvata tieteellisen tutkimuksen vapauden ja korkeimman opetuksen ja tutkimuksen sananvapauden?
}}

== Keskisuomalaisen päätoimittajan Pekka Mervolan kannanotto ==
Keskisuomalaisen päätoimittaja '''Pekka Mervola''' kirjoittaa 14.8. otsikolla "Puolimatkasta tuli kiusa yliopistolle. 

{{lainaus|YKSI PROFESSORI ON koetellut rajoja jo vuosia Jyväskylän yliopistossa. Kasvatustieteen professorin Tapio Puolimatkan mielipidekirjoitukset heijastelevat vahvan uskonnollissuuntautunutta elämänkatsomusta. Hän sekoittaa mielipiteitä ja tiedettä. Tämä on kiusallista Jyväskylän yliopistolle, sillä professori lainaa yliopiston uskottavuutta ainakin välillisesti. Ja erityisen kiusallista on, jos mielipiteiden ja tieteen sekoittamista ei tapahdu vain mielipidekirjoituksissa vaan myös yliopiston opetuksessa.

Puolimatka sai vihreät aktiivit joukkoliikehtimään. Yhteyden- ja kannanottojen vyöry paheksuu professorin näkemyksiä. Jyväskylän yliopistolta vaaditaan toimia. Osa kokee, että yliopisto on heille vieras tai vieroksuttava paikka Puolimatkan takia.
}}

Mervolan varoittaa kuitenkin tekemästä Puolimatkasta sananvapauden marttyyria. Puolimatkalta voidaan kyllä viedä oikeus opettaa, mutta häntä ei saa erottaa yliopistosta.

{{lainaus|Konservatiivien ja liberaalien ottelut, kuten kaikki isot kahakat, kaipaavat marttyyrejä. Jyväskylän yliopistossa ei pidä tehdä Puolimatkasta marttyyriä eli erottaa häntä yliopistosta. Mielipidettä ja tiedettä sekoittavalle professorille opetuskoroke ei ehkä ole oikea paikka, mutta tutkimusta professorin pitää voida tehdä eläkkeelle saakka. Suomessa pitää olla mielipiteen ja tieteen vapaus. Niitä ei vain pidä sekoittaa toisiinsa.
}}

== Kunnanjohtaja Eino Nissinen puolustaa sananvapautta  ==
Kunnanjohtaja '''Eino Nissinen''' otti kantaa mielipiteen vapauteen Keskisuomalaisen Vieralija-kirjoituksessaan 15.8. 2018. 

{{lainaus|YLIOPISTOMAAILMASSA JA tiedeyhteisössä on ollut ihanteena, että tiede korjaa itse itseään ja virheelliset väittämät ja argumentaatio korjataan paremmilla argumenteilla. Tieteen vapaus, julkisuus ja avoimuus ovat periaatteita, joita yliopistolaitoksen tiedeyhteisönä tulee varjella.

Toisaalta yliopisto on paitsi tiedeyhteisö, myös julkisesti rahoitettu laitos, joka on riippuvainen yhteiskunnallisesta asemastaan ja yleisestä hyväksyttävyydestään. Siksi siihen kohdistuu myös ulkoisia paineita. Tämä on nähty professori Tapio Puolimatkan kannanotoista nousseessa kohussa.

Kun tiedeyhteisön jäsen esittää julkiseen keskusteluun valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä ja julkisuuden kautta paine kohdistuu yliopistoon työnantajana, joutuvat periaatteet koetukselle. Vastataanko keskusteluun keskustelulla vai vaiennetaanko keskustelu. Yliopiston johto joutuu väkisinkin puun ja kuoren väliin.
}}

Nissisen mukaan keskustelu on helppo vaientaa leimaamisella.

{{lainaus|Keskustelu on niin helppo vaientaa leimaamalla toiset ja pysymällä omassa kuplassaan. Eivätkä tästä ole vapaita sen enempää tiedostavat ja suvaitsevaiset akateemiset piirit kuin työmaan kahvitunnin jussit ja petteritkään.

Moniääninen, toisia ihmisiä ja erilaisia mielipiteitä kunnioittava ja avoin keskustelu on tärkeä yhteiskunnallisen toiminnan ja osallistumisen muoto ja demokratian edellytys. Vaarana on, että keskustelemme kukin omassa kuplassamme ja kieltäydymme kuulemasta toisia näkemyksiä.

Ei kai hyvää keskustelua saada aikaan sillä, että suljemme korvamme toisilta ääniltä, kiellämme jonkun osallistumisen keskusteluun tai huudamme niin kovaa, että muita ääniä ei kuulu. Toisia kuunnellessa avautuu samalla mahdollisuus tarkastella omiakin näkemyksiä.}}

== Panu Raatikaisen kritiikki ==

Vasemmistoliiton aktivisti ja Tampereen yliopiston filosofian apulaisprofessori '''Panu Raatikainen''' kritisoi Puolimatkaa sekä Uuden Suomen blogissa että Keskisuomalaisen mielipidekirjoituksessa. Sexpon tavoin hän väitti Puolimatkan kehittäneen salaliittoteorian. Lisäksi hän kritisoi sitä, ettei Puolimatka ole tarjonnut yhteiskuntatieteellistä todistusaineistoa sen puolesta, että parhaillaan on menossa kampanja pedofilian laillistamiseksi.

Puolimatka kommentoi Seurakuntalaisen blogissa<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Miksi pedofiliasta ei saisi varoittaa? | Osoite = https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/miksi-pedofiliasta-ei-saisi-varoittaa/ | Viitattu = 7.9.2018 | Selite = | Tekijä = Tapio Puolimatka | Julkaisija = | Ajankohta = 4.9.2018 }}</ref>: 

{{lainaus|Filosofina Raatikaisen odottaisi ymmärtävän, että toinen filosofi yleensä pyrkii esittämään käsitteellisiä väitteitä, ei niinkään empiirisiä. Analysoin kirjoituksessani kolmea käsitettä, jotka ovat edellytyksiä yhteiskunnalliselle kampanjalle: pedofilia esitetään terveenä seksuaalisena suuntautumisena, lapsi kuvataan seksuaalista nautintoa etsivänä olentona ja näihin yhdistetään käsitys molempien oikeuksista toteuttaa halujaan. Tarkoitukseni ei ollut analysoida itse yhteiskunnallista kampanjaa tai esittää väitteitä siitä, miten pitkälle se on edennyt}}

== Sexpon kannanotto ==
Seksuaalipoliittinen yhdistys Sexpo kritisoi Puolimatkan kirjoitusta ja väitti sen perustuvan salaliittoteoriaan. SEXPO-säätiön toiminnanjohtaja '''Tommi Paalanen''', joka on VTT, FM, filosofi ja seksuaalietiikan asiantuntija, sekä SEXPO:n puheenjohtajan '''Tiia Forsström''', joka on FM, tietokirjailija ja seksologi, kirjoittivat julkilausuman: ”Tapio Puolimatkan käsitykset seksuaalioikeuksista ovat virheellisiä” 8.8.2018.

Sexpon Tommi Paalanen ja Forsström katsovat julkilausumassaan, että:

{{lainaus|Pedofilia on taipumus, jossa seksuaalisen kiinnostuksen kohteena ovat esimurrosikäiset lapset. Nykyisen tieteellisen ymmärryksen mukaan seksuaaliset taipumukset ovat varhaislapsuuden aikana juurtuvia, ja ne pysyvät varsin muuttumattomina koko elämän ajan.}}

He kirjoittavat myös näin:

{{lainaus|Mikään seksuaalinen taipumus ei ole sellaisenaan väärä tai sairas, ei edes pedofilia…Seksuaalioikeudet ovat ihmisoikeuksia, jotka kuuluvat jokaiselle riippumatta hänen iästään tai seksuaalisista taipumuksistaan. Seksuaalioikeudet kuuluvat myös pedofiileille ...}}

Puolimatka vastasi Sexpolle Seurakuntalaisen mielipidekirjoituksessa. Hän piti erikoisena sitä, että Sexpo kritisoi häntä salaliittoteorian esittämisestä, koska samassa kannanotossa Sexpo puolustaa pedofilian käsittämistä täysin terveeksi seksuaaliseksi suuntautumiseksi. Tämä on yksi niistä käsitteistä, joiden Puolimatka artikkelissaan kuvasi olevan edellytys kampanjalle pedofilian laillistamiseksi.

