Anonyymi
Et ole kirjautunut
Keskustelu
Muokkaukset
Luo tunnus
Kirjaudu sisään
ApoWiki
Haku
Muokataan osiota sivusta
Daniel Nylund: Entä sitten? Epäilen silti (Ajankohtainen 3, VII luku)
ApoWikistä
Nimiavaruudet
Sivu
Keskustelu
Lisää
Lisää
Sivun toiminnot
Lue
Muokkaa
Historia
Varoitus:
Et ole kirjautunut sisään. IP-osoitteesi näkyy julkisesti kaikille, jos muokkaat. Jos
kirjaudut sisään
tai
luot tunnuksen
, muokkauksesi yhdistetään käyttäjänimeesi ja saat paremman käyttökokemuksen.
Mainosroskan tarkastus.
Älä
täytä tätä!
== Pelon aiheuttama epäily == Vielä on syytä käsitellä yhtä yleisintä tunnepohjaista epäilyksen muotoa. Oletko koskaan kuullut ystäväsi etukäteen vakuuttavan itselleen ja muille, että hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä tietystä kokeesta. Oletko koskaan kuullut rakastuneen ihmisen sanovan vielä etäisestä rakastetustaan: "Hän ei varmaan yhtään välitä minusta. Hänen täytyy pitää minua ihan kahelina." Molemmat yrittävät valmistaa itseään pahimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon, jotta todellisuus ei millään voisi olla heidän pelkojaan pahempi. Mitä tahansa sen jälkeen tapahtuukin, se on aina parempaa kuin mitä pelkäsimme. Usko on kuin käsi, joka tarttuu kiinni valittuun kohteeseen ja pitäytyy siinä. Mutta kuvittele, miltä tuntuisi tarttua lujasti kiinni johonkin kämmenellä, jonka keskellä on vielä osittain tulehtunut haava. Valitsemasi kohde olisi vielä edessäsi ja käsivoimasi olisivat yhtä vahvat kuin aina ennenkin, mutta tarttuminen ja kiinni pitäminen saisivat aikaan niin voimakasta kipua, ettet pystyisi käyttämään koko voimaasi, tai sitten et uskaltaisi käyttää kipeää kättäsi ollenkaan. Tämä on yksi tunneperäisen epäilyksen muoto. Ihminen tietää tarvitsevansa totuutta, hän ymmärtää sen todeksi ja tajuaa, kuinka paljon se merkitsisi hänen elämässään. Mutta ongelma on vain siinä, että itse uskominen aiheuttaa painetta menneisyydessä syntyneeseen kipeään haavaan, ja se estää häntä edes kokeilemasta. Hän on joskus luottavaisella ja ehkä osittain sokealla uskolla "tarttunut" johonkin ja saanut siitä syvän haavan kämmeneensä. Nyt hän epäröi tarttua mihinkään. Pelon ja kivun aiheuttama epäilys saa hänet vetäytymään pois. Puhutteleva esimerkki tällaisesta epäilyksestä on Luukkaan kertomuksessa Jeesuksen ilmestymisestä ylösnousemuksen jälkeen opetuslapsille. Vaikka Jeesus puhutteli heitä ja pyysi heitä koskettamaan itseään, niin "he eivät vieläkään uskoneet ilon tähden".<ref>{{rp|Luuk. 24:36-48}}</ref> Siinä vaiheessa he olivat jo itse käyneet tarkistamassa tyhjän haudan ja kuulleet monen silminnäkijän kertomuksen. Itse asiassa he olivat jo täysin vakuuttuneet Jeesuksen ylösnousemuksesta. Miksi he sitten uudestaan epäilivät, kun Hän nyt seisoi ilmielävänä heidän edessään? He näkivät edessään sen, mitä toivoivat eniten elämässään - ja siinä olikin ongelman ydin. He halusivat nähdä Hänet niin kiihkeästi, että siihen uskominen ja sen jälkeen pettyminen olisi ollut liian julmaa. He epäilivät, koska pelkäsivät pettymystä. Epäilijä ei putoaisi korkealta eikä satuttaisi itseään niin pahasti. Epäily oli heidän kiputurvallisuusvakuutuksensa pettymyksen sattuessa. Kaikilla opetuslapsilla oli kämmenissään vielä pahasti kirvelevät haavat, jotka nyt estivät heitä käyttämästä käsiään. He olivat kerran uskossa tarttuneet Jeesukseen ja jättäneet kaiken seuratakseen Häntä. Heillä oli voimakas usko ja suuret toiveet, kunnes naulat, jotka lävistivät heidän