Muokataan osiota sivusta Tarkoituksellisuuspäättelyn logiikka

== Metodologisen naturalismin laajentaminen ==

''Metodologisen naturalismin'' mukaan tieteellisessä selittämisessä saa vedota vain luonnollisiin syihin, viime kädessä (ohjaamattomaan) sattumaan ja säännönmukaisuuteen (luonnonlakeihin, "välttämättömyyteen"). Suunnitteluteoreettinen metodologia väljentää tätä rajoitusta ottamalla mukaan kolmantena sallittuna selitystekijänä tarkoituksellisen aiheuttamisen (älyllisen eli aidon suunnittelun). Suunnitteluteoriassa tarkoituksellisuus on siksi selitystekijänä yhtä perustavalla tasolla kuin sattuma tai säännönmukaisuus<ref>''To be sure, it is a logical possibility that purpose, intelligence and design arise purely through chance and necessity. Accordingly, intelligence might be merely a survival tool given to us by a Darwinian evolutionary process - - that is itself not intelligently guided but driven solely by chance and necessity. - - Yet even though this is a logical possibility, it clearly is not the only possibility. Another logical possibility is that purpose, intelligence and design are fundamental features of reality and are not reducible to chance and necessity. Which is the right one? Instead of prejudging the answer as Darwinism does, the design inference provides a logical framework for assessing which of these possibilities holds. Darwinism rules out design from biology. The design inference, by contrast, neither rules it out or requires it. Rather, it allows the evidence of biology to decide it.'' [William Dembski, ''The design revolution'' (TDR), s. 80]</ref>. Tarkoituksellisuuspäättelyn logiikan ytimenä on siis kulloinkin tutkittavan kohteen tarkoituksellisen aiheutuneisuuden mahdollisuuden vakavasti ottaminen ja sen selvittäminen, voisiko kohde selittyä ilmankin tätä hypoteesia. Suunnitteluhypoteesi hylätään aina, kun se suinkin on järjellisyyden rajoissa mahdollista hylätä &ndash; mutta ei useammin. Sellainen suunnitteluteoriaan kohdistuva kritiikki, joka ei ymmärrä eikä osaa ottaa huomioon tätä seikkaa, on siis välttämättä harhautunutta.

Miksi näin yksinkertaista asiaa täytyy erikseen painottaa? Syynä on se, että tarkoituksellisuuspäättelyn logiikkaan kohdistunut kritiikki tulee pääosin naturalistileiristä, jonka asennoitumisesta [[wp:Richard Lewontin|Richard Lewontin]] on antanut ehkä selvimmän [http://www.drjbloom.com/Public%20files/Lewontin_Review.htm kuvan]<ref>''Our willingness to accept scientific claims that are against common sense is the key to an understanding of the real struggle between science and the supernatural. We take the side of science in spite of the patent absurdity of some of its constructs, in spite of its failure to fulfill many of its extravagant promises of health and life, in spite of the tolerance of the scientific community for unsubstantiated just-so stories, because we have a prior commitment, a commitment to materialism. It is not that the methods and institutions of science somehow compel us to accept a material explanation of the phenomenal world, but, on the contrary, that we are forced by our a priori adherence to material causes to create an apparatus of investigation and a set of concepts that produce material explanations, no matter how counter-intuitive, no matter how mystifying to the uninitiated. Moreover, that materialism is absolute, for we cannot allow a Divine Foot in the door. The eminent Kant scholar Lewis Beck used to say that anyone who could believe in God could believe in anything. To appeal to an omnipotent deity is to allow that at any moment the regularities of nature may be ruptured, that miracles may happen.''</ref>. Lewontinin mukaan [[tiede]] on rakennettu niin, että siinä sallitaan vain materialistiset selitykset, koska muussa tapauksessa olisi hyväksyttävä, että "ihmeitä voisi tapahtua"; siis ilman mitään tutkimusta kielletään ehdottomasti, että "ihmeitä" voisi tapahtua, ja "tieteelliseksi tutkimukseksi" hyväksytään vain sellaiset työt, joilla on tämä lähtökohta. Toisaalta tästä kuitenkin Lewontininkin mukaan seuraa, että tarvittaessa<ref>eli paremman puutteessa</ref> koko tutkimusyhteisö on täysin valmis hyväksymään kritiikittömästi miten epäuskottavia ja mielikuvituksellisia materialistisia selitysyrityksiä tahansa. "Ihme" on siis määritelmällisesti jotain sellaista, jonka luontevin selitys ei ole materialistinen, ja pitäytymällä yksistään materialistisiin selityksiin "tiede" pystyy ikään kuin "estämään ihmeitä tapahtumasta" toistelemalla slogaania, jonka mukaan "kaikelle on luonnollinen selitys" &ndash; vaikka sitten selitysten uskottavuus olisi kaikissa käytännöllisissä suhteissa pyöreä nolla<ref>Tämä tarkoittaa mm. sitä, ettei ole periaatteessakaan mahdollista millään empiirisellä näytöllä osoittaa niiden toimivuutta, jo siitäkään syystä, että materialistit itsekin myöntävät ne niin epätodennäköisiksi sattumiksi, etteivät ne ole kokeellisesti toistettavissa. Jos siis esim. suunnitteluteoreettinen tutkimusyhteisö laatisi ja toteuttaisi koejärjestelyn, jossa yritettäisiin saada vaikkapa "RNA-maailma" toimimaan, ja uutterasta yrittämisestä huolimatta tulokset olisivat aina kielteisiä, materialistiyhteisö varsin todennäköisesti pyrkisi kuittaamaan koko jutun sanomalla, että koejärjestely oli alun perinkin turhaa työtä, sillä tiesimme jo etukäteen, ettei se onnistuisi. Silti kyseinen käytännössä toimimaton idea pysyy "parhaana tieteellisenä selityksenä" siihen asti, että ehkä joskus keksitään jotain vähän uskottavamman kuuloista (tai että tieteellinen muoti vain yksinkertaisesti muuttuu: uusi tutkijasukupolvi haluaa vaihtaa vähemmän pölyttyneeseen selitykseen jo siksikin, että voitaisiin sanoa tieteen taaskin edistyneen ja korjanneen itseään, mikä osoittaa materialistisen tutkimuksen dynaamisuuden).</ref>! Tämä ei tietenkään ole mitään objektiivista<ref>tai edes objektiivisuuteen aidosti pyrkivää</ref> luonnontieteellistä tutkimusta vaan ''sovellettua materialistista luonnonfilosofiaa''.

Suunnitteluteoreettinen tarkoituksellisuuspäättely nimenomaan varovaisen järkevästi rajoittaa Lewontinin hyväksyen kuvaamaa [[AW:S#naturalismi|naturalismille]] vaaditun tieteenfilosofisen monopoliaseman mahdollistamaa materialistisen mielikuvituksen rajatonta mielivaltaa "tieteellisessä selittämisessä". Tällainen omaan materialismiinsa ehdoin tahdoin hirttäytynyt ajattelu ei puolestaan usein ole edes ymmärtänyt sitä tarkoituksellisuuspäättelyn logiikkaa, jonka se uskottelee osoittaneensa vääräksi. Asia tullee varsin selväksi tämän artikkelisarjan muissa osissa eräitä Dembskin kriitikkoja käsiteltäessä.