{{lainaus|Prosessi etenee seuraavasti: Ensin pedofilia psykologisena taipumuksena normalisoidaan terveeksi seksuaaliseksi suuntautumiseksi. Sitten pedofiileille aletaan vaatia oikeutta toteuttaa seksuaalisia taipumuksiaan. Tähän lisätään väite, että lapsetkin etsivät ja tarvitsevat seksuaalista tyydytystä ja että heillä on oikeus siihen. Tämä johtaa pyrkimykseen alentaa seksuaalisia suojaikärajoja. Tätähän Sexpon puheenjohtaja Tommi Paalanen on jo yrittänyt tehdä.

Voidakseen tunnistaa kampanjan pedofilian laillistamiseksi ei tarvita salaliittoteorioita. Riittää, että tutustuu Sexpon julkaisuihin ja sen johdon kannanottoihin. Herää kysymys: miksi julkisilla varoilla tuetaan Sexpon kaltaista järjestöä, joka tukee pyrkimyksiä normalisoida ja laillistaa pedofilia?}}

== Mikko Pulliainen puolustaa Sexpoa ==
Aamulehden kolumnissaan 5.9. otsikolla "Emme tarvitse professorin varoituksia pedofiliasta" Mikko Pulliainen kirjoittaa: 

{{lainaus|Sexpon lähtökohta on, että mikään seksuaalinen taipumus ei ole lähtökohtaisesti väärä, vaan vääryyden kriteereinä ovat teot, taipumuksen mahdollinen toteuttaminen ja vaikutukset henkiseen hyvinvointiin. Säätiö korostaa, että vaikka seksuaalioikeudet kuuluvat kaikille, "se ei tarkoita sitä, että kellään olisi oikeus kajota lapseen, sillä lapsen omat seksuaalioikeudet, kuten oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, suojelevat häntä".

Toisin sanoen SE, MITÄ IHMISEN PÄÄSSÄ LIIKKUU, ON VÄHÄN NIIN KUIN ERI ASIA KUIN SE, MITÄ IHMINEN TEKEE. TUNTEET JA AJATUKSET VAHINGOITTAVAT KORKEINTAAN IHMISTÄ ITSEÄÄN. - - 

Nimittäin, ei varmaankaan ole kovin helppo tilanne huomata tuntevansa tabuna pidettyjä tunteita. Tällaista kuitenkin tapahtuu, jolloin avoimesti, ei-tuomitsevassa sävyssä käyty keskustelu ihmismielen asiantuntijan kanssa on enemmän kuin tärkeää. Tarkoitushakuinen moralisointi tuskin auttaa asiaa.

Jos pedofilian juuret ovat jo varhaisessa lapsuudessa, kuten Sexpo toteaa, kysymyksestä tulee entistä monimutkaisempi ja inhimillisesti vaikeampi. - - 

Puolimatkalla on luonnollisesti oikeus puhua mielipiteistään vähintäänkin yksityishenkilönä. Sananvapaus, ja sillä tavalla.

Julkiset mielipiteet ovat kuitenkin vapaata riistaa kritiikille, etenkin kun ne ovat paitsi täynnä loogisia aukkoja, myös potentiaalisesti haitallisia. Ei toisten ihmisten elämällä tulisi tällaisissa asioissa leikkiä.}}

Kirjoituksen kommenttiosiossa Pulliaisen kannanottoa kritisoidaan esimerkiksi näin: 

{{lainaus|Olen kirjoittajan kanssa eri mieltä tuosta CAPS-LOCKilla kirjoitetusta. Sillä, mitä päässä liikkuu, on ehdottomasti merkitystä. Myös ajatukset ovat vahingollisia.

Esimerkki:
Jos isällä on fantasia harrastaa seksiä oman lapsensa kanssa, niin mielestäni tämä on vakava ongelma, vaikka isä hillitsisikin himonsa eikä toteuttaisi tekoa. Voiko vanhemman ja lapsen välinen suhde olla normaali ja luonteva, jos aikuisella on tällaisia ajatuksia lapsestaan?}}

Toinen kommentoija toteaa: 

{{lainaus|Tuo uutinen on kuin propagandaoppikirjasta. Siinä esitellään ikään kuin viattomasti, että Sexpo kannattaa lapse OIKEUTTA ruumiilliseen koskemattomuuteen. Ongelmallisempi asia on se, että Sexpo on useaan otteeseen ottanut kantaa sen puolesta, että lapsille on ok harrastaa yhdyntää, jos he itse sitä halauavat – vaikka sitten aikuisten kanssa. Sitä Sexpon ongelmallisempaa näkemystä pesofiliaan ja lasten ja aikuisten väliseen seksiin liittyen toimittaja ei jostain syystä sen sijaan tuonut esiin.

Sexpon nettisivujen kyselypalstalle Sexpon kirjoittamien vastausten mukaan lapsen ja aikuisen välinen yhdyntä on tuomittavaa, jos se tehdään rikkoen lakia, mutta hyväksyttävää ja kannatettavaa silloin, jos kumpaakaan osapuolta ei ole pakotettu yhdyntään.

On eräänlaista propagandaa Aamulehdeltä jättää tuo puoli asiasta jutussa kertomatta. En ollut edes tiennyt Sexpon kannattavan tuollaista, mutta äsken sen nettisivuilla vieraillessa yllätyin aika paljon, kun siellä ohjeistetaan aikuisia ihmisiä harrastamaan seksiä alaikäisten, alle 16-vuotiaidenkin kanssa, jos kaikki aktiin osallistuvat osapuolet yhdyntää vapaaehtoisesti kannattavat.}}

Eräs kommentoija oli mennyt Sexpon nettisivuille: 

{{lainaus|Koitin etsiä tietoa siitä, mitä Sexpo ymmärtää ”lapsella”. Menin Sexpon neuvonta-palstalle katsomaan. Siellä joku kyseli, että miten tulee toimia, jos aikuinen ja alle 16-vuotias haluavat harrastaa seksiä keskenään. Sexpon julkisen vastauksen mukaan asia on ok, kunhan tilanteeseen ei liity pakottamista. Sexpon neuvoja totesi asiasta muun muassa seuraavaa:
”Lain mukaan yli 18-vuotias ja alle 16-vuotias saavat olla yhdynnässä, jos kummatkin osapuolet ovat siihen myöntyväisiä, eikä tilanteeseen liity painostusta tai pakottamista”.

Sexpo kieltää oikeuden kajoamiseen lapseen, jos asiaan liittyy rikos. Mutta jos kummatkin osapuolet ovat myöntyväisiä asiaan, Sexpon neuvontapalstan mukaan on ihan ok, jos lapsi ja aikuinen ovat yhdynnässä keskenään. Se näyttää olevan Sexpon linja kyselypalstansa vastauksissa.
}}

Keskustelija oli myös ottanut yhteyttä Sexpon puheen johtajaan '''Tommi Paalaseen''': 

{{lainaus|”Mikään seksuaalinen taipumus ei ole sellaisenaan väärä tai sairas, ei edes pedofilia. Kaikki pedofiilit eivät koskaan tee rikosta, eivätkä kaikki lasten kaltoinkohtelijat ole pedofiileja. Vääryyden kriteerinä ovat vahingolliset teot ja sairauden kriteerinä puolestaan se, miten taipumuksia toteutetaan ja miten ne vaikuttavat henkiseen hyvinvointiin. Pedofiili, joka ei ole tehnyt seksuaalirikosta lasta kohtaan, ei ole tehnyt mitään väärää.”

