Konstruktivismi vs. Realismi: Maailmankatsomus ja uskonto - Muutoshistoria

Samuli Koivisto: +sitaattiboksi

2017-06-25T20:03:41Z

+sitaattiboksi

← Vanhempi versio		Versio 25. kesäkuuta 2017 kello 20.03
Rivi 295:		Rivi 295:
	Samanlainen kahtiajako ohjaa myös suomalaisen raamatuntutkimuksen valtavirtaa. Yhtäältä sitä hallitsee usko historiallisen raamatuntutkimuksen puolueettomuuteen:		Samanlainen kahtiajako ohjaa myös suomalaisen raamatuntutkimuksen valtavirtaa. Yhtäältä sitä hallitsee usko historiallisen raamatuntutkimuksen puolueettomuuteen:

	Eksegeettinen tutkimus ei rakennu millekään erityiselle filosofialle (vaikka yksityisillä eksegeeteillä saattaakin olla erilaisia filosofis-eksegeettisiä tendenssejä) vaan induktiolle. Teksteistä kerätään havaintoja. Näiden pohjalta pyritään sitten tutkittavasta asiasta muodostamaan mahdollisimman luontevia tulkintoja. Eksegetiikan voima on nimenomaan induktiivisessa detaljityössä.<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Räisänen, Heikki \| Nimeke = Raamattunäkemystä etsimässä \| Julkaisija = Helsinki: Gaudeamus \| Vuosi = 1984 \| Sivu = 12 }}</ref>		{{lainaus\|Eksegeettinen tutkimus ei rakennu millekään erityiselle filosofialle (vaikka yksityisillä eksegeeteillä saattaakin olla erilaisia filosofis-eksegeettisiä tendenssejä) vaan induktiolle. Teksteistä kerätään havaintoja. Näiden pohjalta pyritään sitten tutkittavasta asiasta muodostamaan mahdollisimman luontevia tulkintoja. Eksegetiikan voima on nimenomaan induktiivisessa detaljityössä.<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Räisänen, Heikki \| Nimeke = Raamattunäkemystä etsimässä \| Julkaisija = Helsinki: Gaudeamus \| Vuosi = 1984 \| Sivu = 12 }}</ref>}}

	Induktivismin ihanteena on objektiivinen ja erehtymätön tutkimus, joka päätyy väistämättömästi tuloksiinsa. Induktio merkitsee kohteesta tehtyjen huomioiden avulla suoritettua päättelyä, joka tuottaa väistämättömän johtopäätöksen. Historiallis-kriittinen raamatuntutkija ei tarvitse tutkimuksensa pohjaksi mitään lähtökohtaoletuksia, hänen havaintonsa tavoittavat tekstit sellaisenaan ilman tulkintoja, ja hän muodostaa tällä tavalla "mahdollisimman luontevan" kuvan tutkimuskohteesta. Tutkija ei ole sidoksissa mihinkään tulkintatraditioon tai teoreettis-filosofiseen viitekehykseen.		Induktivismin ihanteena on objektiivinen ja erehtymätön tutkimus, joka päätyy väistämättömästi tuloksiinsa. Induktio merkitsee kohteesta tehtyjen huomioiden avulla suoritettua päättelyä, joka tuottaa väistämättömän johtopäätöksen. Historiallis-kriittinen raamatuntutkija ei tarvitse tutkimuksensa pohjaksi mitään lähtökohtaoletuksia, hänen havaintonsa tavoittavat tekstit sellaisenaan ilman tulkintoja, ja hän muodostaa tällä tavalla "mahdollisimman luontevan" kuvan tutkimuskohteesta. Tutkija ei ole sidoksissa mihinkään tulkintatraditioon tai teoreettis-filosofiseen viitekehykseen.

Samuli Koivisto: Sisältöä toisaalla, pois täältä

2017-06-15T13:04:02Z

Sisältöä toisaalla, pois täältä

Näytä muutokset

Samuli Koivisto: tämä sisältö löydetty toisaalta wikissä, pois siis täältä.

2017-06-13T20:56:41Z

tämä sisältö löydetty toisaalta wikissä, pois siis täältä.

