ApoWiki - Käyttäjän muokkaukset [fi]

Maailman ikä – teologinen näkökulma

2013-03-06T16:41:10Z

Ari: /* Perustelut vastaan */

Tämän tekstin tavoite on esitellä ja verrata näkyvän universumin (maailmankaikkeuden) ja maapallon ikää koskevia erilaisia raamatuntulkintoja. Tulkintamalleja voi verrata sekä Raamatun tekstien että [[Maailman_ikä_-_tieteellinen_näkökulma|luonnontieteellisten havaintojen]] perusteella. Tässä siis keskitytään Raamatun tekstien perusteella vertaamiseen.

==Ensimmäisen Mooseksen kirjan kahden ensimmäisen luvun tekstiin liittyviä huomioita==

===Jae 1===
{{rp|1. Moos. 1:1}}
'''Kaikkeuden luominen tyhjästä eli olevaiseksi luodun asettaminen pelkän olemattomuuden sijaan'''

====Yhtenäinen kertomus====
Teksti tulee ymmärtää juuri niin kuin se on kirjoitettukin. Tässä kohtaa Raamattu kertoo kaiken olevaisen alusta. On syytä huomata, että aikakin on luotu entiteetti, ja kysymykseen "mitä oli ennen alkua" löytää vastauksen evankeliumista Johanneksen mukaan {{rp|Joh. 1:1-3}}, jossa kuvataan ''ikuisuutta''.

====Aukkotulkinta====
Jotkut nykyajan kommentaattorit ovat kyseenalaistaneet tämän tekstin ''ex nihilo'' -tulkinnan eli tyhjästä luomisen. Sen sijaan he tahtovat tulkita 1. jakeen "kun alussa Jumala loi...", siis että maailma olisi tosin ollut olemassa mutta vain autiona ja tyhjänä aina siihen asti, kun Jumala "alussa" aloitti työnsä.

Itse teksti ei kuitenkaan viittaa tähän vaan tarkoittaa selvästi ei-mistään luomista.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = The Doctrine of Creation, part 2 | Osoite = http://www.reasonablefaith.org/site/PageServer?pagename=podcasting_main#defenders | Viitattu = 5.4.2009 | Selite = | Tekijä = William Lane Craig | Julkaisija = Reasonable Faith | Ajankohta = 8.9.2008}}</ref> <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Claus Westermann | Nimeke = Genesis | Julkaisija = Continuum | Vuosi = 2004 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = ISBN 978-0567043900}}</ref>

Joidenkin selittäjien mukaan hepreankielisen alkutekstin rakenne viittaa siihen, että 1. jae on taustainformaation antava johdanto jatkolle. Tätä on haluttu käyttää perusteluna sille, että teksti sallisi ajallisen aukon jakeeseen 2 mentäessä.

Väitteen ymmärtämiseksi pitää tietää jotain heprean kielen verbitaivutuksesta: toisin kuin indoeurooppalaisissa kielissä (esim. englanti, ruotsi, saksa, ranska, venäjä) ja suomessa, heprean verbitaivutus ei perustu tapahtumien ajankohta-informaatiota välittävään ''tempukseen'' vaan lähinnä tekemisen tapaa ilmaisevaan ''aspektiin''. Niinpä verbimuodot kertovat pikemminkin toiminnan lopputuloksen (jäi/jää kesken – oli/on vielä kesken, mutta yhä tekeillä – tuli/tulee aivan valmiiksi – toiminta oli/on niin voimaperäistä, että tulos ylitti/ylittää tavanomaisen valmiiksi saamisen -tyyliin) kuin sen alkamis- ja päättymisajankohdan kerrontahetkeen verrattuna.

Aukkotulkinta-ajatus siis menee siihen malliin, että koska heprean verbimuodoista ei voi päätellä tapahtuma-ajankohtia, niin tulkitsijalle jää vapaus kuvitella paljonkin historiaa sellaisiin kertomuksen "rivinväleihin", joihin hän pystyy mielestään riittävän perustellusti sijoittamaan sen rakenneosien tähän tarkoitukseen soveltuvan tyyppisen saumakohdan. Tarkemmin sanoen tekstissä halutaan nähdä seuraavantyyppinen ajatus: "Alussa Jumala oli luonut taivaan ja maan. Toisesta jakeesta alkaen kerrotaan, mitä paljon myöhemmin tapahtui. Nämä myöhemmät tapahtumat alkoivat siitä, kun maa tuli autioksi ja tyhjäksi jne."

Vaihtoehtoja on tässä siis kaksi:
# Raamattu alkaa yhtenäisellä luomiskertomuksella, joka kuvaa havaitsemamme todellisuuden alkuvaiheet Jumalan vaiheittaisen toiminnan tuloksina. Toinen jae alkaa siitä, mihin ensimmäinen päättyy.
# Aukkotulkinta: Ensimmäinen jae on pelkkää taustatietoa, ja vasta toinen jae aloittaa varsinaisen kertomuksen. Tässä tapauksessa luomiskertomusta ei itse asiassa olisi tekstissä lainkaan.
(Alkutekstissä ei ole jakeita eikä siis jaerajojakaan, mutta myöhemmin lisättyä jaejaottelua on edellä käytetty tekstinosien nimentään kuten yleensäkin on tapana.)

===Jae 2===
{{rp|1. Moos. 1:2}}-13

====Aukkotulkinta====
Maapallon muokkaaminen sekaisesta (sana tarkoittaa asumattomaksi kelpaamaton hukkamaa, ei täysin kaoottinen) tilasta.

====Yhtenäinen kertomus====
Universumin muokkaaminen 1. jakeessa kuvatun alkuluomistapahtuman jälkeisestä tilasta, jossa jo on kaikki ainekset Jumalan tarkoitusten toteutumiseksi, mutta mitään ei vielä ole viimeistelty tarkoitustaan vastaavaan tilaan. Tilanteen "sekaisuus" siis muistuttaa tilannetta rakennustyömaan avautuessa: kaikki rakennustarpeet ovat vasta väliaikaisilla paikoillaan, mutta koko tilanne on rakennusmestarin hanskassa eikä siis millään muotoa täysin kaoottinen.

===Jae 14===
{{rp|1. Moos. 1:14}}
Aurinko, kuu ja tähdet
Jae 14

====Aukkotulkinta====
Teksti ei edellytä sitä, että tässä luodaan taivaankappaleet, vaan ilmaisu on erilainen kuin ympäristössä ja pikemminkin viittaa siihen, että niitä aletaan käyttää päivien ja öiden erottamiseen.
<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = The Doctrine of Creation, part 3 | Osoite = http://www.reasonablefaith.org/site/PageServer?pagename=podcasting_main#defenders | Viitattu = 5.4.2009 | Selite = | Tekijä = William Lane Craig | Julkaisija = Reasonable Faith | Ajankohta = 15.9.2008}}</ref>
<ref name="GenUnbound">{{Kirjaviite | Tekijä = John Sailhammer | Nimeke = Genesis Unbound: A Proactive New Look at the Creation Account | Julkaisija = Multnomah Books | Vuosi = 1996 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = ISBN 978-0880708685}}</ref>

{{rp|1.Moos. 1}} luomista tapahtuu tekemällä ja sanomalla. Jumala tekee sanomalla, ja sitten ehkä kirjoittaja kommentoi miten se tapahtuu. Esim. jakeet 11 ja 12. Jae 16 lienee siis kommentaari jakeeseen 15.

Eli 4. päivänä ei ehkä luoda taivaankappaleita vaan niille annetaan tarkoitus (aikojen osoittaminen), vastakohtana niitä palvoville ympäröiville pakanakulttuureille, ja todetaan että Jumala on tehnyt ne.

====Yhtenäinen kertomus====
'Luoda'-verbiä käytetään käsiteltävässä tekstijaksossa kaikkiaan vain kolmessa yhteydessä: maailman, elävien olentojen ja ihmisen alkuperästä puhuttaessa. Tämä selittyy siten, että nämä kolme olevaisuuden "tasoa" (aineellinen maailma, biologinen elämä ja ihmispersoonat) poikkeavat toisistaan niin perusteellisesti, että niihin ja vain niihin liittyy "tyhjästä esiin kutsumisen" järisyttävä ajatus.

Inhimillisessä mittakaavassa mitä valtavimpien taivaankappaleiden aikaansaamiseen sen sijaan riittivät laadullisesti yksinkertaisemmat jo luodun materian siirrot paikasta toiseen, joten vaikka taivaankappaleet tässä vaiheessa näin tehtiinkin, mitään laadullisesti uutta ei siinä silti kutsuttu olemattomuudesta olemaan, vaan taivaankappaleiden toiminta (kuten vetovoima, liiketila ja mahdollinen säteily) perustuvat suoraan jo aiemmin luodun todellisuuden (kuten ajan, tilan, aineen ja energian) ominaisuuksiin.

[[luominen raamatussa| Luomiseen liittyviä raamatunkohtia]]

==Maapallon ikään liittyvät tulkinnat==

Alla on tiiviisti esitetty yleisimmät tulkintakannat vahvuuksineen ja heikkouksineen.
Esitys perustuu osittain Yhdysvaltain presbyteerikirkon (''Presbyterian Church in America'', PCA) asettaman työryhmän [http://www.origins.org/articles/00site_pcareport.html selontekoon].

===24h päivän "kirjaimellinen" tulkinta===
Luther nosti tämän kannan voimakkaasti esiin irtisanoutuen päättäväisesti siihen mennessä yleisiksi käyneistä kuvaannollisista selitysmalleista. Se on esim. Yhdysvaltain tunnustuksellis-luterilaisten kirkkokuntien ja vaikkapa Pieperin dogmatiikan käsitys.
Modernilla ajalla tätä tulkintakantaa ovat edustaneet myös adventistit, ja sitä popularisoivat Morris ja Whitcomb ''The Genesis Flood'' -teoksessaan.

====Perustelut puolesta====
*Päivä-sanan (hepr. ''yôm'') suoraviivaisin tulkinta on normaali 24h päivä. Jotkut ovat esittäneet, että Raamatussa on luomiskertomuksen lisäksi muitakin kohtia, joissa samaa sanaa tulkitaan käytetyn tarkoittamaan pidempää ajanjaksoa. Tämä pitää paikkaansa, mutta KAIKKIALLA Raamatussa, missä on käytetty päivä sanaa numeron tai "aamun" tai "illan" kanssa, se tarkoittaa kirjaimellista 24h päivää. Kukaan ei siis väitä, etteikö heprean sana ''yôm'' '''voisi tarkoittaa''' myös määräämätöntä ajanjaksoa, mutta kaikkialla (muualla) Raamatussa missä ''yôm''-sanaan on yhdistettu numero tai "aamu" tai "ilta", se tarkoittaa normaalia vuorokautta.
*Luomiskertomus on Raamatun ensimmäinen kertomus ja sen aiheena on nimenomaan Jumalan sellainen toiminta, joka kertomuksen itsensä mukaan on tullut valmiiksi ja päättynyt. Siksi siinä kerrottujen tapahtumien uniformitarianistinen kritiikki ("sellaista, mitä ei nykyään tapahdu, ei ole koskaan voinut tapahtua") on tekstinvastainen. Kun kaikkivaltias Jumala on tahtonut sitoa kertomansa teot ajallisiin kehyksiin, kenellä on oikeus sanoa, että nämä kehtykset eivät sisällä mitään informaatiota tapahtumien kestosta (vaan enintään niiden järjestyksestä)?
*"Jumalan Sana on luotettavampi kuin ihmisten käsitykset, joten modernia tiedettä ei pidä käyttää tekstin tulkinnan apuna."

====Perustelut vastaan====
*Vaikka Jumalan Sana on luotettavampi kuin ihmisten käsitykset, jokainen tekstin tulkinta, myös äskettäisluomistulkinta, on ihmisten käsitys. Tämä ei tarkoita relativismia, vaan sitä, että tulkintoja tulee verrata aineiston perusteella. Sekä teksti että luonnontieteelliset mittaukset voidaan ottaa Jumalan ilmoituksena (erityinen ja luonnollinen ilmoitus, kuten teologiassa on aina ajateltu). Luonnontieteellistä aineistoa siis voidaan ja on suositeltavaa käyttää ihmisten tekstitulkintojen arvioinnissa. Tällöin on kuitenkin muistettava, että myös kaikki luonnontieteelliset johtopäätökset ovat ihmisten tulkintaa mittaustuloksista eikä niihin pidä luottaa liian naiivisti.

====Vastaperustelujen vastaperustelut====
(Vaikka yksi entry /kanta pitäisi riittää, perustelujen tulisi puolin ja toisin olla luettavissa ja hyväksyttävissä kyseisen kannan puolesta puhuviksi näkökannoiksi, vaikka niiden painoarvosta oltaisiin kuinkakin eri mieltä. Siksi tässä artikkelinlaadinnan vaiheessa tähän on lisätty selitys siitä, miksi edelläolevat vastaperustelut näyttäisivät olevan korjaamisen tarpeessa.)

*Ajatus, jonka mukaan jokainen tekstin tulkinta olisi ihmisten käsitys siinä mielessä, että se olisi '''vain''' ihmisten käsitys, vaikuttaa epäraamatulliselta. Esim. käsitys/tulkinta, jonka mukaan Uuden testamentin ilmoittama Jeesus Nasaretilainen on Vanhassa testamentissa luvattu ja ennustettu Messias, on kristillisen näkemyksen mukaan ainoa oikea tulkinta tästä kysymyksestä, ts. sen kieltäjiä emme voi pitää uskonveljinämme, vaikka he muuten miten paljon hyvänsä vakuuttelisivat vilpitöntä haluaan pätevään raamatuntulkintaan.

*Kun siis osa käsityksistä on vain ihmisen käsityksiä, osa taas niitä käsityksiä, joiden syntymiseksi, vahvistumiseksi ja säilymiseksi Jumala on Raamatun meille antanutkin, eron tekeminen näiden välillä on periaatteessa välttämätöntä ja oikeaan rajanvetoon pyrkiminen käytännössä velvoittavaa. Siksi jää epäselväksi, mitä vastaperusteluiden aloitusvirke oikeastaan merkitsee. Ne käsitykset, joita ihmisillä on, ovat tietysti ihmisten käsityksiä, mutta entä sitten?

*Jos edelliskysymyksen vastaus olisi, että kaikki ihmisten käsitykset ovat yhtä epäluotettavia, se jos mikä nimenomaan merkitsisi relativismia ja itse asiassa koko ilmoitusajatuksen kieltämistä: Jumala tosin ilmoitti itsensä, mutta mitään ei silti tullut ilmeiseksi. Valaisematon säteilyenergia ei ole valoa eikä mitäänsanomaton teksti ilmoitusta. Jos taas teksti on selvä, siihen perustuva käsitys ei nimenomaan ole ihmisten käsitys siinä merkityksessä, jossa nämä asetetaan luotettavuudeltaan Jumalan Sanan alapuolelle. Kun ihminen tunnustaa Jumalan Sanan totuuden, hänen suussaan ei Raamatun mukaan ole ihmisen käsitys, vaan Jumalan Sana.

*Totta kai on selvää, että tulkintoja tulee verrata aineiston perusteella, mutta tämä ei ole mikään kirjaimellisen kannan vastaperustelu tai sellaisen osa. Kirjaimellisen kannan perusteluhan on nimenomaan se, että se on tekstinmukainen ja tekstinmukaisin. Tämä siis jo edellyttää tekstiin vertaamista.

*Mitä luonnontieteen mittaustuloksiin tulee, niin paitsi liian naiivia niihin luottamista on myös ja ennen muuta varottava holtitonta ekstrapolaatiota (siirtymistä havaitusta havaitsemattomaan jonkinlaisen yleistävän päättelyn nojalla). Yleinen ilmoitus on lähtökohtaisesti erityistä ilmoitusta täydentävässä asemassa: esim. kirkkohistoria täydentää Raamatussa kerrottua Jumalan kansan alkuhistoriaa voimatta sitä kuitenkaan vähääkään muuttaa. Samoin Raamatun olevien olojen kuvaukset, esim. luomiskertomuksen maininta lajinsa mukaan lisääntyvistä eliöistä tai muualla Vanhassa testamentissa esiintyvät maininnat Jumalan asettamista luonnonlaeista, saavat tarkennusta yleisestä ilmoituksesta. Luomiskertomuksen tulkinta yleisen ilmoituksen pohjalta edellyttää kuitenkin yleistä ilmoitusta – ei vain luomisen jälkeisistä vaiheista vaan – jo itse luomistapahtumienkin vaiheista. Tällaiseen vetoaminen on käytännössä jokseenkin mahdotonta ilman intuitiiviseen ekstrapolaatioon pohjautuvaa spekulatiivista ainesta.

*Käsitetason ongelmana on sitä paitsi se, että jotta voisimme tietää, mitkä osat nykyisestä havaintotodellisuudestamme mahdollisesti olisivat erityisen luomistapahtuman yksityiskohtia valottavaa yleistä ilmoitusta, meidän olisi jo tiedettävä, miten luominen on tapahtunut ja miten luomiskertomus siis olisi totuudenmukaisesti tulkittava. Tämä tuntuisi edellyttävän uutta "erityistä ilmoitusta", joka esiintyisi vähintäänkin Raamatun arvovallan veroisena.

*Perustava ongelma on sekin, että kun sanomme Raamatun olevan erehtymätön (tai edes luotettava), mutta ettemme vain saa siitä selvää, niin koko ajatus erehtymättömyydestä (tai luotettavuudesta) jää sisällyksettömäksi. Jos me emme viisastu lukemalla Raamattua niin kuin se on kirjoitettu vaan vasta selittäjien viisastamina, niin luotettaviahan olivatkin mielestämme ne selittäjät, joita seurasimme, ei itse teksti (sillä jos ihmisellä on varma näkemys, jota hän tahtoo levittää, ja vapaa arvovalta tulkintaan, hän voi arvovallallaan selittää näkemyksensä mukaan tekstin kuin tekstin; ja ainoastaan hänen näkemystään vastaavalla tavalla tulkittuna se on hänen mielestään luotettava, toisin tulkittuna harhaanjohtava).

===Määräämättömän pitkä päivä -tulkinta===

====Perustelut puolesta====
*{{rp|1. Moos. 1:12}} "maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita..." maa tuottaa - vaikuttaa pitemmältä kuin yksi päivä.

*{{rp|1. Moos. 2:4}} "Siihen aikaan" on sama sana kuin "päivä", joka tässä siis viittaa pitempään ajanjaksoon. Samoin ilmeisesti Hesekiel 30:3 ja Hoosea 6:2 käyttävät päivä-sanaa pitemmässä mielessä, Hoos 6:2 liittää sanaan myös numeron.

*Seitsemäs päivä ei ilmeisesti pääty, sen päättymisestä ei käytetä samaa 'Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä' -rakennetta, myös Uuden testamentin mukaan Jumalan lepopäivä jatkuu ({{rp|Hebr. 4:1-5}}). Lisäksi Jeesus totesi 'Minä ja Isäni teemme yhäti työtä' vastineena sapattikielloille, viitaten ilmeisesti siihen että Jumala tekee laupeuteen liittyvää työtä lepopäivänään. (Tämä selittäisi myös, miksi Jumala ei koko ajan ja näkyvästi ole vuorovaikutuksessa luomakuntaansa.)

*Aatami tekee melko paljon hommia 6. päivänä, hän mm. nimeää kaikki eläimet. Kun Eeva herää, Aatami toteaa "vihdoin". Tämä viittaa pitempään aikaan kuin päivä.

====Perustelut vastaan====

*{{rp|1. Moos. 1:12}} "maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita..." Samalla logiikalla kun kantaa on puolustettu ylhäällä voidaan koittaa selittää Jeesuksen Uudessa testamentissa veden muuttamista viiniksi. Voidaanko siis ajatella, että viinin valmistusprosessista johtuen Jeesus vietti häissä viikkoja, kuukausia, tai vuosia? Tietenkään ei voida.

*{{rp|1. Moos. 2:4}} Tässä kohdassa monet näkevät "toisen luomiskertomuksen". Väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä luontevin tapa on tulkita tämä Aadamin kuvaukseksi siitä mitä tapahtui. "Siihen aikaan" on sama sana kuin "päivä", ja se viittaa suoraan siihen aikaan kun Jumala loi. Mikään osa tekstiä ei viittaa siihen, että kyse olisi määräämättömän pitkästä ajasta.

* Ylhäällä on myös esitetty, että {{rp|Hes. 30:3}} ja {{rp|Hoos. 6:2}} käyttävät päivä sanaa pidemmässä mielessä.
** Johdannossa {{rp|Hes. 30:3}} tekstiin kerrotaan selvästi, että kyse on ennustuksesta, profetiasta. Näin ollen yhtymäkohtien vetäminen historialliseen kuvaukseen on perusteetonta.
** {{rp|Hoos. 6:2}} puolestaan on selvässä heprealaisessa runomitassa oleva runo. Kohdassa on kyseessä rinnakkainen runo (parallelism), jossa toistetaan kahta - mahdollisesti kolmea asiaa (mikäli "saamme elää hänen edessänsä" on runon kolmas osa).

*Kanta kohtaa mahdollisia ongelmia Nooan tulvan kanssa, se tulkitaan paikalliseksi (josta on kyllä näyttöä), eli se, että teksti sanoo vetten olleen kaikkien vuorten yllä, tulkitaan että vesi oli paikallisesti kaikkien näkyvien vuorten yläpuolella. Toisaalta vastaavalla tavalla 'kaikki maailman verollepantava' tulkitaan silloiseksi Rooman valtakunnaksi eikä tässä ole ongelmaa, kaikki-termi on ollut tuolloin joustavampi.

Concordia-teologinen kritiikki on taulukoitu erikseen tuonnempana.

=====Seitsemänen päivän oletettu jatkuminen=====
Seitsemännen päivän jatkumiselta putoaa pohja kun luetaan mitä Raamatussa sanotaan ({{rp|1. Moos. 2:2-3}}). Jälkimmäinen jae selvästi toteaa, että lepo on päättynyt:

{{sitaatti|Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt}}

Seitsemännen päivän päättymättömyyttä on perusteltu myös Heprealaiskirjeen kohdalla ({{rp|Hebr. 4:1-5}}). Heprealaiskirjeen jakeet 3 ja 4 opettaa, että luomisviikon seitsemäs päivä on rinnakkainen siihen lepoon, joka voidaan löytää vain Kristuksen kautta. Vain ne, jotka ovat uskoneet Kristukseen, pääsevät tähän lepoon. Jos Raamattu puhuisi kirjaimellisesti luomispäivän jatkumisesta, silloinhan kaikki '''jo olisivat''' tässä levossa. Selvästikin tässä ''lepo'' viittaa hengelliseen lepoon.

Jae kolme kyllä opettaa Jumalan levosta, mutta rinnastuksessa ei olisi mitään järkeä ellei luomisviikon seitsemäs päivä ollut tavallinen 24 tunnin päivä. Heprealaiskirjeessä ei sanota, että "he eivät pääse ''luomisviikon seitsemännen päivän'' lepooni".

Eikö Jumala olisi sitten voinut levätä oikean 24 tunnin päivän menneisyydessä, ja sitten jatkanut lepoa nykyhetkeen asti? Jos joku sanoo maanantaina levänneensä lauantaina ja jatkavansa lepoa yhä, niin kukaan ei väitä että lauantai kesti maanantaihin asti.

Heprean sana ''shabat'' on perfektissä, joka tarkoittaa ''loppuun saatettua'' tekemistä menneessä. Tietystikin Jumala lepää yhä luomistyöstään koska Hän sai sen päätökseen. Mutta missään Raamatussa ei sanota, että Jumala jatkaa lepopäivän lepoaan. Päinvastoin, Raamattu opettaa, että Jumalan ''seitsemännen päivän lepo'' on päättynyt.

Kun Herra Jumala asetti sapatin vieton ({{rp|2. Moos. 20:11}}, {{rp|2. Moos. 31:17}}), Hän itse todisti koko luomisviikon - seitsemäs päivä mukaan lukien - olleen normaali viikko.

===Tekstikehys ja analogiset päivät -tulkinnat===

Tässä keskiaikaisessa kannassa pidetään 1Moos1:stä kuvainnollisena kehyksenä. Analogiset päivät tulkinnassa päivistä säilytetään kronologista järjestystä.

====Perustelut puolesta====
Pääperusteluna kannalle on tekstin rakenne, jossa asetetaan asujat yhtenä päivänä tehtyyn ympäristöön kolme päivää myöhemmin. 1. ja 4. päivät vastaavat toisiaan, samoin 2. ja 5. sekä 3. ja 6. päivät pareittain.

====Perustelut vastaan====
Lähtökohtaisesti tekstin symbolinen tulkinta on arveluttavaa, ainakin mikäli tekstilaji ei itse viittaa symbolisen tulkinnan tarpeellisuuteen. Mutta kanta on mahdollinen.

Concordia-teologinen kritiikki on taulukoitu erikseen tuonnempana.

===Puutarha-tulkinta===

Tässä J. Salehammerin, huomattavan evankelikaalisen Vanhan testamentin tutkijan, esiin tuomassa kannassa ajatellaan, että {{rp|1. Moos. 1:1}} kertoo maailman luomisesta ja {{rp|1. Moos. 1:2-2:4a}} maan valmistamisesta (Eedenin puutarha/luvattu maa) <ref name="GenUnbound" />.

Concordia-teologinen kritiikki on taulukoitu erikseen tuonnempana.

==Eri tekstikohtiin perustuva taulukko nuoren (YEC) ja vanhan (OEC) iän kantojen välillä==

Molemmille kannoille annetaan todennäköisyyksiä asiakohtaisesti ja nämä yhdistetään kokonaiskuvaksi. Asia voidaan jättää todennäköisyyksien perusteella auki, koska kyseessä ei ole pelastuskysymys eli ei ole suurta riskiä, mikäli päätöstä ei tehdä välittömästi. Raamattuhan antaa meille ”kaiken mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan” ja tietysti muutakin. Kysymys maapallon iästä kuuluu tuohon muut-ryhmään, ellei siitä tehdä pelastuskysymystä. Todennäköisyydet perustuvat kannan sisäiseen ennusteeseen eli siihen, miten todennäköistä kannan perusteella kyseinen havainto Raamatusta tai luonnosta on. Todennäköisyydet tässä ovat suuntaa antavia arvioita ja henkilön taustaymmärryksestä riippuvaisia. Niitä muuttavat se, kuinka varmana henkilö pitää tämän hetken tietämystämme. Jos esimerkiksi ajattelemme, että tällä hetkellä tiedämme 80% kaikesta tieteellisestä tiedosta, voimme pitää sitä, ettei kanta pysty selittämään mittaustulosta, suurena ongelmana ja siten todennäköisyyttä pienenä. Mikäli ajattelemme, että tiedämme 20% kaikesta tiedosta, kannan ongelma nykytietämyksen kanssa ei tee kannasta kovin epätodennäköistä. Asia ei ole kovin yksinkertainen, voidaan toki olettaa, että jatkotutkimus ei tule olemaan paljonkaan ristiriidassa nykyisten teorioiden kanssa, jolloin nykytietämykseen voitaisiin luottaa aika paljonkin. Mutta tämä on vain oletus ja hyvinkin tapauskohtainen, riippuen siitä, kuinka paljon ja kuinka välitöntä tietoa tapauksessa käytetään ja kuinka paljon teoreettisempaa tietoa ja taustaoletuksia tapaus käyttää.

{| {{prettytable}}
|-
!{{hl2}} | Raamatun kohta
!{{hl2}} | YEC
!{{hl2}} | pYEC
!{{hl2}} | OEC
!{{hl2}} | pOEC
|-

| 1.Moos. 1 Päivä
|
| 1
| Raamattu käyttää sanaa kuvaamaan myös ajanjaksoa. Saarn.
| 0.7

|-
| 1.Moos. 1 ”Tuli ehtoo, tuli aamu, n:näs päivä”
|
| 1
|
| 0.5

|-
| 1.Moos. 1 Päivästä puhutaan ennen kuin aurinko ja kuu tehty tai näkyvissä.
| Kirjaimellinen ehtoo ja aamu, auringon merkitsemä tulkinta päivälle ehkä hankala. Toisaalta ”Jumalan henki valaisi”.
| 0.9
| Auringon et al tekoa tarkoittava hebrean sana voidaan kääntää myös esiin tuomisena. Alkoivat näkyä 4. Päivänä.
| 0.9

|-
| 1.Moos. 2 6. Päivä Aatami tekee paljon hommia
|
| 0.2
|
| 1

|-
| 1.Moos. 1 Sukuluetteloiden pituus
|
| 1
| Yleensä OEC laittavat pitkät iät 1.Moos. 1 yhteyteen, eivät sukuluett. Aukkoihin, mutta taipumusta on venyttää sukuluetteloitakin. Toisaalta tekstin mukaankin luetteloissa on aukkoja.
| 0.75

|-
| Nooan tulva:

vedet kaikkien vuorien yli
|
| 1
| Tulkitaan paikallisena tulvana, koskien sitä aluetta jolle ihmiset olivat levittäytyneet. Vrt. ”kaikki maa verolle”
| 0.75

|-
| Nooan tulva:

Arkkiin kaikkia eläimiä
|
| 1
| Vain karjaeläimiä tai paikallisia lajeja
| 0.7

|-
| Kuolema ennen lankeemusta?
| Kuoleman tulo lankeemuksessa ei ratkaise pahan ongelmaa mutta tekee free will puolustuksen konkreettisemmaksi.
| 1
| Adam tiesi mitä kuolema tarkoittaa ja varmaankin kasveja, viruksia ja bakteereja kuoli paratiisissa, ehkä isompiakin eliöitä. Luomakunta kirottiin lankeemuksessa mutta teksti ei sano että kuolema tuli koko luomakunnalle lankeemuksen yhteydessä, ihmiselle tuli.
| 1

|-
| Matt ”alussa Jumala loi heidät mieheksi ja naiseksi.”
|
| 1
| ”Alussa” voi viitata ihmiskunnan alkuun.
| 0.5

|-
| 7. päivä ei ole päättynyt? Hebr 4
|
| 0.5
|
| 1

|-
| Ps 90:4 Jumalan päivä eri kuin meidän.
|
| 0.9
|
| 1

|}

==Concordia-teologinen näkökulma tulkintoihin==

[[Concordia-teologian periaatteet|Concordia-teologia]] (''ct'') muodostaa elimellisen kokonaisuuden, mistä syystä paras tapa saada siihen otetta on ko. kannan mukaisen näkemyksen koottu esittäminen. Taulukkoa voi haluttaessa myös laajentaa kattamaan omissa sarakkeissaan muitakin teologisia kokonaisajattelutapoja; siinä yhteydessä myös väliotsikkoa on syytä päivittää vastaavasti (esim. '''Teologisia näkökulmia tulkintoihin''').

{| {{prettytable}}
|-
!{{hl2}} | Näkökohta
!{{hl2}} | ''Ct''-kommentti
!{{hl2}} | [Tilaa vaihtoehdoille]
!{{hl2}} | [Tilaa vaihtoehdoille]
!{{hl2}} | [Tilaa vaihtoehdoille]
|-

| Ajatus, jonka mukaan Raamatun luomiskertomus on kovin tulkinnanvarainen ja erilaisille tulkinnoille pitäisi siksi olla tilaa, ilman että asiasta tehdään pelastuskysymystä.
| Pelastuskysymyksenä<ref>"Pelastuskysymys-kysymys" on sinänsä huomionarvoinen, sillä sen vastaus – siis selonteko siitä, mitä pelastuskysymys-käsite itse asiassa tarkkaan ottaen merkitsee – on aina osa jonkinlaista laajempaa teologista ajattelutapaa. ''Ct'':n puitteissa myönnetään, että vain Herra tuntee erehtymättömästi omansa ja että ihmiset toisaalta voivat olla "autuaallisesti epäjohdonmukaisia" eli pitää julkisesti mutta lopultakin osittain epäjohdonmukaisesti kiinni sellaisista väitteistä, joiden ''johdonmukainen uskominen'' veisi heidät pelastavan uskon ulkopuolelle, silti samalla pelastavaan uskoonkin, joskin osittain epäjohdonmukaisesti, sisimmässään pitäytyen ja siksi pelastuksen säilyttäen. Kun siis jotakin seikkaa, kuten tässä raamattunäkemystä, sanotaan ''ct'':n puitteissa pelastuskysymykseksi, tarkoitetaan sitä, että ''johdonmukainen pitäytyminen oikean käsityksen vastaiseen kantaan tässä kohdin'' vie ihmisen pelastuksen ulkopuolelle; sen sijaan mitään kantaa ei, edelläsanotusta syystä, oteta siihen, voiko joku tietty henkilö, jolla muiden ihmisten edessä on tässä kohdin "anti-''ct''-kanta", samaan aikaan olla Jumalan edessä (lat. ''coram Deo'') pelastuksesta osallinen vaiko ei. – Teologia on julkisen opetuksen, perustelun ja väittelyn asia, sydämen uskon (tai sen puutteen) näkee (asianomaisen ihmisen lisäksi) vain Jumala yksin. Raamattunäkemys on pelastuskysymys siksi, että ''ct'':n mukaan juuri Raamattu ja viime kädessä yksin Raamattu (lat. ''sola Scriptura'') on Jumalan antama perusarmonväline, jota välineenään käyttäen Pyhä Henki lahjoittaa sekä ''kaikki muutkin armonvälineet seurakunnalle'' että näiden muidenkin armonvälineiden välityksellä myös ''pelastavan uskon kullekin pelastuvalle yksilölle'', ja "'''ei ole mahdollista epäillä sitä, minkä kautta on uskon saanut'''".</ref> on lähtökohtaisesti raamattunäkemys sinänsä, ei jonkin tietyn osan tulkinta erikseen<ref>Kadottavan harhan kadottavuuden ytimenä on viime kädessä oikean pelastavan uskon sammuttaminen ja korvaaminen väärällä ei-pelastavalla uskomuksistolla. Siinä mielessä kysymys jonkin tietyn raamatunkohdan oikeasta tai väärästä tulkinnasta on epäolennainen, että pelastuksen kannalta ratkaisevat asiat on esitetty Raamatussa "monesti ja monella tapaa" eikä asiaa ole siis jätetty minkään yhden kohdan oikean tulkinnan varaan. Toisaalta tietysti yhden kohdan tulkinta heijastuu helposti muidenkin kohtien tulkintoihin, niin että oikea tulkinta yhdessä kohtaa auttaa tulkitsemaan oikein muitakin kohtia, väärä puolestaan pyrkii vääristämään muidenkin kohtien tulkinnat.</ref>. Jos Raamattua pidetään vapaan tulkinnan varaisena, se ei voi olla perimmäinen opillinen auktoriteetti, vaan auktoriteetti on siirretty selittäjille, joiden edesottamukset ovat suureksi osaksi kontrolloimattomissa. ''Ct'':n mukaan Raamattu on omien selitystensä tuomari, ts. mikään selitys ei ole hyväksyttävä, ellei se osoittaudu Raamatun tekstin kanssa tarkasti yhteensopivaksi, ja vain tekstiuskollisinta selitystä voi kussakin kohdassa turvallisesti ja hyvällä omallatunnolla seurata.
|
|
|
|-

| Määräämättömän pitkä päivä (''mpp'') -tulkinta kokonaisuutena
| Kirjaimellisesti ottaen säilyttäisi tapahtumajärjestyksen; silloin esim. kasvikunnan hidas kehkeyttäminen päättyisi ennen ensimmäisen siivekkään eläimen olemassaoloa. Miten pölytys olisi tapahtunut? Onko kukaan tosissaan yrittänytkään yksityiskohtaista selitystä tällaisesta näkökulmasta?
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Maa tuottaa – vaikuttaa pitemmältä kuin yksi päivä."
| Näin ainoastaan, jos on jo etukäteen omaksuttu jonkinlainen evolutiivinen tulkinta; teksti nimenomaan sanoo Jumalan saattaneen tämän tapahtumaan yhtenä tiettynä päivänä. – Vrt. ruokkimisihmeen "tulkinta", jonka mukaan kansan asettaminen ryhmiin "vaikuttaisi" kestäneen niin kauan, että opetuslapset ehtivät sillävälin "kerätä kolehdin" ja käydä ostamassa leipää lähimmästä kylästä.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "'Siihen aikaan' on sama sana kuin 'päivä', joka tässä siis viittaa pitempään ajanjaksoon."
| Tahdottaneen sanoa, että sanonta, jonka merkitys hepreassa on 'siihen aikaan', olisi sananmukaisesti käännettynä 'sinä päivänä'. – Tällaisia idiomeja on kielessä kuin kielessä, ja juuri siksi, että ne ovat idiomeja (kirjaimellisesta merkityksestään jossain määrin poikkeavia vakiintuneita ilmaisuja), niistä ei voi päätellä niissä esiintyvien sanojen merkitystä ko. idiomien ulkopuolisissa käyttöyhteyksissä. – Ellei ko. ilmausta jo valmiiksi tiedettäisi idiomiksi, tekstiyhteys sallisi tässä kirjaimellisenkin tulkinnan: "ensimmäisenä luomispäivänä ei vielä ollut ihmistä" jne.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Samoin ilmeisesti Hesekiel 30:3 – – [käyttää] päivä-sanaa pitemmässä mielessä – –."
| "Ilmeisesti"??? – Uuden testamentin mukaan Herran tulemus tapahtuu yllättäen ja yhdessä hetkessä; kyseinen ajankohta on siis ''jonkin'' vuoden ''jonkin'' kuukauden ''jonakin päivänä'', emme vain etukäteen tiedä, milloin.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Samoin ilmeisesti – – Hoosea 6:2 [käyttää] päivä-sanaa pitemmässä mielessä, Hoos 6:2 liittää sanaan myös numeron."
| Niin, siis tässä profetiassahan ennustetaan Herran ylösnousemus kolmantena päivänä ja se, että koska Hän elää, myös hänen seurakuntansa saa elää. Mitä ihmeen vertauskuvallisia ajanjaksopäiviä tästä muka on löytyvinään?
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Seitsemäs päivä ei ilmeisesti pääty, sen päättymisestä ei käytetä samaa 'Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä' -rakennetta[.]"
| Tekstissä luomistyö nimenomaan todetaan päättyneeksi, ja luomispäiviähän oli ''kuusi, '''ei''' seitsemän''. – Tässä perusteluyrityksessä käytetty logiikka on täysin absurdia: jos seitsemäs päivä olisi erikseen todettu päättyneeksi, olisi aina voitu väittää, että kahdeksas jatkuu yhä, tai yleisessä tapauksessa, että jos '''''n.''''' päivä on erikseen todettu päättyneeksi, niin '''''n+1.''''' päivä jatkuu yhä;<ref>Tässä tehdään "[[käänteinen todistustaakka]]" -perusteluvirhe, kun päätellään siitä, mitä teksti ''ei sano'' ("Seitsemäs päivä ei ilmeisesti pääty, [sillä] sen päättymisestä ei käytetä samaa 'Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä' -rakennetta) eikä siitä, mitä se ''sanoo'' ("Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä", ts. tässä tekstissä tarkoitetut päivät ovat olleet valon ja pimeän vaihtelun määrittämiä vuorokausia kuten nykyäänkin, joten seitsemäskin niistä on päättynyt jo ajat sitten – ja kuvattu luomistyöhän oli päättynyt jo kuudennen myötä). Jos seitsemännen päivän päättyminen ''olisi'' erikseen mainittu tekstissä, eiköhän joku olisi äitynyt juuri siitä päättelemään vastaavasti, että "siis Jumalalla ilmeisesti alkoi Raamatun mukaan siinä vaiheessa taas uusi luomistyöviikko, joten uniformitarianismi onkin näin ollen raamatullisesti perusteltu kanta, koska Jumala ei siis tämän tekstin mukaan ilmeisesti ole luomistyöstään lopullisesti lakannutkaan vaan pitänyt vain joskus yhden välipäivän siitä"!</ref> mikään teksti ei siis pystyisi vakuuttamaan näitä selittelijöitä siitä, että päivät ovat siinä kirjaimellisia. – Varsinainen "päivänvaihtumispäättelysääntöhän" on kyllä annettu itse tekstissä: aina kun pimeän ja valoisan jakson muodostama kokonaisuus on vuorokausirytmissä päättynyt uuden pimeän jakson alkaessa, tekstin määrittelemä "päivä" on päättynyt ja uusi alkanut; se, että näin on jo monen monta kertaa tapahtunut omanakin elinaikanamme eikä "luomisen seitsemäs päivä" siis suinkaan enää jatku, on siis selvää suoraan yleisen ilmoituksen perusteella.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "– – myös Uuden testamentin mukaan Jumalan lepopäivä jatkuu ({{rp|Hebr. 4:1-5}})."
| Tässä tekstikohdassahan Jumalan lepo luomistöistään rinnastetaan eräänlaisena ennakkokuvana siihen lepoon, joka hänen omilleen on luvassa tämän elämän tekojensa perästä; kummassakin tapauksessa kysymys on tietyssä mielessä lopullisesta irrottautumisesta<ref>Luomakunnan ylläpitokin kyllä kuuluu luomisen piiriin, joten siinä mielessä Jumalan luomistyö ei ole ajasta katsoen kokonaan päättynyt (eikä Jumala siis ole ontologisesti irrottautunut luomakunnastaan, vaan "hänessä me elämme ja liikumme ja olemme"), mutta sen varsinaisesti uutta luovat vaiheet ovat jo "alussa" tulleet valmiiksi eivätkä siis enää jatku.</ref> jo valmiiksi tulleesta työstä ja kaikesta siihen liittyneestä keskeneräisyydestä, ja heti luomistyön päätyttyä ihmistenkin tietoon annettu "sapattisiunaus" ymmärretään<ref>Raamatun kokonaiskontekstin muiden osien yhteydessä</ref> lupauksena Jumalan kansalle tulevasta iankaikkisesta levosta. Mikä itse tekstissä mahdollisesti edellyttäisi jotain muuta, pitemmälle menevää tulkintaa? – Eihän ''Jumalan luona'' Raamatun mukaan edes ole päivän ja yön vaihtelua, joten koko idea yrittää mitata Jumalan omaa olemista ajallisilla käsitteillä ("nyt Jumala elää seitsemättä päiväänsä") olisi lievästi sanoen omituinen. – Totta sen sijaan on se, että nimenomaan täältä ajasta katsoen Jumala joko jatkaa yhä alun luomistyötään tai on jo päättänyt sen, ja ''tähän kysymykseen'' Raamattu selvästi vastaa, että tämä työ on päättynyt kuudennen päivän myötä, joten siitä eteenpäin Jumala luomistyön osalta yhä edelleen "lepää", vaikka ajalliset päivät yhä uudestaan vaihtuvatkin. Jo siksikin rajoittamaton uniformitarianistinen ekstrapolaatio on ehdottoman epäraamatullista: luomisviikolla tapahtui Raamatun selvän ilmoituksen mukaan paljonkin sellaista, mitä sittemmin ei ole enää tapahtunut.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Lisäksi Jeesus totesi 'Minä ja Isäni teemme yhäti työtä' vastineena sapattikielloille, viitaten ilmeisesti siihen että Jumala tekee laupeuteen liittyvää työtä lepopäivänään. (Tämä selittäisi myös, miksi Jumala ei koko ajan ja näkyvästi ole vuorovaikutuksessa luomakuntaansa.)"
| "Ilmeisesti" ei riitä eksegeesiksi (Raamatunkohdan yksityiskohtaisesti perustelluksi selitykseksi). – Näissä kohdissa on tyypillisesti kyse siitä, että Jeesus oli tehnyt jotain merkittävää aivan konkreettisena sapattipäivänä (viikon seitsemäntenä päivänä) ja joutui siksi vastaamaan syytöksiin Jumalan kieltämäksi tulkitusta toiminnastaan. Olennaista vastauksessa on se, että jos se, mitä Jeesus teki sapattipäivänä, ei ollut ihmisen vaan Jumalan työtä (vrt. Nikodemos-keskustelun alku, Joh.3), niin Jumala itse siis teki työtä sapattipäivänä, ja tämä juuri todisti Jeesuksen toiminnan alkuperän olevan Jumalassa, joten siitä syyttäminen ei ollut Jumalan tahdon puolustamista vaan päinvastoin sen vastustamista.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Aatami tekee melko paljon hommia 6. päivänä, hän mm. nimeää kaikki eläimet. – – Tämä viittaa pitempään aikaan kuin päivä."
| Perusryhmäbiologian mukaan eri eläinlajeja on myöhemmät sukupuutot huomioonottaenkin siinä vaiheessa ilmeisesti ollut olennaisesti vähemmän kuin nykyään, eikä nimentä suomennoksen sanamuodon mukaan välttämättä koskenut pikkueläimiä saati vesieläimiä; sitä paitsi Aadamin suorituskyky oli ilmeisesti meihin nähden ylivertainen.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Kun Eeva herää, Aatami toteaa 'vihdoin'. Tämä viittaa pitempään aikaan kuin päivä."
| Minkä käännösten mukaan Aadam toteaa: "vihdoin" (ja kumpi siinä vaiheessa oikeastaan oli juuri herännyt, Eeva vaiko Aadam itse)? – Joka tapauksessa tämänsuuntainen mahdollinen ilmaus jatkaa edellä todetun Aadamin yksinäänolon ongelman historiaa: kullakin eläimellä oli parinsa, mutta mistään niistä ei sen sijaan Jumalan havainto-opetuksen mukaisesti olisi ollut kumppaniksi Aadamille, mikä "eksistentiaalinen parittomuus" oli tullut miehelle nimentätoimensa mittaan yhä polttavammin ilmeiseksi, mutta nyt, Jumalan uuden luomisteon<ref>Naisen luominen tosin tietyssä mielessä oli jo sisältynyt miehen/ihmisen luomiseen, mutta vasta nyt se toteutui loppuun asti.</ref> myötä, tämä ongelma oli "lopultakin" ratkennut. – Ei liene ainoatakaan kieltä, jonka puhujilla olisi jokin monta päivää kestävä vähimmäisodotusaika ennen kuin he voivat luontevasti käyttää vihdoin-sanaa, joka siis sitä paitsi ei edes ole ainut mahdollinen Aadamin huudahduksen käännösvastine.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-kanta ja vedenpaisumus: "[M]ahdollisia ongelmia Nooan tulvan kanssa, se tulkitaan paikalliseksi (josta on kyllä näyttöä), eli se, että teksti sanoo vetten olleen kaikkien vuorten yllä, tulkitaan että vesi oli paikallisesti kaikkien näkyvien vuorten yläpuolella."
| Totta kai paikallisia tulvia on eri aikoina ollut useitakin, myös Lähi-idässä, ja juuri siksi tällainen selitys antaisikin ymmärtää Pyhän Hengen tehneen vedenpaisumuskuvauksessaan "kärpäsestä härkäsen". – Fossiilien kanssahan ''mpp''-tulkinta itse asiassa suurempia ongelmia kohtaa, jos tekstiin sen jäljiltä vielä jäänyt sisältö nimittäin otetaan vakavasti ja ajatellaan, että ennen Aadamin aikaa oli ollut vain epämääräisen hidas luomisvaihe, johon ei kuulunut katastrofeja (toistuvastihan tekstissä korostetaan Jumalan luomistyön hyvyyttä). – Vesi ei muuten vallitsevien luonnonlakien puitteissa voi paikallisesti kovinkaan kauaa olla kovinkaan paljon ylempänä kuin maailmanlaajuisesti, ja tulva toisaalta kesti Raamatun mukaan kuukausimääriä. Onkohan kukaan tosissaan yrittänytkään konkretisoida ''mpp''-tulvaskenaariota edes tekstin antaman ''aikainformaation'' vakavasti ottaen?
|
|
|
|-

| ''Mpp''-kanta ja vedenpaisumus: "– – Toisaalta vastaavalla tavalla 'kaikki maailman verollepantava' tulkitaan silloiseksi Rooman valtakunnaksi eikä tässä ole ongelmaa, kaikki-termi on ollut tuolloin joustavampi."
| Väittämä kaikki-termin "antiikinaikaisesta joustavuudesta" vaikuttaa järjenvastaiselta: ''maailma''-termin intensiohan<ref>siis se, millaisia mielikuvia ''"oikumenee"''-sanan näkeminen tai kuuleminen Välimeren alueen ihmisten mielessä herätti</ref> se Augustuksen aikana oli erilainen kuin nyt (ei ollut pallokarttoja, jotka olisivat voineet piirtyä "sielun silmien eteen") eikä ''kaikki''-termin intensio<ref>Retoristen tehokeinojen mahdollinen käyttö ja kontekstin mukainen mieltäminen on eri asia kuin sanan perusmerkitys.</ref>. Voiko edes kuvitella kieltä, jossa ei olisi (ollut) nykymerkityksistä kaikki-sanaa, siis kulttuurimuotoa, jossa sen tarkoittamalle merkitykselle ei olisi ollut mitään ilmaisutarvetta? – Toinen asia on vielä sekin, että samalla sanalla on voinut olla muitakin merkityksiä, jolloin kääntäjän tehtävä on tekstiyhteyden pohjalta ratkaista, mikä on kulloinkin täsmällisin käännösvastine. – Luomiskertomus on muuten hepreaa, evankeliumit taas kreikkaa ja vuosituhansia myöhemmältä ajalta peräisin (ja keisari Augustuksen käskyhän kaiketi annettiin alun pitäen latinaksi ja heijasteli paitsi ajankohtansa kieltä myös antajansa isottelevaa mieltä – "minä poikahan se hallitsen kaikkea, mikä koko maailmassa on hallitsemisen arvoista"), joten näiden "tuosta vain" -rinnastamiseen perustuvan argumentoinnin todistusvoimalla on ilmeiset rajoitteensa.
|
|
|
|-

| Tekstikehys ja analogiset päivät (''tjap'') -tulkinnat kokonaisuutena
| '''Luther''' tunsi ja nimenomaisesti hylkäsi aikaisemmat epäkirjaimelliset tulkinnat.
|
|
|
|-

| ''Tjap''-perustelu: "tekstin rakenne, jossa asetetaan asujat yhtenä päivänä tehtyyn ympäristöön kolme päivää myöhemmin. 1. ja 4. päivät vastaavat toisiaan, samoin 2. ja 5. sekä 3. ja 6. päivät pareittain".
| Jos teksti siis tälläkin tavoin osoittaa Jumalan luoneen Viisautensa kanssa ja kautta (vrt. Sananl. 8 ja Joh. 1), noudattaen tiettyä kokonaissuunnitelmaa, niin mikä sitten olikaan varsinainen syy olettaa tässä puhuttavan luomisesta jollain muulla kuin nimenomaan konkreettisella tavalla?
|
|
|
|-

| ''Tjap''-vastaperustelu: "Lähtökohtaisesti tekstin symbolinen tulkinta on arveluttavaa, ainakin mikäli tekstilaji ei itse viittaa symbolisen tulkinnan tarpeellisuuteen."
| [[Concordia-teologian periaatteet|''Ct'':n]] puitteissa se ei ole ainoastaan arveluttavaa vaan kokonaan kiellettyäkin.
|
|
|
|-

| ''Tjap''-perustelu: "Mutta kanta on mahdollinen."
| Vrt. '''Luther''' (teologisia vastustajiaan ironisoiden): ''Minäkin voin todistaa Raamatulla, että käki söi lepinkäisen sulkineen päivineen: "alussa" = 'käki'; "loi" = 'söi'; "Jumala taivaan ja maan" = 'lepinkäisen sulkineen päivineen'.'' Ts. tulkinnallinen mielivaltaisuus voi lopultakin peittää minkä hyvänsä Raamatun tekstinkohdan selvän merkityksen täysin ja korvata sen millaisella ajatuksella hyvänsä. – Oikean selityksen tarkoitus ei missään tapauksessa voi olla Sanan "venyttäminen" haluttuun suuntaan tai kaiken jättäminen avoimeksi mielipiteiden temmellyskentäksi vaan päinvastoin mahdollisimman täydellinen eroon pääseminen kaikista tekstin oman aidon merkityksen ihmismielessä hämmentävistä epäselvyyksistä, epävarmuuksista ja virhekäsityksistä.
|
|
|
|-

| Puutarha (''pt'') -tulkinta kokonaisuutena
| Jo '''Tertullianus''' totesi, että hereetikot<ref>'harhautuneet', Raamatun totuudesta pois eksyneet ja muitakin eksyttävät ihmiset</ref> ovat uutuuksien rakastajia. – Kuka nyt oikeasti tosissaan uskoisi, että joku aikalaisemme ensimmäisenä kirkon historiassa olisi löytänyt Raamatun ensimmäisten lukujen oikean tulkinnan? Mutta jos ajatuksena ei olekaan löytää ainoaa oikeaa tulkintaa vaan vain lisätä selityssekametelisoppaan vielä yksi "mahdollinen" tulkinta, niin markkinat ovat toki avoimet.
|
|
|
|-

| ''Pt''-referaatti: "Tässä '''J. Salehammer'''in, huomattavan evankelikaalisen Vanhan testamentin tutkijan, esiin tuomassa kannassa ajatellaan, että {{rp|1. Moos. 1:1}} kertoo maailman luomisesta ja {{rp|1. Moos. 1:2-2:4a}} maan valmistamisesta (Eedenin puutarha/luvattu maa) <ref name="GenUnbound" />."
| Onko tässä nyt muuta omaperäistä ajatusta kuin aukkotulkinnan kutistaminen siihen, että toisen jakeen "autio ja tyhjä" ei olisikaan koskenut muuta kuin tulevaa Eedenin aluetta? Kannattaako joka kirjan sisällöstä tehdä oma vaihtoehtoinen tulkintamallinsa?
|
|
|

|-
| 1.Moos. 1 Raamattu käyttää päivä-sanaa kuvaamaan myös ajanjaksoa. Saarn.
| Tarkempi viite puuttuu. – Juuri siksi, että samalla ilmaisulla on useinkin monia merkityksiä ja merkitysvivahteita, sanat olisi aina tulkittava ja käännettävä ''asiayhteydessään''. Ajatus, että kääntäjällä/selittäjällä olisi vapaa valta valita sanakirjasta kussakin kohdassa, mikä merkitys vain itseä eniten sattuu miellyttämään, on tuttu Jehovan todistajien toiminnasta ja sopisi minusta jättääkin sinne.
|
|
|

|-
| 1.Moos. 1 ”Tuli ehtoo, tuli aamu, n:nnäs päivä”
| Tämän ilmaisun mahdollinen epäkonkreettinen käyttöesiintymä on yhä Raamatusta löytämättä, vrt. Hoos.6:2:een liittyvä aiempi kommentti.
|
|
|

|-
| 1.Moos. 1 Päivästä puhutaan ennen kuin aurinko ja kuu tehty tai näkyvissä.
| Tätä voi verrata Ilmestyskirjaan, jossa taaskin puhutaan valosta, vaikka meidän fyysistä aurinkoamme ei enää ole.
|
|
|

|-
| Kirjaimellinen ehtoo ja aamu, auringon merkitsemä tulkinta päivälle ehkä hankala. Toisaalta ”Jumalan henki valaisi”.
| Heti löytyi mahdollinen selitys, itse teksti ei siis vaadi kuvaannollista tulkintaa.
|
|
|

|-
| Auringon ''et al.'' tekoa tarkoittava hebrean sana voidaan kääntää myös esiin tuomisena. Alkoivat näkyä 4. päivänä.
| Vertaa tätä siihen, että Jumala lepäsi teoistaan 7. päivänä. Mikä tässä tapauksessa olisi ollut 4. päivän suuri Jumalan teko, johon lepo vertautuu; ja mistä nämä taivaankappaleet olisivat alun perin saaneet syntynsä, ja miksi ne eivät olisi sitä ennen näkyneet maahan?
|
|
|

|-
| 1.Moos. 2 6. päivä Aatami tekee paljon hommia
| Tosi on. "Uudet luudat lakaisevat hyvin."
|
|
|

|-
| 1.Moos. 1 Sukuluetteloiden pituus: Yleensä OEC laittavat pitkät iät 1.Moos. 1 yhteyteen, eivät sukuluetteloiden aukkoihin, mutta taipumusta on venyttää sukuluetteloitakin.
| Tämän voisi lukea synnintunnustuksena: tendenssi näkyy kauttaaltaan – Jumalan voimaa vaihdetaan ihmisten viisauteen, aina kun tilaisuus äkätään ja minkä verran vain ehditään.
|
|
|

|-
| Toisaalta tekstin mukaankin luetteloissa on aukkoja.
| Minkä tekstin mukaan? – Jos nimenomaan 1.Moos:n sukuluettelot ovat totta, ne antavat myös kuluneen kokonaisajan: Jos on ''totta'', että "MM:lle syntyi" NN MM:n ollessa '''''k''''':n vuoden ikäinen, on ''kuluneen kokonaisajan kannalta'' aivan samantekevää, oliko MM NN:n isä, isoisä vaiko muu esi-isä suoraan ylenevässä polvessa.
|
|
|

|-
| Nooan tulva: vedet kaikkien vuorien yli tulkitaan paikallisena tulvana, koskien sitä aluetta jolle ihmiset olivat levittäytyneet. Vrt. ”kaikki maa verolle”
| Tulkinta vaikuttaa sekä tekstiyhteyteen että fysiikan lakeihin nähden mahdottomalta. Jos Jumala olisi tyytynyt pelkkään paikallistulvaan, koko arkki-idea yksityiskohtaisine rakennusohjeineen ja eläinten sinne kaksittain johdattamisineen olisi ollut turhan työn tekemistä ja teettämistä, kun Nooa perhekuntineen olisi hyvin voinut pelastautua jalkapatikassakin<ref>kuten vaikkapa Mooses faaraota ja Joosefin perhekunta Herodesta</ref>. – Mitä veronkannon alaan tulee, niin sen voi käsittää niinkin, että Augustus kyllä ''halusi'' panna verolle ''kaiken maanpiirin'' ihan nykyaikaisessakin merkityksessä, mutta ''onnistui'' toteuttamaan aikeensa vain niiltä osin kuin pystyi käyttämään siihen voimakeinoja, ts. vain Rooman valtakunnan alueella. Toinen käsitystapa on se, että Augustus oli ylpeydessään sitä mieltä, että Rooma oli jo valloittanut kaiken valloittamisen arvoisen, niin ettei ulkopuolelle jäänyt käytännössä mitään mainittavaa; tai sitten ideana saattoi olla, että valloitetaan ja verotetaan aivan kaikki, mutta aloitetaan veronkanto jo valmiiksi valloitetuilta alueilta. Joka tapauksessahan kyseessä on Augustuksen käskyn referointi: teksti kertoo, mitä Augustus ''määräsi'', ei sitä, mitä hän ''sai aikaan'' (paitsi Palestiinan provinssissa). Kaikki-sanan normaalimerkityksestä ei tässäkään siis tarvitse katsoa tingityn.
|
|
|

|-
| Nooan tulva: Arkkiin "kaikkia eläimiä": 'vain karjaeläimiä tai paikallisia lajeja'
| Tyypillistä, ettei edes osata sanoa, kumpia. Kun tulkinta irtoaa tekstistä, kysymykset jäävät ilmaan. Karjaeläimet tai paikalliset lajit olisi kaiketi voitu kuljettaa Nooan mukana pakoon maata myöten hyvissä ajoin etukäteen. Siksi toisekseen maapallolla on joka tapauksessa ehtinyt tapahtua lukuisia sukupuuttoja, joten jonkin paikallisfaunan keräily Jumalan erityiskäskystä jonkin yhden paikallistulvan yhteydessä ja sitä koskevan kertomuksen tallettaminen kaikkia tulevia sukupolvia varten vaikuttaisi varsin oudolta sekin. – Linnut muuten mainitaan tekstissä erikseen ja kaikkien lajien mukaantuloa aivan erityisesti toistoilla korostetaan, joten jos tällainen "selitys" hyväksytään, niin ovet avataan jokseenkin täydelliselle tulkintamielivallalle kautta koko Raamatun. Liekö tarkoituskin?
|
|
|

