Muokataan sivua Geneettiset orvot

Lisääntymisteknologian kehitys on tehnyt monille lapsettomille pareille mahdolliseksi lapsen saamisen. Asialla on kuitenkin kääntöpuolensa. Jos lisääntymisteknologiassa käytetään ulkopuolisen luovuttajan spermaa tai munasolua, lapset erotetaan usein loppuelämäkseen joko biologisesta isästään tai äidistään.

Sukupuolineutraalin avioliittolain voidaan olettaa lisäävän ulkopuolisen luovuttajan avulla toteutetun lisääntymisteknologian käyttöä, koska se viestii, ettei lapsi välttämättä tarvitse biologista isää tai äitiä. Koska biologisella isällä tai äidillä ei oleteta olevan merkitystä lapsen kehityksen kannalta, ihmisten on psykologisesti helpompi käyttää ulkopuolisen luovuttajan sukusoluja hankkiessaan lapsia. Koska tällä tavalla tuotetut lapset jäävät usein vaille tietoa toisesta biologisesta vanhemmastaan tai joka tapauksessa elävät vailla läheistä kosketusta häneen, heitä on alettu kutsua geneettisiksi orvoiksi. Sukupuolineutraali ajattelu on omiaan lisäämään geneettisten orpojen tuottamista, koska se vapauttaa lisääntymisteknologian käyttöä suunnittelevan aikuisen lapsen oikeuksia koskevasta moraalisesta pohdinnasta: lapsen ei oleteta tarvitsevan yhteyttä biologiseen isäänsä tai äitiinsä.

Ulkopuolisen luovuttajan avulla keinohedelmöityksellä tuotetut lapset erotetaan tarkoituksellisesti biologisesta identiteetistään, historiastaan ja suvustaan. Tällaisten lasten omakohtaiset kertomukset ja heihin kohdistuneet tutkimukset antavat viitteitä siitä, että nämä lapset usein kokevat hämmennystä suhteessa alkuperäänsä.  Pitkällä tähtäimellä jopa monet vanhemmat katuvat sitä, että ovat käyttäneet ulkopuolisia luovuttajia lapsia tuottaessaan.<ref>Somerville 2007</ref>

Ulkopuolisen luovuttajan avulla alkunsa saanut '''Narelle Grech''' argumentoi: 

{{lainaus|Kiihkeästi vanhemmiksi haluavat heteroseksuaalit ja homoseksuaalit suunnittelevat parhaillaan perheitä, joissa he voivat suunnitelmallisesti ja harkitusti kieltää lapsiltaan oikeuden tuntea biologiset juurensa. He luovat perheitä keinohedelmöityksen avulla käyttäen ulkopuolisen luovuttajan spermaa, koska biologialla on heille merkitystä (muutenhan he adoptoisivat lapsen). Miten nämä aikuiset selviävät sen ajatuksen kanssa, että he ovat harkitusti riistämässä rakkaalta lapselta jotakin tärkeää, jotakin millä on merkitystä? Tähän asti he ovat pääasiassa selvinneet tästä ongelmasta ampumalla viestintuojaa.|Narelle Grech<ref>Grech 2012</ref>}}

Miesparit, jotka aluksi vaativat oikeutta avioliittoon, vaativat seuraavaksi oikeutta perheen perustamiseen ja lapsen saamiseen. He haluavat perheen ja lapset ilman että heidän täytyisi mennä naimisiin naisen kanssa. Esimerkiksi '''David Strahin''' kirjasta ''Gay Dads: A Celebration of Fatherhood'' löytyy tämä lausuma: 

{{lainaus|Jos kaapista ulostulo oli ensimmäinen askel ja yhteiskunnallisen liikkeen muodostaminen toinen, niin ehkä kolmas askel kehityksessämme yhteisönä on puolustaa perustavaa oikeuttamme olla vanhempia.}}

Voidakseen saada lapsen he kuitenkin tarvitsevat naista, mieluiten kaksi sellaista: yhden munasolun luovuttajaksi ja toisen sijaiskohduksi. Molemmat naiset altistuvat tässä prosessissa terveysriskeille ja joutuvat tukahduttamaan äidin tunteensa. 

Lesbokodissa kasvanut Kalifornian valtionyliopiston englannin kirjallisuuden professori '''Robert Oscar Lopez''' kommentoi: 

{{lainaus|Ja nyt käärme syö oman päänsä. Aktivistit julistavat homoseksuaalien miesten olevan sorrettu vähemmistö, joka taistelee ’kansalaisoikeuksiensa’ puolesta kuten vapautetut orjat. Yhtäkkiä he vaativat oikeutta saada lapsia − ilman naisia. He haluavat lasten kutsuvan heitä isäksi ja rakastavan heitä. He haluavat lasten olevan kivoja ja kantavan heidän nimeään. Mutta he eivät halua elää rakkaussuhteessa naiseen. − − He eivät halua naisen määräilevän itseään kotona, onkivan rahaa heidän pankkitileiltään ja omivan heidän lastensa rakkautta. Tämä ei ole vallankumouksellista. Tämä on hyvin vanha kertomus, jolla on uusi nimi. Sitä kutsutaan naisvihaksi ja patriarkaalisuudeksi. Sillä on myös muita nimiä, mutta emme voi kutsua sitä kansalaisoikeudeksi.|Lopez<ref>Lopez 2015: 141−142</ref>}} 

Sijaiskohtua käytettäessä lapsilta riistetään äidin rakkaus syntymästään saakka. Lähes koko eliitti joukkotiedotusvälineistä ja liikeyrityksistä poliittiseen johtoon ja yliopistomaailmaan on kuitenkin keskittynyt varjelemaan sitä, ettei kukaan vain loukkaisi näiden herkkien miesten tunteita. Lapsen tuskalla ei ole merkitystä, koska lapset eivät pysty tarjoamaan rahaa, yhteiskunnallista asemaa tai hyvää sosiaalista imagoa.

Ulkopuolisen luovuttajan apuun perustuvan lisääntymisteknologian tuottamia ongelmia kuvataan pilapiirroksessa, jonka ''New Yorker Magazine'' julkaisi vähän sen jälkeen kun lisääntymisteknologia tuli yleiseen käyttöön. Piirroksessa kuvataan kutsut, jossa rivi aikuisia pitää kukin kädessään samppanjalasia. Heidän edessään selkä lukijoihin nähden seisovat sairaanhoitaja ja hänen kädestään kiinni pitävä pieni poika. Sairaanhoitaja selittää aikuisten henkilöllisyyttä pojalle: 

{{lainaus|Tämä on biologinen äitisi, biologinen isäsi, äitisi jonka kohtuun sinut alkiona istutettiin, sosiaalinen äitisi, sosiaalinen isäsi, kaikki järjestelyt tehnyt lakimies ja psykiatri, joka yrittää pitää sinut täysjärkisenä!}}

== Lapset teknologisina tuotteina ==

'''Jean Lloyd'''<ref name="Lloyd">Lloyd 2015</ref> kertoo kokemuksistaan seksuaalisuuden tutkimusta käsittelevässä konferenssissa. Erään tytön kaksi isää nostivat tyttärensä korkealle ilmaan ja näyttivät häntä ryhmälle konferenssiin osallistujia samalla kun he ylpeinä julistivat: “Ei seksiä! Seksiä ei ollenkaan käytetty tämän lapsen tuottamiseen!” 