@@ Rivi 345: / Rivi 345: @@
 Välttämättömien järjen periaatteiden varaan rakentuvan tutkimuksen ongelma on Plantingan mukaan samantapainen kuin neutraalin perinteen. Se käyttää hyväkseen inhimillisen tiedon mahdollisuuksia niin rajoitetusti, ettei se tarjoa riittävää pohjaa uskonnolliselle ja maailmankatsomukselliselle tiedolle ja uskonnon opetukselle.<ref>Vrt.{{Kirjaviite | Tekijä = Plantinga, A. | Nimeke = Warranted Christian Belief | Julkaisija = New York: Oxford Univeristy Press | Vuosi = 2000 | Sivu = 418}}</ref>
-==== Naturalistinen lähestymistapa ====
+==== Naturalistinen lähestymistapa ja sen realistinen kritiikki ====
-Naturalistinen lähestymistapa tieteelliseen raamatuntutkimukseen sai yhden perinteisen ilmauksensa saksalaisen filosofin ja historioitsijan Ernst Troeltschin (1865-1923) ajattelussa, jonka päätavoitteena oli luoda tieteellinen pohja uskonnolle. Troeltsch puolusti kahta periaatetta: (1) Historiallinen tieto on mahdollista, koska kaikki tapahtumat seuraavat samoja säännönmukaisuuksia tai luonnonlakeja. (2) Kaikki historialliset tapahtumat liittyvät toisiinsa ja ovat riippuvaisia toisistaan. Mitään tapahtumaa ei voi erottaa historiallisten syiden ja seurausten ketjusta.
+{{Pääartikkeli|[[Ernst Troeltsch]]}}
 ===== Naturalismin sisäisiä jännitteitä =====

Samuli Koivisto: loput viitteet

2017-06-10T21:34:12Z

loput viitteet

Näytä muutokset

Samuli Koivisto: +luokka

2017-05-15T18:43:27Z

+luokka

← Vanhempi versio		Versio 15. toukokuuta 2017 kello 18.43
Rivi 442:		Rivi 442:
	== Viitteet ==		== Viitteet ==
	* Lähdeteos: {{Kirjaviite \| Tekijä = Puolimatka, T. \| Nimeke = Opetuksen teoria: Konstruktivismista realismiin \| Julkaisija = Helsinki: Tammi \| Vuosi = 2002}}		* Lähdeteos: {{Kirjaviite \| Tekijä = Puolimatka, T. \| Nimeke = Opetuksen teoria: Konstruktivismista realismiin \| Julkaisija = Helsinki: Tammi \| Vuosi = 2002}}
	{{Viitteet}}		{{Viitteet\|sarakkeet}}

			[[Luokka:Filosofia]]

Samuli Koivisto: samaa sisältöä oli jo toisessa artikkelissa, poistetaan se siis täältä ja viitaan tähän toiseen artikkeliin

2017-03-04T12:17:40Z

samaa sisältöä oli jo toisessa artikkelissa, poistetaan se siis täältä ja viitaan tähän toiseen artikkeliin