Tuo siis tämän artikkelin linkin: Sexpon kirjoituksesta, josta kysyin suoraan sexpon Tommi Paalaselta facebookin kautta näin:

”Mutta, eikö jo se, että ainoastaan fantasioi, vaikka vauvaan yhtymisestä ja samalla kenties masturboi..ole jo sinänsä sairasta? Ja: ”Mikään seksuaalinen taipumus ei ole sellaisenaan väärä tai sairas, ei edes pedofilia.” Onko pedofilia siis yksi taipumus, muiden seksuaalisten taipumusten joukossa? Olen hämmentynyt, koska Wikipedian mukaan pedofilia on: ”lapsikohteinen seksuaalihäiriö”.

Ja näin Sexpon Paalanen minulle vastasi:

”DSM-sairausluokitus on siirrynyt pari vuotta sitten kannalle, joka Sexpon tiedotteessa esitetään. Myös juuri viimeistelty kansainvälinen ICD-luokitus on samalla kannalla. Wikipediassa on siis vanhentunutta tietoa.

Nykyisen psykiatrisen ymmärryksen mukaan ihmisen seksuaalisuuden monimuotoisuuteen mahtuu monenlaista, eikä variaatiot sinällään ole sairauksia. Sairaalloista on mm. se, jos taipumus ilmenee vahingollisena, pakkomielteisenä tai kontrolloimattomana.”}}

Puolimatka vastasi Pulliaiselle Aamulehdessä (9.10. 2018) 

{{lainaus|Aamulehden toimittaja Mikko Pulliainen (5.9) kommentoi Sexpon kantaa, jonka mukaan "mikään seksuaalinen taipumus ei ole sellaisenaan väärä tai sairas, ei edes pedofilia". Pulliainen kirjoittaa: "Se, mitä ihmisen päässä liikkuu, on vähän niin kuin eri asia kuin se, mitä ihminen tekee. Tunteet ja ajatukset vahingoittavat korkeintaan ihmistä itseään."

Pulliainen on osittain oikeassa siinä, että tunteet ja ajatukset vahingoittavat lähinnä vain henkilöä itseään niin kauan kuin ne pysyvät vain ihmisen sisäisinä kokemuksina. Toinen ihminen, esimerkiksi lapsi, voi kuitenkin vaistota pedofiliahalun olemassaolon, mikä voi hämmentää lasta. Jos ihminen pitää pedofiliataipumustaan oikeana ja hyväksyttävänä, hänellä on myös suurempi todennäköisyys toteuttaa sitä käytännössä.

Sexpo on väärässä oletuksessaan, että pedofiilihenkilön hyväksyminen ihmisenä ja potilaana ja hänen auttamisensa empaattisesti edellyttäisi pedofiliataipumuksen hyväksymistä. On selvää, että henkilö ei useinkaan ole itse syyllinen kyseisen epäterveen halun syntyyn. Sen taustalla on ehkä joitakin traumatisoivia lapsuuden kokemuksia: monet pedofiileistä ovat itse kokeneet lapsuudessaan seksuaalista hyväksikäyttöä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö pedofiliahaluun itseensä pitäisi ottaa kielteisesti arvottava näkökulma. Henkilön itseymmärryksen kannalta on tärkeää tiedostaa, että kyseinen halu on epäterve. Kielteisesti arvottamalla henkilö voi vähitellen heikentää taipumuksen vaikutusta elämässään ja avata itselleen uusia tunnemahdollisuuksia.

Sexpon pyrkimys alentaa suojaikärajoja altistaa aina uusia ikäluokkia hyväksikäytölle. Englannissa äskettäin paljastunut laajamittainen lasten seksuaalinen hyväksikäyttö mahdollistui, koska sosiaaliviranomaiset ja terveydenhoitohenkilökunta pitivät alaikäisten lasten seksuaalisuhteita osana normaalia kehitystä ja suhtautuivat välinpitämättömästi suojaikärajoihin. Tutkimuksen mukaan hyväksikäyttö voi olla lasta vakavasti traumatisoiva kokemus.
}}

== Prof. Petri Luomasen kritiikki ==
Teologian professori '''Petri Luomanen''' kritisoi Puolimatkaa laajassa artikkelissaan, joka julkaistiin Vartija-lehdessä. Hän kritisoi sitä, että Puolimatkan kirjoitus on julkaistu "äärioikeistolaisessa vastamediassa" ja että siinä viitataan esimerkiksi yhteen journalistiin '''Doug Mainwaring''', jota Luomanen pitää "äärioikeistolaisena". Lisäksi Luomanen kritisoi sitä, että Puolimatka tekee liian pitkiä lainauksia empiirisen seksologian uranuurtajan '''Alfred Kinseyn''' kirjasta ''Miehen seksuaalinen käyttäytyminen''. Luomanen ei ole tyytyväinen Puolimatkan tapaan tulkita Maailman terveysjärjestön Seksuaalikasvatuksen standardeja. Luomasen mielestä Puolimatka oli myös tulkinnut virheellisesti Joan Nelsonin pedofiliaa käsittelevää kirjoitusta.

Dosentti '''Timo Eskola''' kommentoi Luomasen kirjoitusta facebookissa:
 
{{lainaus|Professori Petri Luomanen on ottanut Vartija-lehdessä kantaa professori Tapio Puolimatkan kohuttuun artikkeliin pedofiliasta. Arvio on hyvin negatiivinen ja PL saattelee Puolimatkaa suorastaan tiedeyhteisöstä ulos. Ensi lukemalta Luomasen "akateeminen" kritiikki vaikuttaa osuvalta, mutta lukekaapa tarkemmin, mitä hän katsauksessaan oikeastaan sanoo. Onko "tieteellisiä käytäntöjä" noudatettu vai ei?

(1) Ensin PL kritisoi viittausta Mainwaringiin, koska tämä on "äärioikeistolainen". PL ei kuitenkaan sano sanaakaan itse viittauksen sisällöstä (siis että Hollyywoodista löytyy jo esimerkki pedofilian rajojen rikkomisesta). PL väistää siis asiakritiikin ja syyllistyy henkilöä vastaan esitettävään ad hominem -argumentin käyttöön. Pedofilian vastustajat ovat USAssa epäilemättä yleensä oikeistolaisia. Se ei kuitenkaan ole globaalisti vielä rikos. Eikä osuvan sitaatin käyttö tee Puolimatkasta oikeistolaista eikä Trumpin kannattajaa (johon PL myös vihjaa) -- eikä tällaisin perustein Puolimatkasta tehdä epätieteellistä.

 (2) Toiseksi PL avaa siteeratun Regneruksen taustoja. Hän ei nytkään puhu Puolimatkan käyttämästä materiaalista, vaan homoseksuaalisuutta koskevista käsityksistä (joita artikkeli ei siis käsittele) ja jostain epämääräisestä vertaisarviointi-prosessista ja arvioijien valinnasta (eivät siis liity mitenkään Puolimatkan artikkeliin). PL:lle Puolimatkan epätieteellisyyden todistaa kuulemma puhe Regneruksen kokemasta "ajojahdista" -- mistä Puolimatkan artikkelissa tosin ei ole sanaakaan. What is this?

 (3) Scrutonia Puolimatka on siteerannut PL:n mukaan oikein, mutta akateeminen virhe löytyy siitä, että Scruton on toisissa kohdin puhunut kriittisesti myös homoseksuaalisuudesta. Guilty by association. Toisin sanoen, PL:n Scrutonia koskeva kommentti on Puolimatkan artikkelin näkökulmasta täysin sivussa asiasta ja näin ollen mitätön.

 (4) PL:n kommentti Kinseystä on puolestaan lähes käsittämätön. PL ei itsekään arvosta Kinseytä. Miksi hän siis kritisoisi Puolimatkaa siitä, että tämäkin kritisoi niin Kinseytä kuin tämän jälkivaikutusta? Ei se ainakaan ole todiste epätieteellisyydestä.