|-
| Kuolema ennen lankeemusta? Kuoleman tulo lankeemuksessa ei ratkaise pahan ongelmaa mutta tekee ''free will'' -puolustuksen konkreettisemmaksi.
| Jos mitään isompaa ei ole tapahtunut sitten luomisen, niin koko evankeliumi on turha<ref>"Jos Jeesus on vastaus, niin mikä on kysymys?" -kysymys jää tällöin vaille tyydyttävää vastausta.</ref> ja islam on kokonaisuutena katsoen kristinuskoa järkevämpi vaihtoehto: Allahhan se juuri halusikin olennaisesti sitä, mitä me nyt itsessämme ja ympärillämme näemme<ref>varsinkin tietysti ''jihad''-iskuja, mutta myös yleisesti ihmisen heikkoutta hyvän tekemiseen, alttiutta pahaan, sairauksia, sotia, kärsimystä, kuolemaa jne. – tässä mielessä islamin apologia on lähtökohtaisesti helppoa, kun ei tarvitse koettaa selittää kärsimyksen ongelmaa muulla kuin että Allah nyt vain on tahtonut ja tahtoo mm. kärsimystä, ja viisainta alistua tähän, ellet ehkä tahdo, että hän (tai vähintäänkin hänen ''umma''nsa) rupeaa tahtomaan sitä lisää myös henkilökohtaisesti sinulle.</ref>, Raamatun Jumalalle sen sietäminenkin, hyväksymisestä puhumattakaan, sitä vastoin tuntuu olevan kovin vaikeaa, jopa mahdotonta, ja juuri tähän koko kärsimyksen ongelma ''teoreettisesti'' perustuukin: Miten voi tai voisi olla olemassa sekä Raamatun täydellisen hyvä, pyhä ja kaikkivaltias Jumala että tällainen viheliäinen maailma? – Sekä naturalismin että islamin vastaus tähän kysymykseen onkin, ettei mitenkään.
|
|
|

|-
| Adam tiesi mitä kuolema tarkoittaa ja varmaankin kasveja, viruksia ja bakteereja kuoli paratiisissa, ehkä isompiakin eliöitä. Luomakunta kirottiin lankeemuksessa mutta teksti ei sano, että kuolema tuli koko luomakunnalle lankeemuksen yhteydessä, ihmiselle tuli.
| Mekin tiedämme ihan riittävän hyvin, mitä helvetti<ref>Ilm.: "toinen kuolema, tulinen järvi"</ref> tarkoittaa, vaikkemme ole sitä nähneet emmekä kokeneet – ja juuri siksihän toivomme vastakin siltä välttyvämme. – Moraalisessa mielessä ongelmana ei ole solujen tai kasvien<ref>Jeesuskin kirosi hedelmättömän viikunapuun.</ref> vaan ''tajuisten elämänmuotojen''<ref>Vrt. Bileamin aasi: kertomushan nimenomaan osoittaa, että kyseisessä tilanteessa Bileam oli tehnyt väärin lyödessään aasiaan, joka Bileamin oikutteluksi tulkitsemalla käyttäytymisellään oli itse asiassa pelastanut isäntänsä hengen.</ref> kärsimys ja kuolema, joskaan itse tekstissä ei ole mitään, mikä antaisi ymmärtää, etteikö lankeemuksella ja siitä aiheutuneella kirouksella olisi ollut vaikutusta myös kasveihin ja yksisoluisiin. – Löytyykö tekstistä kuvaus jonkin tajuisen eliön kuolemasta ennen kirousta? Miksi teksti korostaa kasvissyönnin olleen alun perin yksinomainen ravintoratkaisu? Miksi samaan asiaan palataan Raamatussa tuonnempanakin, esim. Jesajan kirjan kuvauksessa Jumalan pyhästä vuoresta, jossa ei tehdä pahaa eikä vahinkoa, eläintenkään kesken?<ref>Nykyiselläänhän eläinten keskinäiskäyttäytyminen voi tuottaa henkistä pahoinvointia [http://www.guardian.co.uk/world/2012/jun/09/sex-depravity-penguins-scott-antarctic?CMP=twt_fd tutkijoillekin].</ref> – Kun Raamattua tahdotaan oikeasti ymmärtää, tulee antaa tajuntansa avartua niihin suuntiin, joihin teksti näkyy viittaavan, vaikka jo etukäteen onkin selvää ja ilmeistä, ettemme tässä elämässä voi läheskään kaikkea käsittää. – Keskeisimpänä tässä kohdin voi silti kyllä pitääkin sen myöntämistä, että ''ainakin'' ihmiselle kuolema tuli lankeemuksen yhteydessä ja lisäksi koko luomakunnalle ''jokin'' siihen liittyvä olennainen, yhä jatkuva kirous. Näitä seikkoja voi sitten tältä pohjalta jatkotutkia Raamatun valossa ja sikäli oikealla tiellä kulkien, ettei ''jo tehtyihin'' tulkintalinjauksiin pitäytyminen estä oppimista Jumalan Hengen johdossa "kaikkeen totuuteen". Tässä mielessä onkin parempi olla "rehellisesti epävarma" kuin "epärehellisesti tai ennenaikaisesti varma", mutta yhtä kaikki oikea kristitty nimenomaan ''pyrkii varmuuteen'', sillä "Pyhä Henki ei ole skeptikko" ('''Luther''').
|
|
|

|-
| Matt ”alussa Jumala loi heidät mieheksi ja naiseksi.”: ”Alussa” voi viitata ihmiskunnan alkuun.
| Nämä selitykset ovat kohta kohdalta informaatiota tuhoavia: Jos esim. "alussa" tässä yhteydessä viittaisi (vain) ihmiskunnan alkuun, se olisi täysin tyhjänpäiväinen lisäys tekstiin – ei kai kukaan olisi voinut luulla, että ihminen luotiin vasta olemassaolonsa keskivaiheilla tai loppupuolella! Samalla menetetään konkreettinen yhteys Vanhan testamentin ja koko Raamatun avaavaan alussa-sanaan ikään kuin Jeesus ei olisi selittänyt ja soveltanut konkreettista luomiskertomusta vaan "jotain muuta erilaisiin ja eriaikaisiin alkuihin liittyvää näkemystä". Lisäksi "voi viitata" tekee asian vieläkin sotkuisemmaksi: ensin oli poistettu informaatio ja nyt sitten vielä metainformaatiokin. Loppujen lopuksi tämä selitys sanoo siis suurin piirtein seuraavan: "''Ehkä'' tässä ei olekaan kysymys luomakunnan alusta vaan jostain muusta." Kun tällainen väittämä ei sulje mitään mahdollisuutta pois, siitä ei voi oppiakaan yhtään mitään, ts. ''käsiteltävän tekstin sisältämä informaatio'' on täysin kadonnut matkan varrelle, ja jäljellä oleva informaatio kertoo vain ''selittäjien epävarmoista mietteistä'', '''ei''' tekstin sisällöstä.
|
|
|

|-
| 7. päivä ei ole päättynyt? Hebr 4
| Niin: "?"! – Mikä kohta tekstissä sanoo, ettei se olisi päättynyt? Mikä kohta tekstissä edes ottaa esille kysymyksen siitä, josko se ehkei olisikaan päättynyt? – Tekstihän systemaattisilla toistoilla päinvastoin oikein erityisesti korostaa, että sen tarkoittama "päivä" on nimenomaan yhden pimeän ja sitä välittömästi seuraavan valoisan aikajakson muodostama kokonaisuus, ihan niin kuin heprean ''jom''-sana normaalimerkityksessään muutoinkin edellyttää. Tämän "rautalangasta väännetyn" tulkinta-avaimen "unohtuminen" erinäisiltä selittäjiltä ei tosiaankaan ole tekstin vika.
|
|
|

|-
| Ps 90:4 Jumalan päivä eri kuin meidän.
| '''''Non sequitur!''''' Tekstissä ei ole sentapaisen ajatuksen häivääkään! Taas yritetään käyttää Raamattua hävittämään Raamatun sisältämä informaatio! Jos tämä olisi totta, mikään Raamatun ajanmäärityksistä ei antaisi mitään tietoa "meidän" aikamääristämme. – Tosiasiassahan teksti '''ei''' sano, että Jumalan päivä on tuhat vuotta, vaan välissä on aivan olennaisen tärkeä ja informatiivinen '''kuin'''-sana. – Ajatus ei siis ole ollenkaan vaikeatajuinen: Jumalan iankaikkisuus konkretisoituu siinä, että meidän kannaltamme pitkä aika on hänen mittakaavassaan lyhyt – ei siinä mielessä, että siinä olisi eri määrä päiviä tai vuosia, vaan että tuhansien vuosien kuluminen vaikuttaa Jumalan toimintamahdollisuuksiin yhtä vähän kuin muutaman päivän ajanjakso ihmisen. Tätä voisi verrata siihen, jos otetaan vaikkapa jokin päivänkorento, joka elää vain päivän sukukypsänä, lentokykyisenä korentona eikä edes syö sinä aikana mitään. Voisimme nyt verrata tätä ihmisen täysi-ikäisenä elämään aikaan, pyöreästi 60 vuoteen, ja sanoa vaikkapa, että ihmiselle 60 vuotta on kuin päivänkorennolle yksi päivä, siis koko aikuinen elinikä. Tässä ei ole mitään ajatusta siitä, että "päivänkorennon päivät" olisivat eripituisia kuin "ihmisen päivät", vaan että päivänkorennon on ehdittävä koko aikuinen elämänsä yhdessä päivässä, kun taas ihminen voi suunnitella viikon, kuukauden tai vuoden päähän. Jumalalla on ihmisen ajalliseen elämään nähden vielä suurempi pitkäjänteisyys kuin ihmisellä päivänkorentoon verrattuna. Jokainen kielitajuinen lukija ymmärtää tämän, mutta tarpeeksi vahvat teologiset tendenssit sokaisevat näemmä kielitajunkin.
|
|
|

|-
| Asia voidaan jättää todennäköisyyksien perusteella auki, koska kyseessä ei ole pelastuskysymys eli ei ole suurta riskiä, mikäli päätöstä ei tehdä välittömästi. Raamattuhan antaa meille ”kaiken mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan” ja tietysti muutakin. Kysymys maapallon iästä kuuluu tuohon muut-ryhmään, ellei siitä tehdä pelastuskysymystä.
| "Joka rikkoo yhtä kohtaa vastaan, on syypää kaikissa kohdin." – ''Ct'':n mukaan Raamatun totuutta on puolustettava aina ja kaikissa kohdissa, ja innokkaimmin juuri siinä kohdassa, johon epäilys kulloinkin kohdistetaan. Tämä johtuu mm. siitä, että ihmisjärki on langenneena aina lähdössä Raamatun tekstin antamasta informaatiosta seuraamaan "ei suinkaan Jumala ole todella sanonut/tarkoittanut näin" -houkutusta. Tätä tapahtuu itse kullekin toistuvasti, mutta ''ct'' auttaa tunnistamaan ja korjaamaan tilanteen.
|
|
|

|-
| Todennäköisyydet<ref>Tässä käytetään subjektiivisia todennäköisyyksiä, jotka kuvaavat henkilön "uskomuksen astetta", ja kukin lukija onkin vapaa arvioimaan kyseisten kantojen kunkin kysymyksen yhteydessä saamia arvoja omaa ymmärrystään parhaiten vastaavalla tavalla. Esim. concordia-teologian kannattajien arviot poikennevat keskimäärin varsin selvästi talukossa esitetyistä, eikä kyseessä puolin tai toisin tarvitse silti olla mielivaltainen "mutu" vaan omiin lähtökohtiin ja perususkomuksiin pohjautuvanakin huolellisesti harkittu ja mielekkäästi perusteltu arvio. Koska nämä todennäköisyydet koskevat nimenomaan sitä, miten hyvin jokin tietty seikka selittyisi, ''jos'' jokin selitysvaihtoehto olisi totta, eikä sitä, miten todennäköisesti kukin vaihtoehto lähtökohtaisesti on totta (tässä on oletettu yhtä suuri lähtökohtainen todennäköisyys, mutta sekin voitaisiin valita toisin), lisätyt todennäköisyydet eivät ole suoria kannanottoja eri vaihtoehtojen puolesta tai niitä vastaan, ja koko menetelmän hyödyllisyys perustuukin osittain siihen, että näin menetellen sitä voidaan käyttää suhteellisen tasapuolisesti avoimessa keskusteluavaruudessa, jossa keskenään erimieliset tahot voivat vapaasti vaihtaa ajatuksia.</ref> perustuvat kannan sisäiseen ennusteeseen eli siihen, miten todennäköistä kannan perusteella kyseinen havainto Raamatusta tai luonnosta on. Todennäköisyydet tässä ovat suuntaa antavia arvioita ja henkilön taustaymmärryksestä riippuvaisia. Niitä muuttavat se, kuinka varmana henkilö pitää tämän hetken tietämystämme. Jos esimerkiksi ajattelemme, että tällä hetkellä tiedämme 80% kaikesta tieteellisestä tiedosta, voimme pitää sitä, ettei kanta pysty selittämään mittaustulosta, suurena ongelmana ja siten todennäköisyyttä pienenä. Mikäli ajattelemme, että tiedämme 20% kaikesta tiedosta, kannan ongelma nykytietämyksen kanssa ei tee kannasta kovin epätodennäköistä. Asia ei ole kovin yksinkertainen, voidaan toki olettaa, että jatkotutkimus ei tule olemaan paljonkaan ristiriidassa nykyisten teorioiden kanssa, jolloin nykytietämykseen voitaisiin luottaa aika paljonkin. Mutta tämä on vain oletus ja hyvinkin tapauskohtainen, riippuen siitä, kuinka paljon ja kuinka välitöntä tietoa tapauksessa käytetään ja kuinka paljon teoreettisempaa tietoa ja taustaoletuksia tapaus käyttää.
| Perususkomusnäkökulmasta kysymystä ei voine paketoida noin yksinkertaisiin prosentteihin, vaan on syytä analysoida, mitä uskomusjärjestelmää seuraten johonkin käsitykseen on tultu. Vaikka meillä olisi koko maailmankaikkeuden nykytilaa koskeva kattava data-aineisto (mikä tietenkin on mahdotonta), emme ilman ulkopuolisia uskomuksia ja oletuksia saisi siitä vielä minkäänlaista arviota siitä, mikä on tämän systeemin tai sen osien ikä. Perususkomuksia taas ei voi jälkikäteenkään oikeiksi todistaa, vaan ne ovat mukana jo tutkimusta suunniteltaessa, sitten sitä suoritettaessa ja jäävät vielä pysyvästi tutkimustuloksiinkin. Jotta niitä ylipäänsä voisi jotenkin järkevästi kontrolloida ja perustella, on oltava jokin sellainen kriteeri, jonka katsotaan pysyvän luotettavana tutkimustiedosta riippumatta. Naturalisteille se on "tieteen metodi" eli itse (metodologinen) naturalismi, ''ct'':lle Raamattu sellaisenaan, siis järjen näpelöimättömänä kaikkitietävän, kaikkivaltiaan ja ehdottoman luotettavan Jumalan sanallisena ilmoituksena, jota ilman olemme ja pysymme hengellisessä pimeydessä. – ''Ct''-kanta ei sinänsä selitä havaintoja. Sen sijaan se asettaa kyseisen uskomusjärjestelmän puitteissa sallituille selityksille normatiiviset reunaehdot. Selityksessä on näet aina käytettävä joitain muitakin perususkomuksia kuin pelkkä ''ct'', ellei sitten tahdota tyytyä ns. "''God did it''" -selitykseen. Tämähän on kyllä perimmältään oikea selitys,<ref>Naturalistien "''goddidit''-irvailuihin" voi aina mielessään vastata: "Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa!"</ref> mutta lisäoletukset voivat antaa mahdollisuuden [[John Hartnettin kosmologinen malli|yksityiskohtaisempaan mallinrakenteluun]], mitä luonnontieteissä yleensä nimenomaan syystäkin tavoitellaan. – Aivan vastaavasti toimii muuten myös metodologinen naturalismi: sehän ei sinänsä selitä mitään <ref>"Kaikelle havaitulle kannattaa etsiä luonnollisia selityksiä vaikka loputtomiin, sillä luonnollinen selityshän voi aina olla olemassa, vaikkei sitä vielä olisi löydettykään, eikä sitä ainakaan etsimättä kyllä varmaan koskaan löydettäisikään, mikä olisi vahinko, jos se nimittäin on olemassa, mitä mahdollisuutta ei milloinkaan voi täysin sulkea pois, koska emme vielä nyt emmekä varmaan koskaan myöhemminkään tiedä kaikkea; yliluonnollisten selitysten hyväksyminen voisi sen sijaan heikentää pyrkimyksiä luonnollisten selitysten etsintään, mikä edelläsanotusta syystä olisi paha asia, joten yliluonnollisia selityksiä ei saa hyväksyä ainakaan mahdollisiksi tieteellisiksi selityksiksi" -ajatus ei itsessään ole yhtään minkään luonnontieteellisen asiaintilan mahdollinen selitys.</ref>, mutta antaa selittäjille periaatteessa täysin joustamattomia reunaehtoja, joiden ulkopuolella toimimista ei hyväksytä oikeaksi tutkimukseksi.
|
|
|

|}

==Viitteet==
{{Viitteet}}

[[Luokka:Raamattu]]
[[Luokka:Luomisoppi]]

Maailman ikä – teologinen näkökulma

2013-03-06T16:39:54Z

Ari:

Tämän tekstin tavoite on esitellä ja verrata näkyvän universumin (maailmankaikkeuden) ja maapallon ikää koskevia erilaisia raamatuntulkintoja. Tulkintamalleja voi verrata sekä Raamatun tekstien että [[Maailman_ikä_-_tieteellinen_näkökulma|luonnontieteellisten havaintojen]] perusteella. Tässä siis keskitytään Raamatun tekstien perusteella vertaamiseen.

==Ensimmäisen Mooseksen kirjan kahden ensimmäisen luvun tekstiin liittyviä huomioita==

===Jae 1===
{{rp|1. Moos. 1:1}}
'''Kaikkeuden luominen tyhjästä eli olevaiseksi luodun asettaminen pelkän olemattomuuden sijaan'''

====Yhtenäinen kertomus====
Teksti tulee ymmärtää juuri niin kuin se on kirjoitettukin. Tässä kohtaa Raamattu kertoo kaiken olevaisen alusta. On syytä huomata, että aikakin on luotu entiteetti, ja kysymykseen "mitä oli ennen alkua" löytää vastauksen evankeliumista Johanneksen mukaan {{rp|Joh. 1:1-3}}, jossa kuvataan ''ikuisuutta''.

====Aukkotulkinta====
Jotkut nykyajan kommentaattorit ovat kyseenalaistaneet tämän tekstin ''ex nihilo'' -tulkinnan eli tyhjästä luomisen. Sen sijaan he tahtovat tulkita 1. jakeen "kun alussa Jumala loi...", siis että maailma olisi tosin ollut olemassa mutta vain autiona ja tyhjänä aina siihen asti, kun Jumala "alussa" aloitti työnsä.

Itse teksti ei kuitenkaan viittaa tähän vaan tarkoittaa selvästi ei-mistään luomista.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = The Doctrine of Creation, part 2 | Osoite = http://www.reasonablefaith.org/site/PageServer?pagename=podcasting_main#defenders | Viitattu = 5.4.2009 | Selite = | Tekijä = William Lane Craig | Julkaisija = Reasonable Faith | Ajankohta = 8.9.2008}}</ref> <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Claus Westermann | Nimeke = Genesis | Julkaisija = Continuum | Vuosi = 2004 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = ISBN 978-0567043900}}</ref>

Joidenkin selittäjien mukaan hepreankielisen alkutekstin rakenne viittaa siihen, että 1. jae on taustainformaation antava johdanto jatkolle. Tätä on haluttu käyttää perusteluna sille, että teksti sallisi ajallisen aukon jakeeseen 2 mentäessä.

Väitteen ymmärtämiseksi pitää tietää jotain heprean kielen verbitaivutuksesta: toisin kuin indoeurooppalaisissa kielissä (esim. englanti, ruotsi, saksa, ranska, venäjä) ja suomessa, heprean verbitaivutus ei perustu tapahtumien ajankohta-informaatiota välittävään ''tempukseen'' vaan lähinnä tekemisen tapaa ilmaisevaan ''aspektiin''. Niinpä verbimuodot kertovat pikemminkin toiminnan lopputuloksen (jäi/jää kesken – oli/on vielä kesken, mutta yhä tekeillä – tuli/tulee aivan valmiiksi – toiminta oli/on niin voimaperäistä, että tulos ylitti/ylittää tavanomaisen valmiiksi saamisen -tyyliin) kuin sen alkamis- ja päättymisajankohdan kerrontahetkeen verrattuna.

Aukkotulkinta-ajatus siis menee siihen malliin, että koska heprean verbimuodoista ei voi päätellä tapahtuma-ajankohtia, niin tulkitsijalle jää vapaus kuvitella paljonkin historiaa sellaisiin kertomuksen "rivinväleihin", joihin hän pystyy mielestään riittävän perustellusti sijoittamaan sen rakenneosien tähän tarkoitukseen soveltuvan tyyppisen saumakohdan. Tarkemmin sanoen tekstissä halutaan nähdä seuraavantyyppinen ajatus: "Alussa Jumala oli luonut taivaan ja maan. Toisesta jakeesta alkaen kerrotaan, mitä paljon myöhemmin tapahtui. Nämä myöhemmät tapahtumat alkoivat siitä, kun maa tuli autioksi ja tyhjäksi jne."

Vaihtoehtoja on tässä siis kaksi:
# Raamattu alkaa yhtenäisellä luomiskertomuksella, joka kuvaa havaitsemamme todellisuuden alkuvaiheet Jumalan vaiheittaisen toiminnan tuloksina. Toinen jae alkaa siitä, mihin ensimmäinen päättyy.
# Aukkotulkinta: Ensimmäinen jae on pelkkää taustatietoa, ja vasta toinen jae aloittaa varsinaisen kertomuksen. Tässä tapauksessa luomiskertomusta ei itse asiassa olisi tekstissä lainkaan.
(Alkutekstissä ei ole jakeita eikä siis jaerajojakaan, mutta myöhemmin lisättyä jaejaottelua on edellä käytetty tekstinosien nimentään kuten yleensäkin on tapana.)

===Jae 2===
{{rp|1. Moos. 1:2}}-13

====Aukkotulkinta====
Maapallon muokkaaminen sekaisesta (sana tarkoittaa asumattomaksi kelpaamaton hukkamaa, ei täysin kaoottinen) tilasta.

====Yhtenäinen kertomus====
Universumin muokkaaminen 1. jakeessa kuvatun alkuluomistapahtuman jälkeisestä tilasta, jossa jo on kaikki ainekset Jumalan tarkoitusten toteutumiseksi, mutta mitään ei vielä ole viimeistelty tarkoitustaan vastaavaan tilaan. Tilanteen "sekaisuus" siis muistuttaa tilannetta rakennustyömaan avautuessa: kaikki rakennustarpeet ovat vasta väliaikaisilla paikoillaan, mutta koko tilanne on rakennusmestarin hanskassa eikä siis millään muotoa täysin kaoottinen.

===Jae 14===
{{rp|1. Moos. 1:14}}
Aurinko, kuu ja tähdet
Jae 14

====Aukkotulkinta====
Teksti ei edellytä sitä, että tässä luodaan taivaankappaleet, vaan ilmaisu on erilainen kuin ympäristössä ja pikemminkin viittaa siihen, että niitä aletaan käyttää päivien ja öiden erottamiseen.
<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = The Doctrine of Creation, part 3 | Osoite = http://www.reasonablefaith.org/site/PageServer?pagename=podcasting_main#defenders | Viitattu = 5.4.2009 | Selite = | Tekijä = William Lane Craig | Julkaisija = Reasonable Faith | Ajankohta = 15.9.2008}}</ref>
<ref name="GenUnbound">{{Kirjaviite | Tekijä = John Sailhammer | Nimeke = Genesis Unbound: A Proactive New Look at the Creation Account | Julkaisija = Multnomah Books | Vuosi = 1996 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = ISBN 978-0880708685}}</ref>

{{rp|1.Moos. 1}} luomista tapahtuu tekemällä ja sanomalla. Jumala tekee sanomalla, ja sitten ehkä kirjoittaja kommentoi miten se tapahtuu. Esim. jakeet 11 ja 12. Jae 16 lienee siis kommentaari jakeeseen 15.

Eli 4. päivänä ei ehkä luoda taivaankappaleita vaan niille annetaan tarkoitus (aikojen osoittaminen), vastakohtana niitä palvoville ympäröiville pakanakulttuureille, ja todetaan että Jumala on tehnyt ne.

====Yhtenäinen kertomus====
'Luoda'-verbiä käytetään käsiteltävässä tekstijaksossa kaikkiaan vain kolmessa yhteydessä: maailman, elävien olentojen ja ihmisen alkuperästä puhuttaessa. Tämä selittyy siten, että nämä kolme olevaisuuden "tasoa" (aineellinen maailma, biologinen elämä ja ihmispersoonat) poikkeavat toisistaan niin perusteellisesti, että niihin ja vain niihin liittyy "tyhjästä esiin kutsumisen" järisyttävä ajatus.

Inhimillisessä mittakaavassa mitä valtavimpien taivaankappaleiden aikaansaamiseen sen sijaan riittivät laadullisesti yksinkertaisemmat jo luodun materian siirrot paikasta toiseen, joten vaikka taivaankappaleet tässä vaiheessa näin tehtiinkin, mitään laadullisesti uutta ei siinä silti kutsuttu olemattomuudesta olemaan, vaan taivaankappaleiden toiminta (kuten vetovoima, liiketila ja mahdollinen säteily) perustuvat suoraan jo aiemmin luodun todellisuuden (kuten ajan, tilan, aineen ja energian) ominaisuuksiin.

[[luominen raamatussa| Luomiseen liittyviä raamatunkohtia]]

==Maapallon ikään liittyvät tulkinnat==

Alla on tiiviisti esitetty yleisimmät tulkintakannat vahvuuksineen ja heikkouksineen.
Esitys perustuu osittain Yhdysvaltain presbyteerikirkon (''Presbyterian Church in America'', PCA) asettaman työryhmän [http://www.origins.org/articles/00site_pcareport.html selontekoon].

===24h päivän "kirjaimellinen" tulkinta===
Luther nosti tämän kannan voimakkaasti esiin irtisanoutuen päättäväisesti siihen mennessä yleisiksi käyneistä kuvaannollisista selitysmalleista. Se on esim. Yhdysvaltain tunnustuksellis-luterilaisten kirkkokuntien ja vaikkapa Pieperin dogmatiikan käsitys.
Modernilla ajalla tätä tulkintakantaa ovat edustaneet myös adventistit, ja sitä popularisoivat Morris ja Whitcomb ''The Genesis Flood'' -teoksessaan.

====Perustelut puolesta====
*Päivä-sanan (hepr. ''yôm'') suoraviivaisin tulkinta on normaali 24h päivä. Jotkut ovat esittäneet, että Raamatussa on luomiskertomuksen lisäksi muitakin kohtia, joissa samaa sanaa tulkitaan käytetyn tarkoittamaan pidempää ajanjaksoa. Tämä pitää paikkaansa, mutta KAIKKIALLA Raamatussa, missä on käytetty päivä sanaa numeron tai "aamun" tai "illan" kanssa, se tarkoittaa kirjaimellista 24h päivää. Kukaan ei siis väitä, etteikö heprean sana ''yôm'' '''voisi tarkoittaa''' myös määräämätöntä ajanjaksoa, mutta kaikkialla (muualla) Raamatussa missä ''yôm''-sanaan on yhdistettu numero tai "aamu" tai "ilta", se tarkoittaa normaalia vuorokautta.
*Luomiskertomus on Raamatun ensimmäinen kertomus ja sen aiheena on nimenomaan Jumalan sellainen toiminta, joka kertomuksen itsensä mukaan on tullut valmiiksi ja päättynyt. Siksi siinä kerrottujen tapahtumien uniformitarianistinen kritiikki ("sellaista, mitä ei nykyään tapahdu, ei ole koskaan voinut tapahtua") on tekstinvastainen. Kun kaikkivaltias Jumala on tahtonut sitoa kertomansa teot ajallisiin kehyksiin, kenellä on oikeus sanoa, että nämä kehtykset eivät sisällä mitään informaatiota tapahtumien kestosta (vaan enintään niiden järjestyksestä)?
*"Jumalan Sana on luotettavampi kuin ihmisten käsitykset, joten modernia tiedettä ei pidä käyttää tekstin tulkinnan apuna."

====Perustelut vastaan====
*Vaikka Jumalan Sana on luotettavampi kuin ihmisten käsitykset, jokainen tekstin tulkinta, myös äskettäisluomistulkinta, on ihmisten käsitys. Tämä ei tarkoita relativismia, vaan sitä, että tulkintoja tulee verrata aineiston perusteella. Sekä teksti että luonnontieteelliset mittaukset voidaan ottaa Jumalan ilmoituksena (erityinen ja luonnollinen ilmoitus, kuten teologiassa on aina ajateltu). Luonnontieteellistä aineistoa siis voidaan ja on suositeltavaa käyttää ihmisten tekstitulkintojen arvioinnissa. Tällöin on kuitenkin muistettava, että myös kaikki luonnontieteelliset johtopäätökset ovat ihmisten tulkintaa mittaustuloksista eikä niihin pidä luottaa liian naiivisti.

====Vastaperustelujen vastaperustelut====
(Vaikka yksi entry /kanta pitäisi riittää, perustelujen tulisi puolin ja toisin olla luettavissa ja hyväksyttävissä kyseisen kannan puolesta puhuviksi näkökannoiksi, vaikka niiden painoarvosta oltaisiin kuinkakin eri mieltä. Siksi tässä artikkelinlaadinnan vaiheessa tähän on lisätty selitys siitä, miksi edelläolevat vastaperustelut näyttäisivät olevan korjaamisen tarpeessa.)

*Ajatus, jonka mukaan jokainen tekstin tulkinta olisi ihmisten käsitys siinä mielessä, että se olisi '''vain''' ihmisten käsitys, vaikuttaa epäraamatulliselta. Esim. käsitys/tulkinta, jonka mukaan Uuden testamentin ilmoittama Jeesus Nasaretilainen on Vanhassa testamentissa luvattu ja ennustettu Messias, on kristillisen näkemyksen mukaan ainoa oikea tulkinta tästä kysymyksestä, ts. sen kieltäjiä emme voi pitää uskonveljinämme, vaikka he muuten miten paljon hyvänsä vakuuttelisivat vilpitöntä haluaan pätevään raamatuntulkintaan.

*Kun siis osa käsityksistä on vain ihmisen käsityksiä, osa taas niitä käsityksiä, joiden syntymiseksi, vahvistumiseksi ja säilymiseksi Jumala on Raamatun meille antanutkin, eron tekeminen näiden välillä on periaatteessa välttämätöntä ja oikeaan rajanvetoon pyrkiminen käytännössä velvoittavaa. Siksi jää epäselväksi, mitä vastaperusteluiden aloitusvirke oikeastaan merkitsee. Ne käsitykset, joita ihmisillä on, ovat tietysti ihmisten käsityksiä, mutta entä sitten?

*Jos edelliskysymyksen vastaus olisi, että kaikki ihmisten käsitykset ovat yhtä epäluotettavia, se jos mikä nimenomaan merkitsisi relativismia ja itse asiassa koko ilmoitusajatuksen kieltämistä: Jumala tosin ilmoitti itsensä, mutta mitään ei silti tullut ilmeiseksi. Valaisematon säteilyenergia ei ole valoa eikä mitäänsanomaton teksti ilmoitusta. Jos taas teksti on selvä, siihen perustuva käsitys ei nimenomaan ole ihmisten käsitys siinä merkityksessä, jossa nämä asetetaan luotettavuudeltaan Jumalan Sanan alapuolelle. Kun ihminen tunnustaa Jumalan Sanan totuuden, hänen suussaan ei Raamatun mukaan ole ihmisen käsitys, vaan Jumalan Sana.

*Totta kai on selvää, että tulkintoja tulee verrata aineiston perusteella, mutta tämä ei ole mikään kirjaimellisen kannan vastaperustelu tai sellaisen osa. Kirjaimellisen kannan perusteluhan on nimenomaan se, että se on tekstinmukainen ja tekstinmukaisin. Tämä siis jo edellyttää tekstiin vertaamista.

*Mitä luonnontieteen mittaustuloksiin tulee, niin paitsi liian naiivia niihin luottamista on myös ja ennen muuta varottava holtitonta ekstrapolaatiota (siirtymistä havaitusta havaitsemattomaan jonkinlaisen yleistävän päättelyn nojalla). Yleinen ilmoitus on lähtökohtaisesti erityistä ilmoitusta täydentävässä asemassa: esim. kirkkohistoria täydentää Raamatussa kerrottua Jumalan kansan alkuhistoriaa voimatta sitä kuitenkaan vähääkään muuttaa. Samoin Raamatun olevien olojen kuvaukset, esim. luomiskertomuksen maininta lajinsa mukaan lisääntyvistä eliöistä tai muualla Vanhassa testamentissa esiintyvät maininnat Jumalan asettamista luonnonlaeista, saavat tarkennusta yleisestä ilmoituksesta. Luomiskertomuksen tulkinta yleisen ilmoituksen pohjalta edellyttää kuitenkin yleistä ilmoitusta – ei vain luomisen jälkeisistä vaiheista vaan – jo itse luomistapahtumienkin vaiheista. Tällaiseen vetoaminen on käytännössä jokseenkin mahdotonta ilman intuitiiviseen ekstrapolaatioon pohjautuvaa spekulatiivista ainesta.

*Käsitetason ongelmana on sitä paitsi se, että jotta voisimme tietää, mitkä osat nykyisestä havaintotodellisuudestamme mahdollisesti olisivat erityisen luomistapahtuman yksityiskohtia valottavaa yleistä ilmoitusta, meidän olisi jo tiedettävä, miten luominen on tapahtunut ja miten luomiskertomus siis olisi totuudenmukaisesti tulkittava. Tämä tuntuisi edellyttävän uutta "erityistä ilmoitusta", joka esiintyisi vähintäänkin Raamatun arvovallan veroisena.

*Perustava ongelma on sekin, että kun sanomme Raamatun olevan erehtymätön (tai edes luotettava), mutta ettemme vain saa siitä selvää, niin koko ajatus erehtymättömyydestä (tai luotettavuudesta) jää sisällyksettömäksi. Jos me emme viisastu lukemalla Raamattua niin kuin se on kirjoitettu vaan vasta selittäjien viisastamina, niin luotettaviahan olivatkin mielestämme ne selittäjät, joita seurasimme, ei itse teksti (sillä jos ihmisellä on varma näkemys, jota hän tahtoo levittää, ja vapaa arvovalta tulkintaan, hän voi arvovallallaan selittää näkemyksensä mukaan tekstin kuin tekstin; ja ainoastaan hänen näkemystään vastaavalla tavalla tulkittuna se on hänen mielestään luotettava, toisin tulkittuna harhaanjohtava).

===Määräämättömän pitkä päivä -tulkinta===

====Perustelut puolesta====
*{{rp|1. Moos. 1:12}} "maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita..." maa tuottaa - vaikuttaa pitemmältä kuin yksi päivä.

*{{rp|1. Moos. 2:4}} "Siihen aikaan" on sama sana kuin "päivä", joka tässä siis viittaa pitempään ajanjaksoon. Samoin ilmeisesti Hesekiel 30:3 ja Hoosea 6:2 käyttävät päivä-sanaa pitemmässä mielessä, Hoos 6:2 liittää sanaan myös numeron.

*Seitsemäs päivä ei ilmeisesti pääty, sen päättymisestä ei käytetä samaa 'Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä' -rakennetta, myös Uuden testamentin mukaan Jumalan lepopäivä jatkuu ({{rp|Hebr. 4:1-5}}). Lisäksi Jeesus totesi 'Minä ja Isäni teemme yhäti työtä' vastineena sapattikielloille, viitaten ilmeisesti siihen että Jumala tekee laupeuteen liittyvää työtä lepopäivänään. (Tämä selittäisi myös, miksi Jumala ei koko ajan ja näkyvästi ole vuorovaikutuksessa luomakuntaansa.)

*Aatami tekee melko paljon hommia 6. päivänä, hän mm. nimeää kaikki eläimet. Kun Eeva herää, Aatami toteaa "vihdoin". Tämä viittaa pitempään aikaan kuin päivä.

====Perustelut vastaan====

*{{rp|1. Moos. 1:12}} "maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita..." Samalla logiikalla kun kantaa on puolustettu ylhäällä voidaan koittaa selittää Jeesuksen Uudessa testamentissa veden muuttamista viiniksi. Voidaanko siis ajatella, että viinin valmistusprosessista johtuen Jeesus vietti häissä viikkoja, kuukausia, tai vuosia? Tietenkään ei voida.

*{{rp|1. Moos. 2:4}} Tässä kohdassa monet näkevät "toisen luomiskertomuksen". Väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä luontevin tapa on tulkita tämä Aadamin kuvaukseksi siitä mitä tapahtui. "Siihen aikaan" on sama sana kuin "päivä", ja se viittaa suoraan siihen aikaan kun Jumala loi. Mikään osa tekstiä ei viittaa siihen, että kyse olisi määräämättömän pitkästä ajasta.

* Ylhäällä on myös esitetty, että {{rp|Hes. 30:3}} ja {{rp|Hoos. 6:2}} käyttävät päivä sanaa pidemmässä mielessä.
** Johdannossa {{rp|Hes. 30:3}} tekstiin kerrotaan selvästi, että kyse on ennustuksesta, profetiasta. Näin ollen yhtymäkohtien vetäminen historialliseen kuvaukseen on perusteetonta.
** {{rp|Hoos. 6:2}} puolestaan on selvässä heprealaisessa runomitassa oleva runo. Kohdassa on kyseessä rinnakkainen runo (parallelism), jossa toistetaan kahta - mahdollisesti kolmea asiaa (mikäli "saamme elää hänen edessänsä" on runon kolmas osa).

=====Seitsemänen päivän oletettu jatkuminen=====
Seitsemännen päivän jatkumiselta putoaa pohja kun luetaan mitä Raamatussa sanotaan ({{rp|1. Moos. 2:2-3}}). Jälkimmäinen jae selvästi toteaa, että lepo on päättynyt:

{{sitaatti|Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt}}

Seitsemännen päivän päättymättömyyttä on perusteltu myös Heprealaiskirjeen kohdalla ({{rp|Hebr. 4:1-5}}). Heprealaiskirjeen jakeet 3 ja 4 opettaa, että luomisviikon seitsemäs päivä on rinnakkainen siihen lepoon, joka voidaan löytää vain Kristuksen kautta. Vain ne, jotka ovat uskoneet Kristukseen, pääsevät tähän lepoon. Jos Raamattu puhuisi kirjaimellisesti luomispäivän jatkumisesta, silloinhan kaikki '''jo olisivat''' tässä levossa. Selvästikin tässä ''lepo'' viittaa hengelliseen lepoon.

Jae kolme kyllä opettaa Jumalan levosta, mutta rinnastuksessa ei olisi mitään järkeä ellei luomisviikon seitsemäs päivä ollut tavallinen 24 tunnin päivä. Heprealaiskirjeessä ei sanota, että "he eivät pääse ''luomisviikon seitsemännen päivän'' lepooni".

Eikö Jumala olisi sitten voinut levätä oikean 24 tunnin päivän menneisyydessä, ja sitten jatkanut lepoa nykyhetkeen asti? Jos joku sanoo maanantaina levänneensä lauantaina ja jatkavansa lepoa yhä, niin kukaan ei väitä että lauantai kesti maanantaihin asti.

Heprean sana ''shabat'' on perfektissä, joka tarkoittaa ''loppuun saatettua'' tekemistä menneessä. Tietystikin Jumala lepää yhä luomistyöstään koska Hän sai sen päätökseen. Mutta missään Raamatussa ei sanota, että Jumala jatkaa lepopäivän lepoaan. Päinvastoin, Raamattu opettaa, että Jumalan ''seitsemännen päivän lepo'' on päättynyt.

Kun Herra Jumala asetti sapatin vieton ({{rp|2. Moos. 20:11}}, {{rp|2. Moos. 31:17}}), Hän itse todisti koko luomisviikon - seitsemäs päivä mukaan lukien - olleen normaali viikko.

*Kanta kohtaa mahdollisia ongelmia Nooan tulvan kanssa, se tulkitaan paikalliseksi (josta on kyllä näyttöä), eli se, että teksti sanoo vetten olleen kaikkien vuorten yllä, tulkitaan että vesi oli paikallisesti kaikkien näkyvien vuorten yläpuolella. Toisaalta vastaavalla tavalla 'kaikki maailman verollepantava' tulkitaan silloiseksi Rooman valtakunnaksi eikä tässä ole ongelmaa, kaikki-termi on ollut tuolloin joustavampi.

Concordia-teologinen kritiikki on taulukoitu erikseen tuonnempana.

===Tekstikehys ja analogiset päivät -tulkinnat===

Tässä keskiaikaisessa kannassa pidetään 1Moos1:stä kuvainnollisena kehyksenä. Analogiset päivät tulkinnassa päivistä säilytetään kronologista järjestystä.

====Perustelut puolesta====
Pääperusteluna kannalle on tekstin rakenne, jossa asetetaan asujat yhtenä päivänä tehtyyn ympäristöön kolme päivää myöhemmin. 1. ja 4. päivät vastaavat toisiaan, samoin 2. ja 5. sekä 3. ja 6. päivät pareittain.

====Perustelut vastaan====
Lähtökohtaisesti tekstin symbolinen tulkinta on arveluttavaa, ainakin mikäli tekstilaji ei itse viittaa symbolisen tulkinnan tarpeellisuuteen. Mutta kanta on mahdollinen.

Concordia-teologinen kritiikki on taulukoitu erikseen tuonnempana.

===Puutarha-tulkinta===

Tässä J. Salehammerin, huomattavan evankelikaalisen Vanhan testamentin tutkijan, esiin tuomassa kannassa ajatellaan, että {{rp|1. Moos. 1:1}} kertoo maailman luomisesta ja {{rp|1. Moos. 1:2-2:4a}} maan valmistamisesta (Eedenin puutarha/luvattu maa) <ref name="GenUnbound" />.

Concordia-teologinen kritiikki on taulukoitu erikseen tuonnempana.

==Eri tekstikohtiin perustuva taulukko nuoren (YEC) ja vanhan (OEC) iän kantojen välillä==

Molemmille kannoille annetaan todennäköisyyksiä asiakohtaisesti ja nämä yhdistetään kokonaiskuvaksi. Asia voidaan jättää todennäköisyyksien perusteella auki, koska kyseessä ei ole pelastuskysymys eli ei ole suurta riskiä, mikäli päätöstä ei tehdä välittömästi. Raamattuhan antaa meille ”kaiken mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan” ja tietysti muutakin. Kysymys maapallon iästä kuuluu tuohon muut-ryhmään, ellei siitä tehdä pelastuskysymystä. Todennäköisyydet perustuvat kannan sisäiseen ennusteeseen eli siihen, miten todennäköistä kannan perusteella kyseinen havainto Raamatusta tai luonnosta on. Todennäköisyydet tässä ovat suuntaa antavia arvioita ja henkilön taustaymmärryksestä riippuvaisia. Niitä muuttavat se, kuinka varmana henkilö pitää tämän hetken tietämystämme. Jos esimerkiksi ajattelemme, että tällä hetkellä tiedämme 80% kaikesta tieteellisestä tiedosta, voimme pitää sitä, ettei kanta pysty selittämään mittaustulosta, suurena ongelmana ja siten todennäköisyyttä pienenä. Mikäli ajattelemme, että tiedämme 20% kaikesta tiedosta, kannan ongelma nykytietämyksen kanssa ei tee kannasta kovin epätodennäköistä. Asia ei ole kovin yksinkertainen, voidaan toki olettaa, että jatkotutkimus ei tule olemaan paljonkaan ristiriidassa nykyisten teorioiden kanssa, jolloin nykytietämykseen voitaisiin luottaa aika paljonkin. Mutta tämä on vain oletus ja hyvinkin tapauskohtainen, riippuen siitä, kuinka paljon ja kuinka välitöntä tietoa tapauksessa käytetään ja kuinka paljon teoreettisempaa tietoa ja taustaoletuksia tapaus käyttää.

{| {{prettytable}}
|-
!{{hl2}} | Raamatun kohta
!{{hl2}} | YEC
!{{hl2}} | pYEC
!{{hl2}} | OEC
!{{hl2}} | pOEC
|-

| 1.Moos. 1 Päivä
|
| 1
| Raamattu käyttää sanaa kuvaamaan myös ajanjaksoa. Saarn.
| 0.7

|-
| 1.Moos. 1 ”Tuli ehtoo, tuli aamu, n:näs päivä”
|
| 1
|
| 0.5

|-
| 1.Moos. 1 Päivästä puhutaan ennen kuin aurinko ja kuu tehty tai näkyvissä.
| Kirjaimellinen ehtoo ja aamu, auringon merkitsemä tulkinta päivälle ehkä hankala. Toisaalta ”Jumalan henki valaisi”.
| 0.9
| Auringon et al tekoa tarkoittava hebrean sana voidaan kääntää myös esiin tuomisena. Alkoivat näkyä 4. Päivänä.
| 0.9

|-
| 1.Moos. 2 6. Päivä Aatami tekee paljon hommia
|
| 0.2
|
| 1

|-
| 1.Moos. 1 Sukuluetteloiden pituus
|
| 1
| Yleensä OEC laittavat pitkät iät 1.Moos. 1 yhteyteen, eivät sukuluett. Aukkoihin, mutta taipumusta on venyttää sukuluetteloitakin. Toisaalta tekstin mukaankin luetteloissa on aukkoja.
| 0.75

|-
| Nooan tulva:

vedet kaikkien vuorien yli
|
| 1
| Tulkitaan paikallisena tulvana, koskien sitä aluetta jolle ihmiset olivat levittäytyneet. Vrt. ”kaikki maa verolle”
| 0.75

|-
| Nooan tulva:

Arkkiin kaikkia eläimiä
|
| 1
| Vain karjaeläimiä tai paikallisia lajeja
| 0.7

|-
| Kuolema ennen lankeemusta?
| Kuoleman tulo lankeemuksessa ei ratkaise pahan ongelmaa mutta tekee free will puolustuksen konkreettisemmaksi.
| 1
| Adam tiesi mitä kuolema tarkoittaa ja varmaankin kasveja, viruksia ja bakteereja kuoli paratiisissa, ehkä isompiakin eliöitä. Luomakunta kirottiin lankeemuksessa mutta teksti ei sano että kuolema tuli koko luomakunnalle lankeemuksen yhteydessä, ihmiselle tuli.
| 1

|-
| Matt ”alussa Jumala loi heidät mieheksi ja naiseksi.”
|
| 1
| ”Alussa” voi viitata ihmiskunnan alkuun.
| 0.5

|-
| 7. päivä ei ole päättynyt? Hebr 4
|
| 0.5
|
| 1

|-
| Ps 90:4 Jumalan päivä eri kuin meidän.
|
| 0.9
|
| 1

|}

==Concordia-teologinen näkökulma tulkintoihin==

[[Concordia-teologian periaatteet|Concordia-teologia]] (''ct'') muodostaa elimellisen kokonaisuuden, mistä syystä paras tapa saada siihen otetta on ko. kannan mukaisen näkemyksen koottu esittäminen. Taulukkoa voi haluttaessa myös laajentaa kattamaan omissa sarakkeissaan muitakin teologisia kokonaisajattelutapoja; siinä yhteydessä myös väliotsikkoa on syytä päivittää vastaavasti (esim. '''Teologisia näkökulmia tulkintoihin''').

{| {{prettytable}}
|-
!{{hl2}} | Näkökohta
!{{hl2}} | ''Ct''-kommentti
!{{hl2}} | [Tilaa vaihtoehdoille]
!{{hl2}} | [Tilaa vaihtoehdoille]
!{{hl2}} | [Tilaa vaihtoehdoille]
|-

| Ajatus, jonka mukaan Raamatun luomiskertomus on kovin tulkinnanvarainen ja erilaisille tulkinnoille pitäisi siksi olla tilaa, ilman että asiasta tehdään pelastuskysymystä.
| Pelastuskysymyksenä<ref>"Pelastuskysymys-kysymys" on sinänsä huomionarvoinen, sillä sen vastaus – siis selonteko siitä, mitä pelastuskysymys-käsite itse asiassa tarkkaan ottaen merkitsee – on aina osa jonkinlaista laajempaa teologista ajattelutapaa. ''Ct'':n puitteissa myönnetään, että vain Herra tuntee erehtymättömästi omansa ja että ihmiset toisaalta voivat olla "autuaallisesti epäjohdonmukaisia" eli pitää julkisesti mutta lopultakin osittain epäjohdonmukaisesti kiinni sellaisista väitteistä, joiden ''johdonmukainen uskominen'' veisi heidät pelastavan uskon ulkopuolelle, silti samalla pelastavaan uskoonkin, joskin osittain epäjohdonmukaisesti, sisimmässään pitäytyen ja siksi pelastuksen säilyttäen. Kun siis jotakin seikkaa, kuten tässä raamattunäkemystä, sanotaan ''ct'':n puitteissa pelastuskysymykseksi, tarkoitetaan sitä, että ''johdonmukainen pitäytyminen oikean käsityksen vastaiseen kantaan tässä kohdin'' vie ihmisen pelastuksen ulkopuolelle; sen sijaan mitään kantaa ei, edelläsanotusta syystä, oteta siihen, voiko joku tietty henkilö, jolla muiden ihmisten edessä on tässä kohdin "anti-''ct''-kanta", samaan aikaan olla Jumalan edessä (lat. ''coram Deo'') pelastuksesta osallinen vaiko ei. – Teologia on julkisen opetuksen, perustelun ja väittelyn asia, sydämen uskon (tai sen puutteen) näkee (asianomaisen ihmisen lisäksi) vain Jumala yksin. Raamattunäkemys on pelastuskysymys siksi, että ''ct'':n mukaan juuri Raamattu ja viime kädessä yksin Raamattu (lat. ''sola Scriptura'') on Jumalan antama perusarmonväline, jota välineenään käyttäen Pyhä Henki lahjoittaa sekä ''kaikki muutkin armonvälineet seurakunnalle'' että näiden muidenkin armonvälineiden välityksellä myös ''pelastavan uskon kullekin pelastuvalle yksilölle'', ja "'''ei ole mahdollista epäillä sitä, minkä kautta on uskon saanut'''".</ref> on lähtökohtaisesti raamattunäkemys sinänsä, ei jonkin tietyn osan tulkinta erikseen<ref>Kadottavan harhan kadottavuuden ytimenä on viime kädessä oikean pelastavan uskon sammuttaminen ja korvaaminen väärällä ei-pelastavalla uskomuksistolla. Siinä mielessä kysymys jonkin tietyn raamatunkohdan oikeasta tai väärästä tulkinnasta on epäolennainen, että pelastuksen kannalta ratkaisevat asiat on esitetty Raamatussa "monesti ja monella tapaa" eikä asiaa ole siis jätetty minkään yhden kohdan oikean tulkinnan varaan. Toisaalta tietysti yhden kohdan tulkinta heijastuu helposti muidenkin kohtien tulkintoihin, niin että oikea tulkinta yhdessä kohtaa auttaa tulkitsemaan oikein muitakin kohtia, väärä puolestaan pyrkii vääristämään muidenkin kohtien tulkinnat.</ref>. Jos Raamattua pidetään vapaan tulkinnan varaisena, se ei voi olla perimmäinen opillinen auktoriteetti, vaan auktoriteetti on siirretty selittäjille, joiden edesottamukset ovat suureksi osaksi kontrolloimattomissa. ''Ct'':n mukaan Raamattu on omien selitystensä tuomari, ts. mikään selitys ei ole hyväksyttävä, ellei se osoittaudu Raamatun tekstin kanssa tarkasti yhteensopivaksi, ja vain tekstiuskollisinta selitystä voi kussakin kohdassa turvallisesti ja hyvällä omallatunnolla seurata.
|
|
|
|-

| Määräämättömän pitkä päivä (''mpp'') -tulkinta kokonaisuutena
| Kirjaimellisesti ottaen säilyttäisi tapahtumajärjestyksen; silloin esim. kasvikunnan hidas kehkeyttäminen päättyisi ennen ensimmäisen siivekkään eläimen olemassaoloa. Miten pölytys olisi tapahtunut? Onko kukaan tosissaan yrittänytkään yksityiskohtaista selitystä tällaisesta näkökulmasta?
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Maa tuottaa – vaikuttaa pitemmältä kuin yksi päivä."
| Näin ainoastaan, jos on jo etukäteen omaksuttu jonkinlainen evolutiivinen tulkinta; teksti nimenomaan sanoo Jumalan saattaneen tämän tapahtumaan yhtenä tiettynä päivänä. – Vrt. ruokkimisihmeen "tulkinta", jonka mukaan kansan asettaminen ryhmiin "vaikuttaisi" kestäneen niin kauan, että opetuslapset ehtivät sillävälin "kerätä kolehdin" ja käydä ostamassa leipää lähimmästä kylästä.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "'Siihen aikaan' on sama sana kuin 'päivä', joka tässä siis viittaa pitempään ajanjaksoon."
| Tahdottaneen sanoa, että sanonta, jonka merkitys hepreassa on 'siihen aikaan', olisi sananmukaisesti käännettynä 'sinä päivänä'. – Tällaisia idiomeja on kielessä kuin kielessä, ja juuri siksi, että ne ovat idiomeja (kirjaimellisesta merkityksestään jossain määrin poikkeavia vakiintuneita ilmaisuja), niistä ei voi päätellä niissä esiintyvien sanojen merkitystä ko. idiomien ulkopuolisissa käyttöyhteyksissä. – Ellei ko. ilmausta jo valmiiksi tiedettäisi idiomiksi, tekstiyhteys sallisi tässä kirjaimellisenkin tulkinnan: "ensimmäisenä luomispäivänä ei vielä ollut ihmistä" jne.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Samoin ilmeisesti Hesekiel 30:3 – – [käyttää] päivä-sanaa pitemmässä mielessä – –."
| "Ilmeisesti"??? – Uuden testamentin mukaan Herran tulemus tapahtuu yllättäen ja yhdessä hetkessä; kyseinen ajankohta on siis ''jonkin'' vuoden ''jonkin'' kuukauden ''jonakin päivänä'', emme vain etukäteen tiedä, milloin.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Samoin ilmeisesti – – Hoosea 6:2 [käyttää] päivä-sanaa pitemmässä mielessä, Hoos 6:2 liittää sanaan myös numeron."
| Niin, siis tässä profetiassahan ennustetaan Herran ylösnousemus kolmantena päivänä ja se, että koska Hän elää, myös hänen seurakuntansa saa elää. Mitä ihmeen vertauskuvallisia ajanjaksopäiviä tästä muka on löytyvinään?
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Seitsemäs päivä ei ilmeisesti pääty, sen päättymisestä ei käytetä samaa 'Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä' -rakennetta[.]"
| Tekstissä luomistyö nimenomaan todetaan päättyneeksi, ja luomispäiviähän oli ''kuusi, '''ei''' seitsemän''. – Tässä perusteluyrityksessä käytetty logiikka on täysin absurdia: jos seitsemäs päivä olisi erikseen todettu päättyneeksi, olisi aina voitu väittää, että kahdeksas jatkuu yhä, tai yleisessä tapauksessa, että jos '''''n.''''' päivä on erikseen todettu päättyneeksi, niin '''''n+1.''''' päivä jatkuu yhä;<ref>Tässä tehdään "[[käänteinen todistustaakka]]" -perusteluvirhe, kun päätellään siitä, mitä teksti ''ei sano'' ("Seitsemäs päivä ei ilmeisesti pääty, [sillä] sen päättymisestä ei käytetä samaa 'Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä' -rakennetta) eikä siitä, mitä se ''sanoo'' ("Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä", ts. tässä tekstissä tarkoitetut päivät ovat olleet valon ja pimeän vaihtelun määrittämiä vuorokausia kuten nykyäänkin, joten seitsemäskin niistä on päättynyt jo ajat sitten – ja kuvattu luomistyöhän oli päättynyt jo kuudennen myötä). Jos seitsemännen päivän päättyminen ''olisi'' erikseen mainittu tekstissä, eiköhän joku olisi äitynyt juuri siitä päättelemään vastaavasti, että "siis Jumalalla ilmeisesti alkoi Raamatun mukaan siinä vaiheessa taas uusi luomistyöviikko, joten uniformitarianismi onkin näin ollen raamatullisesti perusteltu kanta, koska Jumala ei siis tämän tekstin mukaan ilmeisesti ole luomistyöstään lopullisesti lakannutkaan vaan pitänyt vain joskus yhden välipäivän siitä"!</ref> mikään teksti ei siis pystyisi vakuuttamaan näitä selittelijöitä siitä, että päivät ovat siinä kirjaimellisia. – Varsinainen "päivänvaihtumispäättelysääntöhän" on kyllä annettu itse tekstissä: aina kun pimeän ja valoisan jakson muodostama kokonaisuus on vuorokausirytmissä päättynyt uuden pimeän jakson alkaessa, tekstin määrittelemä "päivä" on päättynyt ja uusi alkanut; se, että näin on jo monen monta kertaa tapahtunut omanakin elinaikanamme eikä "luomisen seitsemäs päivä" siis suinkaan enää jatku, on siis selvää suoraan yleisen ilmoituksen perusteella.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "– – myös Uuden testamentin mukaan Jumalan lepopäivä jatkuu ({{rp|Hebr. 4:1-5}})."
| Tässä tekstikohdassahan Jumalan lepo luomistöistään rinnastetaan eräänlaisena ennakkokuvana siihen lepoon, joka hänen omilleen on luvassa tämän elämän tekojensa perästä; kummassakin tapauksessa kysymys on tietyssä mielessä lopullisesta irrottautumisesta<ref>Luomakunnan ylläpitokin kyllä kuuluu luomisen piiriin, joten siinä mielessä Jumalan luomistyö ei ole ajasta katsoen kokonaan päättynyt (eikä Jumala siis ole ontologisesti irrottautunut luomakunnastaan, vaan "hänessä me elämme ja liikumme ja olemme"), mutta sen varsinaisesti uutta luovat vaiheet ovat jo "alussa" tulleet valmiiksi eivätkä siis enää jatku.</ref> jo valmiiksi tulleesta työstä ja kaikesta siihen liittyneestä keskeneräisyydestä, ja heti luomistyön päätyttyä ihmistenkin tietoon annettu "sapattisiunaus" ymmärretään<ref>Raamatun kokonaiskontekstin muiden osien yhteydessä</ref> lupauksena Jumalan kansalle tulevasta iankaikkisesta levosta. Mikä itse tekstissä mahdollisesti edellyttäisi jotain muuta, pitemmälle menevää tulkintaa? – Eihän ''Jumalan luona'' Raamatun mukaan edes ole päivän ja yön vaihtelua, joten koko idea yrittää mitata Jumalan omaa olemista ajallisilla käsitteillä ("nyt Jumala elää seitsemättä päiväänsä") olisi lievästi sanoen omituinen. – Totta sen sijaan on se, että nimenomaan täältä ajasta katsoen Jumala joko jatkaa yhä alun luomistyötään tai on jo päättänyt sen, ja ''tähän kysymykseen'' Raamattu selvästi vastaa, että tämä työ on päättynyt kuudennen päivän myötä, joten siitä eteenpäin Jumala luomistyön osalta yhä edelleen "lepää", vaikka ajalliset päivät yhä uudestaan vaihtuvatkin. Jo siksikin rajoittamaton uniformitarianistinen ekstrapolaatio on ehdottoman epäraamatullista: luomisviikolla tapahtui Raamatun selvän ilmoituksen mukaan paljonkin sellaista, mitä sittemmin ei ole enää tapahtunut.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Lisäksi Jeesus totesi 'Minä ja Isäni teemme yhäti työtä' vastineena sapattikielloille, viitaten ilmeisesti siihen että Jumala tekee laupeuteen liittyvää työtä lepopäivänään. (Tämä selittäisi myös, miksi Jumala ei koko ajan ja näkyvästi ole vuorovaikutuksessa luomakuntaansa.)"
| "Ilmeisesti" ei riitä eksegeesiksi (Raamatunkohdan yksityiskohtaisesti perustelluksi selitykseksi). – Näissä kohdissa on tyypillisesti kyse siitä, että Jeesus oli tehnyt jotain merkittävää aivan konkreettisena sapattipäivänä (viikon seitsemäntenä päivänä) ja joutui siksi vastaamaan syytöksiin Jumalan kieltämäksi tulkitusta toiminnastaan. Olennaista vastauksessa on se, että jos se, mitä Jeesus teki sapattipäivänä, ei ollut ihmisen vaan Jumalan työtä (vrt. Nikodemos-keskustelun alku, Joh.3), niin Jumala itse siis teki työtä sapattipäivänä, ja tämä juuri todisti Jeesuksen toiminnan alkuperän olevan Jumalassa, joten siitä syyttäminen ei ollut Jumalan tahdon puolustamista vaan päinvastoin sen vastustamista.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Aatami tekee melko paljon hommia 6. päivänä, hän mm. nimeää kaikki eläimet. – – Tämä viittaa pitempään aikaan kuin päivä."
| Perusryhmäbiologian mukaan eri eläinlajeja on myöhemmät sukupuutot huomioonottaenkin siinä vaiheessa ilmeisesti ollut olennaisesti vähemmän kuin nykyään, eikä nimentä suomennoksen sanamuodon mukaan välttämättä koskenut pikkueläimiä saati vesieläimiä; sitä paitsi Aadamin suorituskyky oli ilmeisesti meihin nähden ylivertainen.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Kun Eeva herää, Aatami toteaa 'vihdoin'. Tämä viittaa pitempään aikaan kuin päivä."
| Minkä käännösten mukaan Aadam toteaa: "vihdoin" (ja kumpi siinä vaiheessa oikeastaan oli juuri herännyt, Eeva vaiko Aadam itse)? – Joka tapauksessa tämänsuuntainen mahdollinen ilmaus jatkaa edellä todetun Aadamin yksinäänolon ongelman historiaa: kullakin eläimellä oli parinsa, mutta mistään niistä ei sen sijaan Jumalan havainto-opetuksen mukaisesti olisi ollut kumppaniksi Aadamille, mikä "eksistentiaalinen parittomuus" oli tullut miehelle nimentätoimensa mittaan yhä polttavammin ilmeiseksi, mutta nyt, Jumalan uuden luomisteon<ref>Naisen luominen tosin tietyssä mielessä oli jo sisältynyt miehen/ihmisen luomiseen, mutta vasta nyt se toteutui loppuun asti.</ref> myötä, tämä ongelma oli "lopultakin" ratkennut. – Ei liene ainoatakaan kieltä, jonka puhujilla olisi jokin monta päivää kestävä vähimmäisodotusaika ennen kuin he voivat luontevasti käyttää vihdoin-sanaa, joka siis sitä paitsi ei edes ole ainut mahdollinen Aadamin huudahduksen käännösvastine.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-kanta ja vedenpaisumus: "[M]ahdollisia ongelmia Nooan tulvan kanssa, se tulkitaan paikalliseksi (josta on kyllä näyttöä), eli se, että teksti sanoo vetten olleen kaikkien vuorten yllä, tulkitaan että vesi oli paikallisesti kaikkien näkyvien vuorten yläpuolella."
| Totta kai paikallisia tulvia on eri aikoina ollut useitakin, myös Lähi-idässä, ja juuri siksi tällainen selitys antaisikin ymmärtää Pyhän Hengen tehneen vedenpaisumuskuvauksessaan "kärpäsestä härkäsen". – Fossiilien kanssahan ''mpp''-tulkinta itse asiassa suurempia ongelmia kohtaa, jos tekstiin sen jäljiltä vielä jäänyt sisältö nimittäin otetaan vakavasti ja ajatellaan, että ennen Aadamin aikaa oli ollut vain epämääräisen hidas luomisvaihe, johon ei kuulunut katastrofeja (toistuvastihan tekstissä korostetaan Jumalan luomistyön hyvyyttä). – Vesi ei muuten vallitsevien luonnonlakien puitteissa voi paikallisesti kovinkaan kauaa olla kovinkaan paljon ylempänä kuin maailmanlaajuisesti, ja tulva toisaalta kesti Raamatun mukaan kuukausimääriä. Onkohan kukaan tosissaan yrittänytkään konkretisoida ''mpp''-tulvaskenaariota edes tekstin antaman ''aikainformaation'' vakavasti ottaen?
|
|
|
|-

