Informaation säilymislaki - Muutoshistoria

Samuli Koivisto: linkkifix, viitteisiin sarakkeet

2017-04-18T08:07:49Z

linkkifix, viitteisiin sarakkeet

← Vanhempi versio		Versio 18. huhtikuuta 2017 kello 08.07
Rivi 29:		Rivi 29:
	Koska uuttaluovien evoluutioprosessien myytti on naturalistisen paradigman välttämätön osa eikä sitä siis tämän paradigman sisällä voi eikä saa kyseenalaistaa, sitä ei voi haastaa naturalistiyhteisön sisältä käsin. Ainoa toimintamahdollisuus perustuu siksi avoimeen keskusteluavaruuteen vetoamiseen eli siihen, että julkaisee argumenttinsa sellaisilla foorumeilla, joita naturalismin vahtikoirina toimivat "vertaisarvioijat" eivät pääse ennakkosensuroimaan. On tärkeää saada argumentit leviämään yleisön keskuuteen – silloin sulkeutunut naturalistiyhteisökin joutuu jossain vaiheessa ottamaan niihin jonkinlaista julkista kantaa ja tämä taas antaa yleisölle tilaisuuden argumenttien vertailuun. Ajan mittaan paremmat argumentit pystyvät valtaamaan alaa, sillä nuoriso ei halua toimia pelkän auktoriteettiuskon varassa vaan tahtoo välillä ajatella omilla aivoillaan ja harkita itse, mitä ja ketä uskoa, mitä ja ketä taas ei; tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, ellei vaihtoehtoja tunneta.		Koska uuttaluovien evoluutioprosessien myytti on naturalistisen paradigman välttämätön osa eikä sitä siis tämän paradigman sisällä voi eikä saa kyseenalaistaa, sitä ei voi haastaa naturalistiyhteisön sisältä käsin. Ainoa toimintamahdollisuus perustuu siksi avoimeen keskusteluavaruuteen vetoamiseen eli siihen, että julkaisee argumenttinsa sellaisilla foorumeilla, joita naturalismin vahtikoirina toimivat "vertaisarvioijat" eivät pääse ennakkosensuroimaan. On tärkeää saada argumentit leviämään yleisön keskuuteen – silloin sulkeutunut naturalistiyhteisökin joutuu jossain vaiheessa ottamaan niihin jonkinlaista julkista kantaa ja tämä taas antaa yleisölle tilaisuuden argumenttien vertailuun. Ajan mittaan paremmat argumentit pystyvät valtaamaan alaa, sillä nuoriso ei halua toimia pelkän auktoriteettiuskon varassa vaan tahtoo välillä ajatella omilla aivoillaan ja harkita itse, mitä ja ketä uskoa, mitä ja ketä taas ei; tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, ellei vaihtoehtoja tunneta.

	Naturalismin sisällä tämä myytti siis on kyseenalaistamattoman itsestäänselvyyden asemassa. Ulkopuolelta katsoen se sen sijaan näyttäytyy massiivisena tietämättömyyteen vetoamisena: asian ytimenä on uuttaluovien evoluutioprosessien kuvitteleminen niin monimutkaisiksi, pitkäaikaisiksi ja vaikeaselkoisiksi tapahtumasarjoiksi, että jo pelkkä niiden ajatteleminenkin saa ihmisen alistumaan omaan kykenemättömyyteensä hallita mielessään niin valtavia asioita. Kun siis ei pysty itse ajattelemaan, ei pysty epäilemäänkään. Kuten jo Orwell kirjoitti: "Tietämättömyys on voimaa." Naturalismi jatkaa tieteensosiologista hegemoniaansa, jota pönkittää se, että "tavallinen ihminen" on saatu uskomaan uuttaluovan evoluutioprosessin myytin "jatko-osaan": tieteen ylivertaisuuden myyttiin. Jos siis joku, olkoon kuinka oppinut ja etevä tahansa, lakkaa nauttimasta tiede-eliitin luottamusta, hänet on "tavallisen kansan" silmissä ikään kuin pudotettu jalustalta, "älyllisesti ylivertaisesta tieteen edustajasta" jonkinlaiseksi "tieteen petturiksi" tms. älylliseksi hylkiöksi.<ref>Tätä voi verrata Stalinin kehittämiin näytösoikeudenkäynteihin, joiden yksi keskeinen tarkoitus oli syytettyjen maineen mustaus suuren yleisön silmissä.</ref> Tämä tendenssi näkyy selvästi mm. vainoharhaisen hysteerisiäkin piirteitä saaneessa Dembski-vastustuksessa.<ref>Esim. [~~http~~://~~ncseweb~~.~~org~~/~~rncse/27/5~~-6/victory-over-intelligent-design-oklahoma]. Samaan sosiaalidynamiikkaan on osin perustunut myös kotoisten "huuhaa-palkintojemmekin" pelotevaikutus.</ref>		Naturalismin sisällä tämä myytti siis on kyseenalaistamattoman itsestäänselvyyden asemassa. Ulkopuolelta katsoen se sen sijaan näyttäytyy massiivisena tietämättömyyteen vetoamisena: asian ytimenä on uuttaluovien evoluutioprosessien kuvitteleminen niin monimutkaisiksi, pitkäaikaisiksi ja vaikeaselkoisiksi tapahtumasarjoiksi, että jo pelkkä niiden ajatteleminenkin saa ihmisen alistumaan omaan kykenemättömyyteensä hallita mielessään niin valtavia asioita. Kun siis ei pysty itse ajattelemaan, ei pysty epäilemäänkään. Kuten jo Orwell kirjoitti: "Tietämättömyys on voimaa." Naturalismi jatkaa tieteensosiologista hegemoniaansa, jota pönkittää se, että "tavallinen ihminen" on saatu uskomaan uuttaluovan evoluutioprosessin myytin "jatko-osaan": tieteen ylivertaisuuden myyttiin. Jos siis joku, olkoon kuinka oppinut ja etevä tahansa, lakkaa nauttimasta tiede-eliitin luottamusta, hänet on "tavallisen kansan" silmissä ikään kuin pudotettu jalustalta, "älyllisesti ylivertaisesta tieteen edustajasta" jonkinlaiseksi "tieteen petturiksi" tms. älylliseksi hylkiöksi.<ref>Tätä voi verrata Stalinin kehittämiin näytösoikeudenkäynteihin, joiden yksi keskeinen tarkoitus oli syytettyjen maineen mustaus suuren yleisön silmissä.</ref> Tämä tendenssi näkyy selvästi mm. vainoharhaisen hysteerisiäkin piirteitä saaneessa Dembski-vastustuksessa.<ref>Esim. [https://ncse.com/library-resource/victory-over-intelligent-design-oklahoma]. Samaan sosiaalidynamiikkaan on osin perustunut myös kotoisten "huuhaa-palkintojemmekin" pelotevaikutus.</ref>

	Jos ja kun siis ne "uuttaluovat evolutiiviset prosessit", joihin olisi vedottava MTI:n synnyn naturalistisessa eli "tieteellisessä" selittämisessä, ovat tosiasiassa naturalistiselle tieteelle tuntemattomia eli pelkästään oletuksenvaraisia, mutta niihin on kuitenkin kaikella arvovallalla kynsin ja hampain sitouduttu, miten tätä tilannetta vastaan voi parhaiten argumentoida? Tilanteen toteaminen siihen tapaan kuin tässä on tehty on kyllä tarpeellista ja välttämätöntä, mutta ei vielä todista sitä, etteivätkö naturalistit voisi olla oikeassakin. Miten voitaisiin tietää, ettei heidän sitkeä yrittämisensä todistettavasti toimivan evoluutiomekanismin löytämiseksi vielä joskus onnistuisi? Onko mahdollista todistaa ihmisjärjelle vastaansanomattomalla tavalla, ettei heidän luottamuksensa evolutiivisten prosessien uuttaluoviin kykyihin ole ainoastaan perimmältään uskonvarainen (kuten kaikkien ihmisten perususkomukset tietyssä mielessä ovat) vaan että nämä nimenomaiset uskomukset ovat myös selvien järkisyiden vastaisia?		Jos ja kun siis ne "uuttaluovat evolutiiviset prosessit", joihin olisi vedottava MTI:n synnyn naturalistisessa eli "tieteellisessä" selittämisessä, ovat tosiasiassa naturalistiselle tieteelle tuntemattomia eli pelkästään oletuksenvaraisia, mutta niihin on kuitenkin kaikella arvovallalla kynsin ja hampain sitouduttu, miten tätä tilannetta vastaan voi parhaiten argumentoida? Tilanteen toteaminen siihen tapaan kuin tässä on tehty on kyllä tarpeellista ja välttämätöntä, mutta ei vielä todista sitä, etteivätkö naturalistit voisi olla oikeassakin. Miten voitaisiin tietää, ettei heidän sitkeä yrittämisensä todistettavasti toimivan evoluutiomekanismin löytämiseksi vielä joskus onnistuisi? Onko mahdollista todistaa ihmisjärjelle vastaansanomattomalla tavalla, ettei heidän luottamuksensa evolutiivisten prosessien uuttaluoviin kykyihin ole ainoastaan perimmältään uskonvarainen (kuten kaikkien ihmisten perususkomukset tietyssä mielessä ovat) vaan että nämä nimenomaiset uskomukset ovat myös selvien järkisyiden vastaisia?
Rivi 60:		Rivi 60:
	# Lupaavin ehdotus on tietenkin näiden edellisten yhdistelmä. Mitenkä siis olisi, jos jokin satunnainen muutos ensin muuttelisi tekstejä ja jokin säännönmukainen prosessi sitten valikoisi näin syntyneistä teksteistä kehityskelpoisimmat jatkoon ja tätä kaksiosaista prosessia toistettaisiin toistamistaan? Eikö tällä tavoin voitaisi saada aikaan miten lennokkaita artikkeleita hyvänsä? – On kyllä mahdollista parannella tekstejä sillä tavoin, että sattumanvarainen prosessi tuottaa jotain ja vaikkapa ihminen valikoi siitä ne osat, jotka haluaa, ja lähettää loput "uudelleen arvottaviksi". Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että ihminen tietää, millaisen lopputuloksen haluaa saada näin aikaan. Jos tilalla on pelkkä säännönmukainen välttämättömyys, sillä ei ole kykyä valikoida syntyneitä välivaiheita jonkin päämäärän saavuttamiseksi, ellei sen takana ole joku, joka on nähnyt tämän päämäärän ja rakentanut sen saavuttamiseen sopivat monimutkaiset säännönmukaisuudet, esimerkiksi tietokoneohjelman, joka muokkaa tekstejä ohjelmoijan näkemysten mukaisiksi. Olisi esimerkiksi mahdollista laatia ohjelma, joka arpoisi satunnaisen merkkijonon, joka olisi tämän artikkelin pituinen, vertaisi sitä tähän artikkeliin, ja jos ne olisivat samanlaiset, pysähtyisi, muussa tapauksessa arpoisi uudelleen. Tämä ohjelma ei periaatteessa pysähtyisi ennen kuin olisi saanut arvotuksi juuri tämän artikkelin kopion. Sattuma (arpominen) ja välttämättömyys (ohjelman suorittama vertailu ja lopetusehto) pystyisivät siis tuottamaan tämän tekstin. Nimittäin siinä tapauksessa, että arvonta ehdittäisiin suorittaa tarpeeksi monta kertaa, jotta "päävoitto" (tämä teksti) ehtisi tulla tulokseksi. Nyt voidaan kuitenkin osoittaa, että se olisi niin epätodennäköistä, ettei ole syytä olettaa sen koskaan<ref>jymypaukku- tai sitä suppeamman kosmologian puitteissa</ref> onnistuvan. Jos deterministinen algoritmi voisikin valita ja kiinnittää pienempiäkin tekstinosia, tavoite kuitenkin voitaisiin saavuttaa, tarpeeksi pienillä osilla<ref>jos vaikka jokainen kirjainkin voitaisiin valita ja kiinnittää muista riippumatta</ref> jo varsin helpostikin.		# Lupaavin ehdotus on tietenkin näiden edellisten yhdistelmä. Mitenkä siis olisi, jos jokin satunnainen muutos ensin muuttelisi tekstejä ja jokin säännönmukainen prosessi sitten valikoisi näin syntyneistä teksteistä kehityskelpoisimmat jatkoon ja tätä kaksiosaista prosessia toistettaisiin toistamistaan? Eikö tällä tavoin voitaisi saada aikaan miten lennokkaita artikkeleita hyvänsä? – On kyllä mahdollista parannella tekstejä sillä tavoin, että sattumanvarainen prosessi tuottaa jotain ja vaikkapa ihminen valikoi siitä ne osat, jotka haluaa, ja lähettää loput "uudelleen arvottaviksi". Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että ihminen tietää, millaisen lopputuloksen haluaa saada näin aikaan. Jos tilalla on pelkkä säännönmukainen välttämättömyys, sillä ei ole kykyä valikoida syntyneitä välivaiheita jonkin päämäärän saavuttamiseksi, ellei sen takana ole joku, joka on nähnyt tämän päämäärän ja rakentanut sen saavuttamiseen sopivat monimutkaiset säännönmukaisuudet, esimerkiksi tietokoneohjelman, joka muokkaa tekstejä ohjelmoijan näkemysten mukaisiksi. Olisi esimerkiksi mahdollista laatia ohjelma, joka arpoisi satunnaisen merkkijonon, joka olisi tämän artikkelin pituinen, vertaisi sitä tähän artikkeliin, ja jos ne olisivat samanlaiset, pysähtyisi, muussa tapauksessa arpoisi uudelleen. Tämä ohjelma ei periaatteessa pysähtyisi ennen kuin olisi saanut arvotuksi juuri tämän artikkelin kopion. Sattuma (arpominen) ja välttämättömyys (ohjelman suorittama vertailu ja lopetusehto) pystyisivät siis tuottamaan tämän tekstin. Nimittäin siinä tapauksessa, että arvonta ehdittäisiin suorittaa tarpeeksi monta kertaa, jotta "päävoitto" (tämä teksti) ehtisi tulla tulokseksi. Nyt voidaan kuitenkin osoittaa, että se olisi niin epätodennäköistä, ettei ole syytä olettaa sen koskaan<ref>jymypaukku- tai sitä suppeamman kosmologian puitteissa</ref> onnistuvan. Jos deterministinen algoritmi voisikin valita ja kiinnittää pienempiäkin tekstinosia, tavoite kuitenkin voitaisiin saavuttaa, tarpeeksi pienillä osilla<ref>jos vaikka jokainen kirjainkin voitaisiin valita ja kiinnittää muista riippumatta</ref> jo varsin helpostikin.
	# Edelläsanottu ei kuitenkaan kumoa ISL:ää vaan päinvastoin vahvistaa sen. Tällainen yhdistelmä tosin onnistuisi tuottamaan tämän tekstin kopion, mutta onnistumisen hintana olisi se, ettei se pystyisikään tuottamaan mitään muuta. Tämän tekstin kopio tuotettaisiin yhtä varmasti kuin jos teksti kopioitaisiin suoraan ilman mitään arpomisia. Tekstiä ei liioin voitaisi tuottaa ilman valmista mallia. Uutta artikkelia ei siis syntyisikään, vaan pelkkä olemassaolleen artikkelin kopio. Kun ei ylipäänsäkään syntyisi mitään uutta, ei tietenkään syntyisi mitään uutta MTI:täkään.		# Edelläsanottu ei kuitenkaan kumoa ISL:ää vaan päinvastoin vahvistaa sen. Tällainen yhdistelmä tosin onnistuisi tuottamaan tämän tekstin kopion, mutta onnistumisen hintana olisi se, ettei se pystyisikään tuottamaan mitään muuta. Tämän tekstin kopio tuotettaisiin yhtä varmasti kuin jos teksti kopioitaisiin suoraan ilman mitään arpomisia. Tekstiä ei liioin voitaisi tuottaa ilman valmista mallia. Uutta artikkelia ei siis syntyisikään, vaan pelkkä olemassaolleen artikkelin kopio. Kun ei ylipäänsäkään syntyisi mitään uutta, ei tietenkään syntyisi mitään uutta MTI:täkään.




