Muokataan osiota sivusta "Kristinuskoon ei voi vain päättää uskoa" (argumentti)

== Premissit 1 ja 3 ==

=== Mihin pitää vilpittömästi uskoa pelastuakseen? ===

Joonan kirjan niiniveläisillä näyttää olleen ({{rp|Joona 3:5-10}}) usko siihen, että:

# He ovat eläneet pahoilla teillään ja tehneet vääriä tekoja.
# Ihmisten on huudettava Jumalaa täysin voimin, käännyttävä pahoilta teiltään ja hylättävä väärät tekonsa.
# ”Ehkä Jumala silloin luopuu aikomuksestaan, leppyy ja antaa hehkuvan vihansa laantua, ja me pelastumme.” ({{rp|Joona 3:9}})

Yllä olevassa on laki ja evankeliumi tiiviissä muodossa:

# Tiedän tehneeni väärin
# En voi itse pelastaa itseäni vaan minun on turvauduttava Jumalan armoon ja hylättävä pahat tieni
# Silloin Jumala antaa armonsa ja pelastaa ihmisen.

Ongelma ei ole siinä, että vilpittömät ihmiset eivät kykenisi muodostamaan uskomusta siitä, että ovat syntisiä, että on heidän mielivaltaansa korkeampi moraalilaki tai että langennut ihminen ei voi itseään pelastaa. Ongelma on siinä, että vilpillinen ihminen ei halua myöntää tätä.

Jeesuksen ristinkuolema tekee tämän myöntämisestä langenneelle ja vilpilliselle ihmiselle helpompaa: oman syyllisyyden häpeä estää ihmistä myöntämästä totuutta, mutta itsensä uhraava rakkaus ja tuomion poistaminen avaa tien ulos umpisolmusta.

Näin ollen vilpittömän uskon määritelmä ei ole tiettyjen dogmien pitäminen totena, vaan vilpitön moraalinen nöyrtyminen ja katuminen Jumalan edessä.

Tästä edelleen seuraa, että vaikka ihminen ei (ainakaan suoraan ja laajasti) kykenisi vaikuttamaan uskomuksiinsa (premissi 3), ihminen kykenee vaikuttamaan moraalisiin asenteisiinsa ja tekoihinsa.

=== Eikö yllä nyt peräännytä kristinuskon väitteistä, kun vastataan tähän argumenttiin? ===

Ihmisen ei tarvitse uskoa kovinkaan montaa asiaa tietääkseen, että on rikkonut omaatuntoaan vastaan. Eli sitä, että sydämeen kirjoitetun lain vääristäminen on vilpillisyyttä, että omat pyrkimykset elää oikeamielisesti ovat aina vajavaisia ja että sydämen lakia vastaan tehty rikkomus täytyy oikaista eli myöntää ja hylätä. 

Kun tunnustaa rikkoneensa omaa mielivaltaista tahtoaan korkeampaa lakia vastaan, on tuon lain armoilla ja oikeamielinen asenne tähän tilanteeseen on etsiä armoa tuon lain puitteissa. Varsin ohuella opillisella pohjalla päästään tuohon minimiin: ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.” ({{rp|Sananl. 28:13}})

Kristinuskon mukaan on ihmisiä jotka voivat pelastua Jeesuksen ristintyön kautta vaikka eivät olisi kuulleetkaan Jeesuksesta ja heidän Jumalan olemusta kokevat käsityksensä olisivat vajavaisia (esimerkiksi yllä mainitut Joonan kirjan niiniveläiset). Kristilliseen perinteeseen sisältyy siis ajatus hurskaasta pakanasta, mutta heidän hurskautensa nojaa siihen että he tunnustavat loukanneensa Korkeinta vastaan ja turvaavat armoon ja sovitukseen, eivät omaan ylpeään erinomaisuuteensa.

Kristinusko ilmaisee oikeastaan tämän ydinsanoman vain huomattavasti kirkkaampana, niin että asenneongelmien, itsepetoksen ja häpeän vankina oleva ihminen kykenee tunnustamaan syntisyytensä, kun hänelle julistetaan itsensä uhraavaa rakkautta ja ehdotonta anteeksiantoa.

Vilpitön ihminen ei tarvitse kristinuskoa, vaan hän ymmärtää syntisyytensä ja armon tarpeensa muutenkin. Vilpillinen ihminen ei suostu tunnustamaan ja hylkäämään omaa vääristynyttä elämäänsä. Kristinusko tarjoaa vilpilliselle ihmiselle tien vilpittömyyteen.

=== Eikö siis katuva jonkun muun uskonnon edustaja voi pelastua tämän mukaan? ===

Kyse tässä on vilpittömästä moraalisesta nöyrtymisestä ja katumisesta Jumalan edessä. Uskonnot, joissa oppi ohjaa ylpeyteen, menevät tässä vikaan. Jeesuksen kautta (niniveläisten tapaan) esimerkiksi juutalainen, muslimi tai hindu voi kyllä pelastua tällä perusteella noista uskonnoista huolimatta. 

=== Mutta eikö kristinuskossa pidä uskoa Jeesukseen? ===

Kysymys on, mitä usko Jeesukseen pitää sisällään. Jos sillä tarkoitetaan joidenkin Jeesukseen liittyvien historiallisten tosiasioiden hyväksymistä, niin se ei vielä ole riittävää{{Lähde}}, vaan tarvitaan yllä oleva kuvaus sydämen asenteesta. Siispä voidaan päätellä tämän jälkimmäisen olevan se olennainen asia pelastuksen kannalta.