ApoWiki - Käyttäjän muokkaukset [fi]

Raamatun historiallinen luotettavuus

2022-02-24T17:18:35Z

Philologos: Korjattu häiritsevä rivijako sitovalla välilyönnillä

[[Tiedosto:Bible-706658.jpg|pienoiskuva]][[Raamattu]] on sidottu tunnettuihin aikoihin, paikkoihin, hallitsijoihin ja henkilöihin, joista löytyy riittävästi tietoa, jotta tiedämme tekstin olevan pääpiirteissään luotettavaa.

On valtavan arvokasta, että Raamatussa ja siten kristinuskossa on paljon historiallisia yksityiskohtia, joiden perusteella ne asettavat itsensä tarkistukselle ja kumoamiselle alttiiksi. Tämä on aivan toista kuin useissa pääasiassa filosofisissa ja historiaan sitomattomissa uskonnoissa, jotka eivät aseta itseään alttiiksi falsifioinnille, kuten [[ateismi|ateismissa]], buddhalaisuudessa jne., vaan ne ovat vain teoreettisia väitteitä muiden joukossa. Kristinuskon tapauksessa jokainen tekstin kanssa sopusoinnussa oleva löytö vahvistaa suuresti koko Raamatun uskottavuutta. Hypoteesitestauksen kannalta tämä tarkoittaa, että kristinusko tekee useita yksityiskohtaisia tiukkoja väittämiä eli ennusteita, joista yhdenkin todentaminen nostaa kristinuskon todennäköisyyttä merkittävästi.

Lisäksi on huomattava, että historiantutkimus luottaa juuri yksityiskohtiin lähteiden luotettavuutta arvioidessaan. Minkään pitkän historiallisen tekstin useimpia yksityiskohtia ei voida todentaa, mutta jo joidenkin todennettujen yksityiskohtien perusteella yleensä koko tekstiä voidaan pitää luotettavana; nimittäin tekstin kirjoittaja ei ole voinut vaikuttaa siihen mitä yksityiskohtia me voimme todentaa, joten joidenkin yksityiskohtien luotettavuus voidaan yleensä melko pian yleistää koko tekstiin.

==Historiallisia ja arkeologisia todisteita==

Raamattu on asettanut itsensä lukemattomissa kohdissa tarkistukselle alttiiksi. Kun yksi kohta varmentuu, kriitikot vain siirtyvät kyseenalaistamaan jotain muuta kohtaa.

[[Tiedosto:Inverted nun in Leningrad Codex.jpg|pienoiskuva|Kuva Leningradin koodeksista, Vanhan testamentin tunnetusta käsikirjoituksesta]]
===Vanha testamentti===

#Abrahamin kotikaupunki Uur on eteläisen Babylonian parhaiten tunnettuja muinaisia rauniokaupunkeja Sir Leonard Woolleyn vuosina 1922-1934 suorittamien kaivausten ansiosta.<ref name="Unger">{{Kirjaviite | Tekijä = Unger, Merrill F.| Nimeke = Raamatun lukijan käsikirja | Julkaisija = Ristin Voitto ry. | Vuosi = 1986 | Kappale = | Sivu = 22-28 | Selite = Uudistetun laitoksen toimittanut Gary N. Larson | Tunniste = |}}</ref>
#Pohjois-Syyrian Eblasta löydetystä savitaulukirjastosta (noin 2300 eKr.) on löydetty paljon nimiä, jotka muistuttavat {{rp|1. Moos. 14}}:ssä mainittuja paikan- ja hallitsijannimiä.<ref name="Unger" />
#1700-luvulta eKr. peräisin olevissa ns. Marin asiakirjoissa mainitaan Rebekan kotipaikka Naahor.<ref name="Unger" />
#Varhaisin Raamatun ulkopuolinen maininta Israelista on Merneptahin kuuluisassa steelessä (n. 1224 eKr.).<ref name="Unger" />
#Raamattua pidettiin epäluotettavana, koska se mainitsi [[heettiläiset | heettiläisten]] kansan useaan otteeseen, vaikkei tästä kansasta ollut mitään mainintaa. Todisteita heettiläisistä on sittemmin löytynyt paljonkin.
#Raamattu- ja liberaalikriitikot ovat kyseenalaistaneet kuningas Daavidin olemassaolon. 1993 löytyi Israelin vihollisten kirjoittama kivitaulu (Tel Dan Stele), jossa mainitaan Daavidin yhden Daavidin kuningassuvun kuninkaan (Jehoram, Ahabin poika) voittaminen <ref> The Stones Cry Out, R. Price, 1997. </ref> Mesha inscription -löytö varmistaa myös Daavidin olemassaolon mainitsemalla Daavidin huoneen, ja lisäksi se mainitsee muita Raamatun nimiä kuten Omrin ({{rp|1. Kun. 16:28}}).
#Radiohiiliajoitus antaa tukea ajatukselle, että Jordaniassa sijaitsevat valtavat kaivokset ovat samoja, joita Raamatun mukaan hallitsi kunigas Daavid ja hänen poikansa Salomon<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Biblical 'Solomon's mines' confirmed by dating | Osoite = https://www.newscientist.com/article/dn15049-biblical-solomons-mines-confirmed-by-dating/ | Viitattu = 27.4.2017 | Julkaisija = New Scientist }}</ref>.
#Nelson Glueck löysi vuonna 1938 Israelin kuningas Salomon kuparisulatot Esjon-Geberistä. Foinikialaisista piirtokirjoituksista on saatu lisätietoja Salomon Tarsisin-laivastosta (1. Kun. 10:22).<ref name="Unger" />
#Jerusalemista on löydetty Juudan kuninkaan Hiskian sinetti.<ref>http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kuningas-hiskian-sinetti-loydetty-jerusalemissa/</ref>
#Vuonna 1947 löydettiin Qumranista yhdessä muiden ns. Kuolleenmeren kirjakääröjen kanssa koko Jesajan kirjan sisältävä käärö, joka oli tuhat vuotta vanhimpia siihen asti tunnettuja käsikirjoituksia vanhempi.<ref name="Unger" />

[[Tiedosto:Codex Alexandrinus J 1,1-7.PNG|pienoiskuva|Tekstiä Codex Alexandrinuksesta, tunnetusta Uuden testamentin käsikirjoituksesta]]
===[[Uusi testamentti]]===

{{sitaatti2|right|Uuden testamentin alkutekstin tutkimisessa on käytettävissä 274 majuskelikäsikirjoitusta, 2 795 minuskelikäsikirjoitusta, noin 2 200 lektionaaria sekä 88 papyrusta ja ostrakonia. | <ref name="Unger" />}}
#Ylipappi Kaifaan arkku on löydetty.<ref>https://www.netikka.net/mpeltonen/kaifas.htm Viitattu 20.12.2015</ref> Kaifas mainitaan mahdollisesti toisessakin hautalöydössä.<ref>http://historianet.fi/yhteiskunta/uskontojen-historia/raamatulliset-luut-ovat-aitoja Viitattu 20.12.2015</ref>
#Pilatuksen olemassaoloakin ehdittiin epäillä, mutta sitten hänen nimensä, asemansa ja tieto siitä, että hän oli maaherrana keisari Tiberiuksen aikaan, löydettiin kivilaatasta<ref>http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/uusimmat/pontius_pilatus_maailman_tunnetuin_maaherra Viitattu 21.12.2015</ref>. Pilatuksesta on saatu tietoja myös vanhoista rahoista.<ref name="Unger" />
#Luujäänteistä näemme ristiinnaulitsemiskertomusta vastaavia yksityiskohtia.
#Luukkaan evankeliumi mainitsee ({{rp|Luuk. 3:1}}) Lysanias nimisen neljännesruhtinaan Abilenessa noin vuonna 27 jKr. Liberaalikriitikot ja skeptikot pitivät pitkään tätä selvänä virheenä Raamatussa, koska Lysanias ei ollut neljännesruhtinaana vaan Kalkisin hallitsijana puoli vuosisataa aiemmin. Sittemmin on löydetty omistuskirjoitus, joka on peräisin Tiberiuksen ajalta vuosilta 14-37 jKr, jossa mainitaan Lysanias Abilenen neljännesruhtinas <ref name="TK"> Tapaus Kristus, Lee Strobel, Aikamedia 2005 </ref>. Raamattu kertoo siis toisesta Lysaniuksesta.
#Skeptikot ovat myös kyseenalaistaneet Nasaretin olemassaolon, koska siitä ei ollut löytynyt todisteita. Nyttemmin arkeologit ovat löytäneet listan, johon on kirjattu juutalaisten pappien perheitä, jotka sijoitettiin uudelleen Jerusalemin temppelin tuhoutumisen, jonka Jeesus ennusti ({{rp|Luuk 21:5-6}}), seurauksena. Yhden perheen kohdalla sijoituspaikaksi on kirjattu Nasaretin kaupunki. Vaikka Nasaret on ollut mitätön kaupunki, edes sen sijainnista ei arkeologien keskuudessa vallitse suurta epäilystä.
#Papyrukset osoittavat, että Rooman valtakunnassa ihmisten oli väestönlaskennan aikana mentävä rekisteröitäviksi siihen paikkaan, josta heidän sukunsa oli lähtöisin.<ref name="Unger" /> Tämä sopii Luukkaan kuvaukseen Jeesuksen syntymästä.
#Luukkaan mukaan väestönlaskenta tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana Herodes Suuren hallintakaudella. Tämä muodosti ongelman, koska Herodes kuoli vuonna 4 eKr. ja tiedetään, että Quirinius aloitti maaherrana vasta vuonna 6 jKr. Nyttemmin on kuitenkin löytynyt kolikko, jossa on Quiriniuksen nimi ja tieto, että hän toimi Syyrian ja Kilikian prokonsulina vuodesta 11 eKr. Herodeksen kuoleman jälkeiseen aikaan asti. Quiriniuksia oli siis ilmeisesti kaksi.
#{{rp|Apt. 17:6}} mainitsee "politarkit", Tessalonikan kaupungin viranomaiset. Skeptikot väittivät, että Luukas oli erehtynyt, koska termiä politarkit ei löytynyt muista dokumenteista. Myöhemmin löydettiin holvikaaresta omistuskirjoitus, joka alkoi: "Politarkkien aikakaudella...". Nykyään on löydetty yli kolmekymmentä kirjoitusta, joissa mainitaan politarkit, useat Tessalonikasta samalta aikakaudelta, josta Luukas kirjoittaa <ref name="TK"> </ref>.
#Apostolien teoissa mainitaan [[Apostolien teot|tämän lisäksi 83 historiallisen ja arkeologisen tutkimuksen vahvistamaa tosiasiaa]].
#Teksti Betesdan lammikosta ({{rp|Joh. 5:1-15}}) oli laajalti kyseenalaistettu, kunnes lammikko löytyi juuri sellaisena (viisi pylväshallia), kuin Johanneksen evankeliumi sen kuvaa. Samoin on löydetty Siloan allas ({{rp|Joh. 9:7}}), Jaakobin kaivo ({{rp|Joh. 4:12}}), kivipiha Jaffa-portin luona, jossa Jeesus asetettiin Pilatuksen eteen ({{rp|Joh. 19:13}}), sekä Pilatuksen henkilöllisyys <ref name="TK"> </ref>.

Teologi-arkeologi Eero Junkkaala on todennut arkeologian ja Raamatun suhteesta seuraavasti:
{{sitaatti|Miltä Raamattu siis näyttää tämän tutkimuksen valossa?
Yleiskuva on täysin selvä: olemme tekemisissä historiallisen kirjan kanssa.
Israelin ja Juudan kuninkaista yhteensä viidentoista nimet löytyvät myös Raamatun ulkopuolisista teksteistä. Abrahamin aikainen savitiiliportti on kaivettu esiin Danista ja Salomon rakennuttamat portit Hasorista, Megiddosta ja Geseristä, mikä sopii erinomaisesti Salomosta kertovaan mainintaan 1. Kuninkaiden kirjan 9. luvun 15. jakeessa. Kuningas Jerobeamin rakennuttama alttari on löydetty ja Samariasta on kaivettu esiin kuningas Ahabin aikaisen palatsin rauniot. Niistä löytyi poikkeuksellisen suuri määrä norsunluuesineitä, mikä sopii erinomaisen hyvin Aamoksen kirjan jakeen 6:4 kuvaukseen… Raamattu on siis osa Lähi-idän todellista historiaa.
}}

==Tekstin sisäinen todistusvoima==

Lisäksi Raamatun teksti kertoo tapahtumista suoraan liittämättä niihin legendanomaista suurentelua tai teologisia merkityksiä. Tapahtumien tärkeidenkin henkilöiden lankeamukset ja virheet kerrotaan kaunistelematta (vrt. esimerkiksi kuningas Daavidin tekemä aviorikos ja murha ({{rp|2. Sam. 11}})). Myös hankalasti selitettävät tapahtumat kerrotaan ilman lisättyjä selittelyjä.

Alla kymmenen syytä jotka viittaavat Uuden testamentin kirjoitusten luotettavuuteen<ref>[[I Don't Have Enough Faith to Be an Atheist (kirja)|I Don't Have enough Faith to Be an Atheist]], N. Geisler & F. Turek</ref>:

# Uuden testamentin kirjoittajat kertoivat nöyryyttäviä asioita itsestään.
#*He ovat kovapäisiä eivätkä usein ymmärrä mitä Jeesus sanoo. ({{rp|Luuk. 18:34}}, {{rp|Joh. 12:16}})
#*He ovat kovasydämisiä ({{rp|Mark. 14:32-41}})
#*Heitä ojennetaan. Jeesus esimerkiksi kutsuu Pietaria Saatanaksi ({{rp|Matt. 16:23}}).
#*He olivat pelkureita. Kaikki opetuslapset paitsi yksi piiloutuvat Jeesuksen mennessä ristille.
#*He olivat epäilijöitä. Jeesus kertoi useasti nousevansa kuolleista, mutta opetuslapset epäilevät kuullessaan ylösnousemuksesta ({{rp|Matt. 28:17}}).
# Uuden testamentin kirjoittajat kertoivat Jeesuksen ongelmallisia sanontoja ja kiusallisia yksityiskohtia
#*Äiti ja veljet ajattelivat Jeesuksen olevan "poissa tolaltaan". ({{rp|Mark. 3:21}})
#*Pidettiin "pettäjänä". ({{rp|Joh. 7:14}})
#*Ristiinnaulittiin
# Jättivät Jeesuksen vaikeita sanontoja
#*{{rp|Matt. 5:28}}
#*{{rp|Matt. 5:29-42}}
#*{{rp|Matt. 6:19-21}}
#*{{rp|Matt. 7:1-2}}
#Uuden testamentin kirjoittajat erittelivät selvästi Jeesuksen sanat omistaan.
#Kirjoittajat jättivät kohtia ylösnousemuksesta, joita eivät olisi keksineet.
#*Jeesus haudattiin Joosef Arimatialaisen, hänet tuominneen Sanhedrinin jäsenen, hautaan.
#*Naiset olivat ensimmäisiä ylösnousemuksen todistajia.
#*Pappien kääntymiset - nämä oli vastapuolen helppo tarkistaa.
#*Juutalaisten selitykset tapahtuneelle.
#Tekstit kertovat historiallisista henkilöistä, joista yli 30 on historiallisesti varmennettu muista lähteistä.
#*Olisi ollut vaikeaa väärentää asioita kertomalla totta vain niistä henkilöistä, joista me löydämme varmisteet.
#Teksteissä on eroavia yksityiskohtia.
#Kirjoittajat haastavat lukijansa tarkastamaan tietoja jopa ihmeistä.
#Kirjoittajat kertovat ihmeistä kuten muista historiallisista tapahtumista, yksinkertaisesti, korostamatta tai suurentelematta.
#Kirjoittajat hylkäsivät uskomuksensa ja tapansa, vastaanottivat uusia, eivätkä kieltäneet todistustaan vainoissa ja kuolemassa.

Näin, myös historiallisen luotettavuuden kautta, Raamatun välittämä maailmankatsomus ankkuroituu aivan erityisellä tavalla todellisuuteen.

==Lisätietoa==
=== ApologetiikkaWiki ===
* [[Jeesuksen historiallisuus]]
* [[Raamatun alkukertomuksien luotettavuus]]
* [[Arkeologia ja Raamattu]]
* [[Danielin kirja]]
* [[Apostolien teot]]

=== Kirjat ===
* {{kirjaviite | Tekijä= | Nimeke=[[Usko, tiede ja Raamattu]] | Selite=3. painos 2008 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Uusi tie | Vuosi=2007 | Tunniste=ISBN 978-951-619-467-0 (teoksessa virh. ISBN 978-951-619-497-0)}}
* On the Reliability of the Old Testament, Kenneth Kitchen

=== Internet ===

* [https://www.namb.net North American Mission Board]
* [https://youtu.be/1dHbVjhQdrI On the Reliability of the Gospels], Craig Blomberg
* Kuuntele luento [http://www.veritas.org/how-do-we-know-bible-true-evidence-dead-sea-scrolls-and-other-archeological-findings/ How Do We Know the Bible Is True?: Evidence from the Dead Sea Scrolls and Other Archeological Findings]
* Kuuntele luento [http://www.veritas.org/veracity-new-testament/ Veracity of the New Testament], G. Habermas.
* Kuuntele luento [http://www.veritas.org/reliability-bible/ The Reliability of the Bible]
* http://www.dts.edu/media/people/?namekey=Ben_Witherington dialogi.
* [http://www.jariiivanainen.net/Raamattujahistoria.html Jari Iivanainen: Raamattu ja historia?]
* [http://www.kotipetripaavola.com/RaamattuonJumalansananilmoitus.html Raamattu on Jumalan sanan ilmoitus]
* [https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/raamatussa-mainitun-kuningas-sanheribin-palatsi-loytynyt/ Seurakuntalainen.fi: Raamatussa mainitun kuningas Sanheribin palatsi löytynyt]

==Viitteet==
{{Viitteet}}

{{Raamatuntutkimus}}
[[Luokka:Raamattu]]
[[Luokka:Historia]]
[[Luokka:Lukusuositukset]]

Raamatun alkukertomuksien luotettavuus

2021-04-19T09:42:30Z

Philologos: Hyvin pientä hiontaa

Tässä tekstissä referoidaan lyhyttä osaa professori '''K. A. Kitchenin''' vuonna 2003 ilmestyneestä teoksesta “''On the Reliability of the Old Testament''”. Kitcheniä pidetään johtavana auktoriteettina muinaisen Lähi-Idän tutkimuksessa.

Kitchenin teoksen idea on yksinkertainen: mitä Vanhan Testamentin luotettavuudesta voidaan sanoa, jos siihen sovelletaan yleisesti hyväksyttyjä historiantutkimuksen metodeja. Vanhaa Testamenttia ovat perinteisesti tutkineet ja kritisoineet teologit. Kitchen tutkii mitä tapahtuu, jos otetaan egyptologian ja assyriologian tutkimusvälineet ja sovelletaan niitä heprealaisten historiaan. Kitchenin mukaan yleisesti hyväksytyt historiantutkimuksen metodit tuottavat huomattavasti myönteisemmän käsityksen Vanhan Testamentin luotettavuudesta kuin teologien erityismetodit. Kitchen väittää, että voimme hyvin perustein luottaa Raamatun todenmukaisuuteen aina Abrahamiin asti. Tähän saakka saamme tukea Vanhan Testamentin välittämille tiedoille sekä dokumenteista että arkeologiasta. Tämä teksti käsittelee lyhyesti Raamatun väitteitä, jotka kohdistuvat muinaishistoriaan ennen Abrahamia. (Mukaan on otettu myös selvitys heprean aikamuodoista, sekä referoija on lisännyt yhden huomionsa babylonialaisesta luomiskertomuksesta. Referoijan huomio on laitettu esityksessä sulkeisiin.)

==Tausta==

Kitchen toteaa teoksessaan, että siirryttäessä aikaan ennen Abrahamin lähtöä Urista ({{rp|1. Moos. 1-11}}), olemme jo niin kaukana historiassa, että todistusaineisto vähenee.
Mitä Raamattu sitten väittää tästä ajasta? Raamatun muinaishistoriaa kuvaava sanoma on yksinkertaistetusti tämä:
# luominen
# useita sukupolvia
# vedenpaisumus
# useita sukupolvia
# “nykyaika” (3000 eKr.)

Muut Lähi-Idän kuvaukset muinaishistoriasta ovat
# Sumerilainen kuningasluettelo
# Babylonialainen vedenpaisumuskertomus
# Sumerilainen vedenpaisumuskertomus

Nämä kaikki kolme kuvausta muistuttavat Vanhan Testamentin kuvausta:
Lähi-Idässä siis väitettiin yleisesti:
# Maailma on luotu.
# Ihmiskunta erkanee Jumalasta tai jumalista.
# Maailma tuhotaan vedenpaisumuksessa.
# Maailma saa uuden alun tuhon jälkeen.
# Seuraa ”nykyaika” (3000 eKr.).

Tämä yhtäpitävyys on pyritty selittämään sillä, että Raamattuun on kopioitu ympäröivistä kulttuureista pakanalliset muinaishistoriankuvaukset.

Raamatuntutkijat ovat ensinnäkin väittäneet, että {{rp|1. Moos. 1-2}} on lainattu Babylonialaisesta luomiskertomuksesta. On kuitenkin hyvät perusteet ajatella, että Raamatun kuvaus luomisesta on säilynyt itsenäisesti. Tämä väite perustuu siihen, että Raamatun ja Babylonian luomiskertomukset ovat liian erilaiset:

# Sana tehom/thm, joka on yleinen sekä hepreassa että Syyrian ugariitissa, tarkoittaa yksinkertaisesti “syvyyttä”, eikä ole yhdistettävissä jumaluuteen, kuten Ti’amat, joka on Babylonian luomiskertomuksen jumalatar.
# Raamatun mukaan luominen tyhjästä on keskeisintä. Babylonialaisen version mukaan luominen on sivuseikka, koska Babylonialaisen kertomuksen päämäärä on korostaa Marduk-jumalan ylivaltaa.
# Yhtäläisyydet ovat itsestäänselviä: maa ja taivas luodaan ennen kasveja, kasvit ennen eläimiä ja ihmisiä. Mitä muita vaihtoehtoja voisi olla?
# Omituista ja yhteistä molemmille kuvauksille on valon luominen ennen valonlähteitä. Tämä on ainoa kertomukset linkittävä seikka. Kuitenkaan kumpikaan kertomus ei kerro mistä valo tuli ennen valonlähteiden luomista.
# (Referaatin tekijän huomio: Babylonialainen kertomus voidaan lukea englanninkielisinä käännöksinä internetistä.{{lähde}} Tekstistä näkee, että kyseessä on polyteistinen jumalien valtataisteluja sisältävä myytti. Väite suorasta ja lainaavasta suhteesta ensimmäiseen Mooseksen kirjaan on yllättävä.)

Raamatun luomiskertomuksen lähin vastine on juuri Babylonilainen luomiskertomus. Paras Lähi-Idän vastine Raamatun luomiskertomukselle on kuitenkin liian erilainen sisältääkseen suoraa lainaamista. Tästä johtuen useimmat assyrologit ovat aikaa sitten hylänneet käsityksen Raamatun ja Babylonian luomimiskertomuksien suorasta yhteydestä. Kyse on mahdollisesti yhteisestä traditiosta – ei lainauksesta kumpaankaan suuntaan.

==Vedenpaisumus==

Onko Raamatun vedenpaisumuskertomusta pidettävä Mesopotamiasta lainattuna myyttinä? On selvää, että mesopotamialaiset uskoivat myös vedenpaisumukseen. Millä perusteilla voidaan kuitenkin olettaa että {{rp|1. Moos. 6-9}} on säilynyt itsenäisesti? Itsenäisyyttä tukee tälläkin kertaa sisällön liiallinen eroavuus. Suoraa kopiointia ei ole tapahtunut kumpaankaan suuntaan. Lukuisia eroja ovat muun muassa:
# Raamatun mukaan rangaistus seuraa moraalisesta rappiosta. Mesopotamialaisen kertomuksen mukaan jumalat raivostuvat ihmisten metelöintiin.
# Raamatun mukaan Jumala käskee vanhurskaan Nooan rakentaa arkin. Mesopotamialaisen version mukaan ystävällismielinen jumala salamyhkäisesti paljastaa asian sankarille.
# Raamatun mukaan Nooan arkki on rakennettu nykyisten laivan mukaisiin mittasuhteisiin. Mesopotamialaisen myytin mukaan laiva on kuutio.
# Raamattu kuvaa vedenpaisumuksen ajan. Mesopotamialaisen kuvauksen mukaan aikaa ei määritellä.
# Raamatun kuvauksessa arkkiin menee Nooan perhe. Mesopotamialaisen tarinan mukaan arkissa on monien työalojen edustajia.
# Lintujen lähettäminen on yhteistä traditiota, mutta hyvin erilaisesti kerrottuna.
# Raamatun mukaan Nooa lähtee arkista Jumalan käskystä ja uhraa kiitosuhrin. Mesopotamialaisessa versiossa sankari pakenee arkista ja joutuu siksi uhraamaan lepyttääkseen jumalia.
# Raamatun mukaan maa täyttyy eläimistä ja ihmisistä luonnollisella tavalla. Mesopotamialaisen myytin mukaan jumalat osallistuvat yliluonnollisesti elämän palauttamiseen.

On selvää, että vedenpaisumus on ollut sekä Raamatun että mesopotamialaisen tradition keskeinen osa. Eroavaisuudet ovat kuitenkin niin suuret, että suoraa yhteyttä kertomuksien välillä ei ole. Ensimmäisen Mooseksen kirjan kuvaus vastaa noin 120 riviä mesopotamialaista tekstiä. Mesopotamialaiset tekstit ovat 200-370 riviä pitkiä. Raamatun vedenpaisumuskertomus ei voi olla mesopotamialaisen myytin edelleen kehittelyä, koska Raamatun kertomus on tiiviimpi ja yksinkertaisempi. Kyse ei ole lainauksesta kumpaankaan suuntaan, vaan takana on yhteinen traditio.

Voidaanko vedenpaisumuskertomusta sitten pitää historiankuvauksena? On mielenkiintoista, että sekä sumerilaiset että babylonialaiset käsittelivät vedenpaisumusta faktana. Raamattukin pitää vedenpaisumusta tosiasiana. Toisaalta tiedämme, että Mesopotamiassa tulvat olivat aivan yleisiä. Vedenpaisumus siis kuvaa jotain poikkeavaa. Assyrologit yleisesti pitävät perusteltuna, että jokin suuri katastrofi on ollut Mesopotamian muinaisuudessa.

==Baabelin torni==

Baabelin tornillekin on vastineensa sumerilaisessa historiankirjoituksessa. Noin 4500 vuotta vanhassa kertomuksessa kielten sekoituksesta sanotaan:

{{sitaatti|“koko maailma, ihmiset sopusoinnussa, puhuivat yhdellä kielellä [jumala] Enlilille. Silloin [jumala] Enki, suuruuden herra, Eridun Herra, muutti kielen heidän suussaan ja ja asetti eron ihmisten puheeseen, joka oli ollut yksi.”|(Referoijan käännös Kitchenin englanninkielisestä käännöksestä.)}}
Traditio kielten sekoituksesta on siis hyvin vanha ja se esiintyy sekä nk. Enmerkarin kertomuksessa että Raamatussa. Kuitenkaan suoraa lainaamista ei ole, vaan sama vanha perimätieto on tallettu molempiin lähteisiin.

==Tekstien ikä==

Kuinka vanhoja Raamatun muinaishistoriaa koskevat kuvaukset yleisesti ottaen ovat? Kitchenin mukaan ei ole esteitä ajatella, että traditiot ovat olleet olemassa jo patriarkkojen aikana. Noin 2000 eKr. patriarkkojen perimätieto kirjattiin nuolenpääkirjoituksella ja myöhemmin hepreaksi. Sittemminkin 1400-1300 eKr. patriarkkojen perimä välitettiin Egyptissä perhetraditiona eteenpäin (on myös mahdollista, että kirjallinen muoto saatiin vasta tällöin).

Kitchenin mukaan ensimmäisen Mooseksen kirjan luvut 1-11 ovat vanhinta heprealaista perimää samoin kuin mesopotamialaiset kertomukset ovat vanhinta mesopotamialaista traditiota. Kirjoitettua Raamatun tekstiä on tämän jälkeen vain uskollisesti jälleenkopioitu eteenpäin. Pyhää tekstiä ei ollut lupa muutella. Sama oletus pätee mesopotamialaiseen tekstiin.