	Sikäli kuin kaikki on mennyt oikein, voi kuitenkin ajatella, että se on ollut jossain olemassa ihan samanlaisena kuin nytkin jo ennen kuin se on siirtynyt sille tietovälineelle, jolta sitä nyt luet. Siinä tapauksessa on tapahtunut jotain sellaista, joka on johtanut siihen, että olemassaollut teksti on kopioitu, kopio on siirretty ja muunnettu siihen muotoon, jossa sitä nyt katselet. Tämä kaikki on tapahtunut muuttamatta tekstiä mitenkään: näet saman merkkijonon, joka oli olemassa ennen kopioinnin alkua. Silloin tilannetta voi matemaattisesti kuvata niin, että olemassaollut "alkuteksti" ja nyt näkemäsi "lopputeksti" ovat välttämättömyyssuhteessa: lopputeksti on juuri sellainen kuin on, koska alkuteksti oli kopiointihetkellä juuri sellainen kuin oli<ref>tässä tapauksessa siis juuri sellainen kuin lopputeksti nyt: siinä oli aivan samat merkit aivan samassa järjestyksessä</ref>. Silloin näissä molemmissa teksteissä on tietysti aivan sama informaatiokin: se ei ole matkalla lisääntynyt (eikä vähentynyt). -->		Sikäli kuin kaikki on mennyt oikein, voi kuitenkin ajatella, että se on ollut jossain olemassa ihan samanlaisena kuin nytkin jo ennen kuin se on siirtynyt sille tietovälineelle, jolta sitä nyt luet. Siinä tapauksessa on tapahtunut jotain sellaista, joka on johtanut siihen, että olemassaollut teksti on kopioitu, kopio on siirretty ja muunnettu siihen muotoon, jossa sitä nyt katselet. Tämä kaikki on tapahtunut muuttamatta tekstiä mitenkään: näet saman merkkijonon, joka oli olemassa ennen kopioinnin alkua. Silloin tilannetta voi matemaattisesti kuvata niin, että olemassaollut "alkuteksti" ja nyt näkemäsi "lopputeksti" ovat välttämättömyyssuhteessa: lopputeksti on juuri sellainen kuin on, koska alkuteksti oli kopiointihetkellä juuri sellainen kuin oli<ref>tässä tapauksessa siis juuri sellainen kuin lopputeksti nyt: siinä oli aivan samat merkit aivan samassa järjestyksessä</ref>. Silloin näissä molemmissa teksteissä on tietysti aivan sama informaatiokin: se ei ole matkalla lisääntynyt (eikä vähentynyt). -->


	==Viitteet==		==Viitteet==
	{{Viitteet}}		{{Viitteet\|sarakkeet}}

	[[Luokka:Suunnitteluteoria]] [[Luokka:Keskeneräiset artikkelit]]		[[Luokka:Suunnitteluteoria]] [[Luokka:Keskeneräiset artikkelit]]

Samuli Koivisto: +luokka

2015-07-12T13:10:20Z

+luokka

← Vanhempi versio		Versio 12. heinäkuuta 2015 kello 13.10
Rivi 70:		Rivi 70:
	{{Viitteet}}		{{Viitteet}}

	[[Luokka:Suunnitteluteoria]]		[[Luokka:Suunnitteluteoria]] [[Luokka:Keskeneräiset artikkelit]]

Apollos: lisätty alaviite linkkeineen

2010-09-11T22:10:00Z

lisätty alaviite linkkeineen

← Vanhempi versio		Versio 11. syyskuuta 2010 kello 22.10
Rivi 21:		Rivi 21:
	"Uuttaluova evoluutioprosessi" ei tässä viittaa pelkkään biologisen evoluution oletettuun prosessiin vaan kaikkiin mahdollisiin tarkoituksettoman ohjaamattomuuden varaisiin prosesseihin.<ref>Tietoisuutta ja älyllisiä agentteja sisältävät, esim. tieteelliseen, taiteelliseen tai tekniseen luovuuteen liittyvät prosessit taas eivät ole tässä tarkoitettuja uuttaluovia evoluutioprosesseja eikä niiden kautta syntynyttä uutta MTI:tä voi siksi käyttää ISL:n falsifioimiseen.</ref> Naturalismi vaatii selittämään kaiken perimmäisen alkuperän ja toiminnan pelkkiin tarkoituksettomiin (tahdottomiin, persoonattomiin) tekijöihin vetoamalla. Tämä on synnyttänyt luonnonhistoriallisen tradition, joka joutuu jo lähtökohtaisesti olettamaan uuttaluovien evoluutioprosessien olemassaolon, sillä viime kädessä ne ja vain ne ovat ylipäänsä käytettävissä selittämiseen.		"Uuttaluova evoluutioprosessi" ei tässä viittaa pelkkään biologisen evoluution oletettuun prosessiin vaan kaikkiin mahdollisiin tarkoituksettoman ohjaamattomuuden varaisiin prosesseihin.<ref>Tietoisuutta ja älyllisiä agentteja sisältävät, esim. tieteelliseen, taiteelliseen tai tekniseen luovuuteen liittyvät prosessit taas eivät ole tässä tarkoitettuja uuttaluovia evoluutioprosesseja eikä niiden kautta syntynyttä uutta MTI:tä voi siksi käyttää ISL:n falsifioimiseen.</ref> Naturalismi vaatii selittämään kaiken perimmäisen alkuperän ja toiminnan pelkkiin tarkoituksettomiin (tahdottomiin, persoonattomiin) tekijöihin vetoamalla. Tämä on synnyttänyt luonnonhistoriallisen tradition, joka joutuu jo lähtökohtaisesti olettamaan uuttaluovien evoluutioprosessien olemassaolon, sillä viime kädessä ne ja vain ne ovat ylipäänsä käytettävissä selittämiseen.

	Naturalismin puitteissa toimivalla tutkijalla näyttää kyllä pinnallisesti katsoen olevan muitakin selitysvaihtoehtoja: hän voi vedota luonnonlakeihin, puhtaaseen sattumaan tai aineellisten agenttien (ihmisten, eläinten ja muiden eliöiden) aikaansaannoksiin. Naturalismin viitekehyksessä nämä kaikki kuitenkin perimmältään palautuvat uuttaluovien evoluutioprosessien oletettuihin kykyihin: evoluutioprosessien komponentteina (osatekijöinä) saa käyttää nimenomaan luonnonlakien ja puhtaan sattuman vaikutuksia, joten kumpi hyvänsä niistä jo sinänsä muodostaa minimaalisen evoluutioprosessin<ref>"prosessi"-ilmaus on tässä tosin semanttisessa mielessä "liioiteltu", mutta matemaattisessa analyysissä 1-osainen prosessi on pelkkä yleisen ''n''-osaisen äärellisen prosessin erikoistapaus</ref>; aineellisten agenttien toiminta sinänsä taas ei naturalismin puitteissa voi koskaan olla kattava ja lopullinen selitys vaan vaatii itse pelkkiin luonnonlakeihin ja puhtaaseen sattumaan<ref>siis jonkinlaiseen evoluutioprosessiin</ref> perustautuvan jatkoselityksen. Näin ollen siis naturalistisen paradigman puitteissa evoluutioprosessien komponentteja voi itseään pitää evoluutioprosessin erikoistapauksina ja aineellisia agentteja taas on pakko pitää pelkkinä evoluutioprosesseihin palautettavina ylätason johdettuina käsitteinä<ref>siis joidenkuiden evoluutioprosessijoukkojen eräänlaisina otsikkoina</ref>, joten on päädyttävä myöntämään, että tässä paradigmassa selitysten perimmäisiksi rakennusaineksiksi todellakin jäävät pelkät evoluutioprosessit.		Naturalismin puitteissa toimivalla tutkijalla näyttää kyllä pinnallisesti katsoen olevan muitakin selitysvaihtoehtoja: hän voi vedota luonnonlakeihin, puhtaaseen sattumaan tai aineellisten agenttien (ihmisten, eläinten ja muiden eliöiden) aikaansaannoksiin. Naturalismin viitekehyksessä nämä kaikki kuitenkin perimmältään palautuvat uuttaluovien evoluutioprosessien oletettuihin kykyihin: evoluutioprosessien komponentteina (osatekijöinä) saa käyttää nimenomaan luonnonlakien ja puhtaan sattuman vaikutuksia, joten kumpi hyvänsä niistä jo sinänsä muodostaa minimaalisen evoluutioprosessin<ref>"prosessi"-ilmaus on tässä tosin semanttisessa mielessä "liioiteltu", mutta matemaattisessa analyysissä 1-osainen prosessi on pelkkä yleisen ''n''-osaisen äärellisen prosessin erikoistapaus</ref>; aineellisten agenttien toiminta sinänsä taas ei naturalismin puitteissa voi koskaan olla kattava ja lopullinen selitys vaan vaatii itse pelkkiin luonnonlakeihin ja puhtaaseen sattumaan<ref>siis jonkinlaiseen evoluutioprosessiin</ref> perustautuvan jatkoselityksen. Näin ollen siis naturalistisen paradigman puitteissa evoluutioprosessien komponentteja voi itseään pitää evoluutioprosessin erikoistapauksina ja aineellisia agentteja taas on pakko pitää pelkkinä evoluutioprosesseihin palautettavina ylätason johdettuina käsitteinä<ref>siis joidenkuiden evoluutioprosessijoukkojen eräänlaisina otsikkoina</ref>, joten on päädyttävä myöntämään, että tässä paradigmassa selitysten perimmäisiksi rakennusaineksiksi todellakin jäävät pelkät evoluutioprosessit.<ref>Viime kädessä siis "on olemassa" vain näiden evoluutioprosessien joukko eli naturalismin edellyttämä "maailmankaikkeus"; vrt. [http://www.evolutionnews.org/2010/09/hawking_not_needed_to_explain037911.html].</ref>