| ''Mpp''-kanta ja vedenpaisumus: "– – Toisaalta vastaavalla tavalla 'kaikki maailman verollepantava' tulkitaan silloiseksi Rooman valtakunnaksi eikä tässä ole ongelmaa, kaikki-termi on ollut tuolloin joustavampi."
| Väittämä kaikki-termin "antiikinaikaisesta joustavuudesta" vaikuttaa järjenvastaiselta: ''maailma''-termin intensiohan<ref>siis se, millaisia mielikuvia ''"oikumenee"''-sanan näkeminen tai kuuleminen Välimeren alueen ihmisten mielessä herätti</ref> se Augustuksen aikana oli erilainen kuin nyt (ei ollut pallokarttoja, jotka olisivat voineet piirtyä "sielun silmien eteen") eikä ''kaikki''-termin intensio<ref>Retoristen tehokeinojen mahdollinen käyttö ja kontekstin mukainen mieltäminen on eri asia kuin sanan perusmerkitys.</ref>. Voiko edes kuvitella kieltä, jossa ei olisi (ollut) nykymerkityksistä kaikki-sanaa, siis kulttuurimuotoa, jossa sen tarkoittamalle merkitykselle ei olisi ollut mitään ilmaisutarvetta? – Toinen asia on vielä sekin, että samalla sanalla on voinut olla muitakin merkityksiä, jolloin kääntäjän tehtävä on tekstiyhteyden pohjalta ratkaista, mikä on kulloinkin täsmällisin käännösvastine. – Luomiskertomus on muuten hepreaa, evankeliumit taas kreikkaa ja vuosituhansia myöhemmältä ajalta peräisin (ja keisari Augustuksen käskyhän kaiketi annettiin alun pitäen latinaksi ja heijasteli paitsi ajankohtansa kieltä myös antajansa isottelevaa mieltä – "minä poikahan se hallitsen kaikkea, mikä koko maailmassa on hallitsemisen arvoista"), joten näiden "tuosta vain" -rinnastamiseen perustuvan argumentoinnin todistusvoimalla on ilmeiset rajoitteensa.
|
|
|
|-

| Tekstikehys ja analogiset päivät (''tjap'') -tulkinnat kokonaisuutena
| '''Luther''' tunsi ja nimenomaisesti hylkäsi aikaisemmat epäkirjaimelliset tulkinnat.
|
|
|
|-

| ''Tjap''-perustelu: "tekstin rakenne, jossa asetetaan asujat yhtenä päivänä tehtyyn ympäristöön kolme päivää myöhemmin. 1. ja 4. päivät vastaavat toisiaan, samoin 2. ja 5. sekä 3. ja 6. päivät pareittain".
| Jos teksti siis tälläkin tavoin osoittaa Jumalan luoneen Viisautensa kanssa ja kautta (vrt. Sananl. 8 ja Joh. 1), noudattaen tiettyä kokonaissuunnitelmaa, niin mikä sitten olikaan varsinainen syy olettaa tässä puhuttavan luomisesta jollain muulla kuin nimenomaan konkreettisella tavalla?
|
|
|
|-

| ''Tjap''-vastaperustelu: "Lähtökohtaisesti tekstin symbolinen tulkinta on arveluttavaa, ainakin mikäli tekstilaji ei itse viittaa symbolisen tulkinnan tarpeellisuuteen."
| [[Concordia-teologian periaatteet|''Ct'':n]] puitteissa se ei ole ainoastaan arveluttavaa vaan kokonaan kiellettyäkin.
|
|
|
|-

| ''Tjap''-perustelu: "Mutta kanta on mahdollinen."
| Vrt. '''Luther''' (teologisia vastustajiaan ironisoiden): ''Minäkin voin todistaa Raamatulla, että käki söi lepinkäisen sulkineen päivineen: "alussa" = 'käki'; "loi" = 'söi'; "Jumala taivaan ja maan" = 'lepinkäisen sulkineen päivineen'.'' Ts. tulkinnallinen mielivaltaisuus voi lopultakin peittää minkä hyvänsä Raamatun tekstinkohdan selvän merkityksen täysin ja korvata sen millaisella ajatuksella hyvänsä. – Oikean selityksen tarkoitus ei missään tapauksessa voi olla Sanan "venyttäminen" haluttuun suuntaan tai kaiken jättäminen avoimeksi mielipiteiden temmellyskentäksi vaan päinvastoin mahdollisimman täydellinen eroon pääseminen kaikista tekstin oman aidon merkityksen ihmismielessä hämmentävistä epäselvyyksistä, epävarmuuksista ja virhekäsityksistä.
|
|
|
|-

| Puutarha (''pt'') -tulkinta kokonaisuutena
| Jo '''Tertullianus''' totesi, että hereetikot<ref>'harhautuneet', Raamatun totuudesta pois eksyneet ja muitakin eksyttävät ihmiset</ref> ovat uutuuksien rakastajia. – Kuka nyt oikeasti tosissaan uskoisi, että joku aikalaisemme ensimmäisenä kirkon historiassa olisi löytänyt Raamatun ensimmäisten lukujen oikean tulkinnan? Mutta jos ajatuksena ei olekaan löytää ainoaa oikeaa tulkintaa vaan vain lisätä selityssekametelisoppaan vielä yksi "mahdollinen" tulkinta, niin markkinat ovat toki avoimet.
|
|
|
|-

| ''Pt''-referaatti: "Tässä '''J. Salehammer'''in, huomattavan evankelikaalisen Vanhan testamentin tutkijan, esiin tuomassa kannassa ajatellaan, että {{rp|1. Moos. 1:1}} kertoo maailman luomisesta ja {{rp|1. Moos. 1:2-2:4a}} maan valmistamisesta (Eedenin puutarha/luvattu maa) <ref name="GenUnbound" />."
| Onko tässä nyt muuta omaperäistä ajatusta kuin aukkotulkinnan kutistaminen siihen, että toisen jakeen "autio ja tyhjä" ei olisikaan koskenut muuta kuin tulevaa Eedenin aluetta? Kannattaako joka kirjan sisällöstä tehdä oma vaihtoehtoinen tulkintamallinsa?
|
|
|

|-
| 1.Moos. 1 Raamattu käyttää päivä-sanaa kuvaamaan myös ajanjaksoa. Saarn.
| Tarkempi viite puuttuu. – Juuri siksi, että samalla ilmaisulla on useinkin monia merkityksiä ja merkitysvivahteita, sanat olisi aina tulkittava ja käännettävä ''asiayhteydessään''. Ajatus, että kääntäjällä/selittäjällä olisi vapaa valta valita sanakirjasta kussakin kohdassa, mikä merkitys vain itseä eniten sattuu miellyttämään, on tuttu Jehovan todistajien toiminnasta ja sopisi minusta jättääkin sinne.
|
|
|

|-
| 1.Moos. 1 ”Tuli ehtoo, tuli aamu, n:nnäs päivä”
| Tämän ilmaisun mahdollinen epäkonkreettinen käyttöesiintymä on yhä Raamatusta löytämättä, vrt. Hoos.6:2:een liittyvä aiempi kommentti.
|
|
|

|-
| 1.Moos. 1 Päivästä puhutaan ennen kuin aurinko ja kuu tehty tai näkyvissä.
| Tätä voi verrata Ilmestyskirjaan, jossa taaskin puhutaan valosta, vaikka meidän fyysistä aurinkoamme ei enää ole.
|
|
|

|-
| Kirjaimellinen ehtoo ja aamu, auringon merkitsemä tulkinta päivälle ehkä hankala. Toisaalta ”Jumalan henki valaisi”.
| Heti löytyi mahdollinen selitys, itse teksti ei siis vaadi kuvaannollista tulkintaa.
|
|
|

|-
| Auringon ''et al.'' tekoa tarkoittava hebrean sana voidaan kääntää myös esiin tuomisena. Alkoivat näkyä 4. päivänä.
| Vertaa tätä siihen, että Jumala lepäsi teoistaan 7. päivänä. Mikä tässä tapauksessa olisi ollut 4. päivän suuri Jumalan teko, johon lepo vertautuu; ja mistä nämä taivaankappaleet olisivat alun perin saaneet syntynsä, ja miksi ne eivät olisi sitä ennen näkyneet maahan?
|
|
|

|-
| 1.Moos. 2 6. päivä Aatami tekee paljon hommia
| Tosi on. "Uudet luudat lakaisevat hyvin."
|
|
|

|-
| 1.Moos. 1 Sukuluetteloiden pituus: Yleensä OEC laittavat pitkät iät 1.Moos. 1 yhteyteen, eivät sukuluetteloiden aukkoihin, mutta taipumusta on venyttää sukuluetteloitakin.
| Tämän voisi lukea synnintunnustuksena: tendenssi näkyy kauttaaltaan – Jumalan voimaa vaihdetaan ihmisten viisauteen, aina kun tilaisuus äkätään ja minkä verran vain ehditään.
|
|
|

|-
| Toisaalta tekstin mukaankin luetteloissa on aukkoja.
| Minkä tekstin mukaan? – Jos nimenomaan 1.Moos:n sukuluettelot ovat totta, ne antavat myös kuluneen kokonaisajan: Jos on ''totta'', että "MM:lle syntyi" NN MM:n ollessa '''''k''''':n vuoden ikäinen, on ''kuluneen kokonaisajan kannalta'' aivan samantekevää, oliko MM NN:n isä, isoisä vaiko muu esi-isä suoraan ylenevässä polvessa.
|
|
|

|-
| Nooan tulva: vedet kaikkien vuorien yli tulkitaan paikallisena tulvana, koskien sitä aluetta jolle ihmiset olivat levittäytyneet. Vrt. ”kaikki maa verolle”
| Tulkinta vaikuttaa sekä tekstiyhteyteen että fysiikan lakeihin nähden mahdottomalta. Jos Jumala olisi tyytynyt pelkkään paikallistulvaan, koko arkki-idea yksityiskohtaisine rakennusohjeineen ja eläinten sinne kaksittain johdattamisineen olisi ollut turhan työn tekemistä ja teettämistä, kun Nooa perhekuntineen olisi hyvin voinut pelastautua jalkapatikassakin<ref>kuten vaikkapa Mooses faaraota ja Joosefin perhekunta Herodesta</ref>. – Mitä veronkannon alaan tulee, niin sen voi käsittää niinkin, että Augustus kyllä ''halusi'' panna verolle ''kaiken maanpiirin'' ihan nykyaikaisessakin merkityksessä, mutta ''onnistui'' toteuttamaan aikeensa vain niiltä osin kuin pystyi käyttämään siihen voimakeinoja, ts. vain Rooman valtakunnan alueella. Toinen käsitystapa on se, että Augustus oli ylpeydessään sitä mieltä, että Rooma oli jo valloittanut kaiken valloittamisen arvoisen, niin ettei ulkopuolelle jäänyt käytännössä mitään mainittavaa; tai sitten ideana saattoi olla, että valloitetaan ja verotetaan aivan kaikki, mutta aloitetaan veronkanto jo valmiiksi valloitetuilta alueilta. Joka tapauksessahan kyseessä on Augustuksen käskyn referointi: teksti kertoo, mitä Augustus ''määräsi'', ei sitä, mitä hän ''sai aikaan'' (paitsi Palestiinan provinssissa). Kaikki-sanan normaalimerkityksestä ei tässäkään siis tarvitse katsoa tingityn.
|
|
|

|-
| Nooan tulva: Arkkiin "kaikkia eläimiä": 'vain karjaeläimiä tai paikallisia lajeja'
| Tyypillistä, ettei edes osata sanoa, kumpia. Kun tulkinta irtoaa tekstistä, kysymykset jäävät ilmaan. Karjaeläimet tai paikalliset lajit olisi kaiketi voitu kuljettaa Nooan mukana pakoon maata myöten hyvissä ajoin etukäteen. Siksi toisekseen maapallolla on joka tapauksessa ehtinyt tapahtua lukuisia sukupuuttoja, joten jonkin paikallisfaunan keräily Jumalan erityiskäskystä jonkin yhden paikallistulvan yhteydessä ja sitä koskevan kertomuksen tallettaminen kaikkia tulevia sukupolvia varten vaikuttaisi varsin oudolta sekin. – Linnut muuten mainitaan tekstissä erikseen ja kaikkien lajien mukaantuloa aivan erityisesti toistoilla korostetaan, joten jos tällainen "selitys" hyväksytään, niin ovet avataan jokseenkin täydelliselle tulkintamielivallalle kautta koko Raamatun. Liekö tarkoituskin?
|
|
|

|-
| Kuolema ennen lankeemusta? Kuoleman tulo lankeemuksessa ei ratkaise pahan ongelmaa mutta tekee ''free will'' -puolustuksen konkreettisemmaksi.
| Jos mitään isompaa ei ole tapahtunut sitten luomisen, niin koko evankeliumi on turha<ref>"Jos Jeesus on vastaus, niin mikä on kysymys?" -kysymys jää tällöin vaille tyydyttävää vastausta.</ref> ja islam on kokonaisuutena katsoen kristinuskoa järkevämpi vaihtoehto: Allahhan se juuri halusikin olennaisesti sitä, mitä me nyt itsessämme ja ympärillämme näemme<ref>varsinkin tietysti ''jihad''-iskuja, mutta myös yleisesti ihmisen heikkoutta hyvän tekemiseen, alttiutta pahaan, sairauksia, sotia, kärsimystä, kuolemaa jne. – tässä mielessä islamin apologia on lähtökohtaisesti helppoa, kun ei tarvitse koettaa selittää kärsimyksen ongelmaa muulla kuin että Allah nyt vain on tahtonut ja tahtoo mm. kärsimystä, ja viisainta alistua tähän, ellet ehkä tahdo, että hän (tai vähintäänkin hänen ''umma''nsa) rupeaa tahtomaan sitä lisää myös henkilökohtaisesti sinulle.</ref>, Raamatun Jumalalle sen sietäminenkin, hyväksymisestä puhumattakaan, sitä vastoin tuntuu olevan kovin vaikeaa, jopa mahdotonta, ja juuri tähän koko kärsimyksen ongelma ''teoreettisesti'' perustuukin: Miten voi tai voisi olla olemassa sekä Raamatun täydellisen hyvä, pyhä ja kaikkivaltias Jumala että tällainen viheliäinen maailma? – Sekä naturalismin että islamin vastaus tähän kysymykseen onkin, ettei mitenkään.
|
|
|

|-
| Adam tiesi mitä kuolema tarkoittaa ja varmaankin kasveja, viruksia ja bakteereja kuoli paratiisissa, ehkä isompiakin eliöitä. Luomakunta kirottiin lankeemuksessa mutta teksti ei sano, että kuolema tuli koko luomakunnalle lankeemuksen yhteydessä, ihmiselle tuli.
| Mekin tiedämme ihan riittävän hyvin, mitä helvetti<ref>Ilm.: "toinen kuolema, tulinen järvi"</ref> tarkoittaa, vaikkemme ole sitä nähneet emmekä kokeneet – ja juuri siksihän toivomme vastakin siltä välttyvämme. – Moraalisessa mielessä ongelmana ei ole solujen tai kasvien<ref>Jeesuskin kirosi hedelmättömän viikunapuun.</ref> vaan ''tajuisten elämänmuotojen''<ref>Vrt. Bileamin aasi: kertomushan nimenomaan osoittaa, että kyseisessä tilanteessa Bileam oli tehnyt väärin lyödessään aasiaan, joka Bileamin oikutteluksi tulkitsemalla käyttäytymisellään oli itse asiassa pelastanut isäntänsä hengen.</ref> kärsimys ja kuolema, joskaan itse tekstissä ei ole mitään, mikä antaisi ymmärtää, etteikö lankeemuksella ja siitä aiheutuneella kirouksella olisi ollut vaikutusta myös kasveihin ja yksisoluisiin. – Löytyykö tekstistä kuvaus jonkin tajuisen eliön kuolemasta ennen kirousta? Miksi teksti korostaa kasvissyönnin olleen alun perin yksinomainen ravintoratkaisu? Miksi samaan asiaan palataan Raamatussa tuonnempanakin, esim. Jesajan kirjan kuvauksessa Jumalan pyhästä vuoresta, jossa ei tehdä pahaa eikä vahinkoa, eläintenkään kesken?<ref>Nykyiselläänhän eläinten keskinäiskäyttäytyminen voi tuottaa henkistä pahoinvointia [http://www.guardian.co.uk/world/2012/jun/09/sex-depravity-penguins-scott-antarctic?CMP=twt_fd tutkijoillekin].</ref> – Kun Raamattua tahdotaan oikeasti ymmärtää, tulee antaa tajuntansa avartua niihin suuntiin, joihin teksti näkyy viittaavan, vaikka jo etukäteen onkin selvää ja ilmeistä, ettemme tässä elämässä voi läheskään kaikkea käsittää. – Keskeisimpänä tässä kohdin voi silti kyllä pitääkin sen myöntämistä, että ''ainakin'' ihmiselle kuolema tuli lankeemuksen yhteydessä ja lisäksi koko luomakunnalle ''jokin'' siihen liittyvä olennainen, yhä jatkuva kirous. Näitä seikkoja voi sitten tältä pohjalta jatkotutkia Raamatun valossa ja sikäli oikealla tiellä kulkien, ettei ''jo tehtyihin'' tulkintalinjauksiin pitäytyminen estä oppimista Jumalan Hengen johdossa "kaikkeen totuuteen". Tässä mielessä onkin parempi olla "rehellisesti epävarma" kuin "epärehellisesti tai ennenaikaisesti varma", mutta yhtä kaikki oikea kristitty nimenomaan ''pyrkii varmuuteen'', sillä "Pyhä Henki ei ole skeptikko" ('''Luther''').
|
|
|

|-
| Matt ”alussa Jumala loi heidät mieheksi ja naiseksi.”: ”Alussa” voi viitata ihmiskunnan alkuun.
| Nämä selitykset ovat kohta kohdalta informaatiota tuhoavia: Jos esim. "alussa" tässä yhteydessä viittaisi (vain) ihmiskunnan alkuun, se olisi täysin tyhjänpäiväinen lisäys tekstiin – ei kai kukaan olisi voinut luulla, että ihminen luotiin vasta olemassaolonsa keskivaiheilla tai loppupuolella! Samalla menetetään konkreettinen yhteys Vanhan testamentin ja koko Raamatun avaavaan alussa-sanaan ikään kuin Jeesus ei olisi selittänyt ja soveltanut konkreettista luomiskertomusta vaan "jotain muuta erilaisiin ja eriaikaisiin alkuihin liittyvää näkemystä". Lisäksi "voi viitata" tekee asian vieläkin sotkuisemmaksi: ensin oli poistettu informaatio ja nyt sitten vielä metainformaatiokin. Loppujen lopuksi tämä selitys sanoo siis suurin piirtein seuraavan: "''Ehkä'' tässä ei olekaan kysymys luomakunnan alusta vaan jostain muusta." Kun tällainen väittämä ei sulje mitään mahdollisuutta pois, siitä ei voi oppiakaan yhtään mitään, ts. ''käsiteltävän tekstin sisältämä informaatio'' on täysin kadonnut matkan varrelle, ja jäljellä oleva informaatio kertoo vain ''selittäjien epävarmoista mietteistä'', '''ei''' tekstin sisällöstä.
|
|
|

|-
| 7. päivä ei ole päättynyt? Hebr 4
| Niin: "?"! – Mikä kohta tekstissä sanoo, ettei se olisi päättynyt? Mikä kohta tekstissä edes ottaa esille kysymyksen siitä, josko se ehkei olisikaan päättynyt? – Tekstihän systemaattisilla toistoilla päinvastoin oikein erityisesti korostaa, että sen tarkoittama "päivä" on nimenomaan yhden pimeän ja sitä välittömästi seuraavan valoisan aikajakson muodostama kokonaisuus, ihan niin kuin heprean ''jom''-sana normaalimerkityksessään muutoinkin edellyttää. Tämän "rautalangasta väännetyn" tulkinta-avaimen "unohtuminen" erinäisiltä selittäjiltä ei tosiaankaan ole tekstin vika.
|
|
|

|-
| Ps 90:4 Jumalan päivä eri kuin meidän.
| '''''Non sequitur!''''' Tekstissä ei ole sentapaisen ajatuksen häivääkään! Taas yritetään käyttää Raamattua hävittämään Raamatun sisältämä informaatio! Jos tämä olisi totta, mikään Raamatun ajanmäärityksistä ei antaisi mitään tietoa "meidän" aikamääristämme. – Tosiasiassahan teksti '''ei''' sano, että Jumalan päivä on tuhat vuotta, vaan välissä on aivan olennaisen tärkeä ja informatiivinen '''kuin'''-sana. – Ajatus ei siis ole ollenkaan vaikeatajuinen: Jumalan iankaikkisuus konkretisoituu siinä, että meidän kannaltamme pitkä aika on hänen mittakaavassaan lyhyt – ei siinä mielessä, että siinä olisi eri määrä päiviä tai vuosia, vaan että tuhansien vuosien kuluminen vaikuttaa Jumalan toimintamahdollisuuksiin yhtä vähän kuin muutaman päivän ajanjakso ihmisen. Tätä voisi verrata siihen, jos otetaan vaikkapa jokin päivänkorento, joka elää vain päivän sukukypsänä, lentokykyisenä korentona eikä edes syö sinä aikana mitään. Voisimme nyt verrata tätä ihmisen täysi-ikäisenä elämään aikaan, pyöreästi 60 vuoteen, ja sanoa vaikkapa, että ihmiselle 60 vuotta on kuin päivänkorennolle yksi päivä, siis koko aikuinen elinikä. Tässä ei ole mitään ajatusta siitä, että "päivänkorennon päivät" olisivat eripituisia kuin "ihmisen päivät", vaan että päivänkorennon on ehdittävä koko aikuinen elämänsä yhdessä päivässä, kun taas ihminen voi suunnitella viikon, kuukauden tai vuoden päähän. Jumalalla on ihmisen ajalliseen elämään nähden vielä suurempi pitkäjänteisyys kuin ihmisellä päivänkorentoon verrattuna. Jokainen kielitajuinen lukija ymmärtää tämän, mutta tarpeeksi vahvat teologiset tendenssit sokaisevat näemmä kielitajunkin.
|
|
|

|-
| Asia voidaan jättää todennäköisyyksien perusteella auki, koska kyseessä ei ole pelastuskysymys eli ei ole suurta riskiä, mikäli päätöstä ei tehdä välittömästi. Raamattuhan antaa meille ”kaiken mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan” ja tietysti muutakin. Kysymys maapallon iästä kuuluu tuohon muut-ryhmään, ellei siitä tehdä pelastuskysymystä.
| "Joka rikkoo yhtä kohtaa vastaan, on syypää kaikissa kohdin." – ''Ct'':n mukaan Raamatun totuutta on puolustettava aina ja kaikissa kohdissa, ja innokkaimmin juuri siinä kohdassa, johon epäilys kulloinkin kohdistetaan. Tämä johtuu mm. siitä, että ihmisjärki on langenneena aina lähdössä Raamatun tekstin antamasta informaatiosta seuraamaan "ei suinkaan Jumala ole todella sanonut/tarkoittanut näin" -houkutusta. Tätä tapahtuu itse kullekin toistuvasti, mutta ''ct'' auttaa tunnistamaan ja korjaamaan tilanteen.
|
|
|

|-
| Todennäköisyydet<ref>Tässä käytetään subjektiivisia todennäköisyyksiä, jotka kuvaavat henkilön "uskomuksen astetta", ja kukin lukija onkin vapaa arvioimaan kyseisten kantojen kunkin kysymyksen yhteydessä saamia arvoja omaa ymmärrystään parhaiten vastaavalla tavalla. Esim. concordia-teologian kannattajien arviot poikennevat keskimäärin varsin selvästi talukossa esitetyistä, eikä kyseessä puolin tai toisin tarvitse silti olla mielivaltainen "mutu" vaan omiin lähtökohtiin ja perususkomuksiin pohjautuvanakin huolellisesti harkittu ja mielekkäästi perusteltu arvio. Koska nämä todennäköisyydet koskevat nimenomaan sitä, miten hyvin jokin tietty seikka selittyisi, ''jos'' jokin selitysvaihtoehto olisi totta, eikä sitä, miten todennäköisesti kukin vaihtoehto lähtökohtaisesti on totta (tässä on oletettu yhtä suuri lähtökohtainen todennäköisyys, mutta sekin voitaisiin valita toisin), lisätyt todennäköisyydet eivät ole suoria kannanottoja eri vaihtoehtojen puolesta tai niitä vastaan, ja koko menetelmän hyödyllisyys perustuukin osittain siihen, että näin menetellen sitä voidaan käyttää suhteellisen tasapuolisesti avoimessa keskusteluavaruudessa, jossa keskenään erimieliset tahot voivat vapaasti vaihtaa ajatuksia.</ref> perustuvat kannan sisäiseen ennusteeseen eli siihen, miten todennäköistä kannan perusteella kyseinen havainto Raamatusta tai luonnosta on. Todennäköisyydet tässä ovat suuntaa antavia arvioita ja henkilön taustaymmärryksestä riippuvaisia. Niitä muuttavat se, kuinka varmana henkilö pitää tämän hetken tietämystämme. Jos esimerkiksi ajattelemme, että tällä hetkellä tiedämme 80% kaikesta tieteellisestä tiedosta, voimme pitää sitä, ettei kanta pysty selittämään mittaustulosta, suurena ongelmana ja siten todennäköisyyttä pienenä. Mikäli ajattelemme, että tiedämme 20% kaikesta tiedosta, kannan ongelma nykytietämyksen kanssa ei tee kannasta kovin epätodennäköistä. Asia ei ole kovin yksinkertainen, voidaan toki olettaa, että jatkotutkimus ei tule olemaan paljonkaan ristiriidassa nykyisten teorioiden kanssa, jolloin nykytietämykseen voitaisiin luottaa aika paljonkin. Mutta tämä on vain oletus ja hyvinkin tapauskohtainen, riippuen siitä, kuinka paljon ja kuinka välitöntä tietoa tapauksessa käytetään ja kuinka paljon teoreettisempaa tietoa ja taustaoletuksia tapaus käyttää.
| Perususkomusnäkökulmasta kysymystä ei voine paketoida noin yksinkertaisiin prosentteihin, vaan on syytä analysoida, mitä uskomusjärjestelmää seuraten johonkin käsitykseen on tultu. Vaikka meillä olisi koko maailmankaikkeuden nykytilaa koskeva kattava data-aineisto (mikä tietenkin on mahdotonta), emme ilman ulkopuolisia uskomuksia ja oletuksia saisi siitä vielä minkäänlaista arviota siitä, mikä on tämän systeemin tai sen osien ikä. Perususkomuksia taas ei voi jälkikäteenkään oikeiksi todistaa, vaan ne ovat mukana jo tutkimusta suunniteltaessa, sitten sitä suoritettaessa ja jäävät vielä pysyvästi tutkimustuloksiinkin. Jotta niitä ylipäänsä voisi jotenkin järkevästi kontrolloida ja perustella, on oltava jokin sellainen kriteeri, jonka katsotaan pysyvän luotettavana tutkimustiedosta riippumatta. Naturalisteille se on "tieteen metodi" eli itse (metodologinen) naturalismi, ''ct'':lle Raamattu sellaisenaan, siis järjen näpelöimättömänä kaikkitietävän, kaikkivaltiaan ja ehdottoman luotettavan Jumalan sanallisena ilmoituksena, jota ilman olemme ja pysymme hengellisessä pimeydessä. – ''Ct''-kanta ei sinänsä selitä havaintoja. Sen sijaan se asettaa kyseisen uskomusjärjestelmän puitteissa sallituille selityksille normatiiviset reunaehdot. Selityksessä on näet aina käytettävä joitain muitakin perususkomuksia kuin pelkkä ''ct'', ellei sitten tahdota tyytyä ns. "''God did it''" -selitykseen. Tämähän on kyllä perimmältään oikea selitys,<ref>Naturalistien "''goddidit''-irvailuihin" voi aina mielessään vastata: "Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa!"</ref> mutta lisäoletukset voivat antaa mahdollisuuden [[John Hartnettin kosmologinen malli|yksityiskohtaisempaan mallinrakenteluun]], mitä luonnontieteissä yleensä nimenomaan syystäkin tavoitellaan. – Aivan vastaavasti toimii muuten myös metodologinen naturalismi: sehän ei sinänsä selitä mitään <ref>"Kaikelle havaitulle kannattaa etsiä luonnollisia selityksiä vaikka loputtomiin, sillä luonnollinen selityshän voi aina olla olemassa, vaikkei sitä vielä olisi löydettykään, eikä sitä ainakaan etsimättä kyllä varmaan koskaan löydettäisikään, mikä olisi vahinko, jos se nimittäin on olemassa, mitä mahdollisuutta ei milloinkaan voi täysin sulkea pois, koska emme vielä nyt emmekä varmaan koskaan myöhemminkään tiedä kaikkea; yliluonnollisten selitysten hyväksyminen voisi sen sijaan heikentää pyrkimyksiä luonnollisten selitysten etsintään, mikä edelläsanotusta syystä olisi paha asia, joten yliluonnollisia selityksiä ei saa hyväksyä ainakaan mahdollisiksi tieteellisiksi selityksiksi" -ajatus ei itsessään ole yhtään minkään luonnontieteellisen asiaintilan mahdollinen selitys.</ref>, mutta antaa selittäjille periaatteessa täysin joustamattomia reunaehtoja, joiden ulkopuolella toimimista ei hyväksytä oikeaksi tutkimukseksi.
|
|
|

|}

==Viitteet==
{{Viitteet}}

[[Luokka:Raamattu]]
[[Luokka:Luomisoppi]]

Maailman ikä – teologinen näkökulma

2013-03-06T16:37:42Z

Ari:

Tämän tekstin tavoite on esitellä ja verrata näkyvän universumin (maailmankaikkeuden) ja maapallon ikää koskevia erilaisia raamatuntulkintoja. Tulkintamalleja voi verrata sekä Raamatun tekstien että [[Maailman_ikä_-_tieteellinen_näkökulma|luonnontieteellisten havaintojen]] perusteella. Tässä siis keskitytään Raamatun tekstien perusteella vertaamiseen.

==Ensimmäisen Mooseksen kirjan kahden ensimmäisen luvun tekstiin liittyviä huomioita==

===Jae 1===
{{rp|1. Moos. 1:1}}
'''Kaikkeuden luominen tyhjästä eli olevaiseksi luodun asettaminen pelkän olemattomuuden sijaan'''

====Yhtenäinen kertomus====
Teksti tulee ymmärtää juuri niin kuin se on kirjoitettukin. Tässä kohtaa Raamattu kertoo kaiken olevaisen alusta. On syytä huomata, että aikakin on luotu entiteetti, ja kysymykseen "mitä oli ennen alkua" löytää vastauksen evankeliumista Johanneksen mukaan {{rp|Joh. 1:1-3}}, jossa kuvataan ''ikuisuutta''.

====Aukkotulkinta====
Jotkut nykyajan kommentaattorit ovat kyseenalaistaneet tämän tekstin ''ex nihilo'' -tulkinnan eli tyhjästä luomisen. Sen sijaan he tahtovat tulkita 1. jakeen "kun alussa Jumala loi...", siis että maailma olisi tosin ollut olemassa mutta vain autiona ja tyhjänä aina siihen asti, kun Jumala "alussa" aloitti työnsä.

Itse teksti ei kuitenkaan viittaa tähän vaan tarkoittaa selvästi ei-mistään luomista.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = The Doctrine of Creation, part 2 | Osoite = http://www.reasonablefaith.org/site/PageServer?pagename=podcasting_main#defenders | Viitattu = 5.4.2009 | Selite = | Tekijä = William Lane Craig | Julkaisija = Reasonable Faith | Ajankohta = 8.9.2008}}</ref> <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Claus Westermann | Nimeke = Genesis | Julkaisija = Continuum | Vuosi = 2004 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = ISBN 978-0567043900}}</ref>

Joidenkin selittäjien mukaan hepreankielisen alkutekstin rakenne viittaa siihen, että 1. jae on taustainformaation antava johdanto jatkolle. Tätä on haluttu käyttää perusteluna sille, että teksti sallisi ajallisen aukon jakeeseen 2 mentäessä.

Väitteen ymmärtämiseksi pitää tietää jotain heprean kielen verbitaivutuksesta: toisin kuin indoeurooppalaisissa kielissä (esim. englanti, ruotsi, saksa, ranska, venäjä) ja suomessa, heprean verbitaivutus ei perustu tapahtumien ajankohta-informaatiota välittävään ''tempukseen'' vaan lähinnä tekemisen tapaa ilmaisevaan ''aspektiin''. Niinpä verbimuodot kertovat pikemminkin toiminnan lopputuloksen (jäi/jää kesken – oli/on vielä kesken, mutta yhä tekeillä – tuli/tulee aivan valmiiksi – toiminta oli/on niin voimaperäistä, että tulos ylitti/ylittää tavanomaisen valmiiksi saamisen -tyyliin) kuin sen alkamis- ja päättymisajankohdan kerrontahetkeen verrattuna.

Aukkotulkinta-ajatus siis menee siihen malliin, että koska heprean verbimuodoista ei voi päätellä tapahtuma-ajankohtia, niin tulkitsijalle jää vapaus kuvitella paljonkin historiaa sellaisiin kertomuksen "rivinväleihin", joihin hän pystyy mielestään riittävän perustellusti sijoittamaan sen rakenneosien tähän tarkoitukseen soveltuvan tyyppisen saumakohdan. Tarkemmin sanoen tekstissä halutaan nähdä seuraavantyyppinen ajatus: "Alussa Jumala oli luonut taivaan ja maan. Toisesta jakeesta alkaen kerrotaan, mitä paljon myöhemmin tapahtui. Nämä myöhemmät tapahtumat alkoivat siitä, kun maa tuli autioksi ja tyhjäksi jne."

Vaihtoehtoja on tässä siis kaksi:
# Raamattu alkaa yhtenäisellä luomiskertomuksella, joka kuvaa havaitsemamme todellisuuden alkuvaiheet Jumalan vaiheittaisen toiminnan tuloksina. Toinen jae alkaa siitä, mihin ensimmäinen päättyy.
# Aukkotulkinta: Ensimmäinen jae on pelkkää taustatietoa, ja vasta toinen jae aloittaa varsinaisen kertomuksen. Tässä tapauksessa luomiskertomusta ei itse asiassa olisi tekstissä lainkaan.
(Alkutekstissä ei ole jakeita eikä siis jaerajojakaan, mutta myöhemmin lisättyä jaejaottelua on edellä käytetty tekstinosien nimentään kuten yleensäkin on tapana.)

===Jae 2===
{{rp|1. Moos. 1:2}}-13

====Aukkotulkinta====
Maapallon muokkaaminen sekaisesta (sana tarkoittaa asumattomaksi kelpaamaton hukkamaa, ei täysin kaoottinen) tilasta.

====Yhtenäinen kertomus====
Universumin muokkaaminen 1. jakeessa kuvatun alkuluomistapahtuman jälkeisestä tilasta, jossa jo on kaikki ainekset Jumalan tarkoitusten toteutumiseksi, mutta mitään ei vielä ole viimeistelty tarkoitustaan vastaavaan tilaan. Tilanteen "sekaisuus" siis muistuttaa tilannetta rakennustyömaan avautuessa: kaikki rakennustarpeet ovat vasta väliaikaisilla paikoillaan, mutta koko tilanne on rakennusmestarin hanskassa eikä siis millään muotoa täysin kaoottinen.

===Jae 14===
{{rp|1. Moos. 1:14}}
Aurinko, kuu ja tähdet
Jae 14

====Aukkotulkinta====
Teksti ei edellytä sitä, että tässä luodaan taivaankappaleet, vaan ilmaisu on erilainen kuin ympäristössä ja pikemminkin viittaa siihen, että niitä aletaan käyttää päivien ja öiden erottamiseen.
<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = The Doctrine of Creation, part 3 | Osoite = http://www.reasonablefaith.org/site/PageServer?pagename=podcasting_main#defenders | Viitattu = 5.4.2009 | Selite = | Tekijä = William Lane Craig | Julkaisija = Reasonable Faith | Ajankohta = 15.9.2008}}</ref>
<ref name="GenUnbound">{{Kirjaviite | Tekijä = John Sailhammer | Nimeke = Genesis Unbound: A Proactive New Look at the Creation Account | Julkaisija = Multnomah Books | Vuosi = 1996 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = ISBN 978-0880708685}}</ref>

{{rp|1.Moos. 1}} luomista tapahtuu tekemällä ja sanomalla. Jumala tekee sanomalla, ja sitten ehkä kirjoittaja kommentoi miten se tapahtuu. Esim. jakeet 11 ja 12. Jae 16 lienee siis kommentaari jakeeseen 15.

Eli 4. päivänä ei ehkä luoda taivaankappaleita vaan niille annetaan tarkoitus (aikojen osoittaminen), vastakohtana niitä palvoville ympäröiville pakanakulttuureille, ja todetaan että Jumala on tehnyt ne.

====Yhtenäinen kertomus====
'Luoda'-verbiä käytetään käsiteltävässä tekstijaksossa kaikkiaan vain kolmessa yhteydessä: maailman, elävien olentojen ja ihmisen alkuperästä puhuttaessa. Tämä selittyy siten, että nämä kolme olevaisuuden "tasoa" (aineellinen maailma, biologinen elämä ja ihmispersoonat) poikkeavat toisistaan niin perusteellisesti, että niihin ja vain niihin liittyy "tyhjästä esiin kutsumisen" järisyttävä ajatus.

Inhimillisessä mittakaavassa mitä valtavimpien taivaankappaleiden aikaansaamiseen sen sijaan riittivät laadullisesti yksinkertaisemmat jo luodun materian siirrot paikasta toiseen, joten vaikka taivaankappaleet tässä vaiheessa näin tehtiinkin, mitään laadullisesti uutta ei siinä silti kutsuttu olemattomuudesta olemaan, vaan taivaankappaleiden toiminta (kuten vetovoima, liiketila ja mahdollinen säteily) perustuvat suoraan jo aiemmin luodun todellisuuden (kuten ajan, tilan, aineen ja energian) ominaisuuksiin.

[[luominen raamatussa| Luomiseen liittyviä raamatunkohtia]]

==Maapallon ikään liittyvät tulkinnat==

Alla on tiiviisti esitetty yleisimmät tulkintakannat vahvuuksineen ja heikkouksineen.
Esitys perustuu osittain Yhdysvaltain presbyteerikirkon (''Presbyterian Church in America'', PCA) asettaman työryhmän [http://www.origins.org/articles/00site_pcareport.html selontekoon].

===24h päivän "kirjaimellinen" tulkinta===
Luther nosti tämän kannan voimakkaasti esiin irtisanoutuen päättäväisesti siihen mennessä yleisiksi käyneistä kuvaannollisista selitysmalleista. Se on esim. Yhdysvaltain tunnustuksellis-luterilaisten kirkkokuntien ja vaikkapa Pieperin dogmatiikan käsitys.
Modernilla ajalla tätä tulkintakantaa ovat edustaneet myös adventistit, ja sitä popularisoivat Morris ja Whitcomb ''The Genesis Flood'' -teoksessaan.

====Perustelut puolesta====
*Päivä-sanan (hepr. ''yom'') suoraviivaisin tulkinta on normaali 24h päivä. Jotkut ovat esittäneet, että Raamatussa on luomiskertomuksen lisäksi muitakin kohtia, joissa samaa sanaa tulkitaan käytetyn tarkoittamaan pidempää ajanjaksoa. Tämä pitää paikkaansa, mutta KAIKKIALLA Raamatussa, missä on käytetty päivä sanaa numeron kanssa, se tarkoittaa kirjaimellista 24h päivää. Kukaan ei siis väitä, etteikö heprean sana ''yom'' '''voisi tarkoittaa''' myös määräämätöntä ajanjaksoa, mutta kaikkialla (muualla) Raamatussa missä ''yom''-sanaan on yhdistettu numero, se tarkoittaa normaalia vuorokautta.
*Luomiskertomus on Raamatun ensimmäinen kertomus ja sen aiheena on nimenomaan Jumalan sellainen toiminta, joka kertomuksen itsensä mukaan on tullut valmiiksi ja päättynyt. Siksi siinä kerrottujen tapahtumien uniformitarianistinen kritiikki ("sellaista, mitä ei nykyään tapahdu, ei ole koskaan voinut tapahtua") on tekstinvastainen. Kun kaikkivaltias Jumala on tahtonut sitoa kertomansa teot ajallisiin kehyksiin, kenellä on oikeus sanoa, että nämä kehtykset eivät sisällä mitään informaatiota tapahtumien kestosta (vaan enintään niiden järjestyksestä)?
*"Jumalan Sana on luotettavampi kuin ihmisten käsitykset, joten modernia tiedettä ei pidä käyttää tekstin tulkinnan apuna."

====Perustelut vastaan====
*Vaikka Jumalan Sana on luotettavampi kuin ihmisten käsitykset, jokainen tekstin tulkinta, myös äskettäisluomistulkinta, on ihmisten käsitys. Tämä ei tarkoita relativismia, vaan sitä, että tulkintoja tulee verrata aineiston perusteella. Sekä teksti että luonnontieteelliset mittaukset voidaan ottaa Jumalan ilmoituksena (erityinen ja luonnollinen ilmoitus, kuten teologiassa on aina ajateltu). Luonnontieteellistä aineistoa siis voidaan ja on suositeltavaa käyttää ihmisten tekstitulkintojen arvioinnissa. Tällöin on kuitenkin muistettava, että myös kaikki luonnontieteelliset johtopäätökset ovat ihmisten tulkintaa mittaustuloksista eikä niihin pidä luottaa liian naiivisti.

====Vastaperustelujen vastaperustelut====
(Vaikka yksi entry /kanta pitäisi riittää, perustelujen tulisi puolin ja toisin olla luettavissa ja hyväksyttävissä kyseisen kannan puolesta puhuviksi näkökannoiksi, vaikka niiden painoarvosta oltaisiin kuinkakin eri mieltä. Siksi tässä artikkelinlaadinnan vaiheessa tähän on lisätty selitys siitä, miksi edelläolevat vastaperustelut näyttäisivät olevan korjaamisen tarpeessa.)

*Ajatus, jonka mukaan jokainen tekstin tulkinta olisi ihmisten käsitys siinä mielessä, että se olisi '''vain''' ihmisten käsitys, vaikuttaa epäraamatulliselta. Esim. käsitys/tulkinta, jonka mukaan Uuden testamentin ilmoittama Jeesus Nasaretilainen on Vanhassa testamentissa luvattu ja ennustettu Messias, on kristillisen näkemyksen mukaan ainoa oikea tulkinta tästä kysymyksestä, ts. sen kieltäjiä emme voi pitää uskonveljinämme, vaikka he muuten miten paljon hyvänsä vakuuttelisivat vilpitöntä haluaan pätevään raamatuntulkintaan.

*Kun siis osa käsityksistä on vain ihmisen käsityksiä, osa taas niitä käsityksiä, joiden syntymiseksi, vahvistumiseksi ja säilymiseksi Jumala on Raamatun meille antanutkin, eron tekeminen näiden välillä on periaatteessa välttämätöntä ja oikeaan rajanvetoon pyrkiminen käytännössä velvoittavaa. Siksi jää epäselväksi, mitä vastaperusteluiden aloitusvirke oikeastaan merkitsee. Ne käsitykset, joita ihmisillä on, ovat tietysti ihmisten käsityksiä, mutta entä sitten?

*Jos edelliskysymyksen vastaus olisi, että kaikki ihmisten käsitykset ovat yhtä epäluotettavia, se jos mikä nimenomaan merkitsisi relativismia ja itse asiassa koko ilmoitusajatuksen kieltämistä: Jumala tosin ilmoitti itsensä, mutta mitään ei silti tullut ilmeiseksi. Valaisematon säteilyenergia ei ole valoa eikä mitäänsanomaton teksti ilmoitusta. Jos taas teksti on selvä, siihen perustuva käsitys ei nimenomaan ole ihmisten käsitys siinä merkityksessä, jossa nämä asetetaan luotettavuudeltaan Jumalan Sanan alapuolelle. Kun ihminen tunnustaa Jumalan Sanan totuuden, hänen suussaan ei Raamatun mukaan ole ihmisen käsitys, vaan Jumalan Sana.

*Totta kai on selvää, että tulkintoja tulee verrata aineiston perusteella, mutta tämä ei ole mikään kirjaimellisen kannan vastaperustelu tai sellaisen osa. Kirjaimellisen kannan perusteluhan on nimenomaan se, että se on tekstinmukainen ja tekstinmukaisin. Tämä siis jo edellyttää tekstiin vertaamista.

*Mitä luonnontieteen mittaustuloksiin tulee, niin paitsi liian naiivia niihin luottamista on myös ja ennen muuta varottava holtitonta ekstrapolaatiota (siirtymistä havaitusta havaitsemattomaan jonkinlaisen yleistävän päättelyn nojalla). Yleinen ilmoitus on lähtökohtaisesti erityistä ilmoitusta täydentävässä asemassa: esim. kirkkohistoria täydentää Raamatussa kerrottua Jumalan kansan alkuhistoriaa voimatta sitä kuitenkaan vähääkään muuttaa. Samoin Raamatun olevien olojen kuvaukset, esim. luomiskertomuksen maininta lajinsa mukaan lisääntyvistä eliöistä tai muualla Vanhassa testamentissa esiintyvät maininnat Jumalan asettamista luonnonlaeista, saavat tarkennusta yleisestä ilmoituksesta. Luomiskertomuksen tulkinta yleisen ilmoituksen pohjalta edellyttää kuitenkin yleistä ilmoitusta – ei vain luomisen jälkeisistä vaiheista vaan – jo itse luomistapahtumienkin vaiheista. Tällaiseen vetoaminen on käytännössä jokseenkin mahdotonta ilman intuitiiviseen ekstrapolaatioon pohjautuvaa spekulatiivista ainesta.

*Käsitetason ongelmana on sitä paitsi se, että jotta voisimme tietää, mitkä osat nykyisestä havaintotodellisuudestamme mahdollisesti olisivat erityisen luomistapahtuman yksityiskohtia valottavaa yleistä ilmoitusta, meidän olisi jo tiedettävä, miten luominen on tapahtunut ja miten luomiskertomus siis olisi totuudenmukaisesti tulkittava. Tämä tuntuisi edellyttävän uutta "erityistä ilmoitusta", joka esiintyisi vähintäänkin Raamatun arvovallan veroisena.

*Perustava ongelma on sekin, että kun sanomme Raamatun olevan erehtymätön (tai edes luotettava), mutta ettemme vain saa siitä selvää, niin koko ajatus erehtymättömyydestä (tai luotettavuudesta) jää sisällyksettömäksi. Jos me emme viisastu lukemalla Raamattua niin kuin se on kirjoitettu vaan vasta selittäjien viisastamina, niin luotettaviahan olivatkin mielestämme ne selittäjät, joita seurasimme, ei itse teksti (sillä jos ihmisellä on varma näkemys, jota hän tahtoo levittää, ja vapaa arvovalta tulkintaan, hän voi arvovallallaan selittää näkemyksensä mukaan tekstin kuin tekstin; ja ainoastaan hänen näkemystään vastaavalla tavalla tulkittuna se on hänen mielestään luotettava, toisin tulkittuna harhaanjohtava).

===Määräämättömän pitkä päivä -tulkinta===

====Perustelut puolesta====
*{{rp|1. Moos. 1:12}} "maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita..." maa tuottaa - vaikuttaa pitemmältä kuin yksi päivä.

*{{rp|1. Moos. 2:4}} "Siihen aikaan" on sama sana kuin "päivä", joka tässä siis viittaa pitempään ajanjaksoon. Samoin ilmeisesti Hesekiel 30:3 ja Hoosea 6:2 käyttävät päivä-sanaa pitemmässä mielessä, Hoos 6:2 liittää sanaan myös numeron.

*Seitsemäs päivä ei ilmeisesti pääty, sen päättymisestä ei käytetä samaa 'Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä' -rakennetta, myös Uuden testamentin mukaan Jumalan lepopäivä jatkuu ({{rp|Hebr. 4:1-5}}). Lisäksi Jeesus totesi 'Minä ja Isäni teemme yhäti työtä' vastineena sapattikielloille, viitaten ilmeisesti siihen että Jumala tekee laupeuteen liittyvää työtä lepopäivänään. (Tämä selittäisi myös, miksi Jumala ei koko ajan ja näkyvästi ole vuorovaikutuksessa luomakuntaansa.)

*Aatami tekee melko paljon hommia 6. päivänä, hän mm. nimeää kaikki eläimet. Kun Eeva herää, Aatami toteaa "vihdoin". Tämä viittaa pitempään aikaan kuin päivä.

====Perustelut vastaan====

*{{rp|1. Moos. 1:12}} "maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita..." Samalla logiikalla kun kantaa on puolustettu ylhäällä voidaan koittaa selittää Jeesuksen Uudessa testamentissa veden muuttamista viiniksi. Voidaanko siis ajatella, että viinin valmistusprosessista johtuen Jeesus vietti häissä viikkoja, kuukausia, tai vuosia? Tietenkään ei voida.

*{{rp|1. Moos. 2:4}} Tässä kohdassa monet näkevät "toisen luomiskertomuksen". Väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä luontevin tapa on tulkita tämä Aadamin kuvaukseksi siitä mitä tapahtui. "Siihen aikaan" on sama sana kuin "päivä", ja se viittaa suoraan siihen aikaan kun Jumala loi. Mikään osa tekstiä ei viittaa siihen, että kyse olisi määräämättömän pitkästä ajasta.

* Ylhäällä on myös esitetty, että {{rp|Hes. 30:3}} ja {{rp|Hoos. 6:2}} käyttävät päivä sanaa pidemmässä mielessä.
** Johdannossa {{rp|Hes. 30:3}} tekstiin kerrotaan selvästi, että kyse on ennustuksesta, profetiasta. Näin ollen yhtymäkohtien vetäminen historialliseen kuvaukseen on perusteetonta.
** {{rp|Hoos. 6:2}} puolestaan on selvässä heprealaisessa runomitassa oleva runo. Kohdassa on kyseessä rinnakkainen runo (parallelism), jossa toistetaan kahta - mahdollisesti kolmea asiaa (mikäli "saamme elää hänen edessänsä" on runon kolmas osa).

=====Seitsemänen päivän oletettu jatkuminen=====
Seitsemännen päivän jatkumiselta putoaa pohja kun luetaan mitä Raamatussa sanotaan ({{rp|1. Moos. 2:2-3}}). Jälkimmäinen jae selvästi toteaa, että lepo on päättynyt:

{{sitaatti|Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt}}

Seitsemännen päivän päättymättömyyttä on perusteltu myös Heprealaiskirjeen kohdalla ({{rp|Hebr. 4:1-5}}). Heprealaiskirjeen jakeet 3 ja 4 opettaa, että luomisviikon seitsemäs päivä on rinnakkainen siihen lepoon, joka voidaan löytää vain Kristuksen kautta. Vain ne, jotka ovat uskoneet Kristukseen, pääsevät tähän lepoon. Jos Raamattu puhuisi kirjaimellisesti luomispäivän jatkumisesta, silloinhan kaikki '''jo olisivat''' tässä levossa. Selvästikin tässä ''lepo'' viittaa hengelliseen lepoon.

Jae kolme kyllä opettaa Jumalan levosta, mutta rinnastuksessa ei olisi mitään järkeä ellei luomisviikon seitsemäs päivä ollut tavallinen 24 tunnin päivä. Heprealaiskirjeessä ei sanota, että "he eivät pääse ''luomisviikon seitsemännen päivän'' lepooni".

Eikö Jumala olisi sitten voinut levätä oikean 24 tunnin päivän menneisyydessä, ja sitten jatkanut lepoa nykyhetkeen asti? Jos joku sanoo maanantaina levänneensä lauantaina ja jatkavansa lepoa yhä, niin kukaan ei väitä että lauantai kesti maanantaihin asti.

Heprean sana ''shabat'' on perfektissä, joka tarkoittaa ''loppuun saatettua'' tekemistä menneessä. Tietystikin Jumala lepää yhä luomistyöstään koska Hän sai sen päätökseen. Mutta missään Raamatussa ei sanota, että Jumala jatkaa lepopäivän lepoaan. Päinvastoin, Raamattu opettaa, että Jumalan ''seitsemännen päivän lepo'' on päättynyt.

Kun Herra Jumala asetti sapatin vieton ({{rp|2. Moos. 20:11}}, {{rp|2. Moos. 31:17}}), Hän itse todisti koko luomisviikon - seitsemäs päivä mukaan lukien - olleen normaali viikko.

Lisäksi Jeesus totesi 'Minä ja Isäni teemme yhäti työtä' vastineena sapattikielloille, viitaten ilmeisesti siihen että Jumala tekee laupeuteen liittyvää työtä lepopäivänään. (Tämä selittäisi myös, miksi Jumala ei koko ajan ja näkyvästi ole vuorovaikutuksessa luomakuntaansa.)

*Kanta kohtaa mahdollisia ongelmia Nooan tulvan kanssa, se tulkitaan paikalliseksi (josta on kyllä näyttöä), eli se, että teksti sanoo vetten olleen kaikkien vuorten yllä, tulkitaan että vesi oli paikallisesti kaikkien näkyvien vuorten yläpuolella. Toisaalta vastaavalla tavalla 'kaikki maailman verollepantava' tulkitaan silloiseksi Rooman valtakunnaksi eikä tässä ole ongelmaa, kaikki-termi on ollut tuolloin joustavampi.

Concordia-teologinen kritiikki on taulukoitu erikseen tuonnempana.

===Tekstikehys ja analogiset päivät -tulkinnat===

Tässä keskiaikaisessa kannassa pidetään 1Moos1:stä kuvainnollisena kehyksenä. Analogiset päivät tulkinnassa päivistä säilytetään kronologista järjestystä.

====Perustelut puolesta====
Pääperusteluna kannalle on tekstin rakenne, jossa asetetaan asujat yhtenä päivänä tehtyyn ympäristöön kolme päivää myöhemmin. 1. ja 4. päivät vastaavat toisiaan, samoin 2. ja 5. sekä 3. ja 6. päivät pareittain.

====Perustelut vastaan====
Lähtökohtaisesti tekstin symbolinen tulkinta on arveluttavaa, ainakin mikäli tekstilaji ei itse viittaa symbolisen tulkinnan tarpeellisuuteen. Mutta kanta on mahdollinen.

Concordia-teologinen kritiikki on taulukoitu erikseen tuonnempana.

===Puutarha-tulkinta===

Tässä J. Salehammerin, huomattavan evankelikaalisen Vanhan testamentin tutkijan, esiin tuomassa kannassa ajatellaan, että {{rp|1. Moos. 1:1}} kertoo maailman luomisesta ja {{rp|1. Moos. 1:2-2:4a}} maan valmistamisesta (Eedenin puutarha/luvattu maa) <ref name="GenUnbound" />.

Concordia-teologinen kritiikki on taulukoitu erikseen tuonnempana.

