Muokataan sivua Evoluutioteorian vastaiset argumentit
ApoWikistä
Kumoaminen voidaan suorittaa. Varmista alla olevasta vertailusta, että haluat saada aikaan tämän lopputuloksen, ja sen jälkeen julkaise alla näkyvät muutokset.
Nykyinen versio | Oma tekstisi | ||
Rivi 109: | Rivi 109: | ||
Itse asiassa perinnöllinen muuntelu eli lajin (tai perusryhmän) puitteissa tapahtuvan kulloiseenkin elinympäristöön sopeutumisen '''heilahteleva kulku''' on empiirinen tosiasia. Esimerkiksi Galapagossaarilla Darwinin esimerkkiä seuraten tehdyt lintututkimukset ovat osoittaneet, että kuivina vuosina nokkien keskimääräinen jykevyys lisääntyy, kun taas rehevämpinä vuosina palataan hennompaan nokkamallistoon.<ref><nowiki>http://www.truthinscience.org.uk/site/content/view/53/65/</nowiki>, linkki hajonnut 16.4.2017 mennessä</ref> Eliöt voivat siis nopeastikin sopeutua ympäristön muutoksiin, mutta tämä ei vielä synnytä mitään jatkuvasti ylöspäin kasvavia oksia "elämän puuhun". | Itse asiassa perinnöllinen muuntelu eli lajin (tai perusryhmän) puitteissa tapahtuvan kulloiseenkin elinympäristöön sopeutumisen '''heilahteleva kulku''' on empiirinen tosiasia. Esimerkiksi Galapagossaarilla Darwinin esimerkkiä seuraten tehdyt lintututkimukset ovat osoittaneet, että kuivina vuosina nokkien keskimääräinen jykevyys lisääntyy, kun taas rehevämpinä vuosina palataan hennompaan nokkamallistoon.<ref><nowiki>http://www.truthinscience.org.uk/site/content/view/53/65/</nowiki>, linkki hajonnut 16.4.2017 mennessä</ref> Eliöt voivat siis nopeastikin sopeutua ympäristön muutoksiin, mutta tämä ei vielä synnytä mitään jatkuvasti ylöspäin kasvavia oksia "elämän puuhun". | ||
Darwinin '''havainnot''' ja '''niiden''' tulkinnat olivat kyllä pätevää työtä: esimerkiksi Etelä-Amerikan mantereelta peräisin oleva sirkkulintukanta oli todellakin muuntautunut täyttämään Galapagossaarten vapaat [[wp:ekologinen lokero|ekologiset lokerot]], ja tämän Darwin dokumentoi huolellisesti osoittaen samalla pätevästi aiemman lajikäsitteen liian ahtaaksi. | Darwinin '''havainnot''' ja '''niiden''' tulkinnat olivat kyllä pätevää työtä: esimerkiksi Etelä-Amerikan mantereelta peräisin oleva sirkkulintukanta oli todellakin muuntautunut täyttämään Galapagossaarten vapaat [[wp:ekologinen lokero|ekologiset lokerot]], ja tämän Darwin dokumentoi huolellisesti osoittaen samalla pätevästi aiemman lajikäsitteen liian ahtaaksi. Tämä kaikki oli sinänsä merkittävää, uraauurtavaa luonnontieteellistä perustutkimusta, jolla Darwin ansaitsikin itselleen merkittävän paikan biologian historiassa. Valitettavasti kuitenkin jo suvunperintönä saadut<!--{{lähde}}: ks. seuraava viite--> ja muutenkin siihen aikaan "ilmassa olleet" kehitysopilliset ideat<ref>[http://www.evolutionnews.org/2010/09/mohler_giberson_and_the_genesi037791.html]</ref> sekä oma mielikuvitus ja kunnianhimo saivat Darwinin vetämään johtopäätökset liian pitkälle, niin että hän kuvitteli saman tien nähneensä koko biodiversiteetin syntyselityksen, vaikka kyse itse asiassa olikin vain palautuvasta muuntelusta olemassaolevien rakennetuntomerkkien sisällä. | ||
