Kirjallisuushistoriallinen menetelmä (raamatuntutkimus) - Muutoshistoria

Samuli Koivisto: +luokka

2015-07-04T20:01:06Z

+luokka

← Vanhempi versio		Versio 4. heinäkuuta 2015 kello 20.01
Rivi 59:		Rivi 59:

	== Katso myös ==		== Katso myös ==


	*[[Pseudonimien käyttö]]		*[[Pseudonimien käyttö]]
Rivi 71:		Rivi 70:

	{{raamatuntutkimus}}		{{raamatuntutkimus}}

			[[Luokka:Eksegetiikka]]

Apollos: /* Lähdekritiikin oletuksia */ kh/typofix

2013-06-10T13:03:52Z

Lähdekritiikin oletuksia: kh/typofix

← Vanhempi versio		Versio 10. kesäkuuta 2013 kello 13.03
Rivi 37:		Rivi 37:
	Johnson (1997: 98) kritisoi sitä, että monien mielessä vakaumus tutkimuksen kyvystä analysoida Raamatun kirjojen oletettuja lähteitä on muuttunut eräänlaiseksi alkemistien viisauden kiveksi, jonka avulla kuvitellaan voitavan ratkaista kaikenlaisia historiallisia ongelmia. Tällaista arvauksien varaan rakentuvaa lähdekriittistä menetelmää on sovellettu jokaiseen Vanhan ja Uuden testamentin kirjaan. Esimerkiksi [[Toinen kirje korinttilaisille\|2. Korinttilaiskirjeen]] osalta on luotu oletus, että sen ”lähteinä” on kaiken kaikkiaan viisi Paavalin kirjoittamaa kirjettä. Tutkimus ei ainoastaan oleta pystyvänsä tunnistamaan näitä ”lähteitä”, vaan se olettaa voivansa asettaa ne oikeaan ajalliseen järjestykseen. Jokaisen lähteeksi oletetun kirjeen taustalle oletetaan Paavalin ja hänen vastustajiensa välinen poleeminen kiista. ”Lähdeteorian” pohjalta oletetaan nyt voitavan määrittää tämän kiistan eri historialliset vaiheet. Tällä tavalla rakennetaan kuvaus, joka näyttää oikealta historiankirjoitukselta. Samanlaista lähestymistapaa on sovellettu Filippiläiskirjeeseen. Tämä lyhyt kirje on jaettu neljäksi eri ”lähteeksi”. Nämä ”lähteet” järjestetään aikajärjestykseen ja näin luodaan vaikutelma aidosta historiallisesta kuvauksesta, jonka kohteena on Paavalin ja filippiläisten suhteen kehitys (tai taantuma). Yksi ainoa kirjoitus näyttää tarjoavan pohjan monimutkaiselle historialliselle tapahtumasarjalle.		Johnson (1997: 98) kritisoi sitä, että monien mielessä vakaumus tutkimuksen kyvystä analysoida Raamatun kirjojen oletettuja lähteitä on muuttunut eräänlaiseksi alkemistien viisauden kiveksi, jonka avulla kuvitellaan voitavan ratkaista kaikenlaisia historiallisia ongelmia. Tällaista arvauksien varaan rakentuvaa lähdekriittistä menetelmää on sovellettu jokaiseen Vanhan ja Uuden testamentin kirjaan. Esimerkiksi [[Toinen kirje korinttilaisille\|2. Korinttilaiskirjeen]] osalta on luotu oletus, että sen ”lähteinä” on kaiken kaikkiaan viisi Paavalin kirjoittamaa kirjettä. Tutkimus ei ainoastaan oleta pystyvänsä tunnistamaan näitä ”lähteitä”, vaan se olettaa voivansa asettaa ne oikeaan ajalliseen järjestykseen. Jokaisen lähteeksi oletetun kirjeen taustalle oletetaan Paavalin ja hänen vastustajiensa välinen poleeminen kiista. ”Lähdeteorian” pohjalta oletetaan nyt voitavan määrittää tämän kiistan eri historialliset vaiheet. Tällä tavalla rakennetaan kuvaus, joka näyttää oikealta historiankirjoitukselta. Samanlaista lähestymistapaa on sovellettu Filippiläiskirjeeseen. Tämä lyhyt kirje on jaettu neljäksi eri ”lähteeksi”. Nämä ”lähteet” järjestetään aikajärjestykseen ja näin luodaan vaikutelma aidosta historiallisesta kuvauksesta, jonka kohteena on Paavalin ja filippiläisten suhteen kehitys (tai taantuma). Yksi ainoa kirjoitus näyttää tarjoavan pohjan monimutkaiselle historialliselle tapahtumasarjalle.