==Miksi useita tarinoita?==

Miksi meillä on näitä poikkeavia kuvauksia yhdestä ja samasta tapahtumasta? Heprelaiset patriarkat tulivat Luvattuun maahan juuri Mesopotamiasta. On järjellistä olettaa, että yksi ja sama traditio on sekä Raamatun että mesopotamilaisen perimän takana. Ensimmäisen Mooseksen kirjan kuvaus on näistä kahdesta yksinkertaisempi ja eleettömämpi. Kriittinen tutkimus on kuitenkin väittänyt, että ensimmäisen Mooseksen kirjan kaksi ensimmäistä lukua ovat kaksi väkisin yhdistettyä tarinaa (jotka vielä lisäksi väitetään keskenään ristiriitaisiksi).

Ensimmäisen väitteen perustana on {{rp|1. Moos. 2:4}}, jota on pidetty ensimmäisen ja toisen tarinan liitoskohtana:

{{sitaatti|(1) Tämä on kertomus siitä, kuinka taivas ja maa saivat alkunsa silloin kun ne luotiin. (2) Siihen aikaan, kun Herra Jumala teki maan ja taivaan. [...].”}}

Näin jakeen 4 alkuosa (1) on ensimmäisen kertomuksen loppu ja jakeen loppuosa (2) on toisen kertomuksen alku. Tämä yleinen väite on Kitchenin mukaan virheellinen. Kyseessä on yleinen hepreassa, latinassa ja kreikassa esiintyvä kirjallinen tyylikeino: kiasmus. Kiasmus on ilmaisu, jonka rakenteessa toistuu teema A B B A. Esimerkiksi käyvät Jeesuksen sanat Matteuksen 19. luvussa:

{{sitaatti|“Mutta monet ensimmäiset(A) tulevat olemaan viimeisiä(B) ja viimeiset(B) ensimmäisiä(A).”| {{rp|Matt. 19:30}}}}
Rakenne on siis: A B B A.

Sama toistuu ensimmäisen Mooseksen kirjan toisen luvun neljännessä jakeessa:

{{sitaatti|“Tämä on kertomus siitä, kuin taivas ja maa(A) saivat alkunsa silloin kun ne luotiin(B). Siihen aikaan, kun Herra Jumala teki(B) maan ja taivaan(A).”}}

Neljännessä jakeessa on siis tyylipuhdas kirjallinen kiasmus: A B B A. Myös ilmaisu “taivas ja maa” saa käänteisen vastineensa ilmaisusta “maa ja taivas”. Rakenne on sama: A B B A. Kyseessä on Lähi-Idän tapa ilmaista asia tyylikkäästi: kaksinkertainen kiasmus. Ensimmäisen Mooseksen kirjan kaksi ensimmäistä lukua ovat siis kirjallinen kokonaisuus, eikä väkisin yhdistelemällä saatu kertomus.

==1. ja 2. lukujen väitetty ristiriitaisuus==

Lisäksi on helppo vastata väitteeseen ensimmäisen Mooseksen kirjan kahden ensimmäisen luvun ristiriitaisuudesta.

Koska on ajateltu, että 1. Moos. 1 ja 2 ovat väkisin yhteen liitettyjä myyttejä on myös oletettu, että ne ovat ristiriitaisia. Luvuissa on nähty erilainen luomisjärjestys.

Ensimmäisessä luvussa luomisen järjestys on seuraava: (1) taivas ja maa, (2) kasvit ja eläimet ja (3) ihminen. Toisessa luvussa järjestys olisi (1) maa ja taivas, (2) Adam, (3) kasvit ja eläimet ja (4) Eeva. Näin ensimmäisessä luvussa Adam luodaan kasvien ja eläinten jälkeen, kun taas toisessa luvussa Adam luodaan ennen kasveja ja eläimiä.

Kuitenkaan juutalaiset oppineet eivät koskaan nähneet tässä mitään ristiriitaa tai ongelmaa. Mistä on kyse?

Kyse on heprean verbien aikamuodoista. Toisen luvun teksti voidaan lukea joka (a) “[...] Herra Jumala muovasi maasta kaikki villieläimet ja kaikki taivaan linnut [...].” tai sitten (b) “[...] Herra Jumala oli muovannut maasta kaikki villieläimet ja kaikki taivaan linnut [...]” [ja vei ne ihmisen luo]. Selitys on se, että heprean kieli ei erottele imperfektiä (esim. muovasi), perfektiä (on muovannut) ja pluskvamperfektiä (oli muovannut) niin kuin suomi ja useimmat suomalaisille tutut kielet. Raamatun heprea erottelee toisistaan ainoastaan menneen ajan ja tulevan tai nykyisen ajan. Heprean aikamuotojen (oikeammin aspektien) määrittely ja nimeäminen on hyvin monimutkaista, mutta voidaan vetää mutkia vähän suoriksi ja sanoa, että Raamatun hepreassa on kaksi pääasiallista aikamuotoa ja kaksi näistä johdettua sivuaikamuotoa. Menneen ajan pääaikamuotoa kutsutaan kielioppitraditiosta riippuen perfektiksi (eri asia kuin suomen perfekti!) tai afformatiivikonjugaatioksi (lyhenne AK). Tulevan tai nykyisen ajan pääaikamuotoa puolestaan kutsutaan imperfektiksi (eri kuin suomen imperfekti!) tai preformativikonjugaatioksi (lyhenne PK). Omituinen piirre on se, että kun AK-muodon eteen kiinnitetään ''ja''-sana, syntyy sivuaikamuoto AK consecutivum eli perfectum consecutivum, jonka merkitys on päinvastainen eli se kuvaa tulevaa tai nykyistä aikaa. Vastaavasti PK-muodon merkitys kääntyy päinvastaiseksi, kun sen eteen kiinnitetään ''ja''-sana ja muutetaan vähän vokaaleja. Tällöin syntyvän menneen ajan sivuaikamuodon nimitys on PK consecutivum tai imperfectum consecutivum tai narratiivi.

Valinta samanmerkityksisten pää- ja sivuaikamuotojen välillä liittyy lähinnä sanajärjestykseen. Lisäksi narratiivi on nimensä mukaisesti (latinan ''narrare'' = kertoa) erityisen yleinen kertovissa historiateksteissä kuten ensimmäisessä Mooseksen kirjassa ja Kuningasten kirjoissa. Mitään tekstikohtamme kannalta oleellista merkityseroa pää- ja sivuaikamuodon välillä ei voida osoittaa. Täysin kontekstista eli asiayhteydestä riippuu, onko narratiivi tai AK käännettävä suomeksi imperfektillä, perfektillä vai pluskvamperfektillä (vai jopa preesensillä joskus). <ref> Mikä tahansa Raamatun heprean kielioppi, ks. esim. Ernst, Alexander B. 2015: Kurze Grammatik des Biblischen Hebräisch. Neukirchen-Vluyn: Neukirchener Verlagsgesellschaft mbH. § 28k & §29d.</ref> Puheena olevassa kohdassa 1. Moos. 2:19 ratkaisee siis, suhtautuuko kääntäjän esiymmärrys Raamatun tekstiin jo lähtökohtaisesti sisäisesti ristiriitaisena vai edes potentiaalisesti ristiriidattomana. Jos tekstille annetaan mahdollisuus, täytyy valita käännökseen pluskvamperfekti eli '''''oli muovannut'''''.

Jo Luther, joka oli kielellisesti lahjakas heprean osaaja, ymmärsi tämän, ja käänsi ylistetyssä Raamatun saksannoksessaan jakeeseen 2:19 alkutekstin narratiivimuodon ''wajjīṣær'' pluskvamperfektillä ''gemacht hatte''. Nykyisissä ''Lutherbibelin'' versioissa, jotka Saksan protestanttinen kansankirkko on "tarkistanut", viimeksi vuonna 2017, pluskvamperfektin tilalle on vaihdettu tässä kohtaa imperfekti ''machte''. Suomenkielisen Biblian käännöskomitea 1770-luvulla luotti Raamatun arvovaltaan, ja Bibliassa lukeekin: "Herra Jumala oli tehnyt maasta kaikkinaiset eläimet kedolle". Samoin toimii ruotsinkielinen Kaarle XII:n Raamattu. Uudemmista käännöksistä pluskvamperfektiä käyttää mm. ruotsinkielinen Folkbibeln, englanninkieliset English Standard Version ja New International Version sekä Suomen tunnustuksellisen luterilaisen kirkon uusi (2017) suomennos.

Joku saattaa vedota nyt hellenistijuutalaisten laatimaan varhaiseen Vanhan testamentin kreikannokseen Septuagintaan ja huomauttaa, että Septuaginta kääntää ''wajjīṣær''-muodon aoristilla ''éplasen''. Aoristi on kreikan vaikeasti hahmotettava ja monikäyttöinen aikamuoto, joka useimmin suomennetaan imperfektillä. Jos ylipäätään halutaan antaa auktoriteettiasema Septuagintan tekemille tulkinnoille, voidaan järkeillä seuraavasti. Vaikka kreikassa oli olemassa myös erillinen pluskvamperfekti, sen käyttö oli käymässä harvinaiseksi, ja muutenkin aikamuotojen käyttö niin kuin muidenkin kielioppisääntöjen noudattaminen oli myöhäisessä ja monin tavoin rappeutuneessa koineekreikassa, jota Septuaginta ja Uusi testamenttikin edustaa, erittäin horjuvaa.

Mielenkiintoista on myös huomata, että Septuaginta käyttää muualla aoristia kohdissa, joissa mm. 1992 ja 1933 käännöksetkin käyttävät mukisematta pluskvamperfektiä. Näin esim. 1. Sam. 28:3. Konteksti jakeelle on, että kuningas Saul jahtaa Daavidia ja kun ei onnistu saamaan tätä kiinni, hän myöhemmin luvussa 28 etsii käsiinsä En-Dorin noidan pyytääkseen tältä apua. Jae 3 on parenteettinen välihuomio, jossa todetaan, että Samuel oli kuollut ja Saul oli karkottanut noidat maasta (oikeastaan hän oli ajanut heidät maan alle ja ainakin yksi noita maassa oli vielä jäljellä, kuten myöhemmin luvussa selviää). Äsken vääräksi todetulla, pluskvamperfektin torjuvalla logiikalla tämäkin pitäisi kääntää niin, että Samuel kuoli (vaikka hän oli oikeasti kuollut jo edellä luvussa 25) ja että Saul karkotti noidat maasta (juuri kun hän oli aikeissa lähettää ja hetken päästä lähettääkin miehiä etsimään noitaa, jolta kysyä apua). Kuitenkaan tässä kohtaa 1992 ja 1933 käännöksetkään eivät käytä imperfektiä vaan pluskvamperfektiä, jolloin käännökseen ei synny sisäistä ristiriitaa. Kuka tahansa heprean tai eksegetiikan professori sanoisi, että konteksti edellyttää pluskvamperfektin valintaa käännökseen. Näyttää siltä, että luomiskertomus houkuttaa kääntäjiä kieliopin vääntelyyn ja tyhjien ristiriitojen sorvailuun enemmän kuin kuningas Saulin ammoinen amokjuoksu. Jos me annamme Raamatun auktoriteetille edes mahdollisuuden, valitsemme pluskvamperfektin ja voimme todeta Nietzscheä mukaillen, että ristiriita on kuollut. Der Widerspruch ist tot.

Edelleen joku saattaa kysyä, miksi edeltävässä jakeessa (1. Moos. 2:18) Jumala sanoo tulevassa aikamuodossa (PK): "Minä teen hänelle kumppanin" ja pian hän kärrää Adamille eläimiä kumppaniehdokkaiksi nähtäville, vaikka juuri totesimme, että eläimet oli luotu jo ennen Adamia. Selitys on tässä: Herra, kaikkitietävä Jumala, tiesi jo etukäteen, ettei mikään eläimistä kelpaisi Adamille sopivaksi kumppaniksi ja avuksi, joka kuitenkin Adamille oli tarpeen. Hän kuitenkin toi ne Adamille nähtäväksi, ilmeisesti sen takia, että tämä saisi valita. Hän valitsi naisen, Eevan. Jos Herra ei olisi antanut valita, Adam olisi ehkä jossain vaiheessa syyttänyt Herraa: "Tällaisen kumppanin sä mulle annoit, hirveän riivinraudan, etkä antanut edes valita! Olisin halunnu mieluummin vaikka koiran tai kirahvin!" Jumalan toimintatapa oli siis erittäin mielekäs, ja auttoi Adamia ymmärtämään, kuinka hienon ja arvokkaan ja sopivan kumppanin Luoja oli antanut hänelle. Huomaamme myös, että tuleva aikamuoto Jumalan repliikissä jakeessa 18 viittaa Eevan luomiseen eikä eläimiin, jotka oli jo luotu.

Vielä on syytä huomata, että ns. toinen luomiskertomus luvussa 2 kertoo asiat Adamin näkökulmasta, siinä missä ns. ensimmäinen luomiskertomus antaa universaalimman ja yleisluontoisemman kuvauksen. Luvussa 2 siis ikään kuin zoomataan Adamiin. Pluskvamperfekti ratkaisee myös jakeen 1. Moos. 2:9.

==Yhteenveto==

Yhteenvetona edeltävästä voidaan todeta:
# Raamatun luomiskertomus ei ole kopio pakanallisesta myytistä.
# Vedenpaisumuskertomus on myös säilynyt itsenäisesti.
# Raamatun sanoma kielten sekoituksesta on säilynyt itsenäisenä traditiona.
# 1. Moos. 1-2 muodostaa kirjallisen kokonaisuuden, eikä ole mielivaltaisesti yhdistelty pakanallisista myyteistä
# Lisäksi heprean kieliopin kannalta on selvää, että 1. Moos. 1-2 voidaan myös lukea johdonmukaisena esityksenä ilman ristiriitoja.
# Mesopotamialaiset myytit ja ensimmäisen Mooseksen kirjan eleetön kuvaus pohjautuvat mahdollisesti yhteen ja samaan traditioon. Patriarkat tulivat Israelin maahan juuri Mesopotamiasta. Kuitenkaan Ensimmäisen Mooseksen kirjan alun tai Lähi-Idän myyttien välillä ei ole tapahtunut suoraa kopiointia. 1. Moos. 1-11 on vanhinta heprealaista perimää.

== Viitteet ==
{{viitteet}}

[[Luokka:Historia]][[Luokka:Raamattu]]

Raamatun alkukertomuksien luotettavuus

2020-09-09T16:33:14Z

Philologos: Kieliopillinen tarkennus saivartelijoiden varalta

Tässä tekstissä referoidaan lyhyttä osaa professori '''K. A. Kitchenin''' vuonna 2003 ilmestyneestä teoksesta “''On the Reliability of the Old Testament''”. Kitcheniä pidetään johtavana auktoriteettina muinaisen Lähi-Idän tutkimuksessa.

Kitchenin teoksen idea on yksinkertainen: mitä Vanhan Testamentin luotettavuudesta voidaan sanoa, jos siihen sovelletaan yleisesti hyväksyttyjä historiantutkimuksen metodeja. Vanhaa Testamenttia ovat perinteisesti tutkineet ja kritisoineet teologit. Kitchen tutkii mitä tapahtuu, jos otetaan egyptologian ja assyriologian tutkimusvälineet ja sovelletaan niitä heprealaisten historiaan. Kitchenin mukaan yleisesti hyväksytyt historiantutkimuksen metodit tuottavat huomattavasti myönteisemmän käsityksen Vanhan Testamentin luotettavuudesta kuin teologien erityismetodit. Kitchen väittää, että voimme hyvin perustein luottaa Raamatun todenmukaisuuteen aina Abrahamiin asti. Tähän saakka saamme tukea Vanhan Testamentin välittämille tiedoille sekä dokumenteista että arkeologiasta. Tämä teksti käsittelee lyhyesti Raamatun väitteitä, jotka kohdistuvat muinaishistoriaan ennen Abrahamia. (Mukaan on otettu myös selvitys heprean aikamuodoista, sekä referoija on lisännyt yhden huomionsa babylonialaisesta luomiskertomuksesta. Referoijan huomio on laitettu esityksessä sulkeisiin.)

==Tausta==

Kitchen toteaa teoksessaan, että siirryttäessä aikaan ennen Abrahamin lähtöä Urista ({{rp|1. Moos. 1-11}}), olemme jo niin kaukana historiassa, että todistusaineisto vähenee.
Mitä Raamattu sitten väittää tästä ajasta? Raamatun muinaishistoriaa kuvaava sanoma on yksinkertaistetusti tämä:
# luominen
# useita sukupolvia
# vedenpaisumus
# useita sukupolvia
# “nykyaika” (3000 eKr.)

Muut Lähi-Idän kuvaukset muinaishistoriasta ovat
# Sumerilainen kuningasluettelo
# Babylonialainen vedenpaisumuskertomus
# Sumerilainen vedenpaisumuskertomus

Nämä kaikki kolme kuvausta muistuttavat Vanhan Testamentin kuvausta:
Lähi-Idässä siis väitettiin yleisesti:
# Maailma on luotu.
# Ihmiskunta erkanee Jumalasta tai jumalista.
# Maailma tuhotaan vedenpaisumuksessa.
# Maailma saa uuden alun tuhon jälkeen.
# Seuraa ”nykyaika” (3000 eKr.).

Tämä yhtäpitävyys on pyritty selittämään sillä, että Raamattuun on kopioitu ympäröivistä kulttuureista pakanalliset muinaishistoriankuvaukset.

Raamatuntutkijat ovat ensinnäkin väittäneet, että {{rp|1. Moos. 1-2}} on lainattu Babylonialaisesta luomiskertomuksesta. On kuitenkin hyvät perusteet ajatella, että Raamatun kuvaus luomisesta on säilynyt itsenäisesti. Tämä väite perustuu siihen, että Raamatun ja Babylonian luomiskertomukset ovat liian erilaiset:

# Sana tehom/thm, joka on yleinen sekä hepreassa että Syyrian ugariitissa, tarkoittaa yksinkertaisesti “syvyyttä”, eikä ole yhdistettävissä jumaluuteen, kuten Ti’amat, joka on Babylonian luomiskertomuksen jumalatar.
# Raamatun mukaan luominen tyhjästä on keskeisintä. Babylonialaisen version mukaan luominen on sivuseikka, koska Babylonialaisen kertomuksen päämäärä on korostaa Marduk-jumalan ylivaltaa.
# Yhtäläisyydet ovat itsestäänselviä: maa ja taivas luodaan ennen kasveja, kasvit ennen eläimiä ja ihmisiä. Mitä muita vaihtoehtoja voisi olla?
# Omituista ja yhteistä molemmille kuvauksille on valon luominen ennen valonlähteitä. Tämä on ainoa kertomukset linkittävä seikka. Kuitenkaan kumpikaan kertomus ei kerro mistä valo tuli ennen valonlähteiden luomista.
# (Referaatin tekijän huomio: Babylonialainen kertomus voidaan lukea englanninkielisinä käännöksinä internetistä.{{lähde}} Tekstistä näkee, että kyseessä on polyteistinen jumalien valtataisteluja sisältävä myytti. Väite suorasta ja lainaavasta suhteesta ensimmäiseen Mooseksen kirjaan on yllättävä.)

Raamatun luomiskertomuksen lähin vastine on juuri Babylonilainen luomiskertomus. Paras Lähi-Idän vastine Raamatun luomiskertomukselle on kuitenkin liian erilainen sisältääkseen suoraa lainaamista. Tästä johtuen useimmat assyrologit ovat aikaa sitten hylänneet käsityksen Raamatun ja Babylonian luomimiskertomuksien suorasta yhteydestä. Kyse on mahdollisesti yhteisestä traditiosta – ei lainauksesta kumpaankaan suuntaan.

==Vedenpaisumus==

Onko Raamatun vedenpaisumuskertomusta pidettävä Mesopotamiasta lainattuna myyttinä? On selvää, että mesopotamialaiset uskoivat myös vedenpaisumukseen. Millä perusteilla voidaan kuitenkin olettaa että {{rp|1. Moos. 6-9}} on säilynyt itsenäisesti? Itsenäisyyttä tukee tälläkin kertaa sisällön liiallinen eroavuus. Suoraa kopiointia ei ole tapahtunut kumpaankaan suuntaan. Lukuisia eroja ovat muun muassa:
# Raamatun mukaan rangaistus seuraa moraalisesta rappiosta. Mesopotamialaisen kertomuksen mukaan jumalat raivostuvat ihmisten metelöintiin.
# Raamatun mukaan Jumala käskee vanhurskaan Nooan rakentaa arkin. Mesopotamialaisen version mukaan ystävällismielinen jumala salamyhkäisesti paljastaa asian sankarille.
# Raamatun mukaan Nooan arkki on rakennettu nykyisten laivan mukaisiin mittasuhteisiin. Mesopotamialaisen myytin mukaan laiva on kuutio.
# Raamattu kuvaa vedenpaisumuksen ajan. Mesopotamialaisen kuvauksen mukaan aikaa ei määritellä.
# Raamatun kuvauksessa arkkiin menee Nooan perhe. Mesopotamialaisen tarinan mukaan arkissa on monien työalojen edustajia.
# Lintujen lähettäminen on yhteistä traditiota, mutta hyvin erilaisesti kerrottuna.
# Raamatun mukaan Nooa lähtee arkista Jumalan käskystä ja uhraa kiitosuhrin. Mesopotamialaisessa versiossa sankari pakenee arkista ja joutuu siksi uhraamaan lepyttääkseen jumalia.
# Raamatun mukaan maa täyttyy eläimistä ja ihmisistä luonnollisella tavalla. Mesopotamialaisen myytin mukaan jumalat osallistuvat yliluonnollisesti elämän palauttamiseen.

On selvää, että vedenpaisumus on ollut sekä Raamatun että mesopotamialaisen tradition keskeinen osa. Eroavaisuudet ovat kuitenkin niin suuret, että suoraa yhteyttä kertomuksien välillä ei ole. Ensimmäisen Mooseksen kirjan kuvaus vastaa noin 120 riviä mesopotamialaista tekstiä. Mesopotamialaiset tekstit ovat 200-370 riviä pitkiä. Raamatun vedenpaisumuskertomus ei voi olla mesopotamialaisen myytin edelleen kehittelyä, koska Raamatun kertomus on tiiviimpi ja yksinkertaisempi. Kyse ei ole lainauksesta kumpaankaan suuntaan, vaan takana on yhteinen traditio.

Voidaanko vedenpaisumuskertomusta sitten pitää historiankuvauksena? On mielenkiintoista, että sekä sumerilaiset että babylonialaiset käsittelivät vedenpaisumusta faktana. Raamattukin pitää vedenpaisumusta tosiasiana. Toisaalta tiedämme, että Mesopotamiassa tulvat olivat aivan yleisiä. Vedenpaisumus siis kuvaa jotain poikkeavaa. Assyrologit yleisesti pitävät perusteltuna, että jokin suuri katastrofi on ollut Mesopotamian muinaisuudessa.

==Baabelin torni==

Baabelin tornillekin on vastineensa sumerilaisessa historiankirjoituksessa. Noin 4500 vuotta vanhassa kertomuksessa kielten sekoituksesta sanotaan:

{{sitaatti|“koko maailma, ihmiset sopusoinnussa, puhuivat yhdellä kielellä [jumala] Enlilille. Silloin [jumala] Enki, suuruuden herra, Eridun Herra, muutti kielen heidän suussaan ja ja asetti eron ihmisten puheeseen, joka oli ollut yksi.”|(Referoijan käännös Kitchenin englanninkielisestä käännöksestä.)}}
Traditio kielten sekoituksesta on siis hyvin vanha ja se esiintyy sekä nk. Enmerkarin kertomuksessa että Raamatussa. Kuitenkaan suoraa lainaamista ei ole, vaan sama vanha perimätieto on tallettu molempiin lähteisiin.

==Tekstien ikä==

Kuinka vanhoja Raamatun muinaishistoriaa koskevat kuvaukset yleisesti ottaen ovat? Kitchenin mukaan ei ole esteitä ajatella, että traditiot ovat olleet olemassa jo patriarkkojen aikana. Noin 2000 eKr. patriarkkojen perimätieto kirjattiin nuolenpääkirjoituksella ja myöhemmin hepreaksi. Sittemminkin 1400-1300 eKr. patriarkkojen perimä välitettiin Egyptissä perhetraditiona eteenpäin (on myös mahdollista, että kirjallinen muoto saatiin vasta tällöin).

Kitchenin mukaan ensimmäisen Mooseksen kirjan luvut 1-11 ovat vanhinta heprealaista perimää samoin kuin mesopotamialaiset kertomukset ovat vanhinta mesopotamialaista traditiota. Kirjoitettua Raamatun tekstiä on tämän jälkeen vain uskollisesti jälleenkopioitu eteenpäin. Pyhää tekstiä ei ollut lupa muutella. Sama oletus pätee mesopotamialaiseen tekstiin.

==Miksi useita tarinoita?==

Miksi meillä on näitä poikkeavia kuvauksia yhdestä ja samasta tapahtumasta? Heprelaiset patriarkat tulivat Luvattuun maahan juuri Mesopotamiasta. On järjellistä olettaa, että yksi ja sama traditio on sekä Raamatun että mesopotamilaisen perimän takana. Ensimmäisen Mooseksen kirjan kuvaus on näistä kahdesta yksinkertaisempi ja eleettömämpi. Kriittinen tutkimus on kuitenkin väittänyt, että ensimmäisen Mooseksen kirjan kaksi ensimmäistä lukua ovat kaksi väkisin yhdistettyä tarinaa (jotka vielä lisäksi väitetään keskenään ristiriitaisiksi).

Ensimmäisen väitteen perustana on {{rp|1. Moos. 2:4}}, jota on pidetty ensimmäisen ja toisen tarinan liitoskohtana:

{{sitaatti|(1) Tämä on kertomus siitä, kuinka taivas ja maa saivat alkunsa silloin kun ne luotiin. (2) Siihen aikaan, kun Herra Jumala teki maan ja taivaan. [...].”}}

Näin jakeen 4 alkuosa (1) on ensimmäisen kertomuksen loppu ja jakeen loppuosa (2) on toisen kertomuksen alku. Tämä yleinen väite on Kitchenin mukaan virheellinen. Kyseessä on yleinen hepreassa, latinassa ja kreikassa esiintyvä kirjallinen tyylikeino: kiasmus. Kiasmus on ilmaisu, jonka rakenteessa toistuu teema A B B A. Esimerkiksi käyvät Jeesuksen sanat Matteuksen 19. luvussa:

{{sitaatti|“Mutta monet ensimmäiset(A) tulevat olemaan viimeisiä(B) ja viimeiset(B) ensimmäisiä(A).”| {{rp|Matt. 19:30}}}}
Rakenne on siis: A B B A.

Sama toistuu ensimmäisen Mooseksen kirjan toisen luvun neljännessä jakeessa:

{{sitaatti|“Tämä on kertomus siitä, kuin taivas ja maa(A) saivat alkunsa silloin kun ne luotiin(B). Siihen aikaan, kun Herra Jumala teki(B) maan ja taivaan(A).”}}

Neljännessä jakeessa on siis tyylipuhdas kirjallinen kiasmus: A B B A. Myös ilmaisu “taivas ja maa” saa käänteisen vastineensa ilmaisusta “maa ja taivas”. Rakenne on sama: A B B A. Kyseessä on Lähi-Idän tapa ilmaista asia tyylikkäästi: kaksinkertainen kiasmus. Ensimmäisen Mooseksen kirjan kaksi ensimmäistä lukua ovat siis kirjallinen kokonaisuus, eikä väkisin yhdistelemällä saatu kertomus.

==1. ja 2. lukujen väitetty ristiriitaisuus==

Lisäksi on helppo vastata väitteeseen ensimmäisen Mooseksen kirjan kahden ensimmäisen luvun ristiriitaisuudesta.

Koska on ajateltu, että 1. Moos. 1 ja 2 ovat väkisin yhteen liitettyjä myyttejä on myös oletettu, että ne ovat ristiriitaisia. Luvuissa on nähty erilainen luomisjärjestys.

Ensimmäisessä luvussa luomisen järjestys on seuraava: (1) taivas ja maa, (2) kasvit ja eläimet ja (3) ihminen. Toisessa luvussa järjestys olisi (1) maa ja taivas, (2) Adam, (3) kasvit ja eläimet ja (4) Eeva. Näin ensimmäisessä luvussa Adam luodaan kasvien ja eläinten jälkeen, kun taas toisessa luvussa Adam luodaan ennen kasveja ja eläimiä.

Kuitenkaan juutalaiset oppineet eivät koskaan nähneet tässä mitään ristiriitaa tai ongelmaa. Mistä on kyse?