Koska heidän ylös nostamansa tyttövauva oli vain muutaman kuukauden ikäinen, Lloyd ei voinut olla pohtimatta, kuinka tämä tyttö pärjäsi ilman äitiään. 

{{lainaus|Ja kuten koko ajan lisääntyvä tutkimus todistaa, vastaus on ylivoimaisen selvä sekä hänen varhaislapsuutensa että myöhemmän kasvuaikansa osalta: ei läheskään yhtä hyvin keskimäärin kuin hän olisi pärjännyt äitinsä käsivarsilla. Tämä väite on kiistämätön kaikille muille paitsi niille, joille on tärkeää joko henkilökohtaisista tai poliittisista syistä saada muutettua kaikki seksuaalisuuteen ja perheeseen liittyvät säädökset.|Lloyd<ref name="Lloyd" />}}

Tämän tytön tapauksessa äidittömyyttä tavoiteltiin harkitusti ja tarkoituksellisesti ja sitä pidettiin teknologian riemuvoittona. Kun tarkoituksella äidittömäksi tehtyä lasta juhlitaan inhimillisen kehityksen merkkinä hänen syntymäänsä liittyvän teknologisen kekseliäisyyden takia, unohdetaan jotakin olennaista tämän tytön kannalta. Lasta tarkastellaan aikuisten toiveiden näkökulmasta. Lapsen oikeuksia loukataan, kun häneltä harkitusti riistetään äidin rakkaus.<ref name="Lloyd" />

Hyväksyessämme sen, että aikuiset voivat kyhätä kokoon DNA:n “tehdäkseen” lapsen, joka täyttää heidän tunnetarpeensa, muutamme tapamme nähdä ihmiset. Vaatiessamme oikeutta tuottaa lapsia näemme lapsen esineenä, tuotteena, oman elämäntapamme lisätarvikkeena, samalla tavalla kuin näemme lomaosakkeen. Seuraavaksi alamme vaatia ’parasta’ laatua aivan kuin olisimme ostamassa autoa. Täysin mahdotonta on hyväksyä ajatusta, että lapsitehtaan tuottamalla lapsella voisi olla Downin oireyhtymä. Tällaiseen lapseen isketään sikiöseulontojen pohjalta virheellisen tuotteen leima ja hänet heitetään roskikseen. "’Se kuuluu kaatopaikalle’, sanovat vanhemmat ja tuottajat − no, he eivät sano sitä, koska se on alaluokkien tyyliä, mutta se on todellisuus."<ref>Esolen 2014: 161</ref>

Kun tällainen tapa muodostaa perheitä ja tuottaa lapsia on saanut lain siunauksen, mikään ei enää pidätä meitä monista rodunjalostusopin paheista, kuten kloonauksesta, “viallisten” poisseulomisesta, eri “vanhempien” geenien sekoittamisesta, jopa uudenlaisten ihmistyyppien suunnittelusta ja rakentamisesta. Kun valtio ottaa itselleen oikeuden määritellä, mitä perhe on ja minkälaisia lapsia se voi tuottaa, se saa täyden hallinnan ja määräysvallan tulevasta sukupolvesta. Valtio valvoo ja ohjaa sitä, millä tavalla tuleva sukupolvi tuotetaan, ja se tekee sen omia tarkoitusperiään varten. ”Ihmisen halu hallita luontoa nielee ensimmäiseksi hänet itsensä. Kun ihminen näyttää saavuttaneen suurimman voittonsa, hänestä tulee viheliäinen orja. Hän ei voi käyttää sikiötä tuotteena, myyntitavarana tai hyödykkeenä, joka saa arvonsa musikaalisten kykyjensä, fysiikan tietojensa tai urheilullisten taitojensa perusteella, ilman että hän näin tehdessään alentaa itsensä samaan asemaan.”<ref>Esolen 2014: 161−162</ref>

Miespari, joka hankkii lapsen sijaiskohdun avulla, rikkoo lapsen kotiinsa viedessään lapsen sidoksen siihen ainoaan vanhempaan, jonka lapsi tuntee. Samaa sukupuolta olevien parien avioliitto ei näin ollen laajenna avioliitto-oikeutta. Ennemminkin se murentaa avioliiton luonnetta ”yhteiskunnan luonnollisena ja perustavana ydinosana”. Näin ”tasa-arvosta” on tullut iskusana, jolle on annettu uusi, kummallinen merkitys: joillakin ihmisillä ei ole ollenkaan oikeuksia, ei edes oikeutta isään ja äitiin.

Professori Somerville toteaa: 

{{lainaus|Kaksi ennen näkemätöntä kehitysprosessia − lisääntymisteknologian kehitys ja samaa sukupuolta olevien parien avioliiton institutionalisointi − erityisesti yhdessä, asettavat ennen näkemättömiä haasteita lasten perustaville ihmisoikeuksille suhteessa heidän biologiseen alkuperäänsä (suhteessa siihen, miten he ovat saaneet olemassaolonsa): heidän oikeudelleen saada tietoa alkuperästään; heidän oikeudelleen olla välittömän ja laajemman biologisen perheensä kasvatettavina, ja heidän oikeudelleen saada vanhempi molemmista sukupuolista.|Somerville<ref>Somerville 2007: 179</ref>}}

== Sukuyhteyksien rikkominen ==

Ihminen käsittää elämänsä kertomuksen ymmärtämällä tarinoita, joiden osaksi hänen elämänsä kietoutuu. Itsensä ymmärtäminen ja moraalinen pohdinta ovat näin sidoksissa jäsenyyteen ja yhteenkuulumiseen, perheeseen ja sukuihin. Ihmisellä on aina jokin yhteisöllinen identiteetti, kuten '''Alasdair MacIntyre'''<ref name="mac">MacIntyre 1981: 204−205</ref> asian kiteyttää: 

{{lainaus|Olen jonkun poika tai tytär, jonkun toisen serkku tai setä. Olen tämän kaupungin kansalainen, tämän killan tai ammattikunnan jäsen, kuulun tähän klaaniin, tähän heimoon tai tähän kansaan.|MacIntyre<ref name="mac" />}}

Näin ihminen perii perheensä, sukunsa, kaupunkinsa, heimonsa tai kansansa menneisyyden ja siihen sisältyvät oikeutetut odotukset ja velvollisuudet. Näin muodostuu hänen moraalinen lähtökohtansa. ”Juuri tämä antaa elämälleni osan sen erityislaadusta.”

