Heikki Räisänen - Muutoshistoria

Samuli Koivisto: linkkifix

2021-03-06T08:48:50Z

linkkifix

← Vanhempi versio		Versio 6. maaliskuuta 2021 kello 08.48
Rivi 1:		Rivi 1:
	Heikki Martti Räisänen (s. 10. joulukuuta 1941 Helsinki – 30. joulukuuta 2015 Helsinki<ref name=vartija>{{Verkkoviite \| Osoite = http://www.vartija-lehti.fi/heikki-raisasen-elamantyosta/ \| Nimeke = Heikki Räisäsen elämäntyöstä \| Tekijä = Lauha, Aila \| Julkaisu = Vartija\| Ajankohta = 31.12.2015\| Viitattu = 24.6.2017 }}</ref>) oli suomalainen [[wp:teologiset yliopistotutkinnot\|teologian tohtori]], joka toimi vuosina 1975–2006 Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan [[Uusi testamentti\|Uuden testamentin]] [[Eksegetiikka\|eksegetiikan]] professorina.<ref name="Autio">{{Kirjaviite \| Tekijä=Autio, Veli-Matti (toim.) \| Nimeke=Professorimatrikkeli 1918–1996 Professorsmatrikel \| Julkaisija=Helsingin yliopisto \| Julkaisupaikka=Helsinki \| Vuosi=1997 \| Isbn=951-45-7818-X \| Sivu=462 }}</ref> Lisäksi hän on toiminut Suomen Akatemian tutkijaprofessorina 1984–1994 ja akatemiaprofessorina 2001–2006. Eläkkeelle siirryttyään Räisänen jatkoi oppiaineensa dosenttina.		Heikki Martti Räisänen (s. 10. joulukuuta 1941 Helsinki – 30. joulukuuta 2015 Helsinki<ref name=vartija>{{Verkkoviite \| Osoite = http://www.vartija-lehti.fi/heikki-raisasen-elamantyosta/ \| Nimeke = Heikki Räisäsen elämäntyöstä \| Tekijä = Lauha, Aila \| Julkaisu = Vartija\| Ajankohta = 31.12.2015\| Viitattu = 24.6.2017 }}</ref>) oli suomalainen [[wp:teologiset yliopistotutkinnot\|teologian tohtori]], joka toimi vuosina 1975–2006 Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan [[Uusi testamentti\|Uuden testamentin]] [[Eksegetiikka\|eksegetiikan]] professorina.<ref name="Autio">{{Kirjaviite \| Tekijä=Autio, Veli-Matti (toim.) \| Nimeke=Professorimatrikkeli 1918–1996 Professorsmatrikel \| Julkaisija=Helsingin yliopisto \| Julkaisupaikka=Helsinki \| Vuosi=1997 \| Isbn=951-45-7818-X \| Sivu=462 }}</ref> Lisäksi hän on toiminut Suomen Akatemian tutkijaprofessorina 1984–1994 ja akatemiaprofessorina 2001–2006. Eläkkeelle siirryttyään Räisänen jatkoi oppiaineensa dosenttina.

	Räisäsen johtama Helsingin yliopiston ja Åbo Akademin eksegeeteistä koostuva tutkimusryhmä on ollut yksi Suomen Akatemian huippuyksiköistä vuosina 1995–2005. Tutkimusprojektin yleisaiheena on varhaisen juutalaisen ja kristillisen ideologian muotoutuminen.<ref>[http://www.helsinki.fi/teol//pro/coe_hr/2003/research.htm "Research unit for the Formation of Early Jewish and Christian Ideology"]</ref>		Räisäsen johtama Helsingin yliopiston ja Åbo Akademin eksegeeteistä koostuva tutkimusryhmä on ollut yksi Suomen Akatemian huippuyksiköistä vuosina 1995–2005. Tutkimusprojektin yleisaiheena on varhaisen juutalaisen ja kristillisen ideologian muotoutuminen.<ref><nowiki>http://www.helsinki.fi/teol//pro/coe_hr/2003/research.htm</nowiki> [http://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:S6kX6_YFZIwJ:www.helsinki.fi/teol/pro/coe_hr/2003/research.htm "Research unit for the Formation of Early Jewish and Christian Ideology", Googlen välimuisti, haettu 6.3.2021]</ref>