==Eri tekstikohtiin perustuva taulukko nuoren (YEC) ja vanhan (OEC) iän kantojen välillä==

Molemmille kannoille annetaan todennäköisyyksiä asiakohtaisesti ja nämä yhdistetään kokonaiskuvaksi. Asia voidaan jättää todennäköisyyksien perusteella auki, koska kyseessä ei ole pelastuskysymys eli ei ole suurta riskiä, mikäli päätöstä ei tehdä välittömästi. Raamattuhan antaa meille ”kaiken mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan” ja tietysti muutakin. Kysymys maapallon iästä kuuluu tuohon muut-ryhmään, ellei siitä tehdä pelastuskysymystä. Todennäköisyydet perustuvat kannan sisäiseen ennusteeseen eli siihen, miten todennäköistä kannan perusteella kyseinen havainto Raamatusta tai luonnosta on. Todennäköisyydet tässä ovat suuntaa antavia arvioita ja henkilön taustaymmärryksestä riippuvaisia. Niitä muuttavat se, kuinka varmana henkilö pitää tämän hetken tietämystämme. Jos esimerkiksi ajattelemme, että tällä hetkellä tiedämme 80% kaikesta tieteellisestä tiedosta, voimme pitää sitä, ettei kanta pysty selittämään mittaustulosta, suurena ongelmana ja siten todennäköisyyttä pienenä. Mikäli ajattelemme, että tiedämme 20% kaikesta tiedosta, kannan ongelma nykytietämyksen kanssa ei tee kannasta kovin epätodennäköistä. Asia ei ole kovin yksinkertainen, voidaan toki olettaa, että jatkotutkimus ei tule olemaan paljonkaan ristiriidassa nykyisten teorioiden kanssa, jolloin nykytietämykseen voitaisiin luottaa aika paljonkin. Mutta tämä on vain oletus ja hyvinkin tapauskohtainen, riippuen siitä, kuinka paljon ja kuinka välitöntä tietoa tapauksessa käytetään ja kuinka paljon teoreettisempaa tietoa ja taustaoletuksia tapaus käyttää.

{| {{prettytable}}
|-
!{{hl2}} | Raamatun kohta
!{{hl2}} | YEC
!{{hl2}} | pYEC
!{{hl2}} | OEC
!{{hl2}} | pOEC
|-

| 1.Moos. 1 Päivä
|
| 1
| Raamattu käyttää sanaa kuvaamaan myös ajanjaksoa. Saarn.
| 0.7

|-
| 1.Moos. 1 ”Tuli ehtoo, tuli aamu, n:näs päivä”
|
| 1
|
| 0.5

|-
| 1.Moos. 1 Päivästä puhutaan ennen kuin aurinko ja kuu tehty tai näkyvissä.
| Kirjaimellinen ehtoo ja aamu, auringon merkitsemä tulkinta päivälle ehkä hankala. Toisaalta ”Jumalan henki valaisi”.
| 0.9
| Auringon et al tekoa tarkoittava hebrean sana voidaan kääntää myös esiin tuomisena. Alkoivat näkyä 4. Päivänä.
| 0.9

|-
| 1.Moos. 2 6. Päivä Aatami tekee paljon hommia
|
| 0.2
|
| 1

|-
| 1.Moos. 1 Sukuluetteloiden pituus
|
| 1
| Yleensä OEC laittavat pitkät iät 1.Moos. 1 yhteyteen, eivät sukuluett. Aukkoihin, mutta taipumusta on venyttää sukuluetteloitakin. Toisaalta tekstin mukaankin luetteloissa on aukkoja.
| 0.75

|-
| Nooan tulva:

vedet kaikkien vuorien yli
|
| 1
| Tulkitaan paikallisena tulvana, koskien sitä aluetta jolle ihmiset olivat levittäytyneet. Vrt. ”kaikki maa verolle”
| 0.75

|-
| Nooan tulva:

Arkkiin kaikkia eläimiä
|
| 1
| Vain karjaeläimiä tai paikallisia lajeja
| 0.7

|-
| Kuolema ennen lankeemusta?
| Kuoleman tulo lankeemuksessa ei ratkaise pahan ongelmaa mutta tekee free will puolustuksen konkreettisemmaksi.
| 1
| Adam tiesi mitä kuolema tarkoittaa ja varmaankin kasveja, viruksia ja bakteereja kuoli paratiisissa, ehkä isompiakin eliöitä. Luomakunta kirottiin lankeemuksessa mutta teksti ei sano että kuolema tuli koko luomakunnalle lankeemuksen yhteydessä, ihmiselle tuli.
| 1

|-
| Matt ”alussa Jumala loi heidät mieheksi ja naiseksi.”
|
| 1
| ”Alussa” voi viitata ihmiskunnan alkuun.
| 0.5

|-
| 7. päivä ei ole päättynyt? Hebr 4
|
| 0.5
|
| 1

|-
| Ps 90:4 Jumalan päivä eri kuin meidän.
|
| 0.9
|
| 1

|}

==Concordia-teologinen näkökulma tulkintoihin==

[[Concordia-teologian periaatteet|Concordia-teologia]] (''ct'') muodostaa elimellisen kokonaisuuden, mistä syystä paras tapa saada siihen otetta on ko. kannan mukaisen näkemyksen koottu esittäminen. Taulukkoa voi haluttaessa myös laajentaa kattamaan omissa sarakkeissaan muitakin teologisia kokonaisajattelutapoja; siinä yhteydessä myös väliotsikkoa on syytä päivittää vastaavasti (esim. '''Teologisia näkökulmia tulkintoihin''').

{| {{prettytable}}
|-
!{{hl2}} | Näkökohta
!{{hl2}} | ''Ct''-kommentti
!{{hl2}} | [Tilaa vaihtoehdoille]
!{{hl2}} | [Tilaa vaihtoehdoille]
!{{hl2}} | [Tilaa vaihtoehdoille]
|-

| Ajatus, jonka mukaan Raamatun luomiskertomus on kovin tulkinnanvarainen ja erilaisille tulkinnoille pitäisi siksi olla tilaa, ilman että asiasta tehdään pelastuskysymystä.
| Pelastuskysymyksenä<ref>"Pelastuskysymys-kysymys" on sinänsä huomionarvoinen, sillä sen vastaus – siis selonteko siitä, mitä pelastuskysymys-käsite itse asiassa tarkkaan ottaen merkitsee – on aina osa jonkinlaista laajempaa teologista ajattelutapaa. ''Ct'':n puitteissa myönnetään, että vain Herra tuntee erehtymättömästi omansa ja että ihmiset toisaalta voivat olla "autuaallisesti epäjohdonmukaisia" eli pitää julkisesti mutta lopultakin osittain epäjohdonmukaisesti kiinni sellaisista väitteistä, joiden ''johdonmukainen uskominen'' veisi heidät pelastavan uskon ulkopuolelle, silti samalla pelastavaan uskoonkin, joskin osittain epäjohdonmukaisesti, sisimmässään pitäytyen ja siksi pelastuksen säilyttäen. Kun siis jotakin seikkaa, kuten tässä raamattunäkemystä, sanotaan ''ct'':n puitteissa pelastuskysymykseksi, tarkoitetaan sitä, että ''johdonmukainen pitäytyminen oikean käsityksen vastaiseen kantaan tässä kohdin'' vie ihmisen pelastuksen ulkopuolelle; sen sijaan mitään kantaa ei, edelläsanotusta syystä, oteta siihen, voiko joku tietty henkilö, jolla muiden ihmisten edessä on tässä kohdin "anti-''ct''-kanta", samaan aikaan olla Jumalan edessä (lat. ''coram Deo'') pelastuksesta osallinen vaiko ei. – Teologia on julkisen opetuksen, perustelun ja väittelyn asia, sydämen uskon (tai sen puutteen) näkee (asianomaisen ihmisen lisäksi) vain Jumala yksin. Raamattunäkemys on pelastuskysymys siksi, että ''ct'':n mukaan juuri Raamattu ja viime kädessä yksin Raamattu (lat. ''sola Scriptura'') on Jumalan antama perusarmonväline, jota välineenään käyttäen Pyhä Henki lahjoittaa sekä ''kaikki muutkin armonvälineet seurakunnalle'' että näiden muidenkin armonvälineiden välityksellä myös ''pelastavan uskon kullekin pelastuvalle yksilölle'', ja "'''ei ole mahdollista epäillä sitä, minkä kautta on uskon saanut'''".</ref> on lähtökohtaisesti raamattunäkemys sinänsä, ei jonkin tietyn osan tulkinta erikseen<ref>Kadottavan harhan kadottavuuden ytimenä on viime kädessä oikean pelastavan uskon sammuttaminen ja korvaaminen väärällä ei-pelastavalla uskomuksistolla. Siinä mielessä kysymys jonkin tietyn raamatunkohdan oikeasta tai väärästä tulkinnasta on epäolennainen, että pelastuksen kannalta ratkaisevat asiat on esitetty Raamatussa "monesti ja monella tapaa" eikä asiaa ole siis jätetty minkään yhden kohdan oikean tulkinnan varaan. Toisaalta tietysti yhden kohdan tulkinta heijastuu helposti muidenkin kohtien tulkintoihin, niin että oikea tulkinta yhdessä kohtaa auttaa tulkitsemaan oikein muitakin kohtia, väärä puolestaan pyrkii vääristämään muidenkin kohtien tulkinnat.</ref>. Jos Raamattua pidetään vapaan tulkinnan varaisena, se ei voi olla perimmäinen opillinen auktoriteetti, vaan auktoriteetti on siirretty selittäjille, joiden edesottamukset ovat suureksi osaksi kontrolloimattomissa. ''Ct'':n mukaan Raamattu on omien selitystensä tuomari, ts. mikään selitys ei ole hyväksyttävä, ellei se osoittaudu Raamatun tekstin kanssa tarkasti yhteensopivaksi, ja vain tekstiuskollisinta selitystä voi kussakin kohdassa turvallisesti ja hyvällä omallatunnolla seurata.
|
|
|
|-

| Määräämättömän pitkä päivä (''mpp'') -tulkinta kokonaisuutena
| Kirjaimellisesti ottaen säilyttäisi tapahtumajärjestyksen; silloin esim. kasvikunnan hidas kehkeyttäminen päättyisi ennen ensimmäisen siivekkään eläimen olemassaoloa. Miten pölytys olisi tapahtunut? Onko kukaan tosissaan yrittänytkään yksityiskohtaista selitystä tällaisesta näkökulmasta?
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Maa tuottaa – vaikuttaa pitemmältä kuin yksi päivä."
| Näin ainoastaan, jos on jo etukäteen omaksuttu jonkinlainen evolutiivinen tulkinta; teksti nimenomaan sanoo Jumalan saattaneen tämän tapahtumaan yhtenä tiettynä päivänä. – Vrt. ruokkimisihmeen "tulkinta", jonka mukaan kansan asettaminen ryhmiin "vaikuttaisi" kestäneen niin kauan, että opetuslapset ehtivät sillävälin "kerätä kolehdin" ja käydä ostamassa leipää lähimmästä kylästä.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "'Siihen aikaan' on sama sana kuin 'päivä', joka tässä siis viittaa pitempään ajanjaksoon."
| Tahdottaneen sanoa, että sanonta, jonka merkitys hepreassa on 'siihen aikaan', olisi sananmukaisesti käännettynä 'sinä päivänä'. – Tällaisia idiomeja on kielessä kuin kielessä, ja juuri siksi, että ne ovat idiomeja (kirjaimellisesta merkityksestään jossain määrin poikkeavia vakiintuneita ilmaisuja), niistä ei voi päätellä niissä esiintyvien sanojen merkitystä ko. idiomien ulkopuolisissa käyttöyhteyksissä. – Ellei ko. ilmausta jo valmiiksi tiedettäisi idiomiksi, tekstiyhteys sallisi tässä kirjaimellisenkin tulkinnan: "ensimmäisenä luomispäivänä ei vielä ollut ihmistä" jne.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Samoin ilmeisesti Hesekiel 30:3 – – [käyttää] päivä-sanaa pitemmässä mielessä – –."
| "Ilmeisesti"??? – Uuden testamentin mukaan Herran tulemus tapahtuu yllättäen ja yhdessä hetkessä; kyseinen ajankohta on siis ''jonkin'' vuoden ''jonkin'' kuukauden ''jonakin päivänä'', emme vain etukäteen tiedä, milloin.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Samoin ilmeisesti – – Hoosea 6:2 [käyttää] päivä-sanaa pitemmässä mielessä, Hoos 6:2 liittää sanaan myös numeron."
| Niin, siis tässä profetiassahan ennustetaan Herran ylösnousemus kolmantena päivänä ja se, että koska Hän elää, myös hänen seurakuntansa saa elää. Mitä ihmeen vertauskuvallisia ajanjaksopäiviä tästä muka on löytyvinään?
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Seitsemäs päivä ei ilmeisesti pääty, sen päättymisestä ei käytetä samaa 'Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä' -rakennetta[.]"
| Tekstissä luomistyö nimenomaan todetaan päättyneeksi, ja luomispäiviähän oli ''kuusi, '''ei''' seitsemän''. – Tässä perusteluyrityksessä käytetty logiikka on täysin absurdia: jos seitsemäs päivä olisi erikseen todettu päättyneeksi, olisi aina voitu väittää, että kahdeksas jatkuu yhä, tai yleisessä tapauksessa, että jos '''''n.''''' päivä on erikseen todettu päättyneeksi, niin '''''n+1.''''' päivä jatkuu yhä;<ref>Tässä tehdään "[[käänteinen todistustaakka]]" -perusteluvirhe, kun päätellään siitä, mitä teksti ''ei sano'' ("Seitsemäs päivä ei ilmeisesti pääty, [sillä] sen päättymisestä ei käytetä samaa 'Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä' -rakennetta) eikä siitä, mitä se ''sanoo'' ("Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä", ts. tässä tekstissä tarkoitetut päivät ovat olleet valon ja pimeän vaihtelun määrittämiä vuorokausia kuten nykyäänkin, joten seitsemäskin niistä on päättynyt jo ajat sitten – ja kuvattu luomistyöhän oli päättynyt jo kuudennen myötä). Jos seitsemännen päivän päättyminen ''olisi'' erikseen mainittu tekstissä, eiköhän joku olisi äitynyt juuri siitä päättelemään vastaavasti, että "siis Jumalalla ilmeisesti alkoi Raamatun mukaan siinä vaiheessa taas uusi luomistyöviikko, joten uniformitarianismi onkin näin ollen raamatullisesti perusteltu kanta, koska Jumala ei siis tämän tekstin mukaan ilmeisesti ole luomistyöstään lopullisesti lakannutkaan vaan pitänyt vain joskus yhden välipäivän siitä"!</ref> mikään teksti ei siis pystyisi vakuuttamaan näitä selittelijöitä siitä, että päivät ovat siinä kirjaimellisia. – Varsinainen "päivänvaihtumispäättelysääntöhän" on kyllä annettu itse tekstissä: aina kun pimeän ja valoisan jakson muodostama kokonaisuus on vuorokausirytmissä päättynyt uuden pimeän jakson alkaessa, tekstin määrittelemä "päivä" on päättynyt ja uusi alkanut; se, että näin on jo monen monta kertaa tapahtunut omanakin elinaikanamme eikä "luomisen seitsemäs päivä" siis suinkaan enää jatku, on siis selvää suoraan yleisen ilmoituksen perusteella.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "– – myös Uuden testamentin mukaan Jumalan lepopäivä jatkuu ({{rp|Hebr. 4:1-5}})."
| Tässä tekstikohdassahan Jumalan lepo luomistöistään rinnastetaan eräänlaisena ennakkokuvana siihen lepoon, joka hänen omilleen on luvassa tämän elämän tekojensa perästä; kummassakin tapauksessa kysymys on tietyssä mielessä lopullisesta irrottautumisesta<ref>Luomakunnan ylläpitokin kyllä kuuluu luomisen piiriin, joten siinä mielessä Jumalan luomistyö ei ole ajasta katsoen kokonaan päättynyt (eikä Jumala siis ole ontologisesti irrottautunut luomakunnastaan, vaan "hänessä me elämme ja liikumme ja olemme"), mutta sen varsinaisesti uutta luovat vaiheet ovat jo "alussa" tulleet valmiiksi eivätkä siis enää jatku.</ref> jo valmiiksi tulleesta työstä ja kaikesta siihen liittyneestä keskeneräisyydestä, ja heti luomistyön päätyttyä ihmistenkin tietoon annettu "sapattisiunaus" ymmärretään<ref>Raamatun kokonaiskontekstin muiden osien yhteydessä</ref> lupauksena Jumalan kansalle tulevasta iankaikkisesta levosta. Mikä itse tekstissä mahdollisesti edellyttäisi jotain muuta, pitemmälle menevää tulkintaa? – Eihän ''Jumalan luona'' Raamatun mukaan edes ole päivän ja yön vaihtelua, joten koko idea yrittää mitata Jumalan omaa olemista ajallisilla käsitteillä ("nyt Jumala elää seitsemättä päiväänsä") olisi lievästi sanoen omituinen. – Totta sen sijaan on se, että nimenomaan täältä ajasta katsoen Jumala joko jatkaa yhä alun luomistyötään tai on jo päättänyt sen, ja ''tähän kysymykseen'' Raamattu selvästi vastaa, että tämä työ on päättynyt kuudennen päivän myötä, joten siitä eteenpäin Jumala luomistyön osalta yhä edelleen "lepää", vaikka ajalliset päivät yhä uudestaan vaihtuvatkin. Jo siksikin rajoittamaton uniformitarianistinen ekstrapolaatio on ehdottoman epäraamatullista: luomisviikolla tapahtui Raamatun selvän ilmoituksen mukaan paljonkin sellaista, mitä sittemmin ei ole enää tapahtunut.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Lisäksi Jeesus totesi 'Minä ja Isäni teemme yhäti työtä' vastineena sapattikielloille, viitaten ilmeisesti siihen että Jumala tekee laupeuteen liittyvää työtä lepopäivänään. (Tämä selittäisi myös, miksi Jumala ei koko ajan ja näkyvästi ole vuorovaikutuksessa luomakuntaansa.)"
| "Ilmeisesti" ei riitä eksegeesiksi (Raamatunkohdan yksityiskohtaisesti perustelluksi selitykseksi). – Näissä kohdissa on tyypillisesti kyse siitä, että Jeesus oli tehnyt jotain merkittävää aivan konkreettisena sapattipäivänä (viikon seitsemäntenä päivänä) ja joutui siksi vastaamaan syytöksiin Jumalan kieltämäksi tulkitusta toiminnastaan. Olennaista vastauksessa on se, että jos se, mitä Jeesus teki sapattipäivänä, ei ollut ihmisen vaan Jumalan työtä (vrt. Nikodemos-keskustelun alku, Joh.3), niin Jumala itse siis teki työtä sapattipäivänä, ja tämä juuri todisti Jeesuksen toiminnan alkuperän olevan Jumalassa, joten siitä syyttäminen ei ollut Jumalan tahdon puolustamista vaan päinvastoin sen vastustamista.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Aatami tekee melko paljon hommia 6. päivänä, hän mm. nimeää kaikki eläimet. – – Tämä viittaa pitempään aikaan kuin päivä."
| Perusryhmäbiologian mukaan eri eläinlajeja on myöhemmät sukupuutot huomioonottaenkin siinä vaiheessa ilmeisesti ollut olennaisesti vähemmän kuin nykyään, eikä nimentä suomennoksen sanamuodon mukaan välttämättä koskenut pikkueläimiä saati vesieläimiä; sitä paitsi Aadamin suorituskyky oli ilmeisesti meihin nähden ylivertainen.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Kun Eeva herää, Aatami toteaa 'vihdoin'. Tämä viittaa pitempään aikaan kuin päivä."
| Minkä käännösten mukaan Aadam toteaa: "vihdoin" (ja kumpi siinä vaiheessa oikeastaan oli juuri herännyt, Eeva vaiko Aadam itse)? – Joka tapauksessa tämänsuuntainen mahdollinen ilmaus jatkaa edellä todetun Aadamin yksinäänolon ongelman historiaa: kullakin eläimellä oli parinsa, mutta mistään niistä ei sen sijaan Jumalan havainto-opetuksen mukaisesti olisi ollut kumppaniksi Aadamille, mikä "eksistentiaalinen parittomuus" oli tullut miehelle nimentätoimensa mittaan yhä polttavammin ilmeiseksi, mutta nyt, Jumalan uuden luomisteon<ref>Naisen luominen tosin tietyssä mielessä oli jo sisältynyt miehen/ihmisen luomiseen, mutta vasta nyt se toteutui loppuun asti.</ref> myötä, tämä ongelma oli "lopultakin" ratkennut. – Ei liene ainoatakaan kieltä, jonka puhujilla olisi jokin monta päivää kestävä vähimmäisodotusaika ennen kuin he voivat luontevasti käyttää vihdoin-sanaa, joka siis sitä paitsi ei edes ole ainut mahdollinen Aadamin huudahduksen käännösvastine.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-kanta ja vedenpaisumus: "[M]ahdollisia ongelmia Nooan tulvan kanssa, se tulkitaan paikalliseksi (josta on kyllä näyttöä), eli se, että teksti sanoo vetten olleen kaikkien vuorten yllä, tulkitaan että vesi oli paikallisesti kaikkien näkyvien vuorten yläpuolella."
| Totta kai paikallisia tulvia on eri aikoina ollut useitakin, myös Lähi-idässä, ja juuri siksi tällainen selitys antaisikin ymmärtää Pyhän Hengen tehneen vedenpaisumuskuvauksessaan "kärpäsestä härkäsen". – Fossiilien kanssahan ''mpp''-tulkinta itse asiassa suurempia ongelmia kohtaa, jos tekstiin sen jäljiltä vielä jäänyt sisältö nimittäin otetaan vakavasti ja ajatellaan, että ennen Aadamin aikaa oli ollut vain epämääräisen hidas luomisvaihe, johon ei kuulunut katastrofeja (toistuvastihan tekstissä korostetaan Jumalan luomistyön hyvyyttä). – Vesi ei muuten vallitsevien luonnonlakien puitteissa voi paikallisesti kovinkaan kauaa olla kovinkaan paljon ylempänä kuin maailmanlaajuisesti, ja tulva toisaalta kesti Raamatun mukaan kuukausimääriä. Onkohan kukaan tosissaan yrittänytkään konkretisoida ''mpp''-tulvaskenaariota edes tekstin antaman ''aikainformaation'' vakavasti ottaen?
|
|
|
|-

| ''Mpp''-kanta ja vedenpaisumus: "– – Toisaalta vastaavalla tavalla 'kaikki maailman verollepantava' tulkitaan silloiseksi Rooman valtakunnaksi eikä tässä ole ongelmaa, kaikki-termi on ollut tuolloin joustavampi."
| Väittämä kaikki-termin "antiikinaikaisesta joustavuudesta" vaikuttaa järjenvastaiselta: ''maailma''-termin intensiohan<ref>siis se, millaisia mielikuvia ''"oikumenee"''-sanan näkeminen tai kuuleminen Välimeren alueen ihmisten mielessä herätti</ref> se Augustuksen aikana oli erilainen kuin nyt (ei ollut pallokarttoja, jotka olisivat voineet piirtyä "sielun silmien eteen") eikä ''kaikki''-termin intensio<ref>Retoristen tehokeinojen mahdollinen käyttö ja kontekstin mukainen mieltäminen on eri asia kuin sanan perusmerkitys.</ref>. Voiko edes kuvitella kieltä, jossa ei olisi (ollut) nykymerkityksistä kaikki-sanaa, siis kulttuurimuotoa, jossa sen tarkoittamalle merkitykselle ei olisi ollut mitään ilmaisutarvetta? – Toinen asia on vielä sekin, että samalla sanalla on voinut olla muitakin merkityksiä, jolloin kääntäjän tehtävä on tekstiyhteyden pohjalta ratkaista, mikä on kulloinkin täsmällisin käännösvastine. – Luomiskertomus on muuten hepreaa, evankeliumit taas kreikkaa ja vuosituhansia myöhemmältä ajalta peräisin (ja keisari Augustuksen käskyhän kaiketi annettiin alun pitäen latinaksi ja heijasteli paitsi ajankohtansa kieltä myös antajansa isottelevaa mieltä – "minä poikahan se hallitsen kaikkea, mikä koko maailmassa on hallitsemisen arvoista"), joten näiden "tuosta vain" -rinnastamiseen perustuvan argumentoinnin todistusvoimalla on ilmeiset rajoitteensa.
|
|
|
|-

| Tekstikehys ja analogiset päivät (''tjap'') -tulkinnat kokonaisuutena
| '''Luther''' tunsi ja nimenomaisesti hylkäsi aikaisemmat epäkirjaimelliset tulkinnat.
|
|
|
|-

| ''Tjap''-perustelu: "tekstin rakenne, jossa asetetaan asujat yhtenä päivänä tehtyyn ympäristöön kolme päivää myöhemmin. 1. ja 4. päivät vastaavat toisiaan, samoin 2. ja 5. sekä 3. ja 6. päivät pareittain".
| Jos teksti siis tälläkin tavoin osoittaa Jumalan luoneen Viisautensa kanssa ja kautta (vrt. Sananl. 8 ja Joh. 1), noudattaen tiettyä kokonaissuunnitelmaa, niin mikä sitten olikaan varsinainen syy olettaa tässä puhuttavan luomisesta jollain muulla kuin nimenomaan konkreettisella tavalla?
|
|
|
|-

| ''Tjap''-vastaperustelu: "Lähtökohtaisesti tekstin symbolinen tulkinta on arveluttavaa, ainakin mikäli tekstilaji ei itse viittaa symbolisen tulkinnan tarpeellisuuteen."
| [[Concordia-teologian periaatteet|''Ct'':n]] puitteissa se ei ole ainoastaan arveluttavaa vaan kokonaan kiellettyäkin.
|
|
|
|-

| ''Tjap''-perustelu: "Mutta kanta on mahdollinen."
| Vrt. '''Luther''' (teologisia vastustajiaan ironisoiden): ''Minäkin voin todistaa Raamatulla, että käki söi lepinkäisen sulkineen päivineen: "alussa" = 'käki'; "loi" = 'söi'; "Jumala taivaan ja maan" = 'lepinkäisen sulkineen päivineen'.'' Ts. tulkinnallinen mielivaltaisuus voi lopultakin peittää minkä hyvänsä Raamatun tekstinkohdan selvän merkityksen täysin ja korvata sen millaisella ajatuksella hyvänsä. – Oikean selityksen tarkoitus ei missään tapauksessa voi olla Sanan "venyttäminen" haluttuun suuntaan tai kaiken jättäminen avoimeksi mielipiteiden temmellyskentäksi vaan päinvastoin mahdollisimman täydellinen eroon pääseminen kaikista tekstin oman aidon merkityksen ihmismielessä hämmentävistä epäselvyyksistä, epävarmuuksista ja virhekäsityksistä.
|
|
|
|-

| Puutarha (''pt'') -tulkinta kokonaisuutena
| Jo '''Tertullianus''' totesi, että hereetikot<ref>'harhautuneet', Raamatun totuudesta pois eksyneet ja muitakin eksyttävät ihmiset</ref> ovat uutuuksien rakastajia. – Kuka nyt oikeasti tosissaan uskoisi, että joku aikalaisemme ensimmäisenä kirkon historiassa olisi löytänyt Raamatun ensimmäisten lukujen oikean tulkinnan? Mutta jos ajatuksena ei olekaan löytää ainoaa oikeaa tulkintaa vaan vain lisätä selityssekametelisoppaan vielä yksi "mahdollinen" tulkinta, niin markkinat ovat toki avoimet.
|
|
|
|-

| ''Pt''-referaatti: "Tässä '''J. Salehammer'''in, huomattavan evankelikaalisen Vanhan testamentin tutkijan, esiin tuomassa kannassa ajatellaan, että {{rp|1. Moos. 1:1}} kertoo maailman luomisesta ja {{rp|1. Moos. 1:2-2:4a}} maan valmistamisesta (Eedenin puutarha/luvattu maa) <ref name="GenUnbound" />."
| Onko tässä nyt muuta omaperäistä ajatusta kuin aukkotulkinnan kutistaminen siihen, että toisen jakeen "autio ja tyhjä" ei olisikaan koskenut muuta kuin tulevaa Eedenin aluetta? Kannattaako joka kirjan sisällöstä tehdä oma vaihtoehtoinen tulkintamallinsa?
|
|
|

|-
| 1.Moos. 1 Raamattu käyttää päivä-sanaa kuvaamaan myös ajanjaksoa. Saarn.
| Tarkempi viite puuttuu. – Juuri siksi, että samalla ilmaisulla on useinkin monia merkityksiä ja merkitysvivahteita, sanat olisi aina tulkittava ja käännettävä ''asiayhteydessään''. Ajatus, että kääntäjällä/selittäjällä olisi vapaa valta valita sanakirjasta kussakin kohdassa, mikä merkitys vain itseä eniten sattuu miellyttämään, on tuttu Jehovan todistajien toiminnasta ja sopisi minusta jättääkin sinne.
|
|
|

|-
| 1.Moos. 1 ”Tuli ehtoo, tuli aamu, n:nnäs päivä”
| Tämän ilmaisun mahdollinen epäkonkreettinen käyttöesiintymä on yhä Raamatusta löytämättä, vrt. Hoos.6:2:een liittyvä aiempi kommentti.
|
|
|

|-
| 1.Moos. 1 Päivästä puhutaan ennen kuin aurinko ja kuu tehty tai näkyvissä.
| Tätä voi verrata Ilmestyskirjaan, jossa taaskin puhutaan valosta, vaikka meidän fyysistä aurinkoamme ei enää ole.
|
|
|

|-
| Kirjaimellinen ehtoo ja aamu, auringon merkitsemä tulkinta päivälle ehkä hankala. Toisaalta ”Jumalan henki valaisi”.
| Heti löytyi mahdollinen selitys, itse teksti ei siis vaadi kuvaannollista tulkintaa.
|
|
|

|-
| Auringon ''et al.'' tekoa tarkoittava hebrean sana voidaan kääntää myös esiin tuomisena. Alkoivat näkyä 4. päivänä.
| Vertaa tätä siihen, että Jumala lepäsi teoistaan 7. päivänä. Mikä tässä tapauksessa olisi ollut 4. päivän suuri Jumalan teko, johon lepo vertautuu; ja mistä nämä taivaankappaleet olisivat alun perin saaneet syntynsä, ja miksi ne eivät olisi sitä ennen näkyneet maahan?
|
|
|

|-
| 1.Moos. 2 6. päivä Aatami tekee paljon hommia
| Tosi on. "Uudet luudat lakaisevat hyvin."
|
|
|

|-
| 1.Moos. 1 Sukuluetteloiden pituus: Yleensä OEC laittavat pitkät iät 1.Moos. 1 yhteyteen, eivät sukuluetteloiden aukkoihin, mutta taipumusta on venyttää sukuluetteloitakin.
| Tämän voisi lukea synnintunnustuksena: tendenssi näkyy kauttaaltaan – Jumalan voimaa vaihdetaan ihmisten viisauteen, aina kun tilaisuus äkätään ja minkä verran vain ehditään.
|
|
|

|-
| Toisaalta tekstin mukaankin luetteloissa on aukkoja.
| Minkä tekstin mukaan? – Jos nimenomaan 1.Moos:n sukuluettelot ovat totta, ne antavat myös kuluneen kokonaisajan: Jos on ''totta'', että "MM:lle syntyi" NN MM:n ollessa '''''k''''':n vuoden ikäinen, on ''kuluneen kokonaisajan kannalta'' aivan samantekevää, oliko MM NN:n isä, isoisä vaiko muu esi-isä suoraan ylenevässä polvessa.
|
|
|

|-
| Nooan tulva: vedet kaikkien vuorien yli tulkitaan paikallisena tulvana, koskien sitä aluetta jolle ihmiset olivat levittäytyneet. Vrt. ”kaikki maa verolle”
| Tulkinta vaikuttaa sekä tekstiyhteyteen että fysiikan lakeihin nähden mahdottomalta. Jos Jumala olisi tyytynyt pelkkään paikallistulvaan, koko arkki-idea yksityiskohtaisine rakennusohjeineen ja eläinten sinne kaksittain johdattamisineen olisi ollut turhan työn tekemistä ja teettämistä, kun Nooa perhekuntineen olisi hyvin voinut pelastautua jalkapatikassakin<ref>kuten vaikkapa Mooses faaraota ja Joosefin perhekunta Herodesta</ref>. – Mitä veronkannon alaan tulee, niin sen voi käsittää niinkin, että Augustus kyllä ''halusi'' panna verolle ''kaiken maanpiirin'' ihan nykyaikaisessakin merkityksessä, mutta ''onnistui'' toteuttamaan aikeensa vain niiltä osin kuin pystyi käyttämään siihen voimakeinoja, ts. vain Rooman valtakunnan alueella. Toinen käsitystapa on se, että Augustus oli ylpeydessään sitä mieltä, että Rooma oli jo valloittanut kaiken valloittamisen arvoisen, niin ettei ulkopuolelle jäänyt käytännössä mitään mainittavaa; tai sitten ideana saattoi olla, että valloitetaan ja verotetaan aivan kaikki, mutta aloitetaan veronkanto jo valmiiksi valloitetuilta alueilta. Joka tapauksessahan kyseessä on Augustuksen käskyn referointi: teksti kertoo, mitä Augustus ''määräsi'', ei sitä, mitä hän ''sai aikaan'' (paitsi Palestiinan provinssissa). Kaikki-sanan normaalimerkityksestä ei tässäkään siis tarvitse katsoa tingityn.
|
|
|

|-
| Nooan tulva: Arkkiin "kaikkia eläimiä": 'vain karjaeläimiä tai paikallisia lajeja'
| Tyypillistä, ettei edes osata sanoa, kumpia. Kun tulkinta irtoaa tekstistä, kysymykset jäävät ilmaan. Karjaeläimet tai paikalliset lajit olisi kaiketi voitu kuljettaa Nooan mukana pakoon maata myöten hyvissä ajoin etukäteen. Siksi toisekseen maapallolla on joka tapauksessa ehtinyt tapahtua lukuisia sukupuuttoja, joten jonkin paikallisfaunan keräily Jumalan erityiskäskystä jonkin yhden paikallistulvan yhteydessä ja sitä koskevan kertomuksen tallettaminen kaikkia tulevia sukupolvia varten vaikuttaisi varsin oudolta sekin. – Linnut muuten mainitaan tekstissä erikseen ja kaikkien lajien mukaantuloa aivan erityisesti toistoilla korostetaan, joten jos tällainen "selitys" hyväksytään, niin ovet avataan jokseenkin täydelliselle tulkintamielivallalle kautta koko Raamatun. Liekö tarkoituskin?
|
|
|

|-
| Kuolema ennen lankeemusta? Kuoleman tulo lankeemuksessa ei ratkaise pahan ongelmaa mutta tekee ''free will'' -puolustuksen konkreettisemmaksi.
| Jos mitään isompaa ei ole tapahtunut sitten luomisen, niin koko evankeliumi on turha<ref>"Jos Jeesus on vastaus, niin mikä on kysymys?" -kysymys jää tällöin vaille tyydyttävää vastausta.</ref> ja islam on kokonaisuutena katsoen kristinuskoa järkevämpi vaihtoehto: Allahhan se juuri halusikin olennaisesti sitä, mitä me nyt itsessämme ja ympärillämme näemme<ref>varsinkin tietysti ''jihad''-iskuja, mutta myös yleisesti ihmisen heikkoutta hyvän tekemiseen, alttiutta pahaan, sairauksia, sotia, kärsimystä, kuolemaa jne. – tässä mielessä islamin apologia on lähtökohtaisesti helppoa, kun ei tarvitse koettaa selittää kärsimyksen ongelmaa muulla kuin että Allah nyt vain on tahtonut ja tahtoo mm. kärsimystä, ja viisainta alistua tähän, ellet ehkä tahdo, että hän (tai vähintäänkin hänen ''umma''nsa) rupeaa tahtomaan sitä lisää myös henkilökohtaisesti sinulle.</ref>, Raamatun Jumalalle sen sietäminenkin, hyväksymisestä puhumattakaan, sitä vastoin tuntuu olevan kovin vaikeaa, jopa mahdotonta, ja juuri tähän koko kärsimyksen ongelma ''teoreettisesti'' perustuukin: Miten voi tai voisi olla olemassa sekä Raamatun täydellisen hyvä, pyhä ja kaikkivaltias Jumala että tällainen viheliäinen maailma? – Sekä naturalismin että islamin vastaus tähän kysymykseen onkin, ettei mitenkään.
|
|
|

|-
| Adam tiesi mitä kuolema tarkoittaa ja varmaankin kasveja, viruksia ja bakteereja kuoli paratiisissa, ehkä isompiakin eliöitä. Luomakunta kirottiin lankeemuksessa mutta teksti ei sano, että kuolema tuli koko luomakunnalle lankeemuksen yhteydessä, ihmiselle tuli.
| Mekin tiedämme ihan riittävän hyvin, mitä helvetti<ref>Ilm.: "toinen kuolema, tulinen järvi"</ref> tarkoittaa, vaikkemme ole sitä nähneet emmekä kokeneet – ja juuri siksihän toivomme vastakin siltä välttyvämme. – Moraalisessa mielessä ongelmana ei ole solujen tai kasvien<ref>Jeesuskin kirosi hedelmättömän viikunapuun.</ref> vaan ''tajuisten elämänmuotojen''<ref>Vrt. Bileamin aasi: kertomushan nimenomaan osoittaa, että kyseisessä tilanteessa Bileam oli tehnyt väärin lyödessään aasiaan, joka Bileamin oikutteluksi tulkitsemalla käyttäytymisellään oli itse asiassa pelastanut isäntänsä hengen.</ref> kärsimys ja kuolema, joskaan itse tekstissä ei ole mitään, mikä antaisi ymmärtää, etteikö lankeemuksella ja siitä aiheutuneella kirouksella olisi ollut vaikutusta myös kasveihin ja yksisoluisiin. – Löytyykö tekstistä kuvaus jonkin tajuisen eliön kuolemasta ennen kirousta? Miksi teksti korostaa kasvissyönnin olleen alun perin yksinomainen ravintoratkaisu? Miksi samaan asiaan palataan Raamatussa tuonnempanakin, esim. Jesajan kirjan kuvauksessa Jumalan pyhästä vuoresta, jossa ei tehdä pahaa eikä vahinkoa, eläintenkään kesken?<ref>Nykyiselläänhän eläinten keskinäiskäyttäytyminen voi tuottaa henkistä pahoinvointia [http://www.guardian.co.uk/world/2012/jun/09/sex-depravity-penguins-scott-antarctic?CMP=twt_fd tutkijoillekin].</ref> – Kun Raamattua tahdotaan oikeasti ymmärtää, tulee antaa tajuntansa avartua niihin suuntiin, joihin teksti näkyy viittaavan, vaikka jo etukäteen onkin selvää ja ilmeistä, ettemme tässä elämässä voi läheskään kaikkea käsittää. – Keskeisimpänä tässä kohdin voi silti kyllä pitääkin sen myöntämistä, että ''ainakin'' ihmiselle kuolema tuli lankeemuksen yhteydessä ja lisäksi koko luomakunnalle ''jokin'' siihen liittyvä olennainen, yhä jatkuva kirous. Näitä seikkoja voi sitten tältä pohjalta jatkotutkia Raamatun valossa ja sikäli oikealla tiellä kulkien, ettei ''jo tehtyihin'' tulkintalinjauksiin pitäytyminen estä oppimista Jumalan Hengen johdossa "kaikkeen totuuteen". Tässä mielessä onkin parempi olla "rehellisesti epävarma" kuin "epärehellisesti tai ennenaikaisesti varma", mutta yhtä kaikki oikea kristitty nimenomaan ''pyrkii varmuuteen'', sillä "Pyhä Henki ei ole skeptikko" ('''Luther''').
|
|
|

|-
| Matt ”alussa Jumala loi heidät mieheksi ja naiseksi.”: ”Alussa” voi viitata ihmiskunnan alkuun.
| Nämä selitykset ovat kohta kohdalta informaatiota tuhoavia: Jos esim. "alussa" tässä yhteydessä viittaisi (vain) ihmiskunnan alkuun, se olisi täysin tyhjänpäiväinen lisäys tekstiin – ei kai kukaan olisi voinut luulla, että ihminen luotiin vasta olemassaolonsa keskivaiheilla tai loppupuolella! Samalla menetetään konkreettinen yhteys Vanhan testamentin ja koko Raamatun avaavaan alussa-sanaan ikään kuin Jeesus ei olisi selittänyt ja soveltanut konkreettista luomiskertomusta vaan "jotain muuta erilaisiin ja eriaikaisiin alkuihin liittyvää näkemystä". Lisäksi "voi viitata" tekee asian vieläkin sotkuisemmaksi: ensin oli poistettu informaatio ja nyt sitten vielä metainformaatiokin. Loppujen lopuksi tämä selitys sanoo siis suurin piirtein seuraavan: "''Ehkä'' tässä ei olekaan kysymys luomakunnan alusta vaan jostain muusta." Kun tällainen väittämä ei sulje mitään mahdollisuutta pois, siitä ei voi oppiakaan yhtään mitään, ts. ''käsiteltävän tekstin sisältämä informaatio'' on täysin kadonnut matkan varrelle, ja jäljellä oleva informaatio kertoo vain ''selittäjien epävarmoista mietteistä'', '''ei''' tekstin sisällöstä.
|
|
|

|-
| 7. päivä ei ole päättynyt? Hebr 4
| Niin: "?"! – Mikä kohta tekstissä sanoo, ettei se olisi päättynyt? Mikä kohta tekstissä edes ottaa esille kysymyksen siitä, josko se ehkei olisikaan päättynyt? – Tekstihän systemaattisilla toistoilla päinvastoin oikein erityisesti korostaa, että sen tarkoittama "päivä" on nimenomaan yhden pimeän ja sitä välittömästi seuraavan valoisan aikajakson muodostama kokonaisuus, ihan niin kuin heprean ''jom''-sana normaalimerkityksessään muutoinkin edellyttää. Tämän "rautalangasta väännetyn" tulkinta-avaimen "unohtuminen" erinäisiltä selittäjiltä ei tosiaankaan ole tekstin vika.
|
|
|

|-
| Ps 90:4 Jumalan päivä eri kuin meidän.
| '''''Non sequitur!''''' Tekstissä ei ole sentapaisen ajatuksen häivääkään! Taas yritetään käyttää Raamattua hävittämään Raamatun sisältämä informaatio! Jos tämä olisi totta, mikään Raamatun ajanmäärityksistä ei antaisi mitään tietoa "meidän" aikamääristämme. – Tosiasiassahan teksti '''ei''' sano, että Jumalan päivä on tuhat vuotta, vaan välissä on aivan olennaisen tärkeä ja informatiivinen '''kuin'''-sana. – Ajatus ei siis ole ollenkaan vaikeatajuinen: Jumalan iankaikkisuus konkretisoituu siinä, että meidän kannaltamme pitkä aika on hänen mittakaavassaan lyhyt – ei siinä mielessä, että siinä olisi eri määrä päiviä tai vuosia, vaan että tuhansien vuosien kuluminen vaikuttaa Jumalan toimintamahdollisuuksiin yhtä vähän kuin muutaman päivän ajanjakso ihmisen. Tätä voisi verrata siihen, jos otetaan vaikkapa jokin päivänkorento, joka elää vain päivän sukukypsänä, lentokykyisenä korentona eikä edes syö sinä aikana mitään. Voisimme nyt verrata tätä ihmisen täysi-ikäisenä elämään aikaan, pyöreästi 60 vuoteen, ja sanoa vaikkapa, että ihmiselle 60 vuotta on kuin päivänkorennolle yksi päivä, siis koko aikuinen elinikä. Tässä ei ole mitään ajatusta siitä, että "päivänkorennon päivät" olisivat eripituisia kuin "ihmisen päivät", vaan että päivänkorennon on ehdittävä koko aikuinen elämänsä yhdessä päivässä, kun taas ihminen voi suunnitella viikon, kuukauden tai vuoden päähän. Jumalalla on ihmisen ajalliseen elämään nähden vielä suurempi pitkäjänteisyys kuin ihmisellä päivänkorentoon verrattuna. Jokainen kielitajuinen lukija ymmärtää tämän, mutta tarpeeksi vahvat teologiset tendenssit sokaisevat näemmä kielitajunkin.
|
|
|

|-
| Asia voidaan jättää todennäköisyyksien perusteella auki, koska kyseessä ei ole pelastuskysymys eli ei ole suurta riskiä, mikäli päätöstä ei tehdä välittömästi. Raamattuhan antaa meille ”kaiken mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan” ja tietysti muutakin. Kysymys maapallon iästä kuuluu tuohon muut-ryhmään, ellei siitä tehdä pelastuskysymystä.
| "Joka rikkoo yhtä kohtaa vastaan, on syypää kaikissa kohdin." – ''Ct'':n mukaan Raamatun totuutta on puolustettava aina ja kaikissa kohdissa, ja innokkaimmin juuri siinä kohdassa, johon epäilys kulloinkin kohdistetaan. Tämä johtuu mm. siitä, että ihmisjärki on langenneena aina lähdössä Raamatun tekstin antamasta informaatiosta seuraamaan "ei suinkaan Jumala ole todella sanonut/tarkoittanut näin" -houkutusta. Tätä tapahtuu itse kullekin toistuvasti, mutta ''ct'' auttaa tunnistamaan ja korjaamaan tilanteen.
|
|
|

|-
| Todennäköisyydet<ref>Tässä käytetään subjektiivisia todennäköisyyksiä, jotka kuvaavat henkilön "uskomuksen astetta", ja kukin lukija onkin vapaa arvioimaan kyseisten kantojen kunkin kysymyksen yhteydessä saamia arvoja omaa ymmärrystään parhaiten vastaavalla tavalla. Esim. concordia-teologian kannattajien arviot poikennevat keskimäärin varsin selvästi talukossa esitetyistä, eikä kyseessä puolin tai toisin tarvitse silti olla mielivaltainen "mutu" vaan omiin lähtökohtiin ja perususkomuksiin pohjautuvanakin huolellisesti harkittu ja mielekkäästi perusteltu arvio. Koska nämä todennäköisyydet koskevat nimenomaan sitä, miten hyvin jokin tietty seikka selittyisi, ''jos'' jokin selitysvaihtoehto olisi totta, eikä sitä, miten todennäköisesti kukin vaihtoehto lähtökohtaisesti on totta (tässä on oletettu yhtä suuri lähtökohtainen todennäköisyys, mutta sekin voitaisiin valita toisin), lisätyt todennäköisyydet eivät ole suoria kannanottoja eri vaihtoehtojen puolesta tai niitä vastaan, ja koko menetelmän hyödyllisyys perustuukin osittain siihen, että näin menetellen sitä voidaan käyttää suhteellisen tasapuolisesti avoimessa keskusteluavaruudessa, jossa keskenään erimieliset tahot voivat vapaasti vaihtaa ajatuksia.</ref> perustuvat kannan sisäiseen ennusteeseen eli siihen, miten todennäköistä kannan perusteella kyseinen havainto Raamatusta tai luonnosta on. Todennäköisyydet tässä ovat suuntaa antavia arvioita ja henkilön taustaymmärryksestä riippuvaisia. Niitä muuttavat se, kuinka varmana henkilö pitää tämän hetken tietämystämme. Jos esimerkiksi ajattelemme, että tällä hetkellä tiedämme 80% kaikesta tieteellisestä tiedosta, voimme pitää sitä, ettei kanta pysty selittämään mittaustulosta, suurena ongelmana ja siten todennäköisyyttä pienenä. Mikäli ajattelemme, että tiedämme 20% kaikesta tiedosta, kannan ongelma nykytietämyksen kanssa ei tee kannasta kovin epätodennäköistä. Asia ei ole kovin yksinkertainen, voidaan toki olettaa, että jatkotutkimus ei tule olemaan paljonkaan ristiriidassa nykyisten teorioiden kanssa, jolloin nykytietämykseen voitaisiin luottaa aika paljonkin. Mutta tämä on vain oletus ja hyvinkin tapauskohtainen, riippuen siitä, kuinka paljon ja kuinka välitöntä tietoa tapauksessa käytetään ja kuinka paljon teoreettisempaa tietoa ja taustaoletuksia tapaus käyttää.
| Perususkomusnäkökulmasta kysymystä ei voine paketoida noin yksinkertaisiin prosentteihin, vaan on syytä analysoida, mitä uskomusjärjestelmää seuraten johonkin käsitykseen on tultu. Vaikka meillä olisi koko maailmankaikkeuden nykytilaa koskeva kattava data-aineisto (mikä tietenkin on mahdotonta), emme ilman ulkopuolisia uskomuksia ja oletuksia saisi siitä vielä minkäänlaista arviota siitä, mikä on tämän systeemin tai sen osien ikä. Perususkomuksia taas ei voi jälkikäteenkään oikeiksi todistaa, vaan ne ovat mukana jo tutkimusta suunniteltaessa, sitten sitä suoritettaessa ja jäävät vielä pysyvästi tutkimustuloksiinkin. Jotta niitä ylipäänsä voisi jotenkin järkevästi kontrolloida ja perustella, on oltava jokin sellainen kriteeri, jonka katsotaan pysyvän luotettavana tutkimustiedosta riippumatta. Naturalisteille se on "tieteen metodi" eli itse (metodologinen) naturalismi, ''ct'':lle Raamattu sellaisenaan, siis järjen näpelöimättömänä kaikkitietävän, kaikkivaltiaan ja ehdottoman luotettavan Jumalan sanallisena ilmoituksena, jota ilman olemme ja pysymme hengellisessä pimeydessä. – ''Ct''-kanta ei sinänsä selitä havaintoja. Sen sijaan se asettaa kyseisen uskomusjärjestelmän puitteissa sallituille selityksille normatiiviset reunaehdot. Selityksessä on näet aina käytettävä joitain muitakin perususkomuksia kuin pelkkä ''ct'', ellei sitten tahdota tyytyä ns. "''God did it''" -selitykseen. Tämähän on kyllä perimmältään oikea selitys,<ref>Naturalistien "''goddidit''-irvailuihin" voi aina mielessään vastata: "Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa!"</ref> mutta lisäoletukset voivat antaa mahdollisuuden [[John Hartnettin kosmologinen malli|yksityiskohtaisempaan mallinrakenteluun]], mitä luonnontieteissä yleensä nimenomaan syystäkin tavoitellaan. – Aivan vastaavasti toimii muuten myös metodologinen naturalismi: sehän ei sinänsä selitä mitään <ref>"Kaikelle havaitulle kannattaa etsiä luonnollisia selityksiä vaikka loputtomiin, sillä luonnollinen selityshän voi aina olla olemassa, vaikkei sitä vielä olisi löydettykään, eikä sitä ainakaan etsimättä kyllä varmaan koskaan löydettäisikään, mikä olisi vahinko, jos se nimittäin on olemassa, mitä mahdollisuutta ei milloinkaan voi täysin sulkea pois, koska emme vielä nyt emmekä varmaan koskaan myöhemminkään tiedä kaikkea; yliluonnollisten selitysten hyväksyminen voisi sen sijaan heikentää pyrkimyksiä luonnollisten selitysten etsintään, mikä edelläsanotusta syystä olisi paha asia, joten yliluonnollisia selityksiä ei saa hyväksyä ainakaan mahdollisiksi tieteellisiksi selityksiksi" -ajatus ei itsessään ole yhtään minkään luonnontieteellisen asiaintilan mahdollinen selitys.</ref>, mutta antaa selittäjille periaatteessa täysin joustamattomia reunaehtoja, joiden ulkopuolella toimimista ei hyväksytä oikeaksi tutkimukseksi.
|
|
|

|}

==Viitteet==
{{Viitteet}}

[[Luokka:Raamattu]]
[[Luokka:Luomisoppi]]

Maailman ikä – teologinen näkökulma

2013-03-06T15:58:05Z

Ari: /* Perustelut puolesta */

Tämän tekstin tavoite on esitellä ja verrata näkyvän universumin (maailmankaikkeuden) ja maapallon ikää koskevia erilaisia raamatuntulkintoja. Tulkintamalleja voi verrata sekä Raamatun tekstien että [[Maailman_ikä_-_tieteellinen_näkökulma|luonnontieteellisten havaintojen]] perusteella. Tässä siis keskitytään Raamatun tekstien perusteella vertaamiseen.

==Ensimmäisen Mooseksen kirjan kahden ensimmäisen luvun tekstiin liittyviä huomioita==

===Jae 1===
{{rp|1. Moos. 1:1}}
'''Kaikkeuden luominen tyhjästä eli olevaiseksi luodun asettaminen pelkän olemattomuuden sijaan'''

====Yhtenäinen kertomus====
Teksti tulee ymmärtää juuri niin kuin se on kirjoitettukin. Tässä kohtaa Raamattu kertoo kaiken olevaisen alusta. On syytä huomata, että aikakin on luotu entiteetti, ja kysymykseen "mitä oli ennen alkua" löytää vastauksen evankeliumista Johanneksen mukaan {{rp|Joh. 1:1-3}}, jossa kuvataan ''ikuisuutta''.

====Aukkotulkinta====
Jotkut nykyajan kommentaattorit ovat kyseenalaistaneet tämän tekstin ''ex nihilo'' -tulkinnan eli tyhjästä luomisen. Sen sijaan he tahtovat tulkita 1. jakeen "kun alussa Jumala loi...", siis että maailma olisi tosin ollut olemassa mutta vain autiona ja tyhjänä aina siihen asti, kun Jumala "alussa" aloitti työnsä.

Itse teksti ei kuitenkaan viittaa tähän vaan tarkoittaa selvästi ei-mistään luomista.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = The Doctrine of Creation, part 2 | Osoite = http://www.reasonablefaith.org/site/PageServer?pagename=podcasting_main#defenders | Viitattu = 5.4.2009 | Selite = | Tekijä = William Lane Craig | Julkaisija = Reasonable Faith | Ajankohta = 8.9.2008}}</ref> <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Claus Westermann | Nimeke = Genesis | Julkaisija = Continuum | Vuosi = 2004 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = ISBN 978-0567043900}}</ref>

Joidenkin selittäjien mukaan hepreankielisen alkutekstin rakenne viittaa siihen, että 1. jae on taustainformaation antava johdanto jatkolle. Tätä on haluttu käyttää perusteluna sille, että teksti sallisi ajallisen aukon jakeeseen 2 mentäessä.

Väitteen ymmärtämiseksi pitää tietää jotain heprean kielen verbitaivutuksesta: toisin kuin indoeurooppalaisissa kielissä (esim. englanti, ruotsi, saksa, ranska, venäjä) ja suomessa, heprean verbitaivutus ei perustu tapahtumien ajankohta-informaatiota välittävään ''tempukseen'' vaan lähinnä tekemisen tapaa ilmaisevaan ''aspektiin''. Niinpä verbimuodot kertovat pikemminkin toiminnan lopputuloksen (jäi/jää kesken – oli/on vielä kesken, mutta yhä tekeillä – tuli/tulee aivan valmiiksi – toiminta oli/on niin voimaperäistä, että tulos ylitti/ylittää tavanomaisen valmiiksi saamisen -tyyliin) kuin sen alkamis- ja päättymisajankohdan kerrontahetkeen verrattuna.

Aukkotulkinta-ajatus siis menee siihen malliin, että koska heprean verbimuodoista ei voi päätellä tapahtuma-ajankohtia, niin tulkitsijalle jää vapaus kuvitella paljonkin historiaa sellaisiin kertomuksen "rivinväleihin", joihin hän pystyy mielestään riittävän perustellusti sijoittamaan sen rakenneosien tähän tarkoitukseen soveltuvan tyyppisen saumakohdan. Tarkemmin sanoen tekstissä halutaan nähdä seuraavantyyppinen ajatus: "Alussa Jumala oli luonut taivaan ja maan. Toisesta jakeesta alkaen kerrotaan, mitä paljon myöhemmin tapahtui. Nämä myöhemmät tapahtumat alkoivat siitä, kun maa tuli autioksi ja tyhjäksi jne."

Vaihtoehtoja on tässä siis kaksi:
# Raamattu alkaa yhtenäisellä luomiskertomuksella, joka kuvaa havaitsemamme todellisuuden alkuvaiheet Jumalan vaiheittaisen toiminnan tuloksina. Toinen jae alkaa siitä, mihin ensimmäinen päättyy.
# Aukkotulkinta: Ensimmäinen jae on pelkkää taustatietoa, ja vasta toinen jae aloittaa varsinaisen kertomuksen. Tässä tapauksessa luomiskertomusta ei itse asiassa olisi tekstissä lainkaan.
(Alkutekstissä ei ole jakeita eikä siis jaerajojakaan, mutta myöhemmin lisättyä jaejaottelua on edellä käytetty tekstinosien nimentään kuten yleensäkin on tapana.)

===Jae 2===
{{rp|1. Moos. 1:2}}-13

====Aukkotulkinta====
Maapallon muokkaaminen sekaisesta (sana tarkoittaa asumattomaksi kelpaamaton hukkamaa, ei täysin kaoottinen) tilasta.

====Yhtenäinen kertomus====
Universumin muokkaaminen 1. jakeessa kuvatun alkuluomistapahtuman jälkeisestä tilasta, jossa jo on kaikki ainekset Jumalan tarkoitusten toteutumiseksi, mutta mitään ei vielä ole viimeistelty tarkoitustaan vastaavaan tilaan. Tilanteen "sekaisuus" siis muistuttaa tilannetta rakennustyömaan avautuessa: kaikki rakennustarpeet ovat vasta väliaikaisilla paikoillaan, mutta koko tilanne on rakennusmestarin hanskassa eikä siis millään muotoa täysin kaoottinen.

===Jae 14===
{{rp|1. Moos. 1:14}}
Aurinko, kuu ja tähdet
Jae 14

====Aukkotulkinta====
Teksti ei edellytä sitä, että tässä luodaan taivaankappaleet, vaan ilmaisu on erilainen kuin ympäristössä ja pikemminkin viittaa siihen, että niitä aletaan käyttää päivien ja öiden erottamiseen.
<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = The Doctrine of Creation, part 3 | Osoite = http://www.reasonablefaith.org/site/PageServer?pagename=podcasting_main#defenders | Viitattu = 5.4.2009 | Selite = | Tekijä = William Lane Craig | Julkaisija = Reasonable Faith | Ajankohta = 15.9.2008}}</ref>
<ref name="GenUnbound">{{Kirjaviite | Tekijä = John Sailhammer | Nimeke = Genesis Unbound: A Proactive New Look at the Creation Account | Julkaisija = Multnomah Books | Vuosi = 1996 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = ISBN 978-0880708685}}</ref>

{{rp|1.Moos. 1}} luomista tapahtuu tekemällä ja sanomalla. Jumala tekee sanomalla, ja sitten ehkä kirjoittaja kommentoi miten se tapahtuu. Esim. jakeet 11 ja 12. Jae 16 lienee siis kommentaari jakeeseen 15.

Eli 4. päivänä ei ehkä luoda taivaankappaleita vaan niille annetaan tarkoitus (aikojen osoittaminen), vastakohtana niitä palvoville ympäröiville pakanakulttuureille, ja todetaan että Jumala on tehnyt ne.

====Yhtenäinen kertomus====
'Luoda'-verbiä käytetään käsiteltävässä tekstijaksossa kaikkiaan vain kolmessa yhteydessä: maailman, elävien olentojen ja ihmisen alkuperästä puhuttaessa. Tämä selittyy siten, että nämä kolme olevaisuuden "tasoa" (aineellinen maailma, biologinen elämä ja ihmispersoonat) poikkeavat toisistaan niin perusteellisesti, että niihin ja vain niihin liittyy "tyhjästä esiin kutsumisen" järisyttävä ajatus.

Inhimillisessä mittakaavassa mitä valtavimpien taivaankappaleiden aikaansaamiseen sen sijaan riittivät laadullisesti yksinkertaisemmat jo luodun materian siirrot paikasta toiseen, joten vaikka taivaankappaleet tässä vaiheessa näin tehtiinkin, mitään laadullisesti uutta ei siinä silti kutsuttu olemattomuudesta olemaan, vaan taivaankappaleiden toiminta (kuten vetovoima, liiketila ja mahdollinen säteily) perustuvat suoraan jo aiemmin luodun todellisuuden (kuten ajan, tilan, aineen ja energian) ominaisuuksiin.