(5) Puolimatkan kritisoiman Nelsonin kohdalla PL kyllä osoittaa, että tekijän olisi kannattanut olla tarkempi lainauksessaan. Itse asia ei siitä kuitenkaan muutu: PL itse myöntää että tekstissään Nelson kyllä antaa ymmärtää, "että kaikki lasten kokemukset sukupolvien välisestä seksistä eivät olisi vahingollisia ja perustelee tätä varsin pitkään" (näin siis PL). Mihin PL:n kritiikki siis oikeastaan kohdistuu? Pelkkiin muotovirheisiin, ei asiasisältöön.

(6) Tuo kaikki oli kuitenkin amerikkalaista kohinaa. Sitten tulee varsinainen avainkohta. Puolimatka on nostanut esiin WHO:n nimissä julkaistun raportin "Standards for Sexuality Education in Europe - a framework for policy makers, educational and health authorities and specialists" (WHO, 2010). PL:n pitkän kritiikin mukaan Puolimatka viittaa raporttiin valikoiden. Tarkemmalle analyysille olisi toki ollut tarvetta ja raportin myönteisiä puolia voisi silloin tuoda esiin. PL itse sortuu kuitenkin raportin kohdalla täydelliseen vähättelyyn. Hänen mukaansa raportti on sisällöltään viaton eikä sitä tarvitse kohdemaissa edes soveltaa täydellisesti. Mutta siitähän ei ole kyse. Kyse on sisällöstä. Jostain syystä Puolimatka ei ole viitannut edes raportin rajuimpiin lauseisiin. Koska jokainen voi itse helposti tarkistaa yllä mainitusta raportista alkuperäiset lauseet, lainaan tässä vain jonkin. Käytännön opetustyön ohjeet on taulukossa jaettu kolmeen osaan: Information, skills, and attitudes. 9-12 -vuotiaiden "taitoihin" kuuluu: "make a conscious decision to have sexual experiences or not". Tai: "take responsibility in relation to safe and pleasant sexual experiences for oneself and others". On selvää, että WHOn raportti ei esitä yksiselittesiä rajoja alaikäisten seksuaaliselle käyttäytymiselle. Pelkkä opetus kieltäytymään ei riitä sellaiseksi, koska jäljelle jäävät kaikki "miellyttävät" kokemukset. PL ei maitse Vartija-lehden tekstissään sanaakaan näistä raportin piirteistä. Puolimatkan artikkelissahan on kyse erilaisista viitteistä, joissa jo nykyinen kulttuurimme suosii aiheita, jotka yleensä kuuluvat pedofilian alueeseen.

 (7) Petri Luomanen sortuu näin ollen artikkelissaan juuri siihen, mistä hän syyttää Puolimatkaa: hän puhuu asian vierestä, käyttää aiheeseen kuulumattomia sitaatteja, syyttelee ihmisiä heidän oletetun taustansa perusteella ja lukee WHO:n raporttia tarkoitushakuisesti. Ylipäätään hänen tekstinsä on niin yksipuolinen, että lukija alkaa ihmetellä vastustaako hän itse yksiselitteisesti pedofiliaa vai ei. Joka tapauksessa PL ei lausu myönteistä kommenttia edes Puolimatkan tärkeästä johtopäätöksestä: "Perinteisessä merkityksessään lapsen seksuaalioikeus tarkoittaa lapsen oikeutta säilyttää seksuaalinen viattomuutensa eli seksuaalinen valmistumattomuutensa kenenkään sitä häiritsemättä niin kauan, että lapsi on kypsynyt persoonaksi, joka kykenee kokonaisvaltaisesti antautumaan toiselle persoonalle rakkaussuhteessa. Lapsuuden luontaiseen viattomuuteen kuuluu vapaus seksuaalisista ajatuksista, seksuaalisista mielikuvista, haluista ja toiminnoista.}}

Saamansa palautteen pohjalta dos. Eskola lisää vielä kommentin: 

{{lainaus|En todellakaan ymmärrä sitä, että jos Luomanen suhtautuu pedofiliaan yhtä ankarasti kuin Puolimatka, miksi hän niin tunteenomaisesti hyökkää Puolimatkaa vastaan. Koko artikkelissa ei ole yhtään myönteistä lausetta itse asiasta eli Puolimatkan esittämästä kritiikistä. Jos asia on yhteinen, siitä olisi odotanut löytävänsä jonkin merkin. 

Pedofilian kohdalla nollatoleranssin pitäisi suomalaisessa yhteiskunnassa merkitä sitä, että lasta ja hänen seksuaalista loukkaamattomuuttaan suojataan aina ja kaikkialla ehdottomasti niin moraaliperiaatteiden kuin lain selkeän kirjaimen avulla. Tämä tarkoittaa myös lasten hyväksikäytön sallivan terminologian kohdalla tarkkuutta. Siksi esimerkiksi WHOn asiakirjan käsittelyssä ei ole olennaisinta, miten pitkiä sitaatit ovat. Olennaista on se, rikkovatko asiakirjan eräät määritelmät lapsen ehdotonta koskemattomuutta. Luomanen itsekin myöntää, että asiakirjassa on tältä osin ongelmia. 

Kukaan ei tietenkään väitä, että WHOn asiakirja olisi kokonaisuudessaan jonkinlainen pedofilian oppikirja. Sekä monet kirjoittajista (oletettavasti) että valtaosa tekstistä on melko tavanomaista lasten kehityspsykologiaa, joka ei ole alalla toimiville uutta. Uutta ovat kuitenkin ne monet yksittäiset lauseet, jotka ovat sisäisesti ristiriidassa lapsen koskemattomuuden ihanteen kanssa. Kuten sanottu, nautinnon kokeminen tai seksuaalisen suhteen miellyttävyys eivät tee näistä alaikäisen kohdalla moraalisesti tai juridisesti hyväksyttäviä. Aikuisten on pidettävä huoli siitä, että lasten koskemattomuus on ehdotonta. 

Siksi kohu Puolimatkan kirjoituksen kohdalla on täysin suhteeton. Hän vastustaa pedofiliaa ja on tässä taatusti suuren yleisön kanssa samaa mieltä. Kultaista sääntöä soveltaen: kukaan normaali ihminen ei taatusti halua, että joku käyttäisi hänen lastaan seksuaalisesti hyväksi. Miksi sitten artikkelista on noussut sellainen kohu, että Puolimatkan virka on vaarassa? Jossain on nyt motiiveja, jotka eivät ole nousseet pintaan. Keskustelu ei ole transparenttista.}}

Professori '''Timo Vihavainen''' kommentoi Luomasen kirjoitusta blogissaan ''Piru merrassa?''

{{lainaus|Suurempi kunnia Puolimatkalle koitui siitä, kun teologian professori Petri Luomanen kirjoitti peräti Vartija-lehdessä tieteellisen vastineen hänen blogikirjoitukseensa. Kävihän siitä nyt ainakin ilmi se, että artikkeli oli luettu ja että sitä vastaan polemisoitiin nyt argumenteilla eikä tyhjällä pötypuheella.

Jätän tässä nyt käsittelemättä sen, että Luomasen kirjoituksessa viitataan esimerkiksi Oikea media -nettijulkaisuun ”äärioikeistolaisena” ja kirjoittaja syyllistyy erinäisiin hullunkurisiin asenteellisuuksiin (tasoa: Scruton lukeutuu homoseksualismin ja tasa-arvoisen avioliiton vastustajiin minkä Puolimatka hyvin tietää…). Olisiko Puolimatkan pitänytkin ottaa huomioon vain sellaiset kirjoittajat, jotka ovat eri mieltä hänen kanssaan?

Entä mitä on sanottava siitä, että kirjoittaja paheksuu sitä, että Puolimatka siteeraa melko paljon Kinseyn käyttämää aineistoa lapsen seksuaalisuudesta? Eikö näin saisi tehdä? Pitäisikö jotkut lähteet kieltää?

