Justice: Rights and Wrongs (kirja) - Muutoshistoria

Samuli Koivisto: Ylimääräiset rivinvaihdot pois

2017-04-22T10:31:56Z

Ylimääräiset rivinvaihdot pois

Darter: 1. Luku --> Luku 1 ....

2010-09-28T06:56:52Z

1. Luku --> Luku 1 ....

← Vanhempi versio		Versio 28. syyskuuta 2010 kello 06.56
Rivi 22:		Rivi 22:


	== 1~~. Luku~~: Kaksi käsitystä oikeudenmukaisuudesta ==		== Luku 1: Kaksi käsitystä oikeudenmukaisuudesta ==

	Wolterstorffin kirjan lähtökohtana on vertailla kahta perustavanlaisesti erilaista käsitystä oikeudenmukaisuudesta: (a) oikeudenmukaisuuden perusta on oikeassa järjestyksessä, (b) oikeudenmukaisuuden ydin on luontaisissa oikeuksissa.		Wolterstorffin kirjan lähtökohtana on vertailla kahta perustavanlaisesti erilaista käsitystä oikeudenmukaisuudesta: (a) oikeudenmukaisuuden perusta on oikeassa järjestyksessä, (b) oikeudenmukaisuuden ydin on luontaisissa oikeuksissa.


	== 2~~. Luku~~: Kaksi kilpailevaa kertomusta ==		== Luku 2: Kaksi kilpailevaa kertomusta ==

	Yhden kertomuksen mukaan luontaisten ihmisoikeuksien käsite on peräisin valistuksen ajoilta ja se on perusteiltaan sekulaari käsite.		Yhden kertomuksen mukaan luontaisten ihmisoikeuksien käsite on peräisin valistuksen ajoilta ja se on perusteiltaan sekulaari käsite.
Rivi 34:		Rivi 34:


	== 3~~. Luku~~: Oikeudenmukaisuus Vanhassa testamentissa ==		== Luku 3: Oikeudenmukaisuus Vanhassa testamentissa ==

	Vanhan testamentin oikeudenmukaisuuskäsityksen ytimessä on yhteiskunnan vähäosaisten kuten leskien, orpojen, muukalaisten ja köyhien puolustaminen.		Vanhan testamentin oikeudenmukaisuuskäsityksen ytimessä on yhteiskunnan vähäosaisten kuten leskien, orpojen, muukalaisten ja köyhien puolustaminen.

Spectator: /* Luku 7: Miksi eudaimonismi ei voi toimia oikeuksia koskevan teorian viitekehyksenä? */

2010-09-27T11:07:23Z

Luku 7: Miksi eudaimonismi ei voi toimia oikeuksia koskevan teorian viitekehyksenä?

← Vanhempi versio		Versio 27. syyskuuta 2010 kello 11.07
Rivi 64:		Rivi 64:
	Wolterstorffin mukaan tällainen näkemys ei voi toimia viitekehyksenä teorialle oikeuksista, koska on paljon oikeuksia, joita ei voida johtaa toimijan hyveellisyyden näkökulmasta käsin.		Wolterstorffin mukaan tällainen näkemys ei voi toimia viitekehyksenä teorialle oikeuksista, koska on paljon oikeuksia, joita ei voida johtaa toimijan hyveellisyyden näkökulmasta käsin.

	Luku 8: Augustinus luopuu eudaimonismista
			== Luku 8: Augustinus luopuu eudaimonismista ==