@@ Rivi 172: / Rivi 172: @@
 ==== Naturalismi ja järjen alkuperä ====
-Plantingan argumentti on seuraavanlainen. Kutsutaan ateistiseksi konstruktivismiksi sellaista näkemystä, jonka mukaan Jumalaa ei ole olemassa vaan että Jumala on ihmisen ajatuskonstruktio. Tästä seuraa naturalistinen lähestymistapa, jonka mukaan kaikki on selitettävä luonnollisten syiden pohjalta. Kun ateistinen konstruktivismi ja naturalismi yhdistetään evoluutioteoriaan, saadaan käsitys, jonka mukaan ihmisen tiedolliset kyvyt ja valmiudet ovat kehittyneet pelkästään evoluutioteorian kuvaamien prosessien ja mekanismien välityksellä. Tämä merkitsee sitä, että ne ovat kehittyneet ilman että kukaan on suunnitellut niiden kehitystä. (Jos taas evoluutioteoria ymmärretään teistisesti, saadaan käsitys, jonka mukaan Jumala on ohjannut ihmisen tiedollisten valmiuksien kehitystä.) Arkikokemuksen mukaan ihmisen tiedolliset valmiudet ovat verraten luotettavia, jos ne toimivat normaalisti sellaisissa olosuhteissa, jotka ovat niiden toiminnan kannalta sopivia. Tämä johtaa ongelmaan: Mitä syytä olisi olettaa ihmisten tiedollisten valmiuksien kehittyneen luotettaviksi, jos ne olisivat seurausta sattumanvaraisesti kehitysprosessista? Mitä syytä on olettaa, että evoluutioprosessi ilman Jumalan ohjausta tuottaisi ihmiselle tiedollisia valmiuksia, joilla olisi taipumus normaalioloissa tuottaa tosia uskomuksia tai tehdä ihmiselle mahdolliseksi havainnoimalla ja päättelemällä päästä luotettavaan käsitykseen todellisuuden luonteesta? Ateistisesti ymmärretyn evoluutioteorian pohjalta olisi syytä olettaa ihmisen tiedollisten kykyjen kehittyvän luotettaviksi ainoastaan sikäli kuin luotettavuudella on merkitystä eloonjäämisen kannalta. Luonnonvalinta ei suosi tosia uskomuksia sen takia, että ne ovat tosia. Darwin itse herätti epäilyksen inhimillisen tiedon luotettavuudesta naturalistisesti ymmärretyn evoluutioteorian näkökulmasta:
+{{Pääartikkeli|[[Älyllisten kykyjen luotettavuus]]}}
-Minussa herää aina hirvittävä epäilys, onko ihmismielen muodostamilla vakaumuksilla mitään arvoa, ovatko ne ollenkaan luotettavia, ottaen huomioon, että ihmismieli on kehittynyt alempien eläinten mielistä. Luottaisiko kukaan apinan mielessä kehittyneisiin vakaumuksiin, jos sen mielessä on yleensä mitään vakaumuksia.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Darwin, Charles | Nimeke = The Life and Letters of Charles Darwin Including an Autobiographical Chapter, toim. Francis Darwin | Julkaisija = London: John Murray | Vuosi = 1887:I | Sivu = 315-316}}</ref>
+Plantingan argumentti on seuraavanlainen. Kutsutaan ateistiseksi konstruktivismiksi sellaista näkemystä, jonka mukaan Jumalaa ei ole olemassa vaan että Jumala on ihmisen ajatuskonstruktio. Tästä seuraa naturalistinen lähestymistapa, jonka mukaan kaikki on selitettävä luonnollisten syiden pohjalta. Kun ateistinen konstruktivismi ja naturalismi yhdistetään evoluutioteoriaan, saadaan käsitys, jonka mukaan ihmisen tiedolliset kyvyt ja valmiudet ovat kehittyneet pelkästään evoluutioteorian kuvaamien prosessien ja mekanismien välityksellä. Tämä merkitsee sitä, että ne ovat kehittyneet ilman että kukaan on suunnitellut niiden kehitystä. (Jos taas evoluutioteoria ymmärretään teistisesti, saadaan käsitys, jonka mukaan Jumala on ohjannut ihmisen tiedollisten valmiuksien kehitystä.)
-Plantingan argumentin tarkoituksena on tukea Darwinin epäilystä. Hänen argumenttinsa lähtökohtana on kaksi väitettä. 1) Todennäköisyys, että ihmisen tiedolliset valmiudet kehittyisivät luotettaviksi naturalistisesti ymmärretyn evoluution pohjalta, on joko alhainen tai sellainen, jota ei ole mahdollista luotettavasti määrittää. 2) Tiedostaessaan tämän todennäköisyyden olevan alhainen tai tutkimaton naturalistilla on syy epäillä tiedollisten valmiuksiensa luotettavuutta. Koska ateistilla on syy epäillä tiedollisten kykyjensä luotettavuutta, hänellä on syy epäillä kaikkia uskomuksia, jotka ovat näiden tiedollisten kykyjen tuotetta. Toisin sanoen, hänellä on syy epäillä kaikkia uskomuksiaan. Koska ateistinen konstruktivismi on eräs hänen uskomuksistaan, hänellä on syy epäillä sitä. Tämä merkitsee, että ateistinen konstruktivismi on sisäisesti epäjohdonmukainen, koska sen omat perustavat oletukset tekevät sitä puoltavat perustelut epäilyksenalaisiksi: kaikki ne syyt, joiden ateistinen konstruktivisti katsoo tukevan vakaumustaan, tulevat epäilyksenalaisiksi sen omien oletusten pohjalta.
+Arkikokemuksen mukaan ihmisen tiedolliset valmiudet ovat verraten luotettavia, jos ne toimivat normaalisti sellaisissa olosuhteissa, jotka ovat niiden toiminnan kannalta sopivia. Tämä johtaa ongelmaan: Mitä syytä olisi olettaa ihmisten tiedollisten valmiuksien kehittyneen luotettaviksi, jos ne olisivat seurausta sattumanvaraisesti kehitysprosessista? Mitä syytä on olettaa, että evoluutioprosessi ilman Jumalan ohjausta tuottaisi ihmiselle tiedollisia valmiuksia, joilla olisi taipumus normaalioloissa tuottaa tosia uskomuksia tai tehdä ihmiselle mahdolliseksi havainnoimalla ja päättelemällä päästä luotettavaan käsitykseen todellisuuden luonteesta? Ateistisesti ymmärretyn evoluutioteorian pohjalta olisi syytä olettaa ihmisen tiedollisten kykyjen kehittyvän luotettaviksi ainoastaan sikäli kuin luotettavuudella on merkitystä eloonjäämisen kannalta. Luonnonvalinta ei suosi tosia uskomuksia sen takia, että ne ovat tosia.
 ==== Järjen teistinen alkuperä ====

