Muokataan osiota sivusta Tarkoituksellisuuspäättelyn logiikka

== Tarkoituksellisuuden, sattumanvaraisuuden ja säännönmukaisuuden keskinäissuhteet suunnitteluteoriassa ==

Suunnitteluteorian näkökulmasta tutkittavat kohteet jakautuvat kolmeen luokkaan:
# säännönmukaisiin,
# sattumanvaraisiin  ja
# tarkoituksellisesti aiheutettuihin (älyllisesti suunniteltuihin).
Nämä luokat on ymmärrettävä ''sisäkkäisiksi'' siinä mielessä, että sattumanvaraiset kohteet voivat sisältää satunnaisuuksien ohella myös säännönmukaisuuksia, ja tarkoituksellisesti aiheutetut puolestaan myös satunnaisuuksien ja säännönmukaisuuksien vaikutuksia<ref>''Ruse is wrong that the Explanatory Filter separates necessity, chance and design into mutually exclusive and exhaustive categories. The filter models our ordinary practice of ascribing these modes of explanation. Of course all three can run together. But typically one of these modes of explanation predominates.'' [TDR, s. 93]</ref>; ''vaihtoehtoisia'' ne taas ovat siinä mielessä, että satunnaisiksi luokiteltavat kohteet ovat kokonaisuudessaan siedettävän uskottavasti selitettävissä tarkoituksellisiin syihin vetoamatta ja säännönmukaisiksi luokiteltavat puolestaan sen enempää tarkoituksellisiin kuin satunnaisiinkaan tekijöihin vetoamatta.

Esitetyn kolmijaon ohella voidaan käyttää myös kaksijakoa:
# tarkoituksettomasti (älyä tai ainakin tahallisuutta vailla olevien syiden vaikutuksesta) syntyneet kohteet  ja
# tarkoituksellisesti (älyllisten syiden tahallisesta vaikutuksesta) syntyneet kohteet.
Tällöin kolmijaon säännönmukaisten ja sattumanvaraisten kohteiden luokat on yhdistetty tarkoituksettomasti syntyneiden kohteiden luokaksi. Edelläselitetyn sisäkkäisyyden tähden tämä on ongelmatonta, sillä säännönmukaiset kohteet ovat sattumanvaraisten erikoistapaus ja sellaisena niiden alaluokka (säännönmukaisuus voidaan käsittää satunnaisuuden [[AW:S#degeneroitua|degeneroitumaksi]], jossa välttämättömän tapahtuman todennäköisyys on tasan 1).

Voitaisiinko saman sisäkkäisyysidean mukaisesti kaikki tapaukset loppujen lopuksi romahduttaa yhteen vaihtoehtoon, siis laajimpaan (eniten mahdollisuuksia sallivaan) luokkaan eli tarkoituksellisiin (joka jättää tilaa myös sattumanvaraisuuden ja säännönmukaisuuden vaikutuksille)? Periaatteessa kyllä<ref>''Consider - - the problem of false negatives. When the complexity-specification criterion fails to detect design in a thing, can we be sure that no intelligent cause played a role in its formation? No, we cannot. To determine that something is not designed, this criterion is not reliable. False negatives are a problem for it. - - The problem of false negatives - - arises either when an intelligent agent has acted (whether consciously or unconsciously) to conceal its actions or when an intelligent agent, in trying to detect design, lacks knowledge essential for detecting it.'' [TDR, s. 94, 95]</ref>, mutta koska tarkoituksellisuuspäättelyn tavoitteena on nimenomaan erotella ''ilmeinen tarkoituksellinen'' aiheutuneisuus ''mahdollisesta tarkoituksettomasta'' aiheutuneisuudesta, tämä ei ole suunnitteluteorian puitteissa mielekästä. Suunnitteluteoreettinen tarkoituksellisuuspäättely onnistuu juuri tässä varsinaisessa erottelutehtävässään<ref>''This criterion is fully capable of detecting intelligent causes intent on making their presence evident&mdash;and even many that aren't. - - Indeed, intellectual property law (like patent and copyright protection) would be impossible without this criterion.'' [TDR, s. 95]</ref>.