	Koska tällaisilla prosesseilla on kaikki selitettävä, ne on kaikkiselittäviksi (siis myös uuttaluoviksi) oletettava ja sellaisiksi selityksissä edellytettävä; ellei tätä pysty tai suostu tekemään, ei voi pätevän naturalistitutkijan asemaa saavuttaa, ja ellei suostu samalla linjalla jatkamaan, ei voi tätä asemaa säilyttää. Uuttaluoviin evoluutioprosesseihin on naturalistiyhteisössä kerta kaikkiaan pakko uskoa<ref>aivan yhtä ehdottoman välttämättömästi kuin muslimin on uskottava Muhammedin olevan Allahin profeetta</ref>. Tästä oletuksesta luopuminen nimittäin merkitsisi koko naturalistisesta paradigmasta luopumista<ref>vähän samaan tapaan kuin kommunistipuolueen ylivallasta luopuminen merkitsee koko sosialistisesta yhteiskuntajärjestelmästä luopumista</ref>. Näin ollen uuttaluovan evoluutioprosessin myytti on naturalistisen tieteenfilosofian ja kaikkien sen mukaisten tutkimusohjelmien, siis koko naturalistisen paradigman perustava rakenteellinen ominaisuus, jota ei voi tämän paradigman puitteissa edes [http://www.drjbloom.com/Public%20files/Lewontin_Review.htm kyseenalaistaa]<ref>yhtä vähän kuin "kommunistipuolueen johtavaa yhteiskuntaroolia" voi kyseenalaistaa sosialismin puitteissa – niin toimiminen oli ja on tämän järjestelmän kannalta "vaarallista toisinajattelua" tai "vastavallankumouksellista juonittelua", siis eräänlaista ajatusrikollisuutta, jonka harjoittaminen sulkee asianomaisen välittömästi "sosialismin rakentajien" hyväksytyn piirin ulkopuolelle ja josta järjestelmän jatkuvuuden varmistamiseksi oli ja on asianomaisia viipymättä ja riittävän tehokkaasti muutenkin rangaistava</ref>, saati muuttaa.		Koska tällaisilla prosesseilla on kaikki selitettävä, ne on kaikkiselittäviksi (siis myös uuttaluoviksi) oletettava ja sellaisiksi selityksissä edellytettävä; ellei tätä pysty tai suostu tekemään, ei voi pätevän naturalistitutkijan asemaa saavuttaa, ja ellei suostu samalla linjalla jatkamaan, ei voi tätä asemaa säilyttää. Uuttaluoviin evoluutioprosesseihin on naturalistiyhteisössä kerta kaikkiaan pakko uskoa<ref>aivan yhtä ehdottoman välttämättömästi kuin muslimin on uskottava Muhammedin olevan Allahin profeetta</ref>. Tästä oletuksesta luopuminen nimittäin merkitsisi koko naturalistisesta paradigmasta luopumista<ref>vähän samaan tapaan kuin kommunistipuolueen ylivallasta luopuminen merkitsee koko sosialistisesta yhteiskuntajärjestelmästä luopumista</ref>. Näin ollen uuttaluovan evoluutioprosessin myytti on naturalistisen tieteenfilosofian ja kaikkien sen mukaisten tutkimusohjelmien, siis koko naturalistisen paradigman perustava rakenteellinen ominaisuus, jota ei voi tämän paradigman puitteissa edes [http://www.drjbloom.com/Public%20files/Lewontin_Review.htm kyseenalaistaa]<ref>yhtä vähän kuin "kommunistipuolueen johtavaa yhteiskuntaroolia" voi kyseenalaistaa sosialismin puitteissa – niin toimiminen oli ja on tämän järjestelmän kannalta "vaarallista toisinajattelua" tai "vastavallankumouksellista juonittelua", siis eräänlaista ajatusrikollisuutta, jonka harjoittaminen sulkee asianomaisen välittömästi "sosialismin rakentajien" hyväksytyn piirin ulkopuolelle ja josta järjestelmän jatkuvuuden varmistamiseksi oli ja on asianomaisia viipymättä ja riittävän tehokkaasti muutenkin rangaistava</ref>, saati muuttaa.

Apollos: lisätty sana toistaiseksi kommenttina olevaan tekstiin

2010-09-11T21:57:36Z

lisätty sana toistaiseksi kommenttina olevaan tekstiin

← Vanhempi versio		Versio 11. syyskuuta 2010 kello 21.57
Rivi 53:		Rivi 53:
	<!-- ==== MTI:n juuret ====		<!-- ==== MTI:n juuret ====

	On selvää, että tämä teksti on ilmaantunut eteesi monenkin prosessin kautta. Telekommunikaatiolaitteet ovat laulaneet, bitit ovat singahdelleet, tallennuslaitteet hyrisseet, monta vaihetta on tekstillä jo takana, ja monessa muodossa. Tällöin ULEP-hypoteesi sanoo, että näiden eri muotojen mittaan teksti on voinut kehittyä. Se on voinut pidentyä ja parantua, ainakin periaatteessa. Voi olla niin, että Internetissä on sellaisia prosesseja, joiden sivuvaikutuksena on niiden käsittelemien merkkijonojen kehittyminen. Tietokoneet toimivat nykyään niin nopeasti ja niitä on niin paljon, ettei ihmisjärki pysty kuvittelemaankaan, miten paljon kaiken aikaa Internetin piirissä tapahtuu. [[wp:singularismi\|Jotkut]] täysin tosissaan odottavatkin, että Internet lopulta herää eloon tietoisena superälynä, joka ottaa koko maailman resurssit haltuunsa ja pitää ihmiskuntaa ehkäpä jonkinlaisena orjajoukkonaan. Tämänkin oletuksen takana on ULEP-hypoteesin vankkumaton totena pitäminen. Siihen verratenhan ei olisi temppu eikä mikään kehkeyttää joku yksittäinen tekstitiedosto ilman ihmiskäden kosketusta.		On selvää, että tämä teksti on ilmaantunut eteesi monenkin prosessin kautta. Telekommunikaatiolaitteet ovat laulaneet, bitit ovat singahdelleet, tallennuslaitteet hyrisseet, monta vaihetta on tekstillä jo takana, ja monessa muodossa. Tällöin ULEP-hypoteesi sanoo, että näiden eri muotojen mittaan teksti on voinut kehittyä. Se on voinut pidentyä ja parantua, ainakin periaatteessa. Voi olla niin, että Internetissä on sellaisia prosesseja, joiden sivuvaikutuksena on niiden käsittelemien merkkijonojen kehittyminen. Tietokoneet toimivat nykyään niin nopeasti ja niitä on niin paljon, ettei ihmisjärki pysty kuvittelemaankaan, miten paljon asioita kaiken aikaa Internetin piirissä tapahtuu. [[wp:singularismi\|Jotkut]] täysin tosissaan odottavatkin, että Internet lopulta herää eloon tietoisena superälynä, joka ottaa koko maailman resurssit haltuunsa ja pitää ihmiskuntaa ehkäpä jonkinlaisena orjajoukkonaan. Tämänkin oletuksen takana on ULEP-hypoteesin vankkumaton totena pitäminen. Siihen verratenhan ei olisi temppu eikä mikään kehkeyttää joku yksittäinen tekstitiedosto ilman ihmiskäden kosketusta.

	Dembskin mukaan näin ei kuitenkaan voi tapahtua. Se johtuu siitä, että tarkoituksettomilla prosesseilla ei ole kykyä valita aidosti vaihtoehtojen joukosta. Jokainen tämänkin tekstin kirjain ja muu merkki on valittu monen vaihtoehdon joukosta ja yhdessä ne muodostavat kuitenkin yhden tekstikokonaisuuden eivätkä pelkkää merkityksetöntä merkkijonoa. Dembskin ISL-perusteluja voi soveltaa tähänkin tekstiin seuraavaan tapaan:		Dembskin mukaan näin ei kuitenkaan voi tapahtua. Se johtuu siitä, että tarkoituksettomilla prosesseilla ei ole kykyä valita aidosti vaihtoehtojen joukosta. Jokainen tämänkin tekstin kirjain ja muu merkki on valittu monen vaihtoehdon joukosta ja yhdessä ne muodostavat kuitenkin yhden tekstikokonaisuuden eivätkä pelkkää merkityksetöntä merkkijonoa. Dembskin ISL-perusteluja voi soveltaa tähänkin tekstiin seuraavaan tapaan:

Apollos: typo

2009-10-18T23:10:05Z

typo

← Vanhempi versio		Versio 18. lokakuuta 2009 kello 23.10
Rivi 58:		Rivi 58:
	# Kun näet tämän tekstin ja ymmärrät sen suomenkieliseksi ja vieläpä jotain tiettyä aihetta koko ajan käsitteleväksi, oletus siitä, että se olisi pelkän sattuman satoa, on niin epätodennäköinen, että sen voi huoleti hylätä.<ref>Tälle asialle hänellä on tekninen perustelu ja siihen liittyviä numeerisia tarkasteluja, jotka kuitenkaan eivät ole olennaisia tämän artikkelin tavoitteena olevan kokonaiskuvan saamiseksi asiasta.</ref>		# Kun näet tämän tekstin ja ymmärrät sen suomenkieliseksi ja vieläpä jotain tiettyä aihetta koko ajan käsitteleväksi, oletus siitä, että se olisi pelkän sattuman satoa, on niin epätodennäköinen, että sen voi huoleti hylätä.<ref>Tälle asialle hänellä on tekninen perustelu ja siihen liittyviä numeerisia tarkasteluja, jotka kuitenkaan eivät ole olennaisia tämän artikkelin tavoitteena olevan kokonaiskuvan saamiseksi asiasta.</ref>
	# Artikkeli ei siis ole syntynyt sattumanvaraisesti, ei ainakaan yhdellä kertaa. Entä olisiko se voinut syntyä välttämättömyydellä, jonkinlaisen luonnonlain vaikutuksesta?<ref>Tässä yhteydessä tämä mahdollisuus on ymmärrettävä siihen tapaan, että luonnossa vallitsisi jokin sellainen itsestään ja tarkoituksettomasti vaikuttava rajoittava tekijä, joka jotenkin pakottaisi merkkijonot muokkaantumaan tietynlaisiksi, ja tämä artikkeli olisi ainakin osittain aiheutunut tällaisen tekijän vaikutuksesta.</ref> Tätä hypoteesia voi testata kokeellisesti: onko mahdollista kirjoittaa mitä tahansa roskaa ja säilyykö se tietokoneen muistissa sellaisenaan vai pyrkiikö pikku hiljaa muuttumaan jotakin aihetta käsitteleväksi artikkeliksi? Kokeen voi tehdä mielessään tai toteuttaa käytännössä. Jos tavalliset olosuhteet eivät tunnu tässä suhteessa lupaavilta, voi tehdä kehittyneitä koejärjestelyjä, vaikkapa jollain tavalla aiheuttaa tekstitiedoston tallentavalle tietovälineelle jotain häiriötä niin että osa merkeistä vaihtuu toisiksi. Voi tutkia tuloksia: vaikuttavatko muutokset pelkiltä satunnaisilta sotkuilta vai rakentavatko ne itsestään uutta tekstiä, joka ensinnäkin on ymmärrettävää kieltä ja lisäksi jatkaa tai parantelee tekstin juonta? – Tämä ei toimi. Tällaisia säännönmukaisesti tekstejä parantelevia luonnonlakeja ei ole olemassa. Tämän voi ehkä parhaiten tajuta siitä, että tekstitiedostot talletetaan viime kädessä tietovälineelle, jonka jokaisella pienellä informaationsäilytykseen varatulla kolkalla on kaksi mahdollista tilaa<ref>Näitä keskenään vaihtoehtoisia tiloja on tapana merkitä numeroilla 0 ja 1, ja tällaisia kahden vaihtoehdon varaan rakennettuja luku- ja tietojärjestelmiä kutsutaan binäärisiksi, mutta se ei ole tässä yhteydessä kovinkaan olennaista.</ref>. Näiden tietovälineiden muistikapasiteetti<ref>kyky jättää mikä hyvänsä kolkkansa kumpaan vaihtoehtoiseen perustilaansa tahansa ja siihen perustuva kyky kaiken kaikkiaan sisältää mikä hyvänsä näiden perustilojen yhdistelmä</ref> nimenomaan perustuu siihen, ettei mikään luonnonlaki muuttele perustiloja tai niiden yhdistelmiä mihinkään suuntaan: kun kaikki on yhtä mahdollista, mitään yhteistä suuntaa ei ole. Luonnonlait eivät suosi toisia yhdistelmiä toisten kustannuksella<ref>On tosin mahdollista, että esim. magneettisuuteen perustuvan tietovälineen tallentama informaatio ajan mittaan "haalistuu" ja voi olla lopulta mahdotonta enää ottaa selvää, missä tilassa se oli aikanaan ollut eli mitä siihen oli viimeksi tallennettu. Tällainen säännönmukainen muutos ei kuitenkaan parantele tallennettuja tekstejä tai muita sisältöjä vaan päinvastoin tuhoaa ne.</ref>. Siksi ne eivät myöskään saa aikaan sitä, että tekstit pyrkisivät jotenkin kehittymään.		# Artikkeli ei siis ole syntynyt sattumanvaraisesti, ei ainakaan yhdellä kertaa. Entä olisiko se voinut syntyä välttämättömyydellä, jonkinlaisen luonnonlain vaikutuksesta?<ref>Tässä yhteydessä tämä mahdollisuus on ymmärrettävä siihen tapaan, että luonnossa vallitsisi jokin sellainen itsestään ja tarkoituksettomasti vaikuttava rajoittava tekijä, joka jotenkin pakottaisi merkkijonot muokkaantumaan tietynlaisiksi, ja tämä artikkeli olisi ainakin osittain aiheutunut tällaisen tekijän vaikutuksesta.</ref> Tätä hypoteesia voi testata kokeellisesti: onko mahdollista kirjoittaa mitä tahansa roskaa ja säilyykö se tietokoneen muistissa sellaisenaan vai pyrkiikö pikku hiljaa muuttumaan jotakin aihetta käsitteleväksi artikkeliksi? Kokeen voi tehdä mielessään tai toteuttaa käytännössä. Jos tavalliset olosuhteet eivät tunnu tässä suhteessa lupaavilta, voi tehdä kehittyneitä koejärjestelyjä, vaikkapa jollain tavalla aiheuttaa tekstitiedoston tallentavalle tietovälineelle jotain häiriötä niin että osa merkeistä vaihtuu toisiksi. Voi tutkia tuloksia: vaikuttavatko muutokset pelkiltä satunnaisilta sotkuilta vai rakentavatko ne itsestään uutta tekstiä, joka ensinnäkin on ymmärrettävää kieltä ja lisäksi jatkaa tai parantelee tekstin juonta? – Tämä ei toimi. Tällaisia säännönmukaisesti tekstejä parantelevia luonnonlakeja ei ole olemassa. Tämän voi ehkä parhaiten tajuta siitä, että tekstitiedostot talletetaan viime kädessä tietovälineelle, jonka jokaisella pienellä informaationsäilytykseen varatulla kolkalla on kaksi mahdollista tilaa<ref>Näitä keskenään vaihtoehtoisia tiloja on tapana merkitä numeroilla 0 ja 1, ja tällaisia kahden vaihtoehdon varaan rakennettuja luku- ja tietojärjestelmiä kutsutaan binäärisiksi, mutta se ei ole tässä yhteydessä kovinkaan olennaista.</ref>. Näiden tietovälineiden muistikapasiteetti<ref>kyky jättää mikä hyvänsä kolkkansa kumpaan vaihtoehtoiseen perustilaansa tahansa ja siihen perustuva kyky kaiken kaikkiaan sisältää mikä hyvänsä näiden perustilojen yhdistelmä</ref> nimenomaan perustuu siihen, ettei mikään luonnonlaki muuttele perustiloja tai niiden yhdistelmiä mihinkään suuntaan: kun kaikki on yhtä mahdollista, mitään yhteistä suuntaa ei ole. Luonnonlait eivät suosi toisia yhdistelmiä toisten kustannuksella<ref>On tosin mahdollista, että esim. magneettisuuteen perustuvan tietovälineen tallentama informaatio ajan mittaan "haalistuu" ja voi olla lopulta mahdotonta enää ottaa selvää, missä tilassa se oli aikanaan ollut eli mitä siihen oli viimeksi tallennettu. Tällainen säännönmukainen muutos ei kuitenkaan parantele tallennettuja tekstejä tai muita sisältöjä vaan päinvastoin tuhoaa ne.</ref>. Siksi ne eivät myöskään saa aikaan sitä, että tekstit pyrkisivät jotenkin kehittymään.
	# Lupaavin ehdotus on tietenkin näiden edellisten yhdistelmä. Mitenkä siis olisi, jos jokin satunnainen muutos ensin muuttelisi tekstejä ja jokin säännönmukainen prosessi sitten valikoisi näin syntyneistä teksteistä kehityskelpoisimmat jatkoon ja tätä kaksiosaista prosessia toistettaisiin toistamistaan? Eikö tällä tavoin voitaisi saada aikaan miten lennokkaita artikkeleita hyvänsä? – On kyllä mahdollista parannella tekstejä sillä tavoin, että sattumanvarainen prosessi tuottaa jotain ja vaikkapa ihminen valikoi siitä ne osat, jotka haluaa, ja lähettää loput "uudelleen arvottaviksi". Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että ihminen tietää, millaisen lopputuloksen haluaa saada näin aikaan. Jos tilalla on pelkkä säännönmukainen välttämättömyys, sillä ei ole kykyä valikoida syntyneitä välivaiheita jonkin päämäärän saavuttamiseksi, ellei sen takana ole joku, joka on nähnyt tämän päämäärän ja rakentanut sen saavuttamiseen sopivat monimutkaiset ~~säännömukaisuudet~~, esimerkiksi tietokoneohjelman, joka muokkaa tekstejä ohjelmoijan näkemysten mukaisiksi. Olisi esimerkiksi mahdollista laatia ohjelma, joka arpoisi satunnaisen merkkijonon, joka olisi tämän artikkelin pituinen, vertaisi sitä tähän artikkeliin, ja jos ne olisivat samanlaiset, pysähtyisi, muussa tapauksessa arpoisi uudelleen. Tämä ohjelma ei periaatteessa pysähtyisi ennen kuin olisi saanut arvotuksi juuri tämän artikkelin kopion. Sattuma (arpominen) ja välttämättömyys (ohjelman suorittama vertailu ja lopetusehto) pystyisivät siis tuottamaan tämän tekstin. Nimittäin siinä tapauksessa, että arvonta ehdittäisiin suorittaa tarpeeksi monta kertaa, jotta "päävoitto" (tämä teksti) ehtisi tulla tulokseksi. Nyt voidaan kuitenkin osoittaa, että se olisi niin epätodennäköistä, ettei ole syytä olettaa sen koskaan<ref>jymypaukku- tai sitä suppeamman kosmologian puitteissa</ref> onnistuvan. Jos deterministinen algoritmi voisikin valita ja kiinnittää pienempiäkin tekstinosia, tavoite kuitenkin voitaisiin saavuttaa, tarpeeksi pienillä osilla<ref>jos vaikka jokainen kirjainkin voitaisiin valita ja kiinnittää muista riippumatta</ref> jo varsin helpostikin.		# Lupaavin ehdotus on tietenkin näiden edellisten yhdistelmä. Mitenkä siis olisi, jos jokin satunnainen muutos ensin muuttelisi tekstejä ja jokin säännönmukainen prosessi sitten valikoisi näin syntyneistä teksteistä kehityskelpoisimmat jatkoon ja tätä kaksiosaista prosessia toistettaisiin toistamistaan? Eikö tällä tavoin voitaisi saada aikaan miten lennokkaita artikkeleita hyvänsä? – On kyllä mahdollista parannella tekstejä sillä tavoin, että sattumanvarainen prosessi tuottaa jotain ja vaikkapa ihminen valikoi siitä ne osat, jotka haluaa, ja lähettää loput "uudelleen arvottaviksi". Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että ihminen tietää, millaisen lopputuloksen haluaa saada näin aikaan. Jos tilalla on pelkkä säännönmukainen välttämättömyys, sillä ei ole kykyä valikoida syntyneitä välivaiheita jonkin päämäärän saavuttamiseksi, ellei sen takana ole joku, joka on nähnyt tämän päämäärän ja rakentanut sen saavuttamiseen sopivat monimutkaiset säännönmukaisuudet, esimerkiksi tietokoneohjelman, joka muokkaa tekstejä ohjelmoijan näkemysten mukaisiksi. Olisi esimerkiksi mahdollista laatia ohjelma, joka arpoisi satunnaisen merkkijonon, joka olisi tämän artikkelin pituinen, vertaisi sitä tähän artikkeliin, ja jos ne olisivat samanlaiset, pysähtyisi, muussa tapauksessa arpoisi uudelleen. Tämä ohjelma ei periaatteessa pysähtyisi ennen kuin olisi saanut arvotuksi juuri tämän artikkelin kopion. Sattuma (arpominen) ja välttämättömyys (ohjelman suorittama vertailu ja lopetusehto) pystyisivät siis tuottamaan tämän tekstin. Nimittäin siinä tapauksessa, että arvonta ehdittäisiin suorittaa tarpeeksi monta kertaa, jotta "päävoitto" (tämä teksti) ehtisi tulla tulokseksi. Nyt voidaan kuitenkin osoittaa, että se olisi niin epätodennäköistä, ettei ole syytä olettaa sen koskaan<ref>jymypaukku- tai sitä suppeamman kosmologian puitteissa</ref> onnistuvan. Jos deterministinen algoritmi voisikin valita ja kiinnittää pienempiäkin tekstinosia, tavoite kuitenkin voitaisiin saavuttaa, tarpeeksi pienillä osilla<ref>jos vaikka jokainen kirjainkin voitaisiin valita ja kiinnittää muista riippumatta</ref> jo varsin helpostikin.
	# Edelläsanottu ei kuitenkaan kumoa ISL:ää vaan päinvastoin vahvistaa sen. Tällainen yhdistelmä tosin onnistuisi tuottamaan tämän tekstin kopion, mutta onnistumisen hintana olisi se, ettei se pystyisikään tuottamaan mitään muuta. Tämän tekstin kopio tuotettaisiin yhtä varmasti kuin jos teksti kopioitaisiin suoraan ilman mitään arpomisia. Tekstiä ei liioin voitaisi tuottaa ilman valmista mallia. Uutta artikkelia ei siis syntyisikään, vaan pelkkä olemassaolleen artikkelin kopio. Kun ei ylipäänsäkään syntyisi mitään uutta, ei tietenkään syntyisi mitään uutta MTI:täkään.		# Edelläsanottu ei kuitenkaan kumoa ISL:ää vaan päinvastoin vahvistaa sen. Tällainen yhdistelmä tosin onnistuisi tuottamaan tämän tekstin kopion, mutta onnistumisen hintana olisi se, ettei se pystyisikään tuottamaan mitään muuta. Tämän tekstin kopio tuotettaisiin yhtä varmasti kuin jos teksti kopioitaisiin suoraan ilman mitään arpomisia. Tekstiä ei liioin voitaisi tuottaa ilman valmista mallia. Uutta artikkelia ei siis syntyisikään, vaan pelkkä olemassaolleen artikkelin kopio. Kun ei ylipäänsäkään syntyisi mitään uutta, ei tietenkään syntyisi mitään uutta MTI:täkään.