	Augustinus oli alun perin eudaimonistisen ajattelun edustaja. Vähän kerrassaan Raamatun tutkiminen kuitenkin mursi eudaimonistisen ajattelun vaikutusta hänen elämässään. Stoalaisen eudaimonismin mukaan hyveellinen ihminen ei sure oman tai toisten ihmisten elämän puutteita ja vastoinkäymisiä kuten onnettomuuksia, sairauksia, köyhyyttä ja kuolemaa. Vähän kerrassaan Augustinukselle kuitenkin selvisi Raamattua lukemalla, että tällainen tunteeton lähestymistapa on epäinhimillistä. Ihmisen ei tule raamatullisen näkemyksen mukaan huolehtia oman mielenrauhansa rikkomattomuudesta niin vahvasti, ettei hän sure toisen ihmisiä kärsimyksiä ja menetyksiä. Päinvastoin, ihmisen tulee hyväksyä se, että tässä syntiinlangenneessa ja kärsivässä maailmassa hänen ei ole tarkoitus elää rikkomattoman mielenrauhan tilassa, vaan hänen tulee osallistua toisen suruun ja kärsimyksiin myötäeläen.		Augustinus oli alun perin eudaimonistisen ajattelun edustaja. Vähän kerrassaan Raamatun tutkiminen kuitenkin mursi eudaimonistisen ajattelun vaikutusta hänen elämässään. Stoalaisen eudaimonismin mukaan hyveellinen ihminen ei sure oman tai toisten ihmisten elämän puutteita ja vastoinkäymisiä kuten onnettomuuksia, sairauksia, köyhyyttä ja kuolemaa. Vähän kerrassaan Augustinukselle kuitenkin selvisi Raamattua lukemalla, että tällainen tunteeton lähestymistapa on epäinhimillistä. Ihmisen ei tule raamatullisen näkemyksen mukaan huolehtia oman mielenrauhansa rikkomattomuudesta niin vahvasti, ettei hän sure toisen ihmisiä kärsimyksiä ja menetyksiä. Päinvastoin, ihmisen tulee hyväksyä se, että tässä syntiinlangenneessa ja kärsivässä maailmassa hänen ei ole tarkoitus elää rikkomattoman mielenrauhan tilassa, vaan hänen tulee osallistua toisen suruun ja kärsimyksiin myötäeläen.

	Luku 9: Raamatun moraalinen näkemys tunkeutuu myöhäisen antiikin ajatusmaailmaan
			== Luku 9: Raamatun moraalinen näkemys tunkeutuu myöhäisen antiikin ajatusmaailmaan ==


	[[Luokka: Kirjat]] [[Luokka: Filosofia]]		[[Luokka: Kirjat]] [[Luokka: Filosofia]]

Spectator (27. syyskuuta 2010 kello 11.06)

2010-09-27T11:06:39Z

← Vanhempi versio		Versio 27. syyskuuta 2010 kello 11.06
Rivi 59:		Rivi 59:

	== Luku 7: Miksi eudaimonismi ei voi toimia oikeuksia koskevan teorian viitekehyksenä? ==		== Luku 7: Miksi eudaimonismi ei voi toimia oikeuksia koskevan teorian viitekehyksenä? ==

			Eudaimonismi on oppi, johon stoalaiset ja aristoteelikot sitoutuivat. Sen mukaan moraalista toimintaa ohjaa pyrkimys oman hyveellisyyden edistämiseen ja kehittämiseen. Erityisesti stoalaiset veivät tämän näkemyksen loogiseen johtopäätökseensä. Koska ihmisen hyvä elämä riippuu pelkästään hänen hyveellisyydestään, ulkoiset onnettomuudet ja vastoinkäymiset eivät voi estää hänen onnellisuuttaan. Stoalaisuuden mukaan ihmisen tulee suhtautua tyynesti kaikkiin ulkoisiin vastoinkäymisiin ja pitää omaa hyveellisyyttään kaikkein tärkeimpänä asiana. Niinpä hyveellinen ihminen ei koe surua tai mielenharmia oman tai toisten onnettomuuden, sairauden tai köyhyyden takia. Hän säilyttää mielenrauhansa järkkymättömänä riipumatta ulkoisista olosuhteista. Niinpä hän ei voi myöskään sääliä tai kokea myötätuntoa kärsivää ihmistä kohtaan.

			Wolterstorffin mukaan tällainen näkemys ei voi toimia viitekehyksenä teorialle oikeuksista, koska on paljon oikeuksia, joita ei voida johtaa toimijan hyveellisyyden näkökulmasta käsin.

			Luku 8: Augustinus luopuu eudaimonismista

			Augustinus oli alun perin eudaimonistisen ajattelun edustaja. Vähän kerrassaan Raamatun tutkiminen kuitenkin mursi eudaimonistisen ajattelun vaikutusta hänen elämässään. Stoalaisen eudaimonismin mukaan hyveellinen ihminen ei sure oman tai toisten ihmisten elämän puutteita ja vastoinkäymisiä kuten onnettomuuksia, sairauksia, köyhyyttä ja kuolemaa. Vähän kerrassaan Augustinukselle kuitenkin selvisi Raamattua lukemalla, että tällainen tunteeton lähestymistapa on epäinhimillistä. Ihmisen ei tule raamatullisen näkemyksen mukaan huolehtia oman mielenrauhansa rikkomattomuudesta niin vahvasti, ettei hän sure toisen ihmisiä kärsimyksiä ja menetyksiä. Päinvastoin, ihmisen tulee hyväksyä se, että tässä syntiinlangenneessa ja kärsivässä maailmassa hänen ei ole tarkoitus elää rikkomattoman mielenrauhan tilassa, vaan hänen tulee osallistua toisen suruun ja kärsimyksiin myötäeläen.

