Uskonnon olemus, logiikka ja myytit - Muutoshistoria

Samuli Koivisto: /* Viitteet */ +sarakkeet

2017-05-03T11:03:52Z

Viitteet: +sarakkeet

← Vanhempi versio		Versio 3. toukokuuta 2017 kello 11.03
Rivi 124:		Rivi 124:

	==Viitteet==		==Viitteet==
	{{Viitteet}}		{{Viitteet\|sarakkeet}}

	[[Luokka:Media]]		[[Luokka:Media]]
	[[Luokka:Maailmankatsomus]]		[[Luokka:Maailmankatsomus]]

Samuli Koivisto: linkkifix

2017-05-03T10:57:25Z

linkkifix

← Vanhempi versio		Versio 3. toukokuuta 2017 kello 10.57
Rivi 1:		Rivi 1:
	Erästä viimeaikaista uskonrauhan rikkomissyytettä käsitelleeseen juttuun antamassaan ratkaisussa Helsingin käräjäoikeus oli lausunut mm. seuraavaa:		Erästä viimeaikaista uskonrauhan rikkomissyytettä käsitelleeseen juttuun antamassaan ratkaisussa Helsingin käräjäoikeus oli lausunut mm. seuraavaa:

	{{Quotation\|''"[O]bjektiivisesti arvioiden jo minkä tahansa uskonnon olemukseen kuuluu, että sen käsitteisiin liittyvä totuus oli suhteellista. Logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ollut todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa."''<ref name="HginKO">http://www.kko.fi/58715.htm: Asian käsittely alemmissa oikeuksissa – Käräjäoikeuden tuomio 8.9.2009 – Kohta 1: Uskonrauhan rikkominen – neljännen kappaleen toinen ja kolmas virke</ref>}}		{{Quotation\|''"[O]bjektiivisesti arvioiden jo minkä tahansa uskonnon olemukseen kuuluu, että sen käsitteisiin liittyvä totuus oli suhteellista. Logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ollut todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa."''<ref name="HginKO"><nowiki>http://www.kko.fi/58715.htm</nowiki>: Asian käsittely alemmissa oikeuksissa – Käräjäoikeuden tuomio 8.9.2009 – Kohta 1: Uskonrauhan rikkominen – neljännen kappaleen toinen ja kolmas virke. https://uskonnonvapaus.fi/lait/hki-ko-2009-09-08.html, viitattu 3.5.2017 </ref>}}

	Tämä aikanaan tehdyn ratkaisun osaperustelu on kristillisen apologetiikan kannalta ilman muuta monellakin tapaa merkityksellinen, joten se antaa aiheen jatkoanalyysiin.		Tämä aikanaan tehdyn ratkaisun osaperustelu on kristillisen apologetiikan kannalta ilman muuta monellakin tapaa merkityksellinen, joten se antaa aiheen jatkoanalyysiin.
Rivi 73:		Rivi 73:
	Edellä siteeratun ratkaisuperustelun pohjaksi Helsingin käräjäoikeus oli lausunut seuraavaa:		Edellä siteeratun ratkaisuperustelun pohjaksi Helsingin käräjäoikeus oli lausunut seuraavaa:

	{{Quotation\|''Käräjäoikeus katsoi yleisesti ottaen olevan selvää, että erilaisten uskonnollisten käsitteiden totuusarvosta ei voitu käydä keskustelua samalla tasolla kuin millä keskusteltiin esimerkiksi luonnontieteisiin liittyvistä kysymyksistä. Jälkimmäiset voitiin todistaa oikeiksi''[.]<ref>http://www.kko.fi/58715.htm: Asian käsittely alemmissa oikeuksissa – Käräjäoikeuden tuomio 8.9.2009 – Kohta 1: Uskonrauhan rikkominen – neljännen kappaleen ensimmäinen ja toinen virke</ref>}}		{{Quotation\|''Käräjäoikeus katsoi yleisesti ottaen olevan selvää, että erilaisten uskonnollisten käsitteiden totuusarvosta ei voitu käydä keskustelua samalla tasolla kuin millä keskusteltiin esimerkiksi luonnontieteisiin liittyvistä kysymyksistä. Jälkimmäiset voitiin todistaa oikeiksi''[.]<ref><nowiki>http://www.kko.fi/58715.htm</nowiki>: Asian käsittely alemmissa oikeuksissa – Käräjäoikeuden tuomio 8.9.2009 – Kohta 1: Uskonrauhan rikkominen – neljännen kappaleen ensimmäinen ja toinen virke. https://uskonnonvapaus.fi/lait/hki-ko-2009-09-08.html, viitattu 3.5.2017</ref>}}