	Onko tämä kuitenkaan aitoa historiallista tutkimusta. Johnsonin<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Johnson, Luke Timothy \| Nimeke = The Real Jesus \| Julkaisija = Harper, San Francisco \| Vuosi = 1997 \| Kappale = \| Sivu = 99}}</ref> vastaus on kielteinen:		Onko tämä kuitenkaan aitoa historiallista tutkimusta? Johnsonin<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Johnson, Luke Timothy \| Nimeke = The Real Jesus \| Julkaisija = Harper, San Francisco \| Vuosi = 1997 \| Kappale = \| Sivu = 99}}</ref> vastaus on kielteinen:

	{{sitaatti\|Edustaako tämä aitoa historiankirjoitusta? Ei tietenkään. Saavutetut tulokset eivät perustu millekään uudelle todistusaineistolle eikä saavutettuja tuloksia ole mahdollista mitenkään kontrolloida. Kaikki perustuu siihen, että subjektiivisten kirjallisten arviointien pohjalta tekstin rakenne hajotetaan osiin, näitä osia aletaan kutsua lähteiksi ja kullekin lähteelle annetaan oma roolinsa oletetun yhteisöllisen draaman osana. Kyseessä on yksinkertaisesti vain haavekuva, pelkkä korttitalo. Vedä pois yksi kortti ja koko rakennelma romahtaa kasaan. Jos yksi ”sauma” ei olekaan merkki ”lähteestä” vaan toimii kirjallisena ilmaisukeinona, silloin koko kuva muuttuu. Jos ”lähteet” muutetaan uuteen järjestykseen, on seurauksena eri tapahtumajärjestys. Ei ole mitään tapaa kontrolloida tutkimustuloksia; ne perustuvat mielikuvitukseen, joka on valjastettu palvelemaan pakkomielteen omaista tarvetta tehdä historiallista tutkimusta tavalla tai toisella.\|Johnson<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Johnson, Luke Timothy \| Nimeke = The Real Jesus \| Julkaisija = Harper, San Francisco \| Vuosi = 1997 \| Kappale = \| Sivu = 99-100}}</ref>}}		{{sitaatti\|Edustaako tämä aitoa historiankirjoitusta? Ei tietenkään. Saavutetut tulokset eivät perustu millekään uudelle todistusaineistolle eikä saavutettuja tuloksia ole mahdollista mitenkään kontrolloida. Kaikki perustuu siihen, että subjektiivisten kirjallisten arviointien pohjalta tekstin rakenne hajotetaan osiin, näitä osia aletaan kutsua lähteiksi ja kullekin lähteelle annetaan oma roolinsa oletetun yhteisöllisen draaman osana. Kyseessä on yksinkertaisesti vain haavekuva, pelkkä korttitalo. Vedä pois yksi kortti ja koko rakennelma romahtaa kasaan. Jos yksi ”sauma” ei olekaan merkki ”lähteestä” vaan toimii kirjallisena ilmaisukeinona, silloin koko kuva muuttuu. Jos ”lähteet” muutetaan uuteen järjestykseen, on seurauksena eri tapahtumajärjestys. Ei ole mitään tapaa kontrolloida tutkimustuloksia; ne perustuvat mielikuvitukseen, joka on valjastettu palvelemaan pakkomielteen omaista tarvetta tehdä historiallista tutkimusta tavalla tai toisella.\|Johnson<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Johnson, Luke Timothy \| Nimeke = The Real Jesus \| Julkaisija = Harper, San Francisco \| Vuosi = 1997 \| Kappale = \| Sivu = 99-100}}</ref>}}

Apollos: kh/typofix

2013-06-10T12:59:13Z

kh/typofix

← Vanhempi versio		Versio 10. kesäkuuta 2013 kello 12.59
Rivi 31:		Rivi 31:
	Lähdekriittiset teoriat voivat olla älykkäitä, kekseliäitä ja osoittaa suurta oppineisuutta, mutta silti niiden historiallinen todistusarvo voi olla olematon.		Lähdekriittiset teoriat voivat olla älykkäitä, kekseliäitä ja osoittaa suurta oppineisuutta, mutta silti niiden historiallinen todistusarvo voi olla olematon.