[[luominen raamatussa| Luomiseen liittyviä raamatunkohtia]]

==Maapallon ikään liittyvät tulkinnat==

Alla on tiiviisti esitetty yleisimmät tulkintakannat vahvuuksineen ja heikkouksineen.
Esitys perustuu osittain Yhdysvaltain presbyteerikirkon (''Presbyterian Church in America'', PCA) asettaman työryhmän [http://www.origins.org/articles/00site_pcareport.html selontekoon].

===24h päivän "kirjaimellinen" tulkinta===
Luther nosti tämän kannan voimakkaasti esiin irtisanoutuen päättäväisesti siihen mennessä yleisiksi käyneistä kuvaannollisista selitysmalleista. Se on esim. Yhdysvaltain tunnustuksellis-luterilaisten kirkkokuntien ja vaikkapa Pieperin dogmatiikan käsitys.
Modernilla ajalla tätä tulkintakantaa ovat edustaneet myös adventistit, ja sitä popularisoivat Morris ja Whitcomb ''The Genesis Flood'' -teoksessaan.

====Perustelut puolesta====
*Päivä-sanan (hepr. ''yom'') suoraviivaisin tulkinta on normaali 24h päivä. Jotkut ovat esittäneet, että Raamatussa on luomiskertomuksen lisäksi muitakin kohtia, joissa samaa sanaa tulkitaan käytetyn tarkoittamaan pidempää ajanjaksoa. Tämä pitää paikkaansa, mutta KAIKKIALLA Raamatussa, missä on käytetty päivä sanaa numeron kanssa, se tarkoittaa kirjaimellista 24h päivää. Kukaan ei siis väitä, etteikö heprean sana ''yom'' '''voisi tarkoittaa''' myös määräämätöntä ajanjaksoa, mutta kaikkialla (muualla) Raamatussa missä ''yom''-sanaan on yhdistettu numero, se tarkoittaa normaalia vuorokautta.
*Luomiskertomus on Raamatun ensimmäinen kertomus ja sen aiheena on nimenomaan Jumalan sellainen toiminta, joka kertomuksen itsensä mukaan on tullut valmiiksi ja päättynyt. Siksi siinä kerrottujen tapahtumien uniformitarianistinen kritiikki ("sellaista, mitä ei nykyään tapahdu, ei ole koskaan voinut tapahtua") on tekstinvastainen. Kun kaikkivaltias Jumala on tahtonut sitoa kertomansa teot ajallisiin kehyksiin, kenellä on oikeus sanoa, että nämä kehtykset eivät sisällä mitään informaatiota tapahtumien kestosta (vaan enintään niiden järjestyksestä)?
*"Jumalan Sana on luotettavampi kuin ihmisten käsitykset, joten modernia tiedettä ei pidä käyttää tekstin tulkinnan apuna."

====Perustelut vastaan====
*Vaikka Jumalan Sana on luotettavampi kuin ihmisten käsitykset, jokainen tekstin tulkinta, myös äskettäisluomistulkinta, on ihmisten käsitys. Tämä ei tarkoita relativismia, vaan sitä, että tulkintoja tulee verrata aineiston perusteella. Sekä teksti että luonnontieteelliset mittaukset voidaan ottaa Jumalan ilmoituksena (erityinen ja luonnollinen ilmoitus, kuten teologiassa on aina ajateltu). Luonnontieteellistä aineistoa siis voidaan ja on suositeltavaa käyttää ihmisten tekstitulkintojen arvioinnissa. Tällöin on kuitenkin muistettava, että myös kaikki luonnontieteelliset johtopäätökset ovat ihmisten tulkintaa mittaustuloksista eikä niihin pidä luottaa liian naiivisti.

====Vastaperustelujen vastaperustelut====
(Vaikka yksi entry /kanta pitäisi riittää, perustelujen tulisi puolin ja toisin olla luettavissa ja hyväksyttävissä kyseisen kannan puolesta puhuviksi näkökannoiksi, vaikka niiden painoarvosta oltaisiin kuinkakin eri mieltä. Siksi tässä artikkelinlaadinnan vaiheessa tähän on lisätty selitys siitä, miksi edelläolevat vastaperustelut näyttäisivät olevan korjaamisen tarpeessa.)

*Ajatus, jonka mukaan jokainen tekstin tulkinta olisi ihmisten käsitys siinä mielessä, että se olisi '''vain''' ihmisten käsitys, vaikuttaa epäraamatulliselta. Esim. käsitys/tulkinta, jonka mukaan Uuden testamentin ilmoittama Jeesus Nasaretilainen on Vanhassa testamentissa luvattu ja ennustettu Messias, on kristillisen näkemyksen mukaan ainoa oikea tulkinta tästä kysymyksestä, ts. sen kieltäjiä emme voi pitää uskonveljinämme, vaikka he muuten miten paljon hyvänsä vakuuttelisivat vilpitöntä haluaan pätevään raamatuntulkintaan.

*Kun siis osa käsityksistä on vain ihmisen käsityksiä, osa taas niitä käsityksiä, joiden syntymiseksi, vahvistumiseksi ja säilymiseksi Jumala on Raamatun meille antanutkin, eron tekeminen näiden välillä on periaatteessa välttämätöntä ja oikeaan rajanvetoon pyrkiminen käytännössä velvoittavaa. Siksi jää epäselväksi, mitä vastaperusteluiden aloitusvirke oikeastaan merkitsee. Ne käsitykset, joita ihmisillä on, ovat tietysti ihmisten käsityksiä, mutta entä sitten?

*Jos edelliskysymyksen vastaus olisi, että kaikki ihmisten käsitykset ovat yhtä epäluotettavia, se jos mikä nimenomaan merkitsisi relativismia ja itse asiassa koko ilmoitusajatuksen kieltämistä: Jumala tosin ilmoitti itsensä, mutta mitään ei silti tullut ilmeiseksi. Valaisematon säteilyenergia ei ole valoa eikä mitäänsanomaton teksti ilmoitusta. Jos taas teksti on selvä, siihen perustuva käsitys ei nimenomaan ole ihmisten käsitys siinä merkityksessä, jossa nämä asetetaan luotettavuudeltaan Jumalan Sanan alapuolelle. Kun ihminen tunnustaa Jumalan Sanan totuuden, hänen suussaan ei Raamatun mukaan ole ihmisen käsitys, vaan Jumalan Sana.

*Totta kai on selvää, että tulkintoja tulee verrata aineiston perusteella, mutta tämä ei ole mikään kirjaimellisen kannan vastaperustelu tai sellaisen osa. Kirjaimellisen kannan perusteluhan on nimenomaan se, että se on tekstinmukainen ja tekstinmukaisin. Tämä siis jo edellyttää tekstiin vertaamista.

*Mitä luonnontieteen mittaustuloksiin tulee, niin paitsi liian naiivia niihin luottamista on myös ja ennen muuta varottava holtitonta ekstrapolaatiota (siirtymistä havaitusta havaitsemattomaan jonkinlaisen yleistävän päättelyn nojalla). Yleinen ilmoitus on lähtökohtaisesti erityistä ilmoitusta täydentävässä asemassa: esim. kirkkohistoria täydentää Raamatussa kerrottua Jumalan kansan alkuhistoriaa voimatta sitä kuitenkaan vähääkään muuttaa. Samoin Raamatun olevien olojen kuvaukset, esim. luomiskertomuksen maininta lajinsa mukaan lisääntyvistä eliöistä tai muualla Vanhassa testamentissa esiintyvät maininnat Jumalan asettamista luonnonlaeista, saavat tarkennusta yleisestä ilmoituksesta. Luomiskertomuksen tulkinta yleisen ilmoituksen pohjalta edellyttää kuitenkin yleistä ilmoitusta – ei vain luomisen jälkeisistä vaiheista vaan – jo itse luomistapahtumienkin vaiheista. Tällaiseen vetoaminen on käytännössä jokseenkin mahdotonta ilman intuitiiviseen ekstrapolaatioon pohjautuvaa spekulatiivista ainesta.

*Käsitetason ongelmana on sitä paitsi se, että jotta voisimme tietää, mitkä osat nykyisestä havaintotodellisuudestamme mahdollisesti olisivat erityisen luomistapahtuman yksityiskohtia valottavaa yleistä ilmoitusta, meidän olisi jo tiedettävä, miten luominen on tapahtunut ja miten luomiskertomus siis olisi totuudenmukaisesti tulkittava. Tämä tuntuisi edellyttävän uutta "erityistä ilmoitusta", joka esiintyisi vähintäänkin Raamatun arvovallan veroisena.

*Perustava ongelma on sekin, että kun sanomme Raamatun olevan erehtymätön (tai edes luotettava), mutta ettemme vain saa siitä selvää, niin koko ajatus erehtymättömyydestä (tai luotettavuudesta) jää sisällyksettömäksi. Jos me emme viisastu lukemalla Raamattua niin kuin se on kirjoitettu vaan vasta selittäjien viisastamina, niin luotettaviahan olivatkin mielestämme ne selittäjät, joita seurasimme, ei itse teksti (sillä jos ihmisellä on varma näkemys, jota hän tahtoo levittää, ja vapaa arvovalta tulkintaan, hän voi arvovallallaan selittää näkemyksensä mukaan tekstin kuin tekstin; ja ainoastaan hänen näkemystään vastaavalla tavalla tulkittuna se on hänen mielestään luotettava, toisin tulkittuna harhaanjohtava).

===Määräämättömän pitkä päivä -tulkinta===

====Perustelut puolesta====
*{{rp|1. Moos. 1:12}} "maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita..." maa tuottaa - vaikuttaa pitemmältä kuin yksi päivä.

*{{rp|1. Moos. 2:4}} "Siihen aikaan" on sama sana kuin "päivä", joka tässä siis viittaa pitempään ajanjaksoon. Samoin ilmeisesti Hesekiel 30:3 ja Hoosea 6:2 käyttävät päivä-sanaa pitemmässä mielessä, Hoos 6:2 liittää sanaan myös numeron.

*Seitsemäs päivä ei ilmeisesti pääty, sen päättymisestä ei käytetä samaa 'Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä' -rakennetta, myös Uuden testamentin mukaan Jumalan lepopäivä jatkuu ({{rp|Hebr. 4:1-5}}). Lisäksi Jeesus totesi 'Minä ja Isäni teemme yhäti työtä' vastineena sapattikielloille, viitaten ilmeisesti siihen että Jumala tekee laupeuteen liittyvää työtä lepopäivänään. (Tämä selittäisi myös, miksi Jumala ei koko ajan ja näkyvästi ole vuorovaikutuksessa luomakuntaansa.)

*Aatami tekee melko paljon hommia 6. päivänä, hän mm. nimeää kaikki eläimet. Kun Eeva herää, Aatami toteaa "vihdoin". Tämä viittaa pitempään aikaan kuin päivä.

====Perustelut vastaan====
*Kanta kohtaa mahdollisia ongelmia Nooan tulvan kanssa, se tulkitaan paikalliseksi (josta on kyllä näyttöä), eli se, että teksti sanoo vetten olleen kaikkien vuorten yllä, tulkitaan että vesi oli paikallisesti kaikkien näkyvien vuorten yläpuolella. Toisaalta vastaavalla tavalla 'kaikki maailman verollepantava' tulkitaan silloiseksi Rooman valtakunnaksi eikä tässä ole ongelmaa, kaikki-termi on ollut tuolloin joustavampi.

Concordia-teologinen kritiikki on taulukoitu erikseen tuonnempana.

===Tekstikehys ja analogiset päivät -tulkinnat===

Tässä keskiaikaisessa kannassa pidetään 1Moos1:stä kuvainnollisena kehyksenä. Analogiset päivät tulkinnassa päivistä säilytetään kronologista järjestystä.

====Perustelut puolesta====
Pääperusteluna kannalle on tekstin rakenne, jossa asetetaan asujat yhtenä päivänä tehtyyn ympäristöön kolme päivää myöhemmin. 1. ja 4. päivät vastaavat toisiaan, samoin 2. ja 5. sekä 3. ja 6. päivät pareittain.

====Perustelut vastaan====
Lähtökohtaisesti tekstin symbolinen tulkinta on arveluttavaa, ainakin mikäli tekstilaji ei itse viittaa symbolisen tulkinnan tarpeellisuuteen. Mutta kanta on mahdollinen.

Concordia-teologinen kritiikki on taulukoitu erikseen tuonnempana.

===Puutarha-tulkinta===

Tässä J. Salehammerin, huomattavan evankelikaalisen Vanhan testamentin tutkijan, esiin tuomassa kannassa ajatellaan, että {{rp|1. Moos. 1:1}} kertoo maailman luomisesta ja {{rp|1. Moos. 1:2-2:4a}} maan valmistamisesta (Eedenin puutarha/luvattu maa) <ref name="GenUnbound" />.

Concordia-teologinen kritiikki on taulukoitu erikseen tuonnempana.

==Eri tekstikohtiin perustuva taulukko nuoren (YEC) ja vanhan (OEC) iän kantojen välillä==

Molemmille kannoille annetaan todennäköisyyksiä asiakohtaisesti ja nämä yhdistetään kokonaiskuvaksi. Asia voidaan jättää todennäköisyyksien perusteella auki, koska kyseessä ei ole pelastuskysymys eli ei ole suurta riskiä, mikäli päätöstä ei tehdä välittömästi. Raamattuhan antaa meille ”kaiken mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan” ja tietysti muutakin. Kysymys maapallon iästä kuuluu tuohon muut-ryhmään, ellei siitä tehdä pelastuskysymystä. Todennäköisyydet perustuvat kannan sisäiseen ennusteeseen eli siihen, miten todennäköistä kannan perusteella kyseinen havainto Raamatusta tai luonnosta on. Todennäköisyydet tässä ovat suuntaa antavia arvioita ja henkilön taustaymmärryksestä riippuvaisia. Niitä muuttavat se, kuinka varmana henkilö pitää tämän hetken tietämystämme. Jos esimerkiksi ajattelemme, että tällä hetkellä tiedämme 80% kaikesta tieteellisestä tiedosta, voimme pitää sitä, ettei kanta pysty selittämään mittaustulosta, suurena ongelmana ja siten todennäköisyyttä pienenä. Mikäli ajattelemme, että tiedämme 20% kaikesta tiedosta, kannan ongelma nykytietämyksen kanssa ei tee kannasta kovin epätodennäköistä. Asia ei ole kovin yksinkertainen, voidaan toki olettaa, että jatkotutkimus ei tule olemaan paljonkaan ristiriidassa nykyisten teorioiden kanssa, jolloin nykytietämykseen voitaisiin luottaa aika paljonkin. Mutta tämä on vain oletus ja hyvinkin tapauskohtainen, riippuen siitä, kuinka paljon ja kuinka välitöntä tietoa tapauksessa käytetään ja kuinka paljon teoreettisempaa tietoa ja taustaoletuksia tapaus käyttää.

{| {{prettytable}}
|-
!{{hl2}} | Raamatun kohta
!{{hl2}} | YEC
!{{hl2}} | pYEC
!{{hl2}} | OEC
!{{hl2}} | pOEC
|-

| 1.Moos. 1 Päivä
|
| 1
| Raamattu käyttää sanaa kuvaamaan myös ajanjaksoa. Saarn.
| 0.7

|-
| 1.Moos. 1 ”Tuli ehtoo, tuli aamu, n:näs päivä”
|
| 1
|
| 0.5

|-
| 1.Moos. 1 Päivästä puhutaan ennen kuin aurinko ja kuu tehty tai näkyvissä.
| Kirjaimellinen ehtoo ja aamu, auringon merkitsemä tulkinta päivälle ehkä hankala. Toisaalta ”Jumalan henki valaisi”.
| 0.9
| Auringon et al tekoa tarkoittava hebrean sana voidaan kääntää myös esiin tuomisena. Alkoivat näkyä 4. Päivänä.
| 0.9

|-
| 1.Moos. 2 6. Päivä Aatami tekee paljon hommia
|
| 0.2
|
| 1

|-
| 1.Moos. 1 Sukuluetteloiden pituus
|
| 1
| Yleensä OEC laittavat pitkät iät 1.Moos. 1 yhteyteen, eivät sukuluett. Aukkoihin, mutta taipumusta on venyttää sukuluetteloitakin. Toisaalta tekstin mukaankin luetteloissa on aukkoja.
| 0.75

|-
| Nooan tulva:

vedet kaikkien vuorien yli
|
| 1
| Tulkitaan paikallisena tulvana, koskien sitä aluetta jolle ihmiset olivat levittäytyneet. Vrt. ”kaikki maa verolle”
| 0.75

|-
| Nooan tulva:

Arkkiin kaikkia eläimiä
|
| 1
| Vain karjaeläimiä tai paikallisia lajeja
| 0.7

|-
| Kuolema ennen lankeemusta?
| Kuoleman tulo lankeemuksessa ei ratkaise pahan ongelmaa mutta tekee free will puolustuksen konkreettisemmaksi.
| 1
| Adam tiesi mitä kuolema tarkoittaa ja varmaankin kasveja, viruksia ja bakteereja kuoli paratiisissa, ehkä isompiakin eliöitä. Luomakunta kirottiin lankeemuksessa mutta teksti ei sano että kuolema tuli koko luomakunnalle lankeemuksen yhteydessä, ihmiselle tuli.
| 1

|-
| Matt ”alussa Jumala loi heidät mieheksi ja naiseksi.”
|
| 1
| ”Alussa” voi viitata ihmiskunnan alkuun.
| 0.5

|-
| 7. päivä ei ole päättynyt? Hebr 4
|
| 0.5
|
| 1

|-
| Ps 90:4 Jumalan päivä eri kuin meidän.
|
| 0.9
|
| 1

|}

==Concordia-teologinen näkökulma tulkintoihin==

[[Concordia-teologian periaatteet|Concordia-teologia]] (''ct'') muodostaa elimellisen kokonaisuuden, mistä syystä paras tapa saada siihen otetta on ko. kannan mukaisen näkemyksen koottu esittäminen. Taulukkoa voi haluttaessa myös laajentaa kattamaan omissa sarakkeissaan muitakin teologisia kokonaisajattelutapoja; siinä yhteydessä myös väliotsikkoa on syytä päivittää vastaavasti (esim. '''Teologisia näkökulmia tulkintoihin''').

{| {{prettytable}}
|-
!{{hl2}} | Näkökohta
!{{hl2}} | ''Ct''-kommentti
!{{hl2}} | [Tilaa vaihtoehdoille]
!{{hl2}} | [Tilaa vaihtoehdoille]
!{{hl2}} | [Tilaa vaihtoehdoille]
|-

| Ajatus, jonka mukaan Raamatun luomiskertomus on kovin tulkinnanvarainen ja erilaisille tulkinnoille pitäisi siksi olla tilaa, ilman että asiasta tehdään pelastuskysymystä.
| Pelastuskysymyksenä<ref>"Pelastuskysymys-kysymys" on sinänsä huomionarvoinen, sillä sen vastaus – siis selonteko siitä, mitä pelastuskysymys-käsite itse asiassa tarkkaan ottaen merkitsee – on aina osa jonkinlaista laajempaa teologista ajattelutapaa. ''Ct'':n puitteissa myönnetään, että vain Herra tuntee erehtymättömästi omansa ja että ihmiset toisaalta voivat olla "autuaallisesti epäjohdonmukaisia" eli pitää julkisesti mutta lopultakin osittain epäjohdonmukaisesti kiinni sellaisista väitteistä, joiden ''johdonmukainen uskominen'' veisi heidät pelastavan uskon ulkopuolelle, silti samalla pelastavaan uskoonkin, joskin osittain epäjohdonmukaisesti, sisimmässään pitäytyen ja siksi pelastuksen säilyttäen. Kun siis jotakin seikkaa, kuten tässä raamattunäkemystä, sanotaan ''ct'':n puitteissa pelastuskysymykseksi, tarkoitetaan sitä, että ''johdonmukainen pitäytyminen oikean käsityksen vastaiseen kantaan tässä kohdin'' vie ihmisen pelastuksen ulkopuolelle; sen sijaan mitään kantaa ei, edelläsanotusta syystä, oteta siihen, voiko joku tietty henkilö, jolla muiden ihmisten edessä on tässä kohdin "anti-''ct''-kanta", samaan aikaan olla Jumalan edessä (lat. ''coram Deo'') pelastuksesta osallinen vaiko ei. – Teologia on julkisen opetuksen, perustelun ja väittelyn asia, sydämen uskon (tai sen puutteen) näkee (asianomaisen ihmisen lisäksi) vain Jumala yksin. Raamattunäkemys on pelastuskysymys siksi, että ''ct'':n mukaan juuri Raamattu ja viime kädessä yksin Raamattu (lat. ''sola Scriptura'') on Jumalan antama perusarmonväline, jota välineenään käyttäen Pyhä Henki lahjoittaa sekä ''kaikki muutkin armonvälineet seurakunnalle'' että näiden muidenkin armonvälineiden välityksellä myös ''pelastavan uskon kullekin pelastuvalle yksilölle'', ja "'''ei ole mahdollista epäillä sitä, minkä kautta on uskon saanut'''".</ref> on lähtökohtaisesti raamattunäkemys sinänsä, ei jonkin tietyn osan tulkinta erikseen<ref>Kadottavan harhan kadottavuuden ytimenä on viime kädessä oikean pelastavan uskon sammuttaminen ja korvaaminen väärällä ei-pelastavalla uskomuksistolla. Siinä mielessä kysymys jonkin tietyn raamatunkohdan oikeasta tai väärästä tulkinnasta on epäolennainen, että pelastuksen kannalta ratkaisevat asiat on esitetty Raamatussa "monesti ja monella tapaa" eikä asiaa ole siis jätetty minkään yhden kohdan oikean tulkinnan varaan. Toisaalta tietysti yhden kohdan tulkinta heijastuu helposti muidenkin kohtien tulkintoihin, niin että oikea tulkinta yhdessä kohtaa auttaa tulkitsemaan oikein muitakin kohtia, väärä puolestaan pyrkii vääristämään muidenkin kohtien tulkinnat.</ref>. Jos Raamattua pidetään vapaan tulkinnan varaisena, se ei voi olla perimmäinen opillinen auktoriteetti, vaan auktoriteetti on siirretty selittäjille, joiden edesottamukset ovat suureksi osaksi kontrolloimattomissa. ''Ct'':n mukaan Raamattu on omien selitystensä tuomari, ts. mikään selitys ei ole hyväksyttävä, ellei se osoittaudu Raamatun tekstin kanssa tarkasti yhteensopivaksi, ja vain tekstiuskollisinta selitystä voi kussakin kohdassa turvallisesti ja hyvällä omallatunnolla seurata.
|
|
|
|-

| Määräämättömän pitkä päivä (''mpp'') -tulkinta kokonaisuutena
| Kirjaimellisesti ottaen säilyttäisi tapahtumajärjestyksen; silloin esim. kasvikunnan hidas kehkeyttäminen päättyisi ennen ensimmäisen siivekkään eläimen olemassaoloa. Miten pölytys olisi tapahtunut? Onko kukaan tosissaan yrittänytkään yksityiskohtaista selitystä tällaisesta näkökulmasta?
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Maa tuottaa – vaikuttaa pitemmältä kuin yksi päivä."
| Näin ainoastaan, jos on jo etukäteen omaksuttu jonkinlainen evolutiivinen tulkinta; teksti nimenomaan sanoo Jumalan saattaneen tämän tapahtumaan yhtenä tiettynä päivänä. – Vrt. ruokkimisihmeen "tulkinta", jonka mukaan kansan asettaminen ryhmiin "vaikuttaisi" kestäneen niin kauan, että opetuslapset ehtivät sillävälin "kerätä kolehdin" ja käydä ostamassa leipää lähimmästä kylästä.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "'Siihen aikaan' on sama sana kuin 'päivä', joka tässä siis viittaa pitempään ajanjaksoon."
| Tahdottaneen sanoa, että sanonta, jonka merkitys hepreassa on 'siihen aikaan', olisi sananmukaisesti käännettynä 'sinä päivänä'. – Tällaisia idiomeja on kielessä kuin kielessä, ja juuri siksi, että ne ovat idiomeja (kirjaimellisesta merkityksestään jossain määrin poikkeavia vakiintuneita ilmaisuja), niistä ei voi päätellä niissä esiintyvien sanojen merkitystä ko. idiomien ulkopuolisissa käyttöyhteyksissä. – Ellei ko. ilmausta jo valmiiksi tiedettäisi idiomiksi, tekstiyhteys sallisi tässä kirjaimellisenkin tulkinnan: "ensimmäisenä luomispäivänä ei vielä ollut ihmistä" jne.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Samoin ilmeisesti Hesekiel 30:3 – – [käyttää] päivä-sanaa pitemmässä mielessä – –."
| "Ilmeisesti"??? – Uuden testamentin mukaan Herran tulemus tapahtuu yllättäen ja yhdessä hetkessä; kyseinen ajankohta on siis ''jonkin'' vuoden ''jonkin'' kuukauden ''jonakin päivänä'', emme vain etukäteen tiedä, milloin.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Samoin ilmeisesti – – Hoosea 6:2 [käyttää] päivä-sanaa pitemmässä mielessä, Hoos 6:2 liittää sanaan myös numeron."
| Niin, siis tässä profetiassahan ennustetaan Herran ylösnousemus kolmantena päivänä ja se, että koska Hän elää, myös hänen seurakuntansa saa elää. Mitä ihmeen vertauskuvallisia ajanjaksopäiviä tästä muka on löytyvinään?
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Seitsemäs päivä ei ilmeisesti pääty, sen päättymisestä ei käytetä samaa 'Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä' -rakennetta[.]"
| Tekstissä luomistyö nimenomaan todetaan päättyneeksi, ja luomispäiviähän oli ''kuusi, '''ei''' seitsemän''. – Tässä perusteluyrityksessä käytetty logiikka on täysin absurdia: jos seitsemäs päivä olisi erikseen todettu päättyneeksi, olisi aina voitu väittää, että kahdeksas jatkuu yhä, tai yleisessä tapauksessa, että jos '''''n.''''' päivä on erikseen todettu päättyneeksi, niin '''''n+1.''''' päivä jatkuu yhä;<ref>Tässä tehdään "[[käänteinen todistustaakka]]" -perusteluvirhe, kun päätellään siitä, mitä teksti ''ei sano'' ("Seitsemäs päivä ei ilmeisesti pääty, [sillä] sen päättymisestä ei käytetä samaa 'Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä' -rakennetta) eikä siitä, mitä se ''sanoo'' ("Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä", ts. tässä tekstissä tarkoitetut päivät ovat olleet valon ja pimeän vaihtelun määrittämiä vuorokausia kuten nykyäänkin, joten seitsemäskin niistä on päättynyt jo ajat sitten – ja kuvattu luomistyöhän oli päättynyt jo kuudennen myötä). Jos seitsemännen päivän päättyminen ''olisi'' erikseen mainittu tekstissä, eiköhän joku olisi äitynyt juuri siitä päättelemään vastaavasti, että "siis Jumalalla ilmeisesti alkoi Raamatun mukaan siinä vaiheessa taas uusi luomistyöviikko, joten uniformitarianismi onkin näin ollen raamatullisesti perusteltu kanta, koska Jumala ei siis tämän tekstin mukaan ilmeisesti ole luomistyöstään lopullisesti lakannutkaan vaan pitänyt vain joskus yhden välipäivän siitä"!</ref> mikään teksti ei siis pystyisi vakuuttamaan näitä selittelijöitä siitä, että päivät ovat siinä kirjaimellisia. – Varsinainen "päivänvaihtumispäättelysääntöhän" on kyllä annettu itse tekstissä: aina kun pimeän ja valoisan jakson muodostama kokonaisuus on vuorokausirytmissä päättynyt uuden pimeän jakson alkaessa, tekstin määrittelemä "päivä" on päättynyt ja uusi alkanut; se, että näin on jo monen monta kertaa tapahtunut omanakin elinaikanamme eikä "luomisen seitsemäs päivä" siis suinkaan enää jatku, on siis selvää suoraan yleisen ilmoituksen perusteella.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "– – myös Uuden testamentin mukaan Jumalan lepopäivä jatkuu ({{rp|Hebr. 4:1-5}})."
| Tässä tekstikohdassahan Jumalan lepo luomistöistään rinnastetaan eräänlaisena ennakkokuvana siihen lepoon, joka hänen omilleen on luvassa tämän elämän tekojensa perästä; kummassakin tapauksessa kysymys on tietyssä mielessä lopullisesta irrottautumisesta<ref>Luomakunnan ylläpitokin kyllä kuuluu luomisen piiriin, joten siinä mielessä Jumalan luomistyö ei ole ajasta katsoen kokonaan päättynyt (eikä Jumala siis ole ontologisesti irrottautunut luomakunnastaan, vaan "hänessä me elämme ja liikumme ja olemme"), mutta sen varsinaisesti uutta luovat vaiheet ovat jo "alussa" tulleet valmiiksi eivätkä siis enää jatku.</ref> jo valmiiksi tulleesta työstä ja kaikesta siihen liittyneestä keskeneräisyydestä, ja heti luomistyön päätyttyä ihmistenkin tietoon annettu "sapattisiunaus" ymmärretään<ref>Raamatun kokonaiskontekstin muiden osien yhteydessä</ref> lupauksena Jumalan kansalle tulevasta iankaikkisesta levosta. Mikä itse tekstissä mahdollisesti edellyttäisi jotain muuta, pitemmälle menevää tulkintaa? – Eihän ''Jumalan luona'' Raamatun mukaan edes ole päivän ja yön vaihtelua, joten koko idea yrittää mitata Jumalan omaa olemista ajallisilla käsitteillä ("nyt Jumala elää seitsemättä päiväänsä") olisi lievästi sanoen omituinen. – Totta sen sijaan on se, että nimenomaan täältä ajasta katsoen Jumala joko jatkaa yhä alun luomistyötään tai on jo päättänyt sen, ja ''tähän kysymykseen'' Raamattu selvästi vastaa, että tämä työ on päättynyt kuudennen päivän myötä, joten siitä eteenpäin Jumala luomistyön osalta yhä edelleen "lepää", vaikka ajalliset päivät yhä uudestaan vaihtuvatkin. Jo siksikin rajoittamaton uniformitarianistinen ekstrapolaatio on ehdottoman epäraamatullista: luomisviikolla tapahtui Raamatun selvän ilmoituksen mukaan paljonkin sellaista, mitä sittemmin ei ole enää tapahtunut.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Lisäksi Jeesus totesi 'Minä ja Isäni teemme yhäti työtä' vastineena sapattikielloille, viitaten ilmeisesti siihen että Jumala tekee laupeuteen liittyvää työtä lepopäivänään. (Tämä selittäisi myös, miksi Jumala ei koko ajan ja näkyvästi ole vuorovaikutuksessa luomakuntaansa.)"
| "Ilmeisesti" ei riitä eksegeesiksi (Raamatunkohdan yksityiskohtaisesti perustelluksi selitykseksi). – Näissä kohdissa on tyypillisesti kyse siitä, että Jeesus oli tehnyt jotain merkittävää aivan konkreettisena sapattipäivänä (viikon seitsemäntenä päivänä) ja joutui siksi vastaamaan syytöksiin Jumalan kieltämäksi tulkitusta toiminnastaan. Olennaista vastauksessa on se, että jos se, mitä Jeesus teki sapattipäivänä, ei ollut ihmisen vaan Jumalan työtä (vrt. Nikodemos-keskustelun alku, Joh.3), niin Jumala itse siis teki työtä sapattipäivänä, ja tämä juuri todisti Jeesuksen toiminnan alkuperän olevan Jumalassa, joten siitä syyttäminen ei ollut Jumalan tahdon puolustamista vaan päinvastoin sen vastustamista.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Aatami tekee melko paljon hommia 6. päivänä, hän mm. nimeää kaikki eläimet. – – Tämä viittaa pitempään aikaan kuin päivä."
| Perusryhmäbiologian mukaan eri eläinlajeja on myöhemmät sukupuutot huomioonottaenkin siinä vaiheessa ilmeisesti ollut olennaisesti vähemmän kuin nykyään, eikä nimentä suomennoksen sanamuodon mukaan välttämättä koskenut pikkueläimiä saati vesieläimiä; sitä paitsi Aadamin suorituskyky oli ilmeisesti meihin nähden ylivertainen.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Kun Eeva herää, Aatami toteaa 'vihdoin'. Tämä viittaa pitempään aikaan kuin päivä."
| Minkä käännösten mukaan Aadam toteaa: "vihdoin" (ja kumpi siinä vaiheessa oikeastaan oli juuri herännyt, Eeva vaiko Aadam itse)? – Joka tapauksessa tämänsuuntainen mahdollinen ilmaus jatkaa edellä todetun Aadamin yksinäänolon ongelman historiaa: kullakin eläimellä oli parinsa, mutta mistään niistä ei sen sijaan Jumalan havainto-opetuksen mukaisesti olisi ollut kumppaniksi Aadamille, mikä "eksistentiaalinen parittomuus" oli tullut miehelle nimentätoimensa mittaan yhä polttavammin ilmeiseksi, mutta nyt, Jumalan uuden luomisteon<ref>Naisen luominen tosin tietyssä mielessä oli jo sisältynyt miehen/ihmisen luomiseen, mutta vasta nyt se toteutui loppuun asti.</ref> myötä, tämä ongelma oli "lopultakin" ratkennut. – Ei liene ainoatakaan kieltä, jonka puhujilla olisi jokin monta päivää kestävä vähimmäisodotusaika ennen kuin he voivat luontevasti käyttää vihdoin-sanaa, joka siis sitä paitsi ei edes ole ainut mahdollinen Aadamin huudahduksen käännösvastine.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-kanta ja vedenpaisumus: "[M]ahdollisia ongelmia Nooan tulvan kanssa, se tulkitaan paikalliseksi (josta on kyllä näyttöä), eli se, että teksti sanoo vetten olleen kaikkien vuorten yllä, tulkitaan että vesi oli paikallisesti kaikkien näkyvien vuorten yläpuolella."
| Totta kai paikallisia tulvia on eri aikoina ollut useitakin, myös Lähi-idässä, ja juuri siksi tällainen selitys antaisikin ymmärtää Pyhän Hengen tehneen vedenpaisumuskuvauksessaan "kärpäsestä härkäsen". – Fossiilien kanssahan ''mpp''-tulkinta itse asiassa suurempia ongelmia kohtaa, jos tekstiin sen jäljiltä vielä jäänyt sisältö nimittäin otetaan vakavasti ja ajatellaan, että ennen Aadamin aikaa oli ollut vain epämääräisen hidas luomisvaihe, johon ei kuulunut katastrofeja (toistuvastihan tekstissä korostetaan Jumalan luomistyön hyvyyttä). – Vesi ei muuten vallitsevien luonnonlakien puitteissa voi paikallisesti kovinkaan kauaa olla kovinkaan paljon ylempänä kuin maailmanlaajuisesti, ja tulva toisaalta kesti Raamatun mukaan kuukausimääriä. Onkohan kukaan tosissaan yrittänytkään konkretisoida ''mpp''-tulvaskenaariota edes tekstin antaman ''aikainformaation'' vakavasti ottaen?
|
|
|
|-

| ''Mpp''-kanta ja vedenpaisumus: "– – Toisaalta vastaavalla tavalla 'kaikki maailman verollepantava' tulkitaan silloiseksi Rooman valtakunnaksi eikä tässä ole ongelmaa, kaikki-termi on ollut tuolloin joustavampi."
| Väittämä kaikki-termin "antiikinaikaisesta joustavuudesta" vaikuttaa järjenvastaiselta: ''maailma''-termin intensiohan<ref>siis se, millaisia mielikuvia ''"oikumenee"''-sanan näkeminen tai kuuleminen Välimeren alueen ihmisten mielessä herätti</ref> se Augustuksen aikana oli erilainen kuin nyt (ei ollut pallokarttoja, jotka olisivat voineet piirtyä "sielun silmien eteen") eikä ''kaikki''-termin intensio<ref>Retoristen tehokeinojen mahdollinen käyttö ja kontekstin mukainen mieltäminen on eri asia kuin sanan perusmerkitys.</ref>. Voiko edes kuvitella kieltä, jossa ei olisi (ollut) nykymerkityksistä kaikki-sanaa, siis kulttuurimuotoa, jossa sen tarkoittamalle merkitykselle ei olisi ollut mitään ilmaisutarvetta? – Toinen asia on vielä sekin, että samalla sanalla on voinut olla muitakin merkityksiä, jolloin kääntäjän tehtävä on tekstiyhteyden pohjalta ratkaista, mikä on kulloinkin täsmällisin käännösvastine. – Luomiskertomus on muuten hepreaa, evankeliumit taas kreikkaa ja vuosituhansia myöhemmältä ajalta peräisin (ja keisari Augustuksen käskyhän kaiketi annettiin alun pitäen latinaksi ja heijasteli paitsi ajankohtansa kieltä myös antajansa isottelevaa mieltä – "minä poikahan se hallitsen kaikkea, mikä koko maailmassa on hallitsemisen arvoista"), joten näiden "tuosta vain" -rinnastamiseen perustuvan argumentoinnin todistusvoimalla on ilmeiset rajoitteensa.
|
|
|
|-

| Tekstikehys ja analogiset päivät (''tjap'') -tulkinnat kokonaisuutena
| '''Luther''' tunsi ja nimenomaisesti hylkäsi aikaisemmat epäkirjaimelliset tulkinnat.
|
|
|
|-

| ''Tjap''-perustelu: "tekstin rakenne, jossa asetetaan asujat yhtenä päivänä tehtyyn ympäristöön kolme päivää myöhemmin. 1. ja 4. päivät vastaavat toisiaan, samoin 2. ja 5. sekä 3. ja 6. päivät pareittain".
| Jos teksti siis tälläkin tavoin osoittaa Jumalan luoneen Viisautensa kanssa ja kautta (vrt. Sananl. 8 ja Joh. 1), noudattaen tiettyä kokonaissuunnitelmaa, niin mikä sitten olikaan varsinainen syy olettaa tässä puhuttavan luomisesta jollain muulla kuin nimenomaan konkreettisella tavalla?
|
|
|
|-

| ''Tjap''-vastaperustelu: "Lähtökohtaisesti tekstin symbolinen tulkinta on arveluttavaa, ainakin mikäli tekstilaji ei itse viittaa symbolisen tulkinnan tarpeellisuuteen."
| [[Concordia-teologian periaatteet|''Ct'':n]] puitteissa se ei ole ainoastaan arveluttavaa vaan kokonaan kiellettyäkin.
|
|
|
|-

| ''Tjap''-perustelu: "Mutta kanta on mahdollinen."
| Vrt. '''Luther''' (teologisia vastustajiaan ironisoiden): ''Minäkin voin todistaa Raamatulla, että käki söi lepinkäisen sulkineen päivineen: "alussa" = 'käki'; "loi" = 'söi'; "Jumala taivaan ja maan" = 'lepinkäisen sulkineen päivineen'.'' Ts. tulkinnallinen mielivaltaisuus voi lopultakin peittää minkä hyvänsä Raamatun tekstinkohdan selvän merkityksen täysin ja korvata sen millaisella ajatuksella hyvänsä. – Oikean selityksen tarkoitus ei missään tapauksessa voi olla Sanan "venyttäminen" haluttuun suuntaan tai kaiken jättäminen avoimeksi mielipiteiden temmellyskentäksi vaan päinvastoin mahdollisimman täydellinen eroon pääseminen kaikista tekstin oman aidon merkityksen ihmismielessä hämmentävistä epäselvyyksistä, epävarmuuksista ja virhekäsityksistä.
|
|
|
|-

| Puutarha (''pt'') -tulkinta kokonaisuutena
| Jo '''Tertullianus''' totesi, että hereetikot<ref>'harhautuneet', Raamatun totuudesta pois eksyneet ja muitakin eksyttävät ihmiset</ref> ovat uutuuksien rakastajia. – Kuka nyt oikeasti tosissaan uskoisi, että joku aikalaisemme ensimmäisenä kirkon historiassa olisi löytänyt Raamatun ensimmäisten lukujen oikean tulkinnan? Mutta jos ajatuksena ei olekaan löytää ainoaa oikeaa tulkintaa vaan vain lisätä selityssekametelisoppaan vielä yksi "mahdollinen" tulkinta, niin markkinat ovat toki avoimet.
|
|
|
|-

| ''Pt''-referaatti: "Tässä '''J. Salehammer'''in, huomattavan evankelikaalisen Vanhan testamentin tutkijan, esiin tuomassa kannassa ajatellaan, että {{rp|1. Moos. 1:1}} kertoo maailman luomisesta ja {{rp|1. Moos. 1:2-2:4a}} maan valmistamisesta (Eedenin puutarha/luvattu maa) <ref name="GenUnbound" />."
| Onko tässä nyt muuta omaperäistä ajatusta kuin aukkotulkinnan kutistaminen siihen, että toisen jakeen "autio ja tyhjä" ei olisikaan koskenut muuta kuin tulevaa Eedenin aluetta? Kannattaako joka kirjan sisällöstä tehdä oma vaihtoehtoinen tulkintamallinsa?
|
|
|

|-
| 1.Moos. 1 Raamattu käyttää päivä-sanaa kuvaamaan myös ajanjaksoa. Saarn.
| Tarkempi viite puuttuu. – Juuri siksi, että samalla ilmaisulla on useinkin monia merkityksiä ja merkitysvivahteita, sanat olisi aina tulkittava ja käännettävä ''asiayhteydessään''. Ajatus, että kääntäjällä/selittäjällä olisi vapaa valta valita sanakirjasta kussakin kohdassa, mikä merkitys vain itseä eniten sattuu miellyttämään, on tuttu Jehovan todistajien toiminnasta ja sopisi minusta jättääkin sinne.
|
|
|

|-
| 1.Moos. 1 ”Tuli ehtoo, tuli aamu, n:nnäs päivä”
| Tämän ilmaisun mahdollinen epäkonkreettinen käyttöesiintymä on yhä Raamatusta löytämättä, vrt. Hoos.6:2:een liittyvä aiempi kommentti.
|
|
|

|-
| 1.Moos. 1 Päivästä puhutaan ennen kuin aurinko ja kuu tehty tai näkyvissä.
| Tätä voi verrata Ilmestyskirjaan, jossa taaskin puhutaan valosta, vaikka meidän fyysistä aurinkoamme ei enää ole.
|
|
|

|-
| Kirjaimellinen ehtoo ja aamu, auringon merkitsemä tulkinta päivälle ehkä hankala. Toisaalta ”Jumalan henki valaisi”.
| Heti löytyi mahdollinen selitys, itse teksti ei siis vaadi kuvaannollista tulkintaa.
|
|
|

|-
| Auringon ''et al.'' tekoa tarkoittava hebrean sana voidaan kääntää myös esiin tuomisena. Alkoivat näkyä 4. päivänä.
| Vertaa tätä siihen, että Jumala lepäsi teoistaan 7. päivänä. Mikä tässä tapauksessa olisi ollut 4. päivän suuri Jumalan teko, johon lepo vertautuu; ja mistä nämä taivaankappaleet olisivat alun perin saaneet syntynsä, ja miksi ne eivät olisi sitä ennen näkyneet maahan?
|
|
|

|-
| 1.Moos. 2 6. päivä Aatami tekee paljon hommia
| Tosi on. "Uudet luudat lakaisevat hyvin."
|
|
|

|-
| 1.Moos. 1 Sukuluetteloiden pituus: Yleensä OEC laittavat pitkät iät 1.Moos. 1 yhteyteen, eivät sukuluetteloiden aukkoihin, mutta taipumusta on venyttää sukuluetteloitakin.
| Tämän voisi lukea synnintunnustuksena: tendenssi näkyy kauttaaltaan – Jumalan voimaa vaihdetaan ihmisten viisauteen, aina kun tilaisuus äkätään ja minkä verran vain ehditään.
|
|
|

|-
| Toisaalta tekstin mukaankin luetteloissa on aukkoja.
| Minkä tekstin mukaan? – Jos nimenomaan 1.Moos:n sukuluettelot ovat totta, ne antavat myös kuluneen kokonaisajan: Jos on ''totta'', että "MM:lle syntyi" NN MM:n ollessa '''''k''''':n vuoden ikäinen, on ''kuluneen kokonaisajan kannalta'' aivan samantekevää, oliko MM NN:n isä, isoisä vaiko muu esi-isä suoraan ylenevässä polvessa.
|
|
|

|-
| Nooan tulva: vedet kaikkien vuorien yli tulkitaan paikallisena tulvana, koskien sitä aluetta jolle ihmiset olivat levittäytyneet. Vrt. ”kaikki maa verolle”
| Tulkinta vaikuttaa sekä tekstiyhteyteen että fysiikan lakeihin nähden mahdottomalta. Jos Jumala olisi tyytynyt pelkkään paikallistulvaan, koko arkki-idea yksityiskohtaisine rakennusohjeineen ja eläinten sinne kaksittain johdattamisineen olisi ollut turhan työn tekemistä ja teettämistä, kun Nooa perhekuntineen olisi hyvin voinut pelastautua jalkapatikassakin<ref>kuten vaikkapa Mooses faaraota ja Joosefin perhekunta Herodesta</ref>. – Mitä veronkannon alaan tulee, niin sen voi käsittää niinkin, että Augustus kyllä ''halusi'' panna verolle ''kaiken maanpiirin'' ihan nykyaikaisessakin merkityksessä, mutta ''onnistui'' toteuttamaan aikeensa vain niiltä osin kuin pystyi käyttämään siihen voimakeinoja, ts. vain Rooman valtakunnan alueella. Toinen käsitystapa on se, että Augustus oli ylpeydessään sitä mieltä, että Rooma oli jo valloittanut kaiken valloittamisen arvoisen, niin ettei ulkopuolelle jäänyt käytännössä mitään mainittavaa; tai sitten ideana saattoi olla, että valloitetaan ja verotetaan aivan kaikki, mutta aloitetaan veronkanto jo valmiiksi valloitetuilta alueilta. Joka tapauksessahan kyseessä on Augustuksen käskyn referointi: teksti kertoo, mitä Augustus ''määräsi'', ei sitä, mitä hän ''sai aikaan'' (paitsi Palestiinan provinssissa). Kaikki-sanan normaalimerkityksestä ei tässäkään siis tarvitse katsoa tingityn.
|
|
|

|-
| Nooan tulva: Arkkiin "kaikkia eläimiä": 'vain karjaeläimiä tai paikallisia lajeja'
| Tyypillistä, ettei edes osata sanoa, kumpia. Kun tulkinta irtoaa tekstistä, kysymykset jäävät ilmaan. Karjaeläimet tai paikalliset lajit olisi kaiketi voitu kuljettaa Nooan mukana pakoon maata myöten hyvissä ajoin etukäteen. Siksi toisekseen maapallolla on joka tapauksessa ehtinyt tapahtua lukuisia sukupuuttoja, joten jonkin paikallisfaunan keräily Jumalan erityiskäskystä jonkin yhden paikallistulvan yhteydessä ja sitä koskevan kertomuksen tallettaminen kaikkia tulevia sukupolvia varten vaikuttaisi varsin oudolta sekin. – Linnut muuten mainitaan tekstissä erikseen ja kaikkien lajien mukaantuloa aivan erityisesti toistoilla korostetaan, joten jos tällainen "selitys" hyväksytään, niin ovet avataan jokseenkin täydelliselle tulkintamielivallalle kautta koko Raamatun. Liekö tarkoituskin?
|
|
|

|-
| Kuolema ennen lankeemusta? Kuoleman tulo lankeemuksessa ei ratkaise pahan ongelmaa mutta tekee ''free will'' -puolustuksen konkreettisemmaksi.
| Jos mitään isompaa ei ole tapahtunut sitten luomisen, niin koko evankeliumi on turha<ref>"Jos Jeesus on vastaus, niin mikä on kysymys?" -kysymys jää tällöin vaille tyydyttävää vastausta.</ref> ja islam on kokonaisuutena katsoen kristinuskoa järkevämpi vaihtoehto: Allahhan se juuri halusikin olennaisesti sitä, mitä me nyt itsessämme ja ympärillämme näemme<ref>varsinkin tietysti ''jihad''-iskuja, mutta myös yleisesti ihmisen heikkoutta hyvän tekemiseen, alttiutta pahaan, sairauksia, sotia, kärsimystä, kuolemaa jne. – tässä mielessä islamin apologia on lähtökohtaisesti helppoa, kun ei tarvitse koettaa selittää kärsimyksen ongelmaa muulla kuin että Allah nyt vain on tahtonut ja tahtoo mm. kärsimystä, ja viisainta alistua tähän, ellet ehkä tahdo, että hän (tai vähintäänkin hänen ''umma''nsa) rupeaa tahtomaan sitä lisää myös henkilökohtaisesti sinulle.</ref>, Raamatun Jumalalle sen sietäminenkin, hyväksymisestä puhumattakaan, sitä vastoin tuntuu olevan kovin vaikeaa, jopa mahdotonta, ja juuri tähän koko kärsimyksen ongelma ''teoreettisesti'' perustuukin: Miten voi tai voisi olla olemassa sekä Raamatun täydellisen hyvä, pyhä ja kaikkivaltias Jumala että tällainen viheliäinen maailma? – Sekä naturalismin että islamin vastaus tähän kysymykseen onkin, ettei mitenkään.
|
|
|

|-
| Adam tiesi mitä kuolema tarkoittaa ja varmaankin kasveja, viruksia ja bakteereja kuoli paratiisissa, ehkä isompiakin eliöitä. Luomakunta kirottiin lankeemuksessa mutta teksti ei sano, että kuolema tuli koko luomakunnalle lankeemuksen yhteydessä, ihmiselle tuli.
| Mekin tiedämme ihan riittävän hyvin, mitä helvetti<ref>Ilm.: "toinen kuolema, tulinen järvi"</ref> tarkoittaa, vaikkemme ole sitä nähneet emmekä kokeneet – ja juuri siksihän toivomme vastakin siltä välttyvämme. – Moraalisessa mielessä ongelmana ei ole solujen tai kasvien<ref>Jeesuskin kirosi hedelmättömän viikunapuun.</ref> vaan ''tajuisten elämänmuotojen''<ref>Vrt. Bileamin aasi: kertomushan nimenomaan osoittaa, että kyseisessä tilanteessa Bileam oli tehnyt väärin lyödessään aasiaan, joka Bileamin oikutteluksi tulkitsemalla käyttäytymisellään oli itse asiassa pelastanut isäntänsä hengen.</ref> kärsimys ja kuolema, joskaan itse tekstissä ei ole mitään, mikä antaisi ymmärtää, etteikö lankeemuksella ja siitä aiheutuneella kirouksella olisi ollut vaikutusta myös kasveihin ja yksisoluisiin. – Löytyykö tekstistä kuvaus jonkin tajuisen eliön kuolemasta ennen kirousta? Miksi teksti korostaa kasvissyönnin olleen alun perin yksinomainen ravintoratkaisu? Miksi samaan asiaan palataan Raamatussa tuonnempanakin, esim. Jesajan kirjan kuvauksessa Jumalan pyhästä vuoresta, jossa ei tehdä pahaa eikä vahinkoa, eläintenkään kesken?<ref>Nykyiselläänhän eläinten keskinäiskäyttäytyminen voi tuottaa henkistä pahoinvointia [http://www.guardian.co.uk/world/2012/jun/09/sex-depravity-penguins-scott-antarctic?CMP=twt_fd tutkijoillekin].</ref> – Kun Raamattua tahdotaan oikeasti ymmärtää, tulee antaa tajuntansa avartua niihin suuntiin, joihin teksti näkyy viittaavan, vaikka jo etukäteen onkin selvää ja ilmeistä, ettemme tässä elämässä voi läheskään kaikkea käsittää. – Keskeisimpänä tässä kohdin voi silti kyllä pitääkin sen myöntämistä, että ''ainakin'' ihmiselle kuolema tuli lankeemuksen yhteydessä ja lisäksi koko luomakunnalle ''jokin'' siihen liittyvä olennainen, yhä jatkuva kirous. Näitä seikkoja voi sitten tältä pohjalta jatkotutkia Raamatun valossa ja sikäli oikealla tiellä kulkien, ettei ''jo tehtyihin'' tulkintalinjauksiin pitäytyminen estä oppimista Jumalan Hengen johdossa "kaikkeen totuuteen". Tässä mielessä onkin parempi olla "rehellisesti epävarma" kuin "epärehellisesti tai ennenaikaisesti varma", mutta yhtä kaikki oikea kristitty nimenomaan ''pyrkii varmuuteen'', sillä "Pyhä Henki ei ole skeptikko" ('''Luther''').
|
|
|

|-
| Matt ”alussa Jumala loi heidät mieheksi ja naiseksi.”: ”Alussa” voi viitata ihmiskunnan alkuun.
| Nämä selitykset ovat kohta kohdalta informaatiota tuhoavia: Jos esim. "alussa" tässä yhteydessä viittaisi (vain) ihmiskunnan alkuun, se olisi täysin tyhjänpäiväinen lisäys tekstiin – ei kai kukaan olisi voinut luulla, että ihminen luotiin vasta olemassaolonsa keskivaiheilla tai loppupuolella! Samalla menetetään konkreettinen yhteys Vanhan testamentin ja koko Raamatun avaavaan alussa-sanaan ikään kuin Jeesus ei olisi selittänyt ja soveltanut konkreettista luomiskertomusta vaan "jotain muuta erilaisiin ja eriaikaisiin alkuihin liittyvää näkemystä". Lisäksi "voi viitata" tekee asian vieläkin sotkuisemmaksi: ensin oli poistettu informaatio ja nyt sitten vielä metainformaatiokin. Loppujen lopuksi tämä selitys sanoo siis suurin piirtein seuraavan: "''Ehkä'' tässä ei olekaan kysymys luomakunnan alusta vaan jostain muusta." Kun tällainen väittämä ei sulje mitään mahdollisuutta pois, siitä ei voi oppiakaan yhtään mitään, ts. ''käsiteltävän tekstin sisältämä informaatio'' on täysin kadonnut matkan varrelle, ja jäljellä oleva informaatio kertoo vain ''selittäjien epävarmoista mietteistä'', '''ei''' tekstin sisällöstä.
|
|
|

|-
| 7. päivä ei ole päättynyt? Hebr 4
| Niin: "?"! – Mikä kohta tekstissä sanoo, ettei se olisi päättynyt? Mikä kohta tekstissä edes ottaa esille kysymyksen siitä, josko se ehkei olisikaan päättynyt? – Tekstihän systemaattisilla toistoilla päinvastoin oikein erityisesti korostaa, että sen tarkoittama "päivä" on nimenomaan yhden pimeän ja sitä välittömästi seuraavan valoisan aikajakson muodostama kokonaisuus, ihan niin kuin heprean ''jom''-sana normaalimerkityksessään muutoinkin edellyttää. Tämän "rautalangasta väännetyn" tulkinta-avaimen "unohtuminen" erinäisiltä selittäjiltä ei tosiaankaan ole tekstin vika.
|
|
|

|-
| Ps 90:4 Jumalan päivä eri kuin meidän.
| '''''Non sequitur!''''' Tekstissä ei ole sentapaisen ajatuksen häivääkään! Taas yritetään käyttää Raamattua hävittämään Raamatun sisältämä informaatio! Jos tämä olisi totta, mikään Raamatun ajanmäärityksistä ei antaisi mitään tietoa "meidän" aikamääristämme. – Tosiasiassahan teksti '''ei''' sano, että Jumalan päivä on tuhat vuotta, vaan välissä on aivan olennaisen tärkeä ja informatiivinen '''kuin'''-sana. – Ajatus ei siis ole ollenkaan vaikeatajuinen: Jumalan iankaikkisuus konkretisoituu siinä, että meidän kannaltamme pitkä aika on hänen mittakaavassaan lyhyt – ei siinä mielessä, että siinä olisi eri määrä päiviä tai vuosia, vaan että tuhansien vuosien kuluminen vaikuttaa Jumalan toimintamahdollisuuksiin yhtä vähän kuin muutaman päivän ajanjakso ihmisen. Tätä voisi verrata siihen, jos otetaan vaikkapa jokin päivänkorento, joka elää vain päivän sukukypsänä, lentokykyisenä korentona eikä edes syö sinä aikana mitään. Voisimme nyt verrata tätä ihmisen täysi-ikäisenä elämään aikaan, pyöreästi 60 vuoteen, ja sanoa vaikkapa, että ihmiselle 60 vuotta on kuin päivänkorennolle yksi päivä, siis koko aikuinen elinikä. Tässä ei ole mitään ajatusta siitä, että "päivänkorennon päivät" olisivat eripituisia kuin "ihmisen päivät", vaan että päivänkorennon on ehdittävä koko aikuinen elämänsä yhdessä päivässä, kun taas ihminen voi suunnitella viikon, kuukauden tai vuoden päähän. Jumalalla on ihmisen ajalliseen elämään nähden vielä suurempi pitkäjänteisyys kuin ihmisellä päivänkorentoon verrattuna. Jokainen kielitajuinen lukija ymmärtää tämän, mutta tarpeeksi vahvat teologiset tendenssit sokaisevat näemmä kielitajunkin.
|
|
|

|-
| Asia voidaan jättää todennäköisyyksien perusteella auki, koska kyseessä ei ole pelastuskysymys eli ei ole suurta riskiä, mikäli päätöstä ei tehdä välittömästi. Raamattuhan antaa meille ”kaiken mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan” ja tietysti muutakin. Kysymys maapallon iästä kuuluu tuohon muut-ryhmään, ellei siitä tehdä pelastuskysymystä.
| "Joka rikkoo yhtä kohtaa vastaan, on syypää kaikissa kohdin." – ''Ct'':n mukaan Raamatun totuutta on puolustettava aina ja kaikissa kohdissa, ja innokkaimmin juuri siinä kohdassa, johon epäilys kulloinkin kohdistetaan. Tämä johtuu mm. siitä, että ihmisjärki on langenneena aina lähdössä Raamatun tekstin antamasta informaatiosta seuraamaan "ei suinkaan Jumala ole todella sanonut/tarkoittanut näin" -houkutusta. Tätä tapahtuu itse kullekin toistuvasti, mutta ''ct'' auttaa tunnistamaan ja korjaamaan tilanteen.
|
|
|

|-
| Todennäköisyydet<ref>Tässä käytetään subjektiivisia todennäköisyyksiä, jotka kuvaavat henkilön "uskomuksen astetta", ja kukin lukija onkin vapaa arvioimaan kyseisten kantojen kunkin kysymyksen yhteydessä saamia arvoja omaa ymmärrystään parhaiten vastaavalla tavalla. Esim. concordia-teologian kannattajien arviot poikennevat keskimäärin varsin selvästi talukossa esitetyistä, eikä kyseessä puolin tai toisin tarvitse silti olla mielivaltainen "mutu" vaan omiin lähtökohtiin ja perususkomuksiin pohjautuvanakin huolellisesti harkittu ja mielekkäästi perusteltu arvio. Koska nämä todennäköisyydet koskevat nimenomaan sitä, miten hyvin jokin tietty seikka selittyisi, ''jos'' jokin selitysvaihtoehto olisi totta, eikä sitä, miten todennäköisesti kukin vaihtoehto lähtökohtaisesti on totta (tässä on oletettu yhtä suuri lähtökohtainen todennäköisyys, mutta sekin voitaisiin valita toisin), lisätyt todennäköisyydet eivät ole suoria kannanottoja eri vaihtoehtojen puolesta tai niitä vastaan, ja koko menetelmän hyödyllisyys perustuukin osittain siihen, että näin menetellen sitä voidaan käyttää suhteellisen tasapuolisesti avoimessa keskusteluavaruudessa, jossa keskenään erimieliset tahot voivat vapaasti vaihtaa ajatuksia.</ref> perustuvat kannan sisäiseen ennusteeseen eli siihen, miten todennäköistä kannan perusteella kyseinen havainto Raamatusta tai luonnosta on. Todennäköisyydet tässä ovat suuntaa antavia arvioita ja henkilön taustaymmärryksestä riippuvaisia. Niitä muuttavat se, kuinka varmana henkilö pitää tämän hetken tietämystämme. Jos esimerkiksi ajattelemme, että tällä hetkellä tiedämme 80% kaikesta tieteellisestä tiedosta, voimme pitää sitä, ettei kanta pysty selittämään mittaustulosta, suurena ongelmana ja siten todennäköisyyttä pienenä. Mikäli ajattelemme, että tiedämme 20% kaikesta tiedosta, kannan ongelma nykytietämyksen kanssa ei tee kannasta kovin epätodennäköistä. Asia ei ole kovin yksinkertainen, voidaan toki olettaa, että jatkotutkimus ei tule olemaan paljonkaan ristiriidassa nykyisten teorioiden kanssa, jolloin nykytietämykseen voitaisiin luottaa aika paljonkin. Mutta tämä on vain oletus ja hyvinkin tapauskohtainen, riippuen siitä, kuinka paljon ja kuinka välitöntä tietoa tapauksessa käytetään ja kuinka paljon teoreettisempaa tietoa ja taustaoletuksia tapaus käyttää.
| Perususkomusnäkökulmasta kysymystä ei voine paketoida noin yksinkertaisiin prosentteihin, vaan on syytä analysoida, mitä uskomusjärjestelmää seuraten johonkin käsitykseen on tultu. Vaikka meillä olisi koko maailmankaikkeuden nykytilaa koskeva kattava data-aineisto (mikä tietenkin on mahdotonta), emme ilman ulkopuolisia uskomuksia ja oletuksia saisi siitä vielä minkäänlaista arviota siitä, mikä on tämän systeemin tai sen osien ikä. Perususkomuksia taas ei voi jälkikäteenkään oikeiksi todistaa, vaan ne ovat mukana jo tutkimusta suunniteltaessa, sitten sitä suoritettaessa ja jäävät vielä pysyvästi tutkimustuloksiinkin. Jotta niitä ylipäänsä voisi jotenkin järkevästi kontrolloida ja perustella, on oltava jokin sellainen kriteeri, jonka katsotaan pysyvän luotettavana tutkimustiedosta riippumatta. Naturalisteille se on "tieteen metodi" eli itse (metodologinen) naturalismi, ''ct'':lle Raamattu sellaisenaan, siis järjen näpelöimättömänä kaikkitietävän, kaikkivaltiaan ja ehdottoman luotettavan Jumalan sanallisena ilmoituksena, jota ilman olemme ja pysymme hengellisessä pimeydessä. – ''Ct''-kanta ei sinänsä selitä havaintoja. Sen sijaan se asettaa kyseisen uskomusjärjestelmän puitteissa sallituille selityksille normatiiviset reunaehdot. Selityksessä on näet aina käytettävä joitain muitakin perususkomuksia kuin pelkkä ''ct'', ellei sitten tahdota tyytyä ns. "''God did it''" -selitykseen. Tämähän on kyllä perimmältään oikea selitys,<ref>Naturalistien "''goddidit''-irvailuihin" voi aina mielessään vastata: "Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa!"</ref> mutta lisäoletukset voivat antaa mahdollisuuden [[John Hartnettin kosmologinen malli|yksityiskohtaisempaan mallinrakenteluun]], mitä luonnontieteissä yleensä nimenomaan syystäkin tavoitellaan. – Aivan vastaavasti toimii muuten myös metodologinen naturalismi: sehän ei sinänsä selitä mitään <ref>"Kaikelle havaitulle kannattaa etsiä luonnollisia selityksiä vaikka loputtomiin, sillä luonnollinen selityshän voi aina olla olemassa, vaikkei sitä vielä olisi löydettykään, eikä sitä ainakaan etsimättä kyllä varmaan koskaan löydettäisikään, mikä olisi vahinko, jos se nimittäin on olemassa, mitä mahdollisuutta ei milloinkaan voi täysin sulkea pois, koska emme vielä nyt emmekä varmaan koskaan myöhemminkään tiedä kaikkea; yliluonnollisten selitysten hyväksyminen voisi sen sijaan heikentää pyrkimyksiä luonnollisten selitysten etsintään, mikä edelläsanotusta syystä olisi paha asia, joten yliluonnollisia selityksiä ei saa hyväksyä ainakaan mahdollisiksi tieteellisiksi selityksiksi" -ajatus ei itsessään ole yhtään minkään luonnontieteellisen asiaintilan mahdollinen selitys.</ref>, mutta antaa selittäjille periaatteessa täysin joustamattomia reunaehtoja, joiden ulkopuolella toimimista ei hyväksytä oikeaksi tutkimukseksi.
|
|
|

|}

==Viitteet==
{{Viitteet}}

[[Luokka:Raamattu]]
[[Luokka:Luomisoppi]]

Maailman ikä – teologinen näkökulma

2013-03-06T15:56:52Z

Ari: /* Perustelut puolesta */

Tämän tekstin tavoite on esitellä ja verrata näkyvän universumin (maailmankaikkeuden) ja maapallon ikää koskevia erilaisia raamatuntulkintoja. Tulkintamalleja voi verrata sekä Raamatun tekstien että [[Maailman_ikä_-_tieteellinen_näkökulma|luonnontieteellisten havaintojen]] perusteella. Tässä siis keskitytään Raamatun tekstien perusteella vertaamiseen.