Mestarinsa, haavoittivat myös heitä itseään. Kaikki tuntui päättyvän ristille, ja joka puolella näkyi vain raunioituneita unelmia. Yötä päivää he olivat kerranneet tapahtumia mielessään, ja kaikki ajatusradat päättyivät samaan veriseen umpikujaan, Golgatan häpeälliseen tappioon. Ehkä he olivat jo keräämässä voimiaan pystyäkseen palaamaan takaisin entiseen arkeen. Ehkä haavat olivat juuri alkaneet umpeutua kun Jeesus ilmestyi heidän keskuuteensa. Siinä Hän seisoi, kaikkien heidän toiveidensa summa. Mutta pelkästä siitä ilosta mitä tämä merkitsi, he eivät uskaltaneet uskoa. Se oli yksinkertaisesti liian hyvää ollakseen totta. He olivat uskoneet ja pettyneet. Nyt heillä oli vielä suurempi syy uskoa, mutta vanhan pettymyksen aiheuttama kipu lamaannutti heidät epäilyksiinsä. Monella meillä on vastaavanlaisia haavoja, jotka estävät meitä kunnolla uskomasta enää mihinkään. Haava saattaa olla muilta salattu, eikä sen aiheuttama kipu ehkä enää ole jokapäiväinen. Se tuntuu vasta silloin, kun seisomme uskon haasteen edessä ja ymmärrämme, että siihen pitäisi tarttua. Tunnemmepa jännittynyttä iloa tai hiljaista melankoliaa lopputulos on sama: epäilys saa meidät vetäytymään pois. Voimme kyllä myöntää, että hyvä uutinen varmasti hyödyttää muita, mutta "se on liian hyvä ollakseen totta minulle" . Tämä saattaa kuulostaa jopa nöyrältä, mutta se on vain sumuverhoa, joka peittää haavoittuneen sydämen. Tämänkaltaisesta epäilyksestä vahingoittuu eniten epäilijä itse. Hän ei uskalla uskoa siihen, mihin tahtoisi uskoa, ja siksi hän menettää sen, mihin hänen pitäisi uskoa. Epäilys, jonka piti suojella häntä kivulta, tuleekin ainoaksi esteeksi hänen parantumiselleen. Jos teemme kokemuksesta ja varsinkin kielteisestä kokemuksesta elämämme suunnanantajan, niin emme ehkä koskaan enää törmää karille, mutta emme myöskään koskaan enää saavuta rantaa. Uuden törmäyksen pelossa emme enää tule lähellekään satamaa. Mies, joka on ollut kelvottoman lääkärin hoidossa, epäröi turvautua hyväänkin lääkäriin. Kielteisen kokemuksen jälkeen hänellä on syytä olla hyvin tarkkaavainen ja varmistua, ettei enää turvaudu puoskariin. Mutta olisi täysin naurettavaa ja potilaalle kohtalokasta, jos hän pettymyksensä jälkeen kieltäytyisi kokonaan etsimästä lääkäreiltä apua. Niinikään väärennetyn 500 markan setelin saanut on siitä oppinut olemaan huolellisempi, mutta seteleiden käytön lopettaminen kokonaan olisi aika köyhä valinta. Juuri näin voi tehdä haavoitettu usko. Eniten elämässäsi saatat kaivata suhdetta rakastavaan taivaalliseen Isään. Kuitenkaan et käytännössä uskalla turvautua Häneen, koska sinulla on haavoja, jotka oma isäsi on sinuun iskenyt. Niin kauan kun kieltäydyt antamasta omalle isällesi anteeksi kaiken sen, mitä hän oli ja mitä hän ei ollut, tämä sielusi vamma tulee aiheuttamaan tunneperäisiä epäilyjä taivaallista Isää kohtaan. Sen tien päässä vihaat molempia katkeran olemuksesi pohjasta asti. Jos lapsuutesi kirvelevästä pettymyksestä huolimatta uskallat tarttua Jumalan isälliseen rakkauteen, saat myös voimaa antaa anteeksi haavoittajillesi. Useimmilla meistä on tällaisia haavoja. Jotkut ovat vammautuneet jo varhaislapsuudessa, toiset ehkä vasta kariutuneessa avioliitossa. Kun meitä tällaisina kutsutaan uskomaan, luottamaan ja turvautumaan, voimme helposti suojella itseämme uudelta kivulta sinnikkäällä epäilemisellä. Miksi Jumalaa innokkaasti etsinyt saattaa yhtäkkiä heittäytyä tyrmäävän kyyniseksi ja vältteleväksi juuri kun hän on