Albert Einstein - Muutoshistoria

Samuli Koivisto: + viitteet

2017-04-07T10:14:17Z

+ viitteet

Apollos: typofix, korostuksia, käännösvastinelisiä

2010-08-29T03:13:36Z

typofix, korostuksia, käännösvastinelisiä

Otvari: diskleimeri

2010-06-17T10:24:25Z

diskleimeri

← Vanhempi versio		Versio 17. kesäkuuta 2010 kello 10.24
Rivi 1:		Rivi 1:
			<div style="margin-left: auto;margin-right: auto;width:auto;height:auto;background-color: #faecc8; border:solid 1px #fad67d; padding-left:5px; padding-right:5px; padding-top:5px; padding-bottom:5px;"><div style="margin-left:1.5em">
			Tämä artikkeli käsittelee Albert Einsteinin ajatuksia tieteen ja kristinuskon välisstä suhteesta. Laajemmin Einsteinin elämää ja tuotantoa on käsitelty Wikipedian artikkelissa [[wp:Albert Einstein\|Albert Einstein]]</div></div>


	Albert Einstein (14. maaliskuuta 1879 – 18. huhtikuuta 1955) oli saksalaissyntyinen teoreettinen fyysikko, joka loi suhteellisuusteorian. Hän vaikutti myös merkittävästi kvanttimekaniikan ja kosmologian kehitykseen, ja häntä pidetään yleisesti 1900-luvun tärkeimpänä fyysikkona. Hän sai vuonna 1921 Nobelin fysiikanpalkinnon valosähköisen ilmiön selittämisestä sekä ”muista ansioista”.		Albert Einstein (14. maaliskuuta 1879 – 18. huhtikuuta 1955) oli saksalaissyntyinen teoreettinen fyysikko, joka loi suhteellisuusteorian. Hän vaikutti myös merkittävästi kvanttimekaniikan ja kosmologian kehitykseen, ja häntä pidetään yleisesti 1900-luvun tärkeimpänä fyysikkona. Hän sai vuonna 1921 Nobelin fysiikanpalkinnon valosähköisen ilmiön selittämisestä sekä ”muista ansioista”.


	== Käsitys tieteen lähtökohdista ==		== Käsitys tieteen lähtökohdista ==


	Albert Einstein toi esille tieteen pohjana olevien kokonaisvaltaisten oletusten merkitystä tieteelle. Hän piti näitä oletuksia luonteeltaan uskonnollisina.		Albert Einstein toi esille tieteen pohjana olevien kokonaisvaltaisten oletusten merkitystä tieteelle. Hän piti näitä oletuksia luonteeltaan uskonnollisina.

Darter: {{Malline:Tieteenfilosofia}}

2010-06-14T20:30:07Z

← Vanhempi versio		Versio 14. kesäkuuta 2010 kello 20.30
Rivi 26:		Rivi 26:

	{{sitaatti\|Kun kerran myönnämme Clerk Maxwellin kanssa, että maailmankaikkeuden ymmärrettävä luonne viittaa itsensä ulkopuoliseen moraaliseen persoonaan, meidän ajatuksemme ohjautuvat Jumalaan, Luojaan. Silloin emme enää voi käsittää ”Jumalaa” Einsteinin tavoin mykäksi ja toimimattomaksi, vaan meidän on otettava Jumalan ilmoitus vakavasti. Jumalan itseilmoitus ihmiskunnalle ihmiseksi tulleessa Sanassa, jonka kautta kaikki on tehty ja jonka kautta kaikki saa järkiperäisen järjestyksensä, ohjaa uskoamme ja sen kautta suuntaa tieteellistä ajatteluamme. Samalla tämä informoitu usko Jumalaan sopii yhteen ja antaa sisältöä vaistomaiselle intuitiollemme tuonpuoleisesta järjestyksestä, joka vaikuttaa ajattelumme taustalla kaikessa tieteellisessä tutkimuksessa. Sapientia ja scientia liitetään yhteen siten, että viisaus ohjaa tieteellisten keksintöjen tekemistä ja toimii tieteellisen tutkimuksen perustana. Koska Clerk Maxwell teki tieteellistä tutkimustaan sen vakaumuksen pohjalta, että maailma on tehty Jumalan viisauden kautta, hän kaiversi Cavendishin laboratorion suureen oveen Cambridgen yliopistossa muinaisen psalmin sanat: Magna opera domini excquisita in omnes voluntates eius. (Suuret ovat Herran teot. Joka niitä rakastaa, tutkii niitä.) (Torrance 1996a: 145.)}}		{{sitaatti\|Kun kerran myönnämme Clerk Maxwellin kanssa, että maailmankaikkeuden ymmärrettävä luonne viittaa itsensä ulkopuoliseen moraaliseen persoonaan, meidän ajatuksemme ohjautuvat Jumalaan, Luojaan. Silloin emme enää voi käsittää ”Jumalaa” Einsteinin tavoin mykäksi ja toimimattomaksi, vaan meidän on otettava Jumalan ilmoitus vakavasti. Jumalan itseilmoitus ihmiskunnalle ihmiseksi tulleessa Sanassa, jonka kautta kaikki on tehty ja jonka kautta kaikki saa järkiperäisen järjestyksensä, ohjaa uskoamme ja sen kautta suuntaa tieteellistä ajatteluamme. Samalla tämä informoitu usko Jumalaan sopii yhteen ja antaa sisältöä vaistomaiselle intuitiollemme tuonpuoleisesta järjestyksestä, joka vaikuttaa ajattelumme taustalla kaikessa tieteellisessä tutkimuksessa. Sapientia ja scientia liitetään yhteen siten, että viisaus ohjaa tieteellisten keksintöjen tekemistä ja toimii tieteellisen tutkimuksen perustana. Koska Clerk Maxwell teki tieteellistä tutkimustaan sen vakaumuksen pohjalta, että maailma on tehty Jumalan viisauden kautta, hän kaiversi Cavendishin laboratorion suureen oveen Cambridgen yliopistossa muinaisen psalmin sanat: Magna opera domini excquisita in omnes voluntates eius. (Suuret ovat Herran teot. Joka niitä rakastaa, tutkii niitä.) (Torrance 1996a: 145.)}}

			{{Malline:Tieteenfilosofia}}

	[[Luokka:Henkilöt]]		[[Luokka:Henkilöt]]

Otvari: Luokkaan "henkilöt"

2010-06-08T13:37:48Z

Luokkaan "henkilöt"