			Luku 9: Raamatun moraalinen näkemys tunkeutuu myöhäisen antiikin ajatusmaailmaan


	[[Luokka: Kirjat]] [[Luokka: Filosofia]]		[[Luokka: Kirjat]] [[Luokka: Filosofia]]

Apollos: korostuksia, kh/typofix

2010-09-25T00:40:56Z

korostuksia, kh/typofix

Spectator: /* Luku 6: Paikallistamme sen, mihin meillä on oikeus */

2010-09-24T12:31:56Z

Luku 6: Paikallistamme sen, mihin meillä on oikeus

← Vanhempi versio		Versio 24. syyskuuta 2010 kello 12.31
Rivi 55:		Rivi 55:

	Wolterstorffin mukaan myöskään utilitaristinen käsitys kokemuksellisesti tyydyttävästä hyvästä elämästä ei riitä oikeuksien perustaksi. (147)		Wolterstorffin mukaan myöskään utilitaristinen käsitys kokemuksellisesti tyydyttävästä hyvästä elämästä ei riitä oikeuksien perustaksi. (147)


			== Luku 7: Miksi eudaimonismi ei voi toimia oikeuksia koskevan teorian viitekehyksenä? ==


	[[Luokka: Kirjat]] [[Luokka: Filosofia]]		[[Luokka: Kirjat]] [[Luokka: Filosofia]]

Spectator: /* Luku 6: Paikallistamme sen, mihin meillä on oikeus */

2010-09-24T12:14:04Z

Luku 6: Paikallistamme sen, mihin meillä on oikeus

← Vanhempi versio		Versio 24. syyskuuta 2010 kello 12.14
Rivi 53:		Rivi 53:

	Teoria oikeuksista edellyttää teoriaa hyvästä elämästä. Oikeudet ovat oikeuksia tiettyihin hyvyyksiin (goods). (136) Wolterstorff argumentoi, että antiikin kreikkalaista filosofiaa hallinnut eudaimonistinen käsitys hyvästä elämästä ei pysty tarjoamaan perustaa oikeuksille. Sen sijaan "Raamatussa hyvä elämä käsitettiin niin, että se teki mahdolliseksi tunnistaa oikeudet yleisesti ja luontaiset oikeudet (inherent rights) erityisesti" (136). Oikeuksien varaan perustuva kulttuuri tuli mahdolliseksi, koska Raamattu muutti radikaalilla tavalla käsitystä hyvästä elämästä. Tämä murros on havaittavissa esimerkiksi Augustinuksen ajattelussa.		Teoria oikeuksista edellyttää teoriaa hyvästä elämästä. Oikeudet ovat oikeuksia tiettyihin hyvyyksiin (goods). (136) Wolterstorff argumentoi, että antiikin kreikkalaista filosofiaa hallinnut eudaimonistinen käsitys hyvästä elämästä ei pysty tarjoamaan perustaa oikeuksille. Sen sijaan "Raamatussa hyvä elämä käsitettiin niin, että se teki mahdolliseksi tunnistaa oikeudet yleisesti ja luontaiset oikeudet (inherent rights) erityisesti" (136). Oikeuksien varaan perustuva kulttuuri tuli mahdolliseksi, koska Raamattu muutti radikaalilla tavalla käsitystä hyvästä elämästä. Tämä murros on havaittavissa esimerkiksi Augustinuksen ajattelussa.

			Wolterstorffin mukaan myöskään utilitaristinen käsitys kokemuksellisesti tyydyttävästä hyvästä elämästä ei riitä oikeuksien perustaksi. (147)

	[[Luokka: Kirjat]] [[Luokka: Filosofia]]		[[Luokka: Kirjat]] [[Luokka: Filosofia]]

Spectator: /* Luku 6: Paikallistamme sen, mihin meillä on oikeus */

2010-09-24T12:09:28Z

Luku 6: Paikallistamme sen, mihin meillä on oikeus

← Vanhempi versio		Versio 24. syyskuuta 2010 kello 12.09
Rivi 52:		Rivi 52:
	== Luku 6: Paikallistamme sen, mihin meillä on oikeus ==		== Luku 6: Paikallistamme sen, mihin meillä on oikeus ==