==Ensimmäisen Mooseksen kirjan kahden ensimmäisen luvun tekstiin liittyviä huomioita==

===Jae 1===
{{rp|1. Moos. 1:1}}
'''Kaikkeuden luominen tyhjästä eli olevaiseksi luodun asettaminen pelkän olemattomuuden sijaan'''

====Yhtenäinen kertomus====
Teksti tulee ymmärtää juuri niin kuin se on kirjoitettukin. Tässä kohtaa Raamattu kertoo kaiken olevaisen alusta. On syytä huomata, että aikakin on luotu entiteetti, ja kysymykseen "mitä oli ennen alkua" löytää vastauksen evankeliumista Johanneksen mukaan {{rp|Joh. 1:1-3}}, jossa kuvataan ''ikuisuutta''.

====Aukkotulkinta====
Jotkut nykyajan kommentaattorit ovat kyseenalaistaneet tämän tekstin ''ex nihilo'' -tulkinnan eli tyhjästä luomisen. Sen sijaan he tahtovat tulkita 1. jakeen "kun alussa Jumala loi...", siis että maailma olisi tosin ollut olemassa mutta vain autiona ja tyhjänä aina siihen asti, kun Jumala "alussa" aloitti työnsä.

Itse teksti ei kuitenkaan viittaa tähän vaan tarkoittaa selvästi ei-mistään luomista.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = The Doctrine of Creation, part 2 | Osoite = http://www.reasonablefaith.org/site/PageServer?pagename=podcasting_main#defenders | Viitattu = 5.4.2009 | Selite = | Tekijä = William Lane Craig | Julkaisija = Reasonable Faith | Ajankohta = 8.9.2008}}</ref> <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Claus Westermann | Nimeke = Genesis | Julkaisija = Continuum | Vuosi = 2004 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = ISBN 978-0567043900}}</ref>

Joidenkin selittäjien mukaan hepreankielisen alkutekstin rakenne viittaa siihen, että 1. jae on taustainformaation antava johdanto jatkolle. Tätä on haluttu käyttää perusteluna sille, että teksti sallisi ajallisen aukon jakeeseen 2 mentäessä.

Väitteen ymmärtämiseksi pitää tietää jotain heprean kielen verbitaivutuksesta: toisin kuin indoeurooppalaisissa kielissä (esim. englanti, ruotsi, saksa, ranska, venäjä) ja suomessa, heprean verbitaivutus ei perustu tapahtumien ajankohta-informaatiota välittävään ''tempukseen'' vaan lähinnä tekemisen tapaa ilmaisevaan ''aspektiin''. Niinpä verbimuodot kertovat pikemminkin toiminnan lopputuloksen (jäi/jää kesken – oli/on vielä kesken, mutta yhä tekeillä – tuli/tulee aivan valmiiksi – toiminta oli/on niin voimaperäistä, että tulos ylitti/ylittää tavanomaisen valmiiksi saamisen -tyyliin) kuin sen alkamis- ja päättymisajankohdan kerrontahetkeen verrattuna.

Aukkotulkinta-ajatus siis menee siihen malliin, että koska heprean verbimuodoista ei voi päätellä tapahtuma-ajankohtia, niin tulkitsijalle jää vapaus kuvitella paljonkin historiaa sellaisiin kertomuksen "rivinväleihin", joihin hän pystyy mielestään riittävän perustellusti sijoittamaan sen rakenneosien tähän tarkoitukseen soveltuvan tyyppisen saumakohdan. Tarkemmin sanoen tekstissä halutaan nähdä seuraavantyyppinen ajatus: "Alussa Jumala oli luonut taivaan ja maan. Toisesta jakeesta alkaen kerrotaan, mitä paljon myöhemmin tapahtui. Nämä myöhemmät tapahtumat alkoivat siitä, kun maa tuli autioksi ja tyhjäksi jne."

Vaihtoehtoja on tässä siis kaksi:
# Raamattu alkaa yhtenäisellä luomiskertomuksella, joka kuvaa havaitsemamme todellisuuden alkuvaiheet Jumalan vaiheittaisen toiminnan tuloksina. Toinen jae alkaa siitä, mihin ensimmäinen päättyy.
# Aukkotulkinta: Ensimmäinen jae on pelkkää taustatietoa, ja vasta toinen jae aloittaa varsinaisen kertomuksen. Tässä tapauksessa luomiskertomusta ei itse asiassa olisi tekstissä lainkaan.
(Alkutekstissä ei ole jakeita eikä siis jaerajojakaan, mutta myöhemmin lisättyä jaejaottelua on edellä käytetty tekstinosien nimentään kuten yleensäkin on tapana.)

===Jae 2===
{{rp|1. Moos. 1:2}}-13

====Aukkotulkinta====
Maapallon muokkaaminen sekaisesta (sana tarkoittaa asumattomaksi kelpaamaton hukkamaa, ei täysin kaoottinen) tilasta.

====Yhtenäinen kertomus====
Universumin muokkaaminen 1. jakeessa kuvatun alkuluomistapahtuman jälkeisestä tilasta, jossa jo on kaikki ainekset Jumalan tarkoitusten toteutumiseksi, mutta mitään ei vielä ole viimeistelty tarkoitustaan vastaavaan tilaan. Tilanteen "sekaisuus" siis muistuttaa tilannetta rakennustyömaan avautuessa: kaikki rakennustarpeet ovat vasta väliaikaisilla paikoillaan, mutta koko tilanne on rakennusmestarin hanskassa eikä siis millään muotoa täysin kaoottinen.

===Jae 14===
{{rp|1. Moos. 1:14}}
Aurinko, kuu ja tähdet
Jae 14

====Aukkotulkinta====
Teksti ei edellytä sitä, että tässä luodaan taivaankappaleet, vaan ilmaisu on erilainen kuin ympäristössä ja pikemminkin viittaa siihen, että niitä aletaan käyttää päivien ja öiden erottamiseen.
<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = The Doctrine of Creation, part 3 | Osoite = http://www.reasonablefaith.org/site/PageServer?pagename=podcasting_main#defenders | Viitattu = 5.4.2009 | Selite = | Tekijä = William Lane Craig | Julkaisija = Reasonable Faith | Ajankohta = 15.9.2008}}</ref>
<ref name="GenUnbound">{{Kirjaviite | Tekijä = John Sailhammer | Nimeke = Genesis Unbound: A Proactive New Look at the Creation Account | Julkaisija = Multnomah Books | Vuosi = 1996 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = ISBN 978-0880708685}}</ref>

{{rp|1.Moos. 1}} luomista tapahtuu tekemällä ja sanomalla. Jumala tekee sanomalla, ja sitten ehkä kirjoittaja kommentoi miten se tapahtuu. Esim. jakeet 11 ja 12. Jae 16 lienee siis kommentaari jakeeseen 15.

Eli 4. päivänä ei ehkä luoda taivaankappaleita vaan niille annetaan tarkoitus (aikojen osoittaminen), vastakohtana niitä palvoville ympäröiville pakanakulttuureille, ja todetaan että Jumala on tehnyt ne.

====Yhtenäinen kertomus====
'Luoda'-verbiä käytetään käsiteltävässä tekstijaksossa kaikkiaan vain kolmessa yhteydessä: maailman, elävien olentojen ja ihmisen alkuperästä puhuttaessa. Tämä selittyy siten, että nämä kolme olevaisuuden "tasoa" (aineellinen maailma, biologinen elämä ja ihmispersoonat) poikkeavat toisistaan niin perusteellisesti, että niihin ja vain niihin liittyy "tyhjästä esiin kutsumisen" järisyttävä ajatus.

Inhimillisessä mittakaavassa mitä valtavimpien taivaankappaleiden aikaansaamiseen sen sijaan riittivät laadullisesti yksinkertaisemmat jo luodun materian siirrot paikasta toiseen, joten vaikka taivaankappaleet tässä vaiheessa näin tehtiinkin, mitään laadullisesti uutta ei siinä silti kutsuttu olemattomuudesta olemaan, vaan taivaankappaleiden toiminta (kuten vetovoima, liiketila ja mahdollinen säteily) perustuvat suoraan jo aiemmin luodun todellisuuden (kuten ajan, tilan, aineen ja energian) ominaisuuksiin.

[[luominen raamatussa| Luomiseen liittyviä raamatunkohtia]]

==Maapallon ikään liittyvät tulkinnat==

Alla on tiiviisti esitetty yleisimmät tulkintakannat vahvuuksineen ja heikkouksineen.
Esitys perustuu osittain Yhdysvaltain presbyteerikirkon (''Presbyterian Church in America'', PCA) asettaman työryhmän [http://www.origins.org/articles/00site_pcareport.html selontekoon].

===24h päivän "kirjaimellinen" tulkinta===
Luther nosti tämän kannan voimakkaasti esiin irtisanoutuen päättäväisesti siihen mennessä yleisiksi käyneistä kuvaannollisista selitysmalleista. Se on esim. Yhdysvaltain tunnustuksellis-luterilaisten kirkkokuntien ja vaikkapa Pieperin dogmatiikan käsitys.
Modernilla ajalla tätä tulkintakantaa ovat edustaneet myös adventistit, ja sitä popularisoivat Morris ja Whitcomb ''The Genesis Flood'' -teoksessaan.

====Perustelut puolesta====
*Päivä-sanan (hepr. yom) suoraviivaisin tulkinta on normaali 24h päivä. Jotkut ovat esittäneet, että Raamatussa on luomiskertomuksen lisäksi muitakin kohtia, joissa samaa sanaa halutaan tulkita käytetyn tarkoittamaan pidempää ajanjaksoa. Tämä pitää paikkaansa, mutta KAIKKIALLA Raamatussa, missä on käytetty päivä sanaa numeron kanssa, se tarkoittaa kirjaimellista 24h päivää. Kukaan ei siis väitä, etteikö heprean sana ''yom'' _voisi tarkoittaa_ myös määräämätöntä ajanjaksoa, mutta kaikkialla (muualla) Raamatussa missä ''yom''-sanaan on yhdistettu numero, se tarkoittaa normaalia vuorokautta.
*Luomiskertomus on Raamatun ensimmäinen kertomus ja sen aiheena on nimenomaan Jumalan sellainen toiminta, joka kertomuksen itsensä mukaan on tullut valmiiksi ja päättynyt. Siksi siinä kerrottujen tapahtumien uniformitarianistinen kritiikki ("sellaista, mitä ei nykyään tapahdu, ei ole koskaan voinut tapahtua") on tekstinvastainen. Kun kaikkivaltias Jumala on tahtonut sitoa kertomansa teot ajallisiin kehyksiin, kenellä on oikeus sanoa, että nämä kehtykset eivät sisällä mitään informaatiota tapahtumien kestosta (vaan enintään niiden järjestyksestä)?
*"Jumalan Sana on luotettavampi kuin ihmisten käsitykset, joten modernia tiedettä ei pidä käyttää tekstin tulkinnan apuna."

====Perustelut vastaan====
*Vaikka Jumalan Sana on luotettavampi kuin ihmisten käsitykset, jokainen tekstin tulkinta, myös äskettäisluomistulkinta, on ihmisten käsitys. Tämä ei tarkoita relativismia, vaan sitä, että tulkintoja tulee verrata aineiston perusteella. Sekä teksti että luonnontieteelliset mittaukset voidaan ottaa Jumalan ilmoituksena (erityinen ja luonnollinen ilmoitus, kuten teologiassa on aina ajateltu). Luonnontieteellistä aineistoa siis voidaan ja on suositeltavaa käyttää ihmisten tekstitulkintojen arvioinnissa. Tällöin on kuitenkin muistettava, että myös kaikki luonnontieteelliset johtopäätökset ovat ihmisten tulkintaa mittaustuloksista eikä niihin pidä luottaa liian naiivisti.

====Vastaperustelujen vastaperustelut====
(Vaikka yksi entry /kanta pitäisi riittää, perustelujen tulisi puolin ja toisin olla luettavissa ja hyväksyttävissä kyseisen kannan puolesta puhuviksi näkökannoiksi, vaikka niiden painoarvosta oltaisiin kuinkakin eri mieltä. Siksi tässä artikkelinlaadinnan vaiheessa tähän on lisätty selitys siitä, miksi edelläolevat vastaperustelut näyttäisivät olevan korjaamisen tarpeessa.)

*Ajatus, jonka mukaan jokainen tekstin tulkinta olisi ihmisten käsitys siinä mielessä, että se olisi '''vain''' ihmisten käsitys, vaikuttaa epäraamatulliselta. Esim. käsitys/tulkinta, jonka mukaan Uuden testamentin ilmoittama Jeesus Nasaretilainen on Vanhassa testamentissa luvattu ja ennustettu Messias, on kristillisen näkemyksen mukaan ainoa oikea tulkinta tästä kysymyksestä, ts. sen kieltäjiä emme voi pitää uskonveljinämme, vaikka he muuten miten paljon hyvänsä vakuuttelisivat vilpitöntä haluaan pätevään raamatuntulkintaan.

*Kun siis osa käsityksistä on vain ihmisen käsityksiä, osa taas niitä käsityksiä, joiden syntymiseksi, vahvistumiseksi ja säilymiseksi Jumala on Raamatun meille antanutkin, eron tekeminen näiden välillä on periaatteessa välttämätöntä ja oikeaan rajanvetoon pyrkiminen käytännössä velvoittavaa. Siksi jää epäselväksi, mitä vastaperusteluiden aloitusvirke oikeastaan merkitsee. Ne käsitykset, joita ihmisillä on, ovat tietysti ihmisten käsityksiä, mutta entä sitten?

*Jos edelliskysymyksen vastaus olisi, että kaikki ihmisten käsitykset ovat yhtä epäluotettavia, se jos mikä nimenomaan merkitsisi relativismia ja itse asiassa koko ilmoitusajatuksen kieltämistä: Jumala tosin ilmoitti itsensä, mutta mitään ei silti tullut ilmeiseksi. Valaisematon säteilyenergia ei ole valoa eikä mitäänsanomaton teksti ilmoitusta. Jos taas teksti on selvä, siihen perustuva käsitys ei nimenomaan ole ihmisten käsitys siinä merkityksessä, jossa nämä asetetaan luotettavuudeltaan Jumalan Sanan alapuolelle. Kun ihminen tunnustaa Jumalan Sanan totuuden, hänen suussaan ei Raamatun mukaan ole ihmisen käsitys, vaan Jumalan Sana.

*Totta kai on selvää, että tulkintoja tulee verrata aineiston perusteella, mutta tämä ei ole mikään kirjaimellisen kannan vastaperustelu tai sellaisen osa. Kirjaimellisen kannan perusteluhan on nimenomaan se, että se on tekstinmukainen ja tekstinmukaisin. Tämä siis jo edellyttää tekstiin vertaamista.

*Mitä luonnontieteen mittaustuloksiin tulee, niin paitsi liian naiivia niihin luottamista on myös ja ennen muuta varottava holtitonta ekstrapolaatiota (siirtymistä havaitusta havaitsemattomaan jonkinlaisen yleistävän päättelyn nojalla). Yleinen ilmoitus on lähtökohtaisesti erityistä ilmoitusta täydentävässä asemassa: esim. kirkkohistoria täydentää Raamatussa kerrottua Jumalan kansan alkuhistoriaa voimatta sitä kuitenkaan vähääkään muuttaa. Samoin Raamatun olevien olojen kuvaukset, esim. luomiskertomuksen maininta lajinsa mukaan lisääntyvistä eliöistä tai muualla Vanhassa testamentissa esiintyvät maininnat Jumalan asettamista luonnonlaeista, saavat tarkennusta yleisestä ilmoituksesta. Luomiskertomuksen tulkinta yleisen ilmoituksen pohjalta edellyttää kuitenkin yleistä ilmoitusta – ei vain luomisen jälkeisistä vaiheista vaan – jo itse luomistapahtumienkin vaiheista. Tällaiseen vetoaminen on käytännössä jokseenkin mahdotonta ilman intuitiiviseen ekstrapolaatioon pohjautuvaa spekulatiivista ainesta.

*Käsitetason ongelmana on sitä paitsi se, että jotta voisimme tietää, mitkä osat nykyisestä havaintotodellisuudestamme mahdollisesti olisivat erityisen luomistapahtuman yksityiskohtia valottavaa yleistä ilmoitusta, meidän olisi jo tiedettävä, miten luominen on tapahtunut ja miten luomiskertomus siis olisi totuudenmukaisesti tulkittava. Tämä tuntuisi edellyttävän uutta "erityistä ilmoitusta", joka esiintyisi vähintäänkin Raamatun arvovallan veroisena.

*Perustava ongelma on sekin, että kun sanomme Raamatun olevan erehtymätön (tai edes luotettava), mutta ettemme vain saa siitä selvää, niin koko ajatus erehtymättömyydestä (tai luotettavuudesta) jää sisällyksettömäksi. Jos me emme viisastu lukemalla Raamattua niin kuin se on kirjoitettu vaan vasta selittäjien viisastamina, niin luotettaviahan olivatkin mielestämme ne selittäjät, joita seurasimme, ei itse teksti (sillä jos ihmisellä on varma näkemys, jota hän tahtoo levittää, ja vapaa arvovalta tulkintaan, hän voi arvovallallaan selittää näkemyksensä mukaan tekstin kuin tekstin; ja ainoastaan hänen näkemystään vastaavalla tavalla tulkittuna se on hänen mielestään luotettava, toisin tulkittuna harhaanjohtava).

===Määräämättömän pitkä päivä -tulkinta===

====Perustelut puolesta====
*{{rp|1. Moos. 1:12}} "maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita..." maa tuottaa - vaikuttaa pitemmältä kuin yksi päivä.

*{{rp|1. Moos. 2:4}} "Siihen aikaan" on sama sana kuin "päivä", joka tässä siis viittaa pitempään ajanjaksoon. Samoin ilmeisesti Hesekiel 30:3 ja Hoosea 6:2 käyttävät päivä-sanaa pitemmässä mielessä, Hoos 6:2 liittää sanaan myös numeron.

*Seitsemäs päivä ei ilmeisesti pääty, sen päättymisestä ei käytetä samaa 'Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä' -rakennetta, myös Uuden testamentin mukaan Jumalan lepopäivä jatkuu ({{rp|Hebr. 4:1-5}}). Lisäksi Jeesus totesi 'Minä ja Isäni teemme yhäti työtä' vastineena sapattikielloille, viitaten ilmeisesti siihen että Jumala tekee laupeuteen liittyvää työtä lepopäivänään. (Tämä selittäisi myös, miksi Jumala ei koko ajan ja näkyvästi ole vuorovaikutuksessa luomakuntaansa.)

*Aatami tekee melko paljon hommia 6. päivänä, hän mm. nimeää kaikki eläimet. Kun Eeva herää, Aatami toteaa "vihdoin". Tämä viittaa pitempään aikaan kuin päivä.

====Perustelut vastaan====
*Kanta kohtaa mahdollisia ongelmia Nooan tulvan kanssa, se tulkitaan paikalliseksi (josta on kyllä näyttöä), eli se, että teksti sanoo vetten olleen kaikkien vuorten yllä, tulkitaan että vesi oli paikallisesti kaikkien näkyvien vuorten yläpuolella. Toisaalta vastaavalla tavalla 'kaikki maailman verollepantava' tulkitaan silloiseksi Rooman valtakunnaksi eikä tässä ole ongelmaa, kaikki-termi on ollut tuolloin joustavampi.

Concordia-teologinen kritiikki on taulukoitu erikseen tuonnempana.

===Tekstikehys ja analogiset päivät -tulkinnat===

Tässä keskiaikaisessa kannassa pidetään 1Moos1:stä kuvainnollisena kehyksenä. Analogiset päivät tulkinnassa päivistä säilytetään kronologista järjestystä.

====Perustelut puolesta====
Pääperusteluna kannalle on tekstin rakenne, jossa asetetaan asujat yhtenä päivänä tehtyyn ympäristöön kolme päivää myöhemmin. 1. ja 4. päivät vastaavat toisiaan, samoin 2. ja 5. sekä 3. ja 6. päivät pareittain.

====Perustelut vastaan====
Lähtökohtaisesti tekstin symbolinen tulkinta on arveluttavaa, ainakin mikäli tekstilaji ei itse viittaa symbolisen tulkinnan tarpeellisuuteen. Mutta kanta on mahdollinen.

Concordia-teologinen kritiikki on taulukoitu erikseen tuonnempana.

===Puutarha-tulkinta===

Tässä J. Salehammerin, huomattavan evankelikaalisen Vanhan testamentin tutkijan, esiin tuomassa kannassa ajatellaan, että {{rp|1. Moos. 1:1}} kertoo maailman luomisesta ja {{rp|1. Moos. 1:2-2:4a}} maan valmistamisesta (Eedenin puutarha/luvattu maa) <ref name="GenUnbound" />.

Concordia-teologinen kritiikki on taulukoitu erikseen tuonnempana.

==Eri tekstikohtiin perustuva taulukko nuoren (YEC) ja vanhan (OEC) iän kantojen välillä==

Molemmille kannoille annetaan todennäköisyyksiä asiakohtaisesti ja nämä yhdistetään kokonaiskuvaksi. Asia voidaan jättää todennäköisyyksien perusteella auki, koska kyseessä ei ole pelastuskysymys eli ei ole suurta riskiä, mikäli päätöstä ei tehdä välittömästi. Raamattuhan antaa meille ”kaiken mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan” ja tietysti muutakin. Kysymys maapallon iästä kuuluu tuohon muut-ryhmään, ellei siitä tehdä pelastuskysymystä. Todennäköisyydet perustuvat kannan sisäiseen ennusteeseen eli siihen, miten todennäköistä kannan perusteella kyseinen havainto Raamatusta tai luonnosta on. Todennäköisyydet tässä ovat suuntaa antavia arvioita ja henkilön taustaymmärryksestä riippuvaisia. Niitä muuttavat se, kuinka varmana henkilö pitää tämän hetken tietämystämme. Jos esimerkiksi ajattelemme, että tällä hetkellä tiedämme 80% kaikesta tieteellisestä tiedosta, voimme pitää sitä, ettei kanta pysty selittämään mittaustulosta, suurena ongelmana ja siten todennäköisyyttä pienenä. Mikäli ajattelemme, että tiedämme 20% kaikesta tiedosta, kannan ongelma nykytietämyksen kanssa ei tee kannasta kovin epätodennäköistä. Asia ei ole kovin yksinkertainen, voidaan toki olettaa, että jatkotutkimus ei tule olemaan paljonkaan ristiriidassa nykyisten teorioiden kanssa, jolloin nykytietämykseen voitaisiin luottaa aika paljonkin. Mutta tämä on vain oletus ja hyvinkin tapauskohtainen, riippuen siitä, kuinka paljon ja kuinka välitöntä tietoa tapauksessa käytetään ja kuinka paljon teoreettisempaa tietoa ja taustaoletuksia tapaus käyttää.

{| {{prettytable}}
|-
!{{hl2}} | Raamatun kohta
!{{hl2}} | YEC
!{{hl2}} | pYEC
!{{hl2}} | OEC
!{{hl2}} | pOEC
|-

| 1.Moos. 1 Päivä
|
| 1
| Raamattu käyttää sanaa kuvaamaan myös ajanjaksoa. Saarn.
| 0.7

|-
| 1.Moos. 1 ”Tuli ehtoo, tuli aamu, n:näs päivä”
|
| 1
|
| 0.5

|-
| 1.Moos. 1 Päivästä puhutaan ennen kuin aurinko ja kuu tehty tai näkyvissä.
| Kirjaimellinen ehtoo ja aamu, auringon merkitsemä tulkinta päivälle ehkä hankala. Toisaalta ”Jumalan henki valaisi”.
| 0.9
| Auringon et al tekoa tarkoittava hebrean sana voidaan kääntää myös esiin tuomisena. Alkoivat näkyä 4. Päivänä.
| 0.9

|-
| 1.Moos. 2 6. Päivä Aatami tekee paljon hommia
|
| 0.2
|
| 1

|-
| 1.Moos. 1 Sukuluetteloiden pituus
|
| 1
| Yleensä OEC laittavat pitkät iät 1.Moos. 1 yhteyteen, eivät sukuluett. Aukkoihin, mutta taipumusta on venyttää sukuluetteloitakin. Toisaalta tekstin mukaankin luetteloissa on aukkoja.
| 0.75

|-
| Nooan tulva:

vedet kaikkien vuorien yli
|
| 1
| Tulkitaan paikallisena tulvana, koskien sitä aluetta jolle ihmiset olivat levittäytyneet. Vrt. ”kaikki maa verolle”
| 0.75

|-
| Nooan tulva:

Arkkiin kaikkia eläimiä
|
| 1
| Vain karjaeläimiä tai paikallisia lajeja
| 0.7

|-
| Kuolema ennen lankeemusta?
| Kuoleman tulo lankeemuksessa ei ratkaise pahan ongelmaa mutta tekee free will puolustuksen konkreettisemmaksi.
| 1
| Adam tiesi mitä kuolema tarkoittaa ja varmaankin kasveja, viruksia ja bakteereja kuoli paratiisissa, ehkä isompiakin eliöitä. Luomakunta kirottiin lankeemuksessa mutta teksti ei sano että kuolema tuli koko luomakunnalle lankeemuksen yhteydessä, ihmiselle tuli.
| 1

|-
| Matt ”alussa Jumala loi heidät mieheksi ja naiseksi.”
|
| 1
| ”Alussa” voi viitata ihmiskunnan alkuun.
| 0.5

|-
| 7. päivä ei ole päättynyt? Hebr 4
|
| 0.5
|
| 1

|-
| Ps 90:4 Jumalan päivä eri kuin meidän.
|
| 0.9
|
| 1

|}

==Concordia-teologinen näkökulma tulkintoihin==

[[Concordia-teologian periaatteet|Concordia-teologia]] (''ct'') muodostaa elimellisen kokonaisuuden, mistä syystä paras tapa saada siihen otetta on ko. kannan mukaisen näkemyksen koottu esittäminen. Taulukkoa voi haluttaessa myös laajentaa kattamaan omissa sarakkeissaan muitakin teologisia kokonaisajattelutapoja; siinä yhteydessä myös väliotsikkoa on syytä päivittää vastaavasti (esim. '''Teologisia näkökulmia tulkintoihin''').

{| {{prettytable}}
|-
!{{hl2}} | Näkökohta
!{{hl2}} | ''Ct''-kommentti
!{{hl2}} | [Tilaa vaihtoehdoille]
!{{hl2}} | [Tilaa vaihtoehdoille]
!{{hl2}} | [Tilaa vaihtoehdoille]
|-

| Ajatus, jonka mukaan Raamatun luomiskertomus on kovin tulkinnanvarainen ja erilaisille tulkinnoille pitäisi siksi olla tilaa, ilman että asiasta tehdään pelastuskysymystä.
| Pelastuskysymyksenä<ref>"Pelastuskysymys-kysymys" on sinänsä huomionarvoinen, sillä sen vastaus – siis selonteko siitä, mitä pelastuskysymys-käsite itse asiassa tarkkaan ottaen merkitsee – on aina osa jonkinlaista laajempaa teologista ajattelutapaa. ''Ct'':n puitteissa myönnetään, että vain Herra tuntee erehtymättömästi omansa ja että ihmiset toisaalta voivat olla "autuaallisesti epäjohdonmukaisia" eli pitää julkisesti mutta lopultakin osittain epäjohdonmukaisesti kiinni sellaisista väitteistä, joiden ''johdonmukainen uskominen'' veisi heidät pelastavan uskon ulkopuolelle, silti samalla pelastavaan uskoonkin, joskin osittain epäjohdonmukaisesti, sisimmässään pitäytyen ja siksi pelastuksen säilyttäen. Kun siis jotakin seikkaa, kuten tässä raamattunäkemystä, sanotaan ''ct'':n puitteissa pelastuskysymykseksi, tarkoitetaan sitä, että ''johdonmukainen pitäytyminen oikean käsityksen vastaiseen kantaan tässä kohdin'' vie ihmisen pelastuksen ulkopuolelle; sen sijaan mitään kantaa ei, edelläsanotusta syystä, oteta siihen, voiko joku tietty henkilö, jolla muiden ihmisten edessä on tässä kohdin "anti-''ct''-kanta", samaan aikaan olla Jumalan edessä (lat. ''coram Deo'') pelastuksesta osallinen vaiko ei. – Teologia on julkisen opetuksen, perustelun ja väittelyn asia, sydämen uskon (tai sen puutteen) näkee (asianomaisen ihmisen lisäksi) vain Jumala yksin. Raamattunäkemys on pelastuskysymys siksi, että ''ct'':n mukaan juuri Raamattu ja viime kädessä yksin Raamattu (lat. ''sola Scriptura'') on Jumalan antama perusarmonväline, jota välineenään käyttäen Pyhä Henki lahjoittaa sekä ''kaikki muutkin armonvälineet seurakunnalle'' että näiden muidenkin armonvälineiden välityksellä myös ''pelastavan uskon kullekin pelastuvalle yksilölle'', ja "'''ei ole mahdollista epäillä sitä, minkä kautta on uskon saanut'''".</ref> on lähtökohtaisesti raamattunäkemys sinänsä, ei jonkin tietyn osan tulkinta erikseen<ref>Kadottavan harhan kadottavuuden ytimenä on viime kädessä oikean pelastavan uskon sammuttaminen ja korvaaminen väärällä ei-pelastavalla uskomuksistolla. Siinä mielessä kysymys jonkin tietyn raamatunkohdan oikeasta tai väärästä tulkinnasta on epäolennainen, että pelastuksen kannalta ratkaisevat asiat on esitetty Raamatussa "monesti ja monella tapaa" eikä asiaa ole siis jätetty minkään yhden kohdan oikean tulkinnan varaan. Toisaalta tietysti yhden kohdan tulkinta heijastuu helposti muidenkin kohtien tulkintoihin, niin että oikea tulkinta yhdessä kohtaa auttaa tulkitsemaan oikein muitakin kohtia, väärä puolestaan pyrkii vääristämään muidenkin kohtien tulkinnat.</ref>. Jos Raamattua pidetään vapaan tulkinnan varaisena, se ei voi olla perimmäinen opillinen auktoriteetti, vaan auktoriteetti on siirretty selittäjille, joiden edesottamukset ovat suureksi osaksi kontrolloimattomissa. ''Ct'':n mukaan Raamattu on omien selitystensä tuomari, ts. mikään selitys ei ole hyväksyttävä, ellei se osoittaudu Raamatun tekstin kanssa tarkasti yhteensopivaksi, ja vain tekstiuskollisinta selitystä voi kussakin kohdassa turvallisesti ja hyvällä omallatunnolla seurata.
|
|
|
|-

| Määräämättömän pitkä päivä (''mpp'') -tulkinta kokonaisuutena
| Kirjaimellisesti ottaen säilyttäisi tapahtumajärjestyksen; silloin esim. kasvikunnan hidas kehkeyttäminen päättyisi ennen ensimmäisen siivekkään eläimen olemassaoloa. Miten pölytys olisi tapahtunut? Onko kukaan tosissaan yrittänytkään yksityiskohtaista selitystä tällaisesta näkökulmasta?
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Maa tuottaa – vaikuttaa pitemmältä kuin yksi päivä."
| Näin ainoastaan, jos on jo etukäteen omaksuttu jonkinlainen evolutiivinen tulkinta; teksti nimenomaan sanoo Jumalan saattaneen tämän tapahtumaan yhtenä tiettynä päivänä. – Vrt. ruokkimisihmeen "tulkinta", jonka mukaan kansan asettaminen ryhmiin "vaikuttaisi" kestäneen niin kauan, että opetuslapset ehtivät sillävälin "kerätä kolehdin" ja käydä ostamassa leipää lähimmästä kylästä.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "'Siihen aikaan' on sama sana kuin 'päivä', joka tässä siis viittaa pitempään ajanjaksoon."
| Tahdottaneen sanoa, että sanonta, jonka merkitys hepreassa on 'siihen aikaan', olisi sananmukaisesti käännettynä 'sinä päivänä'. – Tällaisia idiomeja on kielessä kuin kielessä, ja juuri siksi, että ne ovat idiomeja (kirjaimellisesta merkityksestään jossain määrin poikkeavia vakiintuneita ilmaisuja), niistä ei voi päätellä niissä esiintyvien sanojen merkitystä ko. idiomien ulkopuolisissa käyttöyhteyksissä. – Ellei ko. ilmausta jo valmiiksi tiedettäisi idiomiksi, tekstiyhteys sallisi tässä kirjaimellisenkin tulkinnan: "ensimmäisenä luomispäivänä ei vielä ollut ihmistä" jne.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Samoin ilmeisesti Hesekiel 30:3 – – [käyttää] päivä-sanaa pitemmässä mielessä – –."
| "Ilmeisesti"??? – Uuden testamentin mukaan Herran tulemus tapahtuu yllättäen ja yhdessä hetkessä; kyseinen ajankohta on siis ''jonkin'' vuoden ''jonkin'' kuukauden ''jonakin päivänä'', emme vain etukäteen tiedä, milloin.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Samoin ilmeisesti – – Hoosea 6:2 [käyttää] päivä-sanaa pitemmässä mielessä, Hoos 6:2 liittää sanaan myös numeron."
| Niin, siis tässä profetiassahan ennustetaan Herran ylösnousemus kolmantena päivänä ja se, että koska Hän elää, myös hänen seurakuntansa saa elää. Mitä ihmeen vertauskuvallisia ajanjaksopäiviä tästä muka on löytyvinään?
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Seitsemäs päivä ei ilmeisesti pääty, sen päättymisestä ei käytetä samaa 'Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä' -rakennetta[.]"
| Tekstissä luomistyö nimenomaan todetaan päättyneeksi, ja luomispäiviähän oli ''kuusi, '''ei''' seitsemän''. – Tässä perusteluyrityksessä käytetty logiikka on täysin absurdia: jos seitsemäs päivä olisi erikseen todettu päättyneeksi, olisi aina voitu väittää, että kahdeksas jatkuu yhä, tai yleisessä tapauksessa, että jos '''''n.''''' päivä on erikseen todettu päättyneeksi, niin '''''n+1.''''' päivä jatkuu yhä;<ref>Tässä tehdään "[[käänteinen todistustaakka]]" -perusteluvirhe, kun päätellään siitä, mitä teksti ''ei sano'' ("Seitsemäs päivä ei ilmeisesti pääty, [sillä] sen päättymisestä ei käytetä samaa 'Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä' -rakennetta) eikä siitä, mitä se ''sanoo'' ("Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä", ts. tässä tekstissä tarkoitetut päivät ovat olleet valon ja pimeän vaihtelun määrittämiä vuorokausia kuten nykyäänkin, joten seitsemäskin niistä on päättynyt jo ajat sitten – ja kuvattu luomistyöhän oli päättynyt jo kuudennen myötä). Jos seitsemännen päivän päättyminen ''olisi'' erikseen mainittu tekstissä, eiköhän joku olisi äitynyt juuri siitä päättelemään vastaavasti, että "siis Jumalalla ilmeisesti alkoi Raamatun mukaan siinä vaiheessa taas uusi luomistyöviikko, joten uniformitarianismi onkin näin ollen raamatullisesti perusteltu kanta, koska Jumala ei siis tämän tekstin mukaan ilmeisesti ole luomistyöstään lopullisesti lakannutkaan vaan pitänyt vain joskus yhden välipäivän siitä"!</ref> mikään teksti ei siis pystyisi vakuuttamaan näitä selittelijöitä siitä, että päivät ovat siinä kirjaimellisia. – Varsinainen "päivänvaihtumispäättelysääntöhän" on kyllä annettu itse tekstissä: aina kun pimeän ja valoisan jakson muodostama kokonaisuus on vuorokausirytmissä päättynyt uuden pimeän jakson alkaessa, tekstin määrittelemä "päivä" on päättynyt ja uusi alkanut; se, että näin on jo monen monta kertaa tapahtunut omanakin elinaikanamme eikä "luomisen seitsemäs päivä" siis suinkaan enää jatku, on siis selvää suoraan yleisen ilmoituksen perusteella.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "– – myös Uuden testamentin mukaan Jumalan lepopäivä jatkuu ({{rp|Hebr. 4:1-5}})."
| Tässä tekstikohdassahan Jumalan lepo luomistöistään rinnastetaan eräänlaisena ennakkokuvana siihen lepoon, joka hänen omilleen on luvassa tämän elämän tekojensa perästä; kummassakin tapauksessa kysymys on tietyssä mielessä lopullisesta irrottautumisesta<ref>Luomakunnan ylläpitokin kyllä kuuluu luomisen piiriin, joten siinä mielessä Jumalan luomistyö ei ole ajasta katsoen kokonaan päättynyt (eikä Jumala siis ole ontologisesti irrottautunut luomakunnastaan, vaan "hänessä me elämme ja liikumme ja olemme"), mutta sen varsinaisesti uutta luovat vaiheet ovat jo "alussa" tulleet valmiiksi eivätkä siis enää jatku.</ref> jo valmiiksi tulleesta työstä ja kaikesta siihen liittyneestä keskeneräisyydestä, ja heti luomistyön päätyttyä ihmistenkin tietoon annettu "sapattisiunaus" ymmärretään<ref>Raamatun kokonaiskontekstin muiden osien yhteydessä</ref> lupauksena Jumalan kansalle tulevasta iankaikkisesta levosta. Mikä itse tekstissä mahdollisesti edellyttäisi jotain muuta, pitemmälle menevää tulkintaa? – Eihän ''Jumalan luona'' Raamatun mukaan edes ole päivän ja yön vaihtelua, joten koko idea yrittää mitata Jumalan omaa olemista ajallisilla käsitteillä ("nyt Jumala elää seitsemättä päiväänsä") olisi lievästi sanoen omituinen. – Totta sen sijaan on se, että nimenomaan täältä ajasta katsoen Jumala joko jatkaa yhä alun luomistyötään tai on jo päättänyt sen, ja ''tähän kysymykseen'' Raamattu selvästi vastaa, että tämä työ on päättynyt kuudennen päivän myötä, joten siitä eteenpäin Jumala luomistyön osalta yhä edelleen "lepää", vaikka ajalliset päivät yhä uudestaan vaihtuvatkin. Jo siksikin rajoittamaton uniformitarianistinen ekstrapolaatio on ehdottoman epäraamatullista: luomisviikolla tapahtui Raamatun selvän ilmoituksen mukaan paljonkin sellaista, mitä sittemmin ei ole enää tapahtunut.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Lisäksi Jeesus totesi 'Minä ja Isäni teemme yhäti työtä' vastineena sapattikielloille, viitaten ilmeisesti siihen että Jumala tekee laupeuteen liittyvää työtä lepopäivänään. (Tämä selittäisi myös, miksi Jumala ei koko ajan ja näkyvästi ole vuorovaikutuksessa luomakuntaansa.)"
| "Ilmeisesti" ei riitä eksegeesiksi (Raamatunkohdan yksityiskohtaisesti perustelluksi selitykseksi). – Näissä kohdissa on tyypillisesti kyse siitä, että Jeesus oli tehnyt jotain merkittävää aivan konkreettisena sapattipäivänä (viikon seitsemäntenä päivänä) ja joutui siksi vastaamaan syytöksiin Jumalan kieltämäksi tulkitusta toiminnastaan. Olennaista vastauksessa on se, että jos se, mitä Jeesus teki sapattipäivänä, ei ollut ihmisen vaan Jumalan työtä (vrt. Nikodemos-keskustelun alku, Joh.3), niin Jumala itse siis teki työtä sapattipäivänä, ja tämä juuri todisti Jeesuksen toiminnan alkuperän olevan Jumalassa, joten siitä syyttäminen ei ollut Jumalan tahdon puolustamista vaan päinvastoin sen vastustamista.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Aatami tekee melko paljon hommia 6. päivänä, hän mm. nimeää kaikki eläimet. – – Tämä viittaa pitempään aikaan kuin päivä."
| Perusryhmäbiologian mukaan eri eläinlajeja on myöhemmät sukupuutot huomioonottaenkin siinä vaiheessa ilmeisesti ollut olennaisesti vähemmän kuin nykyään, eikä nimentä suomennoksen sanamuodon mukaan välttämättä koskenut pikkueläimiä saati vesieläimiä; sitä paitsi Aadamin suorituskyky oli ilmeisesti meihin nähden ylivertainen.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Kun Eeva herää, Aatami toteaa 'vihdoin'. Tämä viittaa pitempään aikaan kuin päivä."
| Minkä käännösten mukaan Aadam toteaa: "vihdoin" (ja kumpi siinä vaiheessa oikeastaan oli juuri herännyt, Eeva vaiko Aadam itse)? – Joka tapauksessa tämänsuuntainen mahdollinen ilmaus jatkaa edellä todetun Aadamin yksinäänolon ongelman historiaa: kullakin eläimellä oli parinsa, mutta mistään niistä ei sen sijaan Jumalan havainto-opetuksen mukaisesti olisi ollut kumppaniksi Aadamille, mikä "eksistentiaalinen parittomuus" oli tullut miehelle nimentätoimensa mittaan yhä polttavammin ilmeiseksi, mutta nyt, Jumalan uuden luomisteon<ref>Naisen luominen tosin tietyssä mielessä oli jo sisältynyt miehen/ihmisen luomiseen, mutta vasta nyt se toteutui loppuun asti.</ref> myötä, tämä ongelma oli "lopultakin" ratkennut. – Ei liene ainoatakaan kieltä, jonka puhujilla olisi jokin monta päivää kestävä vähimmäisodotusaika ennen kuin he voivat luontevasti käyttää vihdoin-sanaa, joka siis sitä paitsi ei edes ole ainut mahdollinen Aadamin huudahduksen käännösvastine.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-kanta ja vedenpaisumus: "[M]ahdollisia ongelmia Nooan tulvan kanssa, se tulkitaan paikalliseksi (josta on kyllä näyttöä), eli se, että teksti sanoo vetten olleen kaikkien vuorten yllä, tulkitaan että vesi oli paikallisesti kaikkien näkyvien vuorten yläpuolella."
| Totta kai paikallisia tulvia on eri aikoina ollut useitakin, myös Lähi-idässä, ja juuri siksi tällainen selitys antaisikin ymmärtää Pyhän Hengen tehneen vedenpaisumuskuvauksessaan "kärpäsestä härkäsen". – Fossiilien kanssahan ''mpp''-tulkinta itse asiassa suurempia ongelmia kohtaa, jos tekstiin sen jäljiltä vielä jäänyt sisältö nimittäin otetaan vakavasti ja ajatellaan, että ennen Aadamin aikaa oli ollut vain epämääräisen hidas luomisvaihe, johon ei kuulunut katastrofeja (toistuvastihan tekstissä korostetaan Jumalan luomistyön hyvyyttä). – Vesi ei muuten vallitsevien luonnonlakien puitteissa voi paikallisesti kovinkaan kauaa olla kovinkaan paljon ylempänä kuin maailmanlaajuisesti, ja tulva toisaalta kesti Raamatun mukaan kuukausimääriä. Onkohan kukaan tosissaan yrittänytkään konkretisoida ''mpp''-tulvaskenaariota edes tekstin antaman ''aikainformaation'' vakavasti ottaen?
|
|
|
|-

| ''Mpp''-kanta ja vedenpaisumus: "– – Toisaalta vastaavalla tavalla 'kaikki maailman verollepantava' tulkitaan silloiseksi Rooman valtakunnaksi eikä tässä ole ongelmaa, kaikki-termi on ollut tuolloin joustavampi."
| Väittämä kaikki-termin "antiikinaikaisesta joustavuudesta" vaikuttaa järjenvastaiselta: ''maailma''-termin intensiohan<ref>siis se, millaisia mielikuvia ''"oikumenee"''-sanan näkeminen tai kuuleminen Välimeren alueen ihmisten mielessä herätti</ref> se Augustuksen aikana oli erilainen kuin nyt (ei ollut pallokarttoja, jotka olisivat voineet piirtyä "sielun silmien eteen") eikä ''kaikki''-termin intensio<ref>Retoristen tehokeinojen mahdollinen käyttö ja kontekstin mukainen mieltäminen on eri asia kuin sanan perusmerkitys.</ref>. Voiko edes kuvitella kieltä, jossa ei olisi (ollut) nykymerkityksistä kaikki-sanaa, siis kulttuurimuotoa, jossa sen tarkoittamalle merkitykselle ei olisi ollut mitään ilmaisutarvetta? – Toinen asia on vielä sekin, että samalla sanalla on voinut olla muitakin merkityksiä, jolloin kääntäjän tehtävä on tekstiyhteyden pohjalta ratkaista, mikä on kulloinkin täsmällisin käännösvastine. – Luomiskertomus on muuten hepreaa, evankeliumit taas kreikkaa ja vuosituhansia myöhemmältä ajalta peräisin (ja keisari Augustuksen käskyhän kaiketi annettiin alun pitäen latinaksi ja heijasteli paitsi ajankohtansa kieltä myös antajansa isottelevaa mieltä – "minä poikahan se hallitsen kaikkea, mikä koko maailmassa on hallitsemisen arvoista"), joten näiden "tuosta vain" -rinnastamiseen perustuvan argumentoinnin todistusvoimalla on ilmeiset rajoitteensa.
|
|
|
|-

| Tekstikehys ja analogiset päivät (''tjap'') -tulkinnat kokonaisuutena
| '''Luther''' tunsi ja nimenomaisesti hylkäsi aikaisemmat epäkirjaimelliset tulkinnat.
|
|
|
|-

| ''Tjap''-perustelu: "tekstin rakenne, jossa asetetaan asujat yhtenä päivänä tehtyyn ympäristöön kolme päivää myöhemmin. 1. ja 4. päivät vastaavat toisiaan, samoin 2. ja 5. sekä 3. ja 6. päivät pareittain".
| Jos teksti siis tälläkin tavoin osoittaa Jumalan luoneen Viisautensa kanssa ja kautta (vrt. Sananl. 8 ja Joh. 1), noudattaen tiettyä kokonaissuunnitelmaa, niin mikä sitten olikaan varsinainen syy olettaa tässä puhuttavan luomisesta jollain muulla kuin nimenomaan konkreettisella tavalla?
|
|
|
|-

| ''Tjap''-vastaperustelu: "Lähtökohtaisesti tekstin symbolinen tulkinta on arveluttavaa, ainakin mikäli tekstilaji ei itse viittaa symbolisen tulkinnan tarpeellisuuteen."
| [[Concordia-teologian periaatteet|''Ct'':n]] puitteissa se ei ole ainoastaan arveluttavaa vaan kokonaan kiellettyäkin.
|
|
|
|-

| ''Tjap''-perustelu: "Mutta kanta on mahdollinen."
| Vrt. '''Luther''' (teologisia vastustajiaan ironisoiden): ''Minäkin voin todistaa Raamatulla, että käki söi lepinkäisen sulkineen päivineen: "alussa" = 'käki'; "loi" = 'söi'; "Jumala taivaan ja maan" = 'lepinkäisen sulkineen päivineen'.'' Ts. tulkinnallinen mielivaltaisuus voi lopultakin peittää minkä hyvänsä Raamatun tekstinkohdan selvän merkityksen täysin ja korvata sen millaisella ajatuksella hyvänsä. – Oikean selityksen tarkoitus ei missään tapauksessa voi olla Sanan "venyttäminen" haluttuun suuntaan tai kaiken jättäminen avoimeksi mielipiteiden temmellyskentäksi vaan päinvastoin mahdollisimman täydellinen eroon pääseminen kaikista tekstin oman aidon merkityksen ihmismielessä hämmentävistä epäselvyyksistä, epävarmuuksista ja virhekäsityksistä.
|
|
|
|-

| Puutarha (''pt'') -tulkinta kokonaisuutena
| Jo '''Tertullianus''' totesi, että hereetikot<ref>'harhautuneet', Raamatun totuudesta pois eksyneet ja muitakin eksyttävät ihmiset</ref> ovat uutuuksien rakastajia. – Kuka nyt oikeasti tosissaan uskoisi, että joku aikalaisemme ensimmäisenä kirkon historiassa olisi löytänyt Raamatun ensimmäisten lukujen oikean tulkinnan? Mutta jos ajatuksena ei olekaan löytää ainoaa oikeaa tulkintaa vaan vain lisätä selityssekametelisoppaan vielä yksi "mahdollinen" tulkinta, niin markkinat ovat toki avoimet.
|
|
|
|-

| ''Pt''-referaatti: "Tässä '''J. Salehammer'''in, huomattavan evankelikaalisen Vanhan testamentin tutkijan, esiin tuomassa kannassa ajatellaan, että {{rp|1. Moos. 1:1}} kertoo maailman luomisesta ja {{rp|1. Moos. 1:2-2:4a}} maan valmistamisesta (Eedenin puutarha/luvattu maa) <ref name="GenUnbound" />."
| Onko tässä nyt muuta omaperäistä ajatusta kuin aukkotulkinnan kutistaminen siihen, että toisen jakeen "autio ja tyhjä" ei olisikaan koskenut muuta kuin tulevaa Eedenin aluetta? Kannattaako joka kirjan sisällöstä tehdä oma vaihtoehtoinen tulkintamallinsa?
|
|
|

|-
| 1.Moos. 1 Raamattu käyttää päivä-sanaa kuvaamaan myös ajanjaksoa. Saarn.
| Tarkempi viite puuttuu. – Juuri siksi, että samalla ilmaisulla on useinkin monia merkityksiä ja merkitysvivahteita, sanat olisi aina tulkittava ja käännettävä ''asiayhteydessään''. Ajatus, että kääntäjällä/selittäjällä olisi vapaa valta valita sanakirjasta kussakin kohdassa, mikä merkitys vain itseä eniten sattuu miellyttämään, on tuttu Jehovan todistajien toiminnasta ja sopisi minusta jättääkin sinne.
|
|
|

|-
| 1.Moos. 1 ”Tuli ehtoo, tuli aamu, n:nnäs päivä”
| Tämän ilmaisun mahdollinen epäkonkreettinen käyttöesiintymä on yhä Raamatusta löytämättä, vrt. Hoos.6:2:een liittyvä aiempi kommentti.
|
|
|

|-
| 1.Moos. 1 Päivästä puhutaan ennen kuin aurinko ja kuu tehty tai näkyvissä.
| Tätä voi verrata Ilmestyskirjaan, jossa taaskin puhutaan valosta, vaikka meidän fyysistä aurinkoamme ei enää ole.
|
|
|

|-
| Kirjaimellinen ehtoo ja aamu, auringon merkitsemä tulkinta päivälle ehkä hankala. Toisaalta ”Jumalan henki valaisi”.
| Heti löytyi mahdollinen selitys, itse teksti ei siis vaadi kuvaannollista tulkintaa.
|
|
|

|-
| Auringon ''et al.'' tekoa tarkoittava hebrean sana voidaan kääntää myös esiin tuomisena. Alkoivat näkyä 4. päivänä.
| Vertaa tätä siihen, että Jumala lepäsi teoistaan 7. päivänä. Mikä tässä tapauksessa olisi ollut 4. päivän suuri Jumalan teko, johon lepo vertautuu; ja mistä nämä taivaankappaleet olisivat alun perin saaneet syntynsä, ja miksi ne eivät olisi sitä ennen näkyneet maahan?
|
|
|

|-
| 1.Moos. 2 6. päivä Aatami tekee paljon hommia
| Tosi on. "Uudet luudat lakaisevat hyvin."
|
|
|

|-
| 1.Moos. 1 Sukuluetteloiden pituus: Yleensä OEC laittavat pitkät iät 1.Moos. 1 yhteyteen, eivät sukuluetteloiden aukkoihin, mutta taipumusta on venyttää sukuluetteloitakin.
| Tämän voisi lukea synnintunnustuksena: tendenssi näkyy kauttaaltaan – Jumalan voimaa vaihdetaan ihmisten viisauteen, aina kun tilaisuus äkätään ja minkä verran vain ehditään.
|
|
|

|-
| Toisaalta tekstin mukaankin luetteloissa on aukkoja.
| Minkä tekstin mukaan? – Jos nimenomaan 1.Moos:n sukuluettelot ovat totta, ne antavat myös kuluneen kokonaisajan: Jos on ''totta'', että "MM:lle syntyi" NN MM:n ollessa '''''k''''':n vuoden ikäinen, on ''kuluneen kokonaisajan kannalta'' aivan samantekevää, oliko MM NN:n isä, isoisä vaiko muu esi-isä suoraan ylenevässä polvessa.
|
|
|

|-
| Nooan tulva: vedet kaikkien vuorien yli tulkitaan paikallisena tulvana, koskien sitä aluetta jolle ihmiset olivat levittäytyneet. Vrt. ”kaikki maa verolle”
| Tulkinta vaikuttaa sekä tekstiyhteyteen että fysiikan lakeihin nähden mahdottomalta. Jos Jumala olisi tyytynyt pelkkään paikallistulvaan, koko arkki-idea yksityiskohtaisine rakennusohjeineen ja eläinten sinne kaksittain johdattamisineen olisi ollut turhan työn tekemistä ja teettämistä, kun Nooa perhekuntineen olisi hyvin voinut pelastautua jalkapatikassakin<ref>kuten vaikkapa Mooses faaraota ja Joosefin perhekunta Herodesta</ref>. – Mitä veronkannon alaan tulee, niin sen voi käsittää niinkin, että Augustus kyllä ''halusi'' panna verolle ''kaiken maanpiirin'' ihan nykyaikaisessakin merkityksessä, mutta ''onnistui'' toteuttamaan aikeensa vain niiltä osin kuin pystyi käyttämään siihen voimakeinoja, ts. vain Rooman valtakunnan alueella. Toinen käsitystapa on se, että Augustus oli ylpeydessään sitä mieltä, että Rooma oli jo valloittanut kaiken valloittamisen arvoisen, niin ettei ulkopuolelle jäänyt käytännössä mitään mainittavaa; tai sitten ideana saattoi olla, että valloitetaan ja verotetaan aivan kaikki, mutta aloitetaan veronkanto jo valmiiksi valloitetuilta alueilta. Joka tapauksessahan kyseessä on Augustuksen käskyn referointi: teksti kertoo, mitä Augustus ''määräsi'', ei sitä, mitä hän ''sai aikaan'' (paitsi Palestiinan provinssissa). Kaikki-sanan normaalimerkityksestä ei tässäkään siis tarvitse katsoa tingityn.
|
|
|

|-
| Nooan tulva: Arkkiin "kaikkia eläimiä": 'vain karjaeläimiä tai paikallisia lajeja'
| Tyypillistä, ettei edes osata sanoa, kumpia. Kun tulkinta irtoaa tekstistä, kysymykset jäävät ilmaan. Karjaeläimet tai paikalliset lajit olisi kaiketi voitu kuljettaa Nooan mukana pakoon maata myöten hyvissä ajoin etukäteen. Siksi toisekseen maapallolla on joka tapauksessa ehtinyt tapahtua lukuisia sukupuuttoja, joten jonkin paikallisfaunan keräily Jumalan erityiskäskystä jonkin yhden paikallistulvan yhteydessä ja sitä koskevan kertomuksen tallettaminen kaikkia tulevia sukupolvia varten vaikuttaisi varsin oudolta sekin. – Linnut muuten mainitaan tekstissä erikseen ja kaikkien lajien mukaantuloa aivan erityisesti toistoilla korostetaan, joten jos tällainen "selitys" hyväksytään, niin ovet avataan jokseenkin täydelliselle tulkintamielivallalle kautta koko Raamatun. Liekö tarkoituskin?
|
|
|

