A Secular Age (kirja)

ApoWikistä
Versio hetkellä 13. elokuuta 2010 kello 16.30 – tehnyt Darter (keskustelu | muokkaukset) (tietolaatikko)
A Secular Age
SecularAgeCover.jpg
Alkuperäisteos
Kirjailija Charles Taylor
Genre Tietokirja
Kustantaja Harvard University Press
Julkaistu Syyskuu 2007
Sivumäärä 896
ISBN 978-0674026766


Charles Taylorin kirja A Secular Age analysoi aikamme vallitsevia myyttejä sekularisaatiosta.

Tieto Jumalasta

Yhden vallitsevan käsityksen mukaan ihmisillä ei oletettavasti ole tietoa Jumalasta. Taylor kuitenkin argumentoi, että yksikään ihminen ei ole ”absoluuttisessa nollapisteessä”, täysin vailla tietoa Jumalasta, vaikka jokainen jossakin määrin torjuu tietoa Jumalan todellisuudesta pois tietoisuutensa ulottumattomiin:

”Ihmiskunta ei kestä paljoakaan todellisuutta” (Eliot). Me kaikki järkyttyisimme, menettäisimme tasapainomme ja joutuisimme suunniltamme, jos näkisimme Jumalan kasvoista kasvoihin. Meidän täytyy jossakin määrin torjua hänet pois säilyttääksemme perustavan tasapainomme. Ero on vain siinä, missä kunkin yksilön kohdalla tämä tasapainokohta sijaitsee. Jos olen oikeassa käsityksessäni, että ihmisen taju elämän täyteydestä (sense of fullness) on heijastusta tuonpuoleisesta (joka minulle on yhtä kuin Aabrahamin Jumala) ja että kaikilla ihmisillä on tämä taju täyteydestä, silloin ei ole olemassa absoluuttista nollapistettä. Mutta monet kulttuurimme jäsenet jäävät pisteeseen, jossa he kieltäytyvät tarkastelemasta mahdollisuutta, että tämän täyteyden merkitys on tuonpuoleisessa. Suljetun humanismin täytyy löytää täyteyden perusta ja sitä luonnehtivat piirteet tämänpuoleisen piiristä, jostakin ihmiselämän tilasta, tai tunteesta tai saavutuksesta. Uusien löytöjen ovi on suljettu. (Taylor 2007: 769.)


Kokemus elämän täyteydestä todistaa Jumalasta

Jumalan todellisuuden poissulkeva naturalismi haluaa uskotella ihmisten olevan ”absoluuttisessa nollapisteessä” Jumalaa koskevan tiedon osalta, niin että Jumala voidaan kokonaan sulkea tieteen ulkopuolelle. Tosiasiassa ihmisten taju elämän täyteydestä ja merkityksellisyyden kaipuu osoittavat Taylorin mukaan, ettei yksikään ihminen ole tällaisessa tiedollisessa nollapisteessä, kokonaan vailla tajua Jumalan todellisuudesta. Kaikilla ihmisillä oleva taju elämän merkityksellisyydestä ja kokonaistarkoituksesta on heijastusta Jumalan todellisuudesta, vaikka kaikki ihmiset eivät sitä aina sellaiseksi tiedostakaan. Taylor argumentoi yksityiskohtaisesti, että suljetun humanismin eli naturalismin pohjalta monet keskeiset ulottuvuudet tästä mielekkyyden ja täyteyden kokemuksesta jäävät vaille merkityksellistä sisältöä. Naturalismin halu sulkea teistinen vaihtoehto tieteen piiristä näyttää erityisen epäkriittiseltä sen asiaintilan valossa, että naturalismi ei pysty tekemään oikeutta inhimillisen kokemuksen koko moninaisuudelle ja rikkaudelle.

Mitä sitten on tällainen kokemus elämän täyteydestä, jonka välityksellä ihminen on kosketuksissa Jumalan todellisuuteen? Se voi olla aavistus tilasta, jossa elämä olisi täyttä, rikasta ja syvällistä: ehkä viisauden, mielenrauhan, eheyden ja kauneuden sävyttämä elämä, tai elämä jota luonnehtii anteliaisuus, rakkaus ja epäitsekkyys. Ihminen voi hetkellisesti elää täyttä elämää kokiessaan elämäniloa, rakkautta tai syviä merkityksellisyyden kokemuksia. Erilaisten maailmankatsomusten totuutta voidaan arvioida niiden kyvyllä tehdä oikeutta elämän täyteyden kokemukselle. Taylorin argumentoi, että ihmiselämän rikkaudelle ei ole mahdollista tehdä täyttä oikeutta suhteuttamatta sitä Jumalan todellisuuteen. (Taylor 2007: 5.)

Tutkija ei toimi irrallaan siitä, kuka hän on ihmisenä. Tutkija on aina jollakin tavalla sijoittunut historiallisesti ja kokemuksellisesti. Hän on ihminen, jolla on tietty elämänorientaatio, näkökulma asioihin ja tietyt perususkomukset. Elämänorientaatiolla tarkoitetaan tässä yhteydessä niiden arvojen, eettisten mielikuvien ja perususkomusten kokonaisuutta, jotka suuntaavat ihmisen välitöntä arkikokemusta ja määrittelevät sen kiinnostuksen kohteet. Kokemus elämän täyteydestä ja kokonaistarkoituksesta luo pohjan elämänorientaatiolle, koska ihminen luonnostaan suuntautuu sitä kohti, missä hän ajattelee ja kokee löytävänsä elämän koko rikkaudessaan ja merkityksellisyydessään. Koska tällainen suuntautuminen ohjaa kaikkea ihmisen toimintaa, se määrää myös hänen tieteellisen ajattelunsa perimmäisen lähtökohdan ja näkökulman, koska kokemus elämän täyteydestä tarjoaa samalla kosketuspinnan Jumalan todellisuuteen. Näin ollen jokaisella ihmisellä on myös jokin suhde Jumalaan ja tämä suhde määrää olennaisella tavalla hänen tapaansa jäsentää todellisuutta. Siksi olisi rehellistä tuoda julki oma uskonnollinen lähtökohta ja sen vaikutus omiin tutkimustuloksiin.