Samuli Koivisto: /* Realistinen teoria */ listamuotoilu

2016-10-07T19:21:52Z

Realistinen teoria: listamuotoilu

← Vanhempi versio		Versio 7. lokakuuta 2016 kello 19.21
Rivi 150:		Rivi 150:
	Realistisen näkemyksen mukaan on järjenvastaista ajatella Jumalan olemassaolon riippuvan ihmisen käsityksistä tai uskomuksista. Ihminen on rajallisuutensa takia täysin riippuvainen Jumalasta, mutta olisi outoa ajatella, että ikuinen, ääretön ja kaikkivaltias Jumala olisi jollakin tavalla riippuvainen aikaan ja paikkaan sidotusta ihmisestä, jonka elämä kestää vain lyhyen hetken. Jumalan olemassaolo ei riipu ihmisen käsityksistä, toiveista, uskomuksista, kielipeleistä eikä inhimillisen kielen rajoituksista. Jumala on olemassa riippumatta siitä, uskooko kukaan häneen. Hänen olemuksensa ei riipu ihmisen toiveista tai haluista. Ihminen ja koko luotu todellisuus sen sijaan voi olla olemassa vain niin kauan kuin Jumala pitää sitä yllä. "Jos Jumala vetäisi pois ylläpitävän voimansa, luotu todellisuus katoaisi kuin tietokoneen kuva, kun sähköjohto irrotetaan seinästä."<ref>(Plantinga 1991)</ref>		Realistisen näkemyksen mukaan on järjenvastaista ajatella Jumalan olemassaolon riippuvan ihmisen käsityksistä tai uskomuksista. Ihminen on rajallisuutensa takia täysin riippuvainen Jumalasta, mutta olisi outoa ajatella, että ikuinen, ääretön ja kaikkivaltias Jumala olisi jollakin tavalla riippuvainen aikaan ja paikkaan sidotusta ihmisestä, jonka elämä kestää vain lyhyen hetken. Jumalan olemassaolo ei riipu ihmisen käsityksistä, toiveista, uskomuksista, kielipeleistä eikä inhimillisen kielen rajoituksista. Jumala on olemassa riippumatta siitä, uskooko kukaan häneen. Hänen olemuksensa ei riipu ihmisen toiveista tai haluista. Ihminen ja koko luotu todellisuus sen sijaan voi olla olemassa vain niin kauan kuin Jumala pitää sitä yllä. "Jos Jumala vetäisi pois ylläpitävän voimansa, luotu todellisuus katoaisi kuin tietokoneen kuva, kun sähköjohto irrotetaan seinästä."<ref>(Plantinga 1991)</ref>