			Teoria oikeuksista edellyttää teoriaa hyvästä elämästä. Oikeudet ovat oikeuksia tiettyihin hyvyyksiin (goods). (136) Wolterstorff argumentoi, että antiikin kreikkalaista filosofiaa hallinnut eudaimonistinen käsitys hyvästä elämästä ei pysty tarjoamaan perustaa oikeuksille. Sen sijaan "Raamatussa hyvä elämä käsitettiin niin, että se teki mahdolliseksi tunnistaa oikeudet yleisesti ja luontaiset oikeudet (inherent rights) erityisesti" (136). Oikeuksien varaan perustuva kulttuuri tuli mahdolliseksi, koska Raamattu muutti radikaalilla tavalla käsitystä hyvästä elämästä. Tämä murros on havaittavissa esimerkiksi Augustinuksen ajattelussa.

	[[Luokka: Kirjat]] [[Luokka: Filosofia]]		[[Luokka: Kirjat]] [[Luokka: Filosofia]]

Darter: wikifiointia, kumotkaa jos näyttää huonolta

2010-09-24T11:36:49Z

wikifiointia, kumotkaa jos näyttää huonolta

← Vanhempi versio		Versio 24. syyskuuta 2010 kello 11.36
Rivi 15:		Rivi 15:
	}}		}}

	Yalen yliopiston professorin [[Nicholas Wolterstorff]]in kirja Justice: Rights and Wrongs (Princeton: Princeton University Press)on herättänyt paljon keskustelua erityisesti kahden keskeisen väitteensä takia:		Yalen yliopiston professorin [[Nicholas Wolterstorff]]in kirja ''Justice: Rights and Wrongs'' (Princeton: Princeton University Press)on herättänyt paljon keskustelua erityisesti kahden keskeisen väitteensä takia:

	~~(1)~~ Luontaisten oikeuksien käsite on historiallisesti peräisin Raamatusta. Sillä on keskeinen asema sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. Vanhassa testamentissa se on sisäänrakennettu kahdella tavalla: (a) Vanha testamentti pitää itsestään selvänä, että orvoilla, köyhillä ja muukalaisilla on luontainen oikeus hyvinvointiin ja ihmisarvoiseen kohteluun. (b) Vanhan testamentin keskeinen sanoma, että Jumala antaa anteeksi syntejä, sisältää ajatuksen, että Jumalalla on luontaisia oikeuksia (esim. olla ihmisten kunnioittama), joita ihmiset voivat loukata.		# Luontaisten oikeuksien käsite on historiallisesti peräisin Raamatusta. Sillä on keskeinen asema sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. Vanhassa testamentissa se on sisäänrakennettu kahdella tavalla: (a) Vanha testamentti pitää itsestään selvänä, että orvoilla, köyhillä ja muukalaisilla on luontainen oikeus hyvinvointiin ja ihmisarvoiseen kohteluun. (b) Vanhan testamentin keskeinen sanoma, että Jumala antaa anteeksi syntejä, sisältää ajatuksen, että Jumalalla on luontaisia oikeuksia (esim. olla ihmisten kunnioittama), joita ihmiset voivat loukata.
			# Luontaisia oikeuksia ei ole mahdollista oikeuttaa ei-teistisestä lähtökohdasta. Useimmat ei-teistiset yritykset oikeuttaa luontaisia ihmisoikeuksia ovat vedonneet johonkin inhimilliseen kykyyn kuten järjellisyyteen. Tällöin oikeuksien ulkopuolelle jäävät ne (esimerkiksi dementikot, älyllisesti kehitysvammaiset), joilla järjellisyyden kyky on jäänyt kehittymättömäksi tai on taantunut.
	~~(2)~~ Luontaisia oikeuksia ei ole mahdollista oikeuttaa ei-teistisestä lähtökohdasta. Useimmat ei-teistiset yritykset oikeuttaa luontaisia ihmisoikeuksia ovat vedonneet johonkin inhimilliseen kykyyn kuten järjellisyyteen. Tällöin oikeuksien ulkopuolelle jäävät ne (esimerkiksi dementikot, älyllisesti kehitysvammaiset), joilla järjellisyyden kyky on jäänyt kehittymättömäksi tai on taantunut.