|-
| Kuolema ennen lankeemusta? Kuoleman tulo lankeemuksessa ei ratkaise pahan ongelmaa mutta tekee ''free will'' -puolustuksen konkreettisemmaksi.
| Jos mitään isompaa ei ole tapahtunut sitten luomisen, niin koko evankeliumi on turha<ref>"Jos Jeesus on vastaus, niin mikä on kysymys?" -kysymys jää tällöin vaille tyydyttävää vastausta.</ref> ja islam on kokonaisuutena katsoen kristinuskoa järkevämpi vaihtoehto: Allahhan se juuri halusikin olennaisesti sitä, mitä me nyt itsessämme ja ympärillämme näemme<ref>varsinkin tietysti ''jihad''-iskuja, mutta myös yleisesti ihmisen heikkoutta hyvän tekemiseen, alttiutta pahaan, sairauksia, sotia, kärsimystä, kuolemaa jne. – tässä mielessä islamin apologia on lähtökohtaisesti helppoa, kun ei tarvitse koettaa selittää kärsimyksen ongelmaa muulla kuin että Allah nyt vain on tahtonut ja tahtoo mm. kärsimystä, ja viisainta alistua tähän, ellet ehkä tahdo, että hän (tai vähintäänkin hänen ''umma''nsa) rupeaa tahtomaan sitä lisää myös henkilökohtaisesti sinulle.</ref>, Raamatun Jumalalle sen sietäminenkin, hyväksymisestä puhumattakaan, sitä vastoin tuntuu olevan kovin vaikeaa, jopa mahdotonta, ja juuri tähän koko kärsimyksen ongelma ''teoreettisesti'' perustuukin: Miten voi tai voisi olla olemassa sekä Raamatun täydellisen hyvä, pyhä ja kaikkivaltias Jumala että tällainen viheliäinen maailma? – Sekä naturalismin että islamin vastaus tähän kysymykseen onkin, ettei mitenkään.
|
|
|

|-
| Adam tiesi mitä kuolema tarkoittaa ja varmaankin kasveja, viruksia ja bakteereja kuoli paratiisissa, ehkä isompiakin eliöitä. Luomakunta kirottiin lankeemuksessa mutta teksti ei sano, että kuolema tuli koko luomakunnalle lankeemuksen yhteydessä, ihmiselle tuli.
| Mekin tiedämme ihan riittävän hyvin, mitä helvetti<ref>Ilm.: "toinen kuolema, tulinen järvi"</ref> tarkoittaa, vaikkemme ole sitä nähneet emmekä kokeneet – ja juuri siksihän toivomme vastakin siltä välttyvämme. – Moraalisessa mielessä ongelmana ei ole solujen tai kasvien<ref>Jeesuskin kirosi hedelmättömän viikunapuun.</ref> vaan ''tajuisten elämänmuotojen''<ref>Vrt. Bileamin aasi: kertomushan nimenomaan osoittaa, että kyseisessä tilanteessa Bileam oli tehnyt väärin lyödessään aasiaan, joka Bileamin oikutteluksi tulkitsemalla käyttäytymisellään oli itse asiassa pelastanut isäntänsä hengen.</ref> kärsimys ja kuolema, joskaan itse tekstissä ei ole mitään, mikä antaisi ymmärtää, etteikö lankeemuksella ja siitä aiheutuneella kirouksella olisi ollut vaikutusta myös kasveihin ja yksisoluisiin. – Löytyykö tekstistä kuvaus jonkin tajuisen eliön kuolemasta ennen kirousta? Miksi teksti korostaa kasvissyönnin olleen alun perin yksinomainen ravintoratkaisu? Miksi samaan asiaan palataan Raamatussa tuonnempanakin, esim. Jesajan kirjan kuvauksessa Jumalan pyhästä vuoresta, jossa ei tehdä pahaa eikä vahinkoa, eläintenkään kesken?<ref>Nykyiselläänhän eläinten keskinäiskäyttäytyminen voi tuottaa henkistä pahoinvointia [http://www.guardian.co.uk/world/2012/jun/09/sex-depravity-penguins-scott-antarctic?CMP=twt_fd tutkijoillekin].</ref> – Kun Raamattua tahdotaan oikeasti ymmärtää, tulee antaa tajuntansa avartua niihin suuntiin, joihin teksti näkyy viittaavan, vaikka jo etukäteen onkin selvää ja ilmeistä, ettemme tässä elämässä voi läheskään kaikkea käsittää. – Keskeisimpänä tässä kohdin voi silti kyllä pitääkin sen myöntämistä, että ''ainakin'' ihmiselle kuolema tuli lankeemuksen yhteydessä ja lisäksi koko luomakunnalle ''jokin'' siihen liittyvä olennainen, yhä jatkuva kirous. Näitä seikkoja voi sitten tältä pohjalta jatkotutkia Raamatun valossa ja sikäli oikealla tiellä kulkien, ettei ''jo tehtyihin'' tulkintalinjauksiin pitäytyminen estä oppimista Jumalan Hengen johdossa "kaikkeen totuuteen". Tässä mielessä onkin parempi olla "rehellisesti epävarma" kuin "epärehellisesti tai ennenaikaisesti varma", mutta yhtä kaikki oikea kristitty nimenomaan ''pyrkii varmuuteen'', sillä "Pyhä Henki ei ole skeptikko" ('''Luther''').
|
|
|

|-
| Matt ”alussa Jumala loi heidät mieheksi ja naiseksi.”: ”Alussa” voi viitata ihmiskunnan alkuun.
| Nämä selitykset ovat kohta kohdalta informaatiota tuhoavia: Jos esim. "alussa" tässä yhteydessä viittaisi (vain) ihmiskunnan alkuun, se olisi täysin tyhjänpäiväinen lisäys tekstiin – ei kai kukaan olisi voinut luulla, että ihminen luotiin vasta olemassaolonsa keskivaiheilla tai loppupuolella! Samalla menetetään konkreettinen yhteys Vanhan testamentin ja koko Raamatun avaavaan alussa-sanaan ikään kuin Jeesus ei olisi selittänyt ja soveltanut konkreettista luomiskertomusta vaan "jotain muuta erilaisiin ja eriaikaisiin alkuihin liittyvää näkemystä". Lisäksi "voi viitata" tekee asian vieläkin sotkuisemmaksi: ensin oli poistettu informaatio ja nyt sitten vielä metainformaatiokin. Loppujen lopuksi tämä selitys sanoo siis suurin piirtein seuraavan: "''Ehkä'' tässä ei olekaan kysymys luomakunnan alusta vaan jostain muusta." Kun tällainen väittämä ei sulje mitään mahdollisuutta pois, siitä ei voi oppiakaan yhtään mitään, ts. ''käsiteltävän tekstin sisältämä informaatio'' on täysin kadonnut matkan varrelle, ja jäljellä oleva informaatio kertoo vain ''selittäjien epävarmoista mietteistä'', '''ei''' tekstin sisällöstä.
|
|
|

|-
| 7. päivä ei ole päättynyt? Hebr 4
| Niin: "?"! – Mikä kohta tekstissä sanoo, ettei se olisi päättynyt? Mikä kohta tekstissä edes ottaa esille kysymyksen siitä, josko se ehkei olisikaan päättynyt? – Tekstihän systemaattisilla toistoilla päinvastoin oikein erityisesti korostaa, että sen tarkoittama "päivä" on nimenomaan yhden pimeän ja sitä välittömästi seuraavan valoisan aikajakson muodostama kokonaisuus, ihan niin kuin heprean ''jom''-sana normaalimerkityksessään muutoinkin edellyttää. Tämän "rautalangasta väännetyn" tulkinta-avaimen "unohtuminen" erinäisiltä selittäjiltä ei tosiaankaan ole tekstin vika.
|
|
|

|-
| Ps 90:4 Jumalan päivä eri kuin meidän.
| '''''Non sequitur!''''' Tekstissä ei ole sentapaisen ajatuksen häivääkään! Taas yritetään käyttää Raamattua hävittämään Raamatun sisältämä informaatio! Jos tämä olisi totta, mikään Raamatun ajanmäärityksistä ei antaisi mitään tietoa "meidän" aikamääristämme. – Tosiasiassahan teksti '''ei''' sano, että Jumalan päivä on tuhat vuotta, vaan välissä on aivan olennaisen tärkeä ja informatiivinen '''kuin'''-sana. – Ajatus ei siis ole ollenkaan vaikeatajuinen: Jumalan iankaikkisuus konkretisoituu siinä, että meidän kannaltamme pitkä aika on hänen mittakaavassaan lyhyt – ei siinä mielessä, että siinä olisi eri määrä päiviä tai vuosia, vaan että tuhansien vuosien kuluminen vaikuttaa Jumalan toimintamahdollisuuksiin yhtä vähän kuin muutaman päivän ajanjakso ihmisen. Tätä voisi verrata siihen, jos otetaan vaikkapa jokin päivänkorento, joka elää vain päivän sukukypsänä, lentokykyisenä korentona eikä edes syö sinä aikana mitään. Voisimme nyt verrata tätä ihmisen täysi-ikäisenä elämään aikaan, pyöreästi 60 vuoteen, ja sanoa vaikkapa, että ihmiselle 60 vuotta on kuin päivänkorennolle yksi päivä, siis koko aikuinen elinikä. Tässä ei ole mitään ajatusta siitä, että "päivänkorennon päivät" olisivat eripituisia kuin "ihmisen päivät", vaan että päivänkorennon on ehdittävä koko aikuinen elämänsä yhdessä päivässä, kun taas ihminen voi suunnitella viikon, kuukauden tai vuoden päähän. Jumalalla on ihmisen ajalliseen elämään nähden vielä suurempi pitkäjänteisyys kuin ihmisellä päivänkorentoon verrattuna. Jokainen kielitajuinen lukija ymmärtää tämän, mutta tarpeeksi vahvat teologiset tendenssit sokaisevat näemmä kielitajunkin.
|
|
|

|-
| Asia voidaan jättää todennäköisyyksien perusteella auki, koska kyseessä ei ole pelastuskysymys eli ei ole suurta riskiä, mikäli päätöstä ei tehdä välittömästi. Raamattuhan antaa meille ”kaiken mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan” ja tietysti muutakin. Kysymys maapallon iästä kuuluu tuohon muut-ryhmään, ellei siitä tehdä pelastuskysymystä.
| "Joka rikkoo yhtä kohtaa vastaan, on syypää kaikissa kohdin." – ''Ct'':n mukaan Raamatun totuutta on puolustettava aina ja kaikissa kohdissa, ja innokkaimmin juuri siinä kohdassa, johon epäilys kulloinkin kohdistetaan. Tämä johtuu mm. siitä, että ihmisjärki on langenneena aina lähdössä Raamatun tekstin antamasta informaatiosta seuraamaan "ei suinkaan Jumala ole todella sanonut/tarkoittanut näin" -houkutusta. Tätä tapahtuu itse kullekin toistuvasti, mutta ''ct'' auttaa tunnistamaan ja korjaamaan tilanteen.
|
|
|

|-
| Todennäköisyydet<ref>Tässä käytetään subjektiivisia todennäköisyyksiä, jotka kuvaavat henkilön "uskomuksen astetta", ja kukin lukija onkin vapaa arvioimaan kyseisten kantojen kunkin kysymyksen yhteydessä saamia arvoja omaa ymmärrystään parhaiten vastaavalla tavalla. Esim. concordia-teologian kannattajien arviot poikennevat keskimäärin varsin selvästi talukossa esitetyistä, eikä kyseessä puolin tai toisin tarvitse silti olla mielivaltainen "mutu" vaan omiin lähtökohtiin ja perususkomuksiin pohjautuvanakin huolellisesti harkittu ja mielekkäästi perusteltu arvio. Koska nämä todennäköisyydet koskevat nimenomaan sitä, miten hyvin jokin tietty seikka selittyisi, ''jos'' jokin selitysvaihtoehto olisi totta, eikä sitä, miten todennäköisesti kukin vaihtoehto lähtökohtaisesti on totta (tässä on oletettu yhtä suuri lähtökohtainen todennäköisyys, mutta sekin voitaisiin valita toisin), lisätyt todennäköisyydet eivät ole suoria kannanottoja eri vaihtoehtojen puolesta tai niitä vastaan, ja koko menetelmän hyödyllisyys perustuukin osittain siihen, että näin menetellen sitä voidaan käyttää suhteellisen tasapuolisesti avoimessa keskusteluavaruudessa, jossa keskenään erimieliset tahot voivat vapaasti vaihtaa ajatuksia.</ref> perustuvat kannan sisäiseen ennusteeseen eli siihen, miten todennäköistä kannan perusteella kyseinen havainto Raamatusta tai luonnosta on. Todennäköisyydet tässä ovat suuntaa antavia arvioita ja henkilön taustaymmärryksestä riippuvaisia. Niitä muuttavat se, kuinka varmana henkilö pitää tämän hetken tietämystämme. Jos esimerkiksi ajattelemme, että tällä hetkellä tiedämme 80% kaikesta tieteellisestä tiedosta, voimme pitää sitä, ettei kanta pysty selittämään mittaustulosta, suurena ongelmana ja siten todennäköisyyttä pienenä. Mikäli ajattelemme, että tiedämme 20% kaikesta tiedosta, kannan ongelma nykytietämyksen kanssa ei tee kannasta kovin epätodennäköistä. Asia ei ole kovin yksinkertainen, voidaan toki olettaa, että jatkotutkimus ei tule olemaan paljonkaan ristiriidassa nykyisten teorioiden kanssa, jolloin nykytietämykseen voitaisiin luottaa aika paljonkin. Mutta tämä on vain oletus ja hyvinkin tapauskohtainen, riippuen siitä, kuinka paljon ja kuinka välitöntä tietoa tapauksessa käytetään ja kuinka paljon teoreettisempaa tietoa ja taustaoletuksia tapaus käyttää.
| Perususkomusnäkökulmasta kysymystä ei voine paketoida noin yksinkertaisiin prosentteihin, vaan on syytä analysoida, mitä uskomusjärjestelmää seuraten johonkin käsitykseen on tultu. Vaikka meillä olisi koko maailmankaikkeuden nykytilaa koskeva kattava data-aineisto (mikä tietenkin on mahdotonta), emme ilman ulkopuolisia uskomuksia ja oletuksia saisi siitä vielä minkäänlaista arviota siitä, mikä on tämän systeemin tai sen osien ikä. Perususkomuksia taas ei voi jälkikäteenkään oikeiksi todistaa, vaan ne ovat mukana jo tutkimusta suunniteltaessa, sitten sitä suoritettaessa ja jäävät vielä pysyvästi tutkimustuloksiinkin. Jotta niitä ylipäänsä voisi jotenkin järkevästi kontrolloida ja perustella, on oltava jokin sellainen kriteeri, jonka katsotaan pysyvän luotettavana tutkimustiedosta riippumatta. Naturalisteille se on "tieteen metodi" eli itse (metodologinen) naturalismi, ''ct'':lle Raamattu sellaisenaan, siis järjen näpelöimättömänä kaikkitietävän, kaikkivaltiaan ja ehdottoman luotettavan Jumalan sanallisena ilmoituksena, jota ilman olemme ja pysymme hengellisessä pimeydessä. – ''Ct''-kanta ei sinänsä selitä havaintoja. Sen sijaan se asettaa kyseisen uskomusjärjestelmän puitteissa sallituille selityksille normatiiviset reunaehdot. Selityksessä on näet aina käytettävä joitain muitakin perususkomuksia kuin pelkkä ''ct'', ellei sitten tahdota tyytyä ns. "''God did it''" -selitykseen. Tämähän on kyllä perimmältään oikea selitys,<ref>Naturalistien "''goddidit''-irvailuihin" voi aina mielessään vastata: "Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa!"</ref> mutta lisäoletukset voivat antaa mahdollisuuden [[John Hartnettin kosmologinen malli|yksityiskohtaisempaan mallinrakenteluun]], mitä luonnontieteissä yleensä nimenomaan syystäkin tavoitellaan. – Aivan vastaavasti toimii muuten myös metodologinen naturalismi: sehän ei sinänsä selitä mitään <ref>"Kaikelle havaitulle kannattaa etsiä luonnollisia selityksiä vaikka loputtomiin, sillä luonnollinen selityshän voi aina olla olemassa, vaikkei sitä vielä olisi löydettykään, eikä sitä ainakaan etsimättä kyllä varmaan koskaan löydettäisikään, mikä olisi vahinko, jos se nimittäin on olemassa, mitä mahdollisuutta ei milloinkaan voi täysin sulkea pois, koska emme vielä nyt emmekä varmaan koskaan myöhemminkään tiedä kaikkea; yliluonnollisten selitysten hyväksyminen voisi sen sijaan heikentää pyrkimyksiä luonnollisten selitysten etsintään, mikä edelläsanotusta syystä olisi paha asia, joten yliluonnollisia selityksiä ei saa hyväksyä ainakaan mahdollisiksi tieteellisiksi selityksiksi" -ajatus ei itsessään ole yhtään minkään luonnontieteellisen asiaintilan mahdollinen selitys.</ref>, mutta antaa selittäjille periaatteessa täysin joustamattomia reunaehtoja, joiden ulkopuolella toimimista ei hyväksytä oikeaksi tutkimukseksi.
|
|
|

|}

==Viitteet==
{{Viitteet}}

[[Luokka:Raamattu]]
[[Luokka:Luomisoppi]]

Maailman ikä – teologinen näkökulma

2013-03-06T15:52:40Z

Ari:

Tämän tekstin tavoite on esitellä ja verrata näkyvän universumin (maailmankaikkeuden) ja maapallon ikää koskevia erilaisia raamatuntulkintoja. Tulkintamalleja voi verrata sekä Raamatun tekstien että [[Maailman_ikä_-_tieteellinen_näkökulma|luonnontieteellisten havaintojen]] perusteella. Tässä siis keskitytään Raamatun tekstien perusteella vertaamiseen.

==Ensimmäisen Mooseksen kirjan kahden ensimmäisen luvun tekstiin liittyviä huomioita==

===Jae 1===
{{rp|1. Moos. 1:1}}
'''Kaikkeuden luominen tyhjästä eli olevaiseksi luodun asettaminen pelkän olemattomuuden sijaan'''

====Yhtenäinen kertomus====
Teksti tulee ymmärtää juuri niin kuin se on kirjoitettukin. Tässä kohtaa Raamattu kertoo kaiken olevaisen alusta. On syytä huomata, että aikakin on luotu entiteetti, ja kysymykseen "mitä oli ennen alkua" löytää vastauksen evankeliumista Johanneksen mukaan {{rp|Joh. 1:1-3}}, jossa kuvataan ''ikuisuutta''.

====Aukkotulkinta====
Jotkut nykyajan kommentaattorit ovat kyseenalaistaneet tämän tekstin ''ex nihilo'' -tulkinnan eli tyhjästä luomisen. Sen sijaan he tahtovat tulkita 1. jakeen "kun alussa Jumala loi...", siis että maailma olisi tosin ollut olemassa mutta vain autiona ja tyhjänä aina siihen asti, kun Jumala "alussa" aloitti työnsä.

Itse teksti ei kuitenkaan viittaa tähän vaan tarkoittaa selvästi ei-mistään luomista.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = The Doctrine of Creation, part 2 | Osoite = http://www.reasonablefaith.org/site/PageServer?pagename=podcasting_main#defenders | Viitattu = 5.4.2009 | Selite = | Tekijä = William Lane Craig | Julkaisija = Reasonable Faith | Ajankohta = 8.9.2008}}</ref> <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Claus Westermann | Nimeke = Genesis | Julkaisija = Continuum | Vuosi = 2004 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = ISBN 978-0567043900}}</ref>

Joidenkin selittäjien mukaan hepreankielisen alkutekstin rakenne viittaa siihen, että 1. jae on taustainformaation antava johdanto jatkolle. Tätä on haluttu käyttää perusteluna sille, että teksti sallisi ajallisen aukon jakeeseen 2 mentäessä.

Väitteen ymmärtämiseksi pitää tietää jotain heprean kielen verbitaivutuksesta: toisin kuin indoeurooppalaisissa kielissä (esim. englanti, ruotsi, saksa, ranska, venäjä) ja suomessa, heprean verbitaivutus ei perustu tapahtumien ajankohta-informaatiota välittävään ''tempukseen'' vaan lähinnä tekemisen tapaa ilmaisevaan ''aspektiin''. Niinpä verbimuodot kertovat pikemminkin toiminnan lopputuloksen (jäi/jää kesken – oli/on vielä kesken, mutta yhä tekeillä – tuli/tulee aivan valmiiksi – toiminta oli/on niin voimaperäistä, että tulos ylitti/ylittää tavanomaisen valmiiksi saamisen -tyyliin) kuin sen alkamis- ja päättymisajankohdan kerrontahetkeen verrattuna.

Aukkotulkinta-ajatus siis menee siihen malliin, että koska heprean verbimuodoista ei voi päätellä tapahtuma-ajankohtia, niin tulkitsijalle jää vapaus kuvitella paljonkin historiaa sellaisiin kertomuksen "rivinväleihin", joihin hän pystyy mielestään riittävän perustellusti sijoittamaan sen rakenneosien tähän tarkoitukseen soveltuvan tyyppisen saumakohdan. Tarkemmin sanoen tekstissä halutaan nähdä seuraavantyyppinen ajatus: "Alussa Jumala oli luonut taivaan ja maan. Toisesta jakeesta alkaen kerrotaan, mitä paljon myöhemmin tapahtui. Nämä myöhemmät tapahtumat alkoivat siitä, kun maa tuli autioksi ja tyhjäksi jne."

Vaihtoehtoja on tässä siis kaksi:
# Raamattu alkaa yhtenäisellä luomiskertomuksella, joka kuvaa havaitsemamme todellisuuden alkuvaiheet Jumalan vaiheittaisen toiminnan tuloksina. Toinen jae alkaa siitä, mihin ensimmäinen päättyy.
# Aukkotulkinta: Ensimmäinen jae on pelkkää taustatietoa, ja vasta toinen jae aloittaa varsinaisen kertomuksen. Tässä tapauksessa luomiskertomusta ei itse asiassa olisi tekstissä lainkaan.
(Alkutekstissä ei ole jakeita eikä siis jaerajojakaan, mutta myöhemmin lisättyä jaejaottelua on edellä käytetty tekstinosien nimentään kuten yleensäkin on tapana.)

===Jae 2===
{{rp|1. Moos. 1:2}}-13

====Aukkotulkinta====
Maapallon muokkaaminen sekaisesta (sana tarkoittaa asumattomaksi kelpaamaton hukkamaa, ei täysin kaoottinen) tilasta.

====Yhtenäinen kertomus====
Universumin muokkaaminen 1. jakeessa kuvatun alkuluomistapahtuman jälkeisestä tilasta, jossa jo on kaikki ainekset Jumalan tarkoitusten toteutumiseksi, mutta mitään ei vielä ole viimeistelty tarkoitustaan vastaavaan tilaan. Tilanteen "sekaisuus" siis muistuttaa tilannetta rakennustyömaan avautuessa: kaikki rakennustarpeet ovat vasta väliaikaisilla paikoillaan, mutta koko tilanne on rakennusmestarin hanskassa eikä siis millään muotoa täysin kaoottinen.

===Jae 14===
{{rp|1. Moos. 1:14}}
Aurinko, kuu ja tähdet
Jae 14

====Aukkotulkinta====
Teksti ei edellytä sitä, että tässä luodaan taivaankappaleet, vaan ilmaisu on erilainen kuin ympäristössä ja pikemminkin viittaa siihen, että niitä aletaan käyttää päivien ja öiden erottamiseen.
<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = The Doctrine of Creation, part 3 | Osoite = http://www.reasonablefaith.org/site/PageServer?pagename=podcasting_main#defenders | Viitattu = 5.4.2009 | Selite = | Tekijä = William Lane Craig | Julkaisija = Reasonable Faith | Ajankohta = 15.9.2008}}</ref>
<ref name="GenUnbound">{{Kirjaviite | Tekijä = John Sailhammer | Nimeke = Genesis Unbound: A Proactive New Look at the Creation Account | Julkaisija = Multnomah Books | Vuosi = 1996 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = ISBN 978-0880708685}}</ref>

{{rp|1.Moos. 1}} luomista tapahtuu tekemällä ja sanomalla. Jumala tekee sanomalla, ja sitten ehkä kirjoittaja kommentoi miten se tapahtuu. Esim. jakeet 11 ja 12. Jae 16 lienee siis kommentaari jakeeseen 15.

Eli 4. päivänä ei ehkä luoda taivaankappaleita vaan niille annetaan tarkoitus (aikojen osoittaminen), vastakohtana niitä palvoville ympäröiville pakanakulttuureille, ja todetaan että Jumala on tehnyt ne.

====Yhtenäinen kertomus====
'Luoda'-verbiä käytetään käsiteltävässä tekstijaksossa kaikkiaan vain kolmessa yhteydessä: maailman, elävien olentojen ja ihmisen alkuperästä puhuttaessa. Tämä selittyy siten, että nämä kolme olevaisuuden "tasoa" (aineellinen maailma, biologinen elämä ja ihmispersoonat) poikkeavat toisistaan niin perusteellisesti, että niihin ja vain niihin liittyy "tyhjästä esiin kutsumisen" järisyttävä ajatus.

Inhimillisessä mittakaavassa mitä valtavimpien taivaankappaleiden aikaansaamiseen sen sijaan riittivät laadullisesti yksinkertaisemmat jo luodun materian siirrot paikasta toiseen, joten vaikka taivaankappaleet tässä vaiheessa näin tehtiinkin, mitään laadullisesti uutta ei siinä silti kutsuttu olemattomuudesta olemaan, vaan taivaankappaleiden toiminta (kuten vetovoima, liiketila ja mahdollinen säteily) perustuvat suoraan jo aiemmin luodun todellisuuden (kuten ajan, tilan, aineen ja energian) ominaisuuksiin.

[[luominen raamatussa| Luomiseen liittyviä raamatunkohtia]]

==Maapallon ikään liittyvät tulkinnat==

Alla on tiiviisti esitetty yleisimmät tulkintakannat vahvuuksineen ja heikkouksineen.
Esitys perustuu osittain Yhdysvaltain presbyteerikirkon (''Presbyterian Church in America'', PCA) asettaman työryhmän [http://www.origins.org/articles/00site_pcareport.html selontekoon].

===24h päivän "kirjaimellinen" tulkinta===
Luther nosti tämän kannan voimakkaasti esiin irtisanoutuen päättäväisesti siihen mennessä yleisiksi käyneistä kuvaannollisista selitysmalleista. Se on esim. Yhdysvaltain tunnustuksellis-luterilaisten kirkkokuntien ja vaikkapa Pieperin dogmatiikan käsitys.
Modernilla ajalla tätä tulkintakantaa ovat edustaneet myös adventistit, ja sitä popularisoivat Morris ja Whitcomb ''The Genesis Flood'' -teoksessaan.

====Perustelut puolesta====
*Päivä-sanan suoraviivaisin tulkinta on 24h päivä, joskin Raamatussa on luomiskertomuksen lisäksi muitakin kohtia, joissa samaa sanaa halutaan tulkita käytetyn tarkoittamaan pidempää ajanjaksoa.
*Luomiskertomus on Raamatun ensimmäinen kertomus ja sen aiheena on nimenomaan Jumalan sellainen toiminta, joka kertomuksen itsensä mukaan on tullut valmiiksi ja päättynyt. Siksi siinä kerrottujen tapahtumien uniformitarianistinen kritiikki ("sellaista, mitä ei nykyään tapahdu, ei ole koskaan voinut tapahtua") on tekstinvastainen. Kun kaikkivaltias Jumala on tahtonut sitoa kertomansa teot ajallisiin kehyksiin, kenellä on oikeus sanoa, että nämä kehtykset eivät sisällä mitään informaatiota tapahtumien kestosta (vaan enintään niiden järjestyksestä)?
*"Jumalan Sana on luotettavampi kuin ihmisten käsitykset, joten modernia tiedettä ei pidä käyttää tekstin tulkinnan apuna."

====Perustelut vastaan====
*Vaikka Jumalan Sana on luotettavampi kuin ihmisten käsitykset, jokainen tekstin tulkinta, myös äskettäisluomistulkinta, on ihmisten käsitys. Tämä ei tarkoita relativismia, vaan sitä, että tulkintoja tulee verrata aineiston perusteella. Sekä teksti että luonnontieteelliset mittaukset voidaan ottaa Jumalan ilmoituksena (erityinen ja luonnollinen ilmoitus, kuten teologiassa on aina ajateltu). Luonnontieteellistä aineistoa siis voidaan ja on suositeltavaa käyttää ihmisten tekstitulkintojen arvioinnissa. Tällöin on kuitenkin muistettava, että myös kaikki luonnontieteelliset johtopäätökset ovat ihmisten tulkintaa mittaustuloksista eikä niihin pidä luottaa liian naiivisti.

====Vastaperustelujen vastaperustelut====
(Vaikka yksi entry /kanta pitäisi riittää, perustelujen tulisi puolin ja toisin olla luettavissa ja hyväksyttävissä kyseisen kannan puolesta puhuviksi näkökannoiksi, vaikka niiden painoarvosta oltaisiin kuinkakin eri mieltä. Siksi tässä artikkelinlaadinnan vaiheessa tähän on lisätty selitys siitä, miksi edelläolevat vastaperustelut näyttäisivät olevan korjaamisen tarpeessa.)

*Ajatus, jonka mukaan jokainen tekstin tulkinta olisi ihmisten käsitys siinä mielessä, että se olisi '''vain''' ihmisten käsitys, vaikuttaa epäraamatulliselta. Esim. käsitys/tulkinta, jonka mukaan Uuden testamentin ilmoittama Jeesus Nasaretilainen on Vanhassa testamentissa luvattu ja ennustettu Messias, on kristillisen näkemyksen mukaan ainoa oikea tulkinta tästä kysymyksestä, ts. sen kieltäjiä emme voi pitää uskonveljinämme, vaikka he muuten miten paljon hyvänsä vakuuttelisivat vilpitöntä haluaan pätevään raamatuntulkintaan.

*Kun siis osa käsityksistä on vain ihmisen käsityksiä, osa taas niitä käsityksiä, joiden syntymiseksi, vahvistumiseksi ja säilymiseksi Jumala on Raamatun meille antanutkin, eron tekeminen näiden välillä on periaatteessa välttämätöntä ja oikeaan rajanvetoon pyrkiminen käytännössä velvoittavaa. Siksi jää epäselväksi, mitä vastaperusteluiden aloitusvirke oikeastaan merkitsee. Ne käsitykset, joita ihmisillä on, ovat tietysti ihmisten käsityksiä, mutta entä sitten?

*Jos edelliskysymyksen vastaus olisi, että kaikki ihmisten käsitykset ovat yhtä epäluotettavia, se jos mikä nimenomaan merkitsisi relativismia ja itse asiassa koko ilmoitusajatuksen kieltämistä: Jumala tosin ilmoitti itsensä, mutta mitään ei silti tullut ilmeiseksi. Valaisematon säteilyenergia ei ole valoa eikä mitäänsanomaton teksti ilmoitusta. Jos taas teksti on selvä, siihen perustuva käsitys ei nimenomaan ole ihmisten käsitys siinä merkityksessä, jossa nämä asetetaan luotettavuudeltaan Jumalan Sanan alapuolelle. Kun ihminen tunnustaa Jumalan Sanan totuuden, hänen suussaan ei Raamatun mukaan ole ihmisen käsitys, vaan Jumalan Sana.

*Totta kai on selvää, että tulkintoja tulee verrata aineiston perusteella, mutta tämä ei ole mikään kirjaimellisen kannan vastaperustelu tai sellaisen osa. Kirjaimellisen kannan perusteluhan on nimenomaan se, että se on tekstinmukainen ja tekstinmukaisin. Tämä siis jo edellyttää tekstiin vertaamista.

*Mitä luonnontieteen mittaustuloksiin tulee, niin paitsi liian naiivia niihin luottamista on myös ja ennen muuta varottava holtitonta ekstrapolaatiota (siirtymistä havaitusta havaitsemattomaan jonkinlaisen yleistävän päättelyn nojalla). Yleinen ilmoitus on lähtökohtaisesti erityistä ilmoitusta täydentävässä asemassa: esim. kirkkohistoria täydentää Raamatussa kerrottua Jumalan kansan alkuhistoriaa voimatta sitä kuitenkaan vähääkään muuttaa. Samoin Raamatun olevien olojen kuvaukset, esim. luomiskertomuksen maininta lajinsa mukaan lisääntyvistä eliöistä tai muualla Vanhassa testamentissa esiintyvät maininnat Jumalan asettamista luonnonlaeista, saavat tarkennusta yleisestä ilmoituksesta. Luomiskertomuksen tulkinta yleisen ilmoituksen pohjalta edellyttää kuitenkin yleistä ilmoitusta – ei vain luomisen jälkeisistä vaiheista vaan – jo itse luomistapahtumienkin vaiheista. Tällaiseen vetoaminen on käytännössä jokseenkin mahdotonta ilman intuitiiviseen ekstrapolaatioon pohjautuvaa spekulatiivista ainesta.

*Käsitetason ongelmana on sitä paitsi se, että jotta voisimme tietää, mitkä osat nykyisestä havaintotodellisuudestamme mahdollisesti olisivat erityisen luomistapahtuman yksityiskohtia valottavaa yleistä ilmoitusta, meidän olisi jo tiedettävä, miten luominen on tapahtunut ja miten luomiskertomus siis olisi totuudenmukaisesti tulkittava. Tämä tuntuisi edellyttävän uutta "erityistä ilmoitusta", joka esiintyisi vähintäänkin Raamatun arvovallan veroisena.

*Perustava ongelma on sekin, että kun sanomme Raamatun olevan erehtymätön (tai edes luotettava), mutta ettemme vain saa siitä selvää, niin koko ajatus erehtymättömyydestä (tai luotettavuudesta) jää sisällyksettömäksi. Jos me emme viisastu lukemalla Raamattua niin kuin se on kirjoitettu vaan vasta selittäjien viisastamina, niin luotettaviahan olivatkin mielestämme ne selittäjät, joita seurasimme, ei itse teksti (sillä jos ihmisellä on varma näkemys, jota hän tahtoo levittää, ja vapaa arvovalta tulkintaan, hän voi arvovallallaan selittää näkemyksensä mukaan tekstin kuin tekstin; ja ainoastaan hänen näkemystään vastaavalla tavalla tulkittuna se on hänen mielestään luotettava, toisin tulkittuna harhaanjohtava).

===Määräämättömän pitkä päivä -tulkinta===

====Perustelut puolesta====
*{{rp|1. Moos. 1:12}} "maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita..." maa tuottaa - vaikuttaa pitemmältä kuin yksi päivä.

*{{rp|1. Moos. 2:4}} "Siihen aikaan" on sama sana kuin "päivä", joka tässä siis viittaa pitempään ajanjaksoon. Samoin ilmeisesti Hesekiel 30:3 ja Hoosea 6:2 käyttävät päivä-sanaa pitemmässä mielessä, Hoos 6:2 liittää sanaan myös numeron.

*Seitsemäs päivä ei ilmeisesti pääty, sen päättymisestä ei käytetä samaa 'Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä' -rakennetta, myös Uuden testamentin mukaan Jumalan lepopäivä jatkuu ({{rp|Hebr. 4:1-5}}). Lisäksi Jeesus totesi 'Minä ja Isäni teemme yhäti työtä' vastineena sapattikielloille, viitaten ilmeisesti siihen että Jumala tekee laupeuteen liittyvää työtä lepopäivänään. (Tämä selittäisi myös, miksi Jumala ei koko ajan ja näkyvästi ole vuorovaikutuksessa luomakuntaansa.)

*Aatami tekee melko paljon hommia 6. päivänä, hän mm. nimeää kaikki eläimet. Kun Eeva herää, Aatami toteaa "vihdoin". Tämä viittaa pitempään aikaan kuin päivä.

====Perustelut vastaan====
*Kanta kohtaa mahdollisia ongelmia Nooan tulvan kanssa, se tulkitaan paikalliseksi (josta on kyllä näyttöä), eli se, että teksti sanoo vetten olleen kaikkien vuorten yllä, tulkitaan että vesi oli paikallisesti kaikkien näkyvien vuorten yläpuolella. Toisaalta vastaavalla tavalla 'kaikki maailman verollepantava' tulkitaan silloiseksi Rooman valtakunnaksi eikä tässä ole ongelmaa, kaikki-termi on ollut tuolloin joustavampi.

Concordia-teologinen kritiikki on taulukoitu erikseen tuonnempana.

===Tekstikehys ja analogiset päivät -tulkinnat===

Tässä keskiaikaisessa kannassa pidetään 1Moos1:stä kuvainnollisena kehyksenä. Analogiset päivät tulkinnassa päivistä säilytetään kronologista järjestystä.

====Perustelut puolesta====
Pääperusteluna kannalle on tekstin rakenne, jossa asetetaan asujat yhtenä päivänä tehtyyn ympäristöön kolme päivää myöhemmin. 1. ja 4. päivät vastaavat toisiaan, samoin 2. ja 5. sekä 3. ja 6. päivät pareittain.

====Perustelut vastaan====
Lähtökohtaisesti tekstin symbolinen tulkinta on arveluttavaa, ainakin mikäli tekstilaji ei itse viittaa symbolisen tulkinnan tarpeellisuuteen. Mutta kanta on mahdollinen.

Concordia-teologinen kritiikki on taulukoitu erikseen tuonnempana.

===Puutarha-tulkinta===

Tässä J. Salehammerin, huomattavan evankelikaalisen Vanhan testamentin tutkijan, esiin tuomassa kannassa ajatellaan, että {{rp|1. Moos. 1:1}} kertoo maailman luomisesta ja {{rp|1. Moos. 1:2-2:4a}} maan valmistamisesta (Eedenin puutarha/luvattu maa) <ref name="GenUnbound" />.

Concordia-teologinen kritiikki on taulukoitu erikseen tuonnempana.

==Eri tekstikohtiin perustuva taulukko nuoren (YEC) ja vanhan (OEC) iän kantojen välillä==

Molemmille kannoille annetaan todennäköisyyksiä asiakohtaisesti ja nämä yhdistetään kokonaiskuvaksi. Asia voidaan jättää todennäköisyyksien perusteella auki, koska kyseessä ei ole pelastuskysymys eli ei ole suurta riskiä, mikäli päätöstä ei tehdä välittömästi. Raamattuhan antaa meille ”kaiken mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan” ja tietysti muutakin. Kysymys maapallon iästä kuuluu tuohon muut-ryhmään, ellei siitä tehdä pelastuskysymystä. Todennäköisyydet perustuvat kannan sisäiseen ennusteeseen eli siihen, miten todennäköistä kannan perusteella kyseinen havainto Raamatusta tai luonnosta on. Todennäköisyydet tässä ovat suuntaa antavia arvioita ja henkilön taustaymmärryksestä riippuvaisia. Niitä muuttavat se, kuinka varmana henkilö pitää tämän hetken tietämystämme. Jos esimerkiksi ajattelemme, että tällä hetkellä tiedämme 80% kaikesta tieteellisestä tiedosta, voimme pitää sitä, ettei kanta pysty selittämään mittaustulosta, suurena ongelmana ja siten todennäköisyyttä pienenä. Mikäli ajattelemme, että tiedämme 20% kaikesta tiedosta, kannan ongelma nykytietämyksen kanssa ei tee kannasta kovin epätodennäköistä. Asia ei ole kovin yksinkertainen, voidaan toki olettaa, että jatkotutkimus ei tule olemaan paljonkaan ristiriidassa nykyisten teorioiden kanssa, jolloin nykytietämykseen voitaisiin luottaa aika paljonkin. Mutta tämä on vain oletus ja hyvinkin tapauskohtainen, riippuen siitä, kuinka paljon ja kuinka välitöntä tietoa tapauksessa käytetään ja kuinka paljon teoreettisempaa tietoa ja taustaoletuksia tapaus käyttää.

{| {{prettytable}}
|-
!{{hl2}} | Raamatun kohta
!{{hl2}} | YEC
!{{hl2}} | pYEC
!{{hl2}} | OEC
!{{hl2}} | pOEC
|-

| 1.Moos. 1 Päivä
|
| 1
| Raamattu käyttää sanaa kuvaamaan myös ajanjaksoa. Saarn.
| 0.7

|-
| 1.Moos. 1 ”Tuli ehtoo, tuli aamu, n:näs päivä”
|
| 1
|
| 0.5

|-
| 1.Moos. 1 Päivästä puhutaan ennen kuin aurinko ja kuu tehty tai näkyvissä.
| Kirjaimellinen ehtoo ja aamu, auringon merkitsemä tulkinta päivälle ehkä hankala. Toisaalta ”Jumalan henki valaisi”.
| 0.9
| Auringon et al tekoa tarkoittava hebrean sana voidaan kääntää myös esiin tuomisena. Alkoivat näkyä 4. Päivänä.
| 0.9

|-
| 1.Moos. 2 6. Päivä Aatami tekee paljon hommia
|
| 0.2
|
| 1

|-
| 1.Moos. 1 Sukuluetteloiden pituus
|
| 1
| Yleensä OEC laittavat pitkät iät 1.Moos. 1 yhteyteen, eivät sukuluett. Aukkoihin, mutta taipumusta on venyttää sukuluetteloitakin. Toisaalta tekstin mukaankin luetteloissa on aukkoja.
| 0.75

|-
| Nooan tulva:

vedet kaikkien vuorien yli
|
| 1
| Tulkitaan paikallisena tulvana, koskien sitä aluetta jolle ihmiset olivat levittäytyneet. Vrt. ”kaikki maa verolle”
| 0.75

|-
| Nooan tulva:

Arkkiin kaikkia eläimiä
|
| 1
| Vain karjaeläimiä tai paikallisia lajeja
| 0.7

|-
| Kuolema ennen lankeemusta?
| Kuoleman tulo lankeemuksessa ei ratkaise pahan ongelmaa mutta tekee free will puolustuksen konkreettisemmaksi.
| 1
| Adam tiesi mitä kuolema tarkoittaa ja varmaankin kasveja, viruksia ja bakteereja kuoli paratiisissa, ehkä isompiakin eliöitä. Luomakunta kirottiin lankeemuksessa mutta teksti ei sano että kuolema tuli koko luomakunnalle lankeemuksen yhteydessä, ihmiselle tuli.
| 1

|-
| Matt ”alussa Jumala loi heidät mieheksi ja naiseksi.”
|
| 1
| ”Alussa” voi viitata ihmiskunnan alkuun.
| 0.5

|-
| 7. päivä ei ole päättynyt? Hebr 4
|
| 0.5
|
| 1

|-
| Ps 90:4 Jumalan päivä eri kuin meidän.
|
| 0.9
|
| 1

|}

==Concordia-teologinen näkökulma tulkintoihin==

[[Concordia-teologian periaatteet|Concordia-teologia]] (''ct'') muodostaa elimellisen kokonaisuuden, mistä syystä paras tapa saada siihen otetta on ko. kannan mukaisen näkemyksen koottu esittäminen. Taulukkoa voi haluttaessa myös laajentaa kattamaan omissa sarakkeissaan muitakin teologisia kokonaisajattelutapoja; siinä yhteydessä myös väliotsikkoa on syytä päivittää vastaavasti (esim. '''Teologisia näkökulmia tulkintoihin''').

{| {{prettytable}}
|-
!{{hl2}} | Näkökohta
!{{hl2}} | ''Ct''-kommentti
!{{hl2}} | [Tilaa vaihtoehdoille]
!{{hl2}} | [Tilaa vaihtoehdoille]
!{{hl2}} | [Tilaa vaihtoehdoille]
|-

| Ajatus, jonka mukaan Raamatun luomiskertomus on kovin tulkinnanvarainen ja erilaisille tulkinnoille pitäisi siksi olla tilaa, ilman että asiasta tehdään pelastuskysymystä.
| Pelastuskysymyksenä<ref>"Pelastuskysymys-kysymys" on sinänsä huomionarvoinen, sillä sen vastaus – siis selonteko siitä, mitä pelastuskysymys-käsite itse asiassa tarkkaan ottaen merkitsee – on aina osa jonkinlaista laajempaa teologista ajattelutapaa. ''Ct'':n puitteissa myönnetään, että vain Herra tuntee erehtymättömästi omansa ja että ihmiset toisaalta voivat olla "autuaallisesti epäjohdonmukaisia" eli pitää julkisesti mutta lopultakin osittain epäjohdonmukaisesti kiinni sellaisista väitteistä, joiden ''johdonmukainen uskominen'' veisi heidät pelastavan uskon ulkopuolelle, silti samalla pelastavaan uskoonkin, joskin osittain epäjohdonmukaisesti, sisimmässään pitäytyen ja siksi pelastuksen säilyttäen. Kun siis jotakin seikkaa, kuten tässä raamattunäkemystä, sanotaan ''ct'':n puitteissa pelastuskysymykseksi, tarkoitetaan sitä, että ''johdonmukainen pitäytyminen oikean käsityksen vastaiseen kantaan tässä kohdin'' vie ihmisen pelastuksen ulkopuolelle; sen sijaan mitään kantaa ei, edelläsanotusta syystä, oteta siihen, voiko joku tietty henkilö, jolla muiden ihmisten edessä on tässä kohdin "anti-''ct''-kanta", samaan aikaan olla Jumalan edessä (lat. ''coram Deo'') pelastuksesta osallinen vaiko ei. – Teologia on julkisen opetuksen, perustelun ja väittelyn asia, sydämen uskon (tai sen puutteen) näkee (asianomaisen ihmisen lisäksi) vain Jumala yksin. Raamattunäkemys on pelastuskysymys siksi, että ''ct'':n mukaan juuri Raamattu ja viime kädessä yksin Raamattu (lat. ''sola Scriptura'') on Jumalan antama perusarmonväline, jota välineenään käyttäen Pyhä Henki lahjoittaa sekä ''kaikki muutkin armonvälineet seurakunnalle'' että näiden muidenkin armonvälineiden välityksellä myös ''pelastavan uskon kullekin pelastuvalle yksilölle'', ja "'''ei ole mahdollista epäillä sitä, minkä kautta on uskon saanut'''".</ref> on lähtökohtaisesti raamattunäkemys sinänsä, ei jonkin tietyn osan tulkinta erikseen<ref>Kadottavan harhan kadottavuuden ytimenä on viime kädessä oikean pelastavan uskon sammuttaminen ja korvaaminen väärällä ei-pelastavalla uskomuksistolla. Siinä mielessä kysymys jonkin tietyn raamatunkohdan oikeasta tai väärästä tulkinnasta on epäolennainen, että pelastuksen kannalta ratkaisevat asiat on esitetty Raamatussa "monesti ja monella tapaa" eikä asiaa ole siis jätetty minkään yhden kohdan oikean tulkinnan varaan. Toisaalta tietysti yhden kohdan tulkinta heijastuu helposti muidenkin kohtien tulkintoihin, niin että oikea tulkinta yhdessä kohtaa auttaa tulkitsemaan oikein muitakin kohtia, väärä puolestaan pyrkii vääristämään muidenkin kohtien tulkinnat.</ref>. Jos Raamattua pidetään vapaan tulkinnan varaisena, se ei voi olla perimmäinen opillinen auktoriteetti, vaan auktoriteetti on siirretty selittäjille, joiden edesottamukset ovat suureksi osaksi kontrolloimattomissa. ''Ct'':n mukaan Raamattu on omien selitystensä tuomari, ts. mikään selitys ei ole hyväksyttävä, ellei se osoittaudu Raamatun tekstin kanssa tarkasti yhteensopivaksi, ja vain tekstiuskollisinta selitystä voi kussakin kohdassa turvallisesti ja hyvällä omallatunnolla seurata.
|
|
|
|-

| Määräämättömän pitkä päivä (''mpp'') -tulkinta kokonaisuutena
| Kirjaimellisesti ottaen säilyttäisi tapahtumajärjestyksen; silloin esim. kasvikunnan hidas kehkeyttäminen päättyisi ennen ensimmäisen siivekkään eläimen olemassaoloa. Miten pölytys olisi tapahtunut? Onko kukaan tosissaan yrittänytkään yksityiskohtaista selitystä tällaisesta näkökulmasta?
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Maa tuottaa – vaikuttaa pitemmältä kuin yksi päivä."
| Näin ainoastaan, jos on jo etukäteen omaksuttu jonkinlainen evolutiivinen tulkinta; teksti nimenomaan sanoo Jumalan saattaneen tämän tapahtumaan yhtenä tiettynä päivänä. – Vrt. ruokkimisihmeen "tulkinta", jonka mukaan kansan asettaminen ryhmiin "vaikuttaisi" kestäneen niin kauan, että opetuslapset ehtivät sillävälin "kerätä kolehdin" ja käydä ostamassa leipää lähimmästä kylästä.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "'Siihen aikaan' on sama sana kuin 'päivä', joka tässä siis viittaa pitempään ajanjaksoon."
| Tahdottaneen sanoa, että sanonta, jonka merkitys hepreassa on 'siihen aikaan', olisi sananmukaisesti käännettynä 'sinä päivänä'. – Tällaisia idiomeja on kielessä kuin kielessä, ja juuri siksi, että ne ovat idiomeja (kirjaimellisesta merkityksestään jossain määrin poikkeavia vakiintuneita ilmaisuja), niistä ei voi päätellä niissä esiintyvien sanojen merkitystä ko. idiomien ulkopuolisissa käyttöyhteyksissä. – Ellei ko. ilmausta jo valmiiksi tiedettäisi idiomiksi, tekstiyhteys sallisi tässä kirjaimellisenkin tulkinnan: "ensimmäisenä luomispäivänä ei vielä ollut ihmistä" jne.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Samoin ilmeisesti Hesekiel 30:3 – – [käyttää] päivä-sanaa pitemmässä mielessä – –."
| "Ilmeisesti"??? – Uuden testamentin mukaan Herran tulemus tapahtuu yllättäen ja yhdessä hetkessä; kyseinen ajankohta on siis ''jonkin'' vuoden ''jonkin'' kuukauden ''jonakin päivänä'', emme vain etukäteen tiedä, milloin.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Samoin ilmeisesti – – Hoosea 6:2 [käyttää] päivä-sanaa pitemmässä mielessä, Hoos 6:2 liittää sanaan myös numeron."
| Niin, siis tässä profetiassahan ennustetaan Herran ylösnousemus kolmantena päivänä ja se, että koska Hän elää, myös hänen seurakuntansa saa elää. Mitä ihmeen vertauskuvallisia ajanjaksopäiviä tästä muka on löytyvinään?
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Seitsemäs päivä ei ilmeisesti pääty, sen päättymisestä ei käytetä samaa 'Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä' -rakennetta[.]"
| Tekstissä luomistyö nimenomaan todetaan päättyneeksi, ja luomispäiviähän oli ''kuusi, '''ei''' seitsemän''. – Tässä perusteluyrityksessä käytetty logiikka on täysin absurdia: jos seitsemäs päivä olisi erikseen todettu päättyneeksi, olisi aina voitu väittää, että kahdeksas jatkuu yhä, tai yleisessä tapauksessa, että jos '''''n.''''' päivä on erikseen todettu päättyneeksi, niin '''''n+1.''''' päivä jatkuu yhä;<ref>Tässä tehdään "[[käänteinen todistustaakka]]" -perusteluvirhe, kun päätellään siitä, mitä teksti ''ei sano'' ("Seitsemäs päivä ei ilmeisesti pääty, [sillä] sen päättymisestä ei käytetä samaa 'Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä' -rakennetta) eikä siitä, mitä se ''sanoo'' ("Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä", ts. tässä tekstissä tarkoitetut päivät ovat olleet valon ja pimeän vaihtelun määrittämiä vuorokausia kuten nykyäänkin, joten seitsemäskin niistä on päättynyt jo ajat sitten – ja kuvattu luomistyöhän oli päättynyt jo kuudennen myötä). Jos seitsemännen päivän päättyminen ''olisi'' erikseen mainittu tekstissä, eiköhän joku olisi äitynyt juuri siitä päättelemään vastaavasti, että "siis Jumalalla ilmeisesti alkoi Raamatun mukaan siinä vaiheessa taas uusi luomistyöviikko, joten uniformitarianismi onkin näin ollen raamatullisesti perusteltu kanta, koska Jumala ei siis tämän tekstin mukaan ilmeisesti ole luomistyöstään lopullisesti lakannutkaan vaan pitänyt vain joskus yhden välipäivän siitä"!</ref> mikään teksti ei siis pystyisi vakuuttamaan näitä selittelijöitä siitä, että päivät ovat siinä kirjaimellisia. – Varsinainen "päivänvaihtumispäättelysääntöhän" on kyllä annettu itse tekstissä: aina kun pimeän ja valoisan jakson muodostama kokonaisuus on vuorokausirytmissä päättynyt uuden pimeän jakson alkaessa, tekstin määrittelemä "päivä" on päättynyt ja uusi alkanut; se, että näin on jo monen monta kertaa tapahtunut omanakin elinaikanamme eikä "luomisen seitsemäs päivä" siis suinkaan enää jatku, on siis selvää suoraan yleisen ilmoituksen perusteella.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "– – myös Uuden testamentin mukaan Jumalan lepopäivä jatkuu ({{rp|Hebr. 4:1-5}})."
| Tässä tekstikohdassahan Jumalan lepo luomistöistään rinnastetaan eräänlaisena ennakkokuvana siihen lepoon, joka hänen omilleen on luvassa tämän elämän tekojensa perästä; kummassakin tapauksessa kysymys on tietyssä mielessä lopullisesta irrottautumisesta<ref>Luomakunnan ylläpitokin kyllä kuuluu luomisen piiriin, joten siinä mielessä Jumalan luomistyö ei ole ajasta katsoen kokonaan päättynyt (eikä Jumala siis ole ontologisesti irrottautunut luomakunnastaan, vaan "hänessä me elämme ja liikumme ja olemme"), mutta sen varsinaisesti uutta luovat vaiheet ovat jo "alussa" tulleet valmiiksi eivätkä siis enää jatku.</ref> jo valmiiksi tulleesta työstä ja kaikesta siihen liittyneestä keskeneräisyydestä, ja heti luomistyön päätyttyä ihmistenkin tietoon annettu "sapattisiunaus" ymmärretään<ref>Raamatun kokonaiskontekstin muiden osien yhteydessä</ref> lupauksena Jumalan kansalle tulevasta iankaikkisesta levosta. Mikä itse tekstissä mahdollisesti edellyttäisi jotain muuta, pitemmälle menevää tulkintaa? – Eihän ''Jumalan luona'' Raamatun mukaan edes ole päivän ja yön vaihtelua, joten koko idea yrittää mitata Jumalan omaa olemista ajallisilla käsitteillä ("nyt Jumala elää seitsemättä päiväänsä") olisi lievästi sanoen omituinen. – Totta sen sijaan on se, että nimenomaan täältä ajasta katsoen Jumala joko jatkaa yhä alun luomistyötään tai on jo päättänyt sen, ja ''tähän kysymykseen'' Raamattu selvästi vastaa, että tämä työ on päättynyt kuudennen päivän myötä, joten siitä eteenpäin Jumala luomistyön osalta yhä edelleen "lepää", vaikka ajalliset päivät yhä uudestaan vaihtuvatkin. Jo siksikin rajoittamaton uniformitarianistinen ekstrapolaatio on ehdottoman epäraamatullista: luomisviikolla tapahtui Raamatun selvän ilmoituksen mukaan paljonkin sellaista, mitä sittemmin ei ole enää tapahtunut.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Lisäksi Jeesus totesi 'Minä ja Isäni teemme yhäti työtä' vastineena sapattikielloille, viitaten ilmeisesti siihen että Jumala tekee laupeuteen liittyvää työtä lepopäivänään. (Tämä selittäisi myös, miksi Jumala ei koko ajan ja näkyvästi ole vuorovaikutuksessa luomakuntaansa.)"
| "Ilmeisesti" ei riitä eksegeesiksi (Raamatunkohdan yksityiskohtaisesti perustelluksi selitykseksi). – Näissä kohdissa on tyypillisesti kyse siitä, että Jeesus oli tehnyt jotain merkittävää aivan konkreettisena sapattipäivänä (viikon seitsemäntenä päivänä) ja joutui siksi vastaamaan syytöksiin Jumalan kieltämäksi tulkitusta toiminnastaan. Olennaista vastauksessa on se, että jos se, mitä Jeesus teki sapattipäivänä, ei ollut ihmisen vaan Jumalan työtä (vrt. Nikodemos-keskustelun alku, Joh.3), niin Jumala itse siis teki työtä sapattipäivänä, ja tämä juuri todisti Jeesuksen toiminnan alkuperän olevan Jumalassa, joten siitä syyttäminen ei ollut Jumalan tahdon puolustamista vaan päinvastoin sen vastustamista.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Aatami tekee melko paljon hommia 6. päivänä, hän mm. nimeää kaikki eläimet. – – Tämä viittaa pitempään aikaan kuin päivä."
| Perusryhmäbiologian mukaan eri eläinlajeja on myöhemmät sukupuutot huomioonottaenkin siinä vaiheessa ilmeisesti ollut olennaisesti vähemmän kuin nykyään, eikä nimentä suomennoksen sanamuodon mukaan välttämättä koskenut pikkueläimiä saati vesieläimiä; sitä paitsi Aadamin suorituskyky oli ilmeisesti meihin nähden ylivertainen.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Kun Eeva herää, Aatami toteaa 'vihdoin'. Tämä viittaa pitempään aikaan kuin päivä."
| Minkä käännösten mukaan Aadam toteaa: "vihdoin" (ja kumpi siinä vaiheessa oikeastaan oli juuri herännyt, Eeva vaiko Aadam itse)? – Joka tapauksessa tämänsuuntainen mahdollinen ilmaus jatkaa edellä todetun Aadamin yksinäänolon ongelman historiaa: kullakin eläimellä oli parinsa, mutta mistään niistä ei sen sijaan Jumalan havainto-opetuksen mukaisesti olisi ollut kumppaniksi Aadamille, mikä "eksistentiaalinen parittomuus" oli tullut miehelle nimentätoimensa mittaan yhä polttavammin ilmeiseksi, mutta nyt, Jumalan uuden luomisteon<ref>Naisen luominen tosin tietyssä mielessä oli jo sisältynyt miehen/ihmisen luomiseen, mutta vasta nyt se toteutui loppuun asti.</ref> myötä, tämä ongelma oli "lopultakin" ratkennut. – Ei liene ainoatakaan kieltä, jonka puhujilla olisi jokin monta päivää kestävä vähimmäisodotusaika ennen kuin he voivat luontevasti käyttää vihdoin-sanaa, joka siis sitä paitsi ei edes ole ainut mahdollinen Aadamin huudahduksen käännösvastine.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-kanta ja vedenpaisumus: "[M]ahdollisia ongelmia Nooan tulvan kanssa, se tulkitaan paikalliseksi (josta on kyllä näyttöä), eli se, että teksti sanoo vetten olleen kaikkien vuorten yllä, tulkitaan että vesi oli paikallisesti kaikkien näkyvien vuorten yläpuolella."
| Totta kai paikallisia tulvia on eri aikoina ollut useitakin, myös Lähi-idässä, ja juuri siksi tällainen selitys antaisikin ymmärtää Pyhän Hengen tehneen vedenpaisumuskuvauksessaan "kärpäsestä härkäsen". – Fossiilien kanssahan ''mpp''-tulkinta itse asiassa suurempia ongelmia kohtaa, jos tekstiin sen jäljiltä vielä jäänyt sisältö nimittäin otetaan vakavasti ja ajatellaan, että ennen Aadamin aikaa oli ollut vain epämääräisen hidas luomisvaihe, johon ei kuulunut katastrofeja (toistuvastihan tekstissä korostetaan Jumalan luomistyön hyvyyttä). – Vesi ei muuten vallitsevien luonnonlakien puitteissa voi paikallisesti kovinkaan kauaa olla kovinkaan paljon ylempänä kuin maailmanlaajuisesti, ja tulva toisaalta kesti Raamatun mukaan kuukausimääriä. Onkohan kukaan tosissaan yrittänytkään konkretisoida ''mpp''-tulvaskenaariota edes tekstin antaman ''aikainformaation'' vakavasti ottaen?
|
|
|
|-