Apollos: Työstöä; välitallennus

2009-10-14T22:16:08Z

Työstöä; välitallennus

← Vanhempi versio		Versio 14. lokakuuta 2009 kello 22.16
Rivi 53:		Rivi 53:
	<!-- ==== MTI:n juuret ====		<!-- ==== MTI:n juuret ====

	On selvää, että tämä teksti on ilmaantunut eteesi monenkin prosessin kautta. Telekommunikaatiolaitteet ovat laulaneet, bitit ovat singahdelleet, tallennuslaitteet hyrisseet, monta vaihetta on tekstillä jo takana, ja monessa muodossa. Sikäli kuin kaikki on mennyt oikein, voi kuitenkin ajatella, että se on ollut jossain olemassa ihan samanlaisena kuin nytkin jo ennen kuin se on siirtynyt sille tietovälineelle, jolta sitä nyt luet. Siinä tapauksessa on tapahtunut jotain sellaista, joka on johtanut siihen, että olemassaollut teksti on kopioitu, kopio on siirretty ja muunnettu siihen muotoon, jossa sitä nyt katselet. Tämä kaikki on tapahtunut muuttamatta tekstiä mitenkään: näet saman merkkijonon, joka oli olemassa ennen kopioinnin alkua. Silloin tilannetta voi matemaattisesti kuvata niin, että olemassaollut "alkuteksti" ja nyt näkemäsi "lopputeksti" ovat välttämättömyyssuhteessa: lopputeksti on juuri sellainen kuin on, koska alkuteksti oli kopiointihetkellä juuri sellainen kuin oli<ref>tässä tapauksessa siis juuri sellainen kuin lopputeksti nyt: siinä oli aivan samat merkit aivan samassa järjestyksessä</ref>. Silloin näissä molemmissa teksteissä on tietysti aivan sama informaatiokin: se ei ole matkalla lisääntynyt (eikä vähentynyt). -->		On selvää, että tämä teksti on ilmaantunut eteesi monenkin prosessin kautta. Telekommunikaatiolaitteet ovat laulaneet, bitit ovat singahdelleet, tallennuslaitteet hyrisseet, monta vaihetta on tekstillä jo takana, ja monessa muodossa. Tällöin ULEP-hypoteesi sanoo, että näiden eri muotojen mittaan teksti on voinut kehittyä. Se on voinut pidentyä ja parantua, ainakin periaatteessa. Voi olla niin, että Internetissä on sellaisia prosesseja, joiden sivuvaikutuksena on niiden käsittelemien merkkijonojen kehittyminen. Tietokoneet toimivat nykyään niin nopeasti ja niitä on niin paljon, ettei ihmisjärki pysty kuvittelemaankaan, miten paljon kaiken aikaa Internetin piirissä tapahtuu. [[wp:singularismi\|Jotkut]] täysin tosissaan odottavatkin, että Internet lopulta herää eloon tietoisena superälynä, joka ottaa koko maailman resurssit haltuunsa ja pitää ihmiskuntaa ehkäpä jonkinlaisena orjajoukkonaan. Tämänkin oletuksen takana on ULEP-hypoteesin vankkumaton totena pitäminen. Siihen verratenhan ei olisi temppu eikä mikään kehkeyttää joku yksittäinen tekstitiedosto ilman ihmiskäden kosketusta.

			Dembskin mukaan näin ei kuitenkaan voi tapahtua. Se johtuu siitä, että tarkoituksettomilla prosesseilla ei ole kykyä valita aidosti vaihtoehtojen joukosta. Jokainen tämänkin tekstin kirjain ja muu merkki on valittu monen vaihtoehdon joukosta ja yhdessä ne muodostavat kuitenkin yhden tekstikokonaisuuden eivätkä pelkkää merkityksetöntä merkkijonoa. Dembskin ISL-perusteluja voi soveltaa tähänkin tekstiin seuraavaan tapaan:
			# Kun näet tämän tekstin ja ymmärrät sen suomenkieliseksi ja vieläpä jotain tiettyä aihetta koko ajan käsitteleväksi, oletus siitä, että se olisi pelkän sattuman satoa, on niin epätodennäköinen, että sen voi huoleti hylätä.<ref>Tälle asialle hänellä on tekninen perustelu ja siihen liittyviä numeerisia tarkasteluja, jotka kuitenkaan eivät ole olennaisia tämän artikkelin tavoitteena olevan kokonaiskuvan saamiseksi asiasta.</ref>
			# Artikkeli ei siis ole syntynyt sattumanvaraisesti, ei ainakaan yhdellä kertaa. Entä olisiko se voinut syntyä välttämättömyydellä, jonkinlaisen luonnonlain vaikutuksesta?<ref>Tässä yhteydessä tämä mahdollisuus on ymmärrettävä siihen tapaan, että luonnossa vallitsisi jokin sellainen itsestään ja tarkoituksettomasti vaikuttava rajoittava tekijä, joka jotenkin pakottaisi merkkijonot muokkaantumaan tietynlaisiksi, ja tämä artikkeli olisi ainakin osittain aiheutunut tällaisen tekijän vaikutuksesta.</ref> Tätä hypoteesia voi testata kokeellisesti: onko mahdollista kirjoittaa mitä tahansa roskaa ja säilyykö se tietokoneen muistissa sellaisenaan vai pyrkiikö pikku hiljaa muuttumaan jotakin aihetta käsitteleväksi artikkeliksi? Kokeen voi tehdä mielessään tai toteuttaa käytännössä. Jos tavalliset olosuhteet eivät tunnu tässä suhteessa lupaavilta, voi tehdä kehittyneitä koejärjestelyjä, vaikkapa jollain tavalla aiheuttaa tekstitiedoston tallentavalle tietovälineelle jotain häiriötä niin että osa merkeistä vaihtuu toisiksi. Voi tutkia tuloksia: vaikuttavatko muutokset pelkiltä satunnaisilta sotkuilta vai rakentavatko ne itsestään uutta tekstiä, joka ensinnäkin on ymmärrettävää kieltä ja lisäksi jatkaa tai parantelee tekstin juonta? – Tämä ei toimi. Tällaisia säännönmukaisesti tekstejä parantelevia luonnonlakeja ei ole olemassa. Tämän voi ehkä parhaiten tajuta siitä, että tekstitiedostot talletetaan viime kädessä tietovälineelle, jonka jokaisella pienellä informaationsäilytykseen varatulla kolkalla on kaksi mahdollista tilaa<ref>Näitä keskenään vaihtoehtoisia tiloja on tapana merkitä numeroilla 0 ja 1, ja tällaisia kahden vaihtoehdon varaan rakennettuja luku- ja tietojärjestelmiä kutsutaan binäärisiksi, mutta se ei ole tässä yhteydessä kovinkaan olennaista.</ref>. Näiden tietovälineiden muistikapasiteetti<ref>kyky jättää mikä hyvänsä kolkkansa kumpaan vaihtoehtoiseen perustilaansa tahansa ja siihen perustuva kyky kaiken kaikkiaan sisältää mikä hyvänsä näiden perustilojen yhdistelmä</ref> nimenomaan perustuu siihen, ettei mikään luonnonlaki muuttele perustiloja tai niiden yhdistelmiä mihinkään suuntaan: kun kaikki on yhtä mahdollista, mitään yhteistä suuntaa ei ole. Luonnonlait eivät suosi toisia yhdistelmiä toisten kustannuksella<ref>On tosin mahdollista, että esim. magneettisuuteen perustuvan tietovälineen tallentama informaatio ajan mittaan "haalistuu" ja voi olla lopulta mahdotonta enää ottaa selvää, missä tilassa se oli aikanaan ollut eli mitä siihen oli viimeksi tallennettu. Tällainen säännönmukainen muutos ei kuitenkaan parantele tallennettuja tekstejä tai muita sisältöjä vaan päinvastoin tuhoaa ne.</ref>. Siksi ne eivät myöskään saa aikaan sitä, että tekstit pyrkisivät jotenkin kehittymään.
			# Lupaavin ehdotus on tietenkin näiden edellisten yhdistelmä. Mitenkä siis olisi, jos jokin satunnainen muutos ensin muuttelisi tekstejä ja jokin säännönmukainen prosessi sitten valikoisi näin syntyneistä teksteistä kehityskelpoisimmat jatkoon ja tätä kaksiosaista prosessia toistettaisiin toistamistaan? Eikö tällä tavoin voitaisi saada aikaan miten lennokkaita artikkeleita hyvänsä? – On kyllä mahdollista parannella tekstejä sillä tavoin, että sattumanvarainen prosessi tuottaa jotain ja vaikkapa ihminen valikoi siitä ne osat, jotka haluaa, ja lähettää loput "uudelleen arvottaviksi". Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että ihminen tietää, millaisen lopputuloksen haluaa saada näin aikaan. Jos tilalla on pelkkä säännönmukainen välttämättömyys, sillä ei ole kykyä valikoida syntyneitä välivaiheita jonkin päämäärän saavuttamiseksi, ellei sen takana ole joku, joka on nähnyt tämän päämäärän ja rakentanut sen saavuttamiseen sopivat monimutkaiset säännömukaisuudet, esimerkiksi tietokoneohjelman, joka muokkaa tekstejä ohjelmoijan näkemysten mukaisiksi. Olisi esimerkiksi mahdollista laatia ohjelma, joka arpoisi satunnaisen merkkijonon, joka olisi tämän artikkelin pituinen, vertaisi sitä tähän artikkeliin, ja jos ne olisivat samanlaiset, pysähtyisi, muussa tapauksessa arpoisi uudelleen. Tämä ohjelma ei periaatteessa pysähtyisi ennen kuin olisi saanut arvotuksi juuri tämän artikkelin kopion. Sattuma (arpominen) ja välttämättömyys (ohjelman suorittama vertailu ja lopetusehto) pystyisivät siis tuottamaan tämän tekstin. Nimittäin siinä tapauksessa, että arvonta ehdittäisiin suorittaa tarpeeksi monta kertaa, jotta "päävoitto" (tämä teksti) ehtisi tulla tulokseksi. Nyt voidaan kuitenkin osoittaa, että se olisi niin epätodennäköistä, ettei ole syytä olettaa sen koskaan<ref>jymypaukku- tai sitä suppeamman kosmologian puitteissa</ref> onnistuvan. Jos deterministinen algoritmi voisikin valita ja kiinnittää pienempiäkin tekstinosia, tavoite kuitenkin voitaisiin saavuttaa, tarpeeksi pienillä osilla<ref>jos vaikka jokainen kirjainkin voitaisiin valita ja kiinnittää muista riippumatta</ref> jo varsin helpostikin.
			# Edelläsanottu ei kuitenkaan kumoa ISL:ää vaan päinvastoin vahvistaa sen. Tällainen yhdistelmä tosin onnistuisi tuottamaan tämän tekstin kopion, mutta onnistumisen hintana olisi se, ettei se pystyisikään tuottamaan mitään muuta. Tämän tekstin kopio tuotettaisiin yhtä varmasti kuin jos teksti kopioitaisiin suoraan ilman mitään arpomisia. Tekstiä ei liioin voitaisi tuottaa ilman valmista mallia. Uutta artikkelia ei siis syntyisikään, vaan pelkkä olemassaolleen artikkelin kopio. Kun ei ylipäänsäkään syntyisi mitään uutta, ei tietenkään syntyisi mitään uutta MTI:täkään.