← Vanhempi versio		Versio 8. kesäkuuta 2010 kello 13.37
Rivi 26:		Rivi 26:

	{{sitaatti\|Kun kerran myönnämme Clerk Maxwellin kanssa, että maailmankaikkeuden ymmärrettävä luonne viittaa itsensä ulkopuoliseen moraaliseen persoonaan, meidän ajatuksemme ohjautuvat Jumalaan, Luojaan. Silloin emme enää voi käsittää ”Jumalaa” Einsteinin tavoin mykäksi ja toimimattomaksi, vaan meidän on otettava Jumalan ilmoitus vakavasti. Jumalan itseilmoitus ihmiskunnalle ihmiseksi tulleessa Sanassa, jonka kautta kaikki on tehty ja jonka kautta kaikki saa järkiperäisen järjestyksensä, ohjaa uskoamme ja sen kautta suuntaa tieteellistä ajatteluamme. Samalla tämä informoitu usko Jumalaan sopii yhteen ja antaa sisältöä vaistomaiselle intuitiollemme tuonpuoleisesta järjestyksestä, joka vaikuttaa ajattelumme taustalla kaikessa tieteellisessä tutkimuksessa. Sapientia ja scientia liitetään yhteen siten, että viisaus ohjaa tieteellisten keksintöjen tekemistä ja toimii tieteellisen tutkimuksen perustana. Koska Clerk Maxwell teki tieteellistä tutkimustaan sen vakaumuksen pohjalta, että maailma on tehty Jumalan viisauden kautta, hän kaiversi Cavendishin laboratorion suureen oveen Cambridgen yliopistossa muinaisen psalmin sanat: Magna opera domini excquisita in omnes voluntates eius. (Suuret ovat Herran teot. Joka niitä rakastaa, tutkii niitä.) (Torrance 1996a: 145.)}}		{{sitaatti\|Kun kerran myönnämme Clerk Maxwellin kanssa, että maailmankaikkeuden ymmärrettävä luonne viittaa itsensä ulkopuoliseen moraaliseen persoonaan, meidän ajatuksemme ohjautuvat Jumalaan, Luojaan. Silloin emme enää voi käsittää ”Jumalaa” Einsteinin tavoin mykäksi ja toimimattomaksi, vaan meidän on otettava Jumalan ilmoitus vakavasti. Jumalan itseilmoitus ihmiskunnalle ihmiseksi tulleessa Sanassa, jonka kautta kaikki on tehty ja jonka kautta kaikki saa järkiperäisen järjestyksensä, ohjaa uskoamme ja sen kautta suuntaa tieteellistä ajatteluamme. Samalla tämä informoitu usko Jumalaan sopii yhteen ja antaa sisältöä vaistomaiselle intuitiollemme tuonpuoleisesta järjestyksestä, joka vaikuttaa ajattelumme taustalla kaikessa tieteellisessä tutkimuksessa. Sapientia ja scientia liitetään yhteen siten, että viisaus ohjaa tieteellisten keksintöjen tekemistä ja toimii tieteellisen tutkimuksen perustana. Koska Clerk Maxwell teki tieteellistä tutkimustaan sen vakaumuksen pohjalta, että maailma on tehty Jumalan viisauden kautta, hän kaiversi Cavendishin laboratorion suureen oveen Cambridgen yliopistossa muinaisen psalmin sanat: Magna opera domini excquisita in omnes voluntates eius. (Suuret ovat Herran teot. Joka niitä rakastaa, tutkii niitä.) (Torrance 1996a: 145.)}}

			[[Luokka:Henkilöt]]

Spectator (8. kesäkuuta 2010 kello 12.57)

2010-06-08T12:57:54Z

Spectator: Ak: Uusi sivu: == Käsitys tieteen lähtökohdista == Albert Einstein toi esille tieteen pohjana olevien kokonaisvaltaisten oletusten merkitystä tieteelle. Hän piti näitä oletuksia luonteelt…

2010-06-08T12:52:03Z

Ak: Uusi sivu: == Käsitys tieteen lähtökohdista == Albert Einstein toi esille tieteen pohjana olevien kokonaisvaltaisten oletusten merkitystä tieteelle. Hän piti näitä oletuksia luonteelt…

Uusi sivu

== Käsitys tieteen lähtökohdista ==

Albert Einstein toi esille tieteen pohjana olevien kokonaisvaltaisten oletusten merkitystä tieteelle. Hän piti näitä oletuksia luonteeltaan uskonnollisina.

Uskonnon alueelle kuuluu usko siihen, että maailman olemassaololle välttämättömät säännönmukaisuudet ovat järjenmukaisia ja että maailma on järjellä ymmärrettävä. Käsitykseni mukaan aito tieteentekijä ei voi olla ilman tällaista syvää uskoa. Tilannetta voidaan ilmaista kuvalla: tiede ilman uskontoa on rampa, uskonto ilman tiedettä on sokea. (Frank 1953: 286.)

Miten sitten olisi ymmärrettävä Einsteinin toistuvat viittaukset ”Jumalaan”? Hän kirjoittaa:

On varmaa, että kaiken korkeatasoisen tieteellisen työn taustalla on uskonnollista tunnetta muistuttava vakaumus maailman järkiperäisyydestä ja ymmärrettävyydestä. Tämä syvän tunteen siivittämä luja usko siihen, että korkeampi älykkyys ilmaisee itsensä kokemuksen maailmassa, edustaa minun käsitystäni Jumalasta, jota voidaan tavallisilla käsitteillä kuvata ”panteistiseksi” (Spinoza). (Einstein 1954: 40.)

Einstein sanoo tieteentekijästä:

Hänen uskonnollinen tunteensa on haltioitunutta ihmetystä luonnonlain harmoniasta, joka ilmaisee niin korkeaa älykkyyttä, että siihen verrattuna kaikki systemaattinen ajattelu ja ihmisten toiminta on täysin merkityksetöntä heijastusta. (Einstein 1954: 40.)