	Arvovaltaisetkin tutkijat saattavat esittää lähdekriittisiä teorioita, jotka ovat kokonaan vailla historiallista pohjaa. Voimme ottaa esimerkiksi Raymond A. Brownin tutkimuksen Johanneksen evankeliumista ja Johanneksen kirjeistä. Brown analysoi näitä neljää dokumenttia, tekee oletuksia niiden lähteistä ja tekstin laatimisen vaiheista, ja pyrkii tältä pohjalta rakentamaan historiallisen kuvauksen ”Johanneksen yhteisön” elämästä, jota ei muuten pystytä paikallistamaan sen enempää paikallisesti kuin ajallisestikaan (Community of the Beloved Disciple, 1979). Tällaisen yrityksen ongelmat ovat ilmeiset. Johanneksen evankeliumia ja Johanneksen kirjeitä koskevat lähdekriittiset teoriat ovat täysin arvauksenomaisia eikä meillä ei ole mitään tapaa kontrolloida aiheesta esitettyjä oletuksia. Jotta lähdekriittistä teoriaa voitaisiin pitää edes jossakin mielessä tieteellisenä, sen pitäisi tarjota perusteltuja vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Minkä periaatteiden pohjalta lähteitä ja niiden laatimisen vaiheita erotellaan? Mitä syitä voidaan esittää sen puolesta, että oletetut palaset asetetaan tiettyyn järjestykseen? Mitä tapahtuisi, jos järjestys muutettaisiin? Luke Timothy Johnson suhtautuu hyvin kyynisesti Brownin tutkimustuloksiin:		Arvovaltaisetkin tutkijat saattavat esittää lähdekriittisiä teorioita, jotka ovat kokonaan vailla historiallista pohjaa. Voimme ottaa esimerkiksi Raymond A. Brownin tutkimuksen Johanneksen evankeliumista ja Johanneksen kirjeistä. Brown analysoi näitä neljää dokumenttia, tekee oletuksia niiden lähteistä ja tekstin laatimisen vaiheista, ja pyrkii tältä pohjalta rakentamaan historiallisen kuvauksen ”Johanneksen yhteisön” elämästä, jota ei muuten pystytä paikallistamaan sen enempää paikallisesti kuin ajallisestikaan (Community of the Beloved Disciple, 1979). Tällaisen yrityksen ongelmat ovat ilmeiset. Johanneksen evankeliumia ja Johanneksen kirjeitä koskevat lähdekriittiset teoriat ovat täysin arvauksenomaisia, eikä meillä ole mitään tapaa kontrolloida aiheesta esitettyjä oletuksia. Jotta lähdekriittistä teoriaa voitaisiin pitää edes jossakin mielessä tieteellisenä, sen pitäisi tarjota perusteltuja vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Minkä periaatteiden pohjalta lähteitä ja niiden laatimisen vaiheita erotellaan? Mitä syitä voidaan esittää sen puolesta, että oletetut palaset asetetaan tiettyyn järjestykseen? Mitä tapahtuisi, jos järjestys muutettaisiin? Luke Timothy Johnson suhtautuu hyvin kyynisesti Brownin tutkimustuloksiin:

	{{sitaatti\|Jälleen kerran tällainen harjoitelma tulisi ymmärtää mielikuvituksen leikiksi ennemmin kuin asialliseksi historiankirjoitukseksi. Otan esimerkiksi Raymond Brownin juuri siksi, että hän on tieteellisen kunnioitettavuuden ja asiallisuuden ruumiillistuma. Hänen nimeään ei yhdistetä sellaiseen, mikä on mielikuvituksellista ja muodin oikkujen mukaista. Kuitenkin koko hänen Johanneksen yhteisön ”historiaa” koskevan rakennelmansa perustana ei ole mitään sen vakaampaa perustaa kuin subjektiivisia arvioita ja epäilyttäviä metodologisia olettamuksia.\|Johnson<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Johnson, Luke Timothy \| Nimeke = The Real Jesus \| Julkaisija = Harper, San Francisco \| Vuosi = 1997 \| Kappale = \| Sivu = 100}}</ref>}}		{{sitaatti\|Jälleen kerran tällainen harjoitelma tulisi ymmärtää mielikuvituksen leikiksi ennemmin kuin asialliseksi historiankirjoitukseksi. Otan esimerkiksi Raymond Brownin juuri siksi, että hän on tieteellisen kunnioitettavuuden ja asiallisuuden ruumiillistuma. Hänen nimeään ei yhdistetä sellaiseen, mikä on mielikuvituksellista ja muodin oikkujen mukaista. Kuitenkin koko hänen Johanneksen yhteisön ”historiaa” koskevan rakennelmansa perustana ei ole mitään sen vakaampaa perustaa kuin subjektiivisia arvioita ja epäilyttäviä metodologisia olettamuksia.\|Johnson<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Johnson, Luke Timothy \| Nimeke = The Real Jesus \| Julkaisija = Harper, San Francisco \| Vuosi = 1997 \| Kappale = \| Sivu = 100}}</ref>}}

Samuli Koivisto: Viitteet Apowiki-muotoon, typofix, muotoiluja

2013-06-09T18:10:48Z

Viitteet Apowiki-muotoon, typofix, muotoiluja

Näytä muutokset

Spectator (19. heinäkuuta 2010 kello 13.59)