Darter: tietolaatikko

2010-09-24T11:33:26Z

tietolaatikko

← Vanhempi versio		Versio 24. syyskuuta 2010 kello 11.33
Rivi 1:		Rivi 1:
			{{Kirja-päivitys
			\|nimi-suomi = Justice: Rights and Wrongs
			\|kuva = Justice rights and wrongs cover.jpg
			\|kuvateksti =
			\|kirjailija = [[Nicholas Wolterstorff]]
			\|kuvittaja-alkuperäinen =
			\|kansitaiteilija-alkuperäinen =
			\|kieli =
			\|genre =
			\|kustantaja-alkuperäinen = Princeton University Press
			\|julkaistu-alkuperäinen = 6.12.2007
			\|ulkoasu-alkuperäinen =
			\|sivumäärä-alkuperäinen =
			\|isbn-alkuperäinen = 978-0691129679
			}}

	Yalen yliopiston professorin [[Nicholas Wolterstorff]]in kirja Justice: Rights and Wrongs (Princeton: Princeton University Press)on herättänyt paljon keskustelua erityisesti kahden keskeisen väitteensä takia:		Yalen yliopiston professorin [[Nicholas Wolterstorff]]in kirja Justice: Rights and Wrongs (Princeton: Princeton University Press)on herättänyt paljon keskustelua erityisesti kahden keskeisen väitteensä takia:

← Vanhempi versio		Versio 22. huhtikuuta 2017 kello 10.31
Rivi 19:		Rivi 19:
	# Luontaisten oikeuksien käsite on historiallisesti peräisin Raamatusta. Sillä on keskeinen asema sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. Vanhassa testamentissa se on sisäänrakennettu kahdella tavalla: (a) Vanha testamentti pitää itsestään selvänä, että orvoilla, köyhillä ja muukalaisilla on luontainen oikeus hyvinvointiin ja ihmisarvoiseen kohteluun. (b) Vanhan testamentin keskeinen sanoma, että Jumala antaa anteeksi syntejä, sisältää ajatuksen, että Jumalalla on luontaisia oikeuksia (esim. olla ihmisten kunnioittama), joita ihmiset voivat loukata.		# Luontaisten oikeuksien käsite on historiallisesti peräisin Raamatusta. Sillä on keskeinen asema sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. Vanhassa testamentissa se on sisäänrakennettu kahdella tavalla: (a) Vanha testamentti pitää itsestään selvänä, että orvoilla, köyhillä ja muukalaisilla on luontainen oikeus hyvinvointiin ja ihmisarvoiseen kohteluun. (b) Vanhan testamentin keskeinen sanoma, että Jumala antaa anteeksi syntejä, sisältää ajatuksen, että Jumalalla on luontaisia oikeuksia (esim. olla ihmisten kunnioittama), joita ihmiset voivat loukata.
	# Luontaisia oikeuksia ei ole mahdollista oikeuttaa ei-teistisestä lähtökohdasta. Useimmat ei-teistiset yritykset oikeuttaa luontaisia ihmisoikeuksia ovat vedonneet johonkin inhimilliseen kykyyn kuten järjellisyyteen. Tällöin oikeuksien ulkopuolelle jäävät ne (esimerkiksi dementikot, älyllisesti kehitysvammaiset), joilla järjellisyyden kyky on jäänyt kehittymättömäksi tai on taantunut.		# Luontaisia oikeuksia ei ole mahdollista oikeuttaa ei-teistisestä lähtökohdasta. Useimmat ei-teistiset yritykset oikeuttaa luontaisia ihmisoikeuksia ovat vedonneet johonkin inhimilliseen kykyyn kuten järjellisyyteen. Tällöin oikeuksien ulkopuolelle jäävät ne (esimerkiksi dementikot, älyllisesti kehitysvammaiset), joilla järjellisyyden kyky on jäänyt kehittymättömäksi tai on taantunut.



	== Luku 1: Kaksi käsitystä oikeudenmukaisuudesta ==		== Luku 1: Kaksi käsitystä oikeudenmukaisuudesta ==

	Wolterstorffin kirjan lähtökohtana on vertailla kahta perustavanlaisesti erilaista käsitystä oikeudenmukaisuudesta: (a) oikeudenmukaisuuden perusta on oikeassa järjestyksessä, (b) oikeudenmukaisuuden ydin on luontaisissa oikeuksissa.		Wolterstorffin kirjan lähtökohtana on vertailla kahta perustavanlaisesti erilaista käsitystä oikeudenmukaisuudesta: (a) oikeudenmukaisuuden perusta on oikeassa järjestyksessä, (b) oikeudenmukaisuuden ydin on luontaisissa oikeuksissa.