	Tätä lausumaa vaikuttaisi olevan jokseenkin mahdoton käsittää muuksi kuin naturalistisen mytologian kritiikittömäksi seuraamiseksi. Mikään tieteenfilosofian nykytilasta kohtuullisenkaan hyvin perillä oleva taho ei allekirjoittaisi tällaista väittämää.		Tätä lausumaa vaikuttaisi olevan jokseenkin mahdoton käsittää muuksi kuin naturalistisen mytologian kritiikittömäksi seuraamiseksi. Mikään tieteenfilosofian nykytilasta kohtuullisenkaan hyvin perillä oleva taho ei allekirjoittaisi tällaista väittämää.
Rivi 79:		Rivi 79:
	Luonnontieteisiin liittyvät kysymykset ovat ensinnäkin kovin moninaisia, joten niiden niputtamista yhteen tällä tavoin voi pitää jo melkoisen "onnettomana tunarointina" sinänsä. Syvempi ongelma on kuitenkin siinä, että ''tuskin mitään'' luonnontieteisiin liittyvää kysymystä<ref>Tässä tarkoitettaneen pikemminkin tällaiseen kysymykseen ehdotettua vastausta kuin itse kysymystä, ja asiaa onkin tekstissä käsitelty näin olettaen, mutta kirjaimellinen "kysymysten oikeaksitodistamistulkinta" johtaisi joka tapauksessa vielä välittömämmin umpikujaan: miten kummassa minkään alan ''kysymyksiä'' voitaisiin "todistaa oikeiksi" (jotenkin olennaisesti paremmin kuin jonkin toisen alan kysymyksiä), saati että tämän voisi katsoa "yleisesti ottaen olevan selvää"?</ref> voidaan tosiasiallisesti "todistaa oikeaksi".<!--<ref>Naiivilla tasolla voi tietenkin tässä yhteydessä viitata mitattavuuteen: jos "tieteellisillä kysymyksillä" tarkoitetaan sellaisia kysymyksiä kuin kauanko kestää ennen kuin Pisan vinosta tornista pudotettu euron kolikko osuu maahan, vastaus kysymykseen voidaan tietysti kokeellisesti selvittää; tätä voisi sitten väittää mahdottomaksi "uskonnollisten kysymysten" osalta. Väite on kuitenkin ilmeisen pätemätön: samoinhan voidaan kokeellisesti selvittää monia uskontoon liittyviä kysymyksiä, kuten vaikkapa ''ramadan''-paaston kestoaika (tarkkailemalla muslimien käyttäytymistä), pääsiäissunnuntain liturginen väri (havainnoimalla liturgisia jumalanpalveluksia toimittavan papiston pukeutumista ko. päivänä) tai vaikkapa Koraanin ''suurien'' lukumäärä (tutustumalla riittävällä tarkkuudella mihin hyvänsä Koraanin [tai sen käännöksen] painokseen). Vastaavasti uskonnollisesti merkityksellisten henkilöiden toimintaa voidaan selvittää normaalin historiantutkimuksen keinoin aivan samoin kuin kenen historian henkilön elämää hyvänsä: aina tarvitaan lähtökohdaksi dokumentteja, aina niistä saatujen tietojen luotettavuutta voidaan yrittää koetella erilaisilla kriteereillä, ja aina näin saadut tulokset ovat alttiita jatkokritiikille. Myös uskontojen käytänteet ovat havainnoitavissa, ja esim. se, että islamissa ei ole mitään alaikärajaa avioliitolle ja että muslimien keskuudessa tytärten naittaminen ennen länsimaista täysi-ikäisyysrajaa on yleinen käytäntö, on yleisesti saatavilla olevaa tietoa. Mitään selkeää "tieteellisen tiedon" ja "uskonnollisen uskon" välistä jaottelua ei siis pystytä perustellusti tekemään, suomalaisen tai amerikkalaisenkaan oikeuslaitoksen päinvastaisista ratkaisuista huolimatta.</ref>--> Miten tämä itse asiassa voitaisiin tehdä? – Ajantasaisen tieteenfilosofian mukaan ei mitenkään muutoin kuin ''edellyttämällä lähtökohtaisesti'' tiettyjen todistamattomissa olevien perususkomusten totuus – periaatteessa aivan samaan tapaan kuin "uskonnollisten totuusväitteiden" perusteluissakin. Logiikkakin on aivan samaan tapaan käytettävissä kaikessa perustelemisessa. Ainoastaan naturalistinen mytologia, jonka mukaan ihmiskunta jakautuu "järkeviin uskonnottomiin" ja "järjettömiin uskonnollisiin" ihmisiin,<ref>Asiaa ei tosin läheskään aina esitetä näin peittelemättömän räikeässä muodossa, mutta tämä asennoituminen on yhtä kaikki monessa yhteydessä niin selvästi havaittavissa, että tietämättömyys siitä tai sen huomiotta jättäminen tekisi mahdottomaksi ensinkään ymmärtää tiettyjä ajallemme tyypillisiä ilmiöitä. Tämän artikkelin laatimiseen johtanut "objektiivisesti arvioiden – – [l]ogiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei – – ollut todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa" -väittämäkin on yksi esimerkki tästä ilmiökentästä.</ref> estää seuraajiaan näkemästä näitä selviä tosiasioita.<ref>Viime kädessä tämä kaiken inhimillisen tiedon uskonvaraisuus (riippuvuus todistamattomissa olevista perususkomuksista) on jopa itsestäänselvän ilmeistä: looginen päättely lähtee aina joistain premisseistä, siis oletuksista, joita ei todisteta vaan otetaan sellaisinaan päättelyn lähtökohdiksi, eikä luonnontiedekään pysty tarjoamaan logiikalle mitään "lopullisesti oikeiksi todistettuja" lähtökohtia, joista se sitten pystyisi edelleen loogisesti johtamaan "oikeiksi todistettuja" tuloksia kysymyksenasettelujensa vastauksiksi. Tämänhän osoittaa jo luonnontieteiden historiakin "tieteellisine vallankumouksineen".</ref>		Luonnontieteisiin liittyvät kysymykset ovat ensinnäkin kovin moninaisia, joten niiden niputtamista yhteen tällä tavoin voi pitää jo melkoisen "onnettomana tunarointina" sinänsä. Syvempi ongelma on kuitenkin siinä, että ''tuskin mitään'' luonnontieteisiin liittyvää kysymystä<ref>Tässä tarkoitettaneen pikemminkin tällaiseen kysymykseen ehdotettua vastausta kuin itse kysymystä, ja asiaa onkin tekstissä käsitelty näin olettaen, mutta kirjaimellinen "kysymysten oikeaksitodistamistulkinta" johtaisi joka tapauksessa vielä välittömämmin umpikujaan: miten kummassa minkään alan ''kysymyksiä'' voitaisiin "todistaa oikeiksi" (jotenkin olennaisesti paremmin kuin jonkin toisen alan kysymyksiä), saati että tämän voisi katsoa "yleisesti ottaen olevan selvää"?</ref> voidaan tosiasiallisesti "todistaa oikeaksi".<!--<ref>Naiivilla tasolla voi tietenkin tässä yhteydessä viitata mitattavuuteen: jos "tieteellisillä kysymyksillä" tarkoitetaan sellaisia kysymyksiä kuin kauanko kestää ennen kuin Pisan vinosta tornista pudotettu euron kolikko osuu maahan, vastaus kysymykseen voidaan tietysti kokeellisesti selvittää; tätä voisi sitten väittää mahdottomaksi "uskonnollisten kysymysten" osalta. Väite on kuitenkin ilmeisen pätemätön: samoinhan voidaan kokeellisesti selvittää monia uskontoon liittyviä kysymyksiä, kuten vaikkapa ''ramadan''-paaston kestoaika (tarkkailemalla muslimien käyttäytymistä), pääsiäissunnuntain liturginen väri (havainnoimalla liturgisia jumalanpalveluksia toimittavan papiston pukeutumista ko. päivänä) tai vaikkapa Koraanin ''suurien'' lukumäärä (tutustumalla riittävällä tarkkuudella mihin hyvänsä Koraanin [tai sen käännöksen] painokseen). Vastaavasti uskonnollisesti merkityksellisten henkilöiden toimintaa voidaan selvittää normaalin historiantutkimuksen keinoin aivan samoin kuin kenen historian henkilön elämää hyvänsä: aina tarvitaan lähtökohdaksi dokumentteja, aina niistä saatujen tietojen luotettavuutta voidaan yrittää koetella erilaisilla kriteereillä, ja aina näin saadut tulokset ovat alttiita jatkokritiikille. Myös uskontojen käytänteet ovat havainnoitavissa, ja esim. se, että islamissa ei ole mitään alaikärajaa avioliitolle ja että muslimien keskuudessa tytärten naittaminen ennen länsimaista täysi-ikäisyysrajaa on yleinen käytäntö, on yleisesti saatavilla olevaa tietoa. Mitään selkeää "tieteellisen tiedon" ja "uskonnollisen uskon" välistä jaottelua ei siis pystytä perustellusti tekemään, suomalaisen tai amerikkalaisenkaan oikeuslaitoksen päinvastaisista ratkaisuista huolimatta.</ref>--> Miten tämä itse asiassa voitaisiin tehdä? – Ajantasaisen tieteenfilosofian mukaan ei mitenkään muutoin kuin ''edellyttämällä lähtökohtaisesti'' tiettyjen todistamattomissa olevien perususkomusten totuus – periaatteessa aivan samaan tapaan kuin "uskonnollisten totuusväitteiden" perusteluissakin. Logiikkakin on aivan samaan tapaan käytettävissä kaikessa perustelemisessa. Ainoastaan naturalistinen mytologia, jonka mukaan ihmiskunta jakautuu "järkeviin uskonnottomiin" ja "järjettömiin uskonnollisiin" ihmisiin,<ref>Asiaa ei tosin läheskään aina esitetä näin peittelemättömän räikeässä muodossa, mutta tämä asennoituminen on yhtä kaikki monessa yhteydessä niin selvästi havaittavissa, että tietämättömyys siitä tai sen huomiotta jättäminen tekisi mahdottomaksi ensinkään ymmärtää tiettyjä ajallemme tyypillisiä ilmiöitä. Tämän artikkelin laatimiseen johtanut "objektiivisesti arvioiden – – [l]ogiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei – – ollut todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa" -väittämäkin on yksi esimerkki tästä ilmiökentästä.</ref> estää seuraajiaan näkemästä näitä selviä tosiasioita.<ref>Viime kädessä tämä kaiken inhimillisen tiedon uskonvaraisuus (riippuvuus todistamattomissa olevista perususkomuksista) on jopa itsestäänselvän ilmeistä: looginen päättely lähtee aina joistain premisseistä, siis oletuksista, joita ei todisteta vaan otetaan sellaisinaan päättelyn lähtökohdiksi, eikä luonnontiedekään pysty tarjoamaan logiikalle mitään "lopullisesti oikeiksi todistettuja" lähtökohtia, joista se sitten pystyisi edelleen loogisesti johtamaan "oikeiksi todistettuja" tuloksia kysymyksenasettelujensa vastauksiksi. Tämänhän osoittaa jo luonnontieteiden historiakin "tieteellisine vallankumouksineen".</ref>

	Kaiken kaikkiaan näyttäisikin siis siltä kuin Helsingin käräjäoikeus olisi tässä kohdin viime kädessä vain lapsekkaan hyväuskoisesti seurannut ammattitieteenfilosofien jo aikoja sitten perustellusti hylkäämää naiivia [[Kari_Enqvist#Uskonnottomuus\|positivistista tieteisoptimismia]]. Tieteenfilosofian ulkopuolellahan tällaista ajattelua kyllä valitettavasti muutoinkin yhä esiintyy, mistä tunnettuna suomalaisesimerkkinä on professori [[Kari Enqvist]]. Ehkäpä joku Helsingin käräjäoikeuden juristi oli vain "joutunut Enon<ref>{{Lehtiviite \| Tekijä = Jussi Ahlroth \| Otsikko = [http://www.hs.fi/kulttuuri/~~artikkeli/Eno+etsii+elämän+tarkoitusta/HS20091224SI1KU01ghp~~ Eno etsii elämän tarkoitusta] \| Julkaisu = HS \| Ajankohta = 24.12.2009 \| Numero = \| Sivut = C1 \| Tunniste = \| Viitattu = 6.3.~~2010~~}}</ref> imuun" ja pudonnut tämän mukana logiikan ja järkiperustelujen varaisen (ja siksi lähtökohtaisesti yleisen oikeustajun mukaisen ja sillä kontrolloitavissa<ref>Suomessa virallisesti voimassa oleva [http://fi.wikipedia.org/wiki/Laillisuusperiaate laillisuusperiaate] ja sen mukainen lainsäädäntömmekin edellyttää, että viranomaisen toimien [http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030434 "on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia"] (hallintolain 2 luvun 6 §), minkä luulisi edellyttävän mm. sitä, että tuomioistuinpäätökset ovat edes kauttaaltaan järjenmukaisia eivätkä siksi voi päätyä "kafkamaisuuksiin".</ref> olevan) oikeudenkäytön "veneestä"<ref>Vrt. [http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/c/c4/Helsinki.vaakuna.svg Helsingin vaakuna].</ref> – ja tältä osin vetänyt koko kyseisen istuntokokoonpanon perässään?		Kaiken kaikkiaan näyttäisikin siis siltä kuin Helsingin käräjäoikeus olisi tässä kohdin viime kädessä vain lapsekkaan hyväuskoisesti seurannut ammattitieteenfilosofien jo aikoja sitten perustellusti hylkäämää naiivia [[Kari_Enqvist#Uskonnottomuus\|positivistista tieteisoptimismia]]. Tieteenfilosofian ulkopuolellahan tällaista ajattelua kyllä valitettavasti muutoinkin yhä esiintyy, mistä tunnettuna suomalaisesimerkkinä on professori [[Kari Enqvist]]. Ehkäpä joku Helsingin käräjäoikeuden juristi oli vain "joutunut Enon<ref>{{Lehtiviite \| Tekijä = Jussi Ahlroth \| Otsikko = [http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000004701173.html Eno etsii elämän tarkoitusta] \| Julkaisu = HS \| Ajankohta = 24.12.2009 \| Numero = \| Sivut = C1 \| Tunniste = \| Viitattu = 3.5.2017}}</ref> imuun" ja pudonnut tämän mukana logiikan ja järkiperustelujen varaisen (ja siksi lähtökohtaisesti yleisen oikeustajun mukaisen ja sillä kontrolloitavissa<ref>Suomessa virallisesti voimassa oleva [http://fi.wikipedia.org/wiki/Laillisuusperiaate laillisuusperiaate] ja sen mukainen lainsäädäntömmekin edellyttää, että viranomaisen toimien [http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030434 "on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia"] (hallintolain 2 luvun 6 §), minkä luulisi edellyttävän mm. sitä, että tuomioistuinpäätökset ovat edes kauttaaltaan järjenmukaisia eivätkä siksi voi päätyä "kafkamaisuuksiin".</ref> olevan) oikeudenkäytön "veneestä"<ref>Vrt. [http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/c/c4/Helsinki.vaakuna.svg Helsingin vaakuna].</ref> – ja tältä osin vetänyt koko kyseisen istuntokokoonpanon perässään?