2010-07-19T13:59:38Z

← Vanhempi versio		Versio 19. heinäkuuta 2010 kello 13.59
Rivi 2:		Rivi 2:
	\|sisältö = Tämän osion pohjana on käytetty [[Tapio Puolimatka]]n kirjan ''Usko, tiede ja Raamattu'' sisältöä tekijän luvalla.}}		\|sisältö = Tämän osion pohjana on käytetty [[Tapio Puolimatka]]n kirjan ''Usko, tiede ja Raamattu'' sisältöä tekijän luvalla.}}

	Historiallisesti orientoitunut kirjallisuuskritiikki eli ~~kirjallisuushistoriallisen~~ menetelmä on yksi [[historiallis-kriittinen raamatuntutkimus\|historiallis-kriittinen]] menetelmä. Sekaannusta voi aiheuttaa, että kirjallisuuskritiikiksi kutsutaan myös yhtä eksegeettistä tuktimustapaa, joka ei kuulu historiallis-kriittisen tutkimusperinteen piiriin.		Historiallisesti orientoitunut kirjallisuuskritiikki eli kirjallisuushistoriallinen menetelmä on yksi [[historiallis-kriittinen raamatuntutkimus\|historiallis-kriittinen]] menetelmä. Sekaannusta voi aiheuttaa, että kirjallisuuskritiikiksi kutsutaan myös yhtä eksegeettistä tuktimustapaa, joka ei kuulu historiallis-kriittisen tutkimusperinteen piiriin.

	Kirjallisuushistoriallisen tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Raamatun kirjojen kirjoittamisen tarkoitus, kirjoittamisolosuhteet, kirjoittamisaika, kirjoittaja ja käytetyt lähteet. Naturalististen oletusten varaan rakentuva historiallis-kriittinen kirjallisuuskritiikki ei yleensä anna kovin suurta merkitystä Raamatun omalle todistukselle siitä, mitkä ovat sen kirjojen kirjoittajat, kirjoittamisen aika ja kirjoittamisen olosuhteet. Taustalla on oletus, että pari vuosituhatta myöhemmin kysymystä tutkivat teologit pystyvät luotettavammin ja rehellisemmin määrittämään tekstin syntyhistorian kuin tekstin kirjoittajat itse. Seurauksena tästä historiallisten dokumenttien oman todistusarvon sivuuttamisesta on ollut suuri määrä keskenään ristiriitaisia hypoteeseja, jotka elävät omaa elämäänsä sadoissa ja tuhansissa julkaisuissa ilman että niiden tueksi voitaisiin esittää mitään varsinaisia historiallisia perusteita.		Kirjallisuushistoriallisen tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Raamatun kirjojen kirjoittamisen tarkoitus, kirjoittamisolosuhteet, kirjoittamisaika, kirjoittaja ja käytetyt lähteet. Naturalististen oletusten varaan rakentuva historiallis-kriittinen kirjallisuuskritiikki ei yleensä anna kovin suurta merkitystä Raamatun omalle todistukselle siitä, mitkä ovat sen kirjojen kirjoittajat, kirjoittamisen aika ja kirjoittamisen olosuhteet. Taustalla on oletus, että pari vuosituhatta myöhemmin kysymystä tutkivat teologit pystyvät luotettavammin ja rehellisemmin määrittämään tekstin syntyhistorian kuin tekstin kirjoittajat itse. Seurauksena tästä historiallisten dokumenttien oman todistusarvon sivuuttamisesta on ollut suuri määrä keskenään ristiriitaisia hypoteeseja, jotka elävät omaa elämäänsä sadoissa ja tuhansissa julkaisuissa ilman että niiden tueksi voitaisiin esittää mitään varsinaisia historiallisia perusteita.

Spectator (19. heinäkuuta 2010 kello 13.59)

2010-07-19T13:59:07Z

← Vanhempi versio		Versio 19. heinäkuuta 2010 kello 13.59
Rivi 1:		Rivi 1:
	Historiallisesti ~~orientoituneen kirjallisuuskritiikin~~ eli kirjallisuushistoriallisen menetelmä on yksi [[historiallis-kriittinen raamatuntutkimus\|historiallis-kriittinen]] menetelmä. Sekaannusta voi aiheuttaa, että kirjallisuuskritiikiksi kutsutaan myös yhtä eksegeettistä tuktimustapaa, joka ei kuulu historiallis-kriittisen tutkimusperinteen piiriin.		{{viestipohja\| kuva = [[Kuva:UTR-kansi.jpg\|35px]]
			\|sisältö = Tämän osion pohjana on käytetty [[Tapio Puolimatka]]n kirjan ''Usko, tiede ja Raamattu'' sisältöä tekijän luvalla.}}

			Historiallisesti orientoitunut kirjallisuuskritiikki eli kirjallisuushistoriallisen menetelmä on yksi [[historiallis-kriittinen raamatuntutkimus\|historiallis-kriittinen]] menetelmä. Sekaannusta voi aiheuttaa, että kirjallisuuskritiikiksi kutsutaan myös yhtä eksegeettistä tuktimustapaa, joka ei kuulu historiallis-kriittisen tutkimusperinteen piiriin.