'''Margaret Somervillen'''<ref name="som">Somerville 2007: 198</ref> mukaan sukupuolineutraali ajattelu saa yhteiskunnallisten normien, arvojen ja instituutioiden tasolla aikaan sen, että “lapset jätetään geneettisesti tuuliajolle”. Näin 

{{lainaus|me yhteiskuntana syyllistymme siihen, että pyyhimme pois lasten jokapäiväisen kokemuksen omasta geneettisestä identiteetistään vuorovaikutuksessa biologisen perheensä kanssa. Käyttäessämme nimettömän luovuttajan sukusolua syyllistymme pyyhkimään pois itse lapsen geneettisen identiteetin. Nämä lapset ja heidän jälkeläisensä eivät voi kokea olevansa osa menneiden, nykyisten ja tulevien ihmisten verkostoa, joiden kautta he voisivat jäljittää elämän langan kulun sukupolvien läpi itselleen.|Somerville<ref name="som" />}}

Mitä enemmän geneettisiä orpoja on maailmassa, sitä vaikeammaksi heidän tilanteensa tulee avioliiton solmimisen kannalta: he ovat epätietoisia siitä, ovatko he menemässä naimisiin läheisen sukulaisensa kanssa.

Nykyään kuulee usein väitettävän, ettei lapsi kaipaa puuttuvaa vanhempaa, jos hän on syntymästään saakka tottunut siihen, ettei hänellä ole yhteyttä biologiseen isäänsä tai äitiinsä. '''Elizabeth Marquardt''', '''Norval Glenn''' ja '''Karen Clark'''<ref name="Marquadt">Marquardtin ym. 2010</ref> kuitenkin osoittavat tutkimustyönsä pohjalta, että keinohedelmöityksen tuloksena syntyneillä ja ilman isää kasvaneilla lapsilla on monia syviä ja häiritseviä kysymyksiä biologisesta alkuperästään ja perheestä, josta he ovat biologisesti peräisin.

Marquardtin<ref name="Marquadt" /> tutkimus perustuu 485 tutkimushenkilön edustavaan otokseen, iältään 18−45 vuotiaita, joiden äiti käytti perheen ulkopuolista sperman luovuttajaa hedelmöityshoidoissa. Vertailuryhmänä käytettiin 562 vastasyntyneinä adoptoitua lasta ja 563 biologisen isänsä ja äitinsä kodissa kasvanutta lasta. 

Tutkimuksen mukaan nämä nimettömän luovuttajan avulla keinohedelmöityksellä tuotetut lapset ovat muita ahdistuneempia, hämmentyneempiä ja kokevat enemmän irrallisuutta perheestään. He ovat masentuneempia, kokevat useammin olevansa väärinymmärrettyjä ja heillä on enemmän ongelmia rikollisuuden ja päihteiden väärinkäytön kanssa. He joutuvat kaksi kertaa todennäköisemmin vaikeuksiin lain kanssa ennen 25 ikävuottaan kuin lapset, jotka kasvavat biologisten vanhempiensa hoidossa.

Tavatessaan itseään muistuttavia ihmisiä lähes puolet näistä geneettisistä orvoista sanoo miettivänsä, ovatko he mahdollisesti sukua kyseisen henkilön kanssa. Lähes yhtä moni on pelännyt ihastuvansa ja päätyvänsä seksuaalisuhteisiin ihmisen kanssa, joka heidän tietämättään on heidän biologinen lähisukulaisensa. 

Nämä nuoret aikuiset eivät tunne isäänsä eivätkä isänsä sukua, ja heistä on vastenmielistä elää geneettisesti tuuliajolla. 65 % heistä kokee, että heille tuntematon luovuttajaisä on osa heidän identiteettiään. 45 % myöntää, että heidän hedelmöityksensä olosuhteet häiritsevät heitä. Lähes puolet kertoo ajattelevansa nimettömän luovuttajan avulla toteutettua hedelmöitystään ainakin muutaman kerran viikossa. He joutuvat kamppailemaan identiteettinsä kanssa, koska he joutuvat etsimään identiteettiään geneettisinä orpoina. Yli puolet pelkää vanhempiensa loukkaantuvan tai vihastuvan heille, jos he pyrkivät saamaan tietoa tuntemattomasta biologisesta isästään. Kuitenkin suurin osa heistä pohtii, millainen heidän biologinen isänsä on ja haluaisiko hän olla heihin yhteydessä. Melkein puolet heistä kokee itsensä surulliseksi nähdessään ystäviään yhdessä isän ja äidin kanssa. Heihin koskee, kun muut puhuvat biologisesta alkuperästään. Lähes puolet heistä on hämmentynyt sen osalta, kuka kuuluu heidän perheeseensä. 

Lähes puolet näistä nuorista aikuisista pelkää, että heidän äitinsä on valehdellut heille joistakin tärkeistä asioista. Yli puolet heistä (57 %) kertoo voivansa luottaa ystäviinsä enemmän kuin vanhempiinsa, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin vastaava luku biologisten vanhempiensa kodissa kasvaneiden nuorten kohdalla.

42 % näistä nuorista aikuisista katsoo, että on moraalisesti väärin luovuttaa spermaa tai munasolua keinohedelmöitystä varten, kun taas vain 21 % biologisen isänsä ja äitinsä perheissä kasvaneista lapsista pitää sitä vääränä. Kaksi kolmasosaa geneettisistä orvoista katsoo, että keinohedelmöityksellä tuotetuilla lapsilla on oikeus tuntea biologinen alkuperänsä.   

Uuden teknologian avulla aikuiset voivat tyydyttää lapsen kaipuutaan, mutta lapset joutuvat maksamaan hinnan väärästä uskomuksesta, jonka mukaan lapsi ei tarvitse isää ja äitiä. He joutuvat elämään alkuperäänsä koskevien kysymysten ja epäilysten kanssa. 

{{lainaus|Biologisesta vanhemmastaan erotetut lapset kaipaavat usein päästä tuntemaan alkuperänsä puuttuvan puolikkaan. Jos tyydytät lapsen kaipuusi käyttämällä toisen naisen munasolua, joutuuko lapsesi läpi koko elämänsä kaipaamaan sitä, että hän tulisi tuntemaan biologisen äitinsä?|Faust<ref>Faust 2015</ref>}}

''Newsweek'' (kesäkuu 2008) kertoo yhden nimettömän luovuttajan sperman avulla tuotetun pojan tarinan, jolla oli onnellinen loppu. Vaikka pojalla ei ollut mitään tietoa isästään, hän piti sänkynsä alla laatikkoa, johon hän kokosi erilaisia käsitöitään, joita hän toivoi joskus voivansa antaa isälleen. Lopulta hänen äitinsä alkoi internetissä etsiä luovuttajaisää ja erilaisten onnellisten yhteensattumien kautta lopulta löysi hänet. San Franciscossa asunut isä lensi poikansa luo Texasiin. Kun äiti kertoi pojalleen löytäneensä hänen isänsä, pojan kasvot kirkastuivat ja sitten hän puhkesi kyyneliin. ”Olen aina halunnut isän”, hän kertoi. Muutama viikko ennen 10-vuotissyntymäpäiväänsä hän saattoi ojentaa tekemänsä käsityöt isälleen.

