Ero sivun ”God's battalions (kirja)” versioiden välillä
(työstöä, kirotusvirheitä, vaatii oko-lukua ;)) |
p (typofix + muuta hyvin pientä) |
||
| Rivi 27: | Rivi 27: | ||
==God's battalions== | ==God's battalions== | ||
===Greedy Barbarians in Armor?=== | ===Greedy Barbarians in Armor?=== | ||
Johdantokappale. Vuoteen 1050 mennessä muslimit ovat valloittaneet 2/3 entisestä kristillisestä maailmasta. Tähän kuuluu Lähi-itä, Pohjois- | Johdantokappale. Vuoteen 1050 mennessä muslimit ovat valloittaneet 2/3 entisestä kristillisestä maailmasta. Tähän kuuluu Lähi-itä, Pohjois-Afrikka, Espanja ja Sisilia. Seljukin turkit hyökkäävät bysanttia vastaan ja etevät 100 mailin päähän Konstantinopolista. Alexius Comneus, Bysantin keisari, lähettää avunpyynnön Flandersin kreiville ja muille kristityille invaasion torjumiseksi. | ||
Huolimatta Bysantin ja katollisen kirkon erimielisyyksistä paavi Urbanius II pitää 27. marraskuuta 1095 puheen Clermontissa jossa esitti Comneuksen avunpyynnön suurelle väkijoukolle. Kuvailtuaan (kirjeessä mainittuja) muslimien harjoittamia julmuuksia, paavi esittää sotajoukon lähettämistä ratkaisuna myös toiseen jo pitkään | Huolimatta Bysantin ja katollisen kirkon erimielisyyksistä paavi Urbanius II pitää 27. marraskuuta 1095 puheen Clermontissa jossa esitti Comneuksen avunpyynnön suurelle väkijoukolle. Kuvailtuaan (kirjeessä mainittuja) muslimien harjoittamia julmuuksia, paavi esittää sotajoukon lähettämistä ratkaisuna myös toiseen jo pitkään Eurooppaa vaivanneeseen ongelmaan - krooniseen sotimiseen. Euroopan ylhäistö oli innokas käymään sotaa keskenään jo pelkästään hyvän tappelun vuoksi. Jo useampi paavi oli yrittänyt saavuttaa "Jumalan rauhaa" ongelman ratkaisemiseksi. Ja tässä oli tilaisuus. Tekosyiden sijaan kristityillä oli nyt tarjolla todellinen peruste lähteä sotaan. Helvetin sotajoukkoja kehotetaan muuttumaan Jumalan sotilaiksi. "''Dieu li volt''" (Se on Jumalan tahto) -huutojen saattelemana päätetään lähteä seuraavana vuonna pyhälle maalle. | ||
Tämä on perinteinen selitys miksi ja miten ristiretket alkoivat. Stark esittelee myös modernin, kyynisemmän ja suositumman selityksen ristiretkille; Sen sijaan että niillä olisi haluttu suojella pyhiinvaeltajia ja Jerusalemin pyhiä paikkoja, ne olivat esimakua eurooppalaisesta, äärimmäisen verisestä kolonialismista. Lähi-itään ei marssittu idealismin vaan maiden ja sotasaaliiden vuoksi ja näitä retkiä johtivat vallasta-seonneet paavit, jotka halusivat kasvattaa kristikuntaa käännyttämällä muslimimassoja. | Tämä on perinteinen selitys miksi ja miten ristiretket alkoivat. Stark esittelee myös modernin, kyynisemmän ja suositumman selityksen ristiretkille; Sen sijaan että niillä olisi haluttu suojella pyhiinvaeltajia ja Jerusalemin pyhiä paikkoja, ne olivat esimakua eurooppalaisesta, äärimmäisen verisestä kolonialismista. Lähi-itään ei marssittu idealismin vaan maiden ja sotasaaliiden vuoksi ja näitä retkiä johtivat vallasta-seonneet paavit, jotka halusivat kasvattaa kristikuntaa käännyttämällä muslimimassoja. | ||