löytämässä vastauksen kysymyksiinsä? Mikä saa naisen, joka kiihkeästi haluaa naimisiin, heittäytymään yllättävän hankalaksi ja epäuskoiseksi heti sen jälkeen, kun häntä on kosittu? Syynä on se, että kiihkeä halu uskoa ja kammottava uskomisen pelko kohtaavat ja ryhtyvät taisteluun. Ei ole häpeä tai heikkouden osoitus myöntää olevansa haavoittunut, mutta on tyhmää kieltäytyä hoidosta, joka voisi parantaa. "Valossa vaeltaminen" on raamatullinen termi avoimuudelle ja vilpittömyydelle suhteessamme Jumalaan ja lähimmäisiin. Se on "valohoitoa" , joka parantaa haavat. Jumalan rajattoman armon ja anteeksiannon alla meillä on varaa paljastaa arimmatkin haavamme ja inhottavimmat mätäpaiseemme. Parantuminen tapahtuu harvoin hetkessä. Mutta avoin suhde Jumalaan ja Hänen lapsiinsa rakentaa uskoa, toivoa ja rakkautta. Itsesääliin vetäytyminen vain lisää epäuskoa, toivottomuutta ja vihaa. Lopulta ongelmista on tullut meidän jumalamme ja Jumalasta on tullut meidän ongelmamme. Siinä pisteessä asiat eivät enää voisi olla enemmän päälaellaan. Avoimessa suhteessa, jossa saa keskustella aroistakin asioista, on mahdollista tunnistaa tällainen salainen sielun vamma ja ymmärtää sen alkuperä. Tunnistamaton haava aiheuttaa paljon enemmän haittaa, ja nimetön epäily on kuin haamu, joka kummittelee joka paikassa mutta jota ei löydy mistään. Kun opetuslapset kieltäytyivät uskomasta silmiensä todistusta, ei Jeesus moittinut heitä. Hän ei myöskään tehnyt mitään yliluonnollisia, räiskyviä ihmeitä lisätäkseen heidän uskoaan. Hän yksinkertaisesti ja luonnollisesti istuutui syömään. Tämä arkipäiväinen ja koruton ele sai heidät uskomaan, sillä he ymmärsivät, että aaveet eivät syö aamiaiseksi paistettua kalaa. Huumorintajuinen ystävä ei olisi pahitteeksi. Masentunut mieli vain ärtyy kehotuksesta: "Piristy nyt vähän." Mutta hyvä pila oikealla hetkellä voi irrottaa ajatukset lukkiutuneesta kehästä. Kun vanhempi poikamme (7 v.) ei saanut nuorempaa (5 v.) lopettamaan itkuaan, hän istahti tahallaan kuralätäkköön tämän nähden ja hetkessä oli itku vaihtunut huvittuneeksi nauruksi. Usko on luonnollinen ja yksinkertainen asia, vaikka sen kohde olisikin yliluonnollinen Jumala. Siksi tarvitsemme välillä jonkun, joka luonnollisella tavalla saa meidät irrottamaan keskittymisemme kämmenen kipeään kohtaan ja yksinkertaisesti ojentamaan kätemme lääkärille, joka voi sen parantaa. Kun vihdoin näemme Jumalan sellaisena kuin Hän on, emme enää mieti voimmeko me uskoa Häneen, vaan kysymme, voiko Hän uskoa meihin. Tämä ihmeellinen sydämen asenteen täyskäännös on Pyhän Hengen antama uskon lahja ja parannuksen teon armo.
Yhteenveto:
Muutoksesi astuvat voimaan välittömästi.
Kaikki ApoWikiin tehtävät tuotokset katsotaan julkaistuksi GNU Free Documentation License 1.3 or later -lisenssin mukaisesti (
ApoWiki:Tekijänoikeudet
). Jos et halua, että kirjoitustasi muokataan armottomasti ja uudelleenkäytetään vapaasti, älä tallenna kirjoitustasi. Tallentamalla muutoksesi lupaat, että kirjoitit tekstisi itse, tai kopioit sen jostain vapaasta lähteestä.
ÄLÄ KÄYTÄ TEKIJÄNOIKEUDEN ALAISTA MATERIAALIA ILMAN LUPAA!
Peruuta
Muokkausohjeet
(avautuu uuteen ikkunaan)
Valikko
Valikko
Etusivu
Kahvihuone
Ilmoitustaulu
Lukusuositukset
Tuoreet muutokset
Luokkahakemisto
Satunnainen sivu
Kiitokset
Linkit
Ohje
Wiki-työkalut
Wiki-työkalut
Toimintosivut
Sivutyökalut
Sivutyökalut
Käyttäjäsivun työkalut
Lisää
Tänne viittaavat sivut
Linkitettyjen sivujen muutokset
Sivun tiedot
Sivun lokit