	<!--		<!--

Samuli Koivisto: luokituksia

2015-07-04T20:29:28Z

luokituksia

← Vanhempi versio		Versio 4. heinäkuuta 2015 kello 20.29
Rivi 125:		Rivi 125:
	==Viitteet==		==Viitteet==
	{{Viitteet}}		{{Viitteet}}

			[[Luokka:Media]]
			[[Luokka:Maailmankatsomus]]

Apollos: lisätty vaakunakuvalinkki

2012-06-19T12:00:54Z

lisätty vaakunakuvalinkki

← Vanhempi versio		Versio 19. kesäkuuta 2012 kello 12.00
Rivi 77:		Rivi 77:
	Tätä lausumaa vaikuttaisi olevan jokseenkin mahdoton käsittää muuksi kuin naturalistisen mytologian kritiikittömäksi seuraamiseksi. Mikään tieteenfilosofian nykytilasta kohtuullisenkaan hyvin perillä oleva taho ei allekirjoittaisi tällaista väittämää.		Tätä lausumaa vaikuttaisi olevan jokseenkin mahdoton käsittää muuksi kuin naturalistisen mytologian kritiikittömäksi seuraamiseksi. Mikään tieteenfilosofian nykytilasta kohtuullisenkaan hyvin perillä oleva taho ei allekirjoittaisi tällaista väittämää.

	Luonnontieteisiin liittyvät kysymykset ovat ensinnäkin kovin moninaisia, joten niiden niputtamista yhteen tällä tavoin voi pitää jo melkoisen "onnettomana tunarointina" sinänsä. Syvempi ongelma on kuitenkin siinä, että ''tuskin mitään'' luonnontieteisiin liittyvää kysymystä<ref>Tässä tarkoitettaneen pikemminkin tällaiseen kysymykseen ehdotettua vastausta kuin itse kysymystä, ja asiaa onkin tekstissä käsitelty näin olettaen, mutta kirjaimellinen "kysymysten oikeaksitodistamistulkinta" johtaisi joka tapauksessa vielä välittömämmin umpikujaan: miten kummassa minkään alan ''kysymyksiä'' voitaisiin "todistaa oikeiksi" (jotenkin olennaisesti paremmin kuin jonkin toisen alan kysymyksiä), saati että tämän voisi katsoa "yleisesti ottaen olevan selvää"?</ref> voidaan tosiasiallisesti "todistaa oikeaksi". Miten tämä itse asiassa voitaisiin tehdä? – Ajantasaisen tieteenfilosofian mukaan ei mitenkään muutoin kuin ''edellyttämällä lähtökohtaisesti'' tiettyjen todistamattomissa olevien perususkomusten totuus – periaatteessa aivan samaan tapaan kuin "uskonnollisten totuusväitteiden" perusteluissakin. Logiikkakin on aivan samaan tapaan käytettävissä kaikessa perustelemisessa. Ainoastaan naturalistinen mytologia, jonka mukaan ihmiskunta jakautuu "järkeviin uskonnottomiin" ja "järjettömiin uskonnollisiin" ihmisiin,<ref>Asiaa ei tosin läheskään aina esitetä näin peittelemättömän räikeässä muodossa, mutta tämä asennoituminen on yhtä kaikki monessa yhteydessä niin selvästi havaittavissa, että tietämättömyys siitä tai sen huomiotta jättäminen tekisi mahdottomaksi ensinkään ymmärtää tiettyjä ajallemme tyypillisiä ilmiöitä. Tämän artikkelin laatimiseen johtanut "objektiivisesti arvioiden – – [l]ogiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei – – ollut todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa" -väittämäkin on yksi esimerkki tästä ilmiökentästä.</ref> estää seuraajiaan näkemästä näitä selviä tosiasioita.<ref>Viime kädessä tämä kaiken inhimillisen tiedon uskonvaraisuus (riippuvuus todistamattomissa olevista perususkomuksista) on jopa itsestäänselvän ilmeistä: looginen päättely lähtee aina joistain premisseistä, siis oletuksista, joita ei todisteta vaan otetaan sellaisinaan päättelyn lähtökohdiksi, eikä luonnontiedekään pysty tarjoamaan logiikalle mitään "lopullisesti oikeiksi todistettuja" lähtökohtia, joista se sitten pystyisi edelleen loogisesti johtamaan "oikeiksi todistettuja" tuloksia kysymyksenasettelujensa vastauksiksi. Tämänhän osoittaa jo luonnontieteiden historiakin "tieteellisine vallankumouksineen".</ref>		Luonnontieteisiin liittyvät kysymykset ovat ensinnäkin kovin moninaisia, joten niiden niputtamista yhteen tällä tavoin voi pitää jo melkoisen "onnettomana tunarointina" sinänsä. Syvempi ongelma on kuitenkin siinä, että ''tuskin mitään'' luonnontieteisiin liittyvää kysymystä<ref>Tässä tarkoitettaneen pikemminkin tällaiseen kysymykseen ehdotettua vastausta kuin itse kysymystä, ja asiaa onkin tekstissä käsitelty näin olettaen, mutta kirjaimellinen "kysymysten oikeaksitodistamistulkinta" johtaisi joka tapauksessa vielä välittömämmin umpikujaan: miten kummassa minkään alan ''kysymyksiä'' voitaisiin "todistaa oikeiksi" (jotenkin olennaisesti paremmin kuin jonkin toisen alan kysymyksiä), saati että tämän voisi katsoa "yleisesti ottaen olevan selvää"?</ref> voidaan tosiasiallisesti "todistaa oikeaksi".<!--<ref>Naiivilla tasolla voi tietenkin tässä yhteydessä viitata mitattavuuteen: jos "tieteellisillä kysymyksillä" tarkoitetaan sellaisia kysymyksiä kuin kauanko kestää ennen kuin Pisan vinosta tornista pudotettu euron kolikko osuu maahan, vastaus kysymykseen voidaan tietysti kokeellisesti selvittää; tätä voisi sitten väittää mahdottomaksi "uskonnollisten kysymysten" osalta. Väite on kuitenkin ilmeisen pätemätön: samoinhan voidaan kokeellisesti selvittää monia uskontoon liittyviä kysymyksiä, kuten vaikkapa ''ramadan''-paaston kestoaika (tarkkailemalla muslimien käyttäytymistä), pääsiäissunnuntain liturginen väri (havainnoimalla liturgisia jumalanpalveluksia toimittavan papiston pukeutumista ko. päivänä) tai vaikkapa Koraanin ''suurien'' lukumäärä (tutustumalla riittävällä tarkkuudella mihin hyvänsä Koraanin [tai sen käännöksen] painokseen). Vastaavasti uskonnollisesti merkityksellisten henkilöiden toimintaa voidaan selvittää normaalin historiantutkimuksen keinoin aivan samoin kuin kenen historian henkilön elämää hyvänsä: aina tarvitaan lähtökohdaksi dokumentteja, aina niistä saatujen tietojen luotettavuutta voidaan yrittää koetella erilaisilla kriteereillä, ja aina näin saadut tulokset ovat alttiita jatkokritiikille. Myös uskontojen käytänteet ovat havainnoitavissa, ja esim. se, että islamissa ei ole mitään alaikärajaa avioliitolle ja että muslimien keskuudessa tytärten naittaminen ennen länsimaista täysi-ikäisyysrajaa on yleinen käytäntö, on yleisesti saatavilla olevaa tietoa. Mitään selkeää "tieteellisen tiedon" ja "uskonnollisen uskon" välistä jaottelua ei siis pystytä perustellusti tekemään, suomalaisen tai amerikkalaisenkaan oikeuslaitoksen päinvastaisista ratkaisuista huolimatta.</ref>--> Miten tämä itse asiassa voitaisiin tehdä? – Ajantasaisen tieteenfilosofian mukaan ei mitenkään muutoin kuin ''edellyttämällä lähtökohtaisesti'' tiettyjen todistamattomissa olevien perususkomusten totuus – periaatteessa aivan samaan tapaan kuin "uskonnollisten totuusväitteiden" perusteluissakin. Logiikkakin on aivan samaan tapaan käytettävissä kaikessa perustelemisessa. Ainoastaan naturalistinen mytologia, jonka mukaan ihmiskunta jakautuu "järkeviin uskonnottomiin" ja "järjettömiin uskonnollisiin" ihmisiin,<ref>Asiaa ei tosin läheskään aina esitetä näin peittelemättömän räikeässä muodossa, mutta tämä asennoituminen on yhtä kaikki monessa yhteydessä niin selvästi havaittavissa, että tietämättömyys siitä tai sen huomiotta jättäminen tekisi mahdottomaksi ensinkään ymmärtää tiettyjä ajallemme tyypillisiä ilmiöitä. Tämän artikkelin laatimiseen johtanut "objektiivisesti arvioiden – – [l]ogiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei – – ollut todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa" -väittämäkin on yksi esimerkki tästä ilmiökentästä.</ref> estää seuraajiaan näkemästä näitä selviä tosiasioita.<ref>Viime kädessä tämä kaiken inhimillisen tiedon uskonvaraisuus (riippuvuus todistamattomissa olevista perususkomuksista) on jopa itsestäänselvän ilmeistä: looginen päättely lähtee aina joistain premisseistä, siis oletuksista, joita ei todisteta vaan otetaan sellaisinaan päättelyn lähtökohdiksi, eikä luonnontiedekään pysty tarjoamaan logiikalle mitään "lopullisesti oikeiksi todistettuja" lähtökohtia, joista se sitten pystyisi edelleen loogisesti johtamaan "oikeiksi todistettuja" tuloksia kysymyksenasettelujensa vastauksiksi. Tämänhän osoittaa jo luonnontieteiden historiakin "tieteellisine vallankumouksineen".</ref>

