Muokataan osiota sivusta Eliömaailma rappeutuu -kirjan kritiikki

== Tiettyjen lajien pitkäikäisyys kumoaa geneettisen entropian ==

Sanfordin pääväite ei ole, että kaikki olisi nopeasti kuolemassa sukupuuttoon, vaan että uusdarvinistinen teoria on todistusaineiston perusteella väärä. Jos meillä on vain uusdarvinistisen teorian mukaiset mutaatio ja luonnonvalinta, kaikki lajit on tuomittu sukupuuttoon, elleivät ole kuolleet jo. Geneettiselle entropialle voi kuitenkin olla muitakin vastavoimia kuin luonnonvalinta, kuten Jumala, avaruusolio tai jokin vielä tuntematon luonnonvoima.<ref name="s162">Sanford, s. 162</ref>

Jos geneettiselle entropialle ei ole vastavoimaa, syy sille, miksi me olemme olemassa, on se, ettemme ole olleet täällä vielä niin kauaa, että olisimme ehtineet rappeutua sukupuuttoon. Tämä sopii hyvin yhteen Raamatun ilmoittaman aikakehyksen kanssa, vaikka se onkin evoluutioteoriaan uskovien parissa pilkan kohteena.<ref name="s162" />

=== Hiirten pitäisi rappeutua ihmisiä nopeammin, mutta silti hiiret ovat hyvin elinvoimaisia === 

Tämä ei ole looginen oletus. Hiirillä on lyhyempi sukupolvi kuin ihmisillä, mutta vastaavasti mutaatioita kertyy vähemmän sukupolvessa. Sanfordin mukaan hiirten mutaatiovauhti yksilöä kohden vuodessa ei ole sen suurempi kuin ihmisellä, joten yhteen hiirisukupolveen osuu vähemmän mutaatioita. Lisäksi ihmisellä valinta tulee mahdolliseksi vain noin 20-30 vuoden välein, samalla kun hiirellä valintakierroksia on joitain satoja. Näin valinta voi toimia tehokkaammin hiirillä ja ihminen tulisi kuolemaan sukupuuttoon hiirtä aiemmin.<ref>Sanford, s. 162-163</ref>

=== Bakteereja ja viruksia ei pitäisi olla enää olemassa ===

Bakteereihin pätee sama kuin hiiriin, mutta vielä enemmän: siinä missä jokainen ihminen saa syntyessään noin 100 mutaatiota, yksi bakteeri saa mutaation noin joka tuhannes sukupolvi (eli joka tuhannes solunjakautuminen). Valintaa tapahtuu jokaista solunjakautumista kohti, eli jokaista mutaatiota kohti on tuhat valintakierrosta. Näin ollen bakteereilla tilanne on päinvastainen kuin ihmisellä, jolla on sataa mutaatiota kohti yksi valintakierros. Bakteeritkin tosin rappeutuvat lopulta, koska suurin osa mutaatioista on valinnalle näkymättömiä lähes neutraaleja muutoksia.<ref name="s163">Sanford, s. 163</ref>

Influenssa- ja ebolavirusten kaltaiset RNA-virukset taas ovat erityistapauksia, sillä niillä on suuri mutaatiovauhti ja lyhyt lisääntymisaika. Suuri mutaatiovauhti johtuu RNA:n korjausentsyymien puuttumisesta. Influenssavirukset kuolevatkin sukupuuttoon vuosisadassa ja ebola-virukset joskus vain muutamassa kuukaudessa.<ref name="s163" />

Nämä virukset voivat kuitenkin olla luonnollisissa varastoissa pitkiä aikoja horrostilassa. Laboratorioissa käytetään pakastimia, sillä elävät viruskannat ovat epävakaita. Luonnossa pakastinta vastaa jäätyminen, kuivuminen, puolittainen lepotila tai itiöinti. Näissä luonnollisissa varastoissa virukset viettävät myös jopa vuosisadan, ja kasvavat sitten vaikkapa vuoden aktiivisesti. Näin ollen niiden pitkä ikä ei kerro mutaatioiden ja solunjakautumisten suuresta määrästä.<ref>Sanford, s. 163-164</ref>