	Teologista realismia edustavat sellaiset klassiset ajattelijat kuin Aurelios Augustinus (354-430), Tuomas Akvinolainen (1225-1274), Blaise Pascal (1623-1662), John Locke (1632-1704), George Berkeley (1685-1753), Thomas Reid (1710-1796), Gottfried Wilhelm Leibniz (1646-1716), Soren Kierkegaard (1813-1855), Max Scheler (1874-1928) ja Lev Shestov (1866-1938). Tunnetuista kasvatusajattelijoista teologinen realisti oli esimerkiksi Johan Amos Comenius (1592-1670). Nykyisessä kasvatuskeskustelussa sitä puolustavat mm. Jeff Astley, David Carr, John Haldane, John Kleinig, Terry McLaughlin ja Elmer Thiessen. Nykyisessä filosofisessa keskustelussa sitä edustavat mm. William P. Alston, Alasdair MacIntyre, Alvin Plantinga, Nicholas Rescher, Eleanor Stump, Charles Taylor, Peter van Inwagen, Nicholas Wolterstorff ja Linda Zagzebski. Teologinen realismi saa erilaisia muotoja eri ajattelijoilla. Seuraavassa pyritään esittämään yksi mahdollinen tapa käsitteellistää teologista realismia.		Teologista realismia edustavat sellaiset klassiset ajattelijat kuin
			*Aurelios Augustinus (354-430)
			*Tuomas Akvinolainen (1225-1274)
			*Blaise Pascal (1623-1662)
			*John Locke (1632-1704)
			*George Berkeley (1685-1753)
			*Thomas Reid (1710-1796)
			*Gottfried Wilhelm Leibniz (1646-1716)
			*Soren Kierkegaard (1813-1855)
			*Max Scheler (1874-1928) ja
			*Lev Shestov (1866-1938).

			Tunnetuista kasvatusajattelijoista teologinen realisti oli esimerkiksi '''Johan Amos Comenius''' (1592-1670). Nykyisessä kasvatuskeskustelussa sitä puolustavat mm. Jeff Astley, David Carr, John Haldane, John Kleinig, Terry McLaughlin ja Elmer Thiessen. Nykyisessä filosofisessa keskustelussa sitä edustavat mm. William P. Alston, Alasdair MacIntyre, Alvin Plantinga, Nicholas Rescher, Eleanor Stump, Charles Taylor, Peter van Inwagen, Nicholas Wolterstorff ja Linda Zagzebski. Teologinen realismi saa erilaisia muotoja eri ajattelijoilla. Seuraavassa pyritään esittämään yksi mahdollinen tapa käsitteellistää teologista realismia.