	Kirjallisuushistoriallisen tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Raamatun kirjojen kirjoittamisen tarkoitus, kirjoittamisolosuhteet, kirjoittamisaika, kirjoittaja ja käytetyt lähteet. Naturalististen oletusten varaan rakentuva historiallis-kriittinen kirjallisuuskritiikki ei yleensä anna kovin suurta merkitystä Raamatun omalle todistukselle siitä, mitkä ovat sen kirjojen kirjoittajat, kirjoittamisen aika ja kirjoittamisen olosuhteet. Taustalla on oletus, että pari vuosituhatta myöhemmin kysymystä tutkivat teologit pystyvät luotettavammin ja rehellisemmin määrittämään tekstin syntyhistorian kuin tekstin kirjoittajat itse. Seurauksena tästä historiallisten dokumenttien oman todistusarvon sivuuttamisesta on ollut suuri määrä keskenään ristiriitaisia hypoteeseja, jotka elävät omaa elämäänsä sadoissa ja tuhansissa julkaisuissa ilman että niiden tueksi voitaisiin esittää mitään varsinaisia historiallisia perusteita.		Kirjallisuushistoriallisen tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Raamatun kirjojen kirjoittamisen tarkoitus, kirjoittamisolosuhteet, kirjoittamisaika, kirjoittaja ja käytetyt lähteet. Naturalististen oletusten varaan rakentuva historiallis-kriittinen kirjallisuuskritiikki ei yleensä anna kovin suurta merkitystä Raamatun omalle todistukselle siitä, mitkä ovat sen kirjojen kirjoittajat, kirjoittamisen aika ja kirjoittamisen olosuhteet. Taustalla on oletus, että pari vuosituhatta myöhemmin kysymystä tutkivat teologit pystyvät luotettavammin ja rehellisemmin määrittämään tekstin syntyhistorian kuin tekstin kirjoittajat itse. Seurauksena tästä historiallisten dokumenttien oman todistusarvon sivuuttamisesta on ollut suuri määrä keskenään ristiriitaisia hypoteeseja, jotka elävät omaa elämäänsä sadoissa ja tuhansissa julkaisuissa ilman että niiden tueksi voitaisiin esittää mitään varsinaisia historiallisia perusteita.

Darter: fix, wikifiointia

2010-07-02T14:36:48Z

fix, wikifiointia

← Vanhempi versio		Versio 2. heinäkuuta 2010 kello 14.36
Rivi 1:		Rivi 1:
	Historiallisesti orientoituneen kirjallisuuskritiikin eli kirjallisuushistoriallisen menetelmä on yksi historiallis-kriittinen menetelmä. Sekaannusta voi aiheuttaa, että kirjallisuuskritiikiksi kutsutaan myös yhtä eksegeettistä tuktimustapaa, joka ei kuulu historiallis-kriittisen tutkimusperinteen piiriin.		Historiallisesti orientoituneen kirjallisuuskritiikin eli kirjallisuushistoriallisen menetelmä on yksi [[historiallis-kriittinen raamatuntutkimus\|historiallis-kriittinen]] menetelmä. Sekaannusta voi aiheuttaa, että kirjallisuuskritiikiksi kutsutaan myös yhtä eksegeettistä tuktimustapaa, joka ei kuulu historiallis-kriittisen tutkimusperinteen piiriin.

	Kirjallisuushistoriallisen tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Raamatun kirjojen kirjoittamisen tarkoitus, kirjoittamisolosuhteet, kirjoittamisaika, kirjoittaja ja käytetyt lähteet. Naturalististen oletusten varaan rakentuva historiallis-kriittinen kirjallisuuskritiikki ei yleensä anna kovin suurta merkitystä Raamatun omalle todistukselle siitä, mitkä ovat sen kirjojen kirjoittajat, kirjoittamisen aika ja kirjoittamisen olosuhteet. Taustalla on oletus, että pari vuosituhatta myöhemmin kysymystä tutkivat teologit pystyvät luotettavammin ja rehellisemmin määrittämään tekstin syntyhistorian kuin tekstin kirjoittajat itse. Seurauksena tästä historiallisten dokumenttien oman todistusarvon sivuuttamisesta on ollut suuri määrä keskenään ristiriitaisia hypoteeseja, jotka elävät omaa elämäänsä sadoissa ja tuhansissa julkaisuissa ilman että niiden tueksi voitaisiin esittää mitään varsinaisia historiallisia perusteita.		Kirjallisuushistoriallisen tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Raamatun kirjojen kirjoittamisen tarkoitus, kirjoittamisolosuhteet, kirjoittamisaika, kirjoittaja ja käytetyt lähteet. Naturalististen oletusten varaan rakentuva historiallis-kriittinen kirjallisuuskritiikki ei yleensä anna kovin suurta merkitystä Raamatun omalle todistukselle siitä, mitkä ovat sen kirjojen kirjoittajat, kirjoittamisen aika ja kirjoittamisen olosuhteet. Taustalla on oletus, että pari vuosituhatta myöhemmin kysymystä tutkivat teologit pystyvät luotettavammin ja rehellisemmin määrittämään tekstin syntyhistorian kuin tekstin kirjoittajat itse. Seurauksena tästä historiallisten dokumenttien oman todistusarvon sivuuttamisesta on ollut suuri määrä keskenään ristiriitaisia hypoteeseja, jotka elävät omaa elämäänsä sadoissa ja tuhansissa julkaisuissa ilman että niiden tueksi voitaisiin esittää mitään varsinaisia historiallisia perusteita.