	Kaiken kaikkiaan näyttäisikin siis siltä kuin Helsingin käräjäoikeus olisi tässä kohdin viime kädessä vain lapsekkaan hyväuskoisesti seurannut ammattitieteenfilosofien jo aikoja sitten perustellusti hylkäämää naiivia [[Kari_Enqvist#Uskonnottomuus\|positivistista tieteisoptimismia]]. Tieteenfilosofian ulkopuolellahan tällaista ajattelua kyllä valitettavasti muutoinkin yhä esiintyy, mistä tunnettuna suomalaisesimerkkinä on professori [[Kari Enqvist]]. Ehkäpä joku Helsingin käräjäoikeuden juristi oli vain "joutunut Enon<ref>{{Lehtiviite \| Tekijä = Jussi Ahlroth \| Otsikko = [http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Eno+etsii+elämän+tarkoitusta/HS20091224SI1KU01ghp Eno etsii elämän tarkoitusta] \| Julkaisu = HS \| Ajankohta = 24.12.2009 \| Numero = \| Sivut = C1 \| Tunniste = \| Viitattu = 6.3.2010}}</ref> imuun" ja pudonnut tämän mukana logiikan ja järkiperustelujen varaisen (ja siksi lähtökohtaisesti yleisen oikeustajun mukaisen ja sillä kontrolloitavissa<ref>Suomessa virallisesti voimassa oleva [http://fi.wikipedia.org/wiki/Laillisuusperiaate laillisuusperiaate] ja sen mukainen lainsäädäntömmekin edellyttää, että viranomaisen toimien [http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030434 "on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia"] (hallintolain 2 luvun 6 §), minkä luulisi edellyttävän mm. sitä, että tuomioistuinpäätökset ovat edes kauttaaltaan järjenmukaisia eivätkä siksi voi päätyä "kafkamaisuuksiin".</ref> olevan) oikeudenkäytön "veneestä"<ref>Vrt. Helsingin vaakuna.</ref> – ja tältä osin vetänyt koko kyseisen istuntokokoonpanon perässään?		Kaiken kaikkiaan näyttäisikin siis siltä kuin Helsingin käräjäoikeus olisi tässä kohdin viime kädessä vain lapsekkaan hyväuskoisesti seurannut ammattitieteenfilosofien jo aikoja sitten perustellusti hylkäämää naiivia [[Kari_Enqvist#Uskonnottomuus\|positivistista tieteisoptimismia]]. Tieteenfilosofian ulkopuolellahan tällaista ajattelua kyllä valitettavasti muutoinkin yhä esiintyy, mistä tunnettuna suomalaisesimerkkinä on professori [[Kari Enqvist]]. Ehkäpä joku Helsingin käräjäoikeuden juristi oli vain "joutunut Enon<ref>{{Lehtiviite \| Tekijä = Jussi Ahlroth \| Otsikko = [http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Eno+etsii+elämän+tarkoitusta/HS20091224SI1KU01ghp Eno etsii elämän tarkoitusta] \| Julkaisu = HS \| Ajankohta = 24.12.2009 \| Numero = \| Sivut = C1 \| Tunniste = \| Viitattu = 6.3.2010}}</ref> imuun" ja pudonnut tämän mukana logiikan ja järkiperustelujen varaisen (ja siksi lähtökohtaisesti yleisen oikeustajun mukaisen ja sillä kontrolloitavissa<ref>Suomessa virallisesti voimassa oleva [http://fi.wikipedia.org/wiki/Laillisuusperiaate laillisuusperiaate] ja sen mukainen lainsäädäntömmekin edellyttää, että viranomaisen toimien [http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030434 "on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia"] (hallintolain 2 luvun 6 §), minkä luulisi edellyttävän mm. sitä, että tuomioistuinpäätökset ovat edes kauttaaltaan järjenmukaisia eivätkä siksi voi päätyä "kafkamaisuuksiin".</ref> olevan) oikeudenkäytön "veneestä"<ref>Vrt. [http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/c/c4/Helsinki.vaakuna.svg Helsingin vaakuna].</ref> – ja tältä osin vetänyt koko kyseisen istuntokokoonpanon perässään?

	<!--		<!--

Darter: sitaattimuotoiluja

2012-06-18T05:53:14Z

sitaattimuotoiluja

← Vanhempi versio		Versio 18. kesäkuuta 2012 kello 05.53
Rivi 1:		Rivi 1:
	Erästä viimeaikaista uskonrauhan rikkomissyytettä käsitelleeseen juttuun antamassaan ratkaisussa Helsingin käräjäoikeus oli lausunut mm. seuraavaa:		Erästä viimeaikaista uskonrauhan rikkomissyytettä käsitelleeseen juttuun antamassaan ratkaisussa Helsingin käräjäoikeus oli lausunut mm. seuraavaa:

	* ''"[O]bjektiivisesti arvioiden jo minkä tahansa uskonnon olemukseen kuuluu, että sen käsitteisiin liittyvä totuus oli suhteellista. Logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ollut todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa."''<ref name="HginKO">http://www.kko.fi/58715.htm: Asian käsittely alemmissa oikeuksissa – Käräjäoikeuden tuomio 8.9.2009 – Kohta 1: Uskonrauhan rikkominen – neljännen kappaleen toinen ja kolmas virke</ref>		{{Quotation\|''"[O]bjektiivisesti arvioiden jo minkä tahansa uskonnon olemukseen kuuluu, että sen käsitteisiin liittyvä totuus oli suhteellista. Logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ollut todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa."''<ref name="HginKO">http://www.kko.fi/58715.htm: Asian käsittely alemmissa oikeuksissa – Käräjäoikeuden tuomio 8.9.2009 – Kohta 1: Uskonrauhan rikkominen – neljännen kappaleen toinen ja kolmas virke</ref>}}

	Tämä aikanaan tehdyn ratkaisun osaperustelu on kristillisen apologetiikan kannalta ilman muuta monellakin tapaa merkityksellinen, joten se antaa aiheen jatkoanalyysiin.		Tämä aikanaan tehdyn ratkaisun osaperustelu on kristillisen apologetiikan kannalta ilman muuta monellakin tapaa merkityksellinen, joten se antaa aiheen jatkoanalyysiin.
Rivi 73:		Rivi 73:
	Edellä siteeratun ratkaisuperustelun pohjaksi Helsingin käräjäoikeus oli lausunut seuraavaa:		Edellä siteeratun ratkaisuperustelun pohjaksi Helsingin käräjäoikeus oli lausunut seuraavaa:

	"''Käräjäoikeus katsoi yleisesti ottaen olevan selvää, että erilaisten uskonnollisten käsitteiden totuusarvosta ei voitu käydä keskustelua samalla tasolla kuin millä keskusteltiin esimerkiksi luonnontieteisiin liittyvistä kysymyksistä. Jälkimmäiset voitiin todistaa oikeiksi''[.]"<ref>http://www.kko.fi/58715.htm: Asian käsittely alemmissa oikeuksissa – Käräjäoikeuden tuomio 8.9.2009 – Kohta 1: Uskonrauhan rikkominen – neljännen kappaleen ensimmäinen ja toinen virke</ref>		{{Quotation\|''Käräjäoikeus katsoi yleisesti ottaen olevan selvää, että erilaisten uskonnollisten käsitteiden totuusarvosta ei voitu käydä keskustelua samalla tasolla kuin millä keskusteltiin esimerkiksi luonnontieteisiin liittyvistä kysymyksistä. Jälkimmäiset voitiin todistaa oikeiksi''[.]<ref>http://www.kko.fi/58715.htm: Asian käsittely alemmissa oikeuksissa – Käräjäoikeuden tuomio 8.9.2009 – Kohta 1: Uskonrauhan rikkominen – neljännen kappaleen ensimmäinen ja toinen virke</ref>}}

	Tätä lausumaa vaikuttaisi olevan jokseenkin mahdoton käsittää muuksi kuin naturalistisen mytologian kritiikittömäksi seuraamiseksi. Mikään tieteenfilosofian nykytilasta kohtuullisenkaan hyvin perillä oleva taho ei allekirjoittaisi tällaista väittämää.		Tätä lausumaa vaikuttaisi olevan jokseenkin mahdoton käsittää muuksi kuin naturalistisen mytologian kritiikittömäksi seuraamiseksi. Mikään tieteenfilosofian nykytilasta kohtuullisenkaan hyvin perillä oleva taho ei allekirjoittaisi tällaista väittämää.