	Realistit ovat kiinnostuneita todellisuuden perimmäisestä olemuksesta. Tältä pohjalta pyritään ratkaisemaan, miten ihmisen tulisi elää. Illuusiot ja utopiat koetaan kielteisiksi, koska ne estävät ihmistä kohtaamasta todellisuutta. Ihmisen tulisi perimmältään ohjata toimintansa ja elämänsä valinnat totuuden eikä utopioiden tai illuusioiden pohjalta. Tieto Jumalasta auttaa ihmistä ymmärtämään itseään ja maailmaa. Ilman tällaista näkemystä ihmisen alkuperästä myös ihmisen itsetiedostus jää olennaisesti vajaaksi. Tieto Jumalasta luo perustan syvenevälle itsetiedostukselle. Jos ihminen ei tunne alkuperäänsä, hän ei ymmärrä itseään.		Realistit ovat kiinnostuneita todellisuuden perimmäisestä olemuksesta. Tältä pohjalta pyritään ratkaisemaan, miten ihmisen tulisi elää. Illuusiot ja utopiat koetaan kielteisiksi, koska ne estävät ihmistä kohtaamasta todellisuutta. Ihmisen tulisi perimmältään ohjata toimintansa ja elämänsä valinnat totuuden eikä utopioiden tai illuusioiden pohjalta. Tieto Jumalasta auttaa ihmistä ymmärtämään itseään ja maailmaa. Ilman tällaista näkemystä ihmisen alkuperästä myös ihmisen itsetiedostus jää olennaisesti vajaaksi. Tieto Jumalasta luo perustan syvenevälle itsetiedostukselle. Jos ihminen ei tunne alkuperäänsä, hän ei ymmärrä itseään.
Rivi 440:		Rivi 452:
	Erityisesti lukion uskonnonopetuksessa painopistettä on joskus siirretty kristinuskon sisällöstä länsimaisten naturalististen tutkijoiden uskontokritiikkiin, jota esitellään "tieteellisen raamatuntutkimuksen" nimissä. Sikäli kuin konstruktivistinen käsitys uskonnosta yhdistyy naturalistiseen perusoletukseen, se johtaa kahteen ongelmaan uskonnon opetuksessa: (1) naturalistisen lähestymistavan yksipuolinen soveltaminen johtaa siihen, että uskonnonopetuksesta tulee uskontokritiikkiä; (2) suopeuden periaatteesta luopuminen yhdistyneenä ei-realistiseen ja relativistiseen hermeneutiikkaan johtaa siihen, että tulkinta ei tee oikeutta tekstin omalle sisällölle vaan projisoi siihen vieraita merkityksiä.		Erityisesti lukion uskonnonopetuksessa painopistettä on joskus siirretty kristinuskon sisällöstä länsimaisten naturalististen tutkijoiden uskontokritiikkiin, jota esitellään "tieteellisen raamatuntutkimuksen" nimissä. Sikäli kuin konstruktivistinen käsitys uskonnosta yhdistyy naturalistiseen perusoletukseen, se johtaa kahteen ongelmaan uskonnon opetuksessa: (1) naturalistisen lähestymistavan yksipuolinen soveltaminen johtaa siihen, että uskonnonopetuksesta tulee uskontokritiikkiä; (2) suopeuden periaatteesta luopuminen yhdistyneenä ei-realistiseen ja relativistiseen hermeneutiikkaan johtaa siihen, että tulkinta ei tee oikeutta tekstin omalle sisällölle vaan projisoi siihen vieraita merkityksiä.

	Realistisen kritiikin mukaan kaikkia uskontoja ja maailmankatsomuksia tulisi lähestyä suopeuden periaatteella pyrkien tekemään oikeutta niiden omille lähtökohdille. Uskontoja ja niiden pyhiä tekstejä tulisi ymmärtää niiden omasta identiteetistä käsin ja tehdä oikeutta sille, mitä ne väittävät itsestään. Tekstiä on ymmärrettävä sen omilla ehdoilla. Tutkija ja opettaja voi pitää kiinni omasta vakaumuksestaan ja samalla tehdä oikeutta muille näkemyksille. Tulkitsijalla ei ole oikeutta salakuljettaa omaa näkemystään tekstiin. Naturalistisen ideologian edustajat eivät kunnioita uskonnollisia tekstejä ja yhteisöjä, vaan katsovat oikeudekseen konstruoida ne oman näkemyksensä mukaisesti.		Realistisen kritiikin mukaan kaikkia uskontoja ja maailmankatsomuksia tulisi lähestyä suopeuden periaatteella pyrkien tekemään oikeutta niiden omille lähtökohdille. Uskontoja ja niiden pyhiä tekstejä tulisi ymmärtää niiden omasta identiteetistä käsin ja tehdä oikeutta sille, mitä ne väittävät itsestään. Tekstiä on ymmärrettävä sen omilla ehdoilla. Tutkija ja opettaja voi pitää kiinni omasta vakaumuksestaan ja samalla tehdä oikeutta muille näkemyksille. Tulkitsijalla ei ole oikeutta salakuljettaa omaa näkemystään tekstiin. Naturalistisen ideologian edustajat eivät kunnioita uskonnollisia tekstejä ja yhteisöjä, vaan katsovat oikeudekseen konstruoida ne oman näkemyksensä mukaisesti.