			Sikäli kuin kaikki on mennyt oikein, voi kuitenkin ajatella, että se on ollut jossain olemassa ihan samanlaisena kuin nytkin jo ennen kuin se on siirtynyt sille tietovälineelle, jolta sitä nyt luet. Siinä tapauksessa on tapahtunut jotain sellaista, joka on johtanut siihen, että olemassaollut teksti on kopioitu, kopio on siirretty ja muunnettu siihen muotoon, jossa sitä nyt katselet. Tämä kaikki on tapahtunut muuttamatta tekstiä mitenkään: näet saman merkkijonon, joka oli olemassa ennen kopioinnin alkua. Silloin tilannetta voi matemaattisesti kuvata niin, että olemassaollut "alkuteksti" ja nyt näkemäsi "lopputeksti" ovat välttämättömyyssuhteessa: lopputeksti on juuri sellainen kuin on, koska alkuteksti oli kopiointihetkellä juuri sellainen kuin oli<ref>tässä tapauksessa siis juuri sellainen kuin lopputeksti nyt: siinä oli aivan samat merkit aivan samassa järjestyksessä</ref>. Silloin näissä molemmissa teksteissä on tietysti aivan sama informaatiokin: se ei ole matkalla lisääntynyt (eikä vähentynyt). -->

Apollos: Työstöä; välitallennus

2009-10-10T01:44:29Z

Työstöä; välitallennus

Näytä muutokset

Apollos: Työstöä; välitallennus

2009-10-08T17:13:06Z

Työstöä; välitallennus

← Vanhempi versio		Versio 8. lokakuuta 2009 kello 17.13
Rivi 22:		Rivi 22:

	Naturalismin puitteissa toimivalla tutkijalla näyttää kyllä pinnallisesti katsoen olevan muitakin selitysvaihtoehtoja: hän voi vedota luonnonlakeihin, puhtaaseen sattumaan tai aineellisten agenttien (ihmisten, eläinten ja muiden eliöiden) aikaansaannoksiin. Naturalismin viitekehyksessä nämä kaikki kuitenkin perimmältään palautuvat uuttaluovien evoluutioprosessien oletettuihin kykyihin: evoluutioprosessien komponentteina (osatekijöinä) saa käyttää nimenomaan luonnonlakien ja puhtaan sattuman vaikutuksia, joten kumpi hyvänsä niistä jo sinänsä muodostaa minimaalisen evoluutioprosessin<ref>"prosessi"-ilmaus on tässä tosin semanttisessa mielessä "liioiteltu", mutta matemaattisessa analyysissä 1-osainen prosessi on pelkkä yleisen ''n''-osaisen äärellisen prosessin erikoistapaus</ref>; aineellisten agenttien toiminta sinänsä taas ei naturalismin puitteissa voi koskaan olla kattava ja lopullinen selitys vaan vaatii itse pelkkiin luonnonlakeihin ja puhtaaseen sattumaan<ref>siis jonkinlaiseen evoluutioprosessiin</ref> perustautuvan jatkoselityksen. Näin ollen siis naturalistisen paradigman puitteissa evoluutioprosessien komponentteja voi itseään pitää evoluutioprosessin erikoistapauksina ja aineellisia agentteja taas on pakko pitää pelkkinä evoluutioprosesseihin palautettavina ylätason johdettuina käsitteinä<ref>siis joidenkuiden evoluutioprosessijoukkojen eräänlaisina otsikkoina</ref>, joten on päädyttävä myöntämään, että tässä paradigmassa selitysten perimmäisiksi rakennusaineksiksi todellakin jäävät pelkät evoluutioprosessit. Koska näillä on kaikki selitettävä, nämä on kaikkiselittäviksi (siis myös uuttaluoviksi) oletettava ja sellaisina selityksissä pidettävä. Tästä oletuksesta luopuminen merkitsisi koko naturalistisesta paradigmasta luopumista<ref>vähän samaan tapaan kuin kommunistipuolueen ylivallasta luopuminen merkitsee koko sosialistisesta yhteiskuntajärjestelmästä luopumista</ref>. Näin ollen uuttaluovan evoluutioprosessin myytti on naturalistisen tieteenfilosofian ja kaikkien sen mukaisten tutkimusohjelmien, siis koko naturalistisen paradigman perustava rakenteellinen ominaisuus, jota ei voi tämän paradigman puitteissa edes kyseenalaistaa<ref>yhtä vähän kuin "kommunistipuolueen johtavaa yhteiskuntaroolia" voi kyseenalaistaa sosialismin puitteissa – niin toimiminen oli ja on tämän järjestelmän kannalta "vaarallista toisinajattelua" tai "vastavallankumouksellista juonittelua", siis eräänlaista ajatusrikollisuutta, jonka harjoittaminen sulkee asianomaisen välittömästi "sosialismin rakentajien" hyväksytyn piirin ulkopuolelle ja josta järjestelmän jatkuvuuden varmistamiseksi oli ja on asianomaisia viipymättä ja riittävän tehokkaasti muutenkin rangaistava</ref>, saati muuttaa.		Naturalismin puitteissa toimivalla tutkijalla näyttää kyllä pinnallisesti katsoen olevan muitakin selitysvaihtoehtoja: hän voi vedota luonnonlakeihin, puhtaaseen sattumaan tai aineellisten agenttien (ihmisten, eläinten ja muiden eliöiden) aikaansaannoksiin. Naturalismin viitekehyksessä nämä kaikki kuitenkin perimmältään palautuvat uuttaluovien evoluutioprosessien oletettuihin kykyihin: evoluutioprosessien komponentteina (osatekijöinä) saa käyttää nimenomaan luonnonlakien ja puhtaan sattuman vaikutuksia, joten kumpi hyvänsä niistä jo sinänsä muodostaa minimaalisen evoluutioprosessin<ref>"prosessi"-ilmaus on tässä tosin semanttisessa mielessä "liioiteltu", mutta matemaattisessa analyysissä 1-osainen prosessi on pelkkä yleisen ''n''-osaisen äärellisen prosessin erikoistapaus</ref>; aineellisten agenttien toiminta sinänsä taas ei naturalismin puitteissa voi koskaan olla kattava ja lopullinen selitys vaan vaatii itse pelkkiin luonnonlakeihin ja puhtaaseen sattumaan<ref>siis jonkinlaiseen evoluutioprosessiin</ref> perustautuvan jatkoselityksen. Näin ollen siis naturalistisen paradigman puitteissa evoluutioprosessien komponentteja voi itseään pitää evoluutioprosessin erikoistapauksina ja aineellisia agentteja taas on pakko pitää pelkkinä evoluutioprosesseihin palautettavina ylätason johdettuina käsitteinä<ref>siis joidenkuiden evoluutioprosessijoukkojen eräänlaisina otsikkoina</ref>, joten on päädyttävä myöntämään, että tässä paradigmassa selitysten perimmäisiksi rakennusaineksiksi todellakin jäävät pelkät evoluutioprosessit. Koska näillä on kaikki selitettävä, nämä on kaikkiselittäviksi (siis myös uuttaluoviksi) oletettava ja sellaisina selityksissä pidettävä. Tästä oletuksesta luopuminen merkitsisi koko naturalistisesta paradigmasta luopumista<ref>vähän samaan tapaan kuin kommunistipuolueen ylivallasta luopuminen merkitsee koko sosialistisesta yhteiskuntajärjestelmästä luopumista</ref>. Näin ollen uuttaluovan evoluutioprosessin myytti on naturalistisen tieteenfilosofian ja kaikkien sen mukaisten tutkimusohjelmien, siis koko naturalistisen paradigman perustava rakenteellinen ominaisuus, jota ei voi tämän paradigman puitteissa edes kyseenalaistaa<ref>yhtä vähän kuin "kommunistipuolueen johtavaa yhteiskuntaroolia" voi kyseenalaistaa sosialismin puitteissa – niin toimiminen oli ja on tämän järjestelmän kannalta "vaarallista toisinajattelua" tai "vastavallankumouksellista juonittelua", siis eräänlaista ajatusrikollisuutta, jonka harjoittaminen sulkee asianomaisen välittömästi "sosialismin rakentajien" hyväksytyn piirin ulkopuolelle ja josta järjestelmän jatkuvuuden varmistamiseksi oli ja on asianomaisia viipymättä ja riittävän tehokkaasti muutenkin rangaistava</ref>, saati muuttaa.

			=== Myytin murtamisen mahdollisuuksista ===

			Koska uuttaluovan evoluutioprosessin myytti on naturalistisen paradigman välttämätön osa eikä sitä siis tämän paradigman sisällä voi eikä saa kyseenalaistaa, sitä ei voi haastaa naturalistiyhteisön sisältä käsin. Ainoa toimintamahdollisuus perustuu siksi avoimeen keskusteluavaruuteen vetoamiseen eli siihen, että julkaisee argumenttinsa sellaisilla foorumeilla, joita naturalismin vahtikoirina toimivat "vertaisarvioijat" eivät pääse ennakkosensuroimaan. On tärkeää saada argumentit leviämään yleisön keskuuteen – silloin sulkeutunut naturalistiyhteisökin joutuu jossain vaiheessa ottamaan niihin jonkinlaista julkista kantaa ja tämä taas antaa yleisölle tilaisuuden argumenttien vertailuun. Ajan mittaan paremmat argumentit pystyvät valtaamaan alaa, sillä nuoriso ei halua toimia pelkän auktoriteettiuskon varassa vaan tahtoo välillä ajatella omilla aivoillaan ja harkita itse, mitä ja ketä uskoa, mitä ja ketä taas ei; tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, ellei vaihtoehtoja tunneta.

