Muokataan osiota sivusta Metodologinen naturalismi

== Metafyysisen naturalismin kulttuurinen tulevaisuus ==

Teismin ja naturalismin välinen yhteiskunnallis-metafyysinen kilpailuasetelma ei asian luonteen nojalla ole viime kädessä verrattavissa ikään kuin jalkapalloon, jossa luonnonlain löytyminen vastaisi naturalistijoukkueen tekemää maalia ja sellaisen löytymättömyys puolestaan teistijoukkueen maalia; sen sijaan "naturalistijoukkue" pystyisi loogisesti ottaen voittamaan ainoastaan tilanteessa, jossa vastapäiseen maaliin tulee viljalti osumia "oman maalin" jäädessä ''täysin'' tai vähintäänkin ''lähes koskemattomaksi''<ref>Ainoastaan tällaisessa tilanteessa näet olisi luontevaa olettaa, että "kaikelle on olemassa luonnollinen selitys" – että siis tarkoituksettomien prosessien kyvyt riittäisivät todennäköisesti, naturalismin edellyttämällä tavalla, selittämään ''koko havaitun todellisuuden''. Juuri tämä naturalististen selitysten kaikkiriittävyyshän on metafyysisen naturalismin mukainen ennuste, jonka ilmeinen kumoutuminen siis osoittaisi koko kyseisen kannan erehdykseksi.</ref>; kun lähtötilanne siis on naturalistien kannalta näin kriittinen, ei inhimillisesti katsoen ole suurikaan ihme, että monet heistä ovat tahtoneet "varmistaa voiton" lahjomalla tai kiristämällä jo etukäteen "erotuomarin" hylkäämään kaikki "naturalistien omaan maaliin" kohdistuneet osumat. Juuri tällaisesta "erotuomaripelistähän" metodologisessa naturalismissa viime kädessä on metafysiikan ja kulttuurihistorian näkökulmasta kysymys.<ref>Tämä "naturalistien erotuomaripeli" on myös osaselitys kristittyjen tutkijoiden mukautumiseen metodologisen naturalismin sanelemaan nykytilanteeseen: jos haluaa tehdä kentällä maaleja – mikä on tietysti koko toiminnan tarkoitus ja oman urakehityksen edellytys – on pakko saada tekemilleen maaleille myös erotuomarin hyväksyntä; metodologisen naturalismin ehdoilla toimittaessa tämä siis tarkoittaa, että kaikki kenttäpelaajat yrittävät "potkia palloa samaan maaliin". Kun tilanteeseen on läpäisyperiaatteella kautta koulutuksen totutettu (tai "oloutettu"), nyt jo "tottumus on toinen luonto" eikä sen edellyttämä "kaksoisajattelu" välttämättä enää henkilökohtaisella tasolla jaksa kummastuttaa.</ref>

Sen sijaan asetelma on sellainen, että mikäli Jumala-selityksiä rehellisessä tieteessä todella tarvitaan ''johonkin'', niin teistinen katsomus saa tieteellisen vahvistuksen ''myös tulkitessaan luonnonlait Jumalan epäsuoraksi toiminnaksi'' eikä naturalismin mukaiseksi tarkoituksettomaksi itsenäiseksi perimmäisyydeksi. Tällöin nimenomaan '''[[AW:S#metafyysinen naturalismi|metafyysisen naturalismin]]'''<ref>ja sitä myötä ateismin ja "uusateismin"</ref> kulttuurinen uskottavuus olisi vaarassa romahtaa sen osoittautuessa perimmältään pelkäksi aatehistoriallisesti mahon antiikin epikurolaisuuden kehäpäättelyllisen toiveajattelumaailman moderniksi uudelleenlämmitelmäksi.<ref>Epikurolaisuuden perusideana oli, että ihmisellä on vain tämä elämä, johon mikään jumalallinen taho ei koskaan millään tavoin puutu, joten elämän perimmäinen tarkoitus on pelkkä sen tarjoamista mahdollisuuksista nauttiminen siinä määrin ja niin kauan kuin tämä vain suinkin on itse kullekin mahdollista. Ymmärrettävistä syistä tällainen asennoituminen ei ollut omiaan johtamaan tieteen tai minkään muunkaan yleishyödyllisen tavoitteen merkittävään edistämiseen; elämästä yritettiin vain riipiä mahdollisimman hyvä henkilökohtainen "panos-tuotossuhde". Nykyinen länsimainen yhteiskuntamme saattaa hyvinkin olla hukkumassa juuri saman mentaliteetin seurauksiin, ilman että sitä monikaan huomaa edes hämmästellä: "Syödään ja juodaan, huomenna kuollaan."</ref> Metodologinen naturalismi on siis yhdeltä osaltaan myös eräänlainen metafyysisen naturalismin Troijan hevonen, jonka avulla tämä pyrkii näennäisen neutraalisti pitämään yllä kulttuurista valta-asemaansa niin tieteessä kuin koko sitä ympäröivässä yhteiskunnassammekin.