	== Yhteenveto ==		== Yhteenveto ==

Samuli Koivisto: Ylimääräisiä välilyöntejä pois

2016-10-02T16:23:34Z

Ylimääräisiä välilyöntejä pois

Näytä muutokset

Samuli Koivisto: Muotoiluja

2016-10-01T17:27:23Z

Muotoiluja

Näytä muutokset

Samuli Koivisto: Listamuotoilun korjaus, lähdeteoksen lisäys

2016-10-01T17:18:31Z

Listamuotoilun korjaus, lähdeteoksen lisäys

← Vanhempi versio		Versio 1. lokakuuta 2016 kello 17.18
Rivi 205:		Rivi 205:
	Koska Augustinuksen teistinen lähtökohta antoi hänelle syyn olettaa, että ihminen voi saada luotettavaa tietoa todellisuudesta, Augustinus pyrki torjumaan skeptikkojen väitteen, jonka mukaan tieto ei ole mahdollista. Augustinuksen argumentissa on kaksi vaihetta. Ensinnäkin hän pyrkii osoittamaan, että on ainakin neljä aluetta, joilla ihminen voi saavuttaa käsityksiä, joita on mahdotonta epäillä.<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Skirbekk, Gunnar & Gilje, Nils \| Nimeke = Filosofins historia \| Julkaisija = Uddevalla: Daidalos \| Vuosi = 1995 \| Sivu = 163-169}}</ref><ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Aspelin, Gunnar \| Nimeke = Tankens vägar. En översikt av filosofiens utveckling Del I \| Julkaisija = Karlshamn: Doxa \| Vuosi = 1981 \| Sivu = 183-185}}</ref>		Koska Augustinuksen teistinen lähtökohta antoi hänelle syyn olettaa, että ihminen voi saada luotettavaa tietoa todellisuudesta, Augustinus pyrki torjumaan skeptikkojen väitteen, jonka mukaan tieto ei ole mahdollista. Augustinuksen argumentissa on kaksi vaihetta. Ensinnäkin hän pyrkii osoittamaan, että on ainakin neljä aluetta, joilla ihminen voi saavuttaa käsityksiä, joita on mahdotonta epäillä.<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Skirbekk, Gunnar & Gilje, Nils \| Nimeke = Filosofins historia \| Julkaisija = Uddevalla: Daidalos \| Vuosi = 1995 \| Sivu = 163-169}}</ref><ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Aspelin, Gunnar \| Nimeke = Tankens vägar. En översikt av filosofiens utveckling Del I \| Julkaisija = Karlshamn: Doxa \| Vuosi = 1981 \| Sivu = 183-185}}</ref>

	# Skeptikkojen mukaan emme voi luottaa siihen, että aistihavainnot antavat meille luotettavaa tietoa, koska havainnot eivät riipu pelkästään havaintojen kohteiden ominaisuuksista, vaan myös havainnoitsijan suhteesta havainnon kohteisiin. Käytännössä huomaamme, että aistit välillä pettävät meitä ja asiat näyttävät erilaisilta eri tunnetiloissa, erilaisista näkökulmista, eri etäisyyksiltä ja esimerkiksi veden ja sumun läpi nähtyinä.		# Skeptikkojen mukaan emme voi luottaa siihen, että aistihavainnot antavat meille luotettavaa tietoa, koska havainnot eivät riipu pelkästään havaintojen kohteiden ominaisuuksista, vaan myös havainnoitsijan suhteesta havainnon kohteisiin. Käytännössä huomaamme, että aistit välillä pettävät meitä ja asiat näyttävät erilaisilta eri tunnetiloissa, erilaisista näkökulmista, eri etäisyyksiltä ja esimerkiksi veden ja sumun läpi nähtyinä. <br> <br> Augustinus huomauttaa tähän, että vaikka aistit välillä pettävätkin meitä, ei kuitenkaan ole mahdollista tulla tällä tavalla petetyksi, ellei ole olemassa. "Jos olen erehtynyt, olen olemassa" (Si fallor, sum). <br><br> Se joka ei ole olemassa, ei varmasti voi erehtyä! ─ ─ Koska minun täytyy olla olemassa voidakseni erehtyä, niin vaikka olisin erehtynyt, en mitenkään voi erehtyä siinä tiedossani, että olen olemassa. Tästä myös seuraa, että en erehdy tietäessäni, että tiedän. Sillä samoin kuin tiedän, että olen olemassa, niin myös tiedän tämän tosiasian ─ että tiedän sen.<ref>Augustinus, Aurelius. De civitate Dei 11.26.</ref> <br><br> Augustinuksen argumentti oli perustana Descartesin samansuuntaiselle argumentille, jossa tämä etsi varmaa tietoa järjestelmällisen epäilyn kautta ja päätyi lopulta siihen varmana pitämäänsä tietoon, ettei hän voi epäillä sitä, että hän epäilee. Koska hän epäilee, hän tietää ajattelevansa, ja koska hän ajattelee, hän tietää olevansa olemassa. (Cogito, ergo sum). Kun ihminen epäilee havaintojaan, hän ei kuitenkaan epäillessään voi epäillä sitä että epäilee, eikä siksi voi epäillä sitä, että on olemassa. Ihminen ei voi epäillä, ellei hän ole olemassa, ja siksi on mahdotonta epäillä esimerkiksi aistien luotettavuutta ja samanaikaisesti epäillä omaa olemassaoloaan. Niinpä on olemassa totuus, jota epäilevä ihminen ei voi epäillä: se että hän on olemassa.