Inhimillisinä olentoina lapset etsivät identiteettiään ja elämänsä tarkoitusta. Siksi heillä on erityinen tarve tuntea biologinen isänsä ja äitinsä ja elää heihin persoonallisessa suhteessa. '''Katrina Clark''' syntyi yksinäiselle äidille, joka käytti keinohedelmöitystä ja tuntematonta luovuttajaa. Äiti kertoi aina avoimesti tyttärelleen asiasta ja heillä oli läheinen ja rakkaudellinen suhde. Kasvaessaan vanhemmaksi hän alkoi kuitenkin kamppailla identiteettikysymysten kanssa ja alkoi tarkkailla ystäviään, joilla oli molemmat vanhemmat. ''Washington Post'' lehdelle 20 vuoden iässä kirjoittamassaan kolumnissa hän kirjoittaa: 

{{lainaus|Silloin tyhjyyden tunne otti minut valtaansa. Ymmärsin olevani eräässä mielessä kummallisuus. Minulla ei koskaan tulisi olemaan isää. Ymmärsin lopulta, mitä tarkoittaa olla nimettömän luovuttajan avulla tuotettu lapsi, ja vihasin sitä.|Katrina Clark}}

Raamatussa tunnustetaan ja myötäeletään orpojen kokemaa syvää tuskaa ja luotetaan Jumalan isälliseen rakkauteen: 

{{lainaus|Sinä näet kaiken, tuska ja murhe ei jää sinulta huomaamatta. Sinä ojennat kätesi. Sinulle köyhä ja orpo uskovat asiansa, sinä annat avun. − − Sinä hankit oikeuden orvolle ja sorretulle.|{{rp|Ps. 10:14}}}}

Sukupuolineutraalista näkökulmasta tällaista myötätuntoa on vaikea kokea, koska äidin ja isän erityismerkitystä ei tunnusteta.

== Moraaliset riskit ==

'''[[Robert Oscar Lopez|Robert Oscar Lopezin]]'''<ref name="Lopez2012">{{Verkkoviite | Nimeke = Growing Up With Two Moms: The Untold Children's View | Osoite = http://www.thepublicdiscourse.com/2012/08/6065/ | Viitattu = 6.7.2017 | Selite = | Tekijä = Lopez, Robert Oscar | Julkaisija = The Public Discourse | Ajankohta = August 6<sup>th</sup>, 2012 }}</ref> mukaan lasten tuottaminen elämään ilman isää tai äitiä sisältää suuria moraalisia riskejä:

{{lainaus|Pyrkiipä samaa sukupuolta oleva pari toistamaan heteroseksuaalisen vanhemmuuden mallia kohdunvuokrauksen, keinohedelmöityksen, avioeron tai kaupallistetun adoption avulla, he ottavat monia moraalisia riskejä. Lapset, jotka joutuvat näiden moraalisten riskien keskelle, ovat hyvin tietoisia vanhempiensa roolista sen lapselle stressaavan ja tunnetasolla monimutkaisen elämän luomisessa, joka vieraannuttaa heidät kulttuurisista perinteistä kuten isän ja äitien päivästä. Lasten asemasta tehdään vaikea, kun heitä kutsutaan ’homofobisiksi’ pelkästään siksi, että he kärsivät vanhempiensa heille sälyttämästä luonnollisesta stressistä − ja myöntävät sen.|Robert Oscar Lopez<ref name="Lopez2012" />}}
	
Käsitteellä ’moraalinen riski’ Lopez tarkoittaa moraalisten väärinkäytösten riskiä. Sikäli kuin tietyissä perhemalleissa vanhempien käyttäytymistä kontrolloivat mekanismit ovat heikompia, ne lisäävät moraalisten väärinkäytösten todennäköisyyttä. 

Samaa sukupuolta olevan parin muodostama perhe sisältää suurempia moraalisia riskejä kuin heteroseksuaalinen avioliitto, koska samaa sukupuolta olevasta parisuhteesta 

:(a) puuttuu ainakin toisen vanhemman biologinen suhde lapseen, 
:(b) vastakkaisten sukupuolten toisiaan kontrolloiva ja tasapainottava vaikutus, ja 
:(c) pysyvyyden tuoma turva, koska kumppanien nopeampi vaihtuvuus altistaa lapset useamman aikuisen mahdollisille väärinkäytöksille. 

Sikäli kuin vanhemmat ovat tietoisesti ja suunnitelmallisesti asettaneet lapsensa tähän riskialttiiseen asetelmaan, heillä voi myös olla tarve torjua sellainen informaatio, joka toisi esille tämän ratkaisun moraalista ongelmallisuutta. Kaikkein hankalimmassa muodossa tämä informaatio tulee esille lapsen ilmaisemassa isän- tai äidinkaipuussa. Tälle kaipuulle voi olla erityisen vaikea antaa tilaa, jos lapsen on syntymästään asti suunniteltu elävän ilman isää tai äitiä. Tällaisen suunnitelman toteuttaneilla vanhemmilla voi olla kiusaus rajoittaa lapsen mahdollisuuksia ilmaista näitä ahdistavia tekijöitä. Näin tehdessään he usein pahentavat lapsen kärsimystä. 

{{lainaus|”Samaa sukupuolta olevien parien lapsilla on rankka tie kuljettavanaan − tiedän sen, koska olen itse kulkenut sitä tietä. Viimeinen asia, mitä meidän pitäisi tehdä, on saada heidät tuntemaan syyllisyyttä siitä, jos sen tien paine saa heidät valtaansa ja he tuntevat itsensä oudoiksi.|Robert Oscar Lopez<ref name="Lopez2012" />}}

Näissä kodeissa kasvaneilla lapsilla pitäisi olla oikeus ilmaista oma isän tai äidinkaipuunsa sekä oma ahdistuksensa siitä, etteivät he ole saaneet riittäviä valmiuksia oman sukupuolisen identiteettinsä rakentamiseen ja sellaisten sosiaalisten taitojen oppimiseen, jotka mahdollistavat romanttisten suhteiden luomisen vastakkaisen sukupuolen kanssa. Jos tällainen kriittinen asenne samaa sukupuolta olevien parien muodostamia perheitä vastaan leimataan homofobiaksi, suljemme samalla tällaisten lasten suut ja pakotamme heidät pitämään omaa kärsimystään asiaankuuluvana ja hyvänä asiana. Tällöin heidän kokemansa kärsimys helposti painuu piilotajuntaan ja muuttuu koko heidän elämäänsä varjostavaksi ahdistukseksi, jonka syytä heidän ei enää myöhemmin ole helppo tunnistaa.