Apollos: täydentäviä loppuviitteitä

2012-06-13T09:29:02Z

täydentäviä loppuviitteitä

← Vanhempi versio		Versio 13. kesäkuuta 2012 kello 09.29
Rivi 55:		Rivi 55:
	== Juridis-ideologista taustaa ==		== Juridis-ideologista taustaa ==

	Vuoteen 1998 asti Suomessa oli voimassa jumalanpilkan kieltävä laki, joka v. 1999 muutettiin<ref>v. 1977 annettua Kirkko ja valtio -komitean mietintöehdotusta myötäillen</ref> "uskonrauhan rikkomiskielloksi"; näin oli ollut tarkoitus saada samalla Jumala-sana poistetuksi rikoslaista, mikä tosin ei sitten onnistunutkaan, mutta Jumalan pilkkaamisen lisäksi rikosoikeudellisen kiellon piiri on nyt joka tapauksessa entistä laajempi: rangaistava on sitäkin, joka [[wp:Uskonrauhan_rikkominen\|"loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä"]].		Vuoteen 1998 asti Suomessa oli voimassa jumalanpilkan kieltävä laki, joka v. 1999 muutettiin<ref>v. 1977 annettua Kirkko ja valtio -komitean mietintöehdotusta myötäillen</ref> "uskonrauhan rikkomiskielloksi"; näin oli ollut tarkoitus saada samalla Jumala-sana poistetuksi rikoslaista, mikä tosin ei sitten onnistunutkaan,<ref>Eduskunta muutti annettua lakiesitystä tältä osin ja palautti Jumala-sanan lakiin: se on tuomittava rangaistukseen, joka "julkisesti pilkkaa Jumalaa" [http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001 Rikoslaki, 17 luku (Rikoksista yleistä järjestystä vastaan), 10 § (Uskonrauhan rikkominen), 1)-kohta, alku].</ref> mutta Jumalan pilkkaamisen lisäksi rikosoikeudellisen kiellon piiri on nyt joka tapauksessa entistä laajempi: rangaistava on sitäkin, joka [[wp:Uskonrauhan_rikkominen\|"loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä"]].

	=== Jumalanpilkan ja uskonrauhanrikkomisen vertailua ===		=== Jumalanpilkan ja uskonrauhanrikkomisen vertailua ===
Rivi 77:		Rivi 77:
	Tätä lausumaa vaikuttaisi olevan jokseenkin mahdoton käsittää muuksi kuin naturalistisen mytologian kritiikittömäksi seuraamiseksi. Mikään tieteenfilosofian nykytilasta kohtuullisenkaan hyvin perillä oleva taho ei allekirjoittaisi tällaista väittämää.		Tätä lausumaa vaikuttaisi olevan jokseenkin mahdoton käsittää muuksi kuin naturalistisen mytologian kritiikittömäksi seuraamiseksi. Mikään tieteenfilosofian nykytilasta kohtuullisenkaan hyvin perillä oleva taho ei allekirjoittaisi tällaista väittämää.

	Luonnontieteisiin liittyvät kysymykset ovat ensinnäkin kovin moninaisia, joten niiden niputtamista yhteen tällä tavoin voi pitää jo melkoisen "onnettomana tunarointina" sinänsä. Syvempi ongelma on kuitenkin siinä, että ''tuskin mitään'' luonnontieteisiin liittyvää kysymystä<ref>Tässä tarkoitettaneen pikemminkin tällaiseen kysymykseen ehdotettua vastausta kuin itse kysymystä, ja asiaa onkin tekstissä käsitelty näin olettaen, mutta kirjaimellinen "kysymysten oikeaksitodistamistulkinta" johtaisi joka tapauksessa vielä välittömämmin umpikujaan: miten kummassa minkään alan ''kysymyksiä'' voitaisiin "todistaa oikeiksi" (jotenkin olennaisesti paremmin kuin jonkin toisen alan kysymyksiä), saati että tämän voisi katsoa "yleisesti ottaen olevan selvää"?</ref> voidaan tosiasiallisesti "todistaa oikeaksi". Miten tämä itse asiassa voitaisiin tehdä? – Ajantasaisen tieteenfilosofian mukaan ei mitenkään muutoin kuin ''edellyttämällä lähtökohtaisesti'' tiettyjen todistamattomissa olevien perususkomusten totuus – periaatteessa aivan samaan tapaan kuin "uskonnollisten totuusväitteiden" perusteluissakin. Logiikkakin on aivan samaan tapaan käytettävissä kaikessa perustelemisessa. Ainoastaan naturalistinen mytologia, jonka mukaan ihmiskunta jakautuu "järkeviin uskonnottomiin" ja "järjettömiin uskonnollisiin" ihmisiin, estää seuraajiaan näkemästä näitä selviä tosiasioita.<ref>Viime kädessä tämä kaiken inhimillisen tiedon uskonvaraisuus (riippuvuus todistamattomissa olevista perususkomuksista) on jopa itsestäänselvän ilmeistä: looginen päättely lähtee aina joistain premisseistä, siis oletuksista, joita ei todisteta vaan otetaan sellaisinaan päättelyn lähtökohdiksi, eikä luonnontiedekään pysty tarjoamaan logiikalle mitään "lopullisesti oikeiksi todistettuja" lähtökohtia, joista se sitten pystyisi edelleen loogisesti johtamaan "oikeiksi todistettuja" tuloksia kysymyksenasettelujensa vastauksiksi.</ref>		Luonnontieteisiin liittyvät kysymykset ovat ensinnäkin kovin moninaisia, joten niiden niputtamista yhteen tällä tavoin voi pitää jo melkoisen "onnettomana tunarointina" sinänsä. Syvempi ongelma on kuitenkin siinä, että ''tuskin mitään'' luonnontieteisiin liittyvää kysymystä<ref>Tässä tarkoitettaneen pikemminkin tällaiseen kysymykseen ehdotettua vastausta kuin itse kysymystä, ja asiaa onkin tekstissä käsitelty näin olettaen, mutta kirjaimellinen "kysymysten oikeaksitodistamistulkinta" johtaisi joka tapauksessa vielä välittömämmin umpikujaan: miten kummassa minkään alan ''kysymyksiä'' voitaisiin "todistaa oikeiksi" (jotenkin olennaisesti paremmin kuin jonkin toisen alan kysymyksiä), saati että tämän voisi katsoa "yleisesti ottaen olevan selvää"?</ref> voidaan tosiasiallisesti "todistaa oikeaksi". Miten tämä itse asiassa voitaisiin tehdä? – Ajantasaisen tieteenfilosofian mukaan ei mitenkään muutoin kuin ''edellyttämällä lähtökohtaisesti'' tiettyjen todistamattomissa olevien perususkomusten totuus – periaatteessa aivan samaan tapaan kuin "uskonnollisten totuusväitteiden" perusteluissakin. Logiikkakin on aivan samaan tapaan käytettävissä kaikessa perustelemisessa. Ainoastaan naturalistinen mytologia, jonka mukaan ihmiskunta jakautuu "järkeviin uskonnottomiin" ja "järjettömiin uskonnollisiin" ihmisiin,<ref>Asiaa ei tosin läheskään aina esitetä näin peittelemättömän räikeässä muodossa, mutta tämä asennoituminen on yhtä kaikki monessa yhteydessä niin selvästi havaittavissa, että tietämättömyys siitä tai sen huomiotta jättäminen tekisi mahdottomaksi ensinkään ymmärtää tiettyjä ajallemme tyypillisiä ilmiöitä. Tämän artikkelin laatimiseen johtanut "objektiivisesti arvioiden – – [l]ogiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei – – ollut todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa" -väittämäkin on yksi esimerkki tästä ilmiökentästä.</ref> estää seuraajiaan näkemästä näitä selviä tosiasioita.<ref>Viime kädessä tämä kaiken inhimillisen tiedon uskonvaraisuus (riippuvuus todistamattomissa olevista perususkomuksista) on jopa itsestäänselvän ilmeistä: looginen päättely lähtee aina joistain premisseistä, siis oletuksista, joita ei todisteta vaan otetaan sellaisinaan päättelyn lähtökohdiksi, eikä luonnontiedekään pysty tarjoamaan logiikalle mitään "lopullisesti oikeiksi todistettuja" lähtökohtia, joista se sitten pystyisi edelleen loogisesti johtamaan "oikeiksi todistettuja" tuloksia kysymyksenasettelujensa vastauksiksi. Tämänhän osoittaa jo luonnontieteiden historiakin "tieteellisine vallankumouksineen".</ref>