Kyse on heprean verbien aikamuodoista. Toisen luvun teksti voidaan lukea joka (a) “[...] Herra Jumala muovasi maasta kaikki villieläimet ja kaikki taivaan linnut [...].” tai sitten (b) “[...] Herra Jumala oli muovannut maasta kaikki villieläimet ja kaikki taivaan linnut [...]” [ja vei ne ihmisen luo]. Selitys on se, että heprean kieli ei erottele imperfektiä (esim. muovasi), perfektiä (on muovannut) ja pluskvamperfektiä (oli muovannut) niin kuin suomi ja useimmat suomalaisille tutut kielet. Raamatun heprea erottelee toisistaan ainoastaan menneen ajan ja tulevan tai nykyisen ajan. Heprean aikamuotojen (oikeammin aspektien) määrittely ja nimeäminen on hyvin monimutkaista, mutta voidaan vetää mutkia vähän suoriksi ja sanoa, että Raamatun hepreassa on kaksi pääasiallista aikamuotoa ja kaksi näistä johdettua sivuaikamuotoa. Menneen ajan pääaikamuotoa kutsutaan kielioppitraditiosta riippuen perfektiksi (eri asia kuin suomen perfekti!) tai afformatiivikonjugaatioksi (lyhenne AK). Tulevan tai nykyisen ajan pääaikamuotoa puolestaan kutsutaan imperfektiksi (eri kuin suomen imperfekti!) tai preformativikonjugaatioksi (lyhenne PK). Omituinen piirre on se, että kun AK-muodon eteen kiinnitetään ''ja''-sana, syntyy sivuaikamuoto AK consecutivum eli perfectum consecutivum, jonka merkitys on päinvastainen eli se kuvaa tulevaa tai nykyistä aikaa. Vastaavasti PK-muodon merkitys kääntyy päinvastaiseksi, kun sen eteen kiinnitetään ''ja''-sana ja muutetaan vähän vokaaleja. Tällöin syntyvän menneen ajan sivuaikamuodon nimitys on PK consecutivum tai imperfectum consecutivum tai narratiivi.

Valinta samanmerkityksisten pää- ja sivuaikamuotojen välillä liittyy lähinnä sanajärjestykseen. Lisäksi narratiivi on nimensä mukaisesti (latinan ''narrare'' = kertoa) erityisen yleinen kertovissa historiateksteissä kuten ensimmäisessä Mooseksen kirjassa ja Kuningasten kirjoissa. Mitään oleellista merkityseroa pää- ja sivuaikamuodon välillä ei voida osoittaa. Täysin kontekstista eli asiayhteydestä riippuu, onko narratiivi tai AK käännettävä suomeksi imperfektillä, perfektillä vai pluskvamperfektillä. <ref> Mikä tahansa Raamatun heprean kielioppi, ks. esim. Ernst, Alexander B. 2015: Kurze Grammatik des Biblischen Hebräisch. Neukirchen-Vluyn: Neukirchener Verlagsgesellschaft mbH. § 28k & §29d.</ref> Puheena olevassa kohdassa 1. Moos. 2:19 ratkaisee siis, suhtautuuko kääntäjän esiymmärrys Raamatun tekstiin jo lähtökohtaisesti sisäisesti ristiriitaisena vai edes potentiaalisesti ristiriidattomana. Jos tekstille annetaan mahdollisuus, täytyy valita käännökseen pluskvamperfekti eli '''''oli muovannut'''''.

Jo Luther, joka oli kielellisesti lahjakas heprean osaaja, ymmärsi tämän, ja käänsi ylistetyssä Raamatun saksannoksessaan jakeeseen 2:19 alkutekstin narratiivimuodon ''wajjīṣær'' pluskvamperfektillä ''gemacht hatte''. Nykyisissä ''Lutherbibelin'' versioissa, jotka Saksan protestanttinen kansankirkko on "tarkistanut", viimeksi vuonna 2017, pluskvamperfektin tilalle on vaihdettu tässä kohtaa imperfekti ''machte''. Suomenkielisen Biblian käännöskomitea 1770-luvulla luotti Raamatun arvovaltaan, ja Bibliassa lukeekin: "Herra Jumala oli tehnyt maasta kaikkinaiset eläimet kedolle". Samoin toimii ruotsinkielinen Kaarle XII:n Raamattu. Uudemmista käännöksistä pluskvamperfektiä käyttää mm. ruotsinkielinen Folkbibeln, englanninkieliset English Standard Version ja New International Version sekä Suomen tunnustuksellisen luterilaisen kirkon uusi suomennos.

Joku saattaa vedota nyt hellenistijuutalaisten laatimaan varhaiseen Vanhan testamentin kreikannokseen Septuagintaan ja huomauttaa, että Septuaginta kääntää ''wajjīṣær''-muodon aoristilla ''éplasen''. Aoristi on kreikan vaikeasti hahmotettava ja monikäyttöinen aikamuoto, joka useimmin suomennetaan imperfektillä. Jos ylipäätään halutaan antaa auktoriteettiasema Septuagintan tekemille tulkinnoille, voidaan järkeillä seuraavasti. Vaikka kreikassa oli olemassa myös erillinen pluskvamperfekti, sen käyttö oli käymässä harvinaiseksi, ja muutenkin aikamuotojen käyttö niin kuin muidenkin kielioppisääntöjen noudattaminen oli myöhäisessä ja monin tavoin rappeutuneessa koineekreikassa, jota Septuaginta ja Uusi testamenttikin edustaa, erittäin horjuvaa.

Mielenkiintoista on myös huomata, että Septuaginta käyttää muualla aoristia kohdissa, joissa mm. 1992 ja 1933 käännöksetkin käyttävät mukisematta pluskvamperfektiä. Näin esim. 1. Sam. 28:3. Konteksti jakeelle on, että kuningas Saul jahtaa Daavidia ja kun ei onnistu saamaan tätä kiinni, hän myöhemmin luvussa 28 etsii käsiinsä En-Dorin noidan pyytääkseen tältä apua. Jae 3 on parenteettinen välihuomio, jossa todetaan, että Samuel oli kuollut ja Saul oli karkottanut noidat maasta (oikeastaan hän oli ajanut heidät maan alle ja ainakin yksi noita maassa oli vielä jäljellä, kuten myöhemmin luvussa selviää). Äsken vääräksi todetulla, pluskvamperfektin torjuvalla logiikalla tämäkin pitäisi kääntää niin, että Samuel kuoli (vaikka hän oli oikeasti kuollut jo edellä luvussa 25) ja että Saul karkotti noidat maasta (juuri kun hän oli aikeissa lähettää ja hetken päästä lähettääkin miehiä etsimään noitaa, jolta kysyä apua). Kuitenkaan tässä kohtaa 1992 ja 1933 käännöksetkään eivät käytä imperfektiä vaan pluskvamperfektiä, jolloin käännökseen ei synny sisäistä ristiriitaa. Kuka tahansa heprean tai eksegetiikan professori sanoisi, että konteksti edellyttää pluskvamperfektin valintaa käännökseen. Näyttää siltä, että luomiskertomus houkuttaa kääntäjiä kieliopin vääntelyyn ja tyhjien ristiriitojen sorvailuun enemmän kuin kuningas Saulin ammoinen amokjuoksu. Jos me annamme Raamatun auktoriteetille edes mahdollisuuden, valitsemme pluskvamperfektin ja voimme todeta Nietzscheä mukaillen, että ristiriita on kuollut. Der Widerspruch ist tot.

Edelleen joku saattaa kysyä, miksi edeltävässä jakeessa (1. Moos. 2:18) Jumala sanoo tulevassa aikamuodossa (PK): "Minä teen hänelle kumppanin" ja pian hän kärrää Adamille eläimiä kumppaniehdokkaiksi nähtäville, vaikka juuri totesimme, että eläimet oli luotu jo ennen Adamia. Selitys on tässä: Herra, kaikkitietävä Jumala, tiesi jo etukäteen, ettei mikään eläimistä kelpaisi Adamille sopivaksi kumppaniksi ja avuksi, joka kuitenkin Adamille oli tarpeen. Hän kuitenkin toi ne Adamille nähtäväksi, ilmeisesti sen takia, että tämä saisi valita. Hän valitsi naisen, Eevan. Jos Herra ei olisi antanut valita, Adam olisi ehkä jossain vaiheessa syyttänyt Herraa: "Tällaisen kumppanin sä mulle annoit, hirveän riivinraudan, etkä antanut edes valita! Olisin halunnu mieluummin vaikka koiran tai kirahvin!" Jumalan toimintatapa oli siis erittäin mielekäs, ja auttoi Adamia ymmärtämään, kuinka hienon ja arvokkaan ja sopivan kumppanin Luoja oli antanut hänelle. Huomaamme myös, että tuleva aikamuoto Jumalan repliikissä jakeessa 18 viittaa Eevan luomiseen eikä eläimiin, jotka oli jo luotu.

Vielä on syytä huomata, että ns. toinen luomiskertomus luvussa 2 kertoo asiat Adamin näkökulmasta, siinä missä ns. ensimmäinen luomiskertomus antaa universaalimman ja yleisluontoisemman kuvauksen. Luvussa 2 siis ikään kuin zoomataan Adamiin. Pluskvamperfekti ratkaisee myös jakeen 1. Moos. 2:9.

==Yhteenveto==

Yhteenvetona edeltävästä voidaan todeta:
# Raamatun luomiskertomus ei ole kopio pakanallisesta myytistä.
# Vedenpaisumuskertomus on myös säilynyt itsenäisesti.
# Raamatun sanoma kielten sekoituksesta on säilynyt itsenäisenä traditiona.
# 1. Moos. 1-2 muodostaa kirjallisen kokonaisuuden, eikä ole mielivaltaisesti yhdistelty pakanallisista myyteistä
# Lisäksi heprean kieliopin kannalta on selvää, että 1. Moos. 1-2 voidaan myös lukea johdonmukaisena esityksenä ilman ristiriitoja.
# Mesopotamialaiset myytit ja ensimmäisen Mooseksen kirjan eleetön kuvaus pohjautuvat mahdollisesti yhteen ja samaan traditioon. Patriarkat tulivat Israelin maahan juuri Mesopotamiasta. Kuitenkaan Ensimmäisen Mooseksen kirjan alun tai Lähi-Idän myyttien välillä ei ole tapahtunut suoraa kopiointia. 1. Moos. 1-11 on vanhinta heprealaista perimää.

== Viitteet ==
{{viitteet}}

[[Luokka:Historia]][[Luokka:Raamattu]]

Eliömaailma rappeutuu -kirjan kritiikki

2020-09-02T23:42:09Z

Philologos: Oikolukua

[[Eliömaailma rappeutuu (kirja)]] artikkelissa on referoitu kirjassa esitetty argumentaatio. Tässä artikkelissa käsitellään kirjan argumentteja vastaan esitettyä kritiikkiä.

== Tiettyjen lajien pitkäikäisyys kumoaa geneettisen entropian ==

Sanfordin pääväite ei ole, että kaikki olisi nopeasti kuolemassa sukupuuttoon, vaan että uusdarvinistinen teoria on todistusaineiston perusteella väärä. Jos meillä on vain uusdarvinistisen teorian mukaiset mutaatio ja luonnonvalinta, kaikki lajit on tuomittu sukupuuttoon, elleivät ole kuolleet jo. Geneettiselle entropialle voi kuitenkin olla muitakin vastavoimia kuin luonnonvalinta, kuten Jumala, avaruusolio tai jokin vielä tuntematon luonnonvoima.<ref name="s162">Sanford, s. 162</ref>

Jos geneettiselle entropialle ei ole vastavoimaa, syy sille, miksi me olemme olemassa, on se, ettemme ole olleet täällä vielä niin kauaa, että olisimme ehtineet rappeutua sukupuuttoon. Tämä sopii hyvin yhteen Raamatun ilmoittaman aikakehyksen kanssa, vaikka se onkin evoluutioteoriaan uskovien parissa pilkan kohteena.<ref name="s162" />

=== Hiirten pitäisi rappeutua ihmisiä nopeammin, mutta silti hiiret ovat hyvin elinvoimaisia ===

Tämä ei ole looginen oletus. Hiirillä on lyhyempi sukupolvi kuin ihmisillä, mutta vastaavasti mutaatioita kertyy vähemmän sukupolvessa. Sanfordin mukaan hiirten mutaatiovauhti yksilöä kohden vuodessa ei ole sen suurempi kuin ihmisellä, joten yhteen hiirisukupolveen osuu vähemmän mutaatioita. Lisäksi ihmisellä valinta tulee mahdolliseksi vain noin 20-30 vuoden välein, samalla kun hiirellä valintakierroksia on joitain satoja. Näin valinta voi toimia tehokkaammin hiirillä ja ihminen tulisi kuolemaan sukupuuttoon hiirtä aiemmin.<ref>Sanford, s. 162-163</ref>

=== Bakteereja ja viruksia ei pitäisi olla enää olemassa ===

Bakteereihin pätee sama kuin hiiriin, mutta vielä enemmän: siinä missä jokainen ihminen saa syntyessään noin 100 mutaatiota, yksi bakteeri saa mutaation noin joka tuhannes sukupolvi (eli joka tuhannes solunjakautuminen). Valintaa tapahtuu jokaista solunjakautumista kohti, eli jokaista mutaatiota kohti on tuhat valintakierrosta. Näin ollen bakteereilla tilanne on päinvastainen kuin ihmisellä, jolla on sataa mutaatiota kohti yksi valintakierros. Bakteeritkin tosin rappeutuvat lopulta, koska suurin osa mutaatioista on valinnalle näkymättömiä lähes neutraaleja muutoksia.<ref name="s163">Sanford, s. 163</ref>

Influenssa- ja ebolavirusten kaltaiset RNA-virukset taas ovat erityistapauksia, sillä niillä on suuri mutaatiovauhti ja lyhyt lisääntymisaika. Suuri mutaatiovauhti johtuu RNA:n korjausentsyymien puuttumisesta. Influenssavirukset kuolevatkin sukupuuttoon vuosisadassa ja ebola-virukset joskus vain muutamassa kuukaudessa.<ref name="s163" />

Nämä virukset voivat kuitenkin olla luonnollisissa varastoissa pitkiä aikoja horrostilassa. Laboratorioissa käytetään pakastimia, sillä elävät viruskannat ovat epävakaita. Luonnossa pakastinta vastaa jäätyminen, kuivuminen, puolittainen lepotila tai itiöinti. Näissä luonnollisissa varastoissa virukset viettävät myös jopa vuosisadan, ja kasvavat sitten vaikkapa vuoden aktiivisesti. Näin ollen niiden pitkä ikä ei kerro mutaatioiden ja solunjakautumisten suuresta määrästä.<ref>Sanford, s. 163-164</ref>

== Megahyödylliset mutaatiot ==

'''Jos vaikkapa yhden nukleotidin korvautuminen kasvattaisi genomin informaatiosisältöä, se voisi kumota 30 miljoonaan nukleotidiin tulevat vahingolliset muutokset.'''

Esimerkiksi geeniduplikaation tapauksessa duplikaatio ei itsessään lisää geneettistä informaatiota, ennen kuin yksittäiset hyödylliset pistemutaatiot kertyvät siihen yksi kerrallaan. Tällainen näkemys vaatii erittäin reduktionistista näkemystä genomista: genomi on vain joukko geenejä ja yksittäisiä DNA-koodin kirjaimia, ja kaikki geenit ja DNA-koodin kirjaimet ovat lisäystä aiempaan. Tämän mallin mukaan kaiken on täytynyt kehittyä vähitellen kuin hiekkakeko hiekanjyvä kerrallaan. Tämä on evoluutioteorian ytimessä.<ref>Sanford, s. 164</ref>

Mutaatioiden vaikutukset ovat myös hyvin epäsymmetrisiä. Tappavien mutaatioiden vastapainoksi ei ole erittäin hyödyllisiä mutaatioita. Keskimäärin yhden nukleotidin korvautuminen voisi lisätä informaatiota kolmasmiljardisosalla: vaikutukset vaihtelevat, mutta eivät niin paljoa, että voisi perustellusti olettaa yhden muutoksen lisäävän läheskään prosentin verran genomin informaatiosisältöä.<ref name="s165">Sanford, s. 165</ref>

Tällä logiikalla myös sata megahyödyllistä mutaatiota voisi korvata koko kolmen miljardin nukleotidin genomin. Tämä olisi kuin yrittäisi kehittää kirjaa poistamalla tuhat kirjainta aina jokaista lisättyä kirjainta kohden. Oletus harvoista megahyödyllisistä mutaatioista korvaamassa miljoonien haitallisten mutaatioiden vaikutus johtaakin järjettömiin johtopäätöksiin.<ref name="s165" />

=== Antibioottiresistenssi ja samojedinkoiran karvaton muunnos ===

On olemassa esimerkkejä mutaatioista, jotka nostavat eliön kelpoisuuden nollasta yhteen. Esimerkiksi bakteereille antibioottiresistenssin aikaansaavat kromosomistomutaatiot ja kuumille seuduille viedyn samojedinkoiran karvattomaksi tekemä mutaatio. Jos antibioottia on ympäristössä, ilman antibioottiresistenssiä bakteeri ei voi elää lainkaan, samoin kuin arktinen koiralaji ei voi elää kuumilla seuduilla, ellei sen karvoitus poistu.<ref name="s166">Sanford, s. 166</ref>

Näissä kummassakin esimerkissä on kuitenkin kyse toiminnon tuhoavasta muutoksesta. Muutos on myös hyödyllinen vain muuttuneeseen ympäristöön nähden ja mutantit ovat parempia vain kuolleisiin lajitovereihinsa nähden. Tässä ei ole kyse genomin rakentamisesta tai korkeampien elämänmuotojen kehittämisestä.<ref name="s166" />

Evoluutioteoreetikot ovat kuitenkin pitäneet korkeampien elämänmuotojen kehittymistä ja uusiin olosuhteisiin sopeutumista samana asiana, mutta selvästi voidaan nähdä, että kyse on eri asioista. Uusiin olosuhteisiin voi sopeutua menettämällä informaatiota tai jopa elimiä, millä mekanismilla taas ei kehitetä korkeampia genomeja.<ref name="s166" />

=== Homeoboksi-geenit ===

Homeoboksi-geeneihin tulevat mutaatiot voivat vaikuttaa rajusti eliön kehitykseen saamalla elimet järjestymään uudella tavalla. Yksi mutaatio voi vaikkapa siirtää hyönteisen tuntosarven jalan paikalle. Nämä muutokset ovat saaneet aikaan uuden spekulaation alan, jota kutsutaan evodevoksi (evolutionary development), ja näiden oletetaan tarjoavan evoluutiolle väylän suuriin hyppäyksiin eteenpäin.<ref>Sanford, s. 166-167</ref>

Teoriassa voimmekin todeta, että jotkin tällaiset homeoboksi-geeneihin tulevat muutokset voivat olla hyödyllisiä, jopa merkittävästi. Tähän mennessä esitetyt todelliset esimerkit näistä ovat kuitenkin olleet erittäin vahingollisia. Esimerkiksi jalan paikalle kasvanutta tuntosarvea kärpänen ei pysty käyttämään jalkana eikä tuntosarvena. Homeoboksi-geenillä aikaansaatu ylimääräinen siipiparikin on hyödytön, koska se ei liity lihaksiin. Tällaiset kärpäset tuskin pystyvät lentämään.<ref>Sanford, s. 167</ref>

== Kohinaa voi tasoittaa ==

'''Jos oletetaan äärettömän kokoinen populaatio, joka on täydellisen homogeeninen, ja lisäksi rajattomasti aikaa ja tasainen ja jatkuva kohina, voidaan olettaa kohinan vaikutusten tasoittuvan ja jopa lähes neutraalien mutaatioiden olevan valittavissa.'''

Populaatioiden koko ei kuitenkaan ole ääretön, ihmisen tapauksessa evoluutiohistorian aikana sen oletetaan olleen vain noin 10 000 yksilöä, nämä vieläpä ehkä sadassa noin sadan yksilön heimossa. Populaatio ei siis ole ollut homogeeninen. Kohina ei myöskään ole tasaista, vaan erittäin vaihtelevaa. Siihen vaikuttavat ilmasto-olosuhteet, taudit, muutokset ravitsemuksessa ja sodat. Eri heimoille osuvat eri kohinan tekijät.<ref name="s168">Sanford, s. 168</ref>

Kun haitallisia mutaatioita kertyy perimään, kelpoisuus vähenee ja näin genetiikasta riippumattoman kohinan, esimerkiksi luonnonkatastrofien, vaikutus suhteessa kasvaa. Voimakas kohina myös pysäyttää valinnan ja ennen kuin kohina voisi tasoittua, valintatapahtumia pitäisi tapahtua hyvin paljon. Pienissä populaatioissa ainoa vaihtoehto on levittää tätä useamman sukupolven yli, mutta ennen kuin kohinan tasoittumista ehkä tapahtuisi, olisi populaatio jo kuollut sukupuuttoon.<ref name="s168" />

== Mutaation ja luonnonvalinnan osoittaminen kykenemättömäksi luoda nykyistä eliömaailman monimuotoisuutta ei uhkaa evoluutiota, sillä on olemassa vaihtoehtoisia teorioita ==

Mutaation ja luonnonvalinnan lisäksi ei kuitenkaan ole varteenotettavaa vaihtoehtoista selitysmallia informaation spontaanille synnylle. On olemassa erilaisia mutaatioita ja valinnan tyyppejä, mutta lopulta nekin ovat vain mutaatio ja valinta -mekanismeja. ”Ilman naturalistista mekanismia evoluutio ei merkittävästi poikkea uskonnosta.”<ref name="s169">Sanford, s. 169</ref>

Darwinin ainoa todella uusi idea oli, että luonnonvalinta saattaisi olla merkittävin luova voima luonnossa. Hänellä ei kuitenkaan ollut käsitystä genetiikasta tai mutaatioista, joten hän ei tiennyt, mitä valittaisiin tai mitä oltaisiin luomassa. Hänen ajatuksensa oli näin ollen vain filosofinen näkemys, ja vasta populaatiogenetiikan alan syntymisen jälkeen kyse oli tieteen näköisestä toiminnasta.<ref name="s169" />

Monet pitävät myös suunnitteluteoriaa mahdottomana tieteellisesti tutkittavaksi. Mutaatio ja valinta ovat kuitenkin biologisen suunnitteluteorian niin sanottu nollahypoteesi, eli näkemys, ettei ole suunnittelua. Nollahypoteesin kumoaminen on selvää näyttöä itse hypoteesin puolesta, näin ollen kaikki se näyttö, joka osoittaa, ettei mutaatio ja luonnonvalinta ole perimää rakentava tai edes säilyttävä mekanismi, on näyttöä suunnitteluteorian puolesta.<ref>Sanford, s. 169-170</ref>

== Letters to creationists -blogin kritiikki ==

Letter’s to creationists -blogin pitäjä Scott Buchanan kritisoi Sanfordin teosta blogissaan<ref name="stan4">{{Verkkoviite | Nimeke = | Osoite = <nowiki>https://letterstocreationists.wordpress.com/stan-4/</nowiki> | Viitattu = 25.7.2020 | Selite = | Tekijä = Scott Buchanan | Julkaisija = | Ajankohta = 2010}}</ref>, ja Sanford vastasi blogin pitäjälle<ref name="sanford_vastine">{{Verkkoviite | Nimeke = Kriitikko ei välitä tosiasioista Genetic Entropy -kirjan arviossaan | Osoite = https://luominen.fi/kriitikko-ei-valita-tosiasioista-genetic-entropy-kirjan-arviossaan | Viitattu = 4.7.2020 | Selite = | Tekijä =Dr John Sanford | Julkaisija = luominen.fi | Ajankohta = }}</ref>, jonka jälkeen Buchanan vastasi tähän Sanfordin vastineeseen.<ref name="ltc13">{{Verkkoviite | Nimeke = | Osoite = <nowiki>https://letterstocreationists.wordpress.com/gen_entropy/</nowiki> | Viitattu = 25.7.2020 | Selite = | Tekijä = Scott Buchanan | Julkaisija = | Ajankohta = 2013}}</ref>

Buchananin vastine alkaa kirjoituksen taustan kuvauksella, jossa kerrotaan hänen ja Sanfordin käyneen kirjeenvaihtoa aiheesta. Valitettavasti kirjeenvaihtoa ei ole julkaistu. Tämän jälkeen kirjoitus keskittyy muutamaan Sanfordin vastineessa esitettyyn kohtaan.

=== Muiden tutkijoiden näkemykset ja ihmisen perimän nykyinen rappeutuminen ===

Alla on referoitu ensin blogin argumentaatio ja sitten esitetty tämän näkemyksen kritiikki

==== Argumentit ====

Buchananin mukaan useiden tutkimusten perusteella, kun luonnonvalinnan normaali toiminta estetään, populaatioiden kelpoisuus laskee. Tällaisia kokeita kutsutaan mutaatioiden kerrytyskokeiksi. Jos taas luonnonvalinta toimii normaalisti ja populaation koko on suhteellisen iso, kelpoisuuden heikkenemistä ei havaita. Buchananin mukaan se, että perimät rappeutuvat mutaatioiden kerrytyskokeissa, ei ole näyttöä siitä, että perimät rappeutuisivat luonnonvalinnan toimiessa normaalisti.<ref name="ltc13" />

Buchananin mukaan myös se, että ihmisen perimä rappeutuu, pätee vain nykyaikaan, eikä menneisyyteen. Näin siksi, että nykyään ihmispopulaatiolla on menossa eräänlainen mutaatioiden kerrytyskoe, sillä luonnonvalintaa ei ole, ja jälkeläisten määrä on monin paikoin pieni, lääketiede on kehittynyt ja ympäristössä on uusia mutageenejä. Aiemmin syntyvyys ja lapsikuolleisuus oli taas suurta. Buchananin mukaan James Crow on myös todennut, että hänen kommenttinsa ihmisen perimän rappeutumisesta pätevät vain muutaman viime vuosituhannen ajalle.<ref name="ltc13" />

Sanford myös esittää Buchananin mukaan Crow’n argumentaation harhaanjohtavassa valossa, sillä hänen mukaansa Sanford esittää, että Crow’n kommentit tukisivat hänen argumenttiaan siitä, että perimät rappeutuvat riippumatta luonnonvalinnasta. Aluksi Sanford toteaa Crow’n selittävän ihmisen perimän rappeutumisen olemattomalla luonnonvalinnalla, mutta ei myöhemmin enää kirjassaan tuo tätä esiin viitatessaan Crow’n argumentteihin.<ref name="ltc13" />

Sama ongelma pätee Buchananin mukaan myös Sanfordin muihin viittauksiin eri tutkijoihin esim. Lynchin vuoden 2010 tutkimukseen. Nämä tutkijat ovat Buchananin mukaan havainneet, että jos luonnonvalintaa ei ole, perimät rappeutuvat tai sitten havaitsevat liiaksi yksinkertaistetuissa malleissaan perimien rappeutuvan, vaikka näin ei todellisuudessa tehtyjen havaintojen perusteella käy. Tulisikin siis näihin malleihin uskomisen sijaan korjata näitä malleja.<ref name="ltc13" />

Buchananin mukaan millä tahansa aikavälillä tutkittaessa suuria populaatioita, joissa luonnonvalinta toimii, yleinen sääntö on, etteivät ne rappeudu. Joitain poikkeuksia voi olla. Sanfordin mallit eivät siis vastaa todellisuutta, mutta Buchanan ei osaa tarkemmin sanoa, missä niiden ongelma on.<ref name="ltc13" />

==== Kritiikki ====

Buchananin tavoitteena näyttää olleen löytää selvää näyttöä Sanfordin argumentaation tueksi, mikä on sinänsä hyvä tavoite. Hitaasti etenevä rappeutuminen ei kuitenkaan ole helppo tutkimuskohde, eikä siten voida olettaa siitä löytyvän helposti kristallinkirkasta näyttöä melkein mistä vain.

Toisaalta Buchanania kovasti huolestuttaa se, että Sanford viittaa moniin tutkijoihin, jotka pitävät evoluutioteoriaa pätevänä ja käyttää heidän tutkimustensa tuloksia oman argumentaationsa tukena. Näiden tutkijoiden omat johtopäätökset eivät kuitenkaan ole ainoat mahdolliset johtopäätökset, joita tutkimusten aineistoista voidaan tehdä. Vaikka Sanford ei joka välissä toteakaan viittaamiensa tutkijoiden pitävän evoluutioteoriaa pätevänä, ei kirjassa edes vihjailla muusta. Liitteessä 1 Sanford siteeraa tutkijoita ja kommentoi ottamiaan lainauksia, ja näiden perusteella viimeistään on selvää, että tutkijat ovat pitäneet evoluutioteoriaa pätevänä.