			Naturalismin sisällä tämä myytti siis on kyseenalaistamattoman itsestäänselvyyden asemassa. Ulkopuolelta katsoen se sen sijaan näyttäytyy massiivisena tietämättömyyteen vetoamisena: asian ytimenä on uuttaluovien evoluutioprosessien kuvitteleminen niin monimutkaisiksi, pitkäaikaisiksi ja vaikeaselkoisiksi tapahtumasarjoiksi, että jo pelkkä niiden ajatteleminenkin saa ihmisen alistumaan omaan kykenemättömyyteensä hallita mielessään niin valtavia asioita. Kun siis ei pysty itse ajattelemaan, ei pysty epäilemäänkään. Kuten jo Orwell kirjoitti: "Tietämättömyys on voimaa." Naturalismi jatkaa tieteensosiologista hegemoniaansa, jota pönkittää se, että "tavallinen ihminen" on saatu uskomaan uuttaluovan evoluutioprosessin myytin "jatko-osaan": tieteen ylivertaisuuden myyttiin. Jos siis joku, olkoon kuinka oppinut ja etevä tahansa, lakkaa nauttimasta tiede-eliitin luottamusta, hänet on "tavallisen kansan" silmissä ikään kuin pudotettu jalustalta, "älyllisesti ylivertaisesta tieteen edustajasta" jonkinlaiseksi "tieteen petturiksi" tms. älylliseksi hylkiöksi.<ref>Tätä voi verrata Stalinin kehittämiin näytösoikeudenkäynteihin, joiden yksi keskeinen tarkoitus oli syytettyjen maineen mustaus suuren yleisön silmissä.</ref> Tämä tendenssi näkyy selvästi mm. vainoharhaisen hysteerisiäkin piirteitä saaneessa Dembski-mustamaalauksessa.<ref>Samaan sosiaalidynamiikkaan on osin perustunut myös kotoisten "huuhaa-palkintojemmekin" pelotevaikutus.</ref>

			=== Tarkoituksettomien prosessien rajoituksista ===

			Miten Dembski siis pyrkii osoittamaan informaation säilymislain pätevyyden? Puhdas matemaattinen, aksiomaattinen todistus ei tässä tule kysymykseen, yhtäältä siksi, että laki ei ole puhtaasti matemaattinen vaan nimenomaan empiiris-teoreettinen tulos. Matematiikka kuuluu sen teoriapuoleen, mutta ei sinänsä voi määrätä empiriaa. Siksi matemaattinen perustelu on välttämätön, mutta kyse ei ole teoreeman johtamiseen vertautuvasta deduktiosta vaan matemaattisia käsitteitä käyttävä perustelu vetoaa nimenomaan ihmisen järkeen ja intuitioon, siis kykyihin, joita empiirinen tutkimus kulloinkin käytetyistä teknisistä menetelmistään riippumatta joka tapauksessa edellyttää.

			Uuttaluovan evoluutioprosessin myytti


	==Viitteet==		==Viitteet==

Apollos: Työstöä; välitallennus

2009-10-08T16:31:46Z

Työstöä; välitallennus

← Vanhempi versio		Versio 8. lokakuuta 2009 kello 16.31
Rivi 7:		Rivi 7:
	Informaation säilymislaki -nimitys ei välttämättä ole havainnollisin mahdollinen. Tämä laki ei näet tarkoita sitä, etteikö mutkikas täsmäinformaatio voisi kadota, turmeltua tai tuhoutua. Näin ollen se ei kovin läheisesti vertaudu esim. fysikaalisiin säilymislakeihin.		Informaation säilymislaki -nimitys ei välttämättä ole havainnollisin mahdollinen. Tämä laki ei näet tarkoita sitä, etteikö mutkikas täsmäinformaatio voisi kadota, turmeltua tai tuhoutua. Näin ollen se ei kovin läheisesti vertaudu esim. fysikaalisiin säilymislakeihin.

	Laki toimii ikään kuin "käännetyssä aikajärjestyksessä" ja sanoo, että kaikella nyt olemassaolevalla MTI:llä on kausaalinen historia, joka voi sisältää<ref>periaatteessa rajattoman määrän</ref> tarkoituksettomia (tahdottomasti toimivia) välivaiheita mutta johtaa viime kädessä tarkoitukselliseen, aidosti tietoiseen alkuperään. MTI siis voi ilman välitöntä tietoista vaikutusta ajan mittaan vaihtaa paikkaa tai olomuotoa tai menettää osan sisällöstään; samoin se voi kopioitua täsmällisesti tai virheellisesti ja siitä voi eri vaiheissa olla olemassa eri määrä eritasoisia kopioita ja tämä määrä voi ajan mittaan lisääntyä, vähentyä<ref>myös viimeinen kopio voi tuhoutua, jolloin kyseinen MTI on kokonaan kadonnut empiirisestä todellisuudestamme (esim. Aleksandrian kirjaston tulipalo tai biologisten lajien sukupuutot)</ref> tai pysyä ennallaan. Laki sanoo sen ja vain sen, että aina pätee, että kaikki senhetkinen empiirisesti olemassaoleva MTI (kaikkine kopioineen) on viime kädessä peräisin jostain tietoisesta lähteestä, johon se on katkeamattoman välivaihehistorian kautta "käänteiskausaalisesti"<ref>siis (empiirisestä) seurauksesta (efektiiviseen) syyhyn edeten – tai oikeastaan taeten</ref> periaatteessa<ref>Laki siis takaa sen, että tällainen palautusketju on ontologisesti olemassa, ei kuitenkaan sitä, että se kaikissa tai useimmissakaan tapauksissa olisi epistemologisesti löydettävissä ja osoitettavissa</ref> palautettavissa.		Laki toimii ikään kuin "käännetyssä aikajärjestyksessä" ja sanoo, että kaikella nyt olemassaolevalla MTI:llä on kausaalinen historia, joka voi sisältää<ref>periaatteessa rajattoman määrän</ref> tarkoituksettomia (tahdottomasti toimivia) välivaiheita mutta johtaa viime kädessä aina tarkoitukselliseen, aidosti tietoiseen alkuperään, siis jonkun älyllisen suunnittelijan toimintaan<ref>eikä näiden älyllisten tahojen toiminnan ydintä – siis niiden persoonallista, tietoista, tahtovaa olemassaoloa ja vaikutusta – voi enää selittää mihinkään tarkoituksettomiin evolutiivisiin prosesseihin vetoamalla</ref>. MTI siis voi ilman välitöntä tietoista vaikutusta ajan mittaan vaihtaa paikkaa tai olomuotoa tai menettää osan sisällöstään; samoin se voi kopioitua täsmällisesti tai virheellisesti ja siitä voi eri vaiheissa olla olemassa eri määrä eritasoisia kopioita ja tämä määrä voi ajan mittaan lisääntyä, vähentyä<ref>myös viimeinen kopio voi tuhoutua, jolloin kyseinen MTI on kokonaan kadonnut empiirisestä todellisuudestamme (esim. Aleksandrian kirjaston tulipalo tai biologisten lajien sukupuutot)</ref> tai pysyä ennallaan. Laki sanoo sen ja vain sen, että aina pätee, että kaikki senhetkinen empiirisesti olemassaoleva MTI (kaikkine kopioineen) on viime kädessä peräisin jostain tietoisesta lähteestä, johon se on katkeamattoman välivaihehistorian kautta "käänteiskausaalisesti"<ref>siis (empiirisestä) seurauksesta (efektiiviseen) syyhyn edeten – tai oikeastaan taeten</ref> periaatteessa<ref>Laki siis takaa sen, että tällainen palautusketju on ontologisesti olemassa, ei kuitenkaan sitä, että se kaikissa tai useimmissakaan tapauksissa olisi epistemologisesti löydettävissä ja osoitettavissa</ref> palautettavissa.

	== Lain luonne ja perustelu ==		== Lain luonne ja perustelu ==
Rivi 21:		Rivi 21:
	"Uuttaluova evoluutioprosessi" ei tässä viittaa pelkkään biologisen evoluution oletettuun prosessiin vaan kaikkiin mahdollisiin tarkoituksettoman ohjaamattomuuden varaisiin prosesseihin.<ref>Tietoisuutta ja älyllisiä agentteja sisältävät, esim. tieteelliseen, taiteelliseen tai tekniseen luovuuteen liittyvät prosessit taas eivät ole tässä tarkoitettuja uuttaluovia evoluutioprosesseja eikä niiden kautta syntynyttä uutta MTI:tä voi siksi käyttää ISL:n falsifioimiseen.</ref> Naturalismi vaatii selittämään kaiken perimmäisen alkuperän ja toiminnan pelkkiin tarkoituksettomiin (tahdottomiin, persoonattomiin) tekijöihin vetoamalla. Tämä on synnyttänyt luonnonhistoriallisen tradition, joka joutuu jo lähtökohtaisesti olettamaan uuttaluovien evoluutioprosessien olemassaolon, sillä viime kädessä ne ja vain ne ovat ylipäänsä käytettävissä selittämiseen.		"Uuttaluova evoluutioprosessi" ei tässä viittaa pelkkään biologisen evoluution oletettuun prosessiin vaan kaikkiin mahdollisiin tarkoituksettoman ohjaamattomuuden varaisiin prosesseihin.<ref>Tietoisuutta ja älyllisiä agentteja sisältävät, esim. tieteelliseen, taiteelliseen tai tekniseen luovuuteen liittyvät prosessit taas eivät ole tässä tarkoitettuja uuttaluovia evoluutioprosesseja eikä niiden kautta syntynyttä uutta MTI:tä voi siksi käyttää ISL:n falsifioimiseen.</ref> Naturalismi vaatii selittämään kaiken perimmäisen alkuperän ja toiminnan pelkkiin tarkoituksettomiin (tahdottomiin, persoonattomiin) tekijöihin vetoamalla. Tämä on synnyttänyt luonnonhistoriallisen tradition, joka joutuu jo lähtökohtaisesti olettamaan uuttaluovien evoluutioprosessien olemassaolon, sillä viime kädessä ne ja vain ne ovat ylipäänsä käytettävissä selittämiseen.

	Naturalismin puitteissa toimivalla tutkijalla näyttää kyllä pinnallisesti katsoen olevan muitakin selitysvaihtoehtoja: hän voi vedota luonnonlakeihin, puhtaaseen sattumaan tai aineellisten agenttien (ihmisten, eläinten ja muiden eliöiden) aikaansaannoksiin. Naturalismin viitekehyksessä nämä kaikki kuitenkin perimmältään palautuvat uuttaluovien evoluutioprosessien oletettuihin kykyihin: evoluutioprosessien komponentteina (osatekijöinä) saa käyttää nimenomaan luonnonlakien ja puhtaan sattuman vaikutuksia, joten kumpi hyvänsä niistä jo sinänsä muodostaa minimaalisen evoluutioprosessin<ref>"prosessi"-ilmaus on tässä tosin semanttisessa mielessä "liioiteltu", mutta matemaattisessa analyysissä 1-osainen prosessi on pelkkä yleisen ''n''-osaisen äärellisen prosessin erikoistapaus</ref>; aineellisten agenttien toiminta sinänsä taas ei naturalismin puitteissa voi koskaan olla kattava ja lopullinen selitys vaan vaatii itse pelkkiin luonnonlakeihin ja puhtaaseen sattumaan<ref>siis jonkinlaiseen evoluutioprosessiin</ref> perustautuvan jatkoselityksen. Näin ollen siis naturalistisen paradigman puitteissa evoluutioprosessien komponentteja voi itseään pitää evoluutioprosessin erikoistapauksina ja aineellisia agentteja taas on pakko pitää pelkkinä evoluutioprosesseihin palautettavina ylätason johdettuina käsitteinä<ref>siis joidenkuiden evoluutioprosessijoukkojen eräänlaisina otsikkoina</ref>, joten on päädyttävä myöntämään, että tässä paradigmassa selitysten perimmäisiksi rakennusaineksiksi todellakin jäävät pelkät evoluutioprosessit. Koska näillä on kaikki selitettävä, nämä on kaikkiselittäviksi (siis myös uuttaluoviksi) oletettava ja sellaisina selityksissä pidettävä. Tästä oletuksesta luopuminen merkitsisi koko naturalistisesta paradigmasta luopumista<ref>vähän samaan tapaan kuin kommunistipuolueen ylivallasta luopuminen merkitsee koko sosialistisesta yhteiskuntajärjestelmästä luopumista</ref>. Näin ollen uuttaluovan evoluutioprosessin myytti on naturalistisen tieteenfilosofian ja kaikkien sen mukaisten tutkimusohjelmien, siis koko naturalistisen paradigman perustava rakenteellinen ominaisuus, jota ei voi tämän paradigman puitteissa edes kyseenalaistaa<ref>yhtä vähän kuin "kommunistipuolueen johtavaa yhteiskuntaroolia" voi kyseenalaistaa sosialismin puitteissa – niin toimiminen oli ja on tämän järjestelmän kannalta "vaarallista toisinajattelua", eräänlaista ajatusrikollisuutta, josta järjestelmän jatkuvuuden varmistamiseksi oli ja on asianomaisia viipymättä ja riittävän tehokkaasti rangaistava</ref>, saati muuttaa.		Naturalismin puitteissa toimivalla tutkijalla näyttää kyllä pinnallisesti katsoen olevan muitakin selitysvaihtoehtoja: hän voi vedota luonnonlakeihin, puhtaaseen sattumaan tai aineellisten agenttien (ihmisten, eläinten ja muiden eliöiden) aikaansaannoksiin. Naturalismin viitekehyksessä nämä kaikki kuitenkin perimmältään palautuvat uuttaluovien evoluutioprosessien oletettuihin kykyihin: evoluutioprosessien komponentteina (osatekijöinä) saa käyttää nimenomaan luonnonlakien ja puhtaan sattuman vaikutuksia, joten kumpi hyvänsä niistä jo sinänsä muodostaa minimaalisen evoluutioprosessin<ref>"prosessi"-ilmaus on tässä tosin semanttisessa mielessä "liioiteltu", mutta matemaattisessa analyysissä 1-osainen prosessi on pelkkä yleisen ''n''-osaisen äärellisen prosessin erikoistapaus</ref>; aineellisten agenttien toiminta sinänsä taas ei naturalismin puitteissa voi koskaan olla kattava ja lopullinen selitys vaan vaatii itse pelkkiin luonnonlakeihin ja puhtaaseen sattumaan<ref>siis jonkinlaiseen evoluutioprosessiin</ref> perustautuvan jatkoselityksen. Näin ollen siis naturalistisen paradigman puitteissa evoluutioprosessien komponentteja voi itseään pitää evoluutioprosessin erikoistapauksina ja aineellisia agentteja taas on pakko pitää pelkkinä evoluutioprosesseihin palautettavina ylätason johdettuina käsitteinä<ref>siis joidenkuiden evoluutioprosessijoukkojen eräänlaisina otsikkoina</ref>, joten on päädyttävä myöntämään, että tässä paradigmassa selitysten perimmäisiksi rakennusaineksiksi todellakin jäävät pelkät evoluutioprosessit. Koska näillä on kaikki selitettävä, nämä on kaikkiselittäviksi (siis myös uuttaluoviksi) oletettava ja sellaisina selityksissä pidettävä. Tästä oletuksesta luopuminen merkitsisi koko naturalistisesta paradigmasta luopumista<ref>vähän samaan tapaan kuin kommunistipuolueen ylivallasta luopuminen merkitsee koko sosialistisesta yhteiskuntajärjestelmästä luopumista</ref>. Näin ollen uuttaluovan evoluutioprosessin myytti on naturalistisen tieteenfilosofian ja kaikkien sen mukaisten tutkimusohjelmien, siis koko naturalistisen paradigman perustava rakenteellinen ominaisuus, jota ei voi tämän paradigman puitteissa edes kyseenalaistaa<ref>yhtä vähän kuin "kommunistipuolueen johtavaa yhteiskuntaroolia" voi kyseenalaistaa sosialismin puitteissa – niin toimiminen oli ja on tämän järjestelmän kannalta "vaarallista toisinajattelua" tai "vastavallankumouksellista juonittelua", siis eräänlaista ajatusrikollisuutta, jonka harjoittaminen sulkee asianomaisen välittömästi "sosialismin rakentajien" hyväksytyn piirin ulkopuolelle ja josta järjestelmän jatkuvuuden varmistamiseksi oli ja on asianomaisia viipymättä ja riittävän tehokkaasti muutenkin rangaistava</ref>, saati muuttaa.