	Räisänen on yksi kansainvälisesti arvostetuimmista suomalaisista Uuden testamentin tutkijoista. Hän on toiminut vierailevana tutkijana Harvardissa, Cambridgessä ja Tübingenissä, hän on Edinburghin yliopiston (1990)<ref>{{Verkkoviite \| Nimeke =Heikki Martti Raisanen BD, L Th, MA, D Th (Honorary graduates search) \| Osoite = http://www.scripts.sasg.ed.ac.uk/registry/Graduations/GraduateDetails.cfm?ID=1350 \| Viitattu = 24.6.2017 \| Selite = \| Tekijä = \| Julkaisija = Edinburghin yliopisto \| Ajankohta = }}</ref> ja Uppsalan yliopiston (2002)<ref>{{Verkkoviite \| Nimeke =Teologer nya hedersdoktorer \| Osoite =http://www.uu.se/press/pressmeddelanden/pressmeddelande-visning/?id=1355&na=vanligt \| Viitattu = 24.6.2017 \| Selite = \| Tekijä = \| Julkaisija = Upsalan yliopisto \| Ajankohta = 19.10.2001 }}</ref> kunniatohtori, hän on saanut Suomen kulttuurirahaston tunnustuspalkinnon 2005 ja Ruotsin tiedeakatemian Gad Rausing -palkinnon 2006,<ref>[https://archive.li/z5jVM Teologinen tiedekunta: Laatupalkinnot ja laatuyksikkönimitykset (Archive.li)]</ref> ja hänen omasta tuotannostaan on tehty ainakin kaksi ulkomaista väitöskirjaa.<ref><nowiki>http://www.helsinki.fi/ajankohtaista/uutisarkisto/5-2002/27-13-05-39</nowiki> Helsingin yliopiston "Ajankohtaista"-arkisto</ref>		Räisänen on yksi kansainvälisesti arvostetuimmista suomalaisista Uuden testamentin tutkijoista. Hän on toiminut vierailevana tutkijana Harvardissa, Cambridgessä ja Tübingenissä, hän on Edinburghin yliopiston (1990)<ref>{{Verkkoviite \| Nimeke =Heikki Martti Raisanen BD, L Th, MA, D Th (Honorary graduates search) \| Osoite = http://www.scripts.sasg.ed.ac.uk/registry/Graduations/GraduateDetails.cfm?ID=1350 \| Viitattu = 24.6.2017 \| Selite = \| Tekijä = \| Julkaisija = Edinburghin yliopisto \| Ajankohta = }}</ref> ja Uppsalan yliopiston (2002)<ref>{{Verkkoviite \| Nimeke =Teologer nya hedersdoktorer \| Osoite =http://www.uu.se/press/pressmeddelanden/pressmeddelande-visning/?id=1355&na=vanligt \| Viitattu = 24.6.2017 \| Selite = \| Tekijä = \| Julkaisija = Upsalan yliopisto \| Ajankohta = 19.10.2001 }}</ref> kunniatohtori, hän on saanut Suomen kulttuurirahaston tunnustuspalkinnon 2005 ja Ruotsin tiedeakatemian Gad Rausing -palkinnon 2006,<ref>[https://archive.li/z5jVM Teologinen tiedekunta: Laatupalkinnot ja laatuyksikkönimitykset (Archive.li)]</ref> ja hänen omasta tuotannostaan on tehty ainakin kaksi ulkomaista väitöskirjaa.<ref><nowiki>http://www.helsinki.fi/ajankohtaista/uutisarkisto/5-2002/27-13-05-39</nowiki> Helsingin yliopiston "Ajankohtaista"-arkisto</ref>

Samuli Koivisto: loput viitteet

2017-06-27T09:28:49Z

loput viitteet

Näytä muutokset

Samuli Koivisto: viitteet Jens Schröteriin asti

2017-06-26T11:44:42Z

viitteet Jens Schröteriin asti

Näytä muutokset

Samuli Koivisto: +Viitteet räisäsen teoksiin, typofix

2017-06-25T18:50:31Z

+Viitteet räisäsen teoksiin, typofix

Näytä muutokset

Samuli Koivisto: linkkifix, yms.

2017-06-24T16:32:48Z

linkkifix, yms.

Näytä muutokset

Samuli Koivisto: /* Tieteenfilosofinen kritiikki tutkimuksen oletettua puolueettomuutta vastaan */ +viite

2017-06-13T20:50:15Z

Tieteenfilosofinen kritiikki tutkimuksen oletettua puolueettomuutta vastaan: +viite

← Vanhempi versio		Versio 13. kesäkuuta 2017 kello 20.50
Rivi 27:		Rivi 27:


	Nykyinen tieteenfilosofia ei anna tukea Räisäsen edustamalle yksioikoiselle käsitykselle tutkimusprosessista. Neutraali induktioprosessi ei ole mahdollinen ihmisen kaltaiselle tiedoiltaan rajalliselle olennolle. Tekstin tulkitsija ei toimi käsitteellisessä ja historiallisessa tyhjiössä. Heti kun havainnot käsitteellistetään, niihin sisältyy tutkimuskohteesta tehtyjä oletuksia, jotka johtavat tietynlaiseen tulkintaan. Havaintoja voidaan käyttää tutkimuksessa vasta kun ne on tulkittu. Havaintoja tulkitessaan tutkija toimii samojen hermeneuttisten ehtojen alaisena kuin kaikki muutkin ihmiset. ”Viimeaikaisen hermeneutiikan lähtökohtana on, että historiallisessa vaikutuksessa on kaksi puolta: moderni tulkitsija toimii tietyn historiallisen viitekehyksen ja perinteen ehdoilla aivan yhtä suuressa määrin kuin teksti.” (Thiselton 1980: 11.)		Nykyinen tieteenfilosofia ei anna tukea Räisäsen edustamalle yksioikoiselle käsitykselle tutkimusprosessista. Neutraali induktioprosessi ei ole mahdollinen ihmisen kaltaiselle tiedoiltaan rajalliselle olennolle. Tekstin tulkitsija ei toimi käsitteellisessä ja historiallisessa tyhjiössä. Heti kun havainnot käsitteellistetään, niihin sisältyy tutkimuskohteesta tehtyjä oletuksia, jotka johtavat tietynlaiseen tulkintaan. Havaintoja voidaan käyttää tutkimuksessa vasta kun ne on tulkittu. Havaintoja tulkitessaan tutkija toimii samojen hermeneuttisten ehtojen alaisena kuin kaikki muutkin ihmiset. ”Viimeaikaisen hermeneutiikan lähtökohtana on, että historiallisessa vaikutuksessa on kaksi puolta: moderni tulkitsija toimii tietyn historiallisen viitekehyksen ja perinteen ehdoilla aivan yhtä suuressa määrin kuin teksti.”<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Thiselton, A.C. \| Nimeke = The Two Horizons. New Testament Hermeneutics and Philosophical Description with special referenece to Heidegger, Bultmann, Gadamer and Wittgenstein \| Julkaisija = Exeter: The Paternoster Press \| Vuosi = 1980 \| Sivu = 11}}</ref>

	Hans-Georg Gadamer kritisoi olettamusta, että rajallisen ihmisen olisi mahdollista hankkia tietoa täysin ennakkoluulottomasti.		Hans-Georg Gadamer kritisoi olettamusta, että rajallisen ihmisen olisi mahdollista hankkia tietoa täysin ennakkoluulottomasti.
Rivi 45:		Rivi 45:
	*(A) Väite (A) ei ole tosi.		*(A) Väite (A) ei ole tosi.