Kimurasta Sanford esimerkiksi toteaa:

{{lainaus|Hänen teoriansa johti hänet kuitenkin paradoksaalisesti uskomaan, että suurin osa mutaatioista on valinnan ulottumattomissa. Näin suurin osa geneettisestä informaatiosta on merkityksetöntä, ja suurin osa evoluutiosta tapahtuu valinnasta riippumatta. Koska Kimura oli täysin sitoutunut Aksioomaan, hän ei ilmeisesti koskaan harkinnut sitä vaihtoehtoa, että hänen hinta-argumenttejaan voitaisiin järkevästi käyttää todisteena Aksioomaa vastaan.|Sanford<ref>Sanford, s. 137</ref>}}

Suurempi syntyvyys ja lapsikuolleisuus ei kuitenkaan pelasta ihmistä rappeutumiselta monistakaan syistä – pistemutaatioita tulee silti runsaasti jokaiseen ihmiseen ja poistuma on paljolti satunnaista, eikä riipu geneettisestä paremmuudesta. Ei ole myöskään uskottavaa, että nykyiset mutageenit olisivat reilusti yli tuhatkertaistaneet pistemuutaatioiden ilmenemisen. Esimerkiksi Haldanen mukaan valinnalla voitaisiin poistaa noin 10% ihmispopulaatiosta sukupolvessa<ref name="haldane1957">{{Lehtiviite | Tekijä = Haldane, J.B.S. | Otsikko = The cost of natural selection. | Julkaisu = J. Genetics | Ajankohta = 1957 | Numero = 55 | Sivut = 511-524 | Tunniste = | Viitattu = }} </ref>, joten mutaatioita voisi kertyä vain keskimäärin 0,1 syntynyttä ihmistä kohden.

Sanford on myös tehnyt tutkimusta, joka tarjoaa kokeellista näyttöä rappeutumisesta – [[Eliömaailma_rappeutuu_(kirja)#Geneettisen_entropian_validointi_todellisissa_populaatioissa|H1N1-virukset]] ja lisäksi rappeutumisesta on näyttöä myös [[Eliömaailma_rappeutuu_(kirja)#Geneettisen_entropian_validointi_todellisissa_populaatioissa|Lenskin bakteerikokeissa]]. Buchananin näkemyksen pohjana näyttää olevan mielivaltainen käsitys siitä, miten rappeutumisen pitäisi näkyä ollakseen todellista, ja usko luonnonvalintaan taikasauvana, joka hoitaa kyllä rappeutumisongelman, vaikkei tiedettäisi miten. Luonnonvalinta on ilmiönä todellinen, ja sillä on myös todelliset rajoituksensa, joita voidaan tutkia ja on tutkittukin. Kaikkivaltias voima se ei ole.

=== Ihmisen eliniät ovat viime aikoina kasvaneet ===

==== Argumentit ====

Buchananin mukaan ympäristötekijät selittävät viimeisten vuosisatojen aikana nähdyn keskimääräisten elinikien nousun, mutta tätä aiemmin eliniät ovat pysyneet hyvin vakaina, eikä maksimi-ikä ole muuttunut viimeiseen kolmeen tuhanteen vuoteen. Nämä osoittavat hänen mukaansa, ettei ihmisen perimä ole rappeutunut.<ref name="ltc13" />

==== Kritiikki ====

Samanlaisen päätelmän ihmisten elinikien pysymisestä vakaana voi tehdä ekstrapoloimalla Eliömaailma rappeutuu -kirjan kaaviota sivulla 114 ajassa eteenpäin. Näin ollen Buchanan ja Sanford näyttävät olevan ilmiöstä samaa mieltä ja kyse on vain Buchananin käsityksestä siitä, millaiselta rappeutumisen pitäisi näyttää ollakseen totta ja kuinka todistusaineisto ei sovi tähän hänen käsitykseensä.

=== Geneettinen entropia ei näy luonnossa ===

==== Argumentit ====

Buchananin mukaan antiikin kreikkalaisten kuvaukset kasveista ja eläimistä eivät viittaa siihen, että lajien kelpoisuus olisi ollut tuolloin 2000–3000 vuotta sitten suurempi, joten laaja-alaista geneettistä entropiaa ei nähdä viimeisten reilun parin tuhannen vuoden aikana. Myöskään jyrsijät eivät ole sen rappeutuneempia nyt kuin 10 000 sukupolvea sitten.<ref name="ltc13" />

Sanfordin kirjassaan esittämistä rappeutumiskäyristä näkyy, että rappeutuminen hidastuu merkittävästi ajan kuluessa. Buchananin mukaan tämä on ”genomit rappeutuvat, mutta me emme voi nähdä sitä”-argumentti.<ref name="ltc13" />

==== Kritiikki ====

Selkeästi edelleen rappeutuminen ei tuota sellaisia vaikutuksia, joita Buchanan odottaa näkevänsä, että alkaisi uskoa geneettiseen entropiaan. [[Eliömaailma_rappeutuu_(kirja)#Geneettisen_entropian_validointi_todellisissa_populaatioissa|H1N1-kokeilla]] on kuitenkin saatu kokeellista todistusaineistoa perimän rappeutumisesta ja [[Eliömaailma_rappeutuu_-kirjan_kritiikki#Tiettyjen_lajien_pitkäikäisyys_kumoaa_geneettisen_entropian|on olemassa syynsä, miksi rappeutumista ei nähdä yhtä rajusti kaikilla eläimillä]].

=== Simulaatioiden käyttö ja fossiiliaineiston näyttö ===

==== Argumentit ====

Buchananin mukaan simulaatio-ohjelmilla voidaan saada sellainen simulaatio aikaan, joka osoittaa kaikenlaisten lajien rappeutuvan ideaalisesta lähtötilanteesta. Buchanan ei kuitenkaan pidä tätä hyvänä näyttönä geneettisestä entropiasta, sillä fossiiliaineistosta nähdään, että esimerkiksi kalat ovat pysyneet hyvin samanlaisina viimeiset 400 miljoonaa vuotta, matelijat 200 miljoonaa vuotta, joten edes jossain määrin merkittävää geneettistä entropiaa voidaan puolustaa vain nuoren maan näkökulmasta käsin.<ref name="ltc13" />

==== Kritiikki ====

Jos eliömaailma on ollut olemassa hyvin pitkiä aikoja (ainakin satoja miljoonia vuosia), [[Eliömaailma_rappeutuu_-kirjan_kritiikki#Tiettyjen_lajien_pitkäikäisyys_kumoaa_geneettisen_entropian|tarvitaan Sanfordin argumentaation perusteella rappeutumiselle jokin luonnonvalinnasta riippumaton vastavoima]]. Sanfordin argumentaatio ei siis ole ristiriidassa muiden tieteenalojen todistusaineiston kanssa, vaikka ne onkin Buchananin sanoin vaikea sovittaa yhteen<ref name="ltc13" />.
H1N1-viruksen tapauksessa [[Eliömaailma_rappeutuu_(kirja)#Geneettisen_entropian_validointi_todellisissa_populaatioissa|on voitu vahvistaa simulaatioiden tulosten vastaavan biologista todellisuutta]]. Kritiikillä olisi huomattavasti enemmän arvoa, jos kerrottaisiin, miltä osin simulaatiokokeissa käytetyt parametrit eivät vastaa biologista todellisuutta.

=== Duplikaatioilla on biologisia vaikutuksia ===

==== Argumentit ====

Buchananin mukaan duplikaatioiden biologiset vaikutukset eivät ole niiden päämerkitys, vaan se, että ne tarjoavat väylän genomin koon kasvulle ja uusien geenien synnylle. Buchananin mukaan Sanfordin argumentit geeniduplikaatioiden mahdollisuuksista ovat virheellisiä.<ref name="ltc13" />

Näitä Buchanan on käsitellyt alkuperäisessä kritiikissään. Buchanan esittelee kolme esimerkkiä duplikaatioista, joiden vaikutus on ollut hyödyllinen ja toteaa, etteivät kreationistit ole voineet osoittaa duplikaatioiden synnyttämää mahdollisuutta genomin koon ja informaation kasvattamiseksi virheelliseksi.<ref name="stan4" />

==== Kritiikki ====

Sanford myöntää, että [[Eliömaailma_rappeutuu_(kirja)#Liite_4:_Voivatko_geeniduplikaatio_ja_polyploidia_kasvattaa_geneettist.C3.A4_informaatiota.3F|hyödyllisiä duplikaatioita voi olla olemassa, mutta geneettisen informaation kasvattamisen suhteen duplikaatiolla on erittäin merkittäviä ongelmia]]. Näin ollen ei ole perusteltua uskoa, että ne olisivat todellisuudessa väylä geneettisen informaation ja genomin koon kasvattamiselle.

=== Mutaatioiden kerrytyskokeet osoittavat erittäin korkeita hyödyllisten mutaatioiden määriä ===

Sanfordin mukaan mutaatioiden kerrytyskokeet ovat erittäin huono tapa ymmärtää vahingollisten mutaatioiden kertymistä, sillä niissä tutkitaan vain eri sukulinjojen suoriutumista, eikä mutaatioita, joten ei voida sulkea pois virusinfektioita tai epigeneettisiä vaikutuksia.<ref name="sanford_vastine" />

==== Argumentit ====

Buchananin mukaan kelpoisuusvaikutus on se, mitä havaitaan, eikä yksittäisten mutaatioiden kirjaaminen sitä mukaa, kuin niitä tapahtuu ole hyödyllistä, sillä kaikkien DNA-koodin kirjainten merkitystä ei tunneta. Suurin osa kelpoisuuteen vaikuttavista tekijöistä on niin vähäisiä, ettei niitä voi havaita, mutta havaittavien muutosten perusteella voidaan ekstrapoloida vaikutukset näihin muutoksiin, joiden vaikutusta ei suoraan havaita. Vaikutukseltaan kuolettavat mutaatiot karsiutuvat pois aina, ja Buchananin mukaan tutkijat tietävät tämän ja ottavat sen huomioon mutaatioiden kerrytyskokeissa. Näin ollen Sanfordin argumentaatio pohjautuu mutaatioihin, joiden vaikutuksia ei havaita laboratoriossa tai reaalitodellisuudessa.<ref name="ltc13" />

==== Kritiikki ====

Edelleen Buchananin argumentaatio pohjautuu siihen, että rappeutumista ei havaita niin, kuin hän haluaisi sitä voitavan havaita. [[Eliömaailma_rappeutuu_(kirja)#Geneettisen_entropian_validointi_todellisissa_populaatioissa|Lisäksi Sanfordin argumentaation kanssa on yhdenmukaista, että laboratoriokokeissa bakteereilla saadaan huomattavia määriä positiivisia muutoksia.]] Kyse ei niissä ole genomia rakentavista muutoksista, vaan sitä tuhoavista.

=== Kuinka harvinaisia hyödylliset mutaatiot ovat? ===
==== Argumentit ====
Buchanan on samaa mieltä Sanfordin kanssa, että olennainen kysymys on todella, kuinka harvinaisia hyödylliset mutaatiot ovat.<ref name="ltc13" /> Sanford kirjoittaa kirjassaan:

{{lainaus|Olen löytänyt arvioita hyödyllisten mutaatioiden suhteesta vahingollisiin väliltä yksi tuhatta kohti – yksi miljoonaa kohti (Gerrish and Lenski, 1998). Hyödyllisten mutaatioiden todellinen määrä on niin pieni, että se tekee mittaukset mahdottomiksi (Bataillon, 2000; Elena et al.,1998). … kaikki hyödylliset mutaatiot, siinä määrin kuin niitä ilmenee, ovat valinnan ulottumattomissa.|Sanford<ref>Sanford s. 30</ref>}}

Buchananin mukaan tähän on valittu tutkimuksia, joissa on saatu hyödyllisille mutaatioille hyvin pieniä osuuksia, mutta jo vuonna 2007 on ollut saatavilla tutkimuksia, joissa hyödyllisten mutaatioiden osuus on ollut suurempi, esimerkiksi 12%<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Remold, Susanna K. ja Richard E. Lenski | Otsikko = Contribution of individual random mutations to genotype-by-environment interactions in Escherichia coli | Julkaisu = PNAS | Ajankohta = 25.9.2001 | Numero = vol. 98 no. 20 | Sivut = 11388-11393 }}</ref> tai 5%<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Joseph, Sarah B. ja David W. Hall | Otsikko = Spontaneous Mutations in Diploid Saccharomyces cerevisiae More Beneficial Than Expected | Julkaisu = Genetics | Ajankohta =12/2004 | Numero = Vol. 168 | Sivut = 1817-1825}}</ref>.<ref name="ltc13" />

Hyödyllisten mutaatioiden kuvaaminen valinnan ulottumattomissa oleviksi on Buchananin mukaan äärimmäisen harhaanjohtavaa. Buchananin mukaan Lenskin bakteerikokeet ovat osoittaneet bakteerien kelpoisuuden kasvaneen uudessa haastavassa elinympäristössä hyödyllisten mutaatioiden kertymisen kautta, sillä koe on aloitettu yhdestä yksilöstä, eikä näin kyse voi olla jonkin olemassa olleen sukulinjan runsastumisesta. Nämä hyödylliset muutokset olivat myös valittavissa.<ref name="ltc13" />

Buchananin mukaan näemme saman ilmiön aina, kun populaatio kohtaa uusia ympäristöolosuhteita – kelpoisuus kasvaa tässä ympäristössä ja heikkenee aiemmassa. Kelpoisuus määritelläänkin suhteessa nykyiseen ympäristöön, ei johonkin muuhun ympäristöön.<ref name="ltc13" />

Buchananin mukaan nuoren maan kreationistit sekoittavat kelpoisuuden genomin monimutkaisuuden kanssa. Mikään evoluutioteoriassa ei vaadi, että hyödylliset mutaatiot kasvattaisivat tai pitäisivät genomin koon ennallaan, tai mikään ei takaa, että isompi perimä olisi parempi. Sopeutuminen voikin siis olla seurausta geenin ilmenemisen muutoksesta, geenin hiljenemisestä tai vaikkapa duplikaatiosta.<ref name="ltc13" />

==== Kritiikki ====

[[Eliömaailma_rappeutuu_(kirja)#Geneettisen_entropian_validointi_todellisissa_populaatioissa|Sanford on arvioinut Lenskin bakteerikokeen]], ja niissä havaitut hyödylliset muutokset ovat ominaisuuksia tuhoavia, mutta silti sopeuttavia. Vaikka mikään evoluutioteoriassa ei pakotakaan genomin monimutkaisuuden kasvua, on siitäkin oltava näyttöä, että sitä voisi pitää perustellusti selityksenä luonnon nykyiselle monimuotoisuudelle.

Sanford on myös täydentänyt tuoreempaan painokseen<ref>Englanninkielinen painos 2014, suomenkielinen 2015</ref> yllä olevaa lainausta seuraavasti vähän myöhemmin samalla sivulla:

{{lainaus|Tulemme näkemään, että joillakin hyvin harvinaisilla hyödyllisillä mutaatioilla on suuri vaikutus, mutta nämä ovat poikkeamia säännöstä. Nämä on osoitettu kuvassa 3d pienillä nuolilla, valinnan ulottumattomissa olevan alueen oikealla puolella. Kaavion mittakaavan takia nämä olisivat näkymättömiä ilman nuolia.|Sanford<ref>Sanford s. 30</ref>}}

=== Kimuran kaavio ===

Kyse on kaaviosta<ref>https://luominen.fi/css_images/kimuras_distribution_question.png</ref>, jossa vaikutukseltaan negatiivisten mutaatioiden jakauma on samanlainen kuin Kimuralla, mutta positiivisten mutaatioiden jakauma on Sanfordin lisäämä hyvin pieni käyrä valinnan ulottumattomissa olevalla alueella.

==== Argumentit ====

Buchananin mukaan Sanford antaa ymmärtää, että Kimura olisi lisännyt samanlaisen jakauman positiivisille mutaatioille – viitaten Sanfordin vastineeseen(lähde), mutta Kimuran mukaan muutaman sadan sukupolven välein tapahtuvilla hyödyllisillä mutaatioilla voidaan kompensoida haitalliset mutaatiot. Kimuran mukaan siis vaikutukseltaan positiivisia mutaatioita on huomattavasti ja ne ovat riittävän merkittäviä tullakseen valituiksi. Näin kaaviota tulisi korjata, jotta siinä näkyisi myös valinnan ulottuvissa olevat positiiviset mutaatiot – Kimura ei niitä lisännyt kaavioon, koska hänen yksinkertaistetussa matemaattisessa mallissaan hyödylliset mutaatiot olisivat runsastuneet räjähdysmäisesti.<ref name="ltc13" />

Ennen alkuperäisen kritiikkinsä julkaisua Buchanan oli käynyt kirjeenvaihtoa Sanfordin kanssa ja Sanford oli puolustanut näkemystään Kimuran kaavion käyttämisestä esimerkiksi siitä, mitä ongelmia näistä harvoista, muutaman sadan sukupolven välein tapahtuvista hyödyllisistä mutaatioista koituu.<ref name="ltc13" />

==== Kritiikki ====

[[Eliömaailma_rappeutuu_(kirja)#Luku_2:_Ovatko_sattumanvaraiset_mutaatiot_hyvi.C3.A4.3F|Kirjassaan Sanford perustelee hyödyllisten mutaatioiden jakauman]] ja toteaa esimerkiksi Crown<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Crow, J.F. | Otsikko = The high spontaneous mutation rate: is it a health risk? | Julkaisu = PNAS | Ajankohta = 1997 | Numero = 94 | Sivut = 8380-8386 | Tunniste = | Viitattu = }}</ref> toteavan ”tämän ilmeisen tosiasian selvästi”<ref>Sanford s. 30</ref>. Näin ollen kommentti siitä, että Kimura olisi lisännyt vastaavan jakauman, on arvostava kommentti. [[Eliömaailma_rappeutuu_-kirjan_kritiikki#Kritiikki_7|Itse kaaviota Sanford on korjannut kirjansa myöhempään painokseen]] ja [[Eliömaailma_rappeutuu_-kirjan_kritiikki#Megahyödylliset_mutaatiot|kirjoittanut harvojen hyödyllisten mutaatioiden ongelmista]] kirjaansa.

=== Sanford on valehtelija ===
==== Argumentit ====
Lopuksi Buchanan käsittelee väitettä Sanfordista valehtelijana. Hänen mukaansa Eliömaailma rappeutuu -kirjassa on useita virheitä ja harhaanjohtavasti esitettyjä asioita:<ref name="ltc13" />

*Väittää synergististä epistasiaa merkityksettömäksi
*Kimuran mutaatiojakauman virheellinen esitystapa
*Ihmisen genomin rappeutuminen pätee vain teollistuneeseen aikakauteen, ei sitä aiempaan
*Hyödyllisten mutaatioiden esittäminen valinnan ulottumattomissa oleviksi.

Buchananin mukaan Sanford ei ole valehtelija, vaan nuoren maan kreationistina hänen on mahdotonta nähdä näkemystään vastaan olevaa todistusaineistoa, eli hän on tässä suhteessa harhautunut todellisuudesta. Buchanan on kuitenkin muokannut tämän osuuden pois alkuperäisestä kritiikistään ja uudelleenkirjoittanut sen niin, ettei siitä saa käsitystä, että kyse olisi tarkoituksellisesta harhaanjohtamisesta.<ref name="ltc13" />

Buchanan löysi vapaa-ajallaan vain hieman hakemalla tutkimuksia, joissa hyödyllisten mutaatioiden osuudet olivat paljon suurempia kuin mitä Sanford on esittänyt kirjassaan, joten hän ei voinut välttyä ajatukselta, että tutkimuksia olisi valikoitu näyttämään sellaista tulosta, jota kirjoittaja haluaa näyttää. Buchanan pyytää kuitenkin anteeksi tätä väitettään, sillä Sanfordin vastauksen perustella väite ei ole totuudenmukainen.<ref name="ltc13" />

Tämän jälkeen toistuu argumentti hyödyllisten mutaatioiden käsittelystä, Kimuran kaavion virheellisestä esitystavasta ja siitä, kuinka populaatioiden ei havaita rappeutuvan todellisuudessa tuhansienkaan sukupolvien aikana. Lisäksi käsitellään uudestaan väitettä Sanfordista valehtelijana ja alkuperäisen kritiikin korjauksesta.<ref name="ltc13" />

Buchananin mukaan geologian ja fysiikan todistusaineiston rehellinen analyysi paljastaa maailmankaikkeuden ja maapallon miljardien vuosien iän. Tästä esimerkkinä ovat maakerrostumat, fossiilisarjat ja niiden jaottelu yksinkertaisemmasta monimutkaisempaan ja vertailevan genetiikan tutkimus erityisesti ihmisen ja simpanssin välillä.<ref name="ltc13" />

Buchananin mukaan myös nuoret luopuvat uskosta, jos heille opetetaan, että evoluutioteorian ollessa totta Raamattu ei ole totta, ja sitten myöhemmin havaitsevatkin evoluutioteorian vastaavan todellisuutta. Eliömaailma rappeutuu -kirja on osa nuoren maan kreationismin harhaa ja siksi Buchanan kirjoitti alunperinkin kritiikkiä.<ref name="ltc13" />

==== Kritiikki ====
Buchanan ei ota kantaa Sanfordin tutkimuksiin ja selvityksiin liittyen suurempiin hyödyllisten mutaatioiden osuuksiin, vaikka onkin saanut näistä tiedon jo ennen kirjoitusta, vaan toistaa alkuperäistä kritiikkiään. Näin ollen jää epäselväksi, miksi hän pitää Sanfordin vastauksia hänen kritiikkiinsä pätemättöminä.

Sen sijaan, että oletetaan automaattisesti evoluutioteorian olevan pätevä ja hyväksytään todistusaineisto sen puolesta kritiikittömästi, tulisi todistusaineistoon ja sitä vastaan esitettyyn kritiikkiin perehtyä huolellisesti. Letters to creationists -blogin tapauksessa siltä ei näytä, sillä Sanfordin vastaukset Buchananin kritiikkiin jäävät vaille vastausta ja käsittelyä.

Lisäksi Sanfordin kirjan pääväite on, [[Eliömaailma_rappeutuu_-kirjan_kritiikki#Tiettyjen_lajien_pitk.C3.A4ik.C3.A4isyys_kumoaa_geneettisen_entropian|ettei luonnonvalinta voi toimia genomien ylläpitäjänä ja kehittäjänä]], ei se, että kaikki olisi nopeasti kuolemassa sukupuuttoon. Näin ollen se ei kuulu ”nuoren maan kreationismin harhaan”, sillä argumentaation pitäminen pätevänä ei edellytä nuoren maan kreationismin hyväksymistä.

== Kirjallisuus ==
*{{Kirjaviite | Tekijä = Sanford, John C. | Nimeke = Eliömaailma rappeutuu – geneettinen entropia ja perimän salaisuus | Julkaisija = Datakirjat | Vuosi = 2015 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = 978-952-68258-1-6 }}

== Aiheesta muualla ==
*{{Verkkoviite | Nimeke = Kriitikko ei välitä tosiasioista Genetic Entropy -kirjan arviossaan | Osoite = https://luominen.fi/kriitikko-ei-valita-tosiasioista-genetic-entropy-kirjan-arviossaan | Viitattu = 4.7.2020 | Selite = | Tekijä =Dr John Sanford | Julkaisija = luominen.fi | Ajankohta = }}

== Viitteet ==
{{viitteet|sarakkeet}}

[[Luokka:Evoluutioteoria]]

Eliömaailma rappeutuu (kirja)

2020-08-27T18:53:00Z

Philologos: Oikolukua; DNA:n kirjoitusasu on johdonmukaista pitää kautta linjan versaalina

'''Eliömaailma rappeutuu – geneettinen entropia ja perimän salaisuus''' on eläkkeellä olevan Cornellin yliopiston genetiikan professorin '''John Sanford'''in kirjoittama kirja, jossa hän käsittelee evoluutioteorian perusmekanismeja, mutaatiota ja luonnonvalintaa, ja niiden kykyjä selittää luonnon nykyinen monimuotoisuus. Kirjaa vastaan esitettyä kritiikkiä käsitellään artikkelissa [[Eliömaailma rappeutuu -kirjan kritiikki]].

== Luku 1: Genomi on elämän kirja, mistä se on tullut? ==

Kunkin eliön geeniperimä sisältää kaiken eliön elämäänsä tarvitseman informaation DNA-koodissa. Dna koostuu pienistä nukleotideiksi kutsutuista molekyyleistä, joita kuvataan kirjaimilla A, C, T, ja G. Ihmisellä tämän koodi käsittää kaksi kolmen miljardin mittaista sarjaa. Tämän suoraviivaisen informaation lisäksi geeniperimässä on monia silmukoita ja haaroja vähän niin kuin tietokoneohjelmassa. Jotkin genomin geenit säätelevät geenejä, jotka edelleen säätelevät muita geenejä. Dna onkin siis moniulotteinen ja itsesäätelevä monimutkainen kokonaisuus, jonka rinnalle ei riitä mikään ihmisen tuottama teknologia vertailukohdaksi. Kaiken lisäksi tämä informaatio on pakattu äärimmäisen pieneen tilaan solun tumaan.

Olennaisin kysymys DNA:oon liittyen on, mistä sen informaatio on tullut ja miten se pysyy olemassa. Evoluutioteorian mukaan selitys on mutaatio ja luonnonvalinta. Mutaation ja luonnonvalinnan toimintaa voidaan kuvata pienen leikkivaunun valmistusprosessilla, jossa ensimmäisen leikkivaunun valmistusohje kopioidaan sokeasti kirjain kerrallaan seuraavan vaunun valmistamiseksi. Vähitellen vaunujen valmistusohjeisiin tulee pieniä kopioijan tekemiä virheitä ja koska kukin valmistusohje kopioidaan aina edeltävästä seuraavan vaunun rakentamiseksi, virheet kerääntyvät. Valmistusohjeet hajoavat ja samalla hajoavat niiden perusteella tehtävät vaunut.

Valmistusohjeiden hajoamista estämään tulee kuitenkin luonnonvalintaa kuvaava laadunvalvontatuomari, joka valitsee suhteelliselta toimintakyvyltään parhaat vaunut seuraavalle kopiointikierrokselle. Huonojen vaunujen valmistusohjeita ei siis kopioidakaan. Joskus harvoin valmistusohjeeseen voi tulla myös muutos, joka on hyödyllinen. Välillä kopioija voi kopioida jonkin kappaleen, lauseen tai sivun kahteen kertaan, jolloin ohjeen koko voi kasvaa. Harmittomat ylimääräiset kopiot pääsevät tuomarin siivilästä läpi ja niihin saattaa kirjoitusvirheiden kautta kertyä uusien vaununosien informaatiota.

Näin meillä on mekanismi sille, kuinka pienestä leikkivaunusta voi ajan mittaan kehittyä avaruusalus. Avaruusaluskin on kuitenkin riittämätön kuvaamaan ihmisen monimutkaisuutta, joten analogia ei mene riittävän pitkälle. Olennaista on huomata, ettei tässä prosessissa älykkyyttä ole missään. Laadunvalvontatuomarilla ei ole tietoa tulevasta, sillä se kuvaa vain sitä, että jotkin yksilöt lisääntyvät enemmän kuin toiset.

== Luku 2: Ovatko sattumanvaraiset mutaatiot hyviä? ==

Mutaatiot saavat aikaan suuria tragedioita; esimerkiksi syövät ovat mutaatioiden seurausta. Valtioiden terveyspolitiikat keskittyvätkin mutaatioiden minimoimiseen. Evoluutioteorian mukaan mutaatiot ovat kuitenkin hyviä, sillä ne luovat geneettistä muuntelua.

Muuntelua on kuitenkin kahdenlaista: suunniteltua ja satunnaista. Suunniteltu muuntelu on esimerkiksi autojen lisävarusteet: niiden avulla voidaan saada aikaan muuntelua autossa. Monien eliöiden perimässä on nykyään ihmisen suunnittelemaa geneettistä vaihtelua. Satunnainen muuntelu on taas autossa ruostetta, hajonneita osia ja kiveniskemiä.

Satunnainen muuntelu, eli genomissa mutaatiot, ovat lähes aina vahingollista. Tämä näkyy hyödyllisten mutaatioiden äärimmäisenä harvinaisuutena, vaikka tutkijat ovatkin erittäin tarkkana näiden muutosten havaitsemiseksi. Merkittävimpiin esimerkkeihin kuuluvat antibiooteille vastustuskykyiset bakteeritkaan eivät ole kehittyneet, sillä tämän vastustuskyvyn aikaansaavat kromosomistomutaatiot vioittavat solun toimintoja, ja nämä bakteerit häviävät saman tien kilpailussa antibiooteista talttuville bakteereille, kun antibiootti poistetaan ympäristöstä.

Sanford ottaa esimerkiksi kuvitteellisen lentokoneen kokoamisohjeen osan:

{{lainaus|Vaihe 6. Kun edellinen vaihe on valmis, toista vaihe 3, kunnes B-osa on 10,004 mm paksu. Sitten odota vähintään 3h, ennen kuin seuraavaan vaiheeseen voidaan siirtyä.}}

Tähän ohjeen osaan voidaan tuottaa yksittäisiä lyöntivirheitä niin, että niillä on kolmenlaisia vaikutuksia. Ensimmäisenä muutos voisi olla täysin merkityksetön, mutta tässä tapauksessa sellaisesta ei ole antaa esimerkkiä. Toiseksi lyöntivirheellä voisi olla hyvin vähäinen vaikutus, niissä kohdissa, joita ei ole alleviivattu. Kolmanneksi muutokset voivat olla merkittäviä – mitä ne olisivat alleviivatuissa kohdissa. Esimerkistä ei selviä, millainen muutos voisi kehittää kokoamisohjetta: mahdollisesti B-osan paksuus voisi muuttua muutamalla millimetrin tuhannesosalla. Tällainen muutos ei kuitenkaan luo uutta informaatiota, vaan vain säätää olemassa olevaa järjestelmää. Lisäksi haitallisia muutoksia olisi tällaista hienoisesti parantavaa muutosta kohdin moninkertaisesti enemmän.