== Miljardiluokan liiketoiminta ==

Kohdunvuokrauksesta on tullut yksi maailman uusimmista miljardiluokan liiketoiminnoista.  Antropologi '''Emily Martinin''' mukaan kyseessä on rikkaiden miesten harjoittamaa vallankäyttöä köyhiä naisia kohtaan, jossa naisesta muokataan:

{{lainaus|persoonaton äitikone, jota manipuloidaan tehokkaasti tuottamaan vauvoja arvostetusta spermasta|Emily Martin, Sit. Pande<ref>Martin; sit. Pande 2014: 6</ref>.}}

Oikeusoppinut '''Kelly Oliver'''<ref>Oliver 1989: 112</ref> käyttää termiä ”vieraantunut työ” argumentoidessaan, että kohdunvuokraus on taloudellisten etunäkökohtien ja miesvaltaisen näkökulman sanelema ”vieraantunut konstruktio äitiydestä”. '''Barbara Katz Rothman'''<ref>Rothman 2000: 6</ref> argumentoi, että kun vauvoista ja lapsista tulee tuotteita, ”raskaana olevista naisista tulee kouluttamattomia työntekijöitä lapsia tuottavalla liukuhihnalla”. Lasten kohteleminen tuotteina tekee äideistä hyväksikäytettyä köyhälistöä<ref>Rothman 2000: 39</ref>. '''Jyotsna Agnihotri Gupta'''<ref>Gupta 2012: 27</ref> nimittää kohdunvuokrausta ”äitiyden teollistamiseksi”. Hän kirjoittaa: 

{{lainaus|Vaikka elinkauppaa ja naisia hyväksikäyttävää seksiturismia pidetään moraalisesti tuomittavina, vastenmielisinä ja rangaistavina, lisääntymiselimillä käytävästä kaupasta ja naisten hyväksikäytöstä sijaisäiteinä on tullut yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä käytäntöjä.|Jyotsna Agnihotri Gupta<ref>Gupta 2012: 47</ref>}}

Äidin ja lapsen välisen intiimin suhteen kaupallistaminen on loukkaavaa ja halventavaa sekä äitiä että lasta kohtaan. '''Carole Pateman'''<ref>Pateman 1988</ref> kiinnittää huomiota siihen, että naisen kyky synnyttää lapsia on olennaisempi hänen identiteettinsä kannalta kuin hänen muut kykynsä ja siksi sitä tulisi kohdella eri tavalla.

Kun kohdunvuokraus kaupallistuu, yritykset alkavat kilpailla toistensa kanssa, ja ostajat etsivät tarjousta halvimmasta lapsesta. Tätä varten klinikat manipuloivat sijaisäitejä näkemään itsensä hyväntekijöinä, jotta he tyytyisivät alhaisiin korvauksiin ja näin tekisivät klinikan houkuttelevaksi ulkomaisille ostajille. Intiassa sijaisäidit pitävät usein Krishnaa erityissuojelijanaan, koska Mahabharatan mukaan Krishna siirrettiin sikiönä oman biologisen äitinsä kohdusta vieraan naisen kohtuun, joka lopulta myös synnytti Krishnan. Näin Krishnan synnyttäjä ei ollut hänen oma geneettinen äitinsä. Intiassa sijaisäitejä manipuloidaan heille tutuilla hindulaisilla käsitteillä, jotta heidät saataisiin tekemään kohdunvuokraajien kannalta edullisia sopimuksia, mikä lisäisi klinikan suosiota ostajien parissa. Eräs välittäjä kertoo: 

{{lainaus|Minun tehtäväni on varmistaa, että asiakkaita ei huijata, vaan että he saavat parhaan mahdollisen sopimuksen. Loppujen lopuksihan he sijoittavat paljon rahaa sijaisäiteihini. Tietenkin haluan parhaan mahdollisen sopimuksen myös sijaisäideille. Tiedän kuinka vaikea tämä asia on. Olen itse ollut samassa tilanteessa. Mutta opetan sijaisäideilleni yhden keskeisen asian: Älä pidä tätä liikeyrityksenä, vaan pidä sitä Jumalan lahjana sinulle. Älä ole ahne.<ref>Pande 2014: 71−72</ref>}}

Usein sijaisäitien kohtuun asetetaan useampia hedelmöitettyjä munasoluja; näin tilaajalle annettu lupaus lapsesta saadaan varmemmin pidettyä ja ylimääräiset lapset voidaan myydä vapailla markkinoilla. Journalisti '''Gianna Toboni''' tapasi Intiassa ollessaan ravintolassa kohdunvuokrausalan toimitsijan, joka toi hänelle vastasyntyneen lapsen myytäväksi ja oli valmis antamaan lapsen hänen mukaansa välittömästi sopivaa rahasummaa vastaan sanoen: ”Tehdään kauppa heti.”<ref>Sloan 2015</ref>

''New York Post'' (25.11.2015) antaa esimerkin siitä, miten kaupallinen sijaisäitiys muuttaa lapsen hyödykkeeksi, joka voidaan ostaa ja myydä ja tarvittaessa eliminoida ostajan mielihalujen mukaan. Erään kalifornialaisen sijaisäidin kohtuun istutettiin kolme alkiota, jotka kaikki alkoivat kehittyä normaalisti, joten äiti odotti kolmosia. Lapsen sijaisäidiltä tilannut biologinen isä vaatii äitiä abortoimaan yhden lapsista ja uhkasi häntä suurilla taloudellisilla menetyksillä vedoten Yhdysvaltain sopimusoikeuteen, jos hän kieltäytyisi. Sijaisäiti vastusti aborttia vedoten siihen, että tohtorit istuttivat hänen kohtuunsa kolme tervettä alkiota tietoisina siitä, että on olemassa mahdollisuus, että ne kaikki kehittyisivät normaalisti. Hän halusi hakea ”ylimääräisen” lapsen huoltajuutta sen sijaan että hän tappaisi lapsen abortoimalla sen. Häntä kuitenkin pelottivat häneltä vaaditut suuret taloudelliset korvaukset: biologinen isä katsoi hänen olevan vastuussa ”ylimääräisen” lapsen tulevista elatuskustannuksista.

Pelkästään Intiassa noin kolme ja puolisataa klinikkaa tarjoaa lisääntymisteknologian palveluksia turisteille liiketoiminnassa, joka on arvoltaan noin puoli miljardia dollaria. Joillakin köyhillä maaseutualueilla vanhemmat, joilla on useita tyttäriä, myyvät vanhimmat tyttärensä välittäjille, jotka vievät heidät kaupunkeihin toimimaan kohdunvuokraajina ja ansaitsemaan rahaa nuorempien sisartensa myötäjäisiin. Jotkut miehet pakottavat vaimonsa kohdunvuokraukseen rahan takia. Feministi '''Julie Bindelin''' mukaan “vahva naisvihan juonne on nähtävissä tässä liiketoiminnassa, jossa naisia kohdellaan melkein kuin lisääntymiskoneina”<ref>Bindel 2015</ref>.

Kohdunvuokraus on kylmää liiketoimintaa. Monet intialaiset sijaisäidit ovat lukutaidottomia eivätkä pysty ymmärtämään englanninkielistä kohdunvuokraussopimusta, jonka he tai heidän miehensä allekirjoittavat. Sen sisältöä yleensä esitellään heille hyvin puutteellisesti. Heillä on heikko käsitys niistä terveysriskeistä, joihin he altistuvat kohdunvuokrauksen prosessissa. Kohdunvuokraussopimuksen tehneitä naisia usein vaaditaan viettämään raskausaikansa klinikoilla, jolloin heidän omat lapsensa jäävät vaille äidin hoivaa. Synnytykset toteutetaan usein keisarinleikkauksella, jonka jälkeen lapset toimitetaan välittömästi ostajilleen. Tri '''Ranjana Kumari''', Intian yhteiskuntatieteen keskuksessa toteaa, että useimmat kohdunvuokraukseen osallistuvat naiset ovat äärimmäisen köyhiä. Hän lisää: “Kaupallinen kohdunvuokraus on ihmisten hyväksikäyttöön perustuva järjestelmä. Se loukkaa köyhien naisten ihmisoikeuksia.”<ref>Sloan 2015</ref>