	Historiallis-kriittisen kirjallisuuskritiikin alle sijoittuvat esim. seuraavat kysymykset: [[Pseudonimien käyttö \| Pseudonimien käyttö]], [[Dokumentaarihypoteesi \| dokumentaarihypoteesi]] [[Evankeliumien ajoitus \| evankeliumien ajoitus]], ja [[Synoptinen ongelma \| synoptinen ongelma]].		Historiallis-kriittisen kirjallisuuskritiikin alle sijoittuvat esim. seuraavat kysymykset: [[Pseudonimien käyttö \| Pseudonimien käyttö]], [[Dokumentaarihypoteesi \| dokumentaarihypoteesi]], [[Evankeliumien ajoitus \| evankeliumien ajoitus]], ja [[Synoptinen ongelma \| synoptinen ongelma]].

Spectator: /* Katso myös */

2010-07-01T07:23:34Z

Katso myös

← Vanhempi versio		Versio 1. heinäkuuta 2010 kello 07.23
Rivi 51:		Rivi 51:

	[[Pseudonimien käyttö]]		[[Pseudonimien käyttö]]

	[[Evankeliumien ajoitus]]		[[Evankeliumien ajoitus]]

	[[Synoptinen ongelma]]		[[Synoptinen ongelma]]

	[[Dokumentaarihypoteesi]]		[[Dokumentaarihypoteesi]]

	{{raamatuntutkimus}}		{{raamatuntutkimus}}

Spectator (1. heinäkuuta 2010 kello 07.22)

2010-07-01T07:22:50Z

← Vanhempi versio		Versio 1. heinäkuuta 2010 kello 07.22
Rivi 3:		Rivi 3:
	Kirjallisuushistoriallisen tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Raamatun kirjojen kirjoittamisen tarkoitus, kirjoittamisolosuhteet, kirjoittamisaika, kirjoittaja ja käytetyt lähteet. Naturalististen oletusten varaan rakentuva historiallis-kriittinen kirjallisuuskritiikki ei yleensä anna kovin suurta merkitystä Raamatun omalle todistukselle siitä, mitkä ovat sen kirjojen kirjoittajat, kirjoittamisen aika ja kirjoittamisen olosuhteet. Taustalla on oletus, että pari vuosituhatta myöhemmin kysymystä tutkivat teologit pystyvät luotettavammin ja rehellisemmin määrittämään tekstin syntyhistorian kuin tekstin kirjoittajat itse. Seurauksena tästä historiallisten dokumenttien oman todistusarvon sivuuttamisesta on ollut suuri määrä keskenään ristiriitaisia hypoteeseja, jotka elävät omaa elämäänsä sadoissa ja tuhansissa julkaisuissa ilman että niiden tueksi voitaisiin esittää mitään varsinaisia historiallisia perusteita.		Kirjallisuushistoriallisen tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Raamatun kirjojen kirjoittamisen tarkoitus, kirjoittamisolosuhteet, kirjoittamisaika, kirjoittaja ja käytetyt lähteet. Naturalististen oletusten varaan rakentuva historiallis-kriittinen kirjallisuuskritiikki ei yleensä anna kovin suurta merkitystä Raamatun omalle todistukselle siitä, mitkä ovat sen kirjojen kirjoittajat, kirjoittamisen aika ja kirjoittamisen olosuhteet. Taustalla on oletus, että pari vuosituhatta myöhemmin kysymystä tutkivat teologit pystyvät luotettavammin ja rehellisemmin määrittämään tekstin syntyhistorian kuin tekstin kirjoittajat itse. Seurauksena tästä historiallisten dokumenttien oman todistusarvon sivuuttamisesta on ollut suuri määrä keskenään ristiriitaisia hypoteeseja, jotka elävät omaa elämäänsä sadoissa ja tuhansissa julkaisuissa ilman että niiden tueksi voitaisiin esittää mitään varsinaisia historiallisia perusteita.