Eikö Kinseyn referointi tosiaan lisää yhtään mitään ymmärrykseemme siitä, miten tämä asia on nähty ja joillakin tahoilla ilmeisesti yhä nähdään? Jos moinen niin suuresti kiusaa lukijaa, hänen olisi ilmeisen mahdotonta tutustua esimerkiksi Freudin teoksiin ja muihin psykologian klassikoihin.

Luomanen epäilemättä pyrkii kuitenkin yleensä nojautumaan asia-argumentteihin, joiden pätevyydestä kyllä riittäisi keskustelemista, mikäli siihen olisi tarvetta. Sanottakoon tämä hänen kunniakseen.

Ikävä pääasia tässä kuitenkin ainakin minun mielestäni on, että koko asetelma on joka tapauksessa äärimmäisen outo: professori käy mahtipontisesti blogikirjoituksen kimppuun ja vaatii siltä tieteellisyyttä. Tämä tapahtuu jopa tieteellisen aikakauslehden palstoilla.

Hienoa toki, että blogi herättää lukijoissa reaktioita ja nostattaa keskustelua, mutta onkohan tässä jo liikaa kunniaa? Trop d’honneur?

Luomasen johtopäätös joka tapauksessa on yhtä tolkuton kuin merkille pantava: Akateeminen tutkimuksen ja opettamisen vapaus on turvattu hyvin Suomessa. Tähän vapauteen liittyy se, että tutkimuksessa noudatetaan hyvää tieteellistä käytäntöä. Jos yliopistojen professorien ja muiden tutkijoiden kirjoitukset alkavat olla luotettavuudeltaan samaa tasoa kuin Takametsän Tapsan tajunnanvirta someen, yhteiskunnalla tuskin on mitään syytä jatkaa vapaan tutkimuksen ja opetuksen tukemista.

Siis kuten Luoman artikkelin otsikossa esitettiin: Puolimatka uhkaa akateemisen tutkimuksen ja opetuksen vapautta…

Non sequitur, sanoi entinen mies. Ehkä tämä ei vaadi kommentteja.

Kyllähän Puolimatkan tapaus antaa viitteitä siitä, että akateemisen tutkimuksen ja opetuksen vapaus tässä maassa todella on uhattuna. Uskallan sanoa tämän viittaamatta suureen empiiriseen aineistoon ja totean, etten viittaa tässä salaliittoteorioihin.

Kummallisen suuria intohimoja nyt joka tapauksessa on herättänyt ihan normaali blogikirjoitus, jollaiset eivät koskaan ole, eikä niiden pidäkään olla tieteellisiä. Kyseessä on oma lajityyppinsä ja ellei asiaa ymmärrä, ei siihen kannata puuttuakaan.}}
 
Puolimatka vastasi Luomasen kritiikkiin Vartija-lehdessä 28.8.2018 otsikolla: "[https://www.vartija-lehti.fi/asian-vieresta-puhumisen-taidonnayte-vastine-petri-luomaselle/ Asian vierestä puhumisen taidonnäyte: vastine Petri Luomaselle]<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Asian vierestä puhumisen taidonnäyte: vastine Petri Luomaselle | Osoite = https://www.vartija-lehti.fi/asian-vieresta-puhumisen-taidonnayte-vastine-petri-luomaselle/ | Viitattu = 7.9.2018 | Selite = | Tekijä = [[Tapio Puolimatka]] | Julkaisija = Vartija-lehti | Ajankohta = 28.8.2018 }}</ref>. Puolimatkan mukaan Luomasen artikkeli perustuu virhepäätelmään. Luomasen argumentti näyttäisi rakentuvan seuraavalla tavalla:

{{lainaus|Premissi: Puolimatka on kirjoittanut blogin, jossa hän

* on viitannut sellaisen henkilön (Doug Mainwaring) kirjoitukseen, joka ei ole ”vakavasti otettava tutkija”,
* kutsunut tätä Mainwaringin kirjoitusta analyysiksi, vaikka Luomasen mukaan ilmeisesti vain ”vakavasti otettavat tutkijat” voivat tehdä analyyseja
* ja tätä henkilöä ovat jotkut ihmiset luonnehtineet äärioikeistolaiseksi
* on viitannut Texasin yliopiston tutkijaan Mark Regnerukseen, jota on asiallisesti kritisoitu
* mutta jota Puolimatka väittää myös joissakin yhteyksissä kritisoidun asiattomasti
* eikä ole antanut asiaankuuluvaa huomiota Darren Sherkatin kritiikille, (jota Luomanen pitää objektiivisena ja josta Luomanen jättää mainitsematta, että Sherkat uskoi Regneruksen olevan osa ”laajaa oikeistolaista salaliittoa” ja Regneruksen olevan ”poliittinen huora” joka ”saa maksaa maineen menetyksellä”)
* viitannut sellaiseen Regneruksen kirjoitukseen, joka ei ole vertaisarvioitu
* ja joka on julkaistu sellaisella julkaisualustalla, jotka jotkut pitävät oikeistolaisena
* koska Puolimatka on viitannut Roger Scrutoniin, joka kannattaa perinteistä avioliittonäkemystä
* ja jonka avioliittonäkemyksen Puolimatka ”on hyvin tiennyt”
* on ottanut kriittistä etäisyyttä Joan A. Nelsonin tapaan uudelleen määritellä pedofiliaa koskevia käsitteitä niin, että lasten kanssa seksuaalisuhteissa elävä aikuinen voidaan ymmärtää aikaansa edellä olevaksi kaukonäköiseksi edelläkävijäksi (Nelsonin visionääri)
* on poiminut WHO:n seksuaalikasvatuksen standardeista vain muutaman kohdan, kun sieltä olisi voinut poimia kymmeniä tai satoja kohtia, ja on keskustellut vain näistä muutamista kohdista
* ei ole voinut osoittaa suoraan yhteyttä Crooksin ja Baurin seksologian perusteoksen ja suomalaisen seksuaalikasvatuksen välillä,
* on siteerannut liian laajasti Alfred Kinseyn käsitteenmäärittelyä lasten orgasmin käsitteelle,
* Puolimatka on kritisoinut pedofiilien tekemiä ihmiskokeita lapsilla,

:Tästä seuraa päätelmä: Puolimatka uhkaa akateemisen tutkimuksen ja opetuksen vapautta.
}}

Jotkut Luomasen kriitikot ovat ihmetelleet Luomasen päätelmää, joka on samalla hänen kirjoituksensa otsikko: ”Puolimatka uhkaa akateemisen tutkimuksen ja opetuksen vapautta”. Tämä johtopäätös ei näyttäisi loogisesti seuraavan Luomasen perusteluista. Professori Timo Vihavaisen (2018) mukaan Luomasen väite on ”yhtä tolkuton kuin merkillepantava” (vrt. Ahvio 2018: ”Petri Luomasen Puolimatka-kritiikki ei osu kohteeseensa”).

Puolimatka kommentoi: "Tutkimuksen vapautta yksittäisen kirjoittajan on melko mahdotonta uhata. Jokaisella tutkijalla on ennen kirjoitustani ja sen jälkeen täysin rikkumaton tutkimuksen vapaus, jota kirjoitus ei mitenkään uhkaa, rajoita eikä edes arvostele."