Näissä sanonnoissaan Einstein samaistaa Jumalan maailmankaikkeuden järkiperäisen ja moraalisen järjestyksen perustaan, johon tieteellinen oivallus perustuu. Huolimatta siitä, että Einstein vertaa omaa panteistista Jumala-käsitystään Spinozan vastaavaan käsitykseen ja huolimatta siitä, että hän kieltää ”persoonallisen Jumalan” ajatuksen, hänen Jumalaa koskevassa ajattelussaan oli viittauksia tuonpuoleiseen. Hän puhui ”olemassaolossa inkarnoituneen järjen suuruudesta, joka syvimmissä syvyyksissään on ihmisen tavoittamattomissa” ja hän viittasi uskonnollisen vakaumuksen ”ylipersoonalliseen” arvosisältöön. (Einstein 1954: 44 ss.) Koska tiede voi ainoastaan saada selville sen, mitä on olemassa, ei sitä, mitä pitäisi olla olemassa, Einstein pidättyi tieteentekijänä yhdistämästä uskonnon ylipersoonallista sisältöä jumalallisen olennon kanssa, vaikka hän sanoi kunnioittavansa tämän uskonnollisen uskomuksen kaltaisia arvoarvostelmia tieteen ulkopuolella. Einsteinin intuitiivisissa käsityksissä Jumalan suhteesta maailmaan ilmenee selvästi vanha heprealainen viisausajattelu tavalla, joka ei ole täysin johdonmukaista sen kanssa, että hän oli omistautunut abstraktille persoonattomalle ajattelulle. Tämä persoonallinen tapa puhua Jumalasta heijastuu selvästi hänen kirjeessään Max Bornille:

Kvanttimekaniikka on varmasti kunnioitusta herättävä. Mutta sisäinen ääni kertoo minulle, että tämä ei ole vielä todellinen asia. Teoria sanoo paljon, mutta ei todella tuo meitä yhtään lähemmäksi ”Vanhaikäisen” salaisuutta. Minä kuitenkin olen vakuuttunut, että Hän ei pelaa noppaa. (Born 1971: 91.)

Thomas F. Torrance arvosteli Einsteinin tapaa mieltää todellisuus perimmältään persoonattomaksi kokonaisuudeksi.

Kun kerran myönnämme Clerk Maxwellin kanssa, että maailmankaikkeuden ymmärrettävä luonne viittaa itsensä ulkopuoliseen moraaliseen persoonaan, meidän ajatuksemme ohjautuvat Jumalaan, Luojaan. Silloin emme enää voi käsittää ”Jumalaa” Einsteinin tavoin mykäksi ja toimimattomaksi, vaan meidän on otettava Jumalan ilmoitus vakavasti. Jumalan itseilmoitus ihmiskunnalle ihmiseksi tulleessa Sanassa, jonka kautta kaikki on tehty ja jonka kautta kaikki saa järkiperäisen järjestyksensä, ohjaa uskoamme ja sen kautta suuntaa tieteellistä ajatteluamme. Samalla tämä informoitu usko Jumalaan sopii yhteen ja antaa sisältöä vaistomaiselle intuitiollemme tuonpuoleisesta järjestyksestä, joka vaikuttaa ajattelumme taustalla kaikessa tieteellisessä tutkimuksessa. Sapientia ja scientia liitetään yhteen siten, että viisaus ohjaa tieteellisten keksintöjen tekemistä ja toimii tieteellisen tutkimuksen perustana. Koska Clerk Maxwell teki tieteellistä tutkimustaan sen vakaumuksen pohjalta, että maailma on tehty Jumalan viisauden kautta, hän kaiversi Cavendishin laboratorion suureen oveen Cambridgen yliopistossa muinaisen psalmin sanat: Magna opera domini excquisita in omnes voluntates eius. (Suuret ovat Herran teot. Joka niitä rakastaa, tutkii niitä.) (Torrance 1996a: 145.)

← Vanhempi versio		Versio 7. huhtikuuta 2017 kello 10.14
Rivi 9:		Rivi 9:
	Albert Einstein toi esille tieteen pohjana olevien kokonaisvaltaisten oletusten merkitystä tieteelle. Hän piti näitä oletuksia luonteeltaan uskonnollisina.		Albert Einstein toi esille tieteen pohjana olevien kokonaisvaltaisten oletusten merkitystä tieteelle. Hän piti näitä oletuksia luonteeltaan uskonnollisina.

	{{sitaatti\|Uskonnon alueelle kuuluu usko siihen, että maailman olemassaololle välttämättömät säännönmukaisuudet ovat järjenmukaisia ja että maailma on järjellä ymmärrettävä. Käsitykseni mukaan aito tieteentekijä ei voi olla ilman tällaista syvää uskoa. Tilannetta voidaan ilmaista kuvalla: tiede ilman uskontoa on rampa, uskonto ilman tiedettä on sokea. (Einstein; sit. Frank ~~1953~~: 286.)}}		{{sitaatti\|Uskonnon alueelle kuuluu usko siihen, että maailman olemassaololle välttämättömät säännönmukaisuudet ovat järjenmukaisia ja että maailma on järjellä ymmärrettävä. Käsitykseni mukaan aito tieteentekijä ei voi olla ilman tällaista syvää uskoa. Tilannetta voidaan ilmaista kuvalla: tiede ilman uskontoa on rampa, uskonto ilman tiedettä on sokea.\|Einstein; sit. Frank<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Frank, Philipp \| Nimeke = Einstein: His Life and Times \| Julkaisija = New York: Alfred A. Knopf \| Vuosi = 153 \| Sivu = 286 }}</ref>}}

	Miten sitten olisi ymmärrettävä Einsteinin toistuvat viittaukset ”Jumalaan”? Hän kirjoittaa:		Miten sitten olisi ymmärrettävä Einsteinin toistuvat viittaukset ”Jumalaan”? Hän kirjoittaa:

	{{sitaatti\|On varmaa, että kaiken korkeatasoisen tieteellisen työn taustalla on uskonnollista tunnetta muistuttava vakaumus maailman järkiperäisyydestä ja ymmärrettävyydestä. Tämä syvän tunteen siivittämä luja usko siihen, että korkeampi älykkyys ilmaisee itsensä kokemuksen maailmassa, edustaa minun käsitystäni Jumalasta, jota voidaan tavallisilla käsitteillä kuvata ”panteistiseksi” (Spinoza). (Einstein 1954: 40.)}}		{{sitaatti\|On varmaa, että kaiken korkeatasoisen tieteellisen työn taustalla on uskonnollista tunnetta muistuttava vakaumus maailman järkiperäisyydestä ja ymmärrettävyydestä. Tämä syvän tunteen siivittämä luja usko siihen, että korkeampi älykkyys ilmaisee itsensä kokemuksen maailmassa, edustaa minun käsitystäni Jumalasta, jota voidaan tavallisilla käsitteillä kuvata ”panteistiseksi” (Spinoza).\|Einstein<ref name="Ein40">{{Kirjaviite \| Tekijä = Einstein, Albert \| Nimeke = Ideas and Opinions \| Julkaisija = New York Bonanza Books \| Vuosi = 1954 \| Sivu = 40 }}</ref>}}

