Muokataan sivua Myytit kuolevasta ja ylösnousevasta jumalasta

{{Lainaus|Kristus on avain Vanhan testamentin tarinoihin. Mutta uskon että Logoksen inkarnaationa hän on avain kaikkiin tarinoihin. Uskon, että hänessä yleismaailmallisen tarinankerronnan suuret kuviot löytävät huipentumansa.|Jonathan Pageau<ref name="pageau">{{Verkkoviite | Nimeke = Christ Is the Key to All Stories | Osoite = https://www.youtube.com/watch?v=v7xE2_ULDD0 | Viitattu = 23.8.2024 | Tekijä = Jonathan Pageau | Julkaisija = Youtube  | Ajankohta = 19.07.2024 }}</ref>}}

Useissa muinaisten pakanauskontojen mytologioissa on kertomus tuonpuoleiseen alamaailmaan laskeutumisesta ('[https://en.wikipedia.org/wiki/Katabasis Katabasis]') ja sieltä palaamisesta. Useat tutkijat ovat esittäneet, että sanoma Kristuksen [https://en.wikipedia.org/wiki/Harrowing_of_Hell tuonelaan laskeutumisesta] on vain näiden maailman myyttien toisintoa, eikä kristinuskossa siksi ole mitään erityistä, vaan se on pikemminkin myytti muiden joukossa.

== Myytit kuolevista ja ylösnousevista jumalista ==

Sumerinkielinen myytti [https://en.wikipedia.org/wiki/Descent_of_Inanna_into_the_Underworld Inannan matkasta alamaailmaan] lienee vanhin kirjallinen versio tästä myytistä.

Myytissä "Taivaan neito" [[wp:Inanna|Inanna]] laskeutuu alamaailmaan kaappaamaan vallan isosiskoltaan [[wp:Ereshkigal|Ereshkigalilta]] ("Mahtavan maan kuningatar"), mutta astuessaan alamaailman porteista hänet riisutaan alastomaksi ja hänen raatonsa ripustetaan roikkumaan koukkuun. Hänen avustajansa kutsuu [[wp:Enki|Enkiä]] ("Maan herra") avuksi ja tämä luo kynsiensä alaisesta töhnästä kaksi olentoa jotka vievät Inannalle elämää antavaa vettä ja elämää antavan hedelmän. 

Näiden voimalla Inanna virkoaa ja palaa alamaailmasta, mutta lauma vihaisia demoneja vaatii Inannan tilalle sijaisen. Inanna palaa miehensä paimen [[wp:Dumuzid|Dumuzidin]] luokse, joka istuu mukavasti valtaistuimellaan suuren omenapuun alla. Inanna ilmeisesti suuttuu siitä ettei Dumuzid ole surrut häntä ja lähettää miehensä kärsimään alamaailmaan. Dumuzid pyytää Inannan veljeä [[wp:Utu|Utua]] ("Aurinko") avukseen ja pyytää tätä muuttamaan itsensä käärmeeksi. Utu tekee näin ja Dumuzid pääsee pakenemaan. Tekstin loppu on huonosti säilynyt, mutta loppuratkaisuna on että Dumuzid saa viettää aina puolet vuodesta elävien maassa ja joutuu palaamaan taas puoleksi vuodeksi alamaailmassa. <ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Inana's descent to the nether world: translation | Osoite = https://etcsl.orinst.ox.ac.uk/section1/tr141.htm | Viitattu = 23.8.2024 | Tekijä = Cunningham, Graham & al. | Julkaisija = The Electronic Text Corpus of Sumerian Literature  | Ajankohta = 7.9.2001 }}</ref>

Tarina tarjoaa mytologisen selityksen sille, miksi Dumuzidin hallitsema kasvukausi on vain puolet vuodesta, kun taas paahtavan kuuman kesäkauden ajaksi Dumuzid palaa kuolleiden valtakuntaan.

Dumuzidille on vastineensa eri kansojen mytologioissa: babylonialaisille hän on Tammuz, kanaanilaisille/foinikialaisille Adon ja kreikkalaisille Adonis. Näillä kullakin on vastaavanlainen myytti vierailusta kuolleiden alamaailmaan. Egyptiläisillä puolestaan on muinainen myytti Osiriksesta joka myös kuolee, käy alamaailmassa ja herää eloon, ja hänellä on vastaava rooli satokauden elävöittäjänä. Jonkinlainen [https://en.wikipedia.org/wiki/Dying-and-rising_god Jumalan kuolema ja ylösnousemus] on siis maailman mytologioissa toistuva teema jo ennen kristinuskoa, ja vastaavia myyttejä löytyy eri puolilta maailmaa.