	Kaiken kaikkiaan näyttäisikin siis siltä kuin Helsingin käräjäoikeus olisi tässä kohdin viime kädessä vain lapsekkaan hyväuskoisesti seurannut ammattitieteenfilosofien jo aikoja sitten perustellusti hylkäämää naiivia [[Kari_Enqvist#Uskonnottomuus\|positivistista tieteisoptimismia]]. Tieteenfilosofian ulkopuolellahan tällaista ajattelua kyllä valitettavasti muutoinkin yhä esiintyy, mistä tunnettuna suomalaisesimerkkinä on professori [[Kari Enqvist]]. Ehkäpä joku Helsingin käräjäoikeuden juristi oli vain "joutunut Enon<ref>{{Lehtiviite \| Tekijä = Jussi Ahlroth \| Otsikko = [http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Eno+etsii+elämän+tarkoitusta/HS20091224SI1KU01ghp Eno etsii elämän tarkoitusta] \| Julkaisu = HS \| Ajankohta = 24.12.2009 \| Numero = \| Sivut = C1 \| Tunniste = \| Viitattu = 6.3.2010}}</ref> imuun" ja pudonnut tämän mukana logiikan ja järkiperustelujen varaisen (ja siksi lähtökohtaisesti yleisen oikeustajun mukaisen ja sillä kontrolloitavissa<ref>Suomessa virallisesti voimassa oleva [http://fi.wikipedia.org/wiki/Laillisuusperiaate laillisuusperiaate] ja sen mukainen lainsäädäntömmekin edellyttää, että viranomaisen toimien [http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030434 "on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia"] (hallintolain 2 luvun 6 §), minkä luulisi edellyttävän mm. sitä, että tuomioistuinpäätökset ovat edes kauttaaltaan järjenmukaisia eivätkä siksi voi päätyä "kafkamaisuuksiin".</ref> olevan) oikeudenkäytön "veneestä"<ref>Vrt. Helsingin vaakuna.</ref> – ja tältä osin vetänyt koko kyseisen istuntokokoonpanon perässään?		Kaiken kaikkiaan näyttäisikin siis siltä kuin Helsingin käräjäoikeus olisi tässä kohdin viime kädessä vain lapsekkaan hyväuskoisesti seurannut ammattitieteenfilosofien jo aikoja sitten perustellusti hylkäämää naiivia [[Kari_Enqvist#Uskonnottomuus\|positivistista tieteisoptimismia]]. Tieteenfilosofian ulkopuolellahan tällaista ajattelua kyllä valitettavasti muutoinkin yhä esiintyy, mistä tunnettuna suomalaisesimerkkinä on professori [[Kari Enqvist]]. Ehkäpä joku Helsingin käräjäoikeuden juristi oli vain "joutunut Enon<ref>{{Lehtiviite \| Tekijä = Jussi Ahlroth \| Otsikko = [http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Eno+etsii+elämän+tarkoitusta/HS20091224SI1KU01ghp Eno etsii elämän tarkoitusta] \| Julkaisu = HS \| Ajankohta = 24.12.2009 \| Numero = \| Sivut = C1 \| Tunniste = \| Viitattu = 6.3.2010}}</ref> imuun" ja pudonnut tämän mukana logiikan ja järkiperustelujen varaisen (ja siksi lähtökohtaisesti yleisen oikeustajun mukaisen ja sillä kontrolloitavissa<ref>Suomessa virallisesti voimassa oleva [http://fi.wikipedia.org/wiki/Laillisuusperiaate laillisuusperiaate] ja sen mukainen lainsäädäntömmekin edellyttää, että viranomaisen toimien [http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030434 "on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia"] (hallintolain 2 luvun 6 §), minkä luulisi edellyttävän mm. sitä, että tuomioistuinpäätökset ovat edes kauttaaltaan järjenmukaisia eivätkä siksi voi päätyä "kafkamaisuuksiin".</ref> olevan) oikeudenkäytön "veneestä"<ref>Vrt. Helsingin vaakuna.</ref> – ja tältä osin vetänyt koko kyseisen istuntokokoonpanon perässään?

Apollos: /* "Loogisen positivismin" naturalistiset myytit ratkaisuperustelun taustana */ lapsuksen pikakorjaus

2012-06-12T11:48:50Z

"Loogisen positivismin" naturalistiset myytit ratkaisuperustelun taustana: lapsuksen pikakorjaus

← Vanhempi versio		Versio 12. kesäkuuta 2012 kello 11.48
Rivi 79:		Rivi 79:
	Luonnontieteisiin liittyvät kysymykset ovat ensinnäkin kovin moninaisia, joten niiden niputtamista yhteen tällä tavoin voi pitää jo melkoisen "onnettomana tunarointina" sinänsä. Syvempi ongelma on kuitenkin siinä, että ''tuskin mitään'' luonnontieteisiin liittyvää kysymystä<ref>Tässä tarkoitettaneen pikemminkin tällaiseen kysymykseen ehdotettua vastausta kuin itse kysymystä, ja asiaa onkin tekstissä käsitelty näin olettaen, mutta kirjaimellinen "kysymysten oikeaksitodistamistulkinta" johtaisi joka tapauksessa vielä välittömämmin umpikujaan: miten kummassa minkään alan ''kysymyksiä'' voitaisiin "todistaa oikeiksi" (jotenkin olennaisesti paremmin kuin jonkin toisen alan kysymyksiä), saati että tämän voisi katsoa "yleisesti ottaen olevan selvää"?</ref> voidaan tosiasiallisesti "todistaa oikeaksi". Miten tämä itse asiassa voitaisiin tehdä? – Ajantasaisen tieteenfilosofian mukaan ei mitenkään muutoin kuin ''edellyttämällä lähtökohtaisesti'' tiettyjen todistamattomissa olevien perususkomusten totuus – periaatteessa aivan samaan tapaan kuin "uskonnollisten totuusväitteiden" perusteluissakin. Logiikkakin on aivan samaan tapaan käytettävissä kaikessa perustelemisessa. Ainoastaan naturalistinen mytologia, jonka mukaan ihmiskunta jakautuu "järkeviin uskonnottomiin" ja "järjettömiin uskonnollisiin" ihmisiin, estää seuraajiaan näkemästä näitä selviä tosiasioita.<ref>Viime kädessä tämä kaiken inhimillisen tiedon uskonvaraisuus (riippuvuus todistamattomissa olevista perususkomuksista) on jopa itsestäänselvän ilmeistä: looginen päättely lähtee aina joistain premisseistä, siis oletuksista, joita ei todisteta vaan otetaan sellaisinaan päättelyn lähtökohdiksi, eikä luonnontiedekään pysty tarjoamaan logiikalle mitään "lopullisesti oikeiksi todistettuja" lähtökohtia, joista se sitten pystyisi edelleen loogisesti johtamaan "oikeiksi todistettuja" tuloksia kysymyksenasettelujensa vastauksiksi.</ref>		Luonnontieteisiin liittyvät kysymykset ovat ensinnäkin kovin moninaisia, joten niiden niputtamista yhteen tällä tavoin voi pitää jo melkoisen "onnettomana tunarointina" sinänsä. Syvempi ongelma on kuitenkin siinä, että ''tuskin mitään'' luonnontieteisiin liittyvää kysymystä<ref>Tässä tarkoitettaneen pikemminkin tällaiseen kysymykseen ehdotettua vastausta kuin itse kysymystä, ja asiaa onkin tekstissä käsitelty näin olettaen, mutta kirjaimellinen "kysymysten oikeaksitodistamistulkinta" johtaisi joka tapauksessa vielä välittömämmin umpikujaan: miten kummassa minkään alan ''kysymyksiä'' voitaisiin "todistaa oikeiksi" (jotenkin olennaisesti paremmin kuin jonkin toisen alan kysymyksiä), saati että tämän voisi katsoa "yleisesti ottaen olevan selvää"?</ref> voidaan tosiasiallisesti "todistaa oikeaksi". Miten tämä itse asiassa voitaisiin tehdä? – Ajantasaisen tieteenfilosofian mukaan ei mitenkään muutoin kuin ''edellyttämällä lähtökohtaisesti'' tiettyjen todistamattomissa olevien perususkomusten totuus – periaatteessa aivan samaan tapaan kuin "uskonnollisten totuusväitteiden" perusteluissakin. Logiikkakin on aivan samaan tapaan käytettävissä kaikessa perustelemisessa. Ainoastaan naturalistinen mytologia, jonka mukaan ihmiskunta jakautuu "järkeviin uskonnottomiin" ja "järjettömiin uskonnollisiin" ihmisiin, estää seuraajiaan näkemästä näitä selviä tosiasioita.<ref>Viime kädessä tämä kaiken inhimillisen tiedon uskonvaraisuus (riippuvuus todistamattomissa olevista perususkomuksista) on jopa itsestäänselvän ilmeistä: looginen päättely lähtee aina joistain premisseistä, siis oletuksista, joita ei todisteta vaan otetaan sellaisinaan päättelyn lähtökohdiksi, eikä luonnontiedekään pysty tarjoamaan logiikalle mitään "lopullisesti oikeiksi todistettuja" lähtökohtia, joista se sitten pystyisi edelleen loogisesti johtamaan "oikeiksi todistettuja" tuloksia kysymyksenasettelujensa vastauksiksi.</ref>