	Historiallis-kriittisen kirjallisuuskritiikin alle sijoittuvat esim. seuraavat kysymykset: [[Pseudonimien käyttö \| Pseudonimien käyttö]], [[Evankeliumien ajoitus \| evankeliumien ajoitus]], ~~[[Dokumentaarihypoteesi \| dokumentaarihypoteesi]]~~ ja [[Synoptinen ongelma \| synoptinen ongelma]].		Historiallis-kriittisen kirjallisuuskritiikin alle sijoittuvat esim. seuraavat kysymykset: [[Pseudonimien käyttö \| Pseudonimien käyttö]], [[Dokumentaarihypoteesi \| dokumentaarihypoteesi]] [[Evankeliumien ajoitus \| evankeliumien ajoitus]], ja [[Synoptinen ongelma \| synoptinen ongelma]].

Spectator (1. heinäkuuta 2010 kello 07.21)

2010-07-01T07:21:34Z

← Vanhempi versio		Versio 1. heinäkuuta 2010 kello 07.21
Rivi 45:		Rivi 45:

	Paitsi että molemmat edellä esitetyistä oletuksista ovat vailla riittäviä perusteita, niiden yhdistelmä johtaa usein tulkinnan sisäisiin ristiriitaisuuksiin. Jos tarkastelemme esimerkiksi kuuluisan [[dokumentaarihypoteesi]]n historiaa, saamme kuvan siitä, kuinka nämä kaksi oletusta johtavat toistensa kanssa ristiriitaisiin tuloksiin.		Paitsi että molemmat edellä esitetyistä oletuksista ovat vailla riittäviä perusteita, niiden yhdistelmä johtaa usein tulkinnan sisäisiin ristiriitaisuuksiin. Jos tarkastelemme esimerkiksi kuuluisan [[dokumentaarihypoteesi]]n historiaa, saamme kuvan siitä, kuinka nämä kaksi oletusta johtavat toistensa kanssa ristiriitaisiin tuloksiin.


			== Katso myös ==


			[[Pseudonimien käyttö]]
			[[Evankeliumien ajoitus]]
			[[Synoptinen ongelma]]
			[[Dokumentaarihypoteesi]]

	{{raamatuntutkimus}}		{{raamatuntutkimus}}

← Vanhempi versio		Versio 10. kesäkuuta 2013 kello 13.03
Rivi 37:		Rivi 37:
	Johnson (1997: 98) kritisoi sitä, että monien mielessä vakaumus tutkimuksen kyvystä analysoida Raamatun kirjojen oletettuja lähteitä on muuttunut eräänlaiseksi alkemistien viisauden kiveksi, jonka avulla kuvitellaan voitavan ratkaista kaikenlaisia historiallisia ongelmia. Tällaista arvauksien varaan rakentuvaa lähdekriittistä menetelmää on sovellettu jokaiseen Vanhan ja Uuden testamentin kirjaan. Esimerkiksi [[Toinen kirje korinttilaisille\|2. Korinttilaiskirjeen]] osalta on luotu oletus, että sen ”lähteinä” on kaiken kaikkiaan viisi Paavalin kirjoittamaa kirjettä. Tutkimus ei ainoastaan oleta pystyvänsä tunnistamaan näitä ”lähteitä”, vaan se olettaa voivansa asettaa ne oikeaan ajalliseen järjestykseen. Jokaisen lähteeksi oletetun kirjeen taustalle oletetaan Paavalin ja hänen vastustajiensa välinen poleeminen kiista. ”Lähdeteorian” pohjalta oletetaan nyt voitavan määrittää tämän kiistan eri historialliset vaiheet. Tällä tavalla rakennetaan kuvaus, joka näyttää oikealta historiankirjoitukselta. Samanlaista lähestymistapaa on sovellettu Filippiläiskirjeeseen. Tämä lyhyt kirje on jaettu neljäksi eri ”lähteeksi”. Nämä ”lähteet” järjestetään aikajärjestykseen ja näin luodaan vaikutelma aidosta historiallisesta kuvauksesta, jonka kohteena on Paavalin ja filippiläisten suhteen kehitys (tai taantuma). Yksi ainoa kirjoitus näyttää tarjoavan pohjan monimutkaiselle historialliselle tapahtumasarjalle.		Johnson (1997: 98) kritisoi sitä, että monien mielessä vakaumus tutkimuksen kyvystä analysoida Raamatun kirjojen oletettuja lähteitä on muuttunut eräänlaiseksi alkemistien viisauden kiveksi, jonka avulla kuvitellaan voitavan ratkaista kaikenlaisia historiallisia ongelmia. Tällaista arvauksien varaan rakentuvaa lähdekriittistä menetelmää on sovellettu jokaiseen Vanhan ja Uuden testamentin kirjaan. Esimerkiksi [[Toinen kirje korinttilaisille\|2. Korinttilaiskirjeen]] osalta on luotu oletus, että sen ”lähteinä” on kaiken kaikkiaan viisi Paavalin kirjoittamaa kirjettä. Tutkimus ei ainoastaan oleta pystyvänsä tunnistamaan näitä ”lähteitä”, vaan se olettaa voivansa asettaa ne oikeaan ajalliseen järjestykseen. Jokaisen lähteeksi oletetun kirjeen taustalle oletetaan Paavalin ja hänen vastustajiensa välinen poleeminen kiista. ”Lähdeteorian” pohjalta oletetaan nyt voitavan määrittää tämän kiistan eri historialliset vaiheet. Tällä tavalla rakennetaan kuvaus, joka näyttää oikealta historiankirjoitukselta. Samanlaista lähestymistapaa on sovellettu Filippiläiskirjeeseen. Tämä lyhyt kirje on jaettu neljäksi eri ”lähteeksi”. Nämä ”lähteet” järjestetään aikajärjestykseen ja näin luodaan vaikutelma aidosta historiallisesta kuvauksesta, jonka kohteena on Paavalin ja filippiläisten suhteen kehitys (tai taantuma). Yksi ainoa kirjoitus näyttää tarjoavan pohjan monimutkaiselle historialliselle tapahtumasarjalle.