== Myyttisen juonikuvion merkitys ==

Varsinkin 1900-luvun alussa antropologi ja folkloristi [[wp:James Frazer|James Frazer]] ja psykologi [[wp:Carl Jung|Carl Jung]] liittivät Jeesuksen osaksi tätä myyttien jatkumoa, ja monet myyttihypoteesin kannattajat pitävätkin tätä samankaltaisuutta jonkinlaisena osoituksena Jeesuksen ja hänen ylösnousemuksensa epähistoriallisuudesta.

Kyse on pikemminkin universaalista ihmisluontoon kuuluvasta kuoleman voittamisen ja ikuisen elämän kaipuun tarinallisesta teemasta, joka on juurtunut syvälle ihmisen psyykeeseen. Raamatun kertomus puhuttelee ihmisen syviä kaipauksia osaltaan juuri siksi, että se tarjoaa vastauksen ihmisen ajattomiin ja universaaleihin kaipauksiin.

Jonathan Pageau huomauttaakin, että kristillisten juonikuvioiden löytyminen maailman myyteistä on pikemminkin kristinuskon sanomaa tukeva kuin sitä kyseenalaistava ilmiö. Kristinusko ensinnäkin vie juonikuvion aivan uudelle tasolle: 

{{Lainaus|On kristittyjä apologeettoja, jotka taistelevat näitä ihmisiä vastaan, ikään kuin puolustautuakseen syytökseltä että Kristuksen tarina on analoginen muiden muinaisten kertomusten kanssa.

Mutta itse asiassa olen valmis olemaan erittäin antelias näiden tutkijoiden kanssa. Jos otat vain hyvin lavean kuvion, jossa joku menee alamaailmaan, tai jopa alas veteen, tai luolaan kohdatakseen jonkun, tai hakeakseen jotain, etsiäkseen aarretta kuten Aladdin tai pelastaakseen jonkun, kuten Horus Osiriksen. ... Olen valmis antamaan kaikessa myöden heille ja sanomaan: "Kyllä, tuo juonikuvio on olemassa, ja se on yksi ihmistietoisuuden perusrakenteista." Mutta sitten sinun täytyy kysyä, mitä Kristuksen tarina tekee tälle kuviolle? Nämä tutkijat, kuten Frazer ja Jung ja jopa Campbell, ovat nähkääs jättäneet huomiotta koko sen tarinan, jonka kristityt todellisuudessa kertovat.

On väärin väittää, että kristityt uskovat Kristuksen matkusti alamaailmaan ja tuli sitten sieltä ulos. Ensinnäkin me uskomme että Kristus kuoli, pitäen sisällään kaiken mitä siihen liittyy. Hän ei käynyt kuolemassa, vaan hän yhdisti itsensä kuolemaan, hän otti kuoleman itseensä. Raamatun ulkopuolisissa perinteissä on kuvia Hadeksesta joka iloitsee ja luulee voittaneensa, koska hän on ottanut kaiken sisäänsä, vain ollakseen yllättynyt.

Entä menikö Kristus alas Hadekseen pelastamaan jonkun ja palasiko hän sitten takaisin? Ei! Se ei ole se tarina, jota kerromme!

Tuomalla Jumalan kuolemaan, me uskomme kristittyinä apostolin sanoin, että Kristus kukisti kuoleman!|Jonathan Pageau<ref name="pageau"/>}}

Pageaun mukaan Kristus samalla kertaa täyttää ja mullistaa tämän mytologisen juonikuvion, ollen esimerkki Kristuksen maailmaa muuttavasta voimasta:

{{lainaus|Löydämme esimerkin siitä, mitä Kristuksen tarina tekee kaikille tarinoille. Mitä hän tekee kaikelle. Että hän kerralla ylittää, hän jopa hävittää kuvion. Silti hän samanaikaisesti universaalisoi sen, yhdistää sen, luo sille perustan, valaisee sen. Haadekseen laskeutumisen ja sieltä paluun kuvio on sekä ylittynyt että täyttynyt samaan aikaan – ja tämä on muodonmuutos.

Eikä kyse ole vain siitä, vaan yhtäkkiä kaikki nämä vanhat tarinat nähdään implisiittisesti Kristuksen kautta. 

Ja siinä näkyy antikristillisen 1900-luvun hulvaton ironia: kun nämä Frazerin kaltaiset tutkijat käyttävät kaikkia tuntemiasi muinaisia myyttejä niin kutsutusta kuolevasta jumalasta vähätelläkseen Kristinuskoa, huomaatkin että he katsovat kaikkia niitä myyttejä Kristuksen linssin läpi. Kristinusko oli niin maata mullistava tapahtuma, että monet sitä vastustavat eivät tänäkään päivänä osaa vastustaa sitä katsomatta Kristinuskon heille antamien lasien läpi.|Jonathan Pageau<ref name="pageau"/>
}}

== Katso myös ==
* [[Jeesus-myyttihypoteesit]]


== Viitteet ==
{{viitteet|sarakkeet}}

[[Luokka:Jeesus]][[Luokka:Mytologia]]