Näiden modernien selitysten ongelmana on, että ne jättävät huomioimatta muslimien provokaatiot islamin vuosisatoja jatkuneet veriset yritykset valloittaa Länsi. Vaikka ristiretket alkoivatkin | Tämän näkemyksen seurauksena viime vuosikymmeninä on länsimaissa harrastettu paljon itseruoskintaa. 1999 ''New York Times'' esitti että ristiretket voidaan hyvällä syyllä rinnastaa Hitlerin julmuuksiin ja Kosovon kansanmurhaan. Saman suuntaisia, mutta maltillisempia näkemyksiä ovat esittäneet mm. Bill Clinton, Karen Armstrong ja James Carrol. Stark täsmentää etteivät nämä ''pyhä sota'' -syytökset ole uusia vaan juontavat juurensa valistusajalle, jolloin brittiläiset ja ranskalaiset intellektuaalit keksivät "Pimeän keskiajan" korottaakseen itseään ja parjatakseen katollista kirkkoa. Näihin kriitikoihin kuuluivat mm. Voltaire, David Hume, Denis Diderot ja Thomas Fuller. Näkemys ristiretkeläisistä taas varhaisina imperialisteina on Starkin mukaan luultavasti perua Saksan Luterilaisen kirkon historioisijalta Johann Lorentz von Mosheimilta (1693-1755) ja Edward Gibbonilta (1737-1794). Tätä ''oman edun tavoittelun'' -teesiä ovat jatkojalostaneet mm. Geoffrey Barraclough (1908-1984), Karen Armstrong ja Hans Eberhard Mayer. | ||
Näiden modernien selitysten ongelmana on, että ne jättävät huomioimatta muslimien provokaatiot islamin vuosisatoja jatkuneet veriset yritykset valloittaa Länsi. Vaikka ristiretket alkoivatkin paavin vetoomuksesta, niihin ei liittynyt toiveita käännyttää muslimeita. Myöskin sotaan osallistuneet vaikutusvaltaiset suvut tiesivät että retkien kustannukset ylittäisivät suuresti odotettavissa olevat vaatimattomat maalliset palkkiot. Lisäksi muslimien oma kauna ristiretkiä kohtaan syntyi vasta 1900 ottomaanien imperiumin kaaduttua todellisen eurooppalaisen kolonialismin ilmaantumisen myötä. | |||
[[Luokka:Islam]] [[Luokka:Ristiretket]] [[Luokka:Kirjat]] | [[Luokka:Islam]] [[Luokka:Ristiretket]] [[Luokka:Kirjat]] | ||
Versio 1. tammikuuta 2012 kello 19.14
 |
|
Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Rodney Stark |
| Kieli | Englanti |
| Kustantaja | HarperCollins |
| Julkaistu | 2009 |
| Ulkoasu | nidottu |
| Sivumäärä | 276 |
| ISBN | 978-0-06-158260-8 |
God's battalions on sosiologi Rodney Starkin tuorein apologeettinen teos, jossa käsitellään ristiretkien historiaa. Monet historioitsijat ovat omistaneet uransa ristiretkien tutkimiseen. Stark ei itse katso kuuluvansa tähän joukkoon. Sen sijaan hänen pyrkimyksenään on ollut tuottaa kansantajuinen synteesi näiden asiantuntijoiden töistä.
God's battalions
Greedy Barbarians in Armor?
Johdantokappale. Vuoteen 1050 mennessä muslimit ovat valloittaneet 2/3 entisestä kristillisestä maailmasta. Tähän kuuluu Lähi-itä, Pohjois-Afrikka, Espanja ja Sisilia. Seljukin turkit hyökkäävät bysanttia vastaan ja etevät 100 mailin päähän Konstantinopolista. Alexius Comneus, Bysantin keisari, lähettää avunpyynnön Flandersin kreiville ja muille kristityille invaasion torjumiseksi.