	== Luku 2: Kaksi kilpailevaa kertomusta ==		== Luku 2: Kaksi kilpailevaa kertomusta ==
Rivi 32:		Rivi 29:

	Wolterstorff haastaa tämän kertomuksen ja osoittaa, että luontaisten oikeuksien käsite on peräisin Raamatusta. Sen pohjana on usko siihen, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi.		Wolterstorff haastaa tämän kertomuksen ja osoittaa, että luontaisten oikeuksien käsite on peräisin Raamatusta. Sen pohjana on usko siihen, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi.


	== Luku 3: Oikeudenmukaisuus Vanhassa testamentissa ==		== Luku 3: Oikeudenmukaisuus Vanhassa testamentissa ==
Rivi 39:		Rivi 35:

	Vanhan testamentin painotus, että Jumala antaa syntejä anteeksi, sisältää ajatuksen, että Jumalalla on luontaisia oikeuksia suhteessa ihmisiin, joita ihmiset voivat loukata.		Vanhan testamentin painotus, että Jumala antaa syntejä anteeksi, sisältää ajatuksen, että Jumalalla on luontaisia oikeuksia suhteessa ihmisiin, joita ihmiset voivat loukata.


	== Luku 4: Pyrkimys poistaa oikeudenmukaisuus Uudesta testamentista ==		== Luku 4: Pyrkimys poistaa oikeudenmukaisuus Uudesta testamentista ==

	Uudessa testamentissa on käytetty paljon sanaa oikeudenmukaisuus, mutta se hämärtyy monissa käännöksissä, koska se käännetään sanalla vanhurskaus.		Uudessa testamentissa on käytetty paljon sanaa oikeudenmukaisuus, mutta se hämärtyy monissa käännöksissä, koska se käännetään sanalla vanhurskaus.


	== Luku 5: Oikeudenmukaisuus Uudessa testamentissa ==		== Luku 5: Oikeudenmukaisuus Uudessa testamentissa ==

	Evankeliumeissa Jeesus puolustaa Vanhan testamentin puolustaman neljän ryhmän lisäksi yhtä keskeistä ryhmää: vammaisia. Vanhan testamentin rituaalilaki asetti vammaiset toisarvoiseen asemaan sikäli, että he eivät voineet toimia esikuvina tulevasta täydellisestä ylipapista.		Evankeliumeissa Jeesus puolustaa Vanhan testamentin puolustaman neljän ryhmän lisäksi yhtä keskeistä ryhmää: vammaisia. Vanhan testamentin rituaalilaki asetti vammaiset toisarvoiseen asemaan sikäli, että he eivät voineet toimia esikuvina tulevasta täydellisestä ylipapista.


	== Luku 6: Paikallistamme sen, mihin meillä on oikeus ==		== Luku 6: Paikallistamme sen, mihin meillä on oikeus ==
Rivi 56:		Rivi 49:

	Wolterstorffin mukaan myöskään utilitaristinen käsitys kokemuksellisesti tyydyttävästä hyvästä elämästä ei riitä oikeuksien perustaksi. (147)		Wolterstorffin mukaan myöskään utilitaristinen käsitys kokemuksellisesti tyydyttävästä hyvästä elämästä ei riitä oikeuksien perustaksi. (147)


	== Luku 7: Miksi eudaimonismi ei voi toimia oikeuksia koskevan teorian viitekehyksenä? ==		== Luku 7: Miksi eudaimonismi ei voi toimia oikeuksia koskevan teorian viitekehyksenä? ==
Rivi 63:		Rivi 55:

	Wolterstorffin mukaan tällainen näkemys ei voi toimia viitekehyksenä teorialle oikeuksista, koska on paljon oikeuksia, joita ei voida johtaa toimijan hyveellisyyden näkökulmasta käsin.		Wolterstorffin mukaan tällainen näkemys ei voi toimia viitekehyksenä teorialle oikeuksista, koska on paljon oikeuksia, joita ei voida johtaa toimijan hyveellisyyden näkökulmasta käsin.