Sijaisäidin tunteet sivuutetaan kokonaan prosessissa, jossa hän joutuu myymään itseään rahasta ja luovuttamaan lapsensa vieraille ihmisille voidakseen hankkia itselleen ja perheelleen elannon. Se, että hänen köyhyytensä pakottaa hänet synnyttämään lapsen luovutettavaksi vieraalle pariskunnalle, ei tarkoita sitä, ettei hänellä olisi äidin tunteita sitä lasta kohtaan, jota hän on kantanut kohdussaan ja jonka hän on synnyttänyt. Tuskallisen synnytyksen läpikäynyt sijaisäiti sanoi: ”Kukaan ei tiedä, että itken ja annan heille tämän vauvan raskaalla sydämellä.”<ref>Bindel 2015</ref>

Raskauden luonnollinen tarkoitus on synnyttää tunnesuhde naisen ja lapsen välille. Kohdunvuokrauksessa tämä raskauden luonnollinen tarkoitus estetään maksamalla naiselle siitä, että hän tukahduttaa luonnolliset tunteensa. Filosofi '''Elisabeth Andersonin''' mukaan naisen ihmisarvoa loukataan käyttämällä hänen ruumistaan tehtaana ja maksamalla hänelle siitä, ettei hän muodosta äiti-lapsisuhdetta synnyttämäänsä lapseen. Edellyttäessään sijaisäidin ”tukahduttavan vanhemman rakkauden, jota hän mahdollisesti lasta kohtaan tuntee” ja pidättyvän luomasta tunnesidettä lapseensa, kohdunvuokraus vieraannuttaa naista hänen normaaleista tunteistaan.<ref>Anderson 1990: 79−81</ref>

Kaikilta sijaiskohtuina käytetyiltä naisilta tämä äidin tunteiden tukahduttaminen ei kuitenkaan onnistu. Englannin korkein oikeus pakotti toukokuussa 2015 äidin luovuttamaan 15 kuukauden ikäisen tyttärensä miehelle, jonka spermalla hänet oli hedelmöitetty ja jonka kanssa hän oli tehnyt sijaisäitisopimuksen. Synnytettyään tyttären äiti muutti mielensä ja halusi pitää tyttärensä. Kahden viikon sisällä biologinen isä ja hänen mieskumppaninsa vetivät asian oikeuteen. Köyhän äidin mahdollisuudet käydä oikeutta rikasta miesparia vastaan olivat heikot ja 15 kuukautta myöhemmin oikeus päätti, että lapsi pitää luovuttaa miesparille. Äidillä on oikeus tavata lastaan vain viranomaisen läsnä ollessa. Lapsi ei saa asua eikä yöpyä äitinsä luona. Tämä merkitsee käytännössä loppua normaalille äiti-lapsi -suhteelle.

Lapsen tässä kehitysvaiheessa äidillä on erityismerkitys lapselle, koska vuoden ikäinen lapsi elää vielä symbioosisuhteessa äitinsä kanssa. Isä ei voi tältä osin korvata äitiä, koska äidin ja lapsen symbioosi on kehittynyt jo äidin kohdussa. Isällä ja äidillä ei ole samaa merkitystä vastasyntyneelle lapselle. Tässä tapauksessa tilannetta pahensi vielä se, että isä ja äiti olivat toisilleen käytännössä lähes tuntemattomia eikä tytär henkilökohtaisesti tuntenut isäänsä. Voimme kuvitella sitä kauhua, mitä yksivuotias lapsi kokee joutuessaan eroon äidistään ja itselleen tuntemattomien miesten kotiin. Tämä on kuitenkin looginen seuraus sukupuolineutraalin avioliittolain perusoletuksista: abstrakti tasa-arvo pitää sukupuolieroja merkityksettöminä. Seurauksena on lapsen kokema epäinhimillinen kohtelu.

Joukkotiedotusvälineiden olisi odottanut kiinnittävän kriittistä huomiota vääristyneeseen tasa-arvon käsitteeseen, jonka takia viaton lapsi joutui kärsimään. Joukkotiedotusvälineiden kiinnostus kuitenkin kohdistui toisarvoisiin asioihin. ''Daily Mail'' -lehti uutisoi asian otsikolla: “Tuomari ottaa lapsen pois ’homofobiselta’ äidiltä elämään homoseksuaalin isänsä ja tämän rakastajan kanssa”. Otsikko ilmentää lehden aikuiskeskeistä näkökulmaa, joka hallitsee sukupuolineutraalia avioliittoajattelua. Olennaista lehden näkökulmasta ei ole lapsen epäoikeudenmukainen kärsimys vaan aikuisten seksuaalinen suuntautuminen ja siihen suhtautuminen.

'''Jon Holbrook'''<ref name="holb">Holbrook 2015</ref> kritisoi abstraktin tasa-arvoajattelun vääristämää näkökulmaa, joka on tuhonnut moraalisen suhteellisuudentajun ja johtanut huomion epäolennaiseen: 

{{lainaus|Todellisena huolen aiheena tulisi olla se, että oikeus voi pakottaa äidin luovuttamaan lapsensa sijakohtusopimuksen tehneelle isälle. Lainsäätäjiemme moraalisessa kompassissa on jotakin vakavasti vialla. − − Väärin sovellettu tasa-arvon ja sopimusoikeuksien käsite on tasoittanut moraalisen maiseman niin, että Lapsi M:n tapaus ei ole herättänyt moraalista raivoa eikä kovaäänisiä vaatimuksia lain muuttamiseksi siten, että se suojelisi sijaisäitien oikeuksia. Tämän tulisi olla todellinen huolen aihe. Ajatus, että äidillä voisi olla oikeuksia, on täysin tuomittava ajatus aikamme lainsäätäjille, jotka on tasa-arvopuheella kasvatettu vaistomaisesti hylkäämään kaikki eriävä kohtelu sukupuolen perusteella.|Jon Holbrook<ref name="holb" />}}

Ajatus, että äidin ja lapsen suhteessa voisi olla jotakin erityistä, ei sovi maallistuneeseen tasa-arvoajatteluun, jonka mukaan sukupuolia tulee aina kohdella samalla tavalla.

Sukupuolineutraalin avioliittoajattelun rohkaisemat lainmuutokset ovat siis rohkaisemassa lapsen kannalta ongelmallisia oikeudellisia käytäntöjä. Tämä johtuu osin siitä, että sukupuolineutraali avioliittokäsitys perustuu abstraktiin aikuisten väliseen tasa-arvon ideaan, joka ei tee oikeutta äidin ja isän sukupuolieroille ja heidän erilaiselle merkitykselleen lapselle lapsen eri kehitysvaiheissa. Koska sukupuolineutraali avioliittolaki perustuu ajatukselle, että kaksi isää voi korvata äidin ja kaksi äitiä voi korvata isän, sen oletuksena on, että isällä ja äidillä ei ole mitään erityistä merkitystä lapselleen. Tämä todellisuuden kanssa ristiriidassa oleva väärä oletus voi johtaa lapsen kannalta julmiin seuraamuksiin.