	Augustinus huomauttaa tähän, että vaikka aistit välillä pettävätkin meitä, ei kuitenkaan ole mahdollista tulla tällä tavalla petetyksi, ellei ole olemassa. "Jos olen erehtynyt, olen olemassa" (Si fallor, sum).
	Se joka ei ole olemassa, ei varmasti voi erehtyä! ─ ─ Koska minun täytyy olla olemassa voidakseni erehtyä, niin vaikka olisin erehtynyt, en mitenkään voi erehtyä siinä tiedossani, että olen olemassa. Tästä myös seuraa, että en erehdy tietäessäni, että tiedän. Sillä samoin kuin tiedän, että olen olemassa, niin myös tiedän tämän tosiasian ─ että tiedän sen.<ref>Augustinus, Aurelius. De civitate Dei 11.26.</ref>

	Augustinuksen argumentti oli perustana Descartesin samansuuntaiselle argumentille, jossa tämä etsi varmaa tietoa järjestelmällisen epäilyn kautta ja päätyi lopulta siihen varmana pitämäänsä tietoon, ettei hän voi epäillä sitä, että hän epäilee. Koska hän epäilee, hän tietää ajattelevansa, ja koska hän ajattelee, hän tietää olevansa olemassa. (Cogito, ergo sum). Kun ihminen epäilee havaintojaan, hän ei kuitenkaan epäillessään voi epäillä sitä että epäilee, eikä siksi voi epäillä sitä, että on olemassa. Ihminen ei voi epäillä, ellei hän ole olemassa, ja siksi on mahdotonta epäillä esimerkiksi aistien luotettavuutta ja samanaikaisesti epäillä omaa olemassaoloaan. Niinpä on olemassa totuus, jota epäilevä ihminen ei voi epäillä: se että hän on olemassa.

	# Kun epäilys viedään riittävän pitkälle, ei epäilijä Augustinuksen mukaan saa pelkästään tietoa siitä, että hän on olemassa vaan myöskin tietoa siitä, että hän epäilee, haluaa, ajattelee ja tuntee, sekä että hän tietää sen, että hän epäilee, haluaa ja ajattelee. Toisin sanoen, ihminen saa tietoa omasta itsestään, omasta sisäisestä minuudestaan.		# Kun epäilys viedään riittävän pitkälle, ei epäilijä Augustinuksen mukaan saa pelkästään tietoa siitä, että hän on olemassa vaan myöskin tietoa siitä, että hän epäilee, haluaa, ajattelee ja tuntee, sekä että hän tietää sen, että hän epäilee, haluaa ja ajattelee. Toisin sanoen, ihminen saa tietoa omasta itsestään, omasta sisäisestä minuudestaan.
	# Myös matematiikan alueella on käsityksiä, joita mikään epäilys ei voi horjuttaa. Ihmisen on mahdotonta epäillä, että 2 + 2 = 4.		# Myös matematiikan alueella on käsityksiä, joita mikään epäilys ei voi horjuttaa. Ihmisen on mahdotonta epäillä, että 2 + 2 = 4.
Rivi 460:		Rivi 454:

	== Viitteet ==		== Viitteet ==
			* Lähdeteos: {{Kirjaviite \| Tekijä = Puolimatka, T. \| Nimeke = Opetuksen teoria: Konstruktivismista realismiin \| Julkaisija = Helsinki: Tammi \| Vuosi = 2002}}
	{{Viitteet}}		{{Viitteet}}