	== Luku 8: Augustinus luopuu eudaimonismista ==		== Luku 8: Augustinus luopuu eudaimonismista ==


	Augustinus oli alun perin eudaimonistisen ajattelun edustaja. Vähän kerrassaan Raamatun tutkiminen kuitenkin mursi eudaimonistisen ajattelun vaikutusta hänen elämässään. Stoalaisen eudaimonismin mukaan hyveellinen ihminen ei sure oman tai toisten ihmisten elämän puutteita ja vastoinkäymisiä kuten onnettomuuksia, sairauksia, köyhyyttä ja kuolemaa. Vähän kerrassaan Augustinukselle kuitenkin selvisi Raamattua lukemalla, että tällainen tunteeton lähestymistapa on epäinhimillistä. Ihmisen ei tule raamatullisen näkemyksen mukaan huolehtia oman mielenrauhansa rikkomattomuudesta niin vahvasti, ettei hän sure toisen ihmisiä kärsimyksiä ja menetyksiä. Päinvastoin, ihmisen tulee hyväksyä se, että tässä syntiinlangenneessa ja kärsivässä maailmassa hänen ei ole tarkoitus elää rikkomattoman mielenrauhan tilassa, vaan hänen tulee osallistua toisen suruun ja kärsimyksiin myötäeläen.		Augustinus oli alun perin eudaimonistisen ajattelun edustaja. Vähän kerrassaan Raamatun tutkiminen kuitenkin mursi eudaimonistisen ajattelun vaikutusta hänen elämässään. Stoalaisen eudaimonismin mukaan hyveellinen ihminen ei sure oman tai toisten ihmisten elämän puutteita ja vastoinkäymisiä kuten onnettomuuksia, sairauksia, köyhyyttä ja kuolemaa. Vähän kerrassaan Augustinukselle kuitenkin selvisi Raamattua lukemalla, että tällainen tunteeton lähestymistapa on epäinhimillistä. Ihmisen ei tule raamatullisen näkemyksen mukaan huolehtia oman mielenrauhansa rikkomattomuudesta niin vahvasti, ettei hän sure toisen ihmisiä kärsimyksiä ja menetyksiä. Päinvastoin, ihmisen tulee hyväksyä se, että tässä syntiinlangenneessa ja kärsivässä maailmassa hänen ei ole tarkoitus elää rikkomattoman mielenrauhan tilassa, vaan hänen tulee osallistua toisen suruun ja kärsimyksiin myötäeläen.


	== Luku 9: Raamatun moraalinen näkemys tunkeutuu myöhäisen antiikin ajatusmaailmaan ==		== Luku 9: Raamatun moraalinen näkemys tunkeutuu myöhäisen antiikin ajatusmaailmaan ==

← Vanhempi versio		Versio 25. syyskuuta 2010 kello 00.40
Rivi 15:		Rivi 15:
	}}		}}

	Yalen yliopiston professorin [[Nicholas Wolterstorff]]in kirja ''Justice: Rights and Wrongs'' (Princeton: Princeton University Press)on herättänyt paljon keskustelua erityisesti kahden keskeisen väitteensä takia:		Yalen yliopiston professorin '''[[Nicholas Wolterstorff]]in''' kirja ''Justice: Rights and Wrongs'' (Princeton: Princeton University Press) on herättänyt paljon keskustelua erityisesti kahden keskeisen väitteensä takia:

	# Luontaisten oikeuksien käsite on historiallisesti peräisin Raamatusta. Sillä on keskeinen asema sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. Vanhassa testamentissa se on sisäänrakennettu kahdella tavalla: (a) Vanha testamentti pitää itsestään selvänä, että orvoilla, köyhillä ja muukalaisilla on luontainen oikeus hyvinvointiin ja ihmisarvoiseen kohteluun. (b) Vanhan testamentin keskeinen sanoma, että Jumala antaa anteeksi syntejä, sisältää ajatuksen, että Jumalalla on luontaisia oikeuksia (esim. olla ihmisten kunnioittama), joita ihmiset voivat loukata.		# Luontaisten oikeuksien käsite on historiallisesti peräisin Raamatusta. Sillä on keskeinen asema sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. Vanhassa testamentissa se on sisäänrakennettu kahdella tavalla: (a) Vanha testamentti pitää itsestään selvänä, että orvoilla, köyhillä ja muukalaisilla on luontainen oikeus hyvinvointiin ja ihmisarvoiseen kohteluun. (b) Vanhan testamentin keskeinen sanoma, että Jumala antaa anteeksi syntejä, sisältää ajatuksen, että Jumalalla on luontaisia oikeuksia (esim. olla ihmisten kunnioittama), joita ihmiset voivat loukata.
Rivi 24:		Rivi 24:
	== 1. Luku: Kaksi käsitystä oikeudenmukaisuudesta ==		== 1. Luku: Kaksi käsitystä oikeudenmukaisuudesta ==