Tätä moraalisen ilmapiirin muutosta voidaan kuvata vertaamalla edellä mainittua Englannin korkeimman oikeuden päätöstä Britannian vetoomustuomioistuimen päätökseen vuonna 1992, jonka mukaan vauvan “hyvinvointi vaatii sitä, että hän toistaiseksi on äitinsä luona”. Oikeuden mukaan ”on olemassa kumoamaton oletus, että vauvan edun mukaista on olla äitinsä luona”. Tämä sama moraalinen näkökulma ilmaistiin myös kiistanalaisessa sijaiskohtutapauksessa vuodelta 1987, jolloin Englannin korkein oikeus hylkäsi sijaiskohtusopimuksen tehneen isän ja tämän vaimon hakemuksen kaksosten asumisesta heidän luonaan. Korkein oikeus antoi huomattavan merkityksen sille, että kaksoset “joutuvat epäedulliseen asemaan, jos heidät erotetaan äidistään, jonka kanssa heillä on läheinen side”. Tuon ajan moraalinen asenne ilmaistiin komitean lausunnossa vuodelta 1984, jossa todettiin: “On luultavaa, että oikeus määräisi sijaisäidin luovuttamaan lapsen sopimuspariskunnalle ainoastaan hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa.”

Sveitsin korkein oikeus on tässä suhteessa vielä säilyttänyt moraalisen todellisuudentajunsa. Elokuussa 2015 Sveitsin korkein oikeus totesi kohdunvuokrausta koskevassa päätöksessään, että “lasta tulee suojata siltä, että hänet alennetaan hyödykkeeksi, joka voidaan tilata kolmannelta osapuolelta”. Oikeuden mukaan myös sijaisäitiä täytyy suojella hänen ruumiinsa kaupallistamiselta. “Sveitsin lain mukaan raskaana oleva nainen ei voi aktiivisesti luopua oikeudestaan lapseen ennen sen syntymää”, oikeus totesi.

Myös Euroopan parlamentti tuomitsi kaupallisen sijaisäitiyden joulukuussa 2015, koska ”se murentaa naisen ihmisarvoa, kun hänen ruumistaan ja sen lisääntymiskykyä käytetään hyödykkeenä”. Päätöksen mukaan kaupallinen sijaisäitiys merkitsee usein köyhien, haavoittuvien naisten hyväksikäyttöä taloudellisen voiton saavuttamiseksi.

== Geneettisten orpojen puolustaminen ==

'''Julie Bindel''', joka on itse lesbofeministi ja on vuosien ajan taistellut homoseksuaalien oikeuksien puolesta, kritisoi kohdunvuokrauksen ”pimeää puolta”: 

{{lainaus|Sen lisääntyvä käyttö homoseksuaalien parissa ei ole voitto vapaudelle. Päinvastoin, homoseksuaalien lapsivallankumous on johtanut häiritsevään luisuun kohti naisten raakaa hyväksikäyttöä. Näitä usein kehitysmaista tulevia naisia painostetaan tai myydään vuokraamaan kohtunsa, jotta rikkaat länsimaalaiset saisivat itsekkäät halunsa tyydytettyä. Tähän julmuuteen liittyy suurisuuntainen tekopyhyys. Eurooppalaiset ja amerikkalaiset, jotka kauhistuisivat ajatusta ihmis- tai seksikauppaan osallistumisesta, ovat itse osallisia groteskissa ‘lisääntymiskaupassa’.|Bindel<ref>Bindel 2015</ref>}}

Koska lapset eivät voi osallistua siihen prosessiin, jossa heidät tuotetaan, eivätkä voi antaa informoitua hyväksyntäänsä heitä koskeviin järjestelyihin, heidän vapautensa ja valintansa usein unohdetaan. Kuitenkin he ovat juuri ne ihmiset, joihin kaikkein syvällisimmin vaikuttaa se prosessi, jonka kautta he saavat olemassaolonsa, kuten Margaret Somerville<ref name="som2">Somerville 2007: 195</ref> toteaa: 

{{lainaus|Nämä tekijät osoittavat eettisesti, että kun lapsen vaatimus tuntea geneettinen alkuperänsä ja aikuisen vaatimus säilyttää yksityisyytensä joutuvat ristiriitaan toistensa kanssa, lasten oikeusvaateen tulisi saada etusija. Adoptoidut lapset ja luovuttajan spermasta, munasolusta tai alkiosta syntyneet lapset haluavat tulla tuntemaan biologisen identiteettinsä.|Somerville<ref name="som2" />}}


{{viestipohja| kuva = [[Kuva:yhteiskuntakoe.png|30px]]
|sisältö = Tämän artikkelin pohjana on käytetty [[Tapio Puolimatka]]n kirjan ''[[Yhteiskuntakoe lapsilla?]]'' sisältöä tekijän luvalla.}}
== Katso myös ==

=== Internet ===

* [http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/nimeni-on-millie-fontana-olen-23-vuotias-keinohedelmoityksen-avulla-lesbovanhemmille-syntynyt-lapsi/ Nimeni on Millie Fontana. Olen 23-vuotias keinohedelmöityksen avulla lesbvanhemmille syntynyt lapsi]. 

=== Apologetiikkawiki ===
* [[Homoseksuaalisuus]]
* [[Sijaissynnytys]]
* [[Sukupuolietiikka]]
* [[Kristillinen seksuaalietiikka]]