Huolimatta Bysantin ja katollisen kirkon erimielisyyksistä paavi Urbanius II pitää 27. marraskuuta 1095 puheen Clermontissa jossa esitti Comneuksen avunpyynnön suurelle väkijoukolle. Kuvailtuaan (kirjeessä mainittuja) muslimien harjoittamia julmuuksia, paavi esittää sotajoukon lähettämistä ratkaisuna myös toiseen jo pitkään Eurooppaa vaivanneeseen ongelmaan - krooniseen sotimiseen. Euroopan ylhäistö oli innokas käymään sotaa keskenään jo pelkästään hyvän tappelun vuoksi. Jo useampi paavi oli yrittänyt saavuttaa "Jumalan rauhaa" ongelman ratkaisemiseksi. Ja tässä oli tilaisuus. Tekosyiden sijaan kristityillä oli nyt tarjolla todellinen peruste lähteä sotaan. Helvetin sotajoukkoja kehotetaan muuttumaan Jumalan sotilaiksi. "Dieu li volt" (Se on Jumalan tahto) -huutojen saattelemana päätetään lähteä seuraavana vuonna pyhälle maalle.
Tämä on perinteinen selitys miksi ja miten ristiretket alkoivat. Stark esittelee myös modernin, kyynisemmän ja suositumman selityksen ristiretkille; Sen sijaan että niillä olisi haluttu suojella pyhiinvaeltajia ja Jerusalemin pyhiä paikkoja, ne olivat esimakua eurooppalaisesta, äärimmäisen verisestä kolonialismista. Lähi-itään ei marssittu idealismin vaan maiden ja sotasaaliiden vuoksi ja näitä retkiä johtivat vallasta-seonneet paavit, jotka halusivat kasvattaa kristikuntaa käännyttämällä muslimimassoja.
Tämän näkemyksen seurauksena viime vuosikymmeninä on länsimaissa harrastettu paljon itseruoskintaa. 1999 New York Times esitti että ristiretket voidaan hyvällä syyllä rinnastaa Hitlerin julmuuksiin ja Kosovon kansanmurhaan. Saman suuntaisia, mutta maltillisempia näkemyksiä ovat esittäneet mm. Bill Clinton, Karen Armstrong ja James Carrol. Stark täsmentää etteivät nämä pyhä sota -syytökset ole uusia vaan juontavat juurensa valistusajalle, jolloin brittiläiset ja ranskalaiset intellektuaalit keksivät "Pimeän keskiajan" korottaakseen itseään ja parjatakseen katollista kirkkoa. Näihin kriitikoihin kuuluivat mm. Voltaire, David Hume, Denis Diderot ja Thomas Fuller. Näkemys ristiretkeläisistä taas varhaisina imperialisteina on Starkin mukaan luultavasti perua Saksan Luterilaisen kirkon historioisijalta Johann Lorentz von Mosheimilta (1693-1755) ja Edward Gibbonilta (1737-1794). Tätä oman edun tavoittelun -teesiä ovat jatkojalostaneet mm. Geoffrey Barraclough (1908-1984), Karen Armstrong ja Hans Eberhard Mayer.
Näiden modernien selitysten ongelmana on, että ne jättävät huomioimatta muslimien provokaatiot islamin vuosisatoja jatkuneet veriset yritykset valloittaa Länsi. Vaikka ristiretket alkoivatkin paavin vetoomuksesta, niihin ei liittynyt toiveita käännyttää muslimeita. Myöskin sotaan osallistuneet vaikutusvaltaiset suvut tiesivät että retkien kustannukset ylittäisivät suuresti odotettavissa olevat vaatimattomat maalliset palkkiot. Lisäksi muslimien oma kauna ristiretkiä kohtaan syntyi vasta 1900 ottomaanien imperiumin kaaduttua todellisen eurooppalaisen kolonialismin ilmaantumisen myötä.