	Einstein sanoo tieteentekijästä:		Einstein sanoo tieteentekijästä:

	{{sitaatti\|Hänen uskonnollinen tunteensa on haltioitunutta ihmetystä luonnonlain harmoniasta, joka ilmaisee niin korkeaa älykkyyttä, että siihen verrattuna kaikki systemaattinen ajattelu ja ihmisten toiminta on täysin merkityksetöntä heijastusta. (Einstein ~~1954: 40.)~~}}		{{sitaatti\|Hänen uskonnollinen tunteensa on haltioitunutta ihmetystä luonnonlain harmoniasta, joka ilmaisee niin korkeaa älykkyyttä, että siihen verrattuna kaikki systemaattinen ajattelu ja ihmisten toiminta on täysin merkityksetöntä heijastusta.\|Einstein<ref name="Ein40" />}}

	Näissä sanonnoissaan Einstein samaistaa Jumalan maailmankaikkeuden järkiperäisen ja moraalisen järjestyksen perustaan, johon tieteellinen oivallus perustuu. Huolimatta siitä, että Einstein vertaa omaa panteistista Jumala-käsitystään Spinozan vastaavaan käsitykseen, ja huolimatta siitä, että hän kieltää ”persoonallisen Jumalan” ajatuksen, hänen Jumalaa koskevassa ajattelussaan oli viittauksia tuonpuoleiseen. Hän puhui ”olemassaolossa inkarnoituneen järjen suuruudesta, joka syvimmissä syvyyksissään on ihmisen tavoittamattomissa” ja hän viittasi uskonnollisen vakaumuksen ”ylipersoonalliseen” arvosisältöön. (Einstein 1954: 44 ~~ss.)~~		Näissä sanonnoissaan Einstein samaistaa Jumalan maailmankaikkeuden järkiperäisen ja moraalisen järjestyksen perustaan, johon tieteellinen oivallus perustuu. Huolimatta siitä, että Einstein vertaa omaa panteistista Jumala-käsitystään Spinozan vastaavaan käsitykseen, ja huolimatta siitä, että hän kieltää ”persoonallisen Jumalan” ajatuksen, hänen Jumalaa koskevassa ajattelussaan oli viittauksia tuonpuoleiseen. Hän puhui ”olemassaolossa inkarnoituneen järjen suuruudesta, joka syvimmissä syvyyksissään on ihmisen tavoittamattomissa” ja hän viittasi uskonnollisen vakaumuksen ”ylipersoonalliseen” arvosisältöön.<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Einstein, Albert \| Nimeke = Ideas and Opinions \| Julkaisija = New York Bonanza Books \| Vuosi = 1954 \| Sivu = 44 }}</ref>

	Koska tiede voi ainoastaan saada selville sen, mitä on olemassa, ei sitä, mitä pitäisi olla olemassa, Einstein pidättyi tieteentekijänä yhdistämästä uskonnon ylipersoonallista sisältöä jumalallisen olennon kanssa, vaikka hän sanoi kunnioittavansa tämän uskonnollisen uskomuksen kaltaisia arvoarvostelmia tieteen ulkopuolella. Einsteinin intuitiivisissa käsityksissä Jumalan suhteesta maailmaan ilmenee selvästi vanha heprealainen viisausajattelu tavalla, joka ei ole täysin johdonmukaista sen kanssa, että hän oli omistautunut abstraktille persoonattomalle ajattelulle. Tämä persoonallinen tapa puhua Jumalasta heijastuu selvästi hänen kirjeessään Max Bornille:		Koska tiede voi ainoastaan saada selville sen, mitä on olemassa, ei sitä, mitä pitäisi olla olemassa, Einstein pidättyi tieteentekijänä yhdistämästä uskonnon ylipersoonallista sisältöä jumalallisen olennon kanssa, vaikka hän sanoi kunnioittavansa tämän uskonnollisen uskomuksen kaltaisia arvoarvostelmia tieteen ulkopuolella. Einsteinin intuitiivisissa käsityksissä Jumalan suhteesta maailmaan ilmenee selvästi vanha heprealainen viisausajattelu tavalla, joka ei ole täysin johdonmukaista sen kanssa, että hän oli omistautunut abstraktille persoonattomalle ajattelulle. Tämä persoonallinen tapa puhua Jumalasta heijastuu selvästi hänen kirjeessään Max Bornille:

	{{sitaatti\|Kvanttimekaniikka on varmasti kunnioitusta herättävä. Mutta sisäinen ääni kertoo minulle, että tämä ei ole vielä todellinen asia. Teoria sanoo paljon, mutta ei todella tuo meitä yhtään lähemmäksi ”Vanhaikäisen” salaisuutta. Minä kuitenkin olen vakuuttunut, että Hän ei pelaa noppaa. (Einstein; sit. Born 1971: 91.)}}		{{sitaatti\|Kvanttimekaniikka on varmasti kunnioitusta herättävä. Mutta sisäinen ääni kertoo minulle, että tämä ei ole vielä todellinen asia. Teoria sanoo paljon, mutta ei todella tuo meitä yhtään lähemmäksi ”Vanhaikäisen” salaisuutta. Minä kuitenkin olen vakuuttunut, että Hän ei pelaa noppaa.\|Einstein; sit. Born<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Born, Max \| Nimeke = The Born-Einstein Letters \| Julkaisija = London: Macmillian \| Vuosi = 1971 \| Sivu = 91 }}</ref>}}

	Thomas F. Torrance arvosteli Einsteinin tapaa mieltää todellisuus perimmältään persoonattomaksi kokonaisuudeksi.		Thomas F. Torrance arvosteli Einsteinin tapaa mieltää todellisuus perimmältään persoonattomaksi kokonaisuudeksi.