	Wolterstorffin kirjan lähtökohtana on vertailla kahta perustavanlaisesti erilaista käsitystä oikeudenmukaisuudesta: (a) oikeudenmukaisuuden perusta on oikeassa ~~järjesteyksessä~~, (b) oikeudenmukaisuuden ydin on luontaisissa oikeuksissa.		Wolterstorffin kirjan lähtökohtana on vertailla kahta perustavanlaisesti erilaista käsitystä oikeudenmukaisuudesta: (a) oikeudenmukaisuuden perusta on oikeassa järjestyksessä, (b) oikeudenmukaisuuden ydin on luontaisissa oikeuksissa.


	== 2. Luku: Kaksi kilpailevaa kertomusta ==		== 2. Luku: Kaksi kilpailevaa kertomusta ==

	Yhden kertomuksen mukaan luontaisten ihmisoikeuksien käsite on peräisin ~~Valistuksen~~ ajoilta ja se on perusteiltaan sekulaari käsite.		Yhden kertomuksen mukaan luontaisten ihmisoikeuksien käsite on peräisin valistuksen ajoilta ja se on perusteiltaan sekulaari käsite.

	Wolterstorff haastaa tämän kertomuksen ja osoittaa, että luontaisten oikeuksien käsite on peräisin Raamatusta. Sen pohjana on usko siihen, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi.		Wolterstorff haastaa tämän kertomuksen ja osoittaa, että luontaisten oikeuksien käsite on peräisin Raamatusta. Sen pohjana on usko siihen, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi.


Rivi 44:		Rivi 44:

	Uudessa testamentissa on käytetty paljon sanaa oikeudenmukaisuus, mutta se hämärtyy monissa käännöksissä, koska se käännetään sanalla vanhurskaus.		Uudessa testamentissa on käytetty paljon sanaa oikeudenmukaisuus, mutta se hämärtyy monissa käännöksissä, koska se käännetään sanalla vanhurskaus.


	== Luku 5: Oikeudenmukaisuus Uudessa testamentissa ==		== Luku 5: Oikeudenmukaisuus Uudessa testamentissa ==
Rivi 52:		Rivi 53:
	== Luku 6: Paikallistamme sen, mihin meillä on oikeus ==		== Luku 6: Paikallistamme sen, mihin meillä on oikeus ==

	Teoria oikeuksista edellyttää teoriaa hyvästä elämästä. Oikeudet ovat oikeuksia tiettyihin hyvyyksiin (goods). (136) Wolterstorff argumentoi, että antiikin kreikkalaista filosofiaa hallinnut eudaimonistinen käsitys hyvästä elämästä ei pysty tarjoamaan perustaa oikeuksille. Sen sijaan "Raamatussa hyvä elämä käsitettiin niin, että se teki mahdolliseksi tunnistaa oikeudet yleisesti ja luontaiset oikeudet (inherent rights) erityisesti" (136). Oikeuksien varaan perustuva kulttuuri tuli mahdolliseksi, koska Raamattu muutti radikaalilla tavalla käsitystä hyvästä elämästä. Tämä murros on havaittavissa esimerkiksi Augustinuksen ajattelussa.		Teoria oikeuksista edellyttää teoriaa hyvästä elämästä. Oikeudet ovat oikeuksia tiettyihin hyvyyksiin (''goods''). (136) Wolterstorff argumentoi, että antiikin kreikkalaista filosofiaa hallinnut eudaimonistinen käsitys hyvästä elämästä ei pysty tarjoamaan perustaa oikeuksille. Sen sijaan "Raamatussa hyvä elämä käsitettiin niin, että se teki mahdolliseksi tunnistaa oikeudet yleisesti ja luontaiset oikeudet (''inherent rights'') erityisesti" (136). Oikeuksien varaan perustuva kulttuuri tuli mahdolliseksi, koska Raamattu muutti radikaalilla tavalla käsitystä hyvästä elämästä. Tämä murros on havaittavissa esimerkiksi Augustinuksen ajattelussa.

	Wolterstorffin mukaan myöskään utilitaristinen käsitys kokemuksellisesti tyydyttävästä hyvästä elämästä ei riitä oikeuksien perustaksi. (147)		Wolterstorffin mukaan myöskään utilitaristinen käsitys kokemuksellisesti tyydyttävästä hyvästä elämästä ei riitä oikeuksien perustaksi. (147)