Sama toimii eliöden genomeissa. Ihmisellä perimässä on kolme miljardia muutoskohtaa, mutta suurimmassa osassa näistä kohdista muutokset ovat vaikutukseltaan lähes neutraaleja. Tästä vallitsee populaatiogeneetikkojen parissa yksimielisyys kolmesta syystä:

# Missä tahansa tekstissä suurin osa pienistä muutoksista saa aikaan vain hyvin mitättömän vaikutuksen kokonaisuuden kannalta.
# Ihmisen geeniperimä käsittää 3 miljardia kirjainta: yhden muutos on vain yksi kolmasmiljardisosan muutos koko genomista
# Tämä on myös havaittu tutkimuksissa, joissa on tehty jokin tietty geenimuutos ja tarkkailtu sen vaikutuksia <ref>Sanford, s. 25</ref>.

Täysin neutraaleja ne eivät kuitenkaan ole, sillä ENCODE-projektissa<ref name="encode2012">{{Lehtiviite | Tekijä = The ENCODE Project Consortium | Otsikko = An integrated encyclopedia of DNA elements in the human genome | Julkaisu = Nature | Ajankohta = 2012 | Numero = 489 | Sivut = 57-74 | Tunniste = | Viitattu = }}</ref> havaittiin, että perimä on 80%:sti toiminnallista. On olemassa teoreettisia perusteita sen puolesta, että loputkin perimästä olisi toiminnallista. Esimerkiksi olemassaolollaan yksittäinen dna-koodin kirjain vie tilaa ja kuluttaa energiaa solunjakautumisessa sen lisäksi, että se vaikuttaa DNA:n toimintaan ja rakenteeseen. Eyre-Walker ja Keightley<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Eyre-Walker, A. ja Keightley, P.D. | Otsikko = The distribution of fitness effects of new mutations | Julkaisu = Nat Rev Genet | Ajankohta = 2007 | Numero = 8 | Sivut = 610-618 | Tunniste = | Viitattu = }} </ref> ovat myös todenneet, että kaikilla mutaatioilla täytyy olla vaikutusta.

Mutaatiot vaihtelevat siis tappavista hyödyllisiin. Naiivi näkemys on, että mutaatioiden vaikutus on jakautunut normaalijakautuneesti niin, että neutraalin raja on jakauman keskellä. Tällaisen jakauman oletti esimerkiksi '''R. A. Fisher''', luodessaan perustavaa luonnonvalinnan teoriaansa. Se on kuitenkin ilmiselvästi väärä, sillä hyödylliset muutokset ovat niin harvinaisia, että ne jätetään tällaisista kaavioista monesti pois. Yksi esimerkki tällaisesta on Kimuran<ref name="kimura79">{{Lehtiviite | Tekijä = Kimura M. | Otsikko = Model of effective neutral mutations in which selective constraint is incorporated | Julkaisu = PNAS | Ajankohta = 1979 | Numero = 76 | Sivut = 3440-3444 | Tunniste = | Viitattu = }}</ref> kaaviosta muokattu<ref>https://luominen.fi/css_images/kimuras_distribution_question.png</ref>, jossa negatiivisten mutaatioiden jakauma lähenee asymptoottisesti kasvaen vaikutuksen nollalinjaa kohti, ja hyödyllisiä ei ole ollenkaan.


Kimuran kaaviossa on myös lähes neutraalien mutaatioiden alue, jossa tapahtuvia mutaatiota valinta ei näe. Ne eivät kuitenkaan ole vaikutukseltaan neutraaleja. Kimura johtaa tämän alueen koon populaation koosta, joka on vain minimiraja. Müller<ref name="muller64">{{Lehtiviite | Tekijä = Muller H.J. | Otsikko = The relation of recombination to mutational advance | Julkaisu = Mutation research | Ajankohta = 1964 | Numero = 1 | Sivut = 2-9 | Tunniste = | Viitattu = }} </ref> on esimerkiksi todennut, että genetiikasta riippumattomat tekijät vaikuttavat siihen, kuinka suuri osa mutaatioista päätyy valinnan ulottumattomiin.

Sanford on todennut, että genetiikan alan kirjallisuudessa arviot hyödyllisten mutaatioiden suhteesta vahingollisiin vaihtelevat välillä 1:1000 – 1:1000 000, niin, että parhaimmat arviot ovat lähempänä 1:1000 000:aa.<ref>Sanford, s. 30</ref>{{,}}<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Gerrish P.J ja R. Lenski | Otsikko = The fate of competing benefical mutations in an asexual population | Julkaisu = Genetica | Ajankohta = 1998 | Numero = 102/103 | Sivut = 127-144 | Tunniste = | Viitattu = }}</ref>. Todellisesta suhteesta ei edes voida tehdä tarkkoja laskelmia sen pienuuden takia.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Bataillon T. | Otsikko =Estimaton of spontaneous genome-wide mutation rate parameters: whither benefical mutations? | Julkaisu = Heredity | Ajankohta = 2000 | Numero = 84 | Sivut =497-501 | Tunniste = | Viitattu = }}</ref>{{,}}<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Elena S.F. ym. | Otsikko = Distribution of fitness effects caused by random insertion mutations in bacteria | Julkaisu = Genetica | Ajankohta = 1998 | Numero = 102/103 | Sivut = 349-358 | Tunniste = | Viitattu = }} </ref>. Niitä kuitenkin on, mutta ne menevät kaikki Kimuran valinnan ulottumattomissa olevalle alueelle, eikä valinta näe niitä. Joillain äärimmäisen harvoilla hyödyllisillä mutaatioilla on niin merkittävä vaikutus, että valinta näkee ne, ne on kaaviossa merkitty nuolilla. Kaaviosta näkyy selvästi, että informaatiota tuhoavat mutaatiot jyräävät selvästi hyödyllisten yli.

Hyödylliset mutaatiot ovat kuitenkin evoluutioteorian ytimessä, joten viime vuosisadalla käytettiin huomattavia resursseja saamaan mutaatioilla aikaan hyödyllisiä muunnoksia. Kyse on siis mutaatiojalostuksesta, jota alettin harjoittaa sen jälkeen, kun havaittiin tietynlaisen säteilyn ja tiettyjen kemikaalien aiheuttavan mutaatioita. Evoluutioteorian perusteella runsas mutaatioiden määrä ja tehokas valinta kiihdyttäisi kehitystä merkittävästi.

Tämän jälkeen erityisesti kasveja altistettiin säteilylle ja kemikaaleille mutaatioiden aikaansaamiseksi ja sen jälkeen näistä pyrittiin seulomaan mahdollisesti syntyneet paremmat muodot. Valtavia määriä viljelykasveja käsiteltiin näin, ja aikaan saatiin lisääntymiskyvyttömiä, kitukasvuisia, sairaita tai muuten epämuodostuneita kasveja. Sato ei parantunut käytännössä lainkaan, vaikka tohtoritason tiedemiehet olivat ohjaamassa evoluutioprosessia.

Näin kävi, koska mutaatiot eivät tuottaneet hyödyllisiä muutoksia. Pari poikkeusta tällä kuitenkin saavutettiin: vähäfytaattinen maissi ja joitain koristekasveja. Vähäfytaattisella maissilla mutaatiot hajottivat fytaattia valmistavat solujärjestelmät, eikä maissi näin tuottanut enää fytaattia. Tästä oli etua, kun maissia käytetään karjan rehuna, mutta kyse on informaation tuhoutumisesta, ei uuden informaation synnystä. Koristekasvit tarkoittavat monia epämuodostuneita, täplikkäitä tai muuten värivirheellisiä, lisääntymiskyvyttömiä kasveja, joiden epämuodostumia pidettiin kauniina.

Miten evoluutioprosessi eli mutaatio ja valinta voisi toimia ilman älykästä ohjausta, jos se ei toimi edes ohjattuna? Epäonnistuneiden mutaatiojalostuskokeiden jälkeen samat tutkijat siirtyivät perinteiseen jalostukseen, jossa käytetään kasvien luontaista muuntelupotentiaalia. Tällä perinteisellä jalostuksella he saivat merkittäviä saavutuksia aikaan. Kuva on järkevä vain, jos perimän muuntelupotentiaali on käytännössä kokonaan suunniteltua, eikä mutaatioiden aikaansaamaa<ref>Sanford, s. 32</ref> – vastaavalla tavalla kuin autoon voi tuottaa suunniteltua vaihtelua lisävarustein ja suunnittelematonta vaihtelua kiveniskemien, ruostumisen ja hajonneiden osien kautta.<ref>Sanford, s. 33</ref>

Bergman<ref>{{Lehtiviite | Tekijä =Bergman J. | Otsikko = Research on the deterioration of the genome and Darwinism: why mutations result in degeneration of the genome | Julkaisu = | Ajankohta = 22.-23.4.2004 | Numero = | Sivut = | Selite = Intelligent design Conference, Biola University | Viitattu = }}</ref> haki Biological Abstracts and Medlinestä tutkimuksia mutaatio-hakusanalla. Näitä löytyi yli 400 000, mutta vain 186 näistä käsitti sanan benefical – hyödyllinen. Näissäkin kaikissa oli kyse informaatiota tuhonneista muutoksista, jotka olivat hyödyllisiä. Joissain tutkimuksissa on havaittu suuria määriä hyödyllisiä mutaatioita, mutta näissä on kyse tasaisissa laboratorio-olosuhteissa hyödyttömien genomin osien tuhoutumisesta. Monien mikrobien perimästä jopa puolet koostuu geeneistä, joita tarvitaan vain tietynlaisessa elinympäristössä, joita ei laboratoriossa tarvita.<ref name="m13">{{Lehtiviite | Tekijä =Montañez, G., Marks R., Fernandez J. ja Sanford J. | Otsikko = Multiple overlapping genetic codes profoundly reduce the probability of beneficial mutation | Julkaisu = Marks II R.J. ym. (toim.) Biological Information – New Perspectives | Ajankohta = 2013 | Numero = | Sivut = 139-167 | www = https://www.worldscientific.com/doi/pdf/10.1142/9789814508728_0006 | Viitattu = 3.7.2020}} </ref>

Laboratorio-olosuhteiden vaikutus näkyy Lenskin tutkimusryhmän tuloksista.<ref name="Barrick2009">{{Lehtiviite | Tekijä = Barrick, J.E. ym. | Otsikko = Genome evolution and adaptation in a long-term experiment with Escherichia coli | Julkaisu = Nature | Ajankohta = 2009 | Numero = 461 | Sivut = 1243-1247 }}</ref>{{,}}<ref name="Lenski2011">{{Lehtiviite | Tekijä = Lenski, R.E. | Otsikko = Evolution in Action: a 50,000-generation salute to Charles Darwin | Julkaisu = Microbe | Ajankohta = 2011 | Numero = 6(1) | Sivut = 30-33 }} </ref> E. Coli -bakteerit sopeutuivat keinotekoiseen ympäristöön ja kasvoivat siinä hieman nopeammin. Tämä etu tuli kuitenkin siitä, että geenit tuhoutuivat. Bataillonin ja Baileyn<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Bataillon, T. ja Bailey, S.F. | Otsikko = Effects of new mutations on fitness: insights from models and data | Julkaisu = Ann. N.Y. Acad. Sci. | Ajankohta = 2014 | Numero = | Sivut = 1-17 | www = https://nyaspubs.onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/nyas.12460 | Viitattu = 3.7.2020 }} </ref> tutkimus myös tukee mainittua mutaatioiden vaikutuksen totuudenmukaista jakaumaa.

== Luku 3: Miten monta mutaatiota on liian monta? ==

Jos vahingollisia mutaatioita kertyy yksi ihmistä kohden sukupolvessa, pitkän aikavälin rappeutuminen on varmaa.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Muller, H.J. | Otsikko = Our load of mutations | Julkaisu = Amer. J. Human Genetics | Ajankohta = 1950 | Numero = 2 | Sivut = 111-176 }} </ref> Näin siksi, että valinnan on poistettava mutaatiot sitä mukaa kun niitä tulee, eikä valinnalliseen karsimiseen ole käytettävissä kuin osa populaatiosta. Genetiikan kirjallisuudessa kerrottujen arvioiden mukaan kukin ihminen saa syntyessään keskimäärin 75–175 uutta mutaatiota perimäänsä<ref name="lynch2010">{{Lehtiviite | Tekijä = Lynch, M. | Otsikko = Rate, molecular spectrum, and consequences of human mutation | Julkaisu = PNAS | Ajankohta = 2010 | Numero = 107 (3) | Sivut = 961-968 | Tunniste = | Viitattu = }} </ref>{{,}}<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Nachman, M.W. ja Crowell, S.L. | Otsikko = Estimate of the mutation rate per nucleotide in humans | Julkaisu = Genetics | Ajankohta = 2000 | Numero =156 | Sivut = 297-304 | Tunniste = | Viitattu = }} </ref>{{,}}<ref name="kondrashov2002">{{Lehtiviite | Tekijä = Kondrashov, A.S. | Otsikko = Direct Estimate of human per nucleotide mutation rates at 20 loci causing Mendelian diseases | Julkaisu = Human Mutation | Ajankohta = 2002 | Numero = 21 | Sivut = 12-27 | Tunniste = | Viitattu = }} </ref>{{,}}<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Campbell, C.D. ja Eichler. E.E. | Otsikko = Properties and rates of germline mutations in humans | Julkaisu = Trends in Genetics | Ajankohta = 2013 | Numero = 29 | Sivut = 575-584 | Tunniste = | Viitattu = }}</ref>{{,}}<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Xue, Y. ym. | Otsikko = Human Y chromosome base-substitution mutation rate measured by direct sequencing in a deep-rooting pedigree | Julkaisu = Current Biology | Ajankohta = 2009 | Numero = 19 | Sivut = 1453-1457 | Tunniste = | Viitattu = }}</ref> , mutta tähän on laskettu vain genomiin tulevat pistemutaatiot.<ref>Sanford, s. 36</ref>


Pistemutaatioiden lisäksi mutaatioita tulee mitokondrioihin, joihin niitä on arvoitu tulevan 2,5 kappaletta nukleotidiasemaa kohti miljoonassa vuodessa<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Parsons, T.J. ym. | Otsikko = A high observed substitution rate in the human mitochondrial DNA control region | Julkaisu = Nature Genetics | Ajankohta = 1997 | Numero =15 | Sivut = 363-368 | Tunniste = | Viitattu = }} </ref>. Koska mitokondrion perimä on 16 500 nukleotidia pitkä, ja jos oletetaan 25 vuoden sukupolvi, tämä tarkoittaa yhtä mutaatiota mitokondrion perimässä ihmistä kohden.

Tämän lisäksi mutaatioita tulee mikrosateliitti-dna-osiin, joissa ne voivat aiheuttaa vakavia geneettisiä sairauksia.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Sutherland, G.R. ja R.I. Richards | Otsikko = Simple tandem repeats and human disease | Julkaisu = PNAS | Ajankohta = 1995 | Numero = 92 | Sivut = 3636-3641 | Tunniste = | Viitattu = }} </ref> Näitä mutaatioita tapahtuu keskimäärin yksi yhtä tyypillisissä mutaatiovauhtia laskevissa tutkimuksissa huomioon otettua pistemutaatiota kohden.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Ellegren, H. | Otsikko = Microsatellite mutations in the germline: implications for evolutionary inference | Julkaisu = TIG | Ajankohta = 2000 | Numero = 16 | Sivut = 551-558 | Tunniste = | Viitattu = }}</ref>

Aiempien lisäksi tapahtuu myös suurempia kromosomistomutaatioita, kuten deleetioita ja insertioita. Kondrashovin<ref name="kondrashov2002" /> mukaan näitä tapahtuu neljä kutakin sataa pistemutaatiota kohden. Ne voivat kuitenkin vaikuttaa yhdestä miljoonaan nukleotidiin, ja ne voivat poistaa nukleotideja kokonaan. Näin ollen muuttuvien nukleotidien määrä sukupolvessa ihmistä kohden on selvästi suurempi, kuin 204 – ja vieläkin on olemassa inversio- ja translokaatiomutaatioita, sekä konversioita, jotka voivat edelleen kaksinkertaistaa esitetyt luvut. Todelliseksi nukleotidimuutosten määräksi voidaankin perustellusti olettaa yli 1000 ihmistä kohden.<ref>Sanford, s. 42-43</ref>

Oletetaan kuitenkin käytännön vuoksi ja evoluutioteorian eduksi, että mutaatioita tapahtuu 100 ihmistä kohden sukupolvessa. Tällainen muutoksen määrä on erittäin pieni osa koko perimää, mutta kun lasketaan nykyään maapallolla elävät noin seitsemän miljardia ihmistä, ja jokaiselle näistä tulleet 100 uutta muutosta perimässä, on muutosten yhteenlaskettu määrä 700 miljardia. Kolmen miljardin kirjaimen perimässä tämä tarkoittaa, että jokainen mahdollinen nukleotidipaikka on keskimäärin mutatoitunut yli 200 kertaa. Kaikki mahdolliset pistemutaatiot ovat tapahtuneet jo nykyään elävien ihmisten parissa. Näiden mutaatioiden vaikutuksia ei kuitenkaan nähdä vielä, mutta ne tulevat tulevien sukupolvien aikana ilmi.

Kun mutaatioita kertyy paljon, se johtaa lopulta mutaatiosulamiseksi<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Bernardes, A.T. | Otsikko = Mutation load and the extinction of large populations | Julkaisu = Physica ACTA | Ajankohta = 1996 | Numero = 230 | Sivut = 156-173 | Tunniste = | Viitattu = }}</ref> kutsuttuun ilmiöön, jossa populaation hedelmällisyys laskee, ja samalla valinnan vaikutusmahdollisuudet edelleen vähenevät. Valinta vaatii ylimääräistä populaatiota, josta voi karsia. Lopulta edessä on sukupuutto. Se uhkaa jo monia nykyisin uhanalaisia lajeja, ja samoin ihmistä vähän pidemmällä aikajänteellä.

== Luku 4: luonnonvalinta ==

Vaikka ihmisten eliniät kasvavatkin yhteiskunnassa, mutaatiot rappeuttavat perimää nopeasti. Tästä vallitsee geneetikkojen parissa yksimielisyys, sillä mutaatioita kasautuu nopeasti ja valinta on heikkoa.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Crow, J.F. | Otsikko = The high spontaneous mutation rate: is it a health risk? | Julkaisu = PNAS | Ajankohta = 1997 | Numero = 94 | Sivut = 8380-8386 | Tunniste = | Viitattu = }}</ref>{{,}}<ref name="lynch2010" />

Monien ihmisten mielestä luonnonvalinta on kuitenkin taikasauva. Sen ajatellaan voivan tehdä mitä tahansa. Sanford muistelee myös itsellään olleen naivin yliarvioiva käsitys luonnonvalinnan toiminnasta genomin tasolla, jota on tutkinut vain osa populaatiogeneetikoista. He ovat huomattavan älykkäitä, mutta selvästi evoluutioteoriaan sitoutuneita. Heidän matemaattiset mallinsa ovat monimutkaisia, eivätkä biologit yleensä ymmärrä niitä. Tällaiset mallit kuitenkin perustuvat tiettyihin olettamuksiin, aksioomiin, joiden pätevyys ratkaisee laskelmien toimivuuden.

Evoluutioteorian perustavinta ongelmaa Sanford kutsuu prinsessa ja nukleotidi -paradoksiksi tunnetun lastensadun mukaan, jossa prinsessan kuninkaallisuus havaittiin siitä, ettei hän pystynyt nukkumaan, kun kolmentoista patjan alle oli pantu herne. Tämä kuvaa yksilön ilmiasun, eli fenotyypin ja yksilön geeniperimän eli genotyypin välistä eroa. Mutaatiot tapahtuvat genotyypissä molekyylitasolla, ja valinnan pitäisi pystyä valitsemaan näitä miljardeja muutoksia. Ainoa, mihin valinta kohdistuu, on kuitenkin eliön lisääntymistodennäköisyys. Luonnonvalinta ei koskaan näe yksittäisiä DNA-koodin kirjaimia.

Tilanne onkin samankaltainen kuin prinsessan, joka yrittäisi lukea mittavia sokeankirjoituksella kirjoitettuja kirjoja lukuisten patjojen läpi. Kaikkien mutaatioiden vaikutus ei toki ole sokeankirjoituspisteen kokoinen, vaan välillä se on merkittävämpi, kuten keilapallon kokoinen – tämä on kuitenkin äärimmäisen harvinaista, ja luonnonvalinnan toiminta tällaisia niin sanottuja keilapallomutaatioita vastaan on ilmeistä. Valtaisa enemmistö mutaatioista vaikuttaa kuitenkin kuin sokeankirjoituksen kirjain.

Nukleotidien ja yksilön välinen maailma ovat hyvin erilaiset. Osa tästä erilaisuudesta tulee koosta. Jos nukleotidista tehdään herneen kokoinen, tulee ihmisestä karkeasti otettuna 16 000 kilometriä pitkä. Yksittäinen nukleotidi ei myöskään suoraan vaikuta kuin tietyn geenin käännökseen, ja sitä kautta mRNA:n tuotantoon. Se vaikuttaa taas tietyn entsyymin määrään, joka vaikuttaa taas tiettyyn aineenvaihduntaväylään. Tämä voi edelleen vaikuttaa jonkin solun osaan, ja solun toiminta kudoksen toimintaan. Tämä voi edelleen vaikuttaa eliöön ja siihen todennäköisyyteen, miten tämä mutaatio siirtyy seuraavalle sukupolvelle.

Jokainen toiminnallisuuden taso heikentää mutaation vaikutusta kertaluokkia. Yksilön tasolla tapahtuvan valinnan ja genomissa tapahtuvien muutosten eroa voidaan kuvata uudenlaisella tavalla kehittää yliopiston biokemian oppikirjoja. Siinä jokaiseen kirjaan luodaan kaikenlaisia kirjoitusvirheitä, jotka vastaavat esimerkiksi pistemutaatioita, deleetioita ja insertioita. Tämän jälkeen parhaimmin menestyneiden opiskelijoiden kirjat kopioidaan seuraaville opiskelijoille, ja edelleen niihin tuotetaan vastaavia virheitä.

Tämä menetelmä ei kuitenkaan tuota parempia oppikirjoja, sillä virheiden merkitys menestyksen kannalta on hyvin pieni kaiken muun rinnalla, mikä vaikuttaa opiskelijoiden menestykseen (motivaatio, luokkahuoneet, opettajat, rakkauselämä jne.) Parhaat tulokset eivät synny vähävirheisimmän oppikirjan, vaan monien muiden syiden seurauksena. Nämä muut tekijät ovat kohinaa, joka estää kirjoitusvirheiden tehokkaan valinnan.

Jos tämän järjestelmän annetaan toimia pidempään, oppikirjat vioittuvat entisestään ja ennen pitkää oppimistulokset laskevat. Tekstin virheiden ja opiskelijoiden menestyksen välinen yhteys on suurelta osin olematon, eikä siksi oppikirjojen vioittumista voida estää. Tämä kuvaa hyvin evoluutioteorian toimintaperiaatetta – vielä sillä lisäyksellä, että tällainen mekanismi tuotti biokemian oppikirjan alunperinkin.

Prinsessa ja nukleotidi -paradoksia pahentaa edelleen homeostaasi-ilmiö, joka tarkoittaa sitä, että eliöt sopeutuvat erilaisiin ympäristöihin, esimerkiksi tasalämpöiset eläimet kylmään ilmastoon. Homeostaasi vaatii hyvin monimutkaista tunnistimien ja säätimien järjestelmää jokaisessa solussa, ja sen seurauksena yksittäisten mutaatioiden vaikutus edelleen vähenee. Tähän vertautuu se, että prinsessan patjat olisivat itseoikaisevia – vaikka patjojen alle pantaisiin tennispallo, ne oikaisisivat itsensä niin, ettei sitä pystyisi havaitsemaan.

Kun Mendelin periaatteet jälleen löydettiin 50 vuotta Mendelin jälkeen, havaittiin eliöissä olevan lukuisia toistaan erillisiä geneettisiä yksiköitä, ja että valinta on ongelmissa, jos näiden yksiköiden määrä kasvaa kovin suureksi. Tämä on prinsenssa ja nukleotidi -paradoksi, vaikka sillä nimellä ei tätä luonnollisesti kutsuttukaan.

Niinpä tutkijat keksivät määritellä populaatiot geenipooleiksi, jossa geenit ovat kuin varastossa ja valinta valitsee niistä parhaita yksitellen. Tämä suoranaisesti pelasti koko evoluutioteorian, mutta on täysin virheellinen: populaatiot ovat erittäin kaukana geenien varastosta.<ref>Sanford, s. 50</ref>

Jotta populaation määrittely geenipooliksi onnistuisi, on tutkijoiden täytynyt olettaa useita virheellisiä olettamuksia tosiksi:

# Oletettiin, että kukin nukleotidi valitaan ja peritään yksittäin, eli että genomissa ei ole yhteenliittymiä, joissa useampia nukleotideja perittäisiin kokonaisuuksina. Tällaisia yhteenliittymiä kuitenkin on olemassa.
# Nukleotidien välillä ei ole vuorovaikutusta (epistasia). Tätä on havaittu olevan.
# Populaatioiden koot oletettiin äärettömiksi. Ne eivät kuitenkaan ole sitä ilmiselvästi koskaan.
# Valinnalle oletettiin rajattomasti aikaa. Aikaa on kuitenkin rajallisesti.
# Oletettiin, että rajattomasti ominaisuuksia voidaan valita yhtä aikaa. (Sanford osoittaa tämän virheelliseksi myöhemmin kirjassa. Todellisuudessa vain kourallista ominaisuuksia voidaan valita tehokkaasti yhtä aikaa.)

Nämä olettamukset eivät vastaa biologista todellisuutta, jossa todelliset eliöt elävät. Näillä tutkijoilla oli kuitenkin Sanfordin mukaan valtava ”älyllisen auktoriteetin sädekehä”, jonka varjolla nämä olettamukset hyväksyttiin. Olivathan biologitkin evoluutioteoriaan uskovia, joten heistä oli vain hienoa, että saavat olla samaa mieltä populaatiogenetiikan gurujen kanssa, vaikka eivät pitäneetkään kuvausta populaatioista geenipooleina täysin järkevänä. Sanford itsekin muistelee hyväksyneensä tämän selityksen: hänhän tiesi evoluution olevan totta, joten ei ollut niin tärkeää, vaikka hän ei pitänytkään itseään riittävän fiksuna ymmärtämään populaatioita geenipooleina.<ref>Sanford, s. 50-51</ref>

Todellisuudessa populaatiot eivät ole geenipooleja, vaan geenit ovat sitoutuneet yksilöihin. Genomissa on myös isoja yhteen liittyneitä ryhmiä, joissa on 10 000:sta miljoonaan nukleotidia. Nämä ryhmät eivät hajoa koskaan, vaan niitä käsitellään aina yhtenä kokonaisuutena. Prinsessa ja nukleotidi -paradoksi on siis edelleen ratkaisematta. Se osoittaa yksinään evoluutioteorian virheelliseksi, mutta on vasta ongelmien alkusoittoa. Sanford antaa kuitenkin loppukirjansa ajan teoreetikkojen pitää olettamuksensa populaatioista geenipooleina ja nukleotidien tasolla toimivasta valinnasta.