	{{sitaatti\|Kun kerran myönnämme Clerk Maxwellin kanssa, että maailmankaikkeuden ymmärrettävä luonne viittaa itsensä ulkopuoliseen moraaliseen persoonaan, meidän ajatuksemme ohjautuvat Jumalaan, Luojaan. Silloin emme enää voi käsittää ”Jumalaa” Einsteinin tavoin mykäksi ja toimimattomaksi, vaan meidän on otettava Jumalan ilmoitus vakavasti. Jumalan itseilmoitus ihmiskunnalle ihmiseksi tulleessa Sanassa, jonka kautta kaikki on tehty ja jonka kautta kaikki saa järkiperäisen järjestyksensä, ohjaa uskoamme ja sen kautta suuntaa tieteellistä ajatteluamme. Samalla tämä informoitu usko Jumalaan sopii yhteen ja antaa sisältöä vaistomaiselle intuitiollemme tuonpuoleisesta järjestyksestä, joka vaikuttaa ajattelumme taustalla kaikessa tieteellisessä tutkimuksessa. ''Sapientia'' ['viisaus'] ja ''scientia'' ['tieto', 'tiede'] liitetään yhteen siten, että viisaus ohjaa tieteellisten keksintöjen tekemistä ja toimii tieteellisen tutkimuksen perustana. Koska Clerk Maxwell teki tieteellistä tutkimustaan sen vakaumuksen pohjalta, että maailma on tehty Jumalan viisauden kautta, hän kaiversi Cavendishin laboratorion suureen oveen Cambridgen yliopistossa muinaisen psalmin sanat: ''Magna opera domini excquisita in omnes voluntates eius.'' (Suuret ovat Herran teot. Joka niitä rakastaa, tutkii niitä.) (Torrance ~~1996a~~: ~~145~~.)}}		{{sitaatti\|Kun kerran myönnämme Clerk Maxwellin kanssa, että maailmankaikkeuden ymmärrettävä luonne viittaa itsensä ulkopuoliseen moraaliseen persoonaan, meidän ajatuksemme ohjautuvat Jumalaan, Luojaan. Silloin emme enää voi käsittää ”Jumalaa” Einsteinin tavoin mykäksi ja toimimattomaksi, vaan meidän on otettava Jumalan ilmoitus vakavasti. Jumalan itseilmoitus ihmiskunnalle ihmiseksi tulleessa Sanassa, jonka kautta kaikki on tehty ja jonka kautta kaikki saa järkiperäisen järjestyksensä, ohjaa uskoamme ja sen kautta suuntaa tieteellistä ajatteluamme. Samalla tämä informoitu usko Jumalaan sopii yhteen ja antaa sisältöä vaistomaiselle intuitiollemme tuonpuoleisesta järjestyksestä, joka vaikuttaa ajattelumme taustalla kaikessa tieteellisessä tutkimuksessa. ''Sapientia'' ['viisaus'] ja ''scientia'' ['tieto', 'tiede'] liitetään yhteen siten, että viisaus ohjaa tieteellisten keksintöjen tekemistä ja toimii tieteellisen tutkimuksen perustana. Koska Clerk Maxwell teki tieteellistä tutkimustaan sen vakaumuksen pohjalta, että maailma on tehty Jumalan viisauden kautta, hän kaiversi Cavendishin laboratorion suureen oveen Cambridgen yliopistossa muinaisen psalmin sanat: ''Magna opera domini excquisita in omnes voluntates eius.'' (Suuret ovat Herran teot. Joka niitä rakastaa, tutkii niitä.)\|Torrance<ref>Torrace, Thomas F.: "The Transcental role of Wisdom in Science", teoksessa {{Kirjaviite \| Tekijä = van der Meer, Jitse M. (toim.) \| Nimeke = Facets of Faith and Science \| Julkaisija = Vol I-IV \| Vuosi = 1996 \| Sivu = 145 }}</ref>}}

			== Viitteet ==
			{{viitteet\|sarakkeet}}

	{{Malline:Tieteenfilosofia}}		{{Malline:Tieteenfilosofia}}

	[[Luokka:Henkilöt]]		[[Luokka:Henkilöt]]

← Vanhempi versio		Versio 29. elokuuta 2010 kello 03.13
Rivi 1:		Rivi 1:
	<div style="margin-left: auto;margin-right: auto;width:auto;height:auto;background-color: #faecc8; border:solid 1px #fad67d; padding-left:5px; padding-right:5px; padding-top:5px; padding-bottom:5px;"><div style="margin-left:1.5em">		<div style="margin-left: auto;margin-right: auto;width:auto;height:auto;background-color: #faecc8; border:solid 1px #fad67d; padding-left:5px; padding-right:5px; padding-top:5px; padding-bottom:5px;"><div style="margin-left:1.5em">
	Tämä artikkeli käsittelee Albert Einsteinin ajatuksia tieteen ja kristinuskon ~~välisstä~~ suhteesta. Laajemmin Einsteinin elämää ja tuotantoa on käsitelty Wikipedian artikkelissa [[wp:Albert Einstein\|Albert Einstein]]</div></div>		Tämä artikkeli käsittelee Albert Einsteinin ajatuksia tieteen ja kristinuskon välisestä suhteesta. Laajemmin Einsteinin elämää ja tuotantoa on käsitelty Wikipedian artikkelissa [[wp:Albert Einstein\|Albert Einstein]]</div></div>


	Albert Einstein (14. maaliskuuta 1879 – 18. huhtikuuta 1955) oli saksalaissyntyinen teoreettinen fyysikko, joka loi suhteellisuusteorian. Hän vaikutti myös merkittävästi kvanttimekaniikan ja kosmologian kehitykseen, ja häntä pidetään yleisesti 1900-luvun tärkeimpänä fyysikkona. Hän sai vuonna 1921 Nobelin fysiikanpalkinnon valosähköisen ilmiön selittämisestä sekä ”muista ansioista”.		'''Albert Einstein''' (14. maaliskuuta 1879 – 18. huhtikuuta 1955) oli saksalaissyntyinen teoreettinen fyysikko, joka loi suhteellisuusteorian. Hän vaikutti myös merkittävästi kvanttimekaniikan ja kosmologian kehitykseen, ja häntä pidetään yleisesti 1900-luvun tärkeimpänä fyysikkona. Hän sai vuonna 1921 Nobelin fysiikanpalkinnon valosähköisen ilmiön selittämisestä sekä ”muista ansioista”.