Puolimatka kiinnittää huomiota siihen, että vaikka Luomanen esiintyy tieteellisyyden puolustajana, hänen oma kirjoituksensa ei ole tyyliltään tieteellinen, vaan siinä käytetään voimakkaita retorisia ilmauksia, jotka antavat yksipuolisen kuvan asiasta. Luomanen korostaa sitä, että ”toisten tutkijoiden tutkimusten luonnetta ja sisältöä kuvataan oikein”. Hän painottaa tieteellistä objektiivisuutta ja tasapuolisuutta. Hänen oma retoriikkansa on kuitenkin poikkeuksellisen värikästä, josta seuraavassa poimintoja: 

{{lainaus|
*”Oikeassa Mediassa (äärioikeistolainen vastamedia) julkaistua”; 
*”äärioikeistolaisen LifeSiteNews-sivuston”; 
*”Mainwaring kritisoi äärioikeistolaisissa blogikirjoituksissaan”; 
*”Mainwaringiin viittaaminen vastaa sitä, että Trumpin twiiteistä alettaisiin lukea viimeisimpiä tiedeuutisia”;
*”arvosteltu voimakkaasti”; 
*”Puolimatkan oma kirjoittelu sen sijaan on uhka akateemiselle tutkimuksen ja opetuksen vapaudelle”; 
*”Takametsien Tapsa, joka suoltaa tajunnanvirtaa someen”, 
*”tendenssimäinen kuvailu”,  
*”vastenmielisin jakso”; 
*”antaa täysin väärän kuvan”; 
*”Puolimatkan oma mielikuvituksellinen päätelmä”; 
*”antaa täysin virheellisen kuvan”; 
*”antaa taulukon sisällöstä täysin puutteellisen kuvan”; 
*”ihmetyttää suuresti”; 
*”Väite ei pidä paikkaansa vähäisimmässäkään määrin”; 
*”Vaikuttava huipennus artikkelin väitteelle – mutta totta vain mielikuvitusmaailmassa”; 
*”sisältöä on kuvattu monessa kohdassa räikeästi väärin – – yksipuolisesti – – tai muuten harhaanjohtavasti”; 
*”suoria lainauksia lyhennetään tarkoitushakuisesti”; 
*”tutkimusta vääristellään”; 
*”käytettyjen julkaisujen lähempi tarkastelu osoittaa, että monet niistä ovat todellisuudessa homovastaisia”; 
*”käyttämät lähteet osoittautuvat voittopuolisesti sukupuolisia vähemmistöjä halveksiviksi ja syrjiviksi”; 
*”artikkeli maalaa parin kontekstistaan irrotetun ja jopa väärän sitaatin avulla hyvin negatiivisen kuvan”; 
*”Puolimatka mustamaalaa”; 
*”tarjoaa auktoriteettiin ja häpeään kouluttavaa mallia”.}}

Puolimatka kehottaa lukijoita itse arvioimaan, missä määrin tuollaiset luonnehdinnat edustavat objektiivisuutta ja tasapuolisuutta. Puolimatkan mukaan Luomanen puhuu tekstissään asian vierestä ja verhoaa omat poliittiset ja maailmankatsomukselliset ennakkoluulonsa näennäisesti tieteelliseen ilmaisuun. "Hän yhdistää tähän retoriikkaa, jonka mukaan sellainen tutkija, joka tukeutuu Luomasen poliittisesti epäkorrekteina pitämiin henkilöihin, lähteisiin ja julkaisualustoihin, ei ole pelkästään väärässä, vaan hän on uhka tieteellisen tutkimuksen ja opetuksen vapaudelle."

Puolimatka kiinnittää huomiota siihen, että yleensä tulkinnan yhteydessä pidetään suositeltavana niin sanottua suopeuden periaatetta: tekstille annetaan mahdollisimman myönteinen tulkinta. Luomasen tulkintaperiaate näyttäisi olevan tämän kanssa ristiriidassa. "Hän väärinymmärtää tekstin mieluiten siten, että sen tekijä syyllistyy johonkin karkeaan tieteellisen käytännön rikkomukseen tai hänelle projisoituu jokin kielteinen ja epäeettinen motiivi."

Timo Eskola<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Kommentti Petri Luomasen arvioon Tapio Puolimatkan blogista "Kampanja pedofilian laillistamiseksi" | Osoite = https://www.tapiopuolimatka.net/timo-eskolan-kommentti-petri-luomasen-arvioon-blogista-kampanja-pedofilian-laillistamiseksi | Viitattu = 7.9.2018 | Selite = | Tekijä = Timo Eskola | Julkaisija = | Ajankohta = }}</ref> on yksityiskohtaisesti analysoinut Luomasen artikkelia. Analyysinsa lopuksi Eskola toteaa: 

{{lainaus|Petri Luomanen sortuu näin ollen artikkelissaan juuri siihen, mistä hän syyttää Puolimatkaa: hän puhuu asian vierestä, käyttää aiheeseen kuulumattomia sitaatteja, syyttelee ihmisiä heidän oletetun taustansa perusteella ja lukee WHO:n raporttia tarkoitushakuisesti.}}

== Eetu Kinnusen kritiikki ==
Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri ja Jyväskylän yliopiston opiskelija '''Eetu Kinnunen''' kritisoi Keskisuomalaisen mielipidekirjoituksessa 7.9. 2018 "Jyväskylän yliopiston maine on tahrautunut" Puolimatkaa siitä, että Puolimatka on ollut hyväksymässä tieteellisesti kyseenalaisia pro gradu -töitä. 

{{lainaus|Vaarallista yliopiston maineelle se on siksi, että ajaessaan ideologisia pyrkimyksiä Puolimatka ja hänen hengenheimolaisensa ovat hylänneet tieteellisen arvioinnin ja tiedontuottamisen periaatteet, aktiivisesti pyrkineet levittämään käsityksiä, jotka he tietävät totuuden vastaisiksi ja ilmeisesti myös katsoneet läpi sormien sellaisten opiskelijoiden opinnäytetöitä, jotka eivät läpäise minkäänlaista kriittistä arviointia.

80-prosenttisesti muilta plagioidun, tunnetusti uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi kreationismia kannattavan ja aborttia vastustavan sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aseman heikentämistä toivovan Huhtasaaren opinnäytteen lisäksi suunnilleen samoihin aikoihin Jyväskylän yliopistossa hyväksyttiin gradut koskien ”Saatananpalvonnan vastaista taistelua” (Karjalainen & Koivunen, 1999) ja ”Saatananpalvontaan suhtautumista” (Jäske, 2002). Molempien gradujen sävy on fundamentalistisen herätyskristillinen.}}

Puolimatka vastasi '''Eetu Kinnusen''' kritiikkiin Keskisuomalaisen mielipidekirjoituksessa 27.9. 2018 otsikolla "Vaalit tulossa?"

{{lainaus|Touko Aallon eduskunta-avustaja Irina Tuokko (KSML 2.8.) pyrki ilmeisesti nostamaan vihreiden kannatusta kirjoittamalla värikkäästi omista tunteistaan luennoillani. Luento ei ollut ihan äskettäin, koska Tuokko ei enää pysty muistamaan mitä sanoin. Vihreiden kannatus kuitenkin jatkoi laskuaan. Olisiko tunnetta pitänyt olla enemmän vai olisiko ollut parempi pysyä asialinjalla?

Onko Jyväskylän Työväenyhdistyksen sihteeri Eetu Kinnunenkin pyrkimässä eduskuntaan, koska hän syyttää minua (KSML 7.9.) vuosina 1999, 2002 ja 2003 valmistuneiden gradujen hyväksymisestä, vaikka tulin Jyväskylän yliopistoon vasta vuonna 2005?}}

== Markku Myllykankaan kritiikki ==
'''Markku Myllykangas''' kritisoi Kuopion kaupunkilehdessä 31.8. 2018 Puolimatkan kirjoitusta. Hän katsoo Puolimatkan menneen liian pitkälle ”seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kiusaamisessa” Puolimatkan kritisoitua aikuisia, jotka elävät seksuaalisuhteissa lasten kanssa. Myllykankaan mielestä Puolimatka pitäisi erottaa professorin virasta.

'''Tuija Ruotsalainen''' kommentoi Myllykankaan kolumnia Kuopion kaupunkilehdessä 14.9. 2018.