Tämä "Darwinin harha" vaivaa yhä vielä monia kokeellisen biologian tutkijoita: he tekevät kyllä sinänsä kurinalaista luonnontieteellistä tutkimusta ja saavat periaatteessa toistettavia tuloksia sekä löytävät niille mahdollisesti oikeita selityksiäkin ymmärtämättä kuitenkaan, millaisia heidän tutkimansa ilmiöt perimmältään ovat eli millaiseen kokonaisuuteen ne tosiasiassa kuuluvat. Tieteenhistoriallisen ironian huippuna voi pitää sitä, että edelläkuvatun onnettoman tilanteen välitön syykin on lähestulkoon sama kuin Darwinia edeltäneen luonnontieteellisen koulutuksen osalta: lajikäsite on nytkin liian ahdas. Silloista käsiteahtautta vain käytettiin perustelemaan virheellistä väitettä siitä, ettei '''mikään''' aiemmat lajikuvaukset ylittävä, olosuhteisiin sopeutumista edistävä biologinen uudistuminen olisi mahdollista ("kerran kuvattu laji pysyy aina sellaisenaan eikä uusia synny"), tätä nykyistä taas siitä, että '''mikä hyvänsä''' muutos olisi riittävässä ajassa mahdollinen ("koska uusia lajeja syntyy yhä vielä itsestään, ne kaikki ovat viime kädessä syntyneet ohjaamattomasti yhdestä alkeellisesta kantamuodosta").<ref>Näillä biologisilla ajatusvirheillä voi nähdä yhtymäkohtia tiettyihin optiikan alan virheellisiin intuitioihin: Jos kysytään, kuinka suuri kokovartalopeilin on vähintään oltava, kysymykseen voi antaa kaksikin äkkiseltään järkevän kuuloista mutta keskenään ristiriitaista vastausta, jotka molemmat ovat sitä paitsi virheellisiä: | Tämä "Darwinin harha" vaivaa yhä vielä monia kokeellisen biologian tutkijoita: he tekevät kyllä sinänsä kurinalaista luonnontieteellistä tutkimusta ja saavat periaatteessa toistettavia tuloksia sekä löytävät niille mahdollisesti oikeita selityksiäkin ymmärtämättä kuitenkaan, millaisia heidän tutkimansa ilmiöt perimmältään ovat eli millaiseen kokonaisuuteen ne tosiasiassa kuuluvat. Tieteenhistoriallisen ironian huippuna voi pitää sitä, että edelläkuvatun onnettoman tilanteen välitön syykin on lähestulkoon sama kuin Darwinia edeltäneen luonnontieteellisen koulutuksen osalta: lajikäsite on nytkin liian ahdas. Silloista käsiteahtautta vain käytettiin perustelemaan virheellistä väitettä siitä, ettei '''mikään''' aiemmat lajikuvaukset ylittävä, olosuhteisiin sopeutumista edistävä biologinen uudistuminen olisi mahdollista ("kerran kuvattu laji pysyy aina sellaisenaan eikä uusia synny"), tätä nykyistä taas siitä, että '''mikä hyvänsä''' muutos olisi riittävässä ajassa mahdollinen ("koska uusia lajeja syntyy yhä vielä itsestään, ne kaikki ovat viime kädessä syntyneet ohjaamattomasti yhdestä alkeellisesta kantamuodosta").<ref>Näillä biologisilla ajatusvirheillä voi nähdä yhtymäkohtia tiettyihin optiikan alan virheellisiin intuitioihin: Jos kysytään, kuinka suuri kokovartalopeilin on vähintään oltava, kysymykseen voi antaa kaksikin äkkiseltään järkevän kuuloista mutta keskenään ristiriitaista vastausta, jotka molemmat ovat sitä paitsi virheellisiä: |