	== Käsitys tieteen lähtökohdista ==		== Käsitys tieteen lähtökohdista ==
Rivi 19:		Rivi 19:
	{{sitaatti\|Hänen uskonnollinen tunteensa on haltioitunutta ihmetystä luonnonlain harmoniasta, joka ilmaisee niin korkeaa älykkyyttä, että siihen verrattuna kaikki systemaattinen ajattelu ja ihmisten toiminta on täysin merkityksetöntä heijastusta. (Einstein 1954: 40.)}}		{{sitaatti\|Hänen uskonnollinen tunteensa on haltioitunutta ihmetystä luonnonlain harmoniasta, joka ilmaisee niin korkeaa älykkyyttä, että siihen verrattuna kaikki systemaattinen ajattelu ja ihmisten toiminta on täysin merkityksetöntä heijastusta. (Einstein 1954: 40.)}}

	Näissä sanonnoissaan Einstein samaistaa Jumalan maailmankaikkeuden järkiperäisen ja moraalisen järjestyksen perustaan, johon tieteellinen oivallus perustuu. Huolimatta siitä, että Einstein vertaa omaa panteistista Jumala-käsitystään Spinozan vastaavaan käsitykseen ja huolimatta siitä, että hän kieltää ”persoonallisen Jumalan” ajatuksen, hänen Jumalaa koskevassa ajattelussaan oli viittauksia tuonpuoleiseen. Hän puhui ”olemassaolossa inkarnoituneen järjen suuruudesta, joka syvimmissä syvyyksissään on ihmisen tavoittamattomissa” ja hän viittasi uskonnollisen vakaumuksen ”ylipersoonalliseen” arvosisältöön. (Einstein 1954: 44 ss.)		Näissä sanonnoissaan Einstein samaistaa Jumalan maailmankaikkeuden järkiperäisen ja moraalisen järjestyksen perustaan, johon tieteellinen oivallus perustuu. Huolimatta siitä, että Einstein vertaa omaa panteistista Jumala-käsitystään Spinozan vastaavaan käsitykseen, ja huolimatta siitä, että hän kieltää ”persoonallisen Jumalan” ajatuksen, hänen Jumalaa koskevassa ajattelussaan oli viittauksia tuonpuoleiseen. Hän puhui ”olemassaolossa inkarnoituneen järjen suuruudesta, joka syvimmissä syvyyksissään on ihmisen tavoittamattomissa” ja hän viittasi uskonnollisen vakaumuksen ”ylipersoonalliseen” arvosisältöön. (Einstein 1954: 44 ss.)

	Koska tiede voi ainoastaan saada selville sen, mitä on olemassa, ei sitä, mitä pitäisi olla olemassa, Einstein pidättyi tieteentekijänä yhdistämästä uskonnon ylipersoonallista sisältöä jumalallisen olennon kanssa, vaikka hän sanoi kunnioittavansa tämän uskonnollisen uskomuksen kaltaisia arvoarvostelmia tieteen ulkopuolella. Einsteinin intuitiivisissa käsityksissä Jumalan suhteesta maailmaan ilmenee selvästi vanha heprealainen viisausajattelu tavalla, joka ei ole täysin johdonmukaista sen kanssa, että hän oli omistautunut abstraktille persoonattomalle ajattelulle. Tämä persoonallinen tapa puhua Jumalasta heijastuu selvästi hänen kirjeessään Max Bornille:		Koska tiede voi ainoastaan saada selville sen, mitä on olemassa, ei sitä, mitä pitäisi olla olemassa, Einstein pidättyi tieteentekijänä yhdistämästä uskonnon ylipersoonallista sisältöä jumalallisen olennon kanssa, vaikka hän sanoi kunnioittavansa tämän uskonnollisen uskomuksen kaltaisia arvoarvostelmia tieteen ulkopuolella. Einsteinin intuitiivisissa käsityksissä Jumalan suhteesta maailmaan ilmenee selvästi vanha heprealainen viisausajattelu tavalla, joka ei ole täysin johdonmukaista sen kanssa, että hän oli omistautunut abstraktille persoonattomalle ajattelulle. Tämä persoonallinen tapa puhua Jumalasta heijastuu selvästi hänen kirjeessään Max Bornille:
Rivi 27:		Rivi 27:
	Thomas F. Torrance arvosteli Einsteinin tapaa mieltää todellisuus perimmältään persoonattomaksi kokonaisuudeksi.		Thomas F. Torrance arvosteli Einsteinin tapaa mieltää todellisuus perimmältään persoonattomaksi kokonaisuudeksi.

	{{sitaatti\|Kun kerran myönnämme Clerk Maxwellin kanssa, että maailmankaikkeuden ymmärrettävä luonne viittaa itsensä ulkopuoliseen moraaliseen persoonaan, meidän ajatuksemme ohjautuvat Jumalaan, Luojaan. Silloin emme enää voi käsittää ”Jumalaa” Einsteinin tavoin mykäksi ja toimimattomaksi, vaan meidän on otettava Jumalan ilmoitus vakavasti. Jumalan itseilmoitus ihmiskunnalle ihmiseksi tulleessa Sanassa, jonka kautta kaikki on tehty ja jonka kautta kaikki saa järkiperäisen järjestyksensä, ohjaa uskoamme ja sen kautta suuntaa tieteellistä ajatteluamme. Samalla tämä informoitu usko Jumalaan sopii yhteen ja antaa sisältöä vaistomaiselle intuitiollemme tuonpuoleisesta järjestyksestä, joka vaikuttaa ajattelumme taustalla kaikessa tieteellisessä tutkimuksessa. Sapientia ja scientia liitetään yhteen siten, että viisaus ohjaa tieteellisten keksintöjen tekemistä ja toimii tieteellisen tutkimuksen perustana. Koska Clerk Maxwell teki tieteellistä tutkimustaan sen vakaumuksen pohjalta, että maailma on tehty Jumalan viisauden kautta, hän kaiversi Cavendishin laboratorion suureen oveen Cambridgen yliopistossa muinaisen psalmin sanat: Magna opera domini excquisita in omnes voluntates eius. (Suuret ovat Herran teot. Joka niitä rakastaa, tutkii niitä.) (Torrance 1996a: 145.)}}		{{sitaatti\|Kun kerran myönnämme Clerk Maxwellin kanssa, että maailmankaikkeuden ymmärrettävä luonne viittaa itsensä ulkopuoliseen moraaliseen persoonaan, meidän ajatuksemme ohjautuvat Jumalaan, Luojaan. Silloin emme enää voi käsittää ”Jumalaa” Einsteinin tavoin mykäksi ja toimimattomaksi, vaan meidän on otettava Jumalan ilmoitus vakavasti. Jumalan itseilmoitus ihmiskunnalle ihmiseksi tulleessa Sanassa, jonka kautta kaikki on tehty ja jonka kautta kaikki saa järkiperäisen järjestyksensä, ohjaa uskoamme ja sen kautta suuntaa tieteellistä ajatteluamme. Samalla tämä informoitu usko Jumalaan sopii yhteen ja antaa sisältöä vaistomaiselle intuitiollemme tuonpuoleisesta järjestyksestä, joka vaikuttaa ajattelumme taustalla kaikessa tieteellisessä tutkimuksessa. ''Sapientia'' ['viisaus'] ja ''scientia'' ['tieto', 'tiede'] liitetään yhteen siten, että viisaus ohjaa tieteellisten keksintöjen tekemistä ja toimii tieteellisen tutkimuksen perustana. Koska Clerk Maxwell teki tieteellistä tutkimustaan sen vakaumuksen pohjalta, että maailma on tehty Jumalan viisauden kautta, hän kaiversi Cavendishin laboratorion suureen oveen Cambridgen yliopistossa muinaisen psalmin sanat: ''Magna opera domini excquisita in omnes voluntates eius.'' (Suuret ovat Herran teot. Joka niitä rakastaa, tutkii niitä.) (Torrance 1996a: 145.)}}