{{lainaus|Tapio Puolimatka kirjoitti Oikeassa Mediassa aiheellisen artikkelin pedofilian laillistamispyrkimyksistä. Kirjoitus oli täynnä faktoja tarkkoine lähdeviitteineen. Markku Myllykangas on tuskin edes lukenut koko kirjoitusta, niin harhaanjohtavasti hän kirjoitusta kommentoi.}} 

Puolimatka vastasi Myllykankaan kritiikkiin ''Kuopion kaupunkilehdessä'' 29.9. 2018 otsikolla Seksuaalinen hyväksikäyttö traumatisoi lasta:

{{lainaus|Tutkimus on kuitenkin osoittanut, että lasten seksuaalinen hyväksikäyttö voi olla vakavasti traumatisoiva kokemus. Lasten hyväksikäytön välittömiin seurauksiin kuuluvat tunne-elämän häiriöt kuten ahdistuksen ja pelon tunteet, fyysiset oireet kuten uni- ja syömishäiriöt, kiukku ja vihamielisyys, avoin masturbointi, ylenmääräinen seksuaalinen kiinnostus, seksuaalielimien toistuva paljastelu, sosiaaliset ja käyttäytymisongelmat kuten koulupinnaus ja kotoa karkaaminen.

Lapsuuden seksuaalisen hyväksikäytön pitkäaikaisiin vaikutuksiin kuuluvat sekä tunne-elämän että ihmissuhteiden vaikeudet. Lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyt ihmiset kertovat normaalin seksuaalisen kehityksen häiriintymisestä ja heille läheiseen aikuiseen kohdistuneen luottamuksen särkymisestä. Monilla hyväksikäytön uhreilla on vaikeuksia luoda intiimejä suhteita aikuisuudessa tai heidän luomansa suhteet eivät ole emotionaalisesti tai seksuaalisesti tyydyttäviä. Heillä on heikko omanarvontunto, he eivät odota onnellista tulevaisuutta, kokevat itsensä huonoiksi ihmisiksi, tuntevat syyllisyyttä ja häpeää, ovat masentuneita, vieraantuneita, heidän on vaikea luottaa toisiin, kokevat toisten kosketuksen vastenmieliseksi, käyttävät väärin alkoholia ja huumeita, heillä on pitkäaikaisia terveysongelmia kuten kroonista lantion kipua tai ruuansulatushäiriöitä, korkea itsemurhaprosentti ja taipumus joutua toistuvasti uhriksi tavalla tai toisella.

Monet lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyt naiset kokevat posttraumaattisia stressioireita, jotka ovat tyypillisiä raiskauksen uhreille. Heillä on painajaisia, heikentynyt kyky reagoida ulkoiseen maailmaan, vähentynyt kiinnostus aikaisemmin kiinnostaviksi koettuihin toimintoihin, taipumus välttää ajatuksia, tunteita tai toimintoja, jotka muistuttavat aikaisemmista hyväksikäytön kokemuksista, järjenvastaisia pelkoja omien lastensa jättämisestä lastenhoitajien hoitoon, asioiden unohtamista ja muistiongelmia.

Mitä pitempään hyväksikäyttö jatkuu, sitä huonompi on ennuste hyväksikäytön tuottamasta traumasta toipumiselle. Luottamuksen pettämisen ja avuttomuuden tunteet ovat erityisen voimakkaita, kun käytetään fyysistä väkivaltaa tai kun lapsella on läheinen suhde häntä hyväksikäyttäneeseen aikuiseen. Mitä nuorempi lapsi on, mitä suurempi on uhrin ja hyväksikäyttäjän välinen ikäero, mitä voimakkaampi tunne omasta vastuusta, ja mitä suurempi hyväksikäyttäjien määrä, sitä vakavammin lapsi traumatisoituu hyväksikäytön seurauksena.

Koska tieteellinen tutkimus paljastaa näin vakavia seurauksia lapsuuden seksuaalisesta hyväksikäytöstä, on tärkeä kritisoida pyrkimyksiä normalisoida ja laillistaa aikuisten ja lasten välisiä seksuaalisuhteita. Markku Myllykankaan pyrkimys rajoittaa yliopistollisen keskustelun vapautta näistä kysymyksistä on huonosti perusteltu}}.

== Suomen tiedeakatemian johdon esittämä kritiikki ==
Suomalaisen Tiedeakatemian esimies '''Risto Nieminen''' esittää Acatiimi-lehdessä 5/2018, että "Puolimatka-tapauksessa on kyse aivan muusta kuin akateemisesta vapaudesta ja sen rajoittamisesta". Suomalaisen Tiedeakatemian pääsihteeri '''Pekka Aula''' puolestaan tähdentää, että "On tutkijan ammattitaitoa, ettei tiedettä käytä oman poliittisen tai uskonnollisen agendansa edistämiseen."

Valtiotieteen lisensiaatti, luonnontieteiden kandidaatti ja tietokirjailija '''Mai Allo''' kommentoi Acatiimi-lehdessä 6/2018: 

{{lainaus|Niemisen ja Aulan kommentit herättävät jatkokysymyksiä. Niemisen ja Aulan mukaan ”on tutkijan ammattitaitoa, ettei tiedettä käytetä oman uskonnollisen tai poliittisen agendan edistämiseen”.

Niinpä. Ihmettelen kuitenkin, miksi tämä hyvä ja tärkeä sääntö nostetaan esiin juuri Puolimatkan kohdalla, vaikka lukemattomat muut tutkijat, professorit ja opettajat saavat vapaasti titteliinsä ja arvovaltaansa nojaten esittää julkisesti poliittisia ja moraalisia kannanottoja.}}

Jyväskylän yliopiston professori '''Timo Saloviita''' kommentoi keskustelua Acatiimi-lehdessä 6/2018:

{{lainaus|Yliopiston rehtori ilmoitti viime kesänä, ettei professorin julkaisema kirjoitus edustanut yliopiston arvoja tai linjaa ja seurauksena ”ryhdymme konkreettisiin toimenpiteisiin”. Acatiimi-lehdessä 5/2018 suomalaisen tiedeakatemian esimies ja sihteeri kertovat, että kyse oli aivan muusta kuin akateemisesta vapaudesta ja sen rajoittamisesta. Työnantajalla on näet oikeus irtisanoutua tutkijan mielipiteistä, jos jutun alla mainitaan tutkijan työpaikka. - - Mahtaako lehti nyt hyssytellä kotimaisia ongelmia samalla kun ulkomaan asioita suurennellaan? Kyse on kai myös siitä, kuinka vauhdikkaiden mielipiteiden kanssa ollaan liikkeellä. Professori ei ollut kieltämässä holokaustia, vaan pohdiskeli mahdollisen asennemuutoksen alkamista pedofiliaan suhtautumisessa.

YLE julkaisi syyskuussa kirjailija Leena Krohnin haastattelun, jossa hän lausui: ”Sananvapautta rajoitetaan myös poliittisen korrektiuden ja liberaaliuden nimissä. Tilanne on minusta pahempi kuin 1970-luvulla, jolloin sananvapautta myös laajasti rajoitettiin.” Siinäkin voi olla näkemys, jota professori ei enää uskaltaisi allekirjoittaa ilman työnantajan lupaa.}}

== A-studion nettikysely johtavista ajattelijoista ==

A-studio kysyi kesällä nettikyselynä yleisöltä, kenen ajattelulla on ollut merkittävä vaikutus suomalaiseen kulttuuriin, yhteiskuntaan ja elämään. Vastauksia tuli yli 2100 vastausta. [https://yle.fi/uutiset/3-10447084 Ylen uutisten mukaan] kymmenen kärkeen nousi tuttuja nimiä: 

{{lainaus|Kalastaja Pentti Linkola, tietokirjailija Osmo Soininvaara ja taloustieteilijä Sixten Korkman olivat kärjen tuntumassa sekä asiantuntijoille että yleisölle verkossa tehdyssä kyselyssä.

Kaikille avoimessa nettikyselyssä europarlamentaarikko Jussi Halla-aho sai satoja mainintoja. Kymmenen useimmin mainitun listalle nousivat myös tähtitieteilijä Esko Valtaoja, teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist, historian professori Juha Siltala sekä presidentti Tarja Halonen ja tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Täysin uutena nimenä aiempaan kyselyyn verrattuna listalle nousi myös kasvatustieteen professori Tapio Puolimatka, joka on herättänyt kohua verkkokirjoituksillaan.}}

== Piispa Björn Vikströmin kritiikki ==
'''Viveca Dahl''' (''Vasabladet'' 5.8. 2018) kritisoi Puolimatkaa siitä, että tämä ei artikkelissaan tee oikeutta piispa Björn Vikströmin ajattelulle. 