	Näyttäisi siltä, että väite (A) ei voi olla tosi, koska se voi olla tosi ainoastaan, jos se pitää paikkansa, toisin sanoen, jos se on epätosi. Niinpä väite (A) ei ole tosi. Mutta koska tämä on tarkalleen mitä siinä väitetään, se näyttäisi olevan tosi.		Näyttäisi siltä, että väite (A) ei voi olla tosi, koska se voi olla tosi ainoastaan, jos se pitää paikkansa, toisin sanoen, jos se on epätosi. Niinpä väite (A) ei ole tosi. Mutta koska tämä on tarkalleen mitä siinä väitetään, se näyttäisi olevan tosi.


	== Räisäsen kanta on yksi muoto valehtelijan paradoksia ==		== Räisäsen kanta on yksi muoto valehtelijan paradoksia ==

Samuli Koivisto: +viitteet yhteen lähteeseen

2017-03-10T17:19:57Z

+viitteet yhteen lähteeseen

← Vanhempi versio		Versio 10. maaliskuuta 2017 kello 17.19
Rivi 60:		Rivi 60:
	Räisäsen mukaan oletusta itsensä ilmoittavasta Jumalasta on vältettävä jo siksikin, että se vaikeuttaisi tutkijan työtä. Räisäsen mukaan on välttämätöntä luopua ajatuksesta, että Raamattu sisältää "erityistä ilmoitusta" Jumalalta, koska tällainen oletus estää "oppineita tekemästä havainnostaan historiallisia johtopäätöksiä" (Räisänen 1997: 10). Jos Jumala olisi ohjannut inhimillisten kirjoittajien työtä ja ilmoittanut itsensä heidän välityksellään, tutkija ei voisi perustellusti selittää tekstin historiallista ainesta puhtaasti luonnollisten tekijöiden pohjalta. Koska naturalistisen tutkijan on mahdotonta hyväksyä tällaista rajoitusta työlleen, Jumala ei ole voinut ilmoittaa itseään. Niinpä on pidettävä itsestään selvänä, että kaikki Raamatun kirjoitukset ovat vain inhimillisiä dokumentteja, jotka kertovat ihmisten yrityksistä ymmärtää perimmäistä todellisuutta ja heidän erilaisista kokemuksistaan ja tulkintayrityksistään. Tämän näkemyksen mukaan joko Jumala ei ole olemassa tai jos hän on olemassa, hän rajoittaa toimintaansa niin, että raamatuntutkijat voivat tehdä työtään luottavaisesti naturalististen oletusten pohjalta. Onko tosiaan järkevää olettaa, että Jumala rajoittaisi toimintansa sen mukaan, mikä tekee naturalistisesti orientoituneiden raamatuntutkijoiden työn mahdollisimman yksiselitteiseksi?		Räisäsen mukaan oletusta itsensä ilmoittavasta Jumalasta on vältettävä jo siksikin, että se vaikeuttaisi tutkijan työtä. Räisäsen mukaan on välttämätöntä luopua ajatuksesta, että Raamattu sisältää "erityistä ilmoitusta" Jumalalta, koska tällainen oletus estää "oppineita tekemästä havainnostaan historiallisia johtopäätöksiä" (Räisänen 1997: 10). Jos Jumala olisi ohjannut inhimillisten kirjoittajien työtä ja ilmoittanut itsensä heidän välityksellään, tutkija ei voisi perustellusti selittää tekstin historiallista ainesta puhtaasti luonnollisten tekijöiden pohjalta. Koska naturalistisen tutkijan on mahdotonta hyväksyä tällaista rajoitusta työlleen, Jumala ei ole voinut ilmoittaa itseään. Niinpä on pidettävä itsestään selvänä, että kaikki Raamatun kirjoitukset ovat vain inhimillisiä dokumentteja, jotka kertovat ihmisten yrityksistä ymmärtää perimmäistä todellisuutta ja heidän erilaisista kokemuksistaan ja tulkintayrityksistään. Tämän näkemyksen mukaan joko Jumala ei ole olemassa tai jos hän on olemassa, hän rajoittaa toimintaansa niin, että raamatuntutkijat voivat tehdä työtään luottavaisesti naturalististen oletusten pohjalta. Onko tosiaan järkevää olettaa, että Jumala rajoittaisi toimintansa sen mukaan, mikä tekee naturalistisesti orientoituneiden raamatuntutkijoiden työn mahdollisimman yksiselitteiseksi?