	{{Malline:Tieteenfilosofia}}		{{Malline:Tieteenfilosofia}}

	[[Luokka:Henkilöt]]		[[Luokka:Henkilöt]]

← Vanhempi versio		Versio 8. kesäkuuta 2010 kello 12.57
Rivi 1:		Rivi 1:
			Albert Einstein (14. maaliskuuta 1879 – 18. huhtikuuta 1955) oli saksalaissyntyinen teoreettinen fyysikko, joka loi suhteellisuusteorian. Hän vaikutti myös merkittävästi kvanttimekaniikan ja kosmologian kehitykseen, ja häntä pidetään yleisesti 1900-luvun tärkeimpänä fyysikkona. Hän sai vuonna 1921 Nobelin fysiikanpalkinnon valosähköisen ilmiön selittämisestä sekä ”muista ansioista”.


	== Käsitys tieteen lähtökohdista ==		== Käsitys tieteen lähtökohdista ==
Rivi 6:		Rivi 7:
	Albert Einstein toi esille tieteen pohjana olevien kokonaisvaltaisten oletusten merkitystä tieteelle. Hän piti näitä oletuksia luonteeltaan uskonnollisina.		Albert Einstein toi esille tieteen pohjana olevien kokonaisvaltaisten oletusten merkitystä tieteelle. Hän piti näitä oletuksia luonteeltaan uskonnollisina.

	Uskonnon alueelle kuuluu usko siihen, että maailman olemassaololle välttämättömät säännönmukaisuudet ovat järjenmukaisia ja että maailma on järjellä ymmärrettävä. Käsitykseni mukaan aito tieteentekijä ei voi olla ilman tällaista syvää uskoa. Tilannetta voidaan ilmaista kuvalla: tiede ilman uskontoa on rampa, uskonto ilman tiedettä on sokea. (Frank 1953: 286.)		{{sitaatti\|Uskonnon alueelle kuuluu usko siihen, että maailman olemassaololle välttämättömät säännönmukaisuudet ovat järjenmukaisia ja että maailma on järjellä ymmärrettävä. Käsitykseni mukaan aito tieteentekijä ei voi olla ilman tällaista syvää uskoa. Tilannetta voidaan ilmaista kuvalla: tiede ilman uskontoa on rampa, uskonto ilman tiedettä on sokea. (Einstein; sit. Frank 1953: 286.)}}

	Miten sitten olisi ymmärrettävä Einsteinin toistuvat viittaukset ”Jumalaan”? Hän kirjoittaa:		Miten sitten olisi ymmärrettävä Einsteinin toistuvat viittaukset ”Jumalaan”? Hän kirjoittaa:

	On varmaa, että kaiken korkeatasoisen tieteellisen työn taustalla on uskonnollista tunnetta muistuttava vakaumus maailman järkiperäisyydestä ja ymmärrettävyydestä. Tämä syvän tunteen siivittämä luja usko siihen, että korkeampi älykkyys ilmaisee itsensä kokemuksen maailmassa, edustaa minun käsitystäni Jumalasta, jota voidaan tavallisilla käsitteillä kuvata ”panteistiseksi” (Spinoza). (Einstein 1954: 40.)		{{sitaatti\|On varmaa, että kaiken korkeatasoisen tieteellisen työn taustalla on uskonnollista tunnetta muistuttava vakaumus maailman järkiperäisyydestä ja ymmärrettävyydestä. Tämä syvän tunteen siivittämä luja usko siihen, että korkeampi älykkyys ilmaisee itsensä kokemuksen maailmassa, edustaa minun käsitystäni Jumalasta, jota voidaan tavallisilla käsitteillä kuvata ”panteistiseksi” (Spinoza). (Einstein 1954: 40.)}}

	Einstein sanoo tieteentekijästä:		Einstein sanoo tieteentekijästä:

	Hänen uskonnollinen tunteensa on haltioitunutta ihmetystä luonnonlain harmoniasta, joka ilmaisee niin korkeaa älykkyyttä, että siihen verrattuna kaikki systemaattinen ajattelu ja ihmisten toiminta on täysin merkityksetöntä heijastusta. (Einstein 1954: 40.)		{{sitaatti\|Hänen uskonnollinen tunteensa on haltioitunutta ihmetystä luonnonlain harmoniasta, joka ilmaisee niin korkeaa älykkyyttä, että siihen verrattuna kaikki systemaattinen ajattelu ja ihmisten toiminta on täysin merkityksetöntä heijastusta. (Einstein 1954: 40.)}}

			Näissä sanonnoissaan Einstein samaistaa Jumalan maailmankaikkeuden järkiperäisen ja moraalisen järjestyksen perustaan, johon tieteellinen oivallus perustuu. Huolimatta siitä, että Einstein vertaa omaa panteistista Jumala-käsitystään Spinozan vastaavaan käsitykseen ja huolimatta siitä, että hän kieltää ”persoonallisen Jumalan” ajatuksen, hänen Jumalaa koskevassa ajattelussaan oli viittauksia tuonpuoleiseen. Hän puhui ”olemassaolossa inkarnoituneen järjen suuruudesta, joka syvimmissä syvyyksissään on ihmisen tavoittamattomissa” ja hän viittasi uskonnollisen vakaumuksen ”ylipersoonalliseen” arvosisältöön. (Einstein 1954: 44 ss.)