Myös piispa '''Björn Vikström''' (Vasabladet 10.8. 2018) otti itse kriittisesti kantaa Puolimatkan artikkeliin. Vikström kritisoi sitä, että Puolimatka pitää häntä hyödyllisenä idioottina, joka tietämättään edistää pedofilian normalisoimista ja laillistamista. Näin tehdessään Puolimatka ei tee oikeutta Vikströmin pyrkimykselle kunnioittaa jokaisen ihmisarvoa ja oikeutta turvalliseen seksuaalielämään.

Puolimatka vastasi Dahlille ja Vikströmille Vasabladetissa (16.8. 2018): 

{{lainaus|Jag tackar Viveca Dahl för att hon i detalj kritiserat min artikel En kampanj för att legalisera pedofili. Det är en sällsynt delikatess för mig att någon kritiserar mig på grund av vad jag skrivit. Vanligen kritiseras jag för rykten.

Viveca Dahl tycks ha tagit särskilt illa upp för att jag kritiserat biskop Björn Vikström. I min artikel säger jag dock att "Vikström entydigt avvisar sexuella förhållanden mellan vuxna och barn." Jag tror att Vikström förstår att min kritik är konstruktiv, för han har samma avsikt att skydda barn från sexuellt utnyttjande. Problemet är endast att Vikström kritiklöst har anammat vissa begrepp ur den moderna sexologin, som på sikt kan leda till att åldersgränser för sexuella relationer kan slopas.

Jag tror att Vikström gärna lyssnar till kritik, om det finns en möjlighet att kritiken kunde leda till att ens ett barn blir beskyddad från sexuellt utnyttjande. I det offentliga samtal som gäller min artikel har jag  mest förvånat mig över att somliga vuxna lägger huvudvikten vid sina egna sårade känslor och glömmer vikten av att barn beskyddas. Kan man inte ens för ett ögonblick glömma sig själv och granska saken ur vårt samhälles allra mest sårbara medlemmars, dvs barnens, perspektiv?

Om olika uttryck för sexualiteten bara ses som naturliga variationer och om föräldrarnas uppgift blir att "ge tillåtelse till sexuell och könsmässig mångfald", förhåller man sig alltför optimistiskt till de ungas förmåga att fatta visa beslut i sexuella frågor. Många undersökningar visar att de unga behöver föräldrarnas stöd för att på ett förnuftigt sätt kunna bedöma de långtgående konsekvenserna av sitt handlande.

Professor David Paton från universitetet i Nottingham hävdar att vi i vår kultur allt mera har börjat anse att minderårigas sexuella aktivitet är en normal del av de ungas växtprocess och ganska harmlös så länge det handlar om en gemensam överenskommelse. De officiella programmen för sexualfostran och strävanden att befrämja tonåringars sexuella hälsa har ofta baserat sig på oriktiga sätt att närma sig frågeställningarna, vilket har påverkat attityderna hos de unga och lett till att sårbara unga blivit utsatta för sexuellt utnyttjande.

Ett konkret exempel på faror som hotar barn är det omfattande sexuella utnyttjande av barn som avslöjats i England. Utnyttjandet var möjligt på grund av en allmän attityd hos socialmyndigheterna enligt vilken vuxnas och barns sexuella förhållanden var oproblematiska. Därför ingrep inte socialmyndigheterna i de fall om uttnyttjanden som kommit till deras kännedom.

Paton anser att det omfattande utnyttjandet av sårbara unga som förekommit på grund av dessa felaktiga attityder,  gör det nödvändigt att omvärdera programmen för sexualfostran  som skapats för att befrämja sexuell hälsa. Nu har sakkunniga inte något skäl att fortsätta som förut och vägra att kritiskt granska sina grundläggande värderingar.}}

'''Henrik Perret''' osallistui keskusteluun Vasabladetissa (20.8. 2018): 

{{lainaus|Många frågor och ideologier drivs helt öppet i samhället. Andra har vad man kunde kalla en stealth agenda (jfr t.ex. med"stealth bombers", plan som inte kan upptäckas på radar). Ett program alltså som drivs genom en smygagenda.

Det förvånar nog mig att ganska många här i Vbl och kanske ÖT (som jag inte haft möjlighet att följa) reagerar negativt mot någon som vill varna för pedofili, inklusive legalisering av pedofili. Jag tycker mig se både hybris, ironi och t.o.m. förakt i reaktionerna. Hoppas jag misstolkar! 

På finskspråkigt håll handlar det mycket om bl.a. de grönas politiska förföljelse, men partigränserna sprängs nog på både finskt och svenskt håll, inte minst därför att prof. Tapio Puolimatkas åsikter inte är "politiskt korrekta".

Prof Tapio Puolimatka är en av vårt lands bäst utbildade filosofer. Han kan också skriva mera populär text och anknyta till debatter där de ofta börjat (i USA, England osv). Att som biskop Björn Vikström se andra motiv (svårkontrollerbarhet mm) tror jag inte på.

Det finns mycket skrivet om prof Tapio Puolimatkas inlägg, som publicerades på Oikea Media. Viveca Dahl målar med några penseldrag upp linjer, som ska ge lämpliga (läs: olämpliga) kopplingar till "fake" nyheter, t.o.m till ultrakonservativa i USA, till Tea Party-rörelsen mm. Knappast är det helt sakligt att på ngt sätt belasta Tapio Puolimatka för det? Är det inte det just en "taktik" (kanske för starkt ord med tanke på ledarsticket i Vbl, men inte med tanke på de laginitiativ och förändringar i västvärlden som godkänts) som Tapio Puolimatka i sin artikel säger om hur man agerat genom känslomässig argumentation?

Hoppas att jag misstolkat!

Man kan enligt min mening högakta människor och värna om människovärdet utan att dela alla de etiska och ideologiska koncept som marknadsförs idag.

En person som i ett flertal artiklar och böcker aktivt kämpat för att ge barnen en trygg uppväxt bör vi inte möta med förakt, inte heller avfärda. Vi ska däremot pröva det berättigade i det Puolimatka skrivit. Enligt min mening handlar det inte längre om en smygagenda. Läs t.ex. vad SEXPO:s ordf och verksamhetsledare skriver om att sexuella rättigheter tillhör alla, också pedofiler (se teol.dr Juha Ahvios blogginlägg:  (https://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/1184/onko_meneillaan_kampanja_pedofilian_laillistamiseksi ).

Prof Puolimatka framhåller att samtycke, rättigheter och en syn på sexualiteten som bara handlar om individers behov - "utan att vilja skada någon" - är en otillräcklig grund. De kan öppna vägen för en legalisering av pedofili mm. Varför bli upprörd över en sådan oro? Ingen av oss vill väl ha det!}}

== Aiheesta muualla ==

*[http://www.permanto.fi/fi/web/alfatv/player/vod?assetId=10763988 Alfa-studio: Onko demokratia vaarassa?]
*[http://www.permanto.fi/fi/web/alfatv/player/vod?assetId=10903040i Alfa-studio: Pedofilia ja abortti]
*[http://www.tv7.fi/vod/player/64244/ TV7: Konservatiiviset uutiset]

=== ApologetiikkaWiki ===
* [[Avioliitto]]
* [[Avioero]]
* [[Geneettiset orvot]]
* [[Homofobia]]
* [[Homoseksuaalisuus]]
* [[Kristillinen seksuaalietiikka]]
* [[Sukupuolietiikka]]
* [[Mark Regnerus]]
* [[Douglas Allen]]

== Viitteet ==
{{viitteet|sarakkeet}}

{{Seksuaalietiikka}}