	On vaikea ymmärtää, miksi kaikkivaltias ja kaikkitietävä olento rajoittaisi itseään tällä tavalla. Tuntuisi järkevältä olettaa, että kaikkitietävä ja kaikkivaltias olento osaa tehdä itsensä ymmärrettäväksi olennolle, jonka hän on itse luonut. Räisäsen eksegeettinen oletus on järkevä ainoastaan, jos oletetaan ateistinen uskomus, ettei tällaista olentoa itse asiassa ole olemassa. Räisänen ei kuitenkaan esitä vakavasti otettavia perusteluja tämän ateistisen oletuksen puolesta. Perustelujen sijaan Räisänenkin pitää riittävänä vain ilmaista oman uskonsa, että perinteiset ilmoituskäsitykset ovat "kestämättömiä" ja että Raamattu tulisi nähdä "sarjana syvien inhimillisten kokemusten tulkintoja ja uudelleentulkintoja tietyn traditioprosessin puitteissa". (Räisänen 1991: 508.) Räisänen ei huomaa, että määritellessään eksegetiikan tutkimuskohteen, Raamatun, yllä mainitulla tavalla, hän ei anna objektiivista kuvausta tutkimuskohteesta vaan hän tulkitsee sen naturalististen ennakko-oletusten mukaisesti. Niinpä jo tutkimuskohteensa määrittelyn hän tekee tietyn ideologisen ennakkoasenteen varassa. Laaton (1994: 25-26) mukaan Räisäsen tieteellisen tutkimuksen pohjana on tietynlainen ateistis-uskonnollinen tapa lukea Raamattua. ”Tämän uskonnollisen vaihtoehdon Räisänen on halunnut legitimoida ainoaksi oikeaksi - - ”. Näin hänestä ”on tullut ’tiede-uskovainen’, joka ei ole pystynyt selvittämään itsellensä eksegetiikan tieteenfilosofisia sidonnaisuuksia.” ~~(Mt.~~ 26)		On vaikea ymmärtää, miksi kaikkivaltias ja kaikkitietävä olento rajoittaisi itseään tällä tavalla. Tuntuisi järkevältä olettaa, että kaikkitietävä ja kaikkivaltias olento osaa tehdä itsensä ymmärrettäväksi olennolle, jonka hän on itse luonut. Räisäsen eksegeettinen oletus on järkevä ainoastaan, jos oletetaan ateistinen uskomus, ettei tällaista olentoa itse asiassa ole olemassa. Räisänen ei kuitenkaan esitä vakavasti otettavia perusteluja tämän ateistisen oletuksen puolesta. Perustelujen sijaan Räisänenkin pitää riittävänä vain ilmaista oman uskonsa, että perinteiset ilmoituskäsitykset ovat "kestämättömiä" ja että Raamattu tulisi nähdä "sarjana syvien inhimillisten kokemusten tulkintoja ja uudelleentulkintoja tietyn traditioprosessin puitteissa". (Räisänen 1991: 508.) Räisänen ei huomaa, että määritellessään eksegetiikan tutkimuskohteen, Raamatun, yllä mainitulla tavalla, hän ei anna objektiivista kuvausta tutkimuskohteesta vaan hän tulkitsee sen naturalististen ennakko-oletusten mukaisesti. Niinpä jo tutkimuskohteensa määrittelyn hän tekee tietyn ideologisen ennakkoasenteen varassa. Laaton<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä =Laato, Antti \| Nimeke = Syntyi Neitsyt Mariasta \| Julkaisija = Helsinki: Sley-kirjat \| Vuosi = 1994 \| Kappale = \| Sivu = 25-26 \| Selite = \| Tunniste = }}</ref> mukaan Räisäsen tieteellisen tutkimuksen pohjana on tietynlainen ateistis-uskonnollinen tapa lukea Raamattua. ”Tämän uskonnollisen vaihtoehdon Räisänen on halunnut legitimoida ainoaksi oikeaksi - - ”. Näin hänestä ”on tullut ’tiede-uskovainen’, joka ei ole pystynyt selvittämään itsellensä eksegetiikan tieteenfilosofisia sidonnaisuuksia.”<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä =Laato, Antti \| Nimeke = Syntyi Neitsyt Mariasta \| Julkaisija = Helsinki: Sley-kirjat \| Vuosi = 1994 \| Kappale = \| Sivu = 26 \| Selite = \| Tunniste = }}</ref>


	== Naturalistinen dogmaattisuus ==		== Naturalistinen dogmaattisuus ==


	Räisäsen täytyy siis yhtäältä korostaa oman naturalistisen lähtökohtansa puolueettomuutta, koska hän kieltää supranaturalistisen lähtökohdan tieteellisyyden ja hän tarvitsee jonkin tavan perustella, että hän sulkee sen tieteellisen keskustelun ulkopuolelle. Hänen metodinen eksklusivisminsa olisi liian läpinäkyvää, jos hän myöntäisi oman lähtökohtansa uskonnolliset sitoumukset. Hänen on kuitenkin vaikea salata, että hän on tiukasti sitoutunut tiettyihin uskonnollisiin ja teologisiin oletuksiin. Jo tutkimuskohdettaan määritellessään hän nojautuu vallitsevaan naturalistiseen käsitykseen, jonka mukaan ei ole olemassa Jumalan aitoa ilmoitusta. Tämän oletuksen mukaan on vain kunkin aikakauden ehdoilla tehtyjä tulkintoja Jumalasta, joista kehittyy tulkintojen loputon ketju: jokainen sukupolvi tulkitsee perinteen uudelleen ja tuottaa uuden konstruktion, jolla ei ole sen enempää totuusarvoa kuin edelliselläkään tulkinnalla. Kun tulkitsemme uskonnollisia symboleja oman kulttuuripiirimme viitekehyksessä, annamme niille uusia sisältöjä. Räisäsen mukaan naturalistiset tutkijat eivät kuitenkaan tieteellistä tutkimusta tehdessään ole samojen rajoitusten alaisia, vaan he pystyvät vapaina rajoituksista saavuttamaan objektiivista tietoa.		Räisäsen täytyy siis yhtäältä korostaa oman naturalistisen lähtökohtansa puolueettomuutta, koska hän kieltää supranaturalistisen lähtökohdan tieteellisyyden ja hän tarvitsee jonkin tavan perustella, että hän sulkee sen tieteellisen keskustelun ulkopuolelle. Hänen metodinen eksklusivisminsa olisi liian läpinäkyvää, jos hän myöntäisi oman lähtökohtansa uskonnolliset sitoumukset. Hänen on kuitenkin vaikea salata, että hän on tiukasti sitoutunut tiettyihin uskonnollisiin ja teologisiin oletuksiin. Jo tutkimuskohdettaan määritellessään hän nojautuu vallitsevaan naturalistiseen käsitykseen, jonka mukaan ei ole olemassa Jumalan aitoa ilmoitusta. Tämän oletuksen mukaan on vain kunkin aikakauden ehdoilla tehtyjä tulkintoja Jumalasta, joista kehittyy tulkintojen loputon ketju: jokainen sukupolvi tulkitsee perinteen uudelleen ja tuottaa uuden konstruktion, jolla ei ole sen enempää totuusarvoa kuin edelliselläkään tulkinnalla. Kun tulkitsemme uskonnollisia symboleja oman kulttuuripiirimme viitekehyksessä, annamme niille uusia sisältöjä. Räisäsen mukaan naturalistiset tutkijat eivät kuitenkaan tieteellistä tutkimusta tehdessään ole samojen rajoitusten alaisia, vaan he pystyvät vapaina rajoituksista saavuttamaan objektiivista tietoa.
Rivi 178:		Rivi 176:
	Vetoamalla tieteellisen tutkimuksen oletettuun neutraalisuuteen naturalistisen eksegetiikan tulokset pyritään asettamaan sille paikalle, mikä kirkossa on tavallisesti annettu Raamatulle itselleen. Oletuksen mukaan naturalistinen eksegetiikka tarjoaa neutraalia tietoa Uuden testamentin historiasta, jonka tulisi olla kirkon opetuksen lähtökohtana. (Juntunen 2006.)		Vetoamalla tieteellisen tutkimuksen oletettuun neutraalisuuteen naturalistisen eksegetiikan tulokset pyritään asettamaan sille paikalle, mikä kirkossa on tavallisesti annettu Raamatulle itselleen. Oletuksen mukaan naturalistinen eksegetiikka tarjoaa neutraalia tietoa Uuden testamentin historiasta, jonka tulisi olla kirkon opetuksen lähtökohtana. (Juntunen 2006.)