	Näissä sanonnoissaan Einstein samaistaa Jumalan maailmankaikkeuden järkiperäisen ja moraalisen järjestyksen perustaan, johon tieteellinen oivallus perustuu. Huolimatta siitä, että Einstein vertaa omaa panteistista Jumala-käsitystään Spinozan vastaavaan käsitykseen ja huolimatta siitä, että hän kieltää ”persoonallisen Jumalan” ajatuksen, hänen Jumalaa koskevassa ajattelussaan oli viittauksia tuonpuoleiseen. Hän puhui ”olemassaolossa inkarnoituneen järjen suuruudesta, joka syvimmissä syvyyksissään on ihmisen tavoittamattomissa” ja hän viittasi uskonnollisen vakaumuksen ”ylipersoonalliseen” arvosisältöön. (Einstein 1954: 44 ss.) Koska tiede voi ainoastaan saada selville sen, mitä on olemassa, ei sitä, mitä pitäisi olla olemassa, Einstein pidättyi tieteentekijänä yhdistämästä uskonnon ylipersoonallista sisältöä jumalallisen olennon kanssa, vaikka hän sanoi kunnioittavansa tämän uskonnollisen uskomuksen kaltaisia arvoarvostelmia tieteen ulkopuolella. Einsteinin intuitiivisissa käsityksissä Jumalan suhteesta maailmaan ilmenee selvästi vanha heprealainen viisausajattelu tavalla, joka ei ole täysin johdonmukaista sen kanssa, että hän oli omistautunut abstraktille persoonattomalle ajattelulle. Tämä persoonallinen tapa puhua Jumalasta heijastuu selvästi hänen kirjeessään Max Bornille:		Koska tiede voi ainoastaan saada selville sen, mitä on olemassa, ei sitä, mitä pitäisi olla olemassa, Einstein pidättyi tieteentekijänä yhdistämästä uskonnon ylipersoonallista sisältöä jumalallisen olennon kanssa, vaikka hän sanoi kunnioittavansa tämän uskonnollisen uskomuksen kaltaisia arvoarvostelmia tieteen ulkopuolella. Einsteinin intuitiivisissa käsityksissä Jumalan suhteesta maailmaan ilmenee selvästi vanha heprealainen viisausajattelu tavalla, joka ei ole täysin johdonmukaista sen kanssa, että hän oli omistautunut abstraktille persoonattomalle ajattelulle. Tämä persoonallinen tapa puhua Jumalasta heijastuu selvästi hänen kirjeessään Max Bornille:

	Kvanttimekaniikka on varmasti kunnioitusta herättävä. Mutta sisäinen ääni kertoo minulle, että tämä ei ole vielä todellinen asia. Teoria sanoo paljon, mutta ei todella tuo meitä yhtään lähemmäksi ”Vanhaikäisen” salaisuutta. Minä kuitenkin olen vakuuttunut, että Hän ei pelaa noppaa. (Born 1971: 91.)		{{sitaatti\|Kvanttimekaniikka on varmasti kunnioitusta herättävä. Mutta sisäinen ääni kertoo minulle, että tämä ei ole vielä todellinen asia. Teoria sanoo paljon, mutta ei todella tuo meitä yhtään lähemmäksi ”Vanhaikäisen” salaisuutta. Minä kuitenkin olen vakuuttunut, että Hän ei pelaa noppaa. (Einstein; sit. Born 1971: 91.)}}

	Thomas F. Torrance arvosteli Einsteinin tapaa mieltää todellisuus perimmältään persoonattomaksi kokonaisuudeksi.		Thomas F. Torrance arvosteli Einsteinin tapaa mieltää todellisuus perimmältään persoonattomaksi kokonaisuudeksi.

	Kun kerran myönnämme Clerk Maxwellin kanssa, että maailmankaikkeuden ymmärrettävä luonne viittaa itsensä ulkopuoliseen moraaliseen persoonaan, meidän ajatuksemme ohjautuvat Jumalaan, Luojaan. Silloin emme enää voi käsittää ”Jumalaa” Einsteinin tavoin mykäksi ja toimimattomaksi, vaan meidän on otettava Jumalan ilmoitus vakavasti. Jumalan itseilmoitus ihmiskunnalle ihmiseksi tulleessa Sanassa, jonka kautta kaikki on tehty ja jonka kautta kaikki saa järkiperäisen järjestyksensä, ohjaa uskoamme ja sen kautta suuntaa tieteellistä ajatteluamme. Samalla tämä informoitu usko Jumalaan sopii yhteen ja antaa sisältöä vaistomaiselle intuitiollemme tuonpuoleisesta järjestyksestä, joka vaikuttaa ajattelumme taustalla kaikessa tieteellisessä tutkimuksessa. Sapientia ja scientia liitetään yhteen siten, että viisaus ohjaa tieteellisten keksintöjen tekemistä ja toimii tieteellisen tutkimuksen perustana. Koska Clerk Maxwell teki tieteellistä tutkimustaan sen vakaumuksen pohjalta, että maailma on tehty Jumalan viisauden kautta, hän kaiversi Cavendishin laboratorion suureen oveen Cambridgen yliopistossa muinaisen psalmin sanat: Magna opera domini excquisita in omnes voluntates eius. (Suuret ovat Herran teot. Joka niitä rakastaa, tutkii niitä.) (Torrance 1996a: 145.)		{{sitaatti\|Kun kerran myönnämme Clerk Maxwellin kanssa, että maailmankaikkeuden ymmärrettävä luonne viittaa itsensä ulkopuoliseen moraaliseen persoonaan, meidän ajatuksemme ohjautuvat Jumalaan, Luojaan. Silloin emme enää voi käsittää ”Jumalaa” Einsteinin tavoin mykäksi ja toimimattomaksi, vaan meidän on otettava Jumalan ilmoitus vakavasti. Jumalan itseilmoitus ihmiskunnalle ihmiseksi tulleessa Sanassa, jonka kautta kaikki on tehty ja jonka kautta kaikki saa järkiperäisen järjestyksensä, ohjaa uskoamme ja sen kautta suuntaa tieteellistä ajatteluamme. Samalla tämä informoitu usko Jumalaan sopii yhteen ja antaa sisältöä vaistomaiselle intuitiollemme tuonpuoleisesta järjestyksestä, joka vaikuttaa ajattelumme taustalla kaikessa tieteellisessä tutkimuksessa. Sapientia ja scientia liitetään yhteen siten, että viisaus ohjaa tieteellisten keksintöjen tekemistä ja toimii tieteellisen tutkimuksen perustana. Koska Clerk Maxwell teki tieteellistä tutkimustaan sen vakaumuksen pohjalta, että maailma on tehty Jumalan viisauden kautta, hän kaiversi Cavendishin laboratorion suureen oveen Cambridgen yliopistossa muinaisen psalmin sanat: Magna opera domini excquisita in omnes voluntates eius. (Suuret ovat Herran teot. Joka niitä rakastaa, tutkii niitä.) (Torrance 1996a: 145.)}}