	Kaiken kaikkiaan näyttäisikin siis siltä kuin Helsingin käräjäoikeus olisi tässä kohdin viime kädessä vain lapsekkaan hyväuskoisesti seurannut ammattitieteenfilosofien jo aikoja sitten perustellusti hylkäämää naiivia [[Kari_Enqvist#Uskonnottomuus\|positivistista tieteisoptimismia]]. Tieteenfilosofian ulkopuolellahan tällaista ajattelua kyllä valitettavasti muutoinkin yhä esiintyy, mistä tunnettuna suomalaisesimerkkinä on professori [[Kari Enqvist]]. Ehkäpä joku Helsingin ~~hovioikeusjuristi~~ oli vain "joutunut Enon<ref>{{Lehtiviite \| Tekijä = Jussi Ahlroth \| Otsikko = [http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Eno+etsii+elämän+tarkoitusta/HS20091224SI1KU01ghp Eno etsii elämän tarkoitusta] \| Julkaisu = HS \| Ajankohta = 24.12.2009 \| Numero = \| Sivut = C1 \| Tunniste = \| Viitattu = 6.3.2010}}</ref> imuun" ja pudonnut tämän mukana logiikan ja järkiperustelujen varaisen (ja siksi lähtökohtaisesti yleisen oikeustajun mukaisen ja sillä kontrolloitavissa<ref>Suomessa virallisesti voimassa oleva [http://fi.wikipedia.org/wiki/Laillisuusperiaate laillisuusperiaate] ja sen mukainen lainsäädäntömmekin edellyttää, että viranomaisen toimien [http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030434 "on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia"] (hallintolain 2 luvun 6 §), minkä luulisi edellyttävän mm. sitä, että tuomioistuinpäätökset ovat edes kauttaaltaan järjenmukaisia eivätkä siksi voi päätyä "kafkamaisuuksiin".</ref> olevan) oikeudenkäytön "veneestä"<ref>Vrt. Helsingin vaakuna.</ref> – ja tältä osin vetänyt koko kyseisen istuntokokoonpanon perässään?		Kaiken kaikkiaan näyttäisikin siis siltä kuin Helsingin käräjäoikeus olisi tässä kohdin viime kädessä vain lapsekkaan hyväuskoisesti seurannut ammattitieteenfilosofien jo aikoja sitten perustellusti hylkäämää naiivia [[Kari_Enqvist#Uskonnottomuus\|positivistista tieteisoptimismia]]. Tieteenfilosofian ulkopuolellahan tällaista ajattelua kyllä valitettavasti muutoinkin yhä esiintyy, mistä tunnettuna suomalaisesimerkkinä on professori [[Kari Enqvist]]. Ehkäpä joku Helsingin käräjäoikeuden juristi oli vain "joutunut Enon<ref>{{Lehtiviite \| Tekijä = Jussi Ahlroth \| Otsikko = [http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Eno+etsii+elämän+tarkoitusta/HS20091224SI1KU01ghp Eno etsii elämän tarkoitusta] \| Julkaisu = HS \| Ajankohta = 24.12.2009 \| Numero = \| Sivut = C1 \| Tunniste = \| Viitattu = 6.3.2010}}</ref> imuun" ja pudonnut tämän mukana logiikan ja järkiperustelujen varaisen (ja siksi lähtökohtaisesti yleisen oikeustajun mukaisen ja sillä kontrolloitavissa<ref>Suomessa virallisesti voimassa oleva [http://fi.wikipedia.org/wiki/Laillisuusperiaate laillisuusperiaate] ja sen mukainen lainsäädäntömmekin edellyttää, että viranomaisen toimien [http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030434 "on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia"] (hallintolain 2 luvun 6 §), minkä luulisi edellyttävän mm. sitä, että tuomioistuinpäätökset ovat edes kauttaaltaan järjenmukaisia eivätkä siksi voi päätyä "kafkamaisuuksiin".</ref> olevan) oikeudenkäytön "veneestä"<ref>Vrt. Helsingin vaakuna.</ref> – ja tältä osin vetänyt koko kyseisen istuntokokoonpanon perässään?

	<!--		<!--
Rivi 122:		Rivi 122:

	-->		-->

	==Viitteet==		==Viitteet==
	{{Viitteet}}		{{Viitteet}}

Apollos: täydennystä ("loogisen") positivismin naturalistisesta mytologiasta; ei enää "yhtä keskeneräinen"

2012-06-12T11:46:53Z

täydennystä ("loogisen") positivismin naturalistisesta mytologiasta; ei enää "yhtä keskeneräinen"

@@ Rivi 1: / Rivi 1: @@
-Erästä viimeaikaista uskonrauhan rikkomissyytettä käsitelleeseen juttuun antamassaan ratkaisussa Helsingin käräjäoikeus oli lausunut mm. seuraavaa<ref>http://www.kko.fi/58715.htm: Asian käsittely alemmissa oikeuksissa – Käräjäoikeuden tuomio 8.9.2009 – Kohta 1: Uskonrauhan rikkominen – neljännen kappaleen toinen ja kolmas virke</ref>:
+Erästä viimeaikaista uskonrauhan rikkomissyytettä käsitelleeseen juttuun antamassaan ratkaisussa Helsingin käräjäoikeus oli lausunut mm. seuraavaa:
-* ''"[O]bjektiivisesti arvioiden jo minkä tahansa uskonnon olemukseen kuuluu, että sen käsitteisiin liittyvä totuus oli suhteellista. Logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ollut todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa."''
+* ''"[O]bjektiivisesti arvioiden jo minkä tahansa uskonnon olemukseen kuuluu, että sen käsitteisiin liittyvä totuus oli suhteellista. Logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ollut todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa."''<ref name="HginKO">http://www.kko.fi/58715.htm: Asian käsittely alemmissa oikeuksissa – Käräjäoikeuden tuomio 8.9.2009 – Kohta 1: Uskonrauhan rikkominen – neljännen kappaleen toinen ja kolmas virke</ref>
 Tämä aikanaan tehdyn ratkaisun osaperustelu on kristillisen apologetiikan kannalta ilman muuta monellakin tapaa merkityksellinen, joten se antaa aiheen jatkoanalyysiin.
 Koska tämä nimenomainen perustelutapa on ollut välitön syy käsillä olevan artikkelin kirjoittamisen aloittamiseen, artikkelin olisi selvyyden vuoksi voinut otsikoida pitemminkin: esim. '''"Uskonnon olemus, logiikka ja myytit Suomen oikeuskäytännössä"'''. Tällainen lisäys olisi kuitenkin tarpeettomasti rajannut artikkelin sisältöä. Oikeutta ei jaeta tyhjiössä. Se, että käräjäoikeus ylipäänsä katsoi voivansa nojautua tällaiseen järkeilyyn, onkin mitä ilmeisimmin oire yhteiskunnassamme paljon laajemmallekin levinneestä harhaluulojen vallassa elämisestä, joka vaatii kokonaisvaltaista vastausotetta, ei vain joidenkin oireiden hoitoyritystä, niiden pelkästä päivittelemisestä puhumattakaan.
 == Mitä oikeastaan sanottiin ==
@@ Rivi 15: / Rivi 13: @@
 {| {{prettytable}}
 |-
-!{{hl2}} | Helsingin KO:n tekstikohta
+!{{hl2}} | Helsingin KO:n tekstikohta<ref name="HginKO" />
 !{{hl2}} | tulkinta
 !{{hl2}} | kommentti
@@ Rivi 71: / Rivi 69: @@
 Tätä taustaa vasten tässä artikkelissa puheena olevan ratkaisun sanavalintaa voinee jopa jossain määrin ymmärtää: juttuja setviessään oikeusistuimet joutuvat tulkitsemaan "lainsäätäjän tahtoa", ja kun nyt suojeltaviksi on säädetty tiettyjen yhdyskuntien "pyhänä pitämiset" sinänsä niiltä mitään muita kriteereitä vaatimatta, logiikan ja järkiperusteluiden etsintä ei tämän lain tulkinnassa yleensäkään korostune; tämä väljästi muotoillun lainsäädännön aiheuttama kolmansien osapuolien uskomusmaailman käytännöllinen tulkintaongelma voineekin sitten näyttää tuomarien silmin katsottuna "minkä hyvänsä uskonnon olemukseen kuuluvalta sen käsitteiden totuuden suhteellisuudelta"<ref>Eri uskontojen todellisuuskäsitysten erilaisuuden toteamisesta on helppoa (ja mahdollisesti myös helpottavan tuntuista) tehdä virheellinen jatkopäätelmä ''kaikkien niiden totuuden "suhteellisuudesta"'', kun taas oikea päätelmä olisi ollut yksinkertaisesti se, että ''kaikki ne eivät voi olla totta yhtä aikaa''. Ensinmainittu päätelmä johtaa sitten logiikan ja järkiperusteluiden vastaisuuteen muka asiaankuulumattomina, kun taas jälkimmäinen olisi alleviivannut juuri näiden tarvetta totuuden tunnistamiseksi ja erottamiseksi harhoista – jos ehkä ei niinkään juridisesti merkityksellisen "pyhänä pitämisen" rajaamisessa sinänsä, niin oman sielun autuudeksi sitäkin enemmän.</ref> ja päätyä sellaisena ratkaisuperusteluihin. – Yhtä kaikki näin on tehty pahasti virheellinen tulkinta, johon on syytä totuuden nimessä puuttua.
 ==Viitteet==
 {{Viitteet}}

Apollos: /* Mitä oikeastaan sanottiin */ rautalankaa...