Perustavimmat valintaongelmat

# Valinnan hinta
# Näkymättömien mutaatioiden havaitseminen
# Järjestelmällinen lisääntymiskykyisten karsinta.

=== 1. Valinnan hinta ===

Valinnalla on hintansa<ref name="haldane1957">{{Lehtiviite | Tekijä = Haldane, J.B.S. | Otsikko = The cost of natural selection. | Julkaisu = J. Genetics | Ajankohta = 1957 | Numero = 55 | Sivut = 511-524 | Tunniste = | Viitattu = }} </ref>{{,}}<ref name="kimurajaohta71">{{Lehtiviite | Tekijä = Kimura, M. ja Ohta, T. | Otsikko = Theoretical Aspects of Population Genetics | Julkaisu = Princeton University Press, Princeton, NJ | Ajankohta = 1971 | Numero = | Sivut = ss. 26-31, s. 53 | Tunniste = | Viitattu = }} </ref>{{,}}<ref name="kimura1983">{{Kirjaviite | Tekijä = Kimura, M. | Nimeke = Neutral Theory of Molecular Evolution | Julkaisija = Cambridge Univ. Press | Vuosi = 1983 | Kappale = | Sivu = s. 26, ss. 30-31 | Selite = | Tunniste = }} </ref>{{,}}<ref name="remine1993">{{Kirjaviite | Tekijä = ReMine, W. | Nimeke = The Biotic Message: Evolution versus Message Theory | Julkaisija = St. Paul Science, St. Paul, MN | Vuosi = 1993 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = }} </ref>{{,}}<ref name="remine2005">{{Lehtiviite | Tekijä = ReMine, W. | Otsikko = Cost of Selection Theory | Julkaisu = Technical Journal | Ajankohta = 2005 | Numero = 19 | Sivut = 113-125 | Tunniste = | Viitattu = }}</ref>. Se voi kohdistua vain ylimääräiseen populaatioon. Esimerkiksi ihmisellä populaation koon ylläpitämiseksi kahden vanhemman on tuotettava yli kaksi jälkeläistä, sillä osa ihmisistä ei lisäänny genetiikasta riippumattomista syistä. Vasta tämän ylittävästä populaatiosta voidaan estää yksilöitä lisääntymästä valinnallisista syistä. Haldanen<ref name="haldane1957" /> mukaan vain 10% ihmispopulaatiosta voidaan valinnallisesti karsia. Suuremmasta karsimisesta seuraisi nopeasti sukupuutto.

Joillakin lajeilla genetiikasta riippumattomista syistä lisääntyminen epäonnistuu puolella yksilöistä. Näillä lajeilla tarvitaan neljä jälkeläistä kahta yksilöä kohti ainoastaan populaation koon säilyttämiseksi. Lisäksi monet geneettiset ominaisuudet eivät periydy. Jotkin geenit toimivat hyvin tietynlaisena yhdistelmänä, mutta muuten niistä on hienoista haittaa. Tämä on totta heteroosissa ja epistasiassa. Valinta tällaisia muutoksia vastaan menee hukkaan, koska ominaisuudet eivät periydy. Ennen todellista valintaa täytyy maksaa nämä kaikki muut lisääntymishinnat, ja tämänkin jälkeen on varaa karsia vain sen verran, ettei populaation koko laske.

Yleinen biologinen toiminnallisuus, eli kelpoisuus, on hyvin heikosti periytyvä ominaisuus. Kimuran mukaan periytyvyys on 0,004 (jos periytyvyys on 0, ominaisuus ei periydy ollenkaan, jos 1, ominaisuus periytyy täysin). Ympäristötekijät määräävätkin kelpoisuuden lähes täysin, ja näin ollen ylivoimainen enemmistö kaikkien muiden lisääntymisen estäneiden tekijöiden jälkeenkin tapahtuvasta valinnasta menee hukkaan. Ylimääräisestä populaatiosta voidaan valita tehokkaasti vain erittäin pieni osa. Jatkossa kuitenkin oletetaan, että koko ylimääräinen populaatio on täysin käytettävissä tehokkaaseen valintaan.

Valinnan hinnan jättäminen huomiotta on Sanfordin mukaan teoreetikkojen suurimpia virheitä. He olettavat, että voivat käyttää valintaa kuinka paljon tahansa, mikä muistuttaa esimerkiksi lännenelokuvien šeriffiä, joka pystyy ampumaan kuudestilaukeavallaan moninkertaisesti useamman kerran. Teoreetikoilla ei kuitenkaan ole lännenelokuvien käsikirjoittajien tapaan taiteilijan vapautta, vaan heidän on kirjanpitäjän tavoin pidettävä kirjaa käytetystä valinnasta ja sen hinnoista, jotta ne voidaan maksaa.

=== 2. Näkymättömät mutaatiot ===

Useat tutkijat ovat havainneet<ref name="kimura1968">{{Lehtiviite | Tekijä = Kimura, M. | Otsikko = Evolutionary rate at the molecular level | Julkaisu = Nature | Ajankohta = 1968 | Numero = 217 | Sivut = 624-626 | Tunniste = | Viitattu = }} </ref>{{,}}<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Ohta, T. | Otsikko = Slightly deleterious mutant substitutions in evolution | Julkaisu = Nature | Ajankohta = 1973 | Numero = 246 | Sivut = 96-98 | Tunniste = | Viitattu = }} </ref>{{,}}<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Ohta, T. | Otsikko = Mutational pressure as the main cause of molecular evolution and polymorphism | Julkaisu = Nature | Ajankohta = 1974 | Numero = 252 | Sivut = 351-354 | Tunniste = | Viitattu = }} </ref>{{,}}<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Ohta, T. | Otsikko = The nearly neutral theory of molecular evolution | Julkaisu = Ann Rev Ecol Syst | Ajankohta = 1992 | Numero = 23 | Sivut = 263-286 | Tunniste = | Viitattu = }} </ref>{{,}}<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Ohta, T. | Otsikko = Near-neutrality in evolution of genes and gene regulation | Julkaisu = PNAS | Ajankohta = 2002 | Numero = 99 | Sivut = 16134-16137 | Tunniste = | Viitattu = }} </ref>{{,}}<ref name="kondrashov1995">{{Lehtiviite | Tekijä = Kondrashov, A.S. | Otsikko = Contamination of the genome by very slightly deleterious mutations: why have we not died 100 times over? | Julkaisu = J. Theor. Biol. | Ajankohta = 1995 | Numero = 175 | Sivut = 583-594 | Tunniste = | Viitattu = }}</ref>, että suuri osa mutaatioista on näkymättömiä. Ne eivät saa aikaan sellaista vaikutusta, että ne voitaisiin tunnistaa. Tällaisia on suurin osa pistemutaatioista. Tämä tekee myös valinnasta mielivaltaista, sillä se on kuin yrittäisi valita kirjakaupassa tietosanakirjasarjan, josta tietää, että kussakin tietosanakirjasarjasetissä on omat 10 000 kirjoitusvirhettä. Millä tavoin voisi valita vähävirheisimmän tietosanakirjasarjan?

=== 3. Lisääntymiskykyisten lisääntymisen järjestelmällinen estäminen ===

Yksikään yhteiskunta maailmassa ei pyri hallitsemaan tarkoin ihmisten lisääntymistä. Natsi-Saksan kokeilun seuraukset olivat katastrofaaliset, eivätkä nykyiset syntyvyyden säännöstelyohjelmatkaan ole olleet tehokkaita mutaatioiden poistamiseksi. Ihmisten lisääntyminen on enimmäkseen satunnaista, ja tähän tekee poikkeuksen vain tapaukset, joissa mutaatio tai useampi aiheuttaa selvän geneettisen vian.

Ihmispopulaatiosta emme siis voi valita yhtäkään pistemutaatiota. Vaikka näin voitaisiin tehdä, eli mutaatiot voitaisiin havaita ja mutantteja estää lisääntymästä, seuraa nopeasti valinnan hinnan tuottama raja, jota enempää ei voida valita. Tästä tulee erityisen merkittävä ongelma silloin, kun valitaan useita mutaatioita vastaan yhtäaikaisesti. Valinta ei olekaan siis alkuunkaan helppoa.

Luonnonvalintaa koskee samat ongelmat kuin keinotekoistakin valintaa. Se ei näe näkymättömiä muutoksia, eikä pysty valitsemaan useita mutaatioita vastaan yhtä aikaa valinnan hinnan takia. Keinotekoinen valinta on itse asiassa tehokkaampaa, koska siinä epäkelvot eliöt hävitetään, kun taas luonnonvalinnassa ainoastaan epäkelvon lisääntymistodennäköisyys laskee.

Valinta kylläkin toimii. Se on todellinen luonnossa havaittava ilmiö, jolla on kuitenkin yhtä todelliset rajansa. Sanford pystyi menestyksekkäästi valinnan avulla jalostamaan kasveja ja luonnonvalinta on poistanut ihmispopulaatiostakin kaikkein pahimmat mutaatiot. Luonnonvalinnan toimivuuden sanford tiivistää lauseeseen:

{{lainaus|”Valinta voi joskus toimia geenitasolla, mutta epäonnistuu järjestelmällisesti genomin tasolla.”<ref>Sanford, s. 57</ref>}}

== Luku 5 Genomitason valinnan ongelmat ==

Geneetikkojen käytäntönä on Sanfordin mukaan ollut yleistää yhden mutaation valintaa koskevat päätelmät koskemaan kaikkia mutaatioita periaatteella, se mikä toimii yhdellä, toimii kaikilla. Tämä on kuitenkin kuin väittäisi, että jos jollakulla on varaa ostaa yksi auto, hänellä on varaa ostaa miten monta autoa tahansa.

=== 1. Valinnan hinta ===
Ihmisen geeniperimä käsittää kahtena kopiona kolme miljardia dna-koodin kirjainta. Jokainen on tuonut tähän perimään sata uutta muutosta, mutta perinyt myös kaikki aiemmat muutokset. Tämä tarkoittaa, että jokainen ihminen on mutantti. Kaikkien mutaatioiden valinta samalla tarkoittaisi välitöntä sukupuuttoa. Jo oman sukupolvemme aikana ihmiskuntaan on tullut 700 miljardia uutta mutaatiota (7 miljadia ihmistä x 100 mutaatiota).

Ihmisistä voidaan kuitenkin estää lisääntymästä vain alle kolmasosaa, jolloin tämä julma toimenpide poistaisi ihmispopulaatiosta reilut 233 miljardia mutaatiota. Tämänkin jälkeen jäisi jäljelle yli 467 miljardia mutaatiota. Vaikka oletettaisiin, että kaksi kolmasosaa mutaatioista on täysin neutraaleja, jäljellä on silti yli 155 miljardia mutaatiota. Vaikka karsimisen määrä kaksinkertaistettaisiin, eli kahta kolmasosaa ihmisistä estettäisiin lisääntymästä, jäljellä olisi edelleen yli 77 miljardia mutaatiota. Näin voimakkaaseen valintaan meillä ei kuitenkaan ole varaa.

=== Huomaamattomat ja merkitykseltään vähäiset mutaatiot ===

Tappavat tai lähes tappavat mutaatiot eivät ole populaation näkökulmasta valinnan ongelma, sillä ne ovat harvinaisia ja ne karsiutuvat itsestään. Erityisesti lyhyellä aikavälillä populaation kannalta ongelmallisimpia ovat merkitykseltään vähäiset mutaatiot<ref name="kimurajaohta71" />s.53, jotka pitää karsia tai populaatio rappeutuu nopeasti. Vaikka ne saataisiinkin karsittua, jäljellä ovat edelleen lähes neutraalit mutaatiot. Näin ollen genomit väistämättä rappeutuvat.

==== lähes neutraalit mutaatiot ====

Suurin osa mutaatioista on vaikutukseltaan lähes neutraaleja ja niiden vaikutus jää kaikenlaisen biologisen kohinan jalkoihin.<ref name="kimura1968" />{{,}}<ref name="kimura1983" />{{,}}<ref name="kimurajaohta71" /> Näillä mutaatioilla on kuitenkin vaikutusta, sillä ne tuhoavat näissä nukleotidipaikoissa olevaa informaatiota. Ne vastaavat autossa ruostumista, joka tapahtuu atomi kerrallaan. Vaikka hajonneita osia autosta voikin korjata, kaikkialla tapahtuvaa ruostumista ei pysty pysäyttämään. Sama pätee myös ihmisen ikääntymiseen, vaikka elimiä voidaan vaihtaa, vanhenemista aiheuttavia mutaatioita soluissa ei voida pysäyttää. Tämä ongelma on saanut yhden tunnetun populaatiogeneetikon kirjoittamaan tutkimuksen otsikolla "''Why have we not died 100 times over?''"<ref name="kondrashov1995" />.

Homogeenisessa ympäristössä elävässä bakteeripopulaatiossa valinta on tehokasta ja jokainen solu on itsenäisesti valinnan kohde. Niiden genomit ovat pieniä ja geenien väliset vuorovaikutukset suhteellisen vähäisiä. Ne lisääntyvät nopeasti ja mutaatioita tulee vain vähän kuhunkin genomiin. Huomaamattomia mutaatioita on tällaisessa populaatiossa vähän. Ihmispopulaatiossa ja muilla nisäkkäillä tällaista etua ei kuitenkaan ole, sillä genomit ovat isoja, geenien välillä on paljon vuorovaikutusta, ja lisääntymiskohinaa on paljon. Näin ollen meillä on valinnan ulottumattomissa olevia nukleotideja paljon enemmän kuin mikrobeilla.

==== Merkitykseltään vähäiset mutaatiot ====

Heti lähes neutraaleja mutaatioita suurempivaikutukselliset mutaatiot ovat merkitykseltään vähäisiä mutaatioita. Niillä on havaittavissa oleva vaikutus, vaikka se onkin pieni. Jalostajilla on vaikeuksia nähdä näitä, mutta luonnonvalinta usein ”huomaa” ne, jos populaatiolla on riittävästi kokoa ja aikaa on riittävästi käytettävissä. Tällä on kuitenkin rajoituksensa, sillä näiden mutaatioiden vaikutus on pieni ja muiden tekijöiden vaikutus voi olla suurta. On kuin yrittäisi nähdä myrskyävästä merestä sinne heitetyn kiven aiheuttamat aallot.

Merkitykseltään vähäisten mutaatioiden vaikutuksen yli ajaa mm.

*Populaation suuri satunnainen kuolleisuus
*Tappavat ja lähes tappavat mutaatiot
*Suurin osa mutaatioista on peittyviä
*Geenien välinen vuorovaikutus (epistasia)
*Pienissä populaatioissa seksuaalisen rekombinaation satunnaisuus

Nämä tekijät aiheuttavat geneettistä ajautumista. Vaikka luonnonvalinta pystyykin poistamaan useita tällaisia merkitykseltään vähäisiä mutaatioita, tulee näistä mutaatioista kohinaa toisilleen, kun niiden määrä kasvaa. Valinnan teho tippuu nollaan hyvin nopeasti, kun valittavana olevien mutaatioiden määrä kasvaa. Kimura<ref name="kimura1983" /> viittaa tähän valintainterferenssiksi kutsuttuun ilmiöön, ja esittää (s. 30), että vain 138 nukleotidipaikkaa on yhtä aikaa valittavissa, vaikka populaatiosta voitaisiin poistaa 50% joka sukupolvessa ja yhtä ominaisuutta vastaan valitaan heikosti (s = 0,01).

Useampien satojen mutaatioiden yhtäaikainen valintayritys pysäyttää valinnan vauhdin täysin ja näin varsin rajoitettuunkin määrään mutaatiota vaikuttamiseen menee satoja tuhansia sukupolvia. Tämä rajoitus tekee genominlaajuisen valinnan mahdottomaksi.

=== Lisääntymisen estäminen ===

Mutantteja ei voida järjestelmällisesti estää lisääntymästä logistisista syistä, mikä tuottaa ongelman valinnan kannalta.<ref name="haldane1957" />{{,}}<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Lynch, M., Conery J., ja Burger R. | Otsikko = Mutation accumulation and the extinction of small populations | Julkaisu = Am. Nat. | Ajankohta = 1995 | Numero = 146 | Sivut = 489-518 | Tunniste = | Viitattu = }}</ref>{{,}}<ref name="kondrashov1995" /> Toivottu ominaisuus on tyypillisesti yksilössä, jossa on myös jokin ei-toivottu ominaisuus, eikä näitä ominaisuuksia voida erottaa toisistaan. Koska mutaatioista suurin osa on haitallisia, päätyy näitä väkisin enemmän seuraavalle sukupolvelle, kun valitaan jonkin hyödyllisen puolesta.

Jos otetaan samasta populaatiosta kaksi yksilöä, joilla kummallakin on omat 10 000 mutaatiota perimässään. Näin ollen kahden yksilön välillä on 20 000 eroa, ja kummallakin on 10 000 hyvää ja saman verran huonoja nukleotidipaikkoja toiseen yksilöön nähden. Keskiarvoinen ero on pieni ja kelpoisuuden kannalta sen ratkaisevat harvat merkittävät mutaatiot, joihin valinta kohdistuu samalla kun enemmistö mutaatioista jää valinnan ulottumattomiin. Näin ei voida estää mutaatioiden kertymistä, vaikka lisääntymisen suhteen voitaisiinkin ylläpitää täydellistä kontrollia.

=== Fyysinen kytkentä ===

Koko genomi koostuu suurista yhteenlinkittyneistä ryhmistä<ref name="Tishkoff">{{Lehtiviite | Tekijä = Tishkoff, S.A. ja Verrelli, B.C. | Otsikko = Patterns of human genetic diversity: implications for human evolutionary history and disease. | Julkaisu = Annual Review of Genomics and Human Genetics | Ajankohta = 2003 | Numero = 4 | Sivut = 293-340 | Tunniste = | Viitattu = }}</ref>. Jokainen tällainen blokki sisältää vahingollisia muutoksia, vaikka se sisältäisi jonkun merkittävän hyödyllisenkin mutaation. Ryhmän kokonaisvaikutus kelpoisuuteen on siis vahingollinen, vieläpä, kun kuhunkin tällaiseen ryhmään ehtii kertyä tuhansia vahingollisia mutaatioita ennen ensimmäistäkään hyödyllistä.

Vuonna 2006 julkaistun tutkimuksen<ref name="loewe2006">{{Lehtiviite | Tekijä = Loewe, L. | Otsikko = Quantifying the genome decay paradox due to Muller’s ratchet in human mitochondrial DNA | Julkaisu = Genetic Research | Ajankohta = 2006 | Numero = 87 | Sivut = 133-159 | Tunniste = | Viitattu = }} </ref> mukaan ihmisen olisi pitänyt kuolla sukupuuttoon evolutiivisella aikajanalla. Tutkimuksessa käsiteltiin kuitenkin vain mitokondrion DNA:ta, ja se on vain yksi ihmisen 100 000 – 200 000:sta yhdistyneestä ryhmästä. Näin ollen tutkimus aliarvioi yhteenliittymien ongelman jopa 200 000-kertaisesti.

== Luku 6: Kohina ==

Jos haluaa vastaanottaa signaalin, se täytyy erottaa kohinasta tai muista häiriöistä, eli signaalin ja kohinan välisen suhteen pitää olla riittävän suuri. Genetiikassa signaalin ja kohinan välistä suhdetta kuvataan periytyvyydellä. Jos ominaisuuden periytyvyys on suuri, se on valinnan ulottuvilla, mutta jos periytyvyys on pieni, suurin osa ominaisuuteen vaikuttavista tekijöistä on ympäristötekijöitä. Moniin ominaisuuksiin, kuten pituuteen, vaikuttavat sekä perintötekijät, että ympäristötekijät. Toisaalta esimerkiksi veriryhmä periytyy täysin geenien perusteella (periytyvyys 1), ja tatuoinnit eivät periydy ollenkaan (periytyvyys 0).

Merila ja Shelton<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Merila J. ja B.C. Shelton | Otsikko = Lifetime reproductive success and heritability in nature | Julkaisu = The American Naturalist | Ajankohta = 2000 | Numero = 155 | Sivut = 301-310 | Tunniste = | Viitattu = }}</ref> ja Kruuk ym.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Kruuk, L.E.B. ym. | Otsikko = Heritability of fitness in a wild mammal population | Julkaisu = PNAS | Ajankohta = 2000 | Numero = 97 | Sivut = 698–703 | Tunniste = | Viitattu = }} </ref> ovat osoittaneet, että luonnollisissa populaatiossa kelpoisuuden periytyvyys on tyypillisesti periytymättömien ympäristötekijöiden tuottaman kohinan takia liian pientä mitattavaksi. Aiemmin oletettiin, että tämä lähes olematon periytyvyys johtuu niin voimakkaasta valinnasta, että geneettistä monimuotoisuutta ei jäänyt jäljelle. Nykyään kuitenkin tiedämme mutaationopeuksien olevan suuria, jolloin geneettistä vaihtelua näissä populaatioissa kyllä on.

Kelpoisuuden vähäinen periytyvyys tarkoittaa, että suurin osa kelpoisuuteen vaikuttavista tekijöistä on periytymättömiä ympäristötekijöitä, jolloin huonojen yksilöiden poistaminen vaikuttaa vain hyvin vähän huonojen geenien poistamiseen. Esimerkiksi puun siemenistä osa putoaa hedelmälliseen maaperään, mutta suurin osa siemenistä tippuu kuitenkin jollain tavalla sopimattomaan, esimerkiksi liian märkään tai kuivaan, maaperään. Lähes kaikki tällaisesta kelpoisimman valinnasta onkin onnekkaimman valintaa, jolla ei ole yhteyttä geneettisesti parhaan valintaan.

Usein on arvioitu, että noin puolet kaikista fenotyypin muutoksista perustuu ympäristötekijöihin. Esimerkiksi kahdesta kasvista pellolla paremmin kasvavan kasvin kasvuolosuhteet ovat paremmat. Noin neljännes kaikista fenotyypin muutoksista taas perustuu genotyypin ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutukseen. Esimerkiksi jos peltoa kastellaan, voi toiselle kasville lisävesi olla hyväksi, toiselle huonoksi, genomista riippuen. Nämä muuntelun tyypit vähentävät signaalin ja kohinan välistä suhdetta ja häiritsevät valintaa.

Kolmas signaalin ja kohinan välistä suhdetta heikentävä tekijä on periytymätön geneettinen muuntelu, kuten epigeneettiset, epistaattiset, vallitsevuus- ja syklisen valinnan vaikutukset. Näiden lisäksi on sitten niin sanottu lisäävä geneettinen vaihtelu, joka tarkoittaa sitä, että jokin ominaisuuden tai nukleotidin muutos on selvästi vaihtoehtoaan parempi. Kimuran<ref name="kimura1983" />s. 30-31 mukaan tällainen muuntelu käsittää noin 0,4% kelpoisuuteen vaikuttavasta muuntelusta. Jos Kimura on tässä oikeassa, se tarkoittaa, että 99,6% fenotyypin kelpoisuuteen vaikuttavasta valinnasta menee täysin hukkaan.

Jos vielä populaatio lisääntyy hitaasti, kuten ihmiset, todella tehokkaaseen valintaan voidaan käyttää vain hyvin pientä osaa populaatiosta. Jos esimerkiksi 16,7% populaatiosta voidaan valinnallisesti poistaa ja 0,04% valinnasta todella vaikuttaa, on toimivan valinnan ulottuvissa vain 0,07% populaatiosta – eli alle yksi tuhannesta.

Jos tarkastellaan yksittäisen nukleotidimuutoksen periytyvyyttä, havaitaan, että sen kelpoisuutta parantava arvo (signaali) on häviävän pieni samalla, kuin kaiken periytymättömän muuntelun ja kaikkien muiden nukleotidipaikkojen yhteisvaikutus (kohina) on tähtitieteellinen. Tästä syystä suurin osa mutaatioista on valinnan ulottumattomissa.

Aiempien lisäksi kohinaa tuottaa todennäköisyysvalinta. Siinä, missä jalostajat pisteyttävät jalostettavat eliönsä erilaisten parametrien, kuten elinvoiman ja tuottoisuuden mukaan ja sitten määrittelevät rajan, jota heikommat karsitaan täysin ja jota paremmat saavat lisääntyä. Luonnossa näin ei kuitenkaan tapahdu, sillä muutokset saavat aikaan vain eroja lisääntymistodennäköisyyteen ja sattumalta huonommatkin yksilöt saavat lisääntyä.

Luonnossa valinta onkin satunnaista onnekkaimman valintaa, ja siitä puuttuu lähes täysin fenotyypin mukainen järjestelmällinen valinta. Esimerkiksi sammakon lisääntyessä munista ison osan syövät kalat, sammakonpoikasista linnut, vene liiskaa osan ja monet tippuvat vesiputouksesta. Täysikasvuisista sammakoista osa kaivautuu rantatörmään, joka ruoppausoperaation yhteydessä poistetaan. Lisääntymisen epäonnistumisesta jopa puolet johtuu vastaavista fenotyypistä riippumattomista tekijöistä.

Kolmas kohinaa tuottava tekijää kutsutaan sukusolujen otannaksi. Se tarkoittaa sitä, että kaikki tarjolla olevat sukusolut eivät hedelmöity, vaan vain jotkin niistä. Tämä johtaa siihen, että ominaisuuksien periytyminen vaihtelee kuten kolikonheiton tulokset. Jos kolikkoa heitetään monia kertoja, tulokseksi saadaan hyvin tarkasti puolet kruunia ja puolet klaavoja, mutta jos kolikkoa heitetään vain muutama kerta, suhde on hyvin usein jotain ihan muuta. Tästä seuraa geneettinen ajautuminen, joka pienissä populaatioissa on hyvin merkittävä, mutta isommissa selvästi pienempi. Tällaisen kohinan voi siis saada pois kuvittelemalla mahdollisimman suuren populaation ja toisaalta kohinan voi lisätä äärimmilleen olettamalla pienen populaation.

Isotkaan populaatiot eivät kuitenkaan ole vapaita kohinan vaikutuksista, sillä fenotyyppiin ja lisääntymismenestykseen vaikuttava kohina vaikuttaa niihinkin. Hyvin suurissa populaatioissa kohina myös vahvistuu alapopulaatioiden oman sukusolujen otannan ja monien erilaisten ympäristöolosuhteiden takia. Siinä missä jalostajat ovat voineet käyttää tilastollisia menetelmiä ja karsivaa valintaa valitakseen rajattuja määriä ominaisuuksia, ei luonnonvalinnalla ole käytössään mitään niistä.

Kohinan seurauksena valinnan ulottumattomissa olevien mutaatioiden määrä lisääntyy merkittävästi, valintakynnysongelma, jossa usean yhtäaikaisen ominaisuuden valinta johtaa valinnan pysähtymiseen, pahenee ja yhä suurempi osa valinnasta menee hukkaan.

Punainen vaunu -analogiassa kohina tarkoittaisi työntekijöiden virheitä, jolloin laadunvalvoja haaskaisi voimavaransa virheisiin, jotka eivät edes seuraa kokoamisohjekirjan virheistä. Prinsessan tapauksessa patjoissa olisi lukuisia herneen kokoisia möykkyjä, ja oppikirja-analogiassa oppikirjat vaihdettaisiin kesken lukukautta. Herneen kokoiset möykyt patjoissa tekisivät patjojen alla olevien muutosten havaitsemisesta paljon vaikeampaa ja oppikirjojen vaihtaminen vähentäisi edelleen olemattoman pientä korrelaatiota oppikirjojen kirjoitusvirheiden ja oppimistulosten välillä.

== Luku 7: Keinotekoiset pelastusmekanismit ==

Koska tutkimuksissa on havaittu, että mutaatioita kertyy perimään paljon, on tämä mutaatioiden kertymisnopeusongelma täytynyt ratkaista joillain tavalla. Yksi selitystapa on ollut roska-DNA, mutta koska tuoreemmat tutkimukset ovat paljastaneet, että roska-dna:ta ei olekaan – ainakaan yhtään niin paljoa, kuin on väitetty – on keksitty kaksi mekanismia mutaatioiden kertymisongelman ratkaisemiseksi: mutaatioiden määrään perustuva mekanismi ja synergistisen epistasian mekanismi.

Mutaatioiden määrään perustuvan mekanismin mukaan joillain yksilöillä on sattumalta enemmän mutaatioita kuin toisilla, ja kohdistamalla valinta näihin yksilöihin, päästään eroon suuremmasta määrästä mutaatioita pienemmällä valinnan hinnalla.

Mekanismin ongelmana on kuitenkin se, että mutaatioiden määrää olennaisempaa on mutaatioiden vaikutus: mitä pahempia mutaatioita, sen huonompi. Yhden merkittävän mutaation vaikutus voi olla suurempi kuin tuhannen vähemmän vaikuttavan mutaation. Lisäksi esimerkiksi eri ihmisten mutaatioiden määrien väliset erot ovat vähäisiä keskiarvon molemmin puolin ja johtuvat geneettisestä ajautumisesta, joten yksilöiden välillä ei ole merkittäviä eroja.

Mutaatioiden määrään perustuvan mekanismin simulaatiokokeissa<ref name="brewer2013">{{Lehtiviite | Tekijä = Brewer, W., J. Baumgardner ja J. Sanford | Otsikko = Using Numerical Simulation to Test the “Mutation-Count” Hypothesis | Julkaisu = Marks II R.J. ym. (toim.) Biological Information – New Perspectives | Ajankohta = 2013 | Numero = | Sivut = 298-311 | www = www.worldscientific.com/doi/pdf/10.1142/9789814508728_0012 | Viitattu = 4.7.2020}}</ref> on todettu, että mekanismi toimii vain, jos valinta on tiukan karsivaa, ja kaikkien mutaatioiden vaikutus on sama. Tällaiset olosuhteet ovat kuitenkin erittäin keinotekoiset, ja todellisuudessa vallitsevissa olosuhteissa, joissa vaikuttaa todennäköisyysvalinta ja mutaatioiden vaikutukset ovat erilaisia, populaatiot rappeutuvat sukupuuttoon asti.