	==Viitteet==		==Viitteet==

Apollos: Vielä uusi sivuntynkä suunnitteluteoreettisesta aiheesta

2009-10-08T14:09:57Z

Vielä uusi sivuntynkä suunnitteluteoreettisesta aiheesta

Uusi sivu

'''Informaation säilymislaki''' (ISL; engl. ''Law of Conservation of Information'', ''LCI'') on [[suunnitteluteoria|suunnitteluteoreetikko]] [[William Dembski]]n esittämä ja perustelema periaate, jonka olennaisena sisältönä on se, että mutkikkaan täsmäinformaation (MTI; engl. ''complex specified information'', ''CSI''<ref>käännösvastineena käytetään m. "täsmennetty monimutkainen informaatio" l. TMI</ref>) synty ei koskaan ole millään tarkoituksettomalla prosessilla järkevästi selitettävissä.

'''Tämä artikkeli on keskeneräinen.'''

== Lain nimi ja sisältö ==

Informaation säilymislaki -nimitys ei välttämättä ole havainnollisin mahdollinen. Tämä laki ei näet tarkoita sitä, etteikö mutkikas täsmäinformaatio voisi kadota, turmeltua tai tuhoutua. Näin ollen se ei kovin läheisesti vertaudu esim. fysikaalisiin säilymislakeihin.

Laki toimii ikään kuin "käännetyssä aikajärjestyksessä" ja sanoo, että kaikella nyt olemassaolevalla MTI:llä on kausaalinen historia, joka voi sisältää<ref>periaatteessa rajattoman määrän</ref> tarkoituksettomia (tahdottomasti toimivia) välivaiheita mutta johtaa viime kädessä tarkoitukselliseen, aidosti tietoiseen alkuperään. MTI siis voi ilman välitöntä tietoista vaikutusta ajan mittaan vaihtaa paikkaa tai olomuotoa tai menettää osan sisällöstään; samoin se voi kopioitua täsmällisesti tai virheellisesti ja siitä voi eri vaiheissa olla olemassa eri määrä eritasoisia kopioita ja tämä määrä voi ajan mittaan lisääntyä, vähentyä<ref>myös viimeinen kopio voi tuhoutua, jolloin kyseinen MTI on kokonaan kadonnut empiirisestä todellisuudestamme (esim. Aleksandrian kirjaston tulipalo tai biologisten lajien sukupuutot)</ref> tai pysyä ennallaan. Laki sanoo sen ja vain sen, että aina pätee, että kaikki senhetkinen empiirisesti olemassaoleva MTI (kaikkine kopioineen) on viime kädessä peräisin jostain tietoisesta lähteestä, johon se on katkeamattoman välivaihehistorian kautta "käänteiskausaalisesti"<ref>siis (empiirisestä) seurauksesta (efektiiviseen) syyhyn edeten – tai oikeastaan taeten</ref> periaatteessa<ref>Laki siis takaa sen, että tällainen palautusketju on ontologisesti olemassa, ei kuitenkaan sitä, että se kaikissa tai useimmissakaan tapauksissa olisi epistemologisesti löydettävissä ja osoitettavissa</ref> palautettavissa.

== Lain luonne ja perustelu ==

Laki on luonteeltaan empiiris-teoreettinen. Sen varsinainen perustelu on teoreettinen, mutta koska se käsittelee havaittavaa todellisuuttamme, se on myös empiirisesti testattavissa ja siksi periaatteessa falsifioitavissa, kuten tieteellisen luonnonlain kuuluukin.

Lain teoreettisena perusteluna on sen osoittaminen, etteivät tarkoituksettomat syyt millään uskottavasti mahdollisella tavalla pysty tuottamaan aidosti uutta MTI:tä. Koska tarkoitukselliset syyt sen sijaan siihen pystyvät<ref>Tämän artikkelin olemassaolokin on yksi esimerkki siitä.</ref> ja koska ei tunneta uskottavaa argumenttia kolmannenlaisten syiden olemassaolon puolesta, on pääteltävä, että tarkoitukselliset ja vain tarkoitukselliset<ref> eli älylliset ja vain älylliset</ref> syyt ovat tuottaneet kaikki havaittavan MTI:n ensiesiintymät.

Miten siis voidaan osoittaa, etteivät tarkoituksettomat syyt millään tavoin pysty uuden MTI:n tuotantoon? Sen osoittamiseksi on kaadettava naturalismin pyhä lehmä, uuttaluovan evoluutioprosessin myytti.

=== Uuttaluovan evoluutioprosessin myytti ===

"Uuttaluova evoluutioprosessi" ei tässä viittaa pelkkään biologisen evoluution oletettuun prosessiin vaan kaikkiin mahdollisiin tarkoituksettoman ohjaamattomuuden varaisiin prosesseihin.<ref>Tietoisuutta ja älyllisiä agentteja sisältävät, esim. tieteelliseen, taiteelliseen tai tekniseen luovuuteen liittyvät prosessit taas eivät ole tässä tarkoitettuja uuttaluovia evoluutioprosesseja eikä niiden kautta syntynyttä uutta MTI:tä voi siksi käyttää ISL:n falsifioimiseen.</ref> Naturalismi vaatii selittämään kaiken perimmäisen alkuperän ja toiminnan pelkkiin tarkoituksettomiin (tahdottomiin, persoonattomiin) tekijöihin vetoamalla. Tämä on synnyttänyt luonnonhistoriallisen tradition, joka joutuu jo lähtökohtaisesti olettamaan uuttaluovien evoluutioprosessien olemassaolon, sillä viime kädessä ne ja vain ne ovat ylipäänsä käytettävissä selittämiseen.

Naturalismin puitteissa toimivalla tutkijalla näyttää kyllä pinnallisesti katsoen olevan muitakin selitysvaihtoehtoja: hän voi vedota luonnonlakeihin, puhtaaseen sattumaan tai aineellisten agenttien (ihmisten, eläinten ja muiden eliöiden) aikaansaannoksiin. Naturalismin viitekehyksessä nämä kaikki kuitenkin perimmältään palautuvat uuttaluovien evoluutioprosessien oletettuihin kykyihin: evoluutioprosessien komponentteina (osatekijöinä) saa käyttää nimenomaan luonnonlakien ja puhtaan sattuman vaikutuksia, joten kumpi hyvänsä niistä jo sinänsä muodostaa minimaalisen evoluutioprosessin<ref>"prosessi"-ilmaus on tässä tosin semanttisessa mielessä "liioiteltu", mutta matemaattisessa analyysissä 1-osainen prosessi on pelkkä yleisen ''n''-osaisen äärellisen prosessin erikoistapaus</ref>; aineellisten agenttien toiminta sinänsä taas ei naturalismin puitteissa voi koskaan olla kattava ja lopullinen selitys vaan vaatii itse pelkkiin luonnonlakeihin ja puhtaaseen sattumaan<ref>siis jonkinlaiseen evoluutioprosessiin</ref> perustautuvan jatkoselityksen. Näin ollen siis naturalistisen paradigman puitteissa evoluutioprosessien komponentteja voi itseään pitää evoluutioprosessin erikoistapauksina ja aineellisia agentteja taas on pakko pitää pelkkinä evoluutioprosesseihin palautettavina ylätason johdettuina käsitteinä<ref>siis joidenkuiden evoluutioprosessijoukkojen eräänlaisina otsikkoina</ref>, joten on päädyttävä myöntämään, että tässä paradigmassa selitysten perimmäisiksi rakennusaineksiksi todellakin jäävät pelkät evoluutioprosessit. Koska näillä on kaikki selitettävä, nämä on kaikkiselittäviksi (siis myös uuttaluoviksi) oletettava ja sellaisina selityksissä pidettävä. Tästä oletuksesta luopuminen merkitsisi koko naturalistisesta paradigmasta luopumista<ref>vähän samaan tapaan kuin kommunistipuolueen ylivallasta luopuminen merkitsee koko sosialistisesta yhteiskuntajärjestelmästä luopumista</ref>. Näin ollen uuttaluovan evoluutioprosessin myytti on naturalistisen tieteenfilosofian ja kaikkien sen mukaisten tutkimusohjelmien, siis koko naturalistisen paradigman perustava rakenteellinen ominaisuus, jota ei voi tämän paradigman puitteissa edes kyseenalaistaa<ref>yhtä vähän kuin "kommunistipuolueen johtavaa yhteiskuntaroolia" voi kyseenalaistaa sosialismin puitteissa – niin toimiminen oli ja on tämän järjestelmän kannalta "vaarallista toisinajattelua", eräänlaista ajatusrikollisuutta, josta järjestelmän jatkuvuuden varmistamiseksi oli ja on asianomaisia viipymättä ja riittävän tehokkaasti rangaistava</ref>, saati muuttaa.

==Viitteet==
{{Viitteet}}

[[Luokka:Suunnitteluteoria]]