== Kirjallisuus ==

*Agacinski, Sylviane (2001) Parity of the Sexes. Käänt. Lisa Walsh. New York: Columbia University Press.
*Agacinski, Sylviane (2013) “Deux méres = un pére?”, Le Monde 03.02. 2013.
*Allen, Douglas (2015) “More Heat than Light: a critical assessment of the same-sex parenting literature, 1995-2013.” Marriage & Family Review 51: 154-182.  
*Anderson, Elizabeth (1990) “Is Women’s Labor a Commodity?” Philosophy and Public Affairs 19: 71−92. 
*Anderson, Ryan T. (2015) Truth Overruled: The Future of Marriage and Religious Freedom. Regnery Publishing. 
*Andre, Amy (2014) “The Doctor Is Out… And Outspoken: An Interview With Dr. Lisa Diamond,” Huffpost Gay Voices, June 5, 2014.
*Bartlett, Kelly (2014) “Gender, Discrimination, and Marriage,” The Public Discourse, March 3rd, 2014. 
*Bindel, Julie (2015) “The International Baby Business: Surrogacy is giving gay parenting a bad name.” The Weekly Standard. July 27, 2015, Vol 20. No 43. 
*Blankenhorn, David (1995) Fatherless America: Confronting Our Most Urgent Social Problem. New York: Basic. 
*Blankenhorn, David (2007) The Future of Marriage. New York: Encounter Books.
*Budziszewski, J. (2012) Tätä emme voi olla tietämättä. Helsinki: Uusi Tie. 
*Corvino, John (2014) Mitä väärää on homoseksuaalisuudessa? Suom. Kirsi Luoma. Helsinki: Like. 
*Edelman, Rivka (2015) ”Secular Israel, Gays, and Surrogacy”, teoksessa Robert Oscar Lopez & Rivka Edelman (toim.) Jephtha’s Daughters, ss. 143−150. Los Angeles, CA: International Children’s Rights Institute. 
*Esolen, Anthony (2014) Defending Marriage: Twelve Arguments for Sanity. Charlotte, NC: Saint Benedict Press.
*Farrow, Douglas (2005) “Rights and Responsibilities”, teoksessa Daniel Cere & Douglas Farrow (toim.) Divorcing Marriage: Unveiling the Dangers in Canada’s New Social Experiment. Montreal: McQuill-Queens University Press, 97−119.   
*Faust, Katy (2015) ”Childless Women”, teoksessa Robert Oscar Lopez & Rivka Edelman (toim.) 161−164.  
*Grech, Narelle (2012) Does Biology Matter? http://t5sdaughter.blogspot.fi/
*Gupta, Jyotsna Agnohotri (2012) “Reprodutive  Biocrossings: Indian Egg Donors and Surrogates in the Globalized Fertility Market.” International Journal of Feminist Approaches to Bioethics 5 (1): 25−51. 
*Holbrook, Jon (2015) “The inhumanity of Britain’s surrogacy laws”, Spiked-online 27.5. 2015. 
*Irigaray, Luce (1996). Sukupuolieron etiikka. Suom. Pia Sivenius. Helsinki: Gaudeamus. 
*Johnson, Jennifer (2015) “Breaking the Sexual Revolution’s New Taboos,” Christian Post, June 30, 2015.
*Korhonen, Johanna & Östman, Jeanette (toim.) Kaikella rakkaudella. Sanoja seksuaalisuudesta ja sukupuolesta. Helsinki: Into-kustannus.
*Laukkanen, Emmi (2015) “Luulin, että poliitikot ovat erilaisia kuin minä”. Me Naiset 21/2015, 21.5. 2015, ss.. 22−24.
*Lee, Patrick & George, Robert P. (2014) Conjugal Union: What Marriage is and Why It Matters. Cambridge: Cambridge University Press. 
*Ligtvoet, Frank (2013) “The Misnomer of Motherless Parenting”, New York Times 07/2013.
*Lloyd, Jean (2015) “The Wrong Kind of Rights: Same-Sex Marriage, Third-Party Reproduction, and the Sexualization of Children.” The Public Discourse May 05, 2015.
*Lopez, Robert Oscar (2013) “Same-Sex Parenting: Child Abuse?” Public Discourse July 10, 2013.
*Lopez, Robert Oscar (2015) “The Call of the Child”, teoksessa Lopez & Edelman (toim.) 19−29.
*Lopez, Robert Oscar (2015) “Birth Certificates”, teoksessa Lopez & Edelman (toim.) 113−121.
*Lopez, Robert Oscar (2015) “The Problem of Women,” teoksessa Lopez & Edelman (toim) 2015: 131−142. 
*Lopez, Robert Oscar & Rivka Edelman (toim.) (2015) Jephthah’s Daughters: Innocent Casualities in the War for Family “Equality”. Los Angelels, CA. 
*MacIntyre, Alasdair (1981) After Virtue. Notre Dame, Ind.: University of Notre Dame Press. 
*Marquardt, Elizabeth (2005) Family Structure and Children’s Educational Outcomes. New York: Institute for American Values.
*Marquardt, Elizabeth & Glenn, Norval D. & Clark, Karen (2010) “My daddy’s name is DONOR: A New Study of Young Adults Conceived through Sperm Donation,” Report from the Institute for American Values. New York: Institute of American Values. 
*Monahan, P. (2005) “Civil Union is Not Real Marriage,” Globe and Mail,  26 January: A15.
*Oliver, Kelly (1989) “Marxism and Surrogacy”, Hypatia 4 (3): 95−115.
*Palkoviz, Rob (2013) “Gendered Parenting’s Implications for Children’s Well-Being”, teoksessa W. Bradford Wilcox & Kathleen Kovner Kline (toim.) Gender and Parenthood: Biological and Social Scientific Perspectives. New York: Columbia University Press, 215−248.
*Pande, Amrita (2014) Wombs in Labor: Transnational Commercial Surrogacy in India. New York: Columbia University Press.
*Parke, Ross D. (2013) “Gender Differences and Similarities in Parental Behavior”, teoksessa W. Bradford Wilcox & Kathleen Kovner Kline (toim.) Gender and Parenthood. Biological and Social Scientific Perspectives. New York: Columbia University Press. 
*Pateman, Carole (1988) The Sexual Contract. Stanford, CA: Stanford University Press. 
*Puolimatka, Tapio (2014) Lapsen ihmisoikeus, oikeus isään ja äitiin. Ryttylä: Suunta-kirjat
*Puolimatka, Tapio (2016) Yhteiskuntakoe lapsilla. Helsinki: Kuva ja Sana. 
*Rauch, Jonathan (2004) Gay Marriage: Why It Is Good for Gays, Good for Straights, and Good For America. New York: Times Books. 
*Rothman, Barbara Katz (2000) Recreating Motherhood: Ideology and Technology in a Patriarchal Society. New Brunswick, NJ: Rutgers University Press.
*Schaerr, Gene (2015) “Advocates of Same-Sex Marriage Are Wrong to Claim It Poses No Risk to the Marriage Ecosystem,” National Review, April 24, 2015. 
*Scruton, Roger (2006) “Sacrilege and Sacrament”, teoksessa Robert P. George & Jean Bethke Elshtain (toim.) The Meaning of Marriage: Family, State, Market & Morals. Dallas: Spence Publishing Company. 
*Scruton, Roger (2006b) Sexual Desire. A Philosophical Investigation. London: Continuum. 
*Scruton, Roger & Blond, Phillip (2012) “Marriage: Union for the Future or Contract for the Present”, ResPublica. 
*Sloan, Kathleen (2015) ”Stop Surrogacy Now: Why We Must Unite.” Public Discourse, May 22nd, 2015.
*Somerville, Margaret (2005) “What about Children?”, teoksessa Daniel Cere & Douglas Farrow (toim.) Divorcing Marriage: Unveiling the Dangers in Canada’s New Social Experiment. Montreal: McQuill-Queens University Press, 63−78.
*Somerville, Margaret (2007) “Children’s human rights and unlinking child-parent biological bonds with adoption, same-sex marriage and new reproductive technologies,” Journal of Family Studies, Vol. 13, Issue 2, November 2007. 
*Stefanowics, Dawn (2007) “The Sad side of Gay Parenting.” www.nercatornet.com/articles/view/the_sad_side_of_gay_parenting/
*Sullins, D. Paul (2015) “Emotional Problems among Children with Same-sex Parents: Difference by Definition”, British Journal of Education, Society, and Behavioral Science 7 (2): 99−120. 
*van Gend, David (2015) “Ireland abandons its children,” Mercatornet May 25, 2015.
*Wilcox, Brad (2006) “The Evolution of Divorce,” National Affairs (Fall 2006). 
*Östman, Jeannette (2014) “Tasa-arvo”, teoksessa Johanna Korhonen & Jeanette Östman (toim.) Kaikella rakkaudella. Sanoja seksuaalisuudesta ja sukupuolesta. Helsinki: Into-kustannus.

== Viitteet ==
{{viitteet|sarakkeet}}

{{Seksuaalietiikka}}

[[Luokka:Seksuaalietiikka]]