Synergistinen epistasia tarkoittaa sitä, että muiden vahingollisten mutaatioiden vaikutus vahvistaa toisten vahingollisten mutaatioiden vaikutusta. Näin kun mutaatioita kertyy enemmän, niiden vaikutus on huomattavampi ja näin ne tulevat ”valinnan näkyviin”. Todellisuudessa populaatiogeneetikot ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, että tällainen on harvinaista, ja yleensä mutaatioiden yhteisvaikutus on joko lisäävä tai moninkertaistava.

Jos synergististä epistasia olisi yleisempi, se tarkoittaisi, että eliöt rappeutuvat nopeammin kuin muuten, kuten on osoitettu simulaatiokokeilla.<ref name="synepist">{{Lehtiviite | Tekijä = Baumgardner J., W. Brewer ja J. Sanford | Otsikko = Can Synergistic Epistasis Halt Mutation Accumulation? Results from Numerical Simulation | Julkaisu = Marks II R.J. ym. (toim.) Biological Information – New Perspectives | Ajankohta = 2013 | Numero = | Sivut = 312-337 | www = www.worldscientific.com/doi/pdf/10.1142/9789814508728_0013 | Viitattu = 4.7.2020}}</ref> Yleisesti on myös tiedossa, että geenit vaikuttavat toisinsa (epistasia) ja tämä haittaa merkittävästi valintaa. Molemmat mekanismit toimivat siis vain erittäin keinotekoisissa olosuhteissa, eivätkä todellisessa maailmassa pysty estämään mutaatioiden kertymistä.

== Luku 8: Rodunjalostus ja kloonaus? ==

Rodunjalostus ei voi pelastaa genomia, sillä valinnalla voidaan valita vain hyvin rajattua määrää ominaisuuksia, samalla, kun lähes neutraalit mutaatiot kertyvät edelleen perimään. Lisäksi paremmuus ja huonommuus ovat hyvin heikosti periytyviä ominaisuuksia, joten niiden valinta kohdistuisi lähes kokonaan genetiikasta riippumattomiin tekijöihin. Lisäksi ihmisen lisääntymisen säännöstely olisi niin poliittisesti kuin sosiaalisestikin mahdotonta.

Kloonaaminenkaan ei pelasta genomia, sillä Müllerin säppipyörä<ref name="muller64" />{{,}}<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Felsenstein, J. | Otsikko = The evolutionary advantage of recombination | Julkaisu = Genetics | Ajankohta = 1974 | Numero = 78 | Sivut = 737-756 | Tunniste = | Viitattu = }}</ref> pyörii vain yhteen suuntaan. Jokainen kloonattu yksilö on aiempaa mutatoituneempi, eikä tätä mutaatioiden kertymistä estämään ole mitään mekanismia. Sikäli, kun kloonattuja kasveja vielä on elossa, se johtuu siitä, ettei vielä ole kulunut riittävästi aikaa niiden päätymiseksi sukupuuttoon.

Eläimillä kloonaamisella ei saavuteta kasvien tavoin edes lyhyen aikavälin hyötyjä, sillä kloonit ovat vanhentuneet jo ennenaikaisesti. Kehon soluihin tulee paljon enemmän mutaatioita kuin sukusoluihin, jotka jakautuvat mahdollisimman vähän. Näin ollen kloonia varten otettu solu on jo vanhentunut selvästi etukäteen ja klooni on alkuperäistä yksilöä rappeutuneempi. Kloonaamalla nähtäisiinkin vähän siitä, mihin ihmiskunta on menossa: suunta on alaspäin, ei ylöspäin.

== Luku 9: Voiko luonnonvalinta luoda? ==

Jos jätetään kaikki vahingolliset mutaatiot huomiotta, voisiko siinä tapauksessa mutaatioiden ja luonnonvalinnan kautta syntyä uusi toimiva geeni? Yksi toimiva geeni kuvaa kirjan lukua tai toiminnallista ohjelmaa ja on vähintään 1000 kirjainta pitkä. Tällaisen tuhannen kirjaimen mittaisen geenin synnyssä on kuitenkin ongelmansa.

=== 1. Ensimmäisen halutun mutaation määrittely. ===

Yksittäisellä nukleotidilla ei ole merkitystä yksinään, vaan vain ympäröivien nukleotidien kontekstissa samalla tavalla kuin kirjoitetussa tekstissä yksittäisellä kirjaimella ei ole yksinään mitään erityistä merkitystä. Kokoamisohjeanalogiasta näkyy myös, että nykyisessä kontekstissa mahdolliset hyödylliset muutokset ovat hyvin vähäisiä. Uutta geeniä luotaessa on kuitenkin tarkoitus muuttaa laajemmin kontekstia. Samalla kun yksittäistä nukleotidia pyrittäisiin kehittämään ympäröivien nukleotidien kontekstissa, tuhotaan tätä kontekstia kyseisen nukleotidin ympäristössä, sillä muitakin nukleotideja täytyy muuttaa.

=== 2. Ensimmäistä mutaatiota odotellessa ===

Jos kuitenkin oletamme, että ensimmäinen haluttu mutaatio on selvillä, kuinka kauan sitä täytyisi odottaa? Yksittäisen nukleotidipaikan mutaationopeus on äärimmäisen pieni, karkeasti arvioituna yhteen tiettyyn nukleotidipaikkaan ihmisellä tulee yksi muutos 30 miljoonaa yksilöä kohden. Jos myös oletamme ihmisen evoluution tapahtuneen noin 10 000 yksilön populaatiossa, tarkoittaisi tämä yhden nukleotidipaikan muuttumisen vievän 3000 sukupolvea eli noin 60 000 vuotta. Kyseinen nukleotidi voi kuitenkin vaihtua myös kahteen muuhun nukleotidiin halutuun nähden, joten käytännössä aika tarvittaisiin kolme kertaa kauemmin – 180 000 vuotta.

Mutaation tapahtuminen ei kuitenkaan vielä riitä, vaan sen pitää myös vakiintua populaatioon. Satunnaisen geneettisen ajautumisen takia ylivoimainen enemmistö mutaatioista ei vakiinnu populaatioon. Mutaation tulisi olla vallitseva ja tuottaa merkittävä etu, jotta valinta voisi valita sen puolesta, mutta tiedämme lähes kaikkien hyödyllisten mutaatioiden olevan lähes neutraaleja ja peittyviä.

Jos valinta ei ole tehokasta, 10 000 yksilön populaatiossa olisi sattumalta vain yksi mahdollisuus 20 000 tuhannesta, että mutaatio vakiintuu populaatioon, sillä näin paljon on muuttumattomia nukleotidipaikkoja populaatiossa. Sanfordin ja hänen kollegojensa simulaatioiden perusteella 99% lievästi hyödyllisistä mutaatioista poistuu populaatiosta satunnaisen ajautumisen takia.

Tavanomaisen hyödyllisen muutoksen tulisi siis tapahtua noin sata kertaa, ennen kuin se vakiintuu populaatioon. Tämä tarkoittaa, että aikaa tarvittaisiinkin 180 000 * 100 vuotta, eli 18 miljoonaa vuotta ensimmäisen halutun mutaation vakiinnuttamiseksi populaatioon. Oletus kuitenkin on, että ihminen on eronnut edellisestä simpanssin kanssa yhteisestä kantamuodosta kuusi miljoonaa vuotta sitten, joten aikaa ei ole ollut edes ensimmäisen halutun mutaation vakiinnuttamiseksi populaatioon.

=== 3. Muita mutaatioita odotellessa ===

Kun ensimmäinen mutaatio on saatu vakiinnutettua populaatioon, täytyy myös loppujen 1000 muutoksen vakiintua populaatioon. Jokaisella näistä mutaatioista se vie noin 18 miljoonaa vuotta, eli kokonaisuudessaan 18 miljardia vuotta. Tämä on jo enemmän kuin mitä alkuräjähdyksestä on aikaa. Käytännössä myös useiden nukleotidien pitäisi muuttua kerralla ja vakiintua populaatioon, sillä yksittäinen nukleotidi ei vielä itsessään sisällä informaatiota. Jos valinta alkaa toimia esimerkiksi 12 nukleotidipaikan muututtua halutuiksi, niin odotusaika kasvaa tässä 10 000 yksilön ihmispopulaatiossa biljooniin vuosiin.

=== 4. Haldanen dilemman odotus ===

Mutaation tulee vakiinnuttuaan myös levitä koko populaatioon. 10 000 yksilön populaatiossa on 20 000 nukleotidipaikkaa, johon sen pitäisi levitä. Jos oletetaan hyvin voimakas valinta, joka levittää tätä mutaatiota 10% lisää populaatioon joka sukupolvi, menee 105 sukupolvea (1,1^105 = 20 000), että se on levinnyt populaatioon. Tällaista valintaa ei kuitenkaan yleensä ole. Jos mutaatio on peittyvä, sen leviäminen populaatioon vie vähintään 100 000 sukupolvea, vaikka se parantaisi sopeutuvuutta prosentilla<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Patterson, C. | Nimeke = Evolution | Julkaisija = Comstock Publishing Associates, Ithaca, NY | Vuosi = 1999 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = }}</ref>.

Tätä ongelmaa kutsutaan tyypillisesti Haldanen dilemmaksi, sillä Haldanen<ref name="haldane1957" /> mukaan menisi keskimäärin 300 sukupolvea eli 6000 vuotta saada yksi uusi mutaatio leviämään populaatioon. Tämä arvio perustuu hänen arvioonsa siitä, mikä on vallitsevien ja peittyvien muutosten suhde. Tämän laskelman perusteella voisi siis 1000 muutosta levitä populaatioon oletettuna 6 miljoonan vuoden aikana, mutta nämä olisivat vain yksittäisiä toisistaan irrallisia hyödyllisiä mutaatioita, ei yhden uuden geenin luomiseen tarvittavia toisiinsa linkittyneitä muutoksia.

Valinta voisikin vakiinnuttaa vain 1000 yksittäistä muutosta oletetun ihmisen kehityshistorian aikana, eikä useampia muutoksia voida valintainterferenssin takia valita yhtä aikaa. Tämä on erittäin vähän informaatiota – vähemmän kuin tavallisella verkkosivulla – eikä se riitä erottamaan ihmistä simpanssista. Ongelman ovat itsenäisesti todenneet Crow ja Kimura<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Crow, J.F. and M. Kimura | Nimeke = An Introduction to Population Genetics Theory | Julkaisija = Harper and Row. NY, NY | Vuosi = 1970 | Kappale = | Sivu = 249 | Selite = | Tunniste = }}</ref>, ReMine<ref name="remine1993" />{{,}}<ref name="remine2005" /> ja Rupe ja Sanford<ref name="rupejasanford2013">{{Lehtiviite | Tekijä = Rupe, C.L. ja J.C. Sanford. | Otsikko = Using numerical simulation to better understand fixation rates, and establishment of a new principle: Haldane’s Ratchet | Julkaisu = ICC | Ajankohta = 2013 | Numero = | Sivut = | www = http://media.wix.com/ugd/a704d4_47bcf08eda0e4926a44a8ac9cbfa9c20.pdf | Viitattu = }} </ref>.

=== 5. Rekombinaatiota odotellessa ===

Voitaisiin ajatella, että sopivat mutaatiot tapahtuvat populaation eri yksilöissä ja sitten rekombinaatiossa ne yhdistyisivät, jolloin kehitys tapahtuisi nopeammin. Tähän liittyy kuitenkin kaksi ongelmaa:

Ensinnäkin ihmisen geeniperimä koostuu suurista 20 000 – 40 000 nukleotidin yksiköistä, joiden sisällä ei ole tapahtunut rekombinaatiota nykyihmisen olemassaoloaikana.<ref name="Gabriel2002">{{Lehtiviite | Tekijä = Gabriel, S.B. ym. | Otsikko = The structure of haplotype blocks in the human genome | Julkaisu = Science | Ajankohta = 2002 | Numero = 296 | Sivut = 2225-2229 | Tunniste = | Viitattu = }}</ref>{{,}}<ref name="Tishkoff" /> Näin ollen rekombinaatiota ei tapahdu yksittäisten nukleotidien tasolla. Toiseksi todennäköisyys sille, että näin rekombinaatiolla sekoittamalla saataisiin haluamamme 1000 nukleotidin geeni, on äärimmäisen pieni. Lisäksi tällainen rekombinaatio hajottaisi ketjuja nopeammin kuin synnyttäisi niitä, joten aikaa tarvittaisiin enemmän.

=== 6. Loputtomat kelpoisuuslaaksot ===

Kun uusi geeni on kehittymässä, se tuottaa haittaa lajin menestykselle, eli laskee kelpoisuutta. Tästä evoluutioteoreetikot ovat yksimielisiä. Uuden geenin kehitys vaatii monia kokeiluja ja nämä ovat paljolti vahingollisia. Lisäksi puolivalmis geeni ei ole vielä hyödyllinen. Näin ollen populaatiot päätyvät kelpoisuuslaaksoihin, jossa kehittyvä laji tulee huonommaksi ennen kuin se voi kehittyä.

Kun yhdistetään hyvien mutaatioiden harvinaisuus Haldanen dilemmaan, havaitaan, että näistä kelpoisuuslaaksoista tulee erittäin pitkiä ja syviä, erityisesti kun evolutiivisia kehitysaskelia täytyy ottaa koko ajan. Kelpoisuuslaaksojen pitäisi kuitenkin olla lyhyitä ja matalia, jotta populaatiot eivät päätyisi sukupuuttoon. Kun tarkastellaan tilannetta koko perimän tasolla, on menossa lukuisia hyvin syviä kelpoisuuslaaksoja koko ajan, mikä osoittaa evolutiivista kehitystä vastaan.

=== 7. Monirajoitettu DNA ===

Kuvitellaan teksti, jossa on yksi viesti, kun se luetaan etuperin, toinen viesti, kun se luetaan takaperin, kolmas viesti, kun tekstistä luetaan vain joka toinen kirjain ja neljäs viesti, kun tekstin purkamiseen käytetään monimutkaista salauksenpurkualgoritmia. Tällainen viesti on monirajoitettu ja monitoiminnallinen, eikä mikään kirjoitusvirhe voi sitä parantaa, vain tuhota.

DNA:n monitoiminnallisuudesta on runsaasti näyttöä. Suurin osa ihmisen DNA-sekvensseistä koodaa kahta eri RNA:ta, joita luetaan molempiin suuntiin.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Yelin, R. ym. | Otsikko = Widespread occurrence of antisense transcription in the human genome | Julkaisu = Nature Biotechnology | Ajankohta = 2003 | Numero = 21 | Sivut = 379-386 | Tunniste = | Viitattu = }} </ref> Monet DNA-sekvenssit koodaavat eri toimintoja riippuen siitä, mistä lukeminen aloitetaan, tai lähetti-RNAn silmukoitumisen perusteella. Lisäksi todennäköisesti kaikki sekvenssit DNA-koodissa vaikuttavat DNA:n kolmiulotteiseen rakenteeseen.

=== 8. Palautumaton monimutkaisuus ===

Pieni leluvaunu -analogiassa voitaisiin ajatella pienen kehitysaskeleen olevan punaisen leluvaunun muuttuminen siniseksi kolmipyöräiseksi. Värin koodin muutoksen aikaansaava kirjoitusvirhe on helppo kuvitella – kunhan sininen maali on saatavissa ja koodattu. Myös yksi pyörä voi tippua pois, mutta kolmepyöräinen leluvaunu ei ole kolmipyörä, vaan rikkoutunut leluvaunu. Käytännössä muutos leluvaunusta kolmipyörään vaatisi koko kokoamisohjeen perusteellista uudelleenkirjoittamista.

Suurinta osaa osista pitää muuttaa radikaalisti, eikä toimivia välimuotoja ole, joten analogian laadunvalvoja valitsisi haluamiamme muutoksia vastaan, koska se ei näe tulevaisuutta. Oikean kirjoitusvirhekokonaisuuden tulisi siis sattumalta ilmestyä kerralla, eikä näin koskaan tapahdu – muutokset voivat syntyä vain älykkään toiminnan tuloksena.

Yksinkertaisimmassakin proteiinissa on paljon enemmän monimutkaisuutta kuin leluvaunussa, joten palautumatonta monimutkaisuutta on myös paljon enemmän. Proteiinien perustana olevassa geneettisessä koodissa monimutkaisuutta on vieläkin enemmän. Pelkästään DNA:n design on hämmästyttävä, puhumattakaan muusta molekyylikoneistosta.

Yksittäinen geeni käsittää kaikkine säätelyosineen ja arkkitehtuuriin liittyvine elementteineen noin 50 000 osaa – enemmän kuin monessa nykyaikaisessa autossa. Kuitenkin tämä on vain hyvin pieni osa koko solun monimutkaisuutta, jossa on palautumatonta monimutkaisuutta palautumattoman monimutkaisuuden päällä. Voimme tehdä hyvin pieniä keinotekoisia geenejä, mutta emme täysin uutta geeniä aiemmin tuntemattomalle proteiinille ja saada sitä toimimaan solussa. Kuinka sitten sattumanvaraiset muutokset yhdistettynä hyvin rajalliseen määrään lisääntymissuodattumista?

=== 9. Melkein kaikki hyödylliset mutaatiot ovat lähes neutraaleja ===

Lähes neutraalien mutaatioiden näkymättömyys valinnalle ja siitä seuraavat ongelmat on geneetikkojen parissa laajalti hyväksytty, mutta ei sen sijaan sitä, että hyödyllisillä mutaatioilla tämä lähes neutraaliuden ongelma on vielä pahempi. Toivomallamme geenillä on joitain vaikutukseltaan merkittäviä nukleotideja, esimerkiksi entsyymin aktiivisen keskuksen määräävät nukleotidit. Nämäkin ovat turhia ja valinnan ulottumattomissa ilman suuria määriä itsessään hyvin vähäisesti merkittäviä nukleotideja. Näitä nukleotideja ei voida asettaa eikä pitää paikallaan valinnan kautta, joten ensimmäisestäkään halutusta nukleotidista ei saada kiinni.

=== 10. Vahingolliset mutaatiot takaisin kuvaan ===

Rekombinaatio toimii ennemmin geenien, kuin nukleotidien tasolla, sillä ihmisen genomissa näkyy suuria DNA-ryhmittymiä, joissa ei ole tapahtunut nykyihmisen historian aikana rekombinaatiota<ref name="Gabriel2002" />{{,}}<ref name="Tishkoff" />. Tällaiset dna-ryhmittymät voivat joutua Müllerin säppipyörään,<ref name="muller64" />{{,}}<ref name="loewe2006" /> joka tarkoittaa, ettei haitallisia mutaatioita voida erottaa hyödyllisistä. Koska haitallisia mutaatioita on valtavasti enemmän kuin hyödyllisiä, kaikki tällaiset osat DNA:ta rappeutuvat. Vaikka joitakin hyödyllisiä mutaatioita saataisiinkin vakiinnutettua, haitalliset muutokset tekevät niistäkin selvää loppuja hyödyllisiä odotellessa.

Valinnalla on myös hintansa. Hyödyllisten mutaatioiden valintaan voidaan kohdistaa valintaa vain, jos kaikki muut lisääntymishinnat on katettu, mukaan lukien haitallisten mutaatioiden poistamisesta johtuva hinta. Lyhyellä aikavälillä voidaan kohdistaa valintaa myös hyödyllisiin mutaatioihin, pitkän aikavälin kustannuksella.

Mutaatiot eivät myöskään ole täysin satunnaisia, sillä osa genomista mutatoituu paljon useammin kuin toiset osat. Useimmin mutatoituvissa niin sanotuissa kuumissa pisteissä haluamamme mutaatio tulee nopeasti, mutta sillä välin kun odotetaan hitaasti mutatoituvissa paikoissa tapahtuvia muutoksia, ehtivät näissä kuumissa pisteissä nukleotidit vaihtua jo pois haluamistamme. Lisäksi monilla nukleotidipaikoilla on taipumus mutatoitua johonkin tiettyyn nukleotidiin, kuten T. Tämä auttaa silloin, kun T on haluttu, mutta hidastaa, kun A, C tai G on haluttu. Tämä edelleen hidastaa kehittävää valintaa.

Vuonna 2002 julkaistun tutkimuksen<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Britten, R.J. | Otsikko = Divergence between samples of chimpanzee and human DNA sequences is 5% counting indels | Julkaisu = PNAS | Ajankohta = 2002 | Numero = 99 | Sivut = 13633-13635 | Tunniste = | Viitattu = }} </ref> mukaan ihminen ja simpanssi eroavat noin 150 miljoonassa nukleotidipaikassa 40 miljoonan mutaation seurauksena. Näin ollen sekä simpanssi että ihminen ovat saaneet noin 20 miljoonaa mutaatiota kehityslinjallaan, mutta vain noin 1000 näistä on voitu valinnalla levittää populaatioon – loput ovat kertyneet satunnaisen ajautumisen kautta. Vain noin 1000 hyödyllistä muutosta ja noin 20 miljoonaa vahingollista: tämä ei olisi vain tehnyt meistä kantamuotojamme huonompia, vaan olisi tappanut meidät sukupuuttoon.

=== Johtopäätökset ===

Geenien täytyy olla suunniteltuja, eivätkä ne ole voineet kehittyä. Suurimman osan käyttökelpoisesta vaihtelusta täytyykin olla suunniteltua. Sopeuttavaa valintaa kuitenkin tapahtuu, mutta se ei johdu satunnaisten mutaatioiden tuottamasta uudesta informaatiosta, vaan jo olemassa olevan vaihtelupotentiaalin puitteissa tapahtuvasta hienosäädöstä. Kyse on alunperinkin segregoitumaan ja rekombinoitumaan suunniteltujen rakenteiden segregoitumisesta ja rekombinoitumisesta. Tällä tavoin syntyy valtava määrä muuntelupotentiaalia, sillä jo yhden ihmisparin jälkeläisille voi tulla valtava määrä erilaisia muunnoksia. Tällaisen muuntelun kanssa luonnonvalintakin toimii tehokkaimmin. Samoin kuin järjestetyssä korttipakassa informaatio on suurimmillaan alussa ja monimuotoisuus useamman pelikierroksen jälkeen, ei ihmiselläkään alun jälkeen tarvita uutta informaatiota.

== Luku 10: Vastaako laskeva käyrä todellisuutta? ==

Näkemys alati etenevästä evoluutiosta on niin syvään juurtunut ajatteluumme, että on vaikea uskoa näin nopeaan geneettiseen rappeutumiseen suuresta mutaatiovauhdista, valinnan hinnasta, lähes neutraaleista mutaatioista, valintakynnyksestä ja valintainterferenssistä johtuen. Johtavat populaatiogeneetikot ovat kuitenkin aiempien vuosikymmenten aikana tuoneet esiin vakavia epäilyksiä siitä, että näistä ongelmista olisi mahdollista selvitä.

Sanford kirjoittaa tutkineensa vuosikymmenen ajan huolellisesti mutaation ja valinnan prosesseja, ja geneettistä entropiaa ehkä enemmän kuin kukaan muu. Lisäksi hän on kehittänyt numeerisen simulaatio-ohjelmiston, jolla on mahdollista simuloida realistisesti mutaatioiden ja valinnan vaikutusta, ottaen huomioon kaikki oleelliset tekijät samanaikaisesti. Simulaatioiden lisäksi on olemassa kokeellista näyttöä RNA-virusten, kuten influenssavirusten geneettisestä entropiasta. Näiden taudinaiheutuskyky laskee nopeasti mutaatioiden kertymisestä johtuen.<ref name="carterjasanford2012">{{Lehtiviite | Tekijä = Carter, R.W. ja J.C. Sanford | Otsikko = A new look at an old virus: patterns of mutation accumulation in the human H1N1 influenza virus since 1918 | Julkaisu = Theoretical Biology and Medical Modeling | Ajankohta = 2012 | Numero = 9 | Sivut = 42 | Tunniste = doi:10.1186/1742-4682-9-42 | www = http://www.tbiomed.com/content/pdf/1742-4682-9-42.pdf | Viitattu = }} </ref>{{,}}<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Simonsen L. ym. | Otsikko = Pandemic versus epidemic mortality: a pattern of changing age distribution | Julkaisu = Journal of Infectious Diseases | Ajankohta = 1998 | Numero = 178 | Sivut = 53-60 | Tunniste = | Viitattu = }} </ref>

Luonnonvalintaa on pidetty geneettisen rappeutumisen vastavoimana, mutta erityisesti isoissa genomeissa mutaatioiden aiheuttama rappeutuminen on niin suurta, ettei valinta voi sitä kumota. Näin ollen nämä genomit väistämättä tuhoutuvat, ellei ole jotain vielä tuntematonta valinnasta riippumatonta vastavoimaa. Tästä on kyse geneettisessä entropiassa, joka on johtopäätös mutaatioiden ja valinnan todellisten toimintatapojen huolellisesta analyysistä.

Mutaation ja valinnan kyvyttömyys pysäyttää genomin rappeutumista osoittaa evoluutioteorian täysin virheelliseksi – ei vain epäuskottavaksi tai epätodennäköiseksi. Se on vain perusteeton hypoteesi. Tämä johtuu jo siitä, että valinta kohdistuu yksilöön, eikä genomiin. Se ei siis voi estää molekyylitasolla tapahtuvien muutosten aiheuttamaa äärimmäisen monimutkaisten järjestelmien tuhoutumista. On kuin yrittäisi korjata tietokonetta vasaralla.

Kirjan alussa käytettiin analogiaa pienestä leluvaunusta, jonka kokoamisohjeita kopioi lähes sokea kirjoitusvirheitä tekevä kirjuri-robotti, ja kuviteltiin, kuinka lähes sokea tuomari-robotti valvoi laatua. Älyllistä ohjausta ei ole. Kysymys on, tuleeko tällaisella tuotantolinjalla autoista avaruusaluksia. Varsin selvää on, ettei tule, vaan vain huonompia autoja. Tuomari-robotti voi vain hidastaa autojen huononemista. Entä jos annettaisiin äärettömästi aikaa? Se tarkoittaisi vain täyttä varmuutta, että tuotantolinjalta ei lopulta tule mitään toimivaa ulos.

Intuitiivisesti on selvää, ettei kirjoitusvirheiden kautta tuotantolinjan autoihin tule rakettimoottoria. Vaikka tuomari-robotti näkisikin tällaisen auton, se valitsisi sen pois, sillä rakettimoottori ei tee autosta parempaa autoa. Tuomari-robotti kun ei näe tulevaisuutta, eikä sillä ole käsitystä avaruusaluksesta, ainoa, mitä se voisi tehdä avaruusaluksen aikaansaamiseksi, on valita parempia autoja – ja tämä on paradoksaalista.

Edes se, että tuomari-robotti voisi alkaa valita enemmän avaruusalusta näyttäviä autoja, ei mahdollista autojen kehitystä avaruusaluksiksi, sillä tarvittavien kirjoitusvirheiden määrä on niin valtava, ettei aika tehtaalla millään riitä. Lisäksi avaruusaluksen kaltaiset autot ovat toimimattomia tuotteita, ne eivät toimi sen paremmin autoina kuin avaruusaluksina. Tällaisen tehtaan vääjäämättömänä kohtalona olisi konkurssi.

Yksilön vanheneminen on samankaltainen prosessi lajin vanhenemiseen nähden. Molemmat johtuvat mutaatioiden kertymisestä. Ihmisen eliniänodote on noin 70 vuotta maksimin ollessa noin 120 vuotta. Serkusten mennessä naimisiin eliniänodote on pienempi. Tämä johtuu peittyvien muutosten esiintulosta. Jos ne kaikki tulisivat esiin nyt, kuolisimme heti sukupuuttoon.

Raamatussa kuvataan ajanjakso, jonka aikana ihmiset elivät yli 900-vuotiaiksi ja sisäsiittoisuus oli vaaratonta. Tämä tuntuu aivan järjettömältä, mutta toisaalta ymmärryksemme on rajallista. Emme esimerkiksi tiedä, miksi nisäkkäiden elinikä on tyypillisesti maksimissaan alle 20 vuotta ja ihmisellä noin 120 vuotta. Simpanssillakin maksimielinikä jää alle puoleen 120 vuodesta. Ikääntymisen tiedetään johtuvan mutaatioista, joten jos alun perin mutaatioita ei ollut, ovat yli 900-vuoden eliniät loogisia.