	Oletuksena näyttäisi olevan, että ainoastaan naturalistinen eksegetiikka antaa tietoa siitä, mitä Raamatussa itsessään ”oikeasti” sanotaan, ”mitä Raamattu tosiasiallisesti sisältää” (Räisänen 1984: 147). Jotkut naturalistiset eksegeetit samaistavat omat tutkimustuloksensa ja Raamatun historiallisesti aidon opetuksen ja katsovat tutkimustulostensa sivuuttamisen merkitsevän Raamatun varsinaisen sisällön sivuuttamista. Tällaista kantaa edustaa esimerkiksi Heikki Räisänen (ks. esim. Räisänen 1984: 38). Koska Räisäsellä on ollut merkittävä asema suomalaisessa eksegeettisessä tutkimuksessa, hänen näkemyksellään on ollut tässä suhteessa suuri vaikutus. Siksi seuraavassa esitellään Räisäsen näkemyksen osakseen saamaa kritiikkiä. Tämän kritiikin valossa Räisäsen kannanottoa voidaan ehkä pitää yhtenä esimerkkinä siitä, miten merkittävän oppineen arvostelukyky voi pettää. Laato (1994: 27) luonnehtii Räisäsen näkemystä hieman ironisesti:		Oletuksena näyttäisi olevan, että ainoastaan naturalistinen eksegetiikka antaa tietoa siitä, mitä Raamatussa itsessään ”oikeasti” sanotaan, ”mitä Raamattu tosiasiallisesti sisältää” (Räisänen 1984: 147). Jotkut naturalistiset eksegeetit samaistavat omat tutkimustuloksensa ja Raamatun historiallisesti aidon opetuksen ja katsovat tutkimustulostensa sivuuttamisen merkitsevän Raamatun varsinaisen sisällön sivuuttamista. Tällaista kantaa edustaa esimerkiksi Heikki Räisänen (ks. esim. Räisänen 1984: 38). Koska Räisäsellä on ollut merkittävä asema suomalaisessa eksegeettisessä tutkimuksessa, hänen näkemyksellään on ollut tässä suhteessa suuri vaikutus. Siksi seuraavassa esitellään Räisäsen näkemyksen osakseen saamaa kritiikkiä. Tämän kritiikin valossa Räisäsen kannanottoa voidaan ehkä pitää yhtenä esimerkkinä siitä, miten merkittävän oppineen arvostelukyky voi pettää. Laato<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä =Laato, Antti \| Nimeke = Syntyi Neitsyt Mariasta \| Julkaisija = Helsinki: Sley-kirjat \| Vuosi = 1994 \| Kappale = \| Sivu = 27 \| Selite = \| Tunniste = }}</ref> luonnehtii Räisäsen näkemystä hieman ironisesti:

	{{sitaatti\|Useissa yhteyksissä Räisänen on vaatinut ”profeetalliseen sävyyn” kirkkoa mukautumaan uusien tieteellisten tutkimustulosten mukaan. - - Räisänen katsoo omien tulkintojensa edustavan uusia tutkimustuloksia, jotka kirkon tulisi hyväksyä. - - Räisänen katsoo kuitenkin omaavansa profeetallisen tehtävän kirkossamme.}}		{{sitaatti\|Useissa yhteyksissä Räisänen on vaatinut ”profeetalliseen sävyyn” kirkkoa mukautumaan uusien tieteellisten tutkimustulosten mukaan. - - Räisänen katsoo omien tulkintojensa edustavan uusia tutkimustuloksia, jotka kirkon tulisi hyväksyä. - - Räisänen katsoo kuitenkin omaavansa profeetallisen tehtävän kirkossamme.}}
Rivi 194:		Rivi 192:
	Antti Laaton analyysi on samansuuntainen, joskin hieman värikkäämpi:		Antti Laaton analyysi on samansuuntainen, joskin hieman värikkäämpi:

	{{sitaatti\|Räisäsen pakomatka pois fundamentalismista näyttää tapahtuneen sen ajattelutavan kannustamana, että tieteellinen lähestymistapa Raamatun tekstiin tarjoaa hänelle toisen uskonnollisen vaihtoehdon lukea Raamattua. Tämän uskonnollisen vaihtoehdon Räisänen on halunnut legitimoida ainoaksi oikeaksi - -. Muut vaihtoehdot halutaan julistaa vääriksi - -. Vanhasta ”fundamentalisti-uskovaisesta”, joka ei silloin pystynyt selvittämään itsellensä uskonnäkemystensä vääriä sidonnaisuuksia, on tullut ”tiede-uskovainen”, joka ei ole pystynyt selvittämään itsellensä eksegetiikan tieteenfilosofisia sidonnaisuuksia. Räisänen tekee uskonnon teoriasta uskontoa. - - Räisäsen uskonnon teorialla ei ole mitään uskontunnustusta ellei siksi sitten hyväksytä sitä uskontunnustuksen kiteytystä, joka käsitykseni mukaan voidaan loogisesti johtaa hänen kirjoituksistaan: ”Ei ole ketään Jumalaa ja Räisänen on hänen profeettansa.” (Laato 1994: 26-28.)}}		{{sitaatti\|Räisäsen pakomatka pois fundamentalismista näyttää tapahtuneen sen ajattelutavan kannustamana, että tieteellinen lähestymistapa Raamatun tekstiin tarjoaa hänelle toisen uskonnollisen vaihtoehdon lukea Raamattua. Tämän uskonnollisen vaihtoehdon Räisänen on halunnut legitimoida ainoaksi oikeaksi - -. Muut vaihtoehdot halutaan julistaa vääriksi - -. Vanhasta ”fundamentalisti-uskovaisesta”, joka ei silloin pystynyt selvittämään itsellensä uskonnäkemystensä vääriä sidonnaisuuksia, on tullut ”tiede-uskovainen”, joka ei ole pystynyt selvittämään itsellensä eksegetiikan tieteenfilosofisia sidonnaisuuksia. Räisänen tekee uskonnon teoriasta uskontoa. - - Räisäsen uskonnon teorialla ei ole mitään uskontunnustusta ellei siksi sitten hyväksytä sitä uskontunnustuksen kiteytystä, joka käsitykseni mukaan voidaan loogisesti johtaa hänen kirjoituksistaan: ”Ei ole ketään Jumalaa ja Räisänen on hänen profeettansa.”\|Laato<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä =Laato, Antti \| Nimeke = Syntyi Neitsyt Mariasta \| Julkaisija = Helsinki: Sley-kirjat \| Vuosi = 1994 \| Kappale = \| Sivu = 26-28 \| Selite = \| Tunniste = }}</ref>}}

	Stell (2005: 74-75) hämmästelee sitä, että Räisänen ajattelee kehittäneensä objektiivisen tulkinnallisen viitekehyksen, joka on ymmärrettävä kaikille kaikkialla riippumatta heidän näkemyksistään tai ennakko-oletuksistaan (ks. Räisänen 2000: 156). Tämä on Räisäsen perustelu sille, että hänen sitoumustensa varaan rakentuvan lähestymistavan tulisi korvata kristillisen seurakunnan sitoumukset. Stell kommentoi Räisäsen näkemystä hieman ironisesti:		Stell (2005: 74-75) hämmästelee sitä, että Räisänen ajattelee kehittäneensä objektiivisen tulkinnallisen viitekehyksen, joka on ymmärrettävä kaikille kaikkialla riippumatta heidän näkemyksistään tai ennakko-oletuksistaan (ks. Räisänen 2000: 156). Tämä on Räisäsen perustelu sille, että hänen sitoumustensa varaan rakentuvan lähestymistavan tulisi korvata kristillisen seurakunnan sitoumukset. Stell kommentoi Räisäsen näkemystä hieman ironisesti:
Rivi 236:		Rivi 234:

	== Kriittisiä arvioita ==		== Kriittisiä arvioita ==


	~~Juntunen, Sammeli: Kirkon raamattuteologiasta ja sen puutteesta. Helsinki: Kirjapaja, 2010.~~

	Puolimatka, Tapio: Usko, tiede ja Raamattu. Helsinki: Uusi Tie, 2007.		*Juntunen, Sammeli: Kirkon raamattuteologiasta ja sen puutteesta. Helsinki: Kirjapaja, 2010.
			*Puolimatka, Tapio: Usko, tiede ja Raamattu. Helsinki: Uusi Tie, 2007.

	== Viitteet ==		== Viitteet ==
	{{Viitteet}}		{{Viitteet\|sarakkeet}}

	{{Raamatuntutkimus}}		{{Raamatuntutkimus}}
	[[Luokka: Henkilöt]] [[Luokka: Eksegetiikka]]		[[Luokka: Henkilöt]] [[Luokka: Eksegetiikka]]