2012-06-11T09:40:17Z

Mitä oikeastaan sanottiin: rautalankaa...

← Vanhempi versio		Versio 11. kesäkuuta 2012 kello 09.40
Rivi 50:		Rivi 50:

	\|}		\|}

			Tutkistelun tulos on näin ollen se, että tällaisilla päätösperusteilla ja -perusteluilla maamme oikeuslaitos on ainakin joiltain osin jo "maalannut itsensä nurkkaan" eli päätynyt ''loogiseen umpikujaan'': jos virallisesti ajatellaan olevan olemassa elämänalueita, joilla logiikka ja järkiperustelut ovat asiaankuulumattomia, ja jos oikeuslaitos katsoo voivansa käyttää tällaista kantaa ratkaisuperusteenaan, koko oikeusvaltion perusidea on menetetty: kun oikeusistuin niin halutessaan irtautuu ratkaisuissaan logiikan ja järkiperusteiden asettamista rajoista, ratkaisuja ei enää voi ennakoida järjellä eikä niistä voi jälkikäteenkään vakuuttua niiden järkiperusteluihin tutustumalla, vaan eletään oikeudellisen mielivallan alaisuudessa – jos nyt logiikka ja järkiperusteet ovat muutoin "tarkoituksenmukaiseksi" harkitun oikeusistuinratkaisun tiellä, sen pahempi logiikalle ja järkiperusteille: "oikeushan" voi pelkällä omalla julistuksellaan niistä vapaasti irtisanoutuakin.

			Näin oikeusistuinten toiminta "esoterisoituu" kaiken "maalaisjärkisen" kontrollin ulottumattomiin, jolloin kansalaisten oikeussuojan kannalta olisi parempi ratkoa jutut vaikkapa arpomalla<ref>väärinkäytösten välttämiseksi kaikkien kulloinkin asianosaisten tahojen edustajien yhdessä kontrolloiman järjestelyn mukaisesti tietenkin</ref>: todennäköisyyslait sentään antaisivat ratkaisuille tietynlaisen ennakoitavuuden, jolloin ainakin todetunkaltaiselta kafkamaisuudelta varmasti vältyttäisiin.

	== Juridis-ideologista taustaa ==		== Juridis-ideologista taustaa ==

Apollos: tarkennuksia

2012-06-09T18:18:53Z

tarkennuksia

← Vanhempi versio		Versio 9. kesäkuuta 2012 kello 18.18
Rivi 65:		Rivi 65:
	Ongelmallista tilanteessa on, että nyt pyhä-sanaa ei enää käytetäkään objektiivisessa vaan subjektiivisessa merkityksessä: tämän lain piirissä on mikä hyvänsä, mitä jokin tällainen yhdyskunta vain "muutoin pitää pyhänä". Näin lainsäädännön sovellusala periaatteessa ja mahdollisesti käytännössäkin muuttuu aina, kun Suomeen rekisteröidään uusia uskonnollisia yhdyskuntia tai kun aiemmin rekisteröidyt mahdollisesti lakkaavat olemasta tai muuttavat pitämyksiään – ja oikeuslaitoksemme tehtäväksi on jätetty kaikkien näiden pyhänä pitämisten kohdentumisen tulkinta.<ref>Tietysti ratkaisut käytännössä nojaavat "asiantuntijatodistajien" lausuntoihin, mutta näiden edes summittaista yhteismitallisuutta ei voitane mitenkään varmistaa.</ref>		Ongelmallista tilanteessa on, että nyt pyhä-sanaa ei enää käytetäkään objektiivisessa vaan subjektiivisessa merkityksessä: tämän lain piirissä on mikä hyvänsä, mitä jokin tällainen yhdyskunta vain "muutoin pitää pyhänä". Näin lainsäädännön sovellusala periaatteessa ja mahdollisesti käytännössäkin muuttuu aina, kun Suomeen rekisteröidään uusia uskonnollisia yhdyskuntia tai kun aiemmin rekisteröidyt mahdollisesti lakkaavat olemasta tai muuttavat pitämyksiään – ja oikeuslaitoksemme tehtäväksi on jätetty kaikkien näiden pyhänä pitämisten kohdentumisen tulkinta.<ref>Tietysti ratkaisut käytännössä nojaavat "asiantuntijatodistajien" lausuntoihin, mutta näiden edes summittaista yhteismitallisuutta ei voitane mitenkään varmistaa.</ref>

	Tätä taustaa vasten tässä artikkelissa puheena olevan ratkaisun sanavalintaa voinee jopa jossain määrin ymmärtää: juttuja setviessään oikeusistuimet joutuvat tulkitsemaan "lainsäätäjän tahtoa", ja kun nyt suojeltaviksi on säädetty tiettyjen yhdyskuntien "pyhänä pitämiset" sinänsä niiltä mitään muita kriteereitä vaatimatta, logiikan ja järkiperusteluiden etsintä ei tämän lain tulkinnassa yleensäkään korostune; tämä väljästi muotoillun lainsäädännön aiheuttama kolmansien osapuolien uskomusmaailman käytännöllinen tulkintaongelma voineekin sitten näyttää tuomarien silmin katsottuna "minkä hyvänsä uskonnon olemukseen kuuluvalta sen käsitteiden totuuden suhteellisuudelta"<ref>Eri uskontojen todellisuuskäsitysten erilaisuuden toteamisesta on helppoa (ja mahdollisesti myös helpottavan tuntuista) tehdä virheellinen jatkopäätelmä kaikkien niiden totuuden ''"suhteellisuudesta"'', kun taas oikea päätelmä olisi ollut yksinkertaisesti se, että kaikki ne eivät voi olla totta ''yhtä aikaa''. Ensinmainittu päätelmä johtaa sitten logiikan ja järkiperusteluiden vastaisuuteen muka asiaankuulumattomina, kun taas jälkimmäinen olisi alleviivannut juuri näiden tarvetta totuuden tunnistamiseksi ja erottamiseksi harhoista.</ref> ja päätyä sellaisena ratkaisuperusteluihin. – Yhtä kaikki näin on tehty pahasti virheellinen tulkinta, johon on syytä totuuden nimessä puuttua.		Tätä taustaa vasten tässä artikkelissa puheena olevan ratkaisun sanavalintaa voinee jopa jossain määrin ymmärtää: juttuja setviessään oikeusistuimet joutuvat tulkitsemaan "lainsäätäjän tahtoa", ja kun nyt suojeltaviksi on säädetty tiettyjen yhdyskuntien "pyhänä pitämiset" sinänsä niiltä mitään muita kriteereitä vaatimatta, logiikan ja järkiperusteluiden etsintä ei tämän lain tulkinnassa yleensäkään korostune; tämä väljästi muotoillun lainsäädännön aiheuttama kolmansien osapuolien uskomusmaailman käytännöllinen tulkintaongelma voineekin sitten näyttää tuomarien silmin katsottuna "minkä hyvänsä uskonnon olemukseen kuuluvalta sen käsitteiden totuuden suhteellisuudelta"<ref>Eri uskontojen todellisuuskäsitysten erilaisuuden toteamisesta on helppoa (ja mahdollisesti myös helpottavan tuntuista) tehdä virheellinen jatkopäätelmä ''kaikkien niiden totuuden "suhteellisuudesta"'', kun taas oikea päätelmä olisi ollut yksinkertaisesti se, että ''kaikki ne eivät voi olla totta yhtä aikaa''. Ensinmainittu päätelmä johtaa sitten logiikan ja järkiperusteluiden vastaisuuteen muka asiaankuulumattomina, kun taas jälkimmäinen olisi alleviivannut juuri näiden tarvetta totuuden tunnistamiseksi ja erottamiseksi harhoista – jos ehkä ei niinkään juridisesti merkityksellisen "pyhänä pitämisen" rajaamisessa sinänsä, niin oman sielun autuudeksi sitäkin enemmän.</ref> ja päätyä sellaisena ratkaisuperusteluihin. – Yhtä kaikki näin on tehty pahasti virheellinen tulkinta, johon on syytä totuuden nimessä puuttua.

	==Viitteet==		==Viitteet==
	{{Viitteet}}		{{Viitteet}}