Nooasta seuraavien sukupolvien aikana näkyy myös, kuinka eliniät laskevat eksponentiaalisesti.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Holladay, P.M. ja J.M. Watt | Otsikko = De-generation: an exponential decay curve in old testament genealogies | Julkaisu = Evangelical Theological Society Papers | Ajankohta = 2001 | Numero = 2001 | Selite = 52 nd Natl. Conf., Nashville, TN Nov. 15-17, 2000 | Sivut = | Tunniste = | Viitattu = }} </ref> Joko Raamattuun on kuvattu todellisia elinikiä tai sitten Raamatun kirjoittajilla on ollut huomattava tarve esittää ekspotentiaalinen rappeutumiskäyrä ja edistynyttä matematiikkaa sen luomiseksi. Se ei kuitenkaan ole uskottavaa, sillä käytössä ei ollut 1800-luvun havaintoja genetiikasta ja 1900-luvun havaintoja mutaatioista. Lisäksi Sanfordin kollegoineen tekemät simulaatiot tuottavat hyvin tarkasti samanlaisia käyriä.

{{lainaus|”Mikä on genomin salaisuus? Sen pelkkä olemassaolo on sen salaisuus. Ihmisen ymmärryksen ylittävä informaatio ja monimutkaisuus on ohjelmoitu pölyhiukkastakin pienempään tilaan. Mutaatio ja valinta eivät voi alkuunkaan selittää sitä. On täysin selvää, ettei genomimme ole voinut syntyä itsestään. Ainoa perusteltu vaihtoehto itsestään syntyneelle genomille on suunniteltu genomi. Eikö tämä olekin pelottavan suuri salaisuus – tutkistelumme arvoinen?”|Sanford<ref>Sanford,s. 116</ref>}}

== Luku 11: Yhteenveto uusista tieteellisistä havainnoista ==

Sanford julkaisi kirjansa ensimmäisen painoksen vuonna 2005, ja tämän jälkeen on tehty monia uusia tieteellisiä havaintoja, jotka tukevat kirjan pääteesejä. Monet näistä on tehty simuloimalla Mendel’s accountant -ohjelmalla biologisia populaatioita. Ohjelma ei itsessään määrää, mikä lopputulos on, vaan se riippuu käytettävistä parametreista. Biologisesti realistisilla parametreilla populaatiot rappeutuvat ja kehitystä nähdään vain erittäin epärealistisilla parametreilla.

=== Sanfordin kollegojensa kanssa tuottama uusi kokeellinen todistusaineisto ===

Noin 90% haitallisista mutaatioista kertyy tasaisesti populaatioon, ja vain kaikkein pahimmat poistuvat. Lisäksi voidaan määrittää valintakynnys, jota vähäisemmät mutaatiot eivät tule valituksi. Kaikki muut biologiset ja geneettiset tekijät (kohina) nostavat valintakynnystä.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Gibson, P., J. Baumgardner, W. Brewer, ja J. Sanford | Otsikko = Can Biological Information Be Sustained By Purifying Natural Selection? | Julkaisu = Marks II R.J. ym. (toim.) Biological Information – New Perspectives | Ajankohta = 2013 | Numero = | Sivut = 232-263 | www = http://www.worldscientific.com/doi/pdf/10.1142/9789814508728_0010 | Viitattu = 12.7.2020}}</ref> Sama pätee myös hyödyllisten mutaatioiden valintaan, mutta näistä yli 98% jää realistisilla asetuksilla valinnan ulottumattomiin.<ref name="Sanfordym2013">{{Lehtiviite | Tekijä = Sanford, J., J. Baumgardner, ja W. Brewer | Otsikko = Selection Threshold Severely Constrains Capture of Beneficial Mutations | Julkaisu = Marks II R.J. ym. (toim.) Biological Information – New Perspectives | Ajankohta = 2013 | Numero = | Sivut = 264-297 | www = http://www.worldscientific.com/doi/pdf/10.1142/9789814508728_0011 | Viitattu = 12.7.2020}}</ref> Merkittävät hyödylliset mutaatiot tulevat kyllä valituiksi, mutta tämä samalla haittaa vähemmän merkittävien hyödyllisten mutaatioiden valintaa.<ref name="Sanfordym2013" />

Luvussa 7 esitetty mutaatioiden laskentamekanismi ei myöskään toimi realistisella todennäköisyysvalinnalla.<ref name="brewer2013" /> Se voisi toimia vain, jos kaikkien mutaatioiden vaikutus olisi sama, mutta niin ei ole ja luonnonvalinnan pitäisi laskea kaikkien yksilöiden mutaatiot, ja sen jälkeen poistaa tarkasti kaikki ne, joilla on niitä eniten. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa tapahdu.

Luvussa 7 esitettiin myös synergistisen epistasian mekanismi, joka ei toimi, vaikka simulaatioissa käytettäisiin evoluutioteorian kannalta hyvin suotuisia parametreja. Tällöinkin synergistinen epistasia vain kiihdyttää rappeutumista ja nopeuttaa sukupuuttoa.<ref name="synepist" />

Avida-ohjelman on väitetty osoittavan, että evoluutioteoria on pätevä. Kyseinen ohjelma ei ole biologisten populaatioiden simulaatio-ohjelma, vaan eräänlainen tietokonepelisimulaatio. Avidassa jokainen hyödylliseksi merkitty muutos kaksinkertaistaa kelpoisuuden (eli lisääntymisnopeuden) ja jokainen haitallinen puolittaa sen. Näillä asetuksilla valinta on äärimmäisen tehokasta, mutta nämä rangaistukset ja palkinnot hyödyllisistä ja haitallisista mutaatioista ovat äärimmäisen rajusti liioiteltuja biologiseen todellisuuteen nähden. Mendel’s accountant-ohjelmalla saadaan samoilla lisääntymisvaikutuksilla aikaan samanlaista räjähtävää kehitystä, mutta jos hyödyllisten ja vahingollisten muutosten vaikutukset määritellään biologisesti realistisiksi, kehitystä ei tapahdukaan: hyödyllisiä muutoksia ei valita.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Nelson, C.W. and J.C. Sanford | Otsikko = The Effects of Low-Impact Mutations in Digital Organisms | Julkaisu = Theoretical Biology and Medical Modeling Vol. 8 | Ajankohta = huhtikuu 2011 | Numero = | Sivut = 9 | www = http://www.tbiomed.com/content/pdf/1742-4682-8-9.pdf | Viitattu = }}</ref>

Haldanen dilemma on vahvistettu. Walter ReMine havaitsi kehittämällään matemaattisella mallilla saman, mitä Haldane omissa analyyseissään.<ref name="remine2005" /> Simulaatiokokeilla on edelleen havaittu, että riippuen käytettävistä parametreista, 300 000 sukupolven aikana 10 000 yksilön populaatiossa voi valinta levittää populaatioon joistain sadoista joihinkin tuhansiin mutaatiota.<ref name="rupejasanford2013" />

Populaatiogenetiikassa on ollut ongelmana, että populaatioista tehdään liiaksi yksinkertaistettuja matemaattisia malleja, jotka eivät vastaa todellisuutta. Numeerisilla simulaatioilla voidaan kuitenkin realistisesti selvittää, miten mutaatio ja luonnonvalinta toimivat todellisuudessa. Tämän on havainnut Sanfordin lisäksi toinenkin numeerisia simulaatioita mutaatioiden ja valinnan analyysissään käyttävä tutkimusryhmä.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Qui, S., A. McSweeny, S. Choulet, A. Saha-Mandal, L. Fedorova, ja A. Fedorov | Otsikko = Genome evolution by matrix algorithms (GEMA): cellular automata approach by population genetics | Julkaisu = Genome Biol. Evol. | Ajankohta = 2014 | Numero = 6(4) | Sivut = 988-999 | Tunniste = | Viitattu = }}</ref>

=== Geneettisen entropian validointi todellisissa populaatioissa ===

Pitkäikäisillä lajeilla geneettisen entropian havaitseminen on vaikeaa, sillä geneettisen entropian vaikutukset tulevat näkyviin vasta useita sukupolvia myöhemmin. Tällaisilla lajeilla kokeet kestäisivät satoja vuosia. Bakteereillakin kokeet kestävät hyvin pitkään, koska mutaationopeus sukupolvea kohti on pientä. Kokeellisen näytön saamiseksi tarvittaisiin siis kohtuullisen suuri mutaationopeus ja lyhyt sukupolvi, ja nämä tekijät toteutuvat RNA-viruksilla.

Sanford on tutkinut H1N1-influenssavirusta, joka aiheutti suuren pandemian vuonna 1918.<ref name="carterjasanford2012" /> Ensin tehtiin numeerisia simulaatiokokeita influenssavirusta vastaavalla RNA-viruksmallilla.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Brewer, W., F. Smith and J. Sanford | Otsikko = Information loss: potential for accelerating natural genetic attenuation of RNA viruses | Julkaisu = Marks II R.J. ym. (toim.) Biological Information – New Perspectives | Ajankohta = 2013 | Numero = | Sivut = 369-384 | www = http://www.worldscientific.com/doi/pdf/10.1142/9789814508728_0015 | Viitattu = 12.7.2020}}</ref> Näiden simulaatioiden tuloksena on, että haitallisia mutaatioita kertyy tasaisesti ja nopeasti viruksen perimään ja sen taudinaiheutuskyky laskee nopeasti. H1N1-virusnäytteitä on kerätty vuosikymmenten ajan, ja näistä näytteistä viruksen perimä on sekvensoitu, joten tätä aineistoa voitiin käyttää simulaatioiden tulosten vertailemiseksi todelliseen aineistoon. Myös tästä aineistosta havaittiin, että mutaatioita kertyi tasaisesti ja viruksen taudinaiheutuskyky laski samaa tahtia. Virus katosikin vuonna 2009, kun 10% viruksen perimästä oli mutatoitunut. Tämä vertailu vahvisti, että Mendel’s accountant -ohjelmalla saadaan simuloitua todellisuutta vastaavasti mutaatioiden ja valinnan toimintaa.

Sanford on myös arvioinut uudestaan Lenskin ''e.coli''-bakteerikokeen.<ref name="Barrick2009" />{{,}}<ref name="Lenski2011" /> Koe on jatkunut vuodesta 1988, mutta on silti vielä hyvin lyhyt yli 50 000 solunjakautumisesta huolimatta. Bakteereilla mutaationopeus on ainakin tuhat kertaa RNA-viruksia pienempi ja Lenskin ''e.coli''-bakteereihin on kertynyt vain muutama sata mutaatiota yli neljän miljoonan nukleotidin perimään, samalla kun H1N1-viruksella yli 10% perimästä mutatoitui. Näin ollen RNA-viruksilla havaittuja rappeutumisen ääri-ilmiöitä bakteereilla nähdäkseen Lenskin kokeen pitäisi jatkua vuosisatoja.

Tarkemmin katsottuna Lenskin aineisto kuitenkin osoittaa rappeutumista. E.coli -bakteerit elävät hyvin keinotekoisessa ympäristössä, ja tähän ympäristöön sopeuttavat muutokset ovat aina hajottaneet jonkin toiminnon tai säätelymekanismin. Tässä keinotekoisessa ympäristössä bakteerit eivät tarvitse puoliakaan genominsa informaatiosta, joten tässä ympäristössä eläessään näiden turhien toimintojen ja säätelymekanismien tuhoutuminen jatkuu. Lopulta bakteerit ovat sopeutuneet niin, että ne voivat elää vain tässä keinotekoisessa ympäristössä, jolloin on saavutettu suurin energiatehokkuus ja näin tehokkain lisääntyminen juuri tässä ympäristössä. Tähän tilanteeseen pääsemiseen voi mennä vuosisatoja.

Joidenkin toiminnon hajottaneiden mutaatioiden on havaittu sopeuttaneen bakteereita ympäristöönsä, mutta suurimmalla osalla ei ole havaittu vaikutusta, joten näiden voidaan olettaa olevan lähes neutraaleja, hyvin hienoisesti vahingollisia muutoksia. Nämä ajavat bakteerit ennen pitkää sukupuuttoon.

=== Muut tutkimustulokset ===

DNA-koodin päällekkäisistä koodeista on tehty tutkimusta.<ref name="m13" /> Fisherin teoreema (Fundamental Theorem of Natural Selection) on osoitettu virheelliseksi – mutaatioiden kokonaisvaikutus ei ole neutraali, vaan negatiivinen.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Basener, William F. Ja John C. Sanford | Otsikko = The fundamental theorem of natural selection with mutations | Julkaisu = Journal of Mathematical Biology | Ajankohta = 2018 | Numero = 76 | Sivut = 1589–1622 | www = https://link.springer.com/article/10.1007/s00285-017-1190-x | Viitattu = 13.7.2020 }}</ref>

''Biological Information – New Perspectives'' -kirja on julkaistu<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Marks, II R.J., M.J. Behe, W.A. Dembski, B.L. Gordon, ja J.C. Sanford | Nimeke = Biological Information – New Perspectives | Julkaisija = World Scientific Publishing Co., Singapore | Vuosi = 2013 | Kappale = | Sivu = 1-559 | Selite = | www = http://www.worldscientific.com/worldscibooks/10.1142/8818 | viitattu = 13.7.2020 }}</ref>, massiivinen ENCODE-projekti on osoittanut, että suurin osa ihmisen geeniperimästä on toiminnallista<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = The ENCODE Project Consortium | Otsikko = Identification and analysis of functional elements in 1% of the human genome by the ENCODE pilot project | Julkaisu = Nature | Ajankohta = 2007 | Numero = 447 | Sivut = 799-816 | Tunniste = | Viitattu = }}</ref>{{,}}<ref name="encode2012" /> ja myös Lynchin julkaisu vuodelta 2010 osoittaa ihmisen genomin rappeutuvan nopeasti.<ref name="lynch2010" />

== Liite 4: Voivatko geeniduplikaatio ja polyploidia kasvattaa geneettistä informaatiota? ==

Duplikaatiossa yhdestä tai muutamasta nukleotidista yhteen tai kaikkiin kromosomeihin voivat kopioitua toiseksi kopioksi. Polyploidiasta on kyse, kun kaikki kromosomit kahdentuvat. Voivatko nämä tuottaa uutta informaatiota?

Jos tämän artikkelin kaikki kirjaimet tai kaikki kappaleet olisi kirjoitettu kahteen kertaan, tekisikö se tästä artikkelista paremman? On selvää, että kaikki tällaiset kahdentumiset laajuudesta riippumatta ovat vahingollisia. Duplikaatioita uuden informaation luojana pitävät vain ne, jotka uskovat kaikkivoipaan valintaan, mutta on selvää, että siinä, missä valinta voi hidastaa perimän tuhoutumista, se ei voi pysäyttää sitä. Suurin osa duplikaatioistakin on vahingollisia ja lähes neutraaleita.

Jos ihmisen koko perimä kahdentuu, se johtaa kuolemaan. Jos yksi kromosomi kahdentuu, se johtaa kuolemaan, jos kyseessä on iso kromosomi, pienempien kromosomien tapauksessa se johtaa vakaviin ongelmiin, esimerkiksi 21-kromosomin ylimääräinen kopio Downin oireyhtymään. Tunnetaan myös lukuisia pienempiä duplikaatioita, jotka aiheuttavat perinnöllisiä sairauksia.

Jos johonkin geeniin on tullut vahingollisia muutoksia ja tämä sitten duplikoituu, ei tämä lisää informaatiota. Itse asiassa tämä heikentää valintaa, sillä tällöin geenille on olemassa varmuuskopio, joten vahingolliset muutokset eivät tule niin nopeasti esiin. Duplikaation jälkeen kahdentuneista geeneistä toinen ei myöskään pysy muuttumattomana, vaan siihenkin tulee mutaatioita yhtä nopeasti kuin toiseen kopioonkin. Näin ne rappeutuvat molemmat käytännössä yhtä nopeasti. Lisäksi geenien konversio voi aiheuttaa mutaatioiden siirtymistä kahdentuneiden geenien välillä, jolloin myös se geeni, johon mutaatiota ei alun perin tullut, saa sen.

Koska on olemassa polyploidisia kasveja, on väitetty, että nämä osoittavat duplikaatioiden olevan hyödyllisiä. Jos kasvien ei-sukulinjaan kuuluvia soluja altistetaan kolkkisiini-nimiselle kemikaalille, se saa aikaan solunjakautumiseen kromosomit kahdentavan häiriön. Tällaiset kasvit ovat lisääntymiskyvyttömiä ja kitukasvuisia, sillä ne tuhlaavat kaksi kertaa enemmän energiaa DNA:n tuottamiseen ilman, että tästä on mitään hyötyä kasville. Lisäksi iso määrä geenejä säätelevästä informaatiosta riippuu geenien määrästä, joten nämä säätelymekanismit rikkoutuvat ja näin menetetään informaatiota.

Jos polyploidia saa alkunsa sukusoluista (suvullinen polyploidia), joissa kumpikin on jäänyt vähennysjakautumatta, niin tällöin kyseisen yksilön informaatio kasvaa, sillä molempien vanhempien koko informaatio yhdistyy tällä yksilöllä. Kokonaisinformaatio ei kuitenkaan kasva, sillä kahden vanhemman vain jo olemassa ollut informaatio yhdistyy.

Suvullisessa polyploidiassa yhdellä kasvilla voi olla neljä versiota samasta geenistä (esim. peruna). Näin ollen kolme näistä voi mutatoitua rikki, mutta niin kauan kuin neljäs toimii, kasvilla ei ole mitään hätää. Näin ne toimivat varmuuskopioina hidastamassa rappeutumista. Hintana tällaisesta varmuuskopiojärjestelmästä on se, ettei valinta pysty poistamaan mutaatioita erityisen tehokkaasti, jolloin pitkällä aikavälillä rappeutuminen on vielä varmempaa.

Jos polyploidian hyötynä on lyhyellä aikavälillä rappeutumisen hidastaminen, sama pätee myös saman geenin eri puolilla genomia olevien kopioiden hyötyihin. Yleensä kun tällainen kopio löytyy, oletetaan vain sen olevan seurausta muinaisesta duplikaatiosta. Lisäksi yleensä oletetaan, että mutaatiot ovat myöhemmin tuottaneet eroja näihin kopioihin. Tämä on kuitenkin vain teoreettista päättelyä, eikä havaintoja. Saman geenin eri kopiot voivat selittyä myös varmuuskopioina tai monimutkaisen geenien säätelyn osana.

Duplikaatio voi joissain erittäin harvinaisissa tapauksissa olla itsessään hyödyllinen, tällöin kyse on geenin ilmentymän voimistumisesta. Se on lähes aina vahingollista, sillä yhden geenin ilmentymisen muutos häiritsee myös muiden geenien ilmentymistä. Tämä näkyy erityisesti geenimuuntelua toteutettaessa, jolloin kasveille tulee erilaisia geneettisiä vikoja satunnaisiin genomin paikkoihin lisätyistä geeneistä. Samalla tavalla duplikaatiotkin rikkovat genomin kokonaisfunktiota. Joskus harvoin kuitenkin geenin ilmentymisen voimistuminen voi olla hyödyllistä. Tähän tarkoitukseen duplikaatio on kuitenkin hyvin tehoton tapa, eikä kehitys voi olla aina näin johdonmukaisen tehotonta.

Ajatus siitä, että geeniduplikaation kautta voi syntyä uutta informaatiota, johtuu siitä, ettei evoluutiota voida nähdä muuten tapahtuneen. Lisäksi kun tätä ajatusta toistetaan riittävän kauan, siitä tulee totta. Todellisuutta tämä käsitys ei kuitenkaan vastaa.

== Kirjallisuus ==
*{{Kirjaviite | Tekijä = Sanford, John C. | Nimeke = Eliömaailma rappeutuu – geneettinen entropia ja perimän salaisuus | Julkaisija = Datakirjat | Vuosi = 2015 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = 978-952-68258-1-6 }}

== Aiheesta muualla ==
*{{Verkkoviite | Nimeke = Kriitikko ei välitä tosiasioista Genetic Entropy -kirjan arviossaan | Osoite = https://luominen.fi/kriitikko-ei-valita-tosiasioista-genetic-entropy-kirjan-arviossaan | Viitattu = 4.7.2020 | Selite = | Tekijä =Dr John Sanford | Julkaisija = luominen.fi | Ajankohta = }}
*[https://www.geneticentropy.org/ geneticentropy.org -verkkosivu]

== Viitteet ==
{{viitteet|sarakkeet}}

[[Luokka:Kirjat]][[Luokka:Evoluutiokritiikki]]

2018-08-02T17:36:15Z

Philologos: kielenhuoltoa ja sisällöllisiä tarkennuksia

{{sitaatti3|center|Fundamentalismi on akateeminen kirosana. Alvin Plantinga on analysoinut fundamentalistin käsitettä ja hänen mukaansa se tarkoittaa "fasistista öykkäriä, joka on mun kanssa eri mieltä".<ref>Lyhennellen lainattu Tapio Puolimatkan puheenvuorosta hänen [http://www.youtube.com/watch?v=JI6nT5M0v0c debatistaan] Enqvistin kanssa. Kommentti kohdassa 4:40-5:40</ref>}}

'''Fundamentalismi''' (lat. ''fundamentum, perustus; pohja'') sanalla on alun perin tarkoitettu [[wp:Pohjois-Amerikka|pohjoisamerikkalaista]] [[kristinusko|kristillistä]] [[wp:protestantismi|protestanttista]] liikettä, joka korostaa [[Raamattu|Raamatun]] sanatarkkaa erehtymättömyyttä ja nostaa Raamatusta luopumattomia periaatteita.<ref>{{kirjaviite | Tekijä= | Nimeke=Kielitoimiston sanakirja | Selite=Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0 | Julkaisija=Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 952-5446-11-5}}</ref> Alkuperäinen fundamentalismi ei ole vaarallista; päinvastoin se korosti mm. ihmisen arvoa ja perhearvoja. Sittemmin termiä ''fundamentalismi'' on alettu käyttää enemmän negatiivisesti latautuneena tunneilmauksena johtuen ehkä siitä että USA:n vasemmisto, joka pitkälti hallitsee sikäläistä mediaa, ei omista lähtökohdistaan ymmärtänyt alkuperäisiä fundamentalisteja ja näki alkuperäisen fundamentalismin vaarallisena, koska se mm. puolusti sikiöiden oikeuksia ja siten vastusti [[Abortti|abortteja]]. Fundamentalisteja alettiin ylenkatsoa ja jopa pilkata mediassa, ja sanaan tarttui negatiivinen tunnelataus.

Nykyään ko. termiä käytetään useissa eri merkityksissä:

#Yleisimmillään fundamentalismi tarkoittaa periaatteista kiinni pitämistä. Tällaisessa fundamentalismissa on potentiaalia paljoon hyvään ja paljoon pahaan. Mikäli kiinnipidetyt periaatteet ovat moraalisesti hyviä, fundamentalismi saa aikaan paljon hyvää läheisille ja yhteiskunnalle, koska fundamentalisti pystyy kyseenalaistamaan ympäristönsä ongelmakohtia ja periaatteet antavat hänellä voimaa ja suuntaa toimia oikein ympäristöstä tai omista houkutuksista huolimatta. Orjuutta ja rotusortoa vastaan taistelleet kristityt [[wp:William Wilberforce|William Wilberforce]] ja [[wp:Martin Luther King|Martin Luther King]] ovat esimerkkejä tällaisesta kiistatta myönteisestä fundamentalismista. Voidaan perustellusti väittää, että ilman näiden miesten positiivista kristillistä fundamentalismia orjuutta ja rotusortoa ei olisi voitettu. Samoin länsimaissa kouluttautunut Gandhi vei Jeesuksen vihollisen rakastamisen periaatteen fundamentalistisen tulkinnan Intiaan. Mikäli taas kiinnipidetyt periaatteet ovat moraalisesti pahoja, fundamentalismi saattaa johtaa suureen pahuuteen. Esimerkiksi Islamin periaatteisiin on kuulunut valloitussota Islamin levittämiseksi, jota jo Mohammed harjoitti, sekä sanan- ja yksilönvapauksien rajoittaminen Islamin periaatteisiin vedoten. Myös natsit ja [[kouluammuskelut|Pekka-Eric Auvinen]] sovelsivat ateistis-nietzscheläisiä periaatteita tehdessään hirmutöitään. Fundamentalismi auttaa siis ihmistä toimimaan vaikeissakin tilanteissa periaatteidensa mukaisesti. Se, onko tämä hyvä asia, riippuu täysin periaatteista. Periaatteettomuus taas johtaa henkilön toimimaan käytännössä ympäristönsä huomaamattomien periaatteiden mukaisesti. Tämäkin on hyvä asia silloin, kun ympäristön periaatteet ovat hyviä, ja huono asia silloin, kun ympäristön periaatteet ovat huonoja, esimerkkinä Saksan kansa natsien aikana: vain hyvät fundamentalistit vastustivat natsien toimintaa, periaatteettomat toteuttivat vallalla olevia natsien periaatteita.
#Fundamentalismilla saatetaan myös viitata siihen, että henkilö ajattelee tai toimii ympäristöstään huomattavasti poikkeavalla tavalla. Hän siis edustaa jotain äärikantaa.
#Fundamentalismilla saatetaan myös tarkoittaa sitä, että henkilön ajattelun ajatellaan sitoutuvan liiaksi lähtökohtaisiin oletuksiin. Kaiken ajattelun on tietenkin perustuttava joihinkin lähtökohtaisiin olettamuksiin, mutta jotkut lähtökohdat ovat toisia parempia.
#Filosofian tietoteoriassa fundamentalismi on käsitys, jonka mukaan tietyt perusoletukset ovat oikeutettuja ilman suurempaa kyseenalaistamisen tarvetta ja muut oletukset ja väittämät täytyy pyrkiä perustelemaan näiden avulla. Tietoteoreettisten fundamentalistien kesken vaihtelee, mitä oletuksia pidetään näinä perusoletuksina, mutta ne voivat olla esim. matemaattisia faktoja, jonkin aistimuksen tai uskomuksen olemassaolo omassa mielessä tai jokin moraalikäsitys.<ref>Tieteen termipankki 2.08.2018: Filosofia:fundamentalismi. (Tarkka osoite: http://www.tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:fundamentalismi.)</ref>
#Fundamentalismilla saatetaan tarkoittaa myös sitä, että henkilön katsotaan perustavan ajattelunsa liian epäterveisiin periaatteisiin ja näitä soveltaessaan rikkoo terveitä periaatteita vastaan. Tämä palautuu siihen kysymykseen, mitkä periaatteet ovat hyviä ja mitkä huonoja.
#Fundamentalismi sanaa saatetaan käyttää perusteetta leimaamis- ja [[wp:hilpari|lyömäaseena]] sellaista (yleensä vähemmistönä olevaa) kantaa kohtaan josta ei pidetä. Koska fundamentalismin määritelmä viittasi alunperin kristilliseen liikkeeseen, perusteeton leimaaminen fundamentalismi-sanalla kohdistuu useimmiten kristittyihin. Tämän vaaran takia olisi toivottavaa, että fundamentalismi määritellään ja sen käyttö perustellaan.

Uusateistien tuore argumentointi muita uskontoja vastaan on suurta virhepäätelmää, jossa eristettyjä esimerkkejä negatiivisesta uskonnollisesta fundamentalismista käytetään kaikkia uskontoja (paitsi tietenkin ateismia) vastaan yleistämällä nämä negatiiviset esimerkit kaikkia uskontoja koskevaksi. Todellisuudessa on tietenkin eroteltava tarkasti, mitä periaatteita kukin fundamentalismi noudattaa. Usein ateistit kuitenkin haluavat suuren yleisön yhdistävän esimerkiksi herätyskristityt ajattelussaan ääri-islamisteihin ja ovat valmiit hieman huijaamaan älyllisesti. Kristityillä ja islaminuskoisilla tai ateisteilla ei ole juuri mitään tekemistä keskenään, sillä heidän noudattamansa periaatteet ovat olennaisilta osiltaan hyvin etäisiä.

Toinen ateisteille yleinen argumentointivirhe on todisteiden valikointi. Muiden uskontojen fundamentalismista valikoidaan vain pahat työt. Usein fundamentalismista puhuttaessa ateistit ottavat esimerkiksi USA:n Kansasin [[wp:Westboron baptistikirkko|Westboron "baptistit"]], jotka vastustavat intensiivisesti homoseksuaalisuutta. Yleensä he jättävät mainitsematta, että tämän ryhmän koko on vain 150 henkeä ja he kuuluvat samaan sukuun. Lisäksi he eivät ole baptisteja, vaan joukko itseään kristittyinä pitäviä friikkejä.<ref>Mielenkiintoista on, että fundamentalismia käsittelevällä Wikipedian sivulla on kuva tästä ryhmästä.</ref>

Kristitylle on tärkeää tarkistaa, että hänen periaatteensa nousevat tasapainoisella tavalla Raamatusta (esimerkiksi {{rp|1. Kor 13}} ja {{rp|Matt. 27:36-40}}). Joskus vähemmän tärkeät asiat saattavat nousta liian tärkeään asemaan ja joskus vahvan johtajan omat ajatukset mielletään Raamatun kannaksi.

== Viitteet ==
{{viitteet}}

{{Uskonnonfilosofia}}
[[Luokka:Raamattukäsitykset]]
[[Luokka:Aatteet]]