Tieto: /* Teoksia */ Kronologista järjestystä korjattu, uusi teos lisätty

2016-12-22T13:01:33Z

Teoksia: Kronologista järjestystä korjattu, uusi teos lisätty

← Vanhempi versio		Versio 22. joulukuuta 2016 kello 13.01
Rivi 217:		Rivi 217:
	*Räisänen, Heikki & Vanne, Antti (toim.): Kolme evankelistaa: Matteus – Markus – Luukas. Helsinki: Gaudeamus, 1978 (2. painos 1986). ISBN 951-662-217-8.		*Räisänen, Heikki & Vanne, Antti (toim.): Kolme evankelistaa: Matteus – Markus – Luukas. Helsinki: Gaudeamus, 1978 (2. painos 1986). ISBN 951-662-217-8.
	*Räisänen, Heikki: Miten ymmärrän raamattua oikein. Kansialanimeke: Historiallisen ja epähistoriallisen raamatunselityksen vertailua. Helsinki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-292-1.		*Räisänen, Heikki: Miten ymmärrän raamattua oikein. Kansialanimeke: Historiallisen ja epähistoriallisen raamatunselityksen vertailua. Helsinki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-292-1.
	*Räisänen, Heikki: Koraani ja Raamattu. Helsinki: Gaudeamus, 1986. ISBN 951-662-398-0.
	*Räisänen, Heikki: Paul and the Law. Tübingen: Mohr, 1983 (2. p. 1987). ISBN 3-16-144629-1.		*Räisänen, Heikki: Paul and the Law. Tübingen: Mohr, 1983 (2. p. 1987). ISBN 3-16-144629-1.
	*Räisänen, Heikki: Raamattunäkemystä etsimässä. Helsinki: Gaudeamus, 1984. ISBN 951-662-356-5. Nimikkoluku myös verkkojulkaisuna (PDF).		*Räisänen, Heikki: Raamattunäkemystä etsimässä. Helsinki: Gaudeamus, 1984. ISBN 951-662-356-5. Nimikkoluku myös verkkojulkaisuna (PDF).
			*Räisänen, Heikki: Koraani ja Raamattu. Helsinki: Gaudeamus, 1986. ISBN 951-662-398-0.
	*Räisänen, Heikki: The Torah and Christ: Essays in German and English on the Problem of the Law in Early Christianity. Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 1986. ISBN 951-9217-00-2.		*Räisänen, Heikki: The Torah and Christ: Essays in German and English on the Problem of the Law in Early Christianity. Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 1986. ISBN 951-9217-00-2.
	*Räisänen, Heikki: Tuhat ja yksi tulkintaa: Luova näkökulma Raamattuun. Helsinki: Yliopistopaino, 1989. ISBN 951-570-024-8.		*Räisänen, Heikki: Tuhat ja yksi tulkintaa: Luova näkökulma Raamattuun. Helsinki: Yliopistopaino, 1989. ISBN 951-570-024-8.
Rivi 232:		Rivi 232:
	*Räisänen, Heikki: Rosoinen Raamattu. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-30872-2.		*Räisänen, Heikki: Rosoinen Raamattu. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-30872-2.
	*Räisänen, Heikki: The Rise of Christian Beliefs: The Thought World of Early Christians. Fortress Press, 2009. ISBN 978-0800662660.		*Räisänen, Heikki: The Rise of Christian Beliefs: The Thought World of Early Christians. Fortress Press, 2009. ISBN 978-0800662660.
			*{{Kirjaviite \| Tekijä = Räisänen, Heikki \| Nimeke = Mitä varhaiset kristityt uskoivat \| Vuosi = 2011 \| Kappale = \| Sivu = \| Selite = \|
			Julkaisupaikka = Helsinki \| Julkaisija = WSOY \| Tunniste = ISBN 978-951-0-36896-1 \| www = \| www-teksti = \| Tiedostomuoto = \| Viitattu = }}

	== Kriittisiä arvioita ==		== Kriittisiä arvioita ==

Tieto: /* Kriittisiä arvioita: */ Kaksoispiste pois otsikosta

2016-12-22T12:51:34Z

Kriittisiä arvioita:: Kaksoispiste pois otsikosta

← Vanhempi versio		Versio 22. joulukuuta 2016 kello 12.51
Rivi 233:		Rivi 233:
	*Räisänen, Heikki: The Rise of Christian Beliefs: The Thought World of Early Christians. Fortress Press, 2009. ISBN 978-0800662660.		*Räisänen, Heikki: The Rise of Christian Beliefs: The Thought World of Early Christians. Fortress Press, 2009. ISBN 978-0800662660.

	== Kriittisiä arvioita: ==		== Kriittisiä arvioita ==

Samuli Koivisto: /* Onko Räisäsen näkemys aidosti globaali ja ekumeeninen? */ sitaattiboxi

2016-08-02T19:44:05Z

Onko Räisäsen näkemys aidosti globaali ja ekumeeninen?: sitaattiboxi

← Vanhempi versio		Versio 2. elokuuta 2016 kello 19.44
Rivi 120:		Rivi 120:
	Jos tieteellinen tutkimus edellyttää filosofisia olettamuksia tai uskoa tiettyjen tiedon lähteiden luotettavuuteen, tieteellisten tutkimustulosten luotettavuus riippuu kyseisten filosofisten olettamusten ja niiden varaan rakentuvan tieteellisen uskontunnustuksen luotettavuudesta. Kyseiset olettamukset ohjaavat sitä, miten tutkimusmenetelmät valitaan, havainnot tulkitaan, käsitteet ja teoriat muodostetaan. Tällä tavalla olettamukset voivat vaikuttaa saavutettuihin tutkimustuloksiin.		Jos tieteellinen tutkimus edellyttää filosofisia olettamuksia tai uskoa tiettyjen tiedon lähteiden luotettavuuteen, tieteellisten tutkimustulosten luotettavuus riippuu kyseisten filosofisten olettamusten ja niiden varaan rakentuvan tieteellisen uskontunnustuksen luotettavuudesta. Kyseiset olettamukset ohjaavat sitä, miten tutkimusmenetelmät valitaan, havainnot tulkitaan, käsitteet ja teoriat muodostetaan. Tällä tavalla olettamukset voivat vaikuttaa saavutettuihin tutkimustuloksiin.