| ''Mpp''-kanta ja vedenpaisumus: "– – Toisaalta vastaavalla tavalla 'kaikki maailman verollepantava' tulkitaan silloiseksi Rooman valtakunnaksi eikä tässä ole ongelmaa, kaikki-termi on ollut tuolloin joustavampi."
| Väittämä kaikki-termin "antiikinaikaisesta joustavuudesta" vaikuttaa järjenvastaiselta: ''maailma''-termin intensiohan<ref>siis se, millaisia mielikuvia ''"oikumenee"''-sanan näkeminen tai kuuleminen Välimeren alueen ihmisten mielessä herätti</ref> se Augustuksen aikana oli erilainen kuin nyt (ei ollut pallokarttoja, jotka olisivat voineet piirtyä "sielun silmien eteen") eikä ''kaikki''-termin intensio<ref>Retoristen tehokeinojen mahdollinen käyttö ja kontekstin mukainen mieltäminen on eri asia kuin sanan perusmerkitys.</ref>. Voiko edes kuvitella kieltä, jossa ei olisi (ollut) nykymerkityksistä kaikki-sanaa, siis kulttuurimuotoa, jossa sen tarkoittamalle merkitykselle ei olisi ollut mitään ilmaisutarvetta? – Toinen asia on vielä sekin, että samalla sanalla on voinut olla muitakin merkityksiä, jolloin kääntäjän tehtävä on tekstiyhteyden pohjalta ratkaista, mikä on kulloinkin täsmällisin käännösvastine. – Luomiskertomus on muuten hepreaa, evankeliumit taas kreikkaa ja vuosituhansia myöhemmältä ajalta peräisin (ja keisari Augustuksen käskyhän kaiketi annettiin alun pitäen latinaksi ja heijasteli paitsi ajankohtansa kieltä myös antajansa isottelevaa mieltä – "minä poikahan se hallitsen kaikkea, mikä koko maailmassa on hallitsemisen arvoista"), joten näiden "tuosta vain" -rinnastamiseen perustuvan argumentoinnin todistusvoimalla on ilmeiset rajoitteensa.
|
|
|
|-

| Tekstikehys ja analogiset päivät (''tjap'') -tulkinnat kokonaisuutena
| '''Luther''' tunsi ja nimenomaisesti hylkäsi aikaisemmat epäkirjaimelliset tulkinnat.
|
|
|
|-

| ''Tjap''-perustelu: "tekstin rakenne, jossa asetetaan asujat yhtenä päivänä tehtyyn ympäristöön kolme päivää myöhemmin. 1. ja 4. päivät vastaavat toisiaan, samoin 2. ja 5. sekä 3. ja 6. päivät pareittain".
| Jos teksti siis tälläkin tavoin osoittaa Jumalan luoneen Viisautensa kanssa ja kautta (vrt. Sananl. 8 ja Joh. 1), noudattaen tiettyä kokonaissuunnitelmaa, niin mikä sitten olikaan varsinainen syy olettaa tässä puhuttavan luomisesta jollain muulla kuin nimenomaan konkreettisella tavalla?
|
|
|
|-

| ''Tjap''-vastaperustelu: "Lähtökohtaisesti tekstin symbolinen tulkinta on arveluttavaa, ainakin mikäli tekstilaji ei itse viittaa symbolisen tulkinnan tarpeellisuuteen."
| [[Concordia-teologian periaatteet|''Ct'':n]] puitteissa se ei ole ainoastaan arveluttavaa vaan kokonaan kiellettyäkin.
|
|
|
|-

| ''Tjap''-perustelu: "Mutta kanta on mahdollinen."
| Vrt. '''Luther''' (teologisia vastustajiaan ironisoiden): ''Minäkin voin todistaa Raamatulla, että käki söi lepinkäisen sulkineen päivineen: "alussa" = 'käki'; "loi" = 'söi'; "Jumala taivaan ja maan" = 'lepinkäisen sulkineen päivineen'.'' Ts. tulkinnallinen mielivaltaisuus voi lopultakin peittää minkä hyvänsä Raamatun tekstinkohdan selvän merkityksen täysin ja korvata sen millaisella ajatuksella hyvänsä. – Oikean selityksen tarkoitus ei missään tapauksessa voi olla Sanan "venyttäminen" haluttuun suuntaan tai kaiken jättäminen avoimeksi mielipiteiden temmellyskentäksi vaan päinvastoin mahdollisimman täydellinen eroon pääseminen kaikista tekstin oman aidon merkityksen ihmismielessä hämmentävistä epäselvyyksistä, epävarmuuksista ja virhekäsityksistä.
|
|
|
|-

| Puutarha (''pt'') -tulkinta kokonaisuutena
| Jo '''Tertullianus''' totesi, että hereetikot<ref>'harhautuneet', Raamatun totuudesta pois eksyneet ja muitakin eksyttävät ihmiset</ref> ovat uutuuksien rakastajia. – Kuka nyt oikeasti tosissaan uskoisi, että joku aikalaisemme ensimmäisenä kirkon historiassa olisi löytänyt Raamatun ensimmäisten lukujen oikean tulkinnan? Mutta jos ajatuksena ei olekaan löytää ainoaa oikeaa tulkintaa vaan vain lisätä selityssekametelisoppaan vielä yksi "mahdollinen" tulkinta, niin markkinat ovat toki avoimet.
|
|
|
|-

| ''Pt''-referaatti: "Tässä '''J. Salehammer'''in, huomattavan evankelikaalisen Vanhan testamentin tutkijan, esiin tuomassa kannassa ajatellaan, että {{rp|1. Moos. 1:1}} kertoo maailman luomisesta ja {{rp|1. Moos. 1:2-2:4a}} maan valmistamisesta (Eedenin puutarha/luvattu maa) <ref name="GenUnbound" />."
| Onko tässä nyt muuta omaperäistä ajatusta kuin aukkotulkinnan kutistaminen siihen, että toisen jakeen "autio ja tyhjä" ei olisikaan koskenut muuta kuin tulevaa Eedenin aluetta? Kannattaako joka kirjan sisällöstä tehdä oma vaihtoehtoinen tulkintamallinsa?
|
|
|

|-
| 1.Moos. 1 Raamattu käyttää päivä-sanaa kuvaamaan myös ajanjaksoa. Saarn.
| Tarkempi viite puuttuu. – Juuri siksi, että samalla ilmaisulla on useinkin monia merkityksiä ja merkitysvivahteita, sanat olisi aina tulkittava ja käännettävä ''asiayhteydessään''. Ajatus, että kääntäjällä/selittäjällä olisi vapaa valta valita sanakirjasta kussakin kohdassa, mikä merkitys vain itseä eniten sattuu miellyttämään, on tuttu Jehovan todistajien toiminnasta ja sopisi minusta jättääkin sinne.
|
|
|

|-
| 1.Moos. 1 ”Tuli ehtoo, tuli aamu, n:nnäs päivä”
| Tämän ilmaisun mahdollinen epäkonkreettinen käyttöesiintymä on yhä Raamatusta löytämättä, vrt. Hoos.6:2:een liittyvä aiempi kommentti.
|
|
|

|-
| 1.Moos. 1 Päivästä puhutaan ennen kuin aurinko ja kuu tehty tai näkyvissä.
| Tätä voi verrata Ilmestyskirjaan, jossa taaskin puhutaan valosta, vaikka meidän fyysistä aurinkoamme ei enää ole.
|
|
|

|-
| Kirjaimellinen ehtoo ja aamu, auringon merkitsemä tulkinta päivälle ehkä hankala. Toisaalta ”Jumalan henki valaisi”.
| Heti löytyi mahdollinen selitys, itse teksti ei siis vaadi kuvaannollista tulkintaa.
|
|
|

|-
| Auringon ''et al.'' tekoa tarkoittava hebrean sana voidaan kääntää myös esiin tuomisena. Alkoivat näkyä 4. päivänä.
| Vertaa tätä siihen, että Jumala lepäsi teoistaan 7. päivänä. Mikä tässä tapauksessa olisi ollut 4. päivän suuri Jumalan teko, johon lepo vertautuu; ja mistä nämä taivaankappaleet olisivat alun perin saaneet syntynsä, ja miksi ne eivät olisi sitä ennen näkyneet maahan?
|
|
|

|-
| 1.Moos. 2 6. päivä Aatami tekee paljon hommia
| Tosi on. "Uudet luudat lakaisevat hyvin."
|
|
|

|-
| 1.Moos. 1 Sukuluetteloiden pituus: Yleensä OEC laittavat pitkät iät 1.Moos. 1 yhteyteen, eivät sukuluetteloiden aukkoihin, mutta taipumusta on venyttää sukuluetteloitakin.
| Tämän voisi lukea synnintunnustuksena: tendenssi näkyy kauttaaltaan – Jumalan voimaa vaihdetaan ihmisten viisauteen, aina kun tilaisuus äkätään ja minkä verran vain ehditään.
|
|
|

|-
| Toisaalta tekstin mukaankin luetteloissa on aukkoja.
| Minkä tekstin mukaan? – Jos nimenomaan 1.Moos:n sukuluettelot ovat totta, ne antavat myös kuluneen kokonaisajan: Jos on ''totta'', että "MM:lle syntyi" NN MM:n ollessa '''''k''''':n vuoden ikäinen, on ''kuluneen kokonaisajan kannalta'' aivan samantekevää, oliko MM NN:n isä, isoisä vaiko muu esi-isä suoraan ylenevässä polvessa.
|
|
|

|-
| Nooan tulva: vedet kaikkien vuorien yli tulkitaan paikallisena tulvana, koskien sitä aluetta jolle ihmiset olivat levittäytyneet. Vrt. ”kaikki maa verolle”
| Tulkinta vaikuttaa sekä tekstiyhteyteen että fysiikan lakeihin nähden mahdottomalta. Jos Jumala olisi tyytynyt pelkkään paikallistulvaan, koko arkki-idea yksityiskohtaisine rakennusohjeineen ja eläinten sinne kaksittain johdattamisineen olisi ollut turhan työn tekemistä ja teettämistä, kun Nooa perhekuntineen olisi hyvin voinut pelastautua jalkapatikassakin<ref>kuten vaikkapa Mooses faaraota ja Joosefin perhekunta Herodesta</ref>. – Mitä veronkannon alaan tulee, niin sen voi käsittää niinkin, että Augustus kyllä ''halusi'' panna verolle ''kaiken maanpiirin'' ihan nykyaikaisessakin merkityksessä, mutta ''onnistui'' toteuttamaan aikeensa vain niiltä osin kuin pystyi käyttämään siihen voimakeinoja, ts. vain Rooman valtakunnan alueella. Toinen käsitystapa on se, että Augustus oli ylpeydessään sitä mieltä, että Rooma oli jo valloittanut kaiken valloittamisen arvoisen, niin ettei ulkopuolelle jäänyt käytännössä mitään mainittavaa; tai sitten ideana saattoi olla, että valloitetaan ja verotetaan aivan kaikki, mutta aloitetaan veronkanto jo valmiiksi valloitetuilta alueilta. Joka tapauksessahan kyseessä on Augustuksen käskyn referointi: teksti kertoo, mitä Augustus ''määräsi'', ei sitä, mitä hän ''sai aikaan'' (paitsi Palestiinan provinssissa). Kaikki-sanan normaalimerkityksestä ei tässäkään siis tarvitse katsoa tingityn.
|
|
|

|-
| Nooan tulva: Arkkiin "kaikkia eläimiä": 'vain karjaeläimiä tai paikallisia lajeja'
| Tyypillistä, ettei edes osata sanoa, kumpia. Kun tulkinta irtoaa tekstistä, kysymykset jäävät ilmaan. Karjaeläimet tai paikalliset lajit olisi kaiketi voitu kuljettaa Nooan mukana pakoon maata myöten hyvissä ajoin etukäteen. Siksi toisekseen maapallolla on joka tapauksessa ehtinyt tapahtua lukuisia sukupuuttoja, joten jonkin paikallisfaunan keräily Jumalan erityiskäskystä jonkin yhden paikallistulvan yhteydessä ja sitä koskevan kertomuksen tallettaminen kaikkia tulevia sukupolvia varten vaikuttaisi varsin oudolta sekin. – Linnut muuten mainitaan tekstissä erikseen ja kaikkien lajien mukaantuloa aivan erityisesti toistoilla korostetaan, joten jos tällainen "selitys" hyväksytään, niin ovet avataan jokseenkin täydelliselle tulkintamielivallalle kautta koko Raamatun. Liekö tarkoituskin?
|
|
|

|-
| Kuolema ennen lankeemusta? Kuoleman tulo lankeemuksessa ei ratkaise pahan ongelmaa mutta tekee ''free will'' -puolustuksen konkreettisemmaksi.
| Jos mitään isompaa ei ole tapahtunut sitten luomisen, niin koko evankeliumi on turha<ref>"Jos Jeesus on vastaus, niin mikä on kysymys?" -kysymys jää tällöin vaille tyydyttävää vastausta.</ref> ja islam on kokonaisuutena katsoen kristinuskoa järkevämpi vaihtoehto: Allahhan se juuri halusikin olennaisesti sitä, mitä me nyt itsessämme ja ympärillämme näemme<ref>varsinkin tietysti ''jihad''-iskuja, mutta myös yleisesti ihmisen heikkoutta hyvän tekemiseen, alttiutta pahaan, sairauksia, sotia, kärsimystä, kuolemaa jne. – tässä mielessä islamin apologia on lähtökohtaisesti helppoa, kun ei tarvitse koettaa selittää kärsimyksen ongelmaa muulla kuin että Allah nyt vain on tahtonut ja tahtoo mm. kärsimystä, ja viisainta alistua tähän, ellet ehkä tahdo, että hän (tai vähintäänkin hänen ''umma''nsa) rupeaa tahtomaan sitä lisää myös henkilökohtaisesti sinulle.</ref>, Raamatun Jumalalle sen sietäminenkin, hyväksymisestä puhumattakaan, sitä vastoin tuntuu olevan kovin vaikeaa, jopa mahdotonta, ja juuri tähän koko kärsimyksen ongelma ''teoreettisesti'' perustuukin: Miten voi tai voisi olla olemassa sekä Raamatun täydellisen hyvä, pyhä ja kaikkivaltias Jumala että tällainen viheliäinen maailma? – Sekä naturalismin että islamin vastaus tähän kysymykseen onkin, ettei mitenkään.
|
|
|

|-
| Adam tiesi mitä kuolema tarkoittaa ja varmaankin kasveja, viruksia ja bakteereja kuoli paratiisissa, ehkä isompiakin eliöitä. Luomakunta kirottiin lankeemuksessa mutta teksti ei sano, että kuolema tuli koko luomakunnalle lankeemuksen yhteydessä, ihmiselle tuli.
| Mekin tiedämme ihan riittävän hyvin, mitä helvetti<ref>Ilm.: "toinen kuolema, tulinen järvi"</ref> tarkoittaa, vaikkemme ole sitä nähneet emmekä kokeneet – ja juuri siksihän toivomme vastakin siltä välttyvämme. – Moraalisessa mielessä ongelmana ei ole solujen tai kasvien<ref>Jeesuskin kirosi hedelmättömän viikunapuun.</ref> vaan ''tajuisten elämänmuotojen''<ref>Vrt. Bileamin aasi: kertomushan nimenomaan osoittaa, että kyseisessä tilanteessa Bileam oli tehnyt väärin lyödessään aasiaan, joka Bileamin oikutteluksi tulkitsemalla käyttäytymisellään oli itse asiassa pelastanut isäntänsä hengen.</ref> kärsimys ja kuolema, joskaan itse tekstissä ei ole mitään, mikä antaisi ymmärtää, etteikö lankeemuksella ja siitä aiheutuneella kirouksella olisi ollut vaikutusta myös kasveihin ja yksisoluisiin. – Löytyykö tekstistä kuvaus jonkin tajuisen eliön kuolemasta ennen kirousta? Miksi teksti korostaa kasvissyönnin olleen alun perin yksinomainen ravintoratkaisu? Miksi samaan asiaan palataan Raamatussa tuonnempanakin, esim. Jesajan kirjan kuvauksessa Jumalan pyhästä vuoresta, jossa ei tehdä pahaa eikä vahinkoa, eläintenkään kesken?<ref>Nykyiselläänhän eläinten keskinäiskäyttäytyminen voi tuottaa henkistä pahoinvointia [http://www.guardian.co.uk/world/2012/jun/09/sex-depravity-penguins-scott-antarctic?CMP=twt_fd tutkijoillekin].</ref> – Kun Raamattua tahdotaan oikeasti ymmärtää, tulee antaa tajuntansa avartua niihin suuntiin, joihin teksti näkyy viittaavan, vaikka jo etukäteen onkin selvää ja ilmeistä, ettemme tässä elämässä voi läheskään kaikkea käsittää. – Keskeisimpänä tässä kohdin voi silti kyllä pitääkin sen myöntämistä, että ''ainakin'' ihmiselle kuolema tuli lankeemuksen yhteydessä ja lisäksi koko luomakunnalle ''jokin'' siihen liittyvä olennainen, yhä jatkuva kirous. Näitä seikkoja voi sitten tältä pohjalta jatkotutkia Raamatun valossa ja sikäli oikealla tiellä kulkien, ettei ''jo tehtyihin'' tulkintalinjauksiin pitäytyminen estä oppimista Jumalan Hengen johdossa "kaikkeen totuuteen". Tässä mielessä onkin parempi olla "rehellisesti epävarma" kuin "epärehellisesti tai ennenaikaisesti varma", mutta yhtä kaikki oikea kristitty nimenomaan ''pyrkii varmuuteen'', sillä "Pyhä Henki ei ole skeptikko" ('''Luther''').
|
|
|

|-
| Matt ”alussa Jumala loi heidät mieheksi ja naiseksi.”: ”Alussa” voi viitata ihmiskunnan alkuun.
| Nämä selitykset ovat kohta kohdalta informaatiota tuhoavia: Jos esim. "alussa" tässä yhteydessä viittaisi (vain) ihmiskunnan alkuun, se olisi täysin tyhjänpäiväinen lisäys tekstiin – ei kai kukaan olisi voinut luulla, että ihminen luotiin vasta olemassaolonsa keskivaiheilla tai loppupuolella! Samalla menetetään konkreettinen yhteys Vanhan testamentin ja koko Raamatun avaavaan alussa-sanaan ikään kuin Jeesus ei olisi selittänyt ja soveltanut konkreettista luomiskertomusta vaan "jotain muuta erilaisiin ja eriaikaisiin alkuihin liittyvää näkemystä". Lisäksi "voi viitata" tekee asian vieläkin sotkuisemmaksi: ensin oli poistettu informaatio ja nyt sitten vielä metainformaatiokin. Loppujen lopuksi tämä selitys sanoo siis suurin piirtein seuraavan: "''Ehkä'' tässä ei olekaan kysymys luomakunnan alusta vaan jostain muusta." Kun tällainen väittämä ei sulje mitään mahdollisuutta pois, siitä ei voi oppiakaan yhtään mitään, ts. ''käsiteltävän tekstin sisältämä informaatio'' on täysin kadonnut matkan varrelle, ja jäljellä oleva informaatio kertoo vain ''selittäjien epävarmoista mietteistä'', '''ei''' tekstin sisällöstä.
|
|
|

|-
| 7. päivä ei ole päättynyt? Hebr 4
| Niin: "?"! – Mikä kohta tekstissä sanoo, ettei se olisi päättynyt? Mikä kohta tekstissä edes ottaa esille kysymyksen siitä, josko se ehkei olisikaan päättynyt? – Tekstihän systemaattisilla toistoilla päinvastoin oikein erityisesti korostaa, että sen tarkoittama "päivä" on nimenomaan yhden pimeän ja sitä välittömästi seuraavan valoisan aikajakson muodostama kokonaisuus, ihan niin kuin heprean ''jom''-sana normaalimerkityksessään muutoinkin edellyttää. Tämän "rautalangasta väännetyn" tulkinta-avaimen "unohtuminen" erinäisiltä selittäjiltä ei tosiaankaan ole tekstin vika.
|
|
|

|-
| Ps 90:4 Jumalan päivä eri kuin meidän.
| '''''Non sequitur!''''' Tekstissä ei ole sentapaisen ajatuksen häivääkään! Taas yritetään käyttää Raamattua hävittämään Raamatun sisältämä informaatio! Jos tämä olisi totta, mikään Raamatun ajanmäärityksistä ei antaisi mitään tietoa "meidän" aikamääristämme. – Tosiasiassahan teksti '''ei''' sano, että Jumalan päivä on tuhat vuotta, vaan välissä on aivan olennaisen tärkeä ja informatiivinen '''kuin'''-sana. – Ajatus ei siis ole ollenkaan vaikeatajuinen: Jumalan iankaikkisuus konkretisoituu siinä, että meidän kannaltamme pitkä aika on hänen mittakaavassaan lyhyt – ei siinä mielessä, että siinä olisi eri määrä päiviä tai vuosia, vaan että tuhansien vuosien kuluminen vaikuttaa Jumalan toimintamahdollisuuksiin yhtä vähän kuin muutaman päivän ajanjakso ihmisen. Tätä voisi verrata siihen, jos otetaan vaikkapa jokin päivänkorento, joka elää vain päivän sukukypsänä, lentokykyisenä korentona eikä edes syö sinä aikana mitään. Voisimme nyt verrata tätä ihmisen täysi-ikäisenä elämään aikaan, pyöreästi 60 vuoteen, ja sanoa vaikkapa, että ihmiselle 60 vuotta on kuin päivänkorennolle yksi päivä, siis koko aikuinen elinikä. Tässä ei ole mitään ajatusta siitä, että "päivänkorennon päivät" olisivat eripituisia kuin "ihmisen päivät", vaan että päivänkorennon on ehdittävä koko aikuinen elämänsä yhdessä päivässä, kun taas ihminen voi suunnitella viikon, kuukauden tai vuoden päähän. Jumalalla on ihmisen ajalliseen elämään nähden vielä suurempi pitkäjänteisyys kuin ihmisellä päivänkorentoon verrattuna. Jokainen kielitajuinen lukija ymmärtää tämän, mutta tarpeeksi vahvat teologiset tendenssit sokaisevat näemmä kielitajunkin.
|
|
|

|-
| Asia voidaan jättää todennäköisyyksien perusteella auki, koska kyseessä ei ole pelastuskysymys eli ei ole suurta riskiä, mikäli päätöstä ei tehdä välittömästi. Raamattuhan antaa meille ”kaiken mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan” ja tietysti muutakin. Kysymys maapallon iästä kuuluu tuohon muut-ryhmään, ellei siitä tehdä pelastuskysymystä.
| "Joka rikkoo yhtä kohtaa vastaan, on syypää kaikissa kohdin." – ''Ct'':n mukaan Raamatun totuutta on puolustettava aina ja kaikissa kohdissa, ja innokkaimmin juuri siinä kohdassa, johon epäilys kulloinkin kohdistetaan. Tämä johtuu mm. siitä, että ihmisjärki on langenneena aina lähdössä Raamatun tekstin antamasta informaatiosta seuraamaan "ei suinkaan Jumala ole todella sanonut/tarkoittanut näin" -houkutusta. Tätä tapahtuu itse kullekin toistuvasti, mutta ''ct'' auttaa tunnistamaan ja korjaamaan tilanteen.
|
|
|

|-
| Todennäköisyydet<ref>Tässä käytetään subjektiivisia todennäköisyyksiä, jotka kuvaavat henkilön "uskomuksen astetta", ja kukin lukija onkin vapaa arvioimaan kyseisten kantojen kunkin kysymyksen yhteydessä saamia arvoja omaa ymmärrystään parhaiten vastaavalla tavalla. Esim. concordia-teologian kannattajien arviot poikennevat keskimäärin varsin selvästi talukossa esitetyistä, eikä kyseessä puolin tai toisin tarvitse silti olla mielivaltainen "mutu" vaan omiin lähtökohtiin ja perususkomuksiin pohjautuvanakin huolellisesti harkittu ja mielekkäästi perusteltu arvio. Koska nämä todennäköisyydet koskevat nimenomaan sitä, miten hyvin jokin tietty seikka selittyisi, ''jos'' jokin selitysvaihtoehto olisi totta, eikä sitä, miten todennäköisesti kukin vaihtoehto lähtökohtaisesti on totta (tässä on oletettu yhtä suuri lähtökohtainen todennäköisyys, mutta sekin voitaisiin valita toisin), lisätyt todennäköisyydet eivät ole suoria kannanottoja eri vaihtoehtojen puolesta tai niitä vastaan, ja koko menetelmän hyödyllisyys perustuukin osittain siihen, että näin menetellen sitä voidaan käyttää suhteellisen tasapuolisesti avoimessa keskusteluavaruudessa, jossa keskenään erimieliset tahot voivat vapaasti vaihtaa ajatuksia.</ref> perustuvat kannan sisäiseen ennusteeseen eli siihen, miten todennäköistä kannan perusteella kyseinen havainto Raamatusta tai luonnosta on. Todennäköisyydet tässä ovat suuntaa antavia arvioita ja henkilön taustaymmärryksestä riippuvaisia. Niitä muuttavat se, kuinka varmana henkilö pitää tämän hetken tietämystämme. Jos esimerkiksi ajattelemme, että tällä hetkellä tiedämme 80% kaikesta tieteellisestä tiedosta, voimme pitää sitä, ettei kanta pysty selittämään mittaustulosta, suurena ongelmana ja siten todennäköisyyttä pienenä. Mikäli ajattelemme, että tiedämme 20% kaikesta tiedosta, kannan ongelma nykytietämyksen kanssa ei tee kannasta kovin epätodennäköistä. Asia ei ole kovin yksinkertainen, voidaan toki olettaa, että jatkotutkimus ei tule olemaan paljonkaan ristiriidassa nykyisten teorioiden kanssa, jolloin nykytietämykseen voitaisiin luottaa aika paljonkin. Mutta tämä on vain oletus ja hyvinkin tapauskohtainen, riippuen siitä, kuinka paljon ja kuinka välitöntä tietoa tapauksessa käytetään ja kuinka paljon teoreettisempaa tietoa ja taustaoletuksia tapaus käyttää.
| Perususkomusnäkökulmasta kysymystä ei voine paketoida noin yksinkertaisiin prosentteihin, vaan on syytä analysoida, mitä uskomusjärjestelmää seuraten johonkin käsitykseen on tultu. Vaikka meillä olisi koko maailmankaikkeuden nykytilaa koskeva kattava data-aineisto (mikä tietenkin on mahdotonta), emme ilman ulkopuolisia uskomuksia ja oletuksia saisi siitä vielä minkäänlaista arviota siitä, mikä on tämän systeemin tai sen osien ikä. Perususkomuksia taas ei voi jälkikäteenkään oikeiksi todistaa, vaan ne ovat mukana jo tutkimusta suunniteltaessa, sitten sitä suoritettaessa ja jäävät vielä pysyvästi tutkimustuloksiinkin. Jotta niitä ylipäänsä voisi jotenkin järkevästi kontrolloida ja perustella, on oltava jokin sellainen kriteeri, jonka katsotaan pysyvän luotettavana tutkimustiedosta riippumatta. Naturalisteille se on "tieteen metodi" eli itse (metodologinen) naturalismi, ''ct'':lle Raamattu sellaisenaan, siis järjen näpelöimättömänä kaikkitietävän, kaikkivaltiaan ja ehdottoman luotettavan Jumalan sanallisena ilmoituksena, jota ilman olemme ja pysymme hengellisessä pimeydessä. – ''Ct''-kanta ei sinänsä selitä havaintoja. Sen sijaan se asettaa kyseisen uskomusjärjestelmän puitteissa sallituille selityksille normatiiviset reunaehdot. Selityksessä on näet aina käytettävä joitain muitakin perususkomuksia kuin pelkkä ''ct'', ellei sitten tahdota tyytyä ns. "''God did it''" -selitykseen. Tämähän on kyllä perimmältään oikea selitys,<ref>Naturalistien "''goddidit''-irvailuihin" voi aina mielessään vastata: "Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa!"</ref> mutta lisäoletukset voivat antaa mahdollisuuden [[John Hartnettin kosmologinen malli|yksityiskohtaisempaan mallinrakenteluun]], mitä luonnontieteissä yleensä nimenomaan syystäkin tavoitellaan. – Aivan vastaavasti toimii muuten myös metodologinen naturalismi: sehän ei sinänsä selitä mitään <ref>"Kaikelle havaitulle kannattaa etsiä luonnollisia selityksiä vaikka loputtomiin, sillä luonnollinen selityshän voi aina olla olemassa, vaikkei sitä vielä olisi löydettykään, eikä sitä ainakaan etsimättä kyllä varmaan koskaan löydettäisikään, mikä olisi vahinko, jos se nimittäin on olemassa, mitä mahdollisuutta ei milloinkaan voi täysin sulkea pois, koska emme vielä nyt emmekä varmaan koskaan myöhemminkään tiedä kaikkea; yliluonnollisten selitysten hyväksyminen voisi sen sijaan heikentää pyrkimyksiä luonnollisten selitysten etsintään, mikä edelläsanotusta syystä olisi paha asia, joten yliluonnollisia selityksiä ei saa hyväksyä ainakaan mahdollisiksi tieteellisiksi selityksiksi" -ajatus ei itsessään ole yhtään minkään luonnontieteellisen asiaintilan mahdollinen selitys.</ref>, mutta antaa selittäjille periaatteessa täysin joustamattomia reunaehtoja, joiden ulkopuolella toimimista ei hyväksytä oikeaksi tutkimukseksi.
|
|
|

|}

==Viitteet==
{{Viitteet}}

[[Luokka:Raamattu]]
[[Luokka:Luomisoppi]]

Maailman ikä – teologinen näkökulma

2013-03-06T15:38:34Z

Ari:

Tämän tekstin tavoite on esitellä ja verrata näkyvän universumin (maailmankaikkeuden) ja maapallon ikää koskevia erilaisia raamatuntulkintoja. Tulkintamalleja voi verrata sekä Raamatun tekstien että [[Maailman_ikä_-_tieteellinen_näkökulma|luonnontieteellisten havaintojen]] perusteella. Tässä siis keskitytään Raamatun tekstien perusteella vertaamiseen.

==Ensimmäisen Mooseksen kirjan kahden ensimmäisen luvun tekstiin liittyviä huomioita==

===Jae 1===
{{rp|1. Moos. 1:1}}
'''Kaikkeuden luominen tyhjästä eli olevaiseksi luodun asettaminen pelkän olemattomuuden sijaan'''

====Aukkotulkinta====
Jotkut nykyajan kommentaattorit ovat kyseenalaistaneet tämän tekstin ''ex nihilo'' -tulkinnan eli tyhjästä luomisen. Sen sijaan he tahtovat tulkita 1. jakeen "kun alussa Jumala loi...", siis että maailma olisi tosin ollut olemassa mutta vain autiona ja tyhjänä aina siihen asti, kun Jumala "alussa" aloitti työnsä.

Itse teksti ei kuitenkaan viittaa tähän vaan tarkoittaa selvästi ei-mistään luomista.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = The Doctrine of Creation, part 2 | Osoite = http://www.reasonablefaith.org/site/PageServer?pagename=podcasting_main#defenders | Viitattu = 5.4.2009 | Selite = | Tekijä = William Lane Craig | Julkaisija = Reasonable Faith | Ajankohta = 8.9.2008}}</ref> <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Claus Westermann | Nimeke = Genesis | Julkaisija = Continuum | Vuosi = 2004 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = ISBN 978-0567043900}}</ref>

Joidenkin selittäjien mukaan hepreankielisen alkutekstin rakenne viittaa siihen, että 1. jae on taustainformaation antava johdanto jatkolle. Tätä on haluttu käyttää perusteluna sille, että teksti sallisi ajallisen aukon jakeeseen 2 mentäessä.

Väitteen ymmärtämiseksi pitää tietää jotain heprean kielen verbitaivutuksesta: toisin kuin indoeurooppalaisissa kielissä (esim. englanti, ruotsi, saksa, ranska, venäjä) ja suomessa, heprean verbitaivutus ei perustu tapahtumien ajankohta-informaatiota välittävään ''tempukseen'' vaan lähinnä tekemisen tapaa ilmaisevaan ''aspektiin''. Niinpä verbimuodot kertovat pikemminkin toiminnan lopputuloksen (jäi/jää kesken – oli/on vielä kesken, mutta yhä tekeillä – tuli/tulee aivan valmiiksi – toiminta oli/on niin voimaperäistä, että tulos ylitti/ylittää tavanomaisen valmiiksi saamisen -tyyliin) kuin sen alkamis- ja päättymisajankohdan kerrontahetkeen verrattuna.

Aukkotulkinta-ajatus siis menee siihen malliin, että koska heprean verbimuodoista ei voi päätellä tapahtuma-ajankohtia, niin tulkitsijalle jää vapaus kuvitella paljonkin historiaa sellaisiin kertomuksen "rivinväleihin", joihin hän pystyy mielestään riittävän perustellusti sijoittamaan sen rakenneosien tähän tarkoitukseen soveltuvan tyyppisen saumakohdan. Tarkemmin sanoen tekstissä halutaan nähdä seuraavantyyppinen ajatus: "Alussa Jumala oli luonut taivaan ja maan. Toisesta jakeesta alkaen kerrotaan, mitä paljon myöhemmin tapahtui. Nämä myöhemmät tapahtumat alkoivat siitä, kun maa tuli autioksi ja tyhjäksi jne."

Vaihtoehtoja on tässä siis kaksi:
# Raamattu alkaa yhtenäisellä luomiskertomuksella, joka kuvaa havaitsemamme todellisuuden alkuvaiheet Jumalan vaiheittaisen toiminnan tuloksina. Toinen jae alkaa siitä, mihin ensimmäinen päättyy.
# Aukkotulkinta: Ensimmäinen jae on pelkkää taustatietoa, ja vasta toinen jae aloittaa varsinaisen kertomuksen. Tässä tapauksessa luomiskertomusta ei itse asiassa olisi tekstissä lainkaan.
(Alkutekstissä ei ole jakeita eikä siis jaerajojakaan, mutta myöhemmin lisättyä jaejaottelua on edellä käytetty tekstinosien nimentään kuten yleensäkin on tapana.)

===Jae 2===
{{rp|1. Moos. 1:2}}-13

====Aukkotulkinta====
Maapallon muokkaaminen sekaisesta (sana tarkoittaa asumattomaksi kelpaamaton hukkamaa, ei täysin kaoottinen) tilasta.

====Yhtenäinen kertomus====
Universumin muokkaaminen 1. jakeessa kuvatun alkuluomistapahtuman jälkeisestä tilasta, jossa jo on kaikki ainekset Jumalan tarkoitusten toteutumiseksi, mutta mitään ei vielä ole viimeistelty tarkoitustaan vastaavaan tilaan. Tilanteen "sekaisuus" siis muistuttaa tilannetta rakennustyömaan avautuessa: kaikki rakennustarpeet ovat vasta väliaikaisilla paikoillaan, mutta koko tilanne on rakennusmestarin hanskassa eikä siis millään muotoa täysin kaoottinen.

===Jae 14===
{{rp|1. Moos. 1:14}}
Aurinko, kuu ja tähdet
Jae 14

====Aukkotulkinta====
Teksti ei edellytä sitä, että tässä luodaan taivaankappaleet, vaan ilmaisu on erilainen kuin ympäristössä ja pikemminkin viittaa siihen, että niitä aletaan käyttää päivien ja öiden erottamiseen.
<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = The Doctrine of Creation, part 3 | Osoite = http://www.reasonablefaith.org/site/PageServer?pagename=podcasting_main#defenders | Viitattu = 5.4.2009 | Selite = | Tekijä = William Lane Craig | Julkaisija = Reasonable Faith | Ajankohta = 15.9.2008}}</ref>
<ref name="GenUnbound">{{Kirjaviite | Tekijä = John Sailhammer | Nimeke = Genesis Unbound: A Proactive New Look at the Creation Account | Julkaisija = Multnomah Books | Vuosi = 1996 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = ISBN 978-0880708685}}</ref>

{{rp|1.Moos. 1}} luomista tapahtuu tekemällä ja sanomalla. Jumala tekee sanomalla, ja sitten ehkä kirjoittaja kommentoi miten se tapahtuu. Esim. jakeet 11 ja 12. Jae 16 lienee siis kommentaari jakeeseen 15.

Eli 4. päivänä ei ehkä luoda taivaankappaleita vaan niille annetaan tarkoitus (aikojen osoittaminen), vastakohtana niitä palvoville ympäröiville pakanakulttuureille, ja todetaan että Jumala on tehnyt ne.

====Yhtenäinen kertomus====
'Luoda'-verbiä käytetään käsiteltävässä tekstijaksossa kaikkiaan vain kolmessa yhteydessä: maailman, elävien olentojen ja ihmisen alkuperästä puhuttaessa. Tämä selittyy siten, että nämä kolme olevaisuuden "tasoa" (aineellinen maailma, biologinen elämä ja ihmispersoonat) poikkeavat toisistaan niin perusteellisesti, että niihin ja vain niihin liittyy "tyhjästä esiin kutsumisen" järisyttävä ajatus.

Inhimillisessä mittakaavassa mitä valtavimpien taivaankappaleiden aikaansaamiseen sen sijaan riittivät laadullisesti yksinkertaisemmat jo luodun materian siirrot paikasta toiseen, joten vaikka taivaankappaleet tässä vaiheessa näin tehtiinkin, mitään laadullisesti uutta ei siinä silti kutsuttu olemattomuudesta olemaan, vaan taivaankappaleiden toiminta (kuten vetovoima, liiketila ja mahdollinen säteily) perustuvat suoraan jo aiemmin luodun todellisuuden (kuten ajan, tilan, aineen ja energian) ominaisuuksiin.

[[luominen raamatussa| Luomiseen liittyviä raamatunkohtia]]

==Maapallon ikään liittyvät tulkinnat==

Alla on tiiviisti esitetty yleisimmät tulkintakannat vahvuuksineen ja heikkouksineen.
Esitys perustuu osittain Yhdysvaltain presbyteerikirkon (''Presbyterian Church in America'', PCA) asettaman työryhmän [http://www.origins.org/articles/00site_pcareport.html selontekoon].

===24h päivän "kirjaimellinen" tulkinta===
Luther nosti tämän kannan voimakkaasti esiin irtisanoutuen päättäväisesti siihen mennessä yleisiksi käyneistä kuvaannollisista selitysmalleista. Se on esim. Yhdysvaltain tunnustuksellis-luterilaisten kirkkokuntien ja vaikkapa Pieperin dogmatiikan käsitys.
Modernilla ajalla tätä tulkintakantaa ovat edustaneet myös adventistit, ja sitä popularisoivat Morris ja Whitcomb ''The Genesis Flood'' -teoksessaan.

====Perustelut puolesta====
*Päivä-sanan suoraviivaisin tulkinta on 24h päivä, joskin Raamatussa on luomiskertomuksen lisäksi muitakin kohtia, joissa samaa sanaa halutaan tulkita käytetyn tarkoittamaan pidempää ajanjaksoa.
*Luomiskertomus on Raamatun ensimmäinen kertomus ja sen aiheena on nimenomaan Jumalan sellainen toiminta, joka kertomuksen itsensä mukaan on tullut valmiiksi ja päättynyt. Siksi siinä kerrottujen tapahtumien uniformitarianistinen kritiikki ("sellaista, mitä ei nykyään tapahdu, ei ole koskaan voinut tapahtua") on tekstinvastainen. Kun kaikkivaltias Jumala on tahtonut sitoa kertomansa teot ajallisiin kehyksiin, kenellä on oikeus sanoa, että nämä kehtykset eivät sisällä mitään informaatiota tapahtumien kestosta (vaan enintään niiden järjestyksestä)?
*"Jumalan Sana on luotettavampi kuin ihmisten käsitykset, joten modernia tiedettä ei pidä käyttää tekstin tulkinnan apuna."

====Perustelut vastaan====
*Vaikka Jumalan Sana on luotettavampi kuin ihmisten käsitykset, jokainen tekstin tulkinta, myös äskettäisluomistulkinta, on ihmisten käsitys. Tämä ei tarkoita relativismia, vaan sitä, että tulkintoja tulee verrata aineiston perusteella. Sekä teksti että luonnontieteelliset mittaukset voidaan ottaa Jumalan ilmoituksena (erityinen ja luonnollinen ilmoitus, kuten teologiassa on aina ajateltu). Luonnontieteellistä aineistoa siis voidaan ja on suositeltavaa käyttää ihmisten tekstitulkintojen arvioinnissa. Tällöin on kuitenkin muistettava, että myös kaikki luonnontieteelliset johtopäätökset ovat ihmisten tulkintaa mittaustuloksista eikä niihin pidä luottaa liian naiivisti.

====Vastaperustelujen vastaperustelut====
(Vaikka yksi entry /kanta pitäisi riittää, perustelujen tulisi puolin ja toisin olla luettavissa ja hyväksyttävissä kyseisen kannan puolesta puhuviksi näkökannoiksi, vaikka niiden painoarvosta oltaisiin kuinkakin eri mieltä. Siksi tässä artikkelinlaadinnan vaiheessa tähän on lisätty selitys siitä, miksi edelläolevat vastaperustelut näyttäisivät olevan korjaamisen tarpeessa.)

*Ajatus, jonka mukaan jokainen tekstin tulkinta olisi ihmisten käsitys siinä mielessä, että se olisi '''vain''' ihmisten käsitys, vaikuttaa epäraamatulliselta. Esim. käsitys/tulkinta, jonka mukaan Uuden testamentin ilmoittama Jeesus Nasaretilainen on Vanhassa testamentissa luvattu ja ennustettu Messias, on kristillisen näkemyksen mukaan ainoa oikea tulkinta tästä kysymyksestä, ts. sen kieltäjiä emme voi pitää uskonveljinämme, vaikka he muuten miten paljon hyvänsä vakuuttelisivat vilpitöntä haluaan pätevään raamatuntulkintaan.

*Kun siis osa käsityksistä on vain ihmisen käsityksiä, osa taas niitä käsityksiä, joiden syntymiseksi, vahvistumiseksi ja säilymiseksi Jumala on Raamatun meille antanutkin, eron tekeminen näiden välillä on periaatteessa välttämätöntä ja oikeaan rajanvetoon pyrkiminen käytännössä velvoittavaa. Siksi jää epäselväksi, mitä vastaperusteluiden aloitusvirke oikeastaan merkitsee. Ne käsitykset, joita ihmisillä on, ovat tietysti ihmisten käsityksiä, mutta entä sitten?

*Jos edelliskysymyksen vastaus olisi, että kaikki ihmisten käsitykset ovat yhtä epäluotettavia, se jos mikä nimenomaan merkitsisi relativismia ja itse asiassa koko ilmoitusajatuksen kieltämistä: Jumala tosin ilmoitti itsensä, mutta mitään ei silti tullut ilmeiseksi. Valaisematon säteilyenergia ei ole valoa eikä mitäänsanomaton teksti ilmoitusta. Jos taas teksti on selvä, siihen perustuva käsitys ei nimenomaan ole ihmisten käsitys siinä merkityksessä, jossa nämä asetetaan luotettavuudeltaan Jumalan Sanan alapuolelle. Kun ihminen tunnustaa Jumalan Sanan totuuden, hänen suussaan ei Raamatun mukaan ole ihmisen käsitys, vaan Jumalan Sana.

*Totta kai on selvää, että tulkintoja tulee verrata aineiston perusteella, mutta tämä ei ole mikään kirjaimellisen kannan vastaperustelu tai sellaisen osa. Kirjaimellisen kannan perusteluhan on nimenomaan se, että se on tekstinmukainen ja tekstinmukaisin. Tämä siis jo edellyttää tekstiin vertaamista.

*Mitä luonnontieteen mittaustuloksiin tulee, niin paitsi liian naiivia niihin luottamista on myös ja ennen muuta varottava holtitonta ekstrapolaatiota (siirtymistä havaitusta havaitsemattomaan jonkinlaisen yleistävän päättelyn nojalla). Yleinen ilmoitus on lähtökohtaisesti erityistä ilmoitusta täydentävässä asemassa: esim. kirkkohistoria täydentää Raamatussa kerrottua Jumalan kansan alkuhistoriaa voimatta sitä kuitenkaan vähääkään muuttaa. Samoin Raamatun olevien olojen kuvaukset, esim. luomiskertomuksen maininta lajinsa mukaan lisääntyvistä eliöistä tai muualla Vanhassa testamentissa esiintyvät maininnat Jumalan asettamista luonnonlaeista, saavat tarkennusta yleisestä ilmoituksesta. Luomiskertomuksen tulkinta yleisen ilmoituksen pohjalta edellyttää kuitenkin yleistä ilmoitusta – ei vain luomisen jälkeisistä vaiheista vaan – jo itse luomistapahtumienkin vaiheista. Tällaiseen vetoaminen on käytännössä jokseenkin mahdotonta ilman intuitiiviseen ekstrapolaatioon pohjautuvaa spekulatiivista ainesta.

*Käsitetason ongelmana on sitä paitsi se, että jotta voisimme tietää, mitkä osat nykyisestä havaintotodellisuudestamme mahdollisesti olisivat erityisen luomistapahtuman yksityiskohtia valottavaa yleistä ilmoitusta, meidän olisi jo tiedettävä, miten luominen on tapahtunut ja miten luomiskertomus siis olisi totuudenmukaisesti tulkittava. Tämä tuntuisi edellyttävän uutta "erityistä ilmoitusta", joka esiintyisi vähintäänkin Raamatun arvovallan veroisena.

*Perustava ongelma on sekin, että kun sanomme Raamatun olevan erehtymätön (tai edes luotettava), mutta ettemme vain saa siitä selvää, niin koko ajatus erehtymättömyydestä (tai luotettavuudesta) jää sisällyksettömäksi. Jos me emme viisastu lukemalla Raamattua niin kuin se on kirjoitettu vaan vasta selittäjien viisastamina, niin luotettaviahan olivatkin mielestämme ne selittäjät, joita seurasimme, ei itse teksti (sillä jos ihmisellä on varma näkemys, jota hän tahtoo levittää, ja vapaa arvovalta tulkintaan, hän voi arvovallallaan selittää näkemyksensä mukaan tekstin kuin tekstin; ja ainoastaan hänen näkemystään vastaavalla tavalla tulkittuna se on hänen mielestään luotettava, toisin tulkittuna harhaanjohtava).

===Määräämättömän pitkä päivä -tulkinta===

====Perustelut puolesta====
*{{rp|1. Moos. 1:12}} "maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita..." maa tuottaa - vaikuttaa pitemmältä kuin yksi päivä.

*{{rp|1. Moos. 2:4}} "Siihen aikaan" on sama sana kuin "päivä", joka tässä siis viittaa pitempään ajanjaksoon. Samoin ilmeisesti Hesekiel 30:3 ja Hoosea 6:2 käyttävät päivä-sanaa pitemmässä mielessä, Hoos 6:2 liittää sanaan myös numeron.

*Seitsemäs päivä ei ilmeisesti pääty, sen päättymisestä ei käytetä samaa 'Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä' -rakennetta, myös Uuden testamentin mukaan Jumalan lepopäivä jatkuu ({{rp|Hebr. 4:1-5}}). Lisäksi Jeesus totesi 'Minä ja Isäni teemme yhäti työtä' vastineena sapattikielloille, viitaten ilmeisesti siihen että Jumala tekee laupeuteen liittyvää työtä lepopäivänään. (Tämä selittäisi myös, miksi Jumala ei koko ajan ja näkyvästi ole vuorovaikutuksessa luomakuntaansa.)

*Aatami tekee melko paljon hommia 6. päivänä, hän mm. nimeää kaikki eläimet. Kun Eeva herää, Aatami toteaa "vihdoin". Tämä viittaa pitempään aikaan kuin päivä.

====Perustelut vastaan====
*Kanta kohtaa mahdollisia ongelmia Nooan tulvan kanssa, se tulkitaan paikalliseksi (josta on kyllä näyttöä), eli se, että teksti sanoo vetten olleen kaikkien vuorten yllä, tulkitaan että vesi oli paikallisesti kaikkien näkyvien vuorten yläpuolella. Toisaalta vastaavalla tavalla 'kaikki maailman verollepantava' tulkitaan silloiseksi Rooman valtakunnaksi eikä tässä ole ongelmaa, kaikki-termi on ollut tuolloin joustavampi.

Concordia-teologinen kritiikki on taulukoitu erikseen tuonnempana.

===Tekstikehys ja analogiset päivät -tulkinnat===

Tässä keskiaikaisessa kannassa pidetään 1Moos1:stä kuvainnollisena kehyksenä. Analogiset päivät tulkinnassa päivistä säilytetään kronologista järjestystä.

====Perustelut puolesta====
Pääperusteluna kannalle on tekstin rakenne, jossa asetetaan asujat yhtenä päivänä tehtyyn ympäristöön kolme päivää myöhemmin. 1. ja 4. päivät vastaavat toisiaan, samoin 2. ja 5. sekä 3. ja 6. päivät pareittain.

====Perustelut vastaan====
Lähtökohtaisesti tekstin symbolinen tulkinta on arveluttavaa, ainakin mikäli tekstilaji ei itse viittaa symbolisen tulkinnan tarpeellisuuteen. Mutta kanta on mahdollinen.

Concordia-teologinen kritiikki on taulukoitu erikseen tuonnempana.

===Puutarha-tulkinta===

Tässä J. Salehammerin, huomattavan evankelikaalisen Vanhan testamentin tutkijan, esiin tuomassa kannassa ajatellaan, että {{rp|1. Moos. 1:1}} kertoo maailman luomisesta ja {{rp|1. Moos. 1:2-2:4a}} maan valmistamisesta (Eedenin puutarha/luvattu maa) <ref name="GenUnbound" />.

Concordia-teologinen kritiikki on taulukoitu erikseen tuonnempana.

==Eri tekstikohtiin perustuva taulukko nuoren (YEC) ja vanhan (OEC) iän kantojen välillä==

Molemmille kannoille annetaan todennäköisyyksiä asiakohtaisesti ja nämä yhdistetään kokonaiskuvaksi. Asia voidaan jättää todennäköisyyksien perusteella auki, koska kyseessä ei ole pelastuskysymys eli ei ole suurta riskiä, mikäli päätöstä ei tehdä välittömästi. Raamattuhan antaa meille ”kaiken mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan” ja tietysti muutakin. Kysymys maapallon iästä kuuluu tuohon muut-ryhmään, ellei siitä tehdä pelastuskysymystä. Todennäköisyydet perustuvat kannan sisäiseen ennusteeseen eli siihen, miten todennäköistä kannan perusteella kyseinen havainto Raamatusta tai luonnosta on. Todennäköisyydet tässä ovat suuntaa antavia arvioita ja henkilön taustaymmärryksestä riippuvaisia. Niitä muuttavat se, kuinka varmana henkilö pitää tämän hetken tietämystämme. Jos esimerkiksi ajattelemme, että tällä hetkellä tiedämme 80% kaikesta tieteellisestä tiedosta, voimme pitää sitä, ettei kanta pysty selittämään mittaustulosta, suurena ongelmana ja siten todennäköisyyttä pienenä. Mikäli ajattelemme, että tiedämme 20% kaikesta tiedosta, kannan ongelma nykytietämyksen kanssa ei tee kannasta kovin epätodennäköistä. Asia ei ole kovin yksinkertainen, voidaan toki olettaa, että jatkotutkimus ei tule olemaan paljonkaan ristiriidassa nykyisten teorioiden kanssa, jolloin nykytietämykseen voitaisiin luottaa aika paljonkin. Mutta tämä on vain oletus ja hyvinkin tapauskohtainen, riippuen siitä, kuinka paljon ja kuinka välitöntä tietoa tapauksessa käytetään ja kuinka paljon teoreettisempaa tietoa ja taustaoletuksia tapaus käyttää.

{| {{prettytable}}
|-
!{{hl2}} | Raamatun kohta
!{{hl2}} | YEC
!{{hl2}} | pYEC
!{{hl2}} | OEC
!{{hl2}} | pOEC
|-

| 1.Moos. 1 Päivä
|
| 1
| Raamattu käyttää sanaa kuvaamaan myös ajanjaksoa. Saarn.
| 0.7

|-
| 1.Moos. 1 ”Tuli ehtoo, tuli aamu, n:näs päivä”
|
| 1
|
| 0.5

|-
| 1.Moos. 1 Päivästä puhutaan ennen kuin aurinko ja kuu tehty tai näkyvissä.
| Kirjaimellinen ehtoo ja aamu, auringon merkitsemä tulkinta päivälle ehkä hankala. Toisaalta ”Jumalan henki valaisi”.
| 0.9
| Auringon et al tekoa tarkoittava hebrean sana voidaan kääntää myös esiin tuomisena. Alkoivat näkyä 4. Päivänä.
| 0.9

|-
| 1.Moos. 2 6. Päivä Aatami tekee paljon hommia
|
| 0.2
|
| 1

|-
| 1.Moos. 1 Sukuluetteloiden pituus
|
| 1
| Yleensä OEC laittavat pitkät iät 1.Moos. 1 yhteyteen, eivät sukuluett. Aukkoihin, mutta taipumusta on venyttää sukuluetteloitakin. Toisaalta tekstin mukaankin luetteloissa on aukkoja.
| 0.75

|-
| Nooan tulva:

vedet kaikkien vuorien yli
|
| 1
| Tulkitaan paikallisena tulvana, koskien sitä aluetta jolle ihmiset olivat levittäytyneet. Vrt. ”kaikki maa verolle”
| 0.75

|-
| Nooan tulva:

Arkkiin kaikkia eläimiä
|
| 1
| Vain karjaeläimiä tai paikallisia lajeja
| 0.7

|-
| Kuolema ennen lankeemusta?
| Kuoleman tulo lankeemuksessa ei ratkaise pahan ongelmaa mutta tekee free will puolustuksen konkreettisemmaksi.
| 1
| Adam tiesi mitä kuolema tarkoittaa ja varmaankin kasveja, viruksia ja bakteereja kuoli paratiisissa, ehkä isompiakin eliöitä. Luomakunta kirottiin lankeemuksessa mutta teksti ei sano että kuolema tuli koko luomakunnalle lankeemuksen yhteydessä, ihmiselle tuli.
| 1

|-
| Matt ”alussa Jumala loi heidät mieheksi ja naiseksi.”
|
| 1
| ”Alussa” voi viitata ihmiskunnan alkuun.
| 0.5

|-
| 7. päivä ei ole päättynyt? Hebr 4
|
| 0.5
|
| 1

|-
| Ps 90:4 Jumalan päivä eri kuin meidän.
|
| 0.9
|
| 1

|}

==Concordia-teologinen näkökulma tulkintoihin==

[[Concordia-teologian periaatteet|Concordia-teologia]] (''ct'') muodostaa elimellisen kokonaisuuden, mistä syystä paras tapa saada siihen otetta on ko. kannan mukaisen näkemyksen koottu esittäminen. Taulukkoa voi haluttaessa myös laajentaa kattamaan omissa sarakkeissaan muitakin teologisia kokonaisajattelutapoja; siinä yhteydessä myös väliotsikkoa on syytä päivittää vastaavasti (esim. '''Teologisia näkökulmia tulkintoihin''').

{| {{prettytable}}
|-
!{{hl2}} | Näkökohta
!{{hl2}} | ''Ct''-kommentti
!{{hl2}} | [Tilaa vaihtoehdoille]
!{{hl2}} | [Tilaa vaihtoehdoille]
!{{hl2}} | [Tilaa vaihtoehdoille]
|-

| Ajatus, jonka mukaan Raamatun luomiskertomus on kovin tulkinnanvarainen ja erilaisille tulkinnoille pitäisi siksi olla tilaa, ilman että asiasta tehdään pelastuskysymystä.
| Pelastuskysymyksenä<ref>"Pelastuskysymys-kysymys" on sinänsä huomionarvoinen, sillä sen vastaus – siis selonteko siitä, mitä pelastuskysymys-käsite itse asiassa tarkkaan ottaen merkitsee – on aina osa jonkinlaista laajempaa teologista ajattelutapaa. ''Ct'':n puitteissa myönnetään, että vain Herra tuntee erehtymättömästi omansa ja että ihmiset toisaalta voivat olla "autuaallisesti epäjohdonmukaisia" eli pitää julkisesti mutta lopultakin osittain epäjohdonmukaisesti kiinni sellaisista väitteistä, joiden ''johdonmukainen uskominen'' veisi heidät pelastavan uskon ulkopuolelle, silti samalla pelastavaan uskoonkin, joskin osittain epäjohdonmukaisesti, sisimmässään pitäytyen ja siksi pelastuksen säilyttäen. Kun siis jotakin seikkaa, kuten tässä raamattunäkemystä, sanotaan ''ct'':n puitteissa pelastuskysymykseksi, tarkoitetaan sitä, että ''johdonmukainen pitäytyminen oikean käsityksen vastaiseen kantaan tässä kohdin'' vie ihmisen pelastuksen ulkopuolelle; sen sijaan mitään kantaa ei, edelläsanotusta syystä, oteta siihen, voiko joku tietty henkilö, jolla muiden ihmisten edessä on tässä kohdin "anti-''ct''-kanta", samaan aikaan olla Jumalan edessä (lat. ''coram Deo'') pelastuksesta osallinen vaiko ei. – Teologia on julkisen opetuksen, perustelun ja väittelyn asia, sydämen uskon (tai sen puutteen) näkee (asianomaisen ihmisen lisäksi) vain Jumala yksin. Raamattunäkemys on pelastuskysymys siksi, että ''ct'':n mukaan juuri Raamattu ja viime kädessä yksin Raamattu (lat. ''sola Scriptura'') on Jumalan antama perusarmonväline, jota välineenään käyttäen Pyhä Henki lahjoittaa sekä ''kaikki muutkin armonvälineet seurakunnalle'' että näiden muidenkin armonvälineiden välityksellä myös ''pelastavan uskon kullekin pelastuvalle yksilölle'', ja "'''ei ole mahdollista epäillä sitä, minkä kautta on uskon saanut'''".</ref> on lähtökohtaisesti raamattunäkemys sinänsä, ei jonkin tietyn osan tulkinta erikseen<ref>Kadottavan harhan kadottavuuden ytimenä on viime kädessä oikean pelastavan uskon sammuttaminen ja korvaaminen väärällä ei-pelastavalla uskomuksistolla. Siinä mielessä kysymys jonkin tietyn raamatunkohdan oikeasta tai väärästä tulkinnasta on epäolennainen, että pelastuksen kannalta ratkaisevat asiat on esitetty Raamatussa "monesti ja monella tapaa" eikä asiaa ole siis jätetty minkään yhden kohdan oikean tulkinnan varaan. Toisaalta tietysti yhden kohdan tulkinta heijastuu helposti muidenkin kohtien tulkintoihin, niin että oikea tulkinta yhdessä kohtaa auttaa tulkitsemaan oikein muitakin kohtia, väärä puolestaan pyrkii vääristämään muidenkin kohtien tulkinnat.</ref>. Jos Raamattua pidetään vapaan tulkinnan varaisena, se ei voi olla perimmäinen opillinen auktoriteetti, vaan auktoriteetti on siirretty selittäjille, joiden edesottamukset ovat suureksi osaksi kontrolloimattomissa. ''Ct'':n mukaan Raamattu on omien selitystensä tuomari, ts. mikään selitys ei ole hyväksyttävä, ellei se osoittaudu Raamatun tekstin kanssa tarkasti yhteensopivaksi, ja vain tekstiuskollisinta selitystä voi kussakin kohdassa turvallisesti ja hyvällä omallatunnolla seurata.
|
|
|
|-

| Määräämättömän pitkä päivä (''mpp'') -tulