Muokataan osiota sivusta Argumentaatioanalyysi

== Logiikan argumentaatioanalyyttisestä merkityksestä ==

Suoranainen looginen päättely ei suinkaan ole ainoa pätevä perustelujen esittämistapa, ja logiikan ja matematiikan ammattilaisia lukuunottamatta vain harva argumentoija esittääkään perustelunsa loogisten todistusten muodossa. Koska kaiken pätevän perustelemisen luonteeseen kuuluu, että sen voi sekä ymmärtää että analysoida – tuskinpa kukaan pitäisi sisällöltään hämärää tai rakenteeltaan sekavaa esitystä minkään asian pätevänä perusteluna – monen perustelun rungolle voi kuitenkin jälkikäteisanalyysissä varsin yksiselitteisesti määrittää jonkin tietyn (pätevän tai pätemättömän, mutta yhtä kaikki loogisesti analysoitavissa olevan) perusrakenteen.

Jos tämä perusrakenne ("perustelun muoto") on loogisesti pätemätön, väitteen totuus ei seuraa perustelujen totuudesta, vaan kyseessä on (varsinainen) perusteluvirhe. Tällöin järkevän kuulijan ei tarvitse paneutua asiaan sen tarkemmin voidakseen pidättäytyä yhtymästä puhujan kannattamaan näkemykseen tämän esittämillä perusteilla.

Jos perusrakenne sitä vastoin on pätevä, argumentoinnin pätevyys jää riippumaan siinä esiintyvistä väitteistä, tarkemmin sanoen niiden totuusarvosta (siis siitä, ovatko ne tosia vai eivät). Rakenteensa puolesta pätevän perustelun loogisesti mielekäs vastustaminen (tai ylipäänsä pidättäytyminen yhtymästä perustelijan kantaan) edellyttää nimenomaan siinä käytettyjen yksittäisten perusteiden perusteltua kyseenalaistamista. Analyysi siis etenee perustelun kokonaisrakenteen pätevyyden arvioinnista sen osien pätevyyden arviointiin.

Esim. ''modus ponens'' -päättely on pätevä perustelun muoto, jonka looginen sitovuus yksittäistapauksissa riippuu vain syllogismiviivan yläpuolisten väittämien totuudesta: siitä, '''onko''' todella totta ensinnäkin se, että 
* jos Q pätee, niin myös P välttämättä pätee, 
ja lisäksi vielä se, että
* Q todellakin pätee.
Tätä muotoa olevan perustelun jatkoanalyysi on siis kohdistettava juuri näihin kysymyksiin.