	Naturalistisen raamattukritiikin ongelmana on, että se pitää itsestään selvänä totuutena omaa uskonvaraista vakaumustaan, jonka mukaan Jumala ei ole olemassa tai että Jumala ei ainakaan voi toimia historiassa eikä ilmoittaa itseään ihmiselle niin, että ihminen saa luotettavaa tietoa Jumalasta. Tällainen uskonvarainen lähtökohtaolettamus tietysti estää sen, että naturalistinen raamattukriitikko voisi koskaan oman tutkimusstrategiansa pohjalta tehdä oikeutta Jumalan ilmoitukselle. Yksi aikamme merkittävimmistä filosofeista [[Alvin Plantinga]] (2000: 413-414) kertoo seuraavanlaisen esimerkin konkretisoidakseen naturalistisen lähestymistavan perustalle rakentuvan raamattukritiikin ongelmia. Oletetaan, että ystävääni Villeä syytetään pankkiryöstöstä. Pankkiryöstö tapahtui kuitenkin juuri silloin, kun olin pelaamassa Villen kanssa shakkia. Yritän puolustaa ystävääni oikeudessa, mutta puheeni ei tee mitään vaikutusta oikeuden jäseniin. Lopulta oikeus suostuu siihen, että ulkopuolinen tutkija saapuu tutkimaan asiaa. Olen asiasta hyvin iloinen aina siihen asti kunnes kuulen tutkijan lähtökohtaoletukset. Ensinnäkin tutkijan lähtökohtana on, että mitään muistiin perustuvia todisteita ei voida ottaa huomioon. Se, että muistan pelanneeni shakkia Villen kanssa, ei siten hänen mielestään kuulu asiaankuuluvaan todistusaineistoon. Toiseksi, tutkijan lähtökohtaoletuksena on, että Ville on syyllinen, näyttipä todistusaineisto miltä tahansa. Kuultuani erikoistutkijan lähtökohtaoletukset joudun tietysti epätoivoon.		Naturalistisen raamattukritiikin ongelmana on, että se pitää itsestään selvänä totuutena omaa uskonvaraista vakaumustaan, jonka mukaan Jumala ei ole olemassa tai että Jumala ei ainakaan voi toimia historiassa eikä ilmoittaa itseään ihmiselle niin, että ihminen saa luotettavaa tietoa Jumalasta. Tällainen uskonvarainen lähtökohtaolettamus tietysti estää sen, että naturalistinen raamattukriitikko voisi koskaan oman tutkimusstrategiansa pohjalta tehdä oikeutta Jumalan ilmoitukselle. Yksi aikamme merkittävimmistä filosofeista [[Alvin Plantinga]] (2000: 413-414) kertoo seuraavanlaisen esimerkin konkretisoidakseen naturalistisen lähestymistavan perustalle rakentuvan raamattukritiikin ongelmia.

			{{sitaatti\|Oletetaan, että ystävääni Villeä syytetään pankkiryöstöstä. Pankkiryöstö tapahtui kuitenkin juuri silloin, kun olin pelaamassa Villen kanssa shakkia. Yritän puolustaa ystävääni oikeudessa, mutta puheeni ei tee mitään vaikutusta oikeuden jäseniin. Lopulta oikeus suostuu siihen, että ulkopuolinen tutkija saapuu tutkimaan asiaa. Olen asiasta hyvin iloinen aina siihen asti kunnes kuulen tutkijan lähtökohtaoletukset. Ensinnäkin tutkijan lähtökohtana on, että mitään muistiin perustuvia todisteita ei voida ottaa huomioon. Se, että muistan pelanneeni shakkia Villen kanssa, ei siten hänen mielestään kuulu asiaankuuluvaan todistusaineistoon. Toiseksi, tutkijan lähtökohtaoletuksena on, että Ville on syyllinen, näyttipä todistusaineisto miltä tahansa. Kuultuani erikoistutkijan lähtökohtaoletukset joudun tietysti epätoivoon.}}

	Tämä esimerkki kuvaa Plantingan mukaan naturalistisen ajattelun varaan rakentuvan raamattukritiikin perusongelmaa. Tämä tutkimusperinne sulkee jo lähtökohdassaan pois sen mahdollisuuden, että Jumala voisi ilmoittaa itsensä ihmisille sanallisesti tai että meillä voisi olla tietoa Jumalan toiminnasta historiassa. Näiden lähtökohtaoletusten pohjalta se lähtee "tutkimaan" asiaa ja päätyy tulokseen, joka täsmälleen vastaa sen itsestään selvinä pitämiä lähtökohtaoletuksia. Tässä ei sinänsä ole mitään yllättävää. Yllättävää on lähinnä se, että tämän tutkimusperinteen edustajat edes ihmettelevät, miksi heidän tutkimustuloksiaan ei oteta vakavasti niiden parissa, joilla on erilainen perusoletus todellisuuden perimmäisestä luonteesta ja luotettavan tiedon lähteistä. (Ks. esim. Harvey 1986: 194.)		Tämä esimerkki kuvaa Plantingan mukaan naturalistisen ajattelun varaan rakentuvan raamattukritiikin perusongelmaa. Tämä tutkimusperinne sulkee jo lähtökohdassaan pois sen mahdollisuuden, että Jumala voisi ilmoittaa itsensä ihmisille sanallisesti tai että meillä voisi olla tietoa Jumalan toiminnasta historiassa. Näiden lähtökohtaoletusten pohjalta se lähtee "tutkimaan" asiaa ja päätyy tulokseen, joka täsmälleen vastaa sen itsestään selvinä pitämiä lähtökohtaoletuksia. Tässä ei sinänsä ole mitään yllättävää. Yllättävää on lähinnä se, että tämän tutkimusperinteen edustajat edes ihmettelevät, miksi heidän tutkimustuloksiaan ei oteta vakavasti niiden parissa, joilla on erilainen perusoletus todellisuuden perimmäisestä luonteesta ja luotettavan tiedon lähteistä. (Ks. esim. Harvey 1986: 194.)