	Onko tämä kuitenkaan aitoa historiallista tutkimusta. Johnsonin<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Johnson, Luke Timothy \| Nimeke = The Real Jesus \| Julkaisija = Harper, San Francisco \| Vuosi = 1997 \| Kappale = \| Sivu = 99}}</ref> vastaus on kielteinen:		Onko tämä kuitenkaan aitoa historiallista tutkimusta? Johnsonin<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Johnson, Luke Timothy \| Nimeke = The Real Jesus \| Julkaisija = Harper, San Francisco \| Vuosi = 1997 \| Kappale = \| Sivu = 99}}</ref> vastaus on kielteinen:

	{{sitaatti\|Edustaako tämä aitoa historiankirjoitusta? Ei tietenkään. Saavutetut tulokset eivät perustu millekään uudelle todistusaineistolle eikä saavutettuja tuloksia ole mahdollista mitenkään kontrolloida. Kaikki perustuu siihen, että subjektiivisten kirjallisten arviointien pohjalta tekstin rakenne hajotetaan osiin, näitä osia aletaan kutsua lähteiksi ja kullekin lähteelle annetaan oma roolinsa oletetun yhteisöllisen draaman osana. Kyseessä on yksinkertaisesti vain haavekuva, pelkkä korttitalo. Vedä pois yksi kortti ja koko rakennelma romahtaa kasaan. Jos yksi ”sauma” ei olekaan merkki ”lähteestä” vaan toimii kirjallisena ilmaisukeinona, silloin koko kuva muuttuu. Jos ”lähteet” muutetaan uuteen järjestykseen, on seurauksena eri tapahtumajärjestys. Ei ole mitään tapaa kontrolloida tutkimustuloksia; ne perustuvat mielikuvitukseen, joka on valjastettu palvelemaan pakkomielteen omaista tarvetta tehdä historiallista tutkimusta tavalla tai toisella.\|Johnson<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Johnson, Luke Timothy \| Nimeke = The Real Jesus \| Julkaisija = Harper, San Francisco \| Vuosi = 1997 \| Kappale = \| Sivu = 99-100}}</ref>}}		{{sitaatti\|Edustaako tämä aitoa historiankirjoitusta? Ei tietenkään. Saavutetut tulokset eivät perustu millekään uudelle todistusaineistolle eikä saavutettuja tuloksia ole mahdollista mitenkään kontrolloida. Kaikki perustuu siihen, että subjektiivisten kirjallisten arviointien pohjalta tekstin rakenne hajotetaan osiin, näitä osia aletaan kutsua lähteiksi ja kullekin lähteelle annetaan oma roolinsa oletetun yhteisöllisen draaman osana. Kyseessä on yksinkertaisesti vain haavekuva, pelkkä korttitalo. Vedä pois yksi kortti ja koko rakennelma romahtaa kasaan. Jos yksi ”sauma” ei olekaan merkki ”lähteestä” vaan toimii kirjallisena ilmaisukeinona, silloin koko kuva muuttuu. Jos ”lähteet” muutetaan uuteen järjestykseen, on seurauksena eri tapahtumajärjestys. Ei ole mitään tapaa kontrolloida tutkimustuloksia; ne perustuvat mielikuvitukseen, joka on valjastettu palvelemaan pakkomielteen omaista tarvetta tehdä historiallista tutkimusta tavalla tai toisella.\|Johnson<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Johnson, Luke Timothy \| Nimeke = The Real Jesus \| Julkaisija = Harper, San Francisco \| Vuosi = 1997 \| Kappale = \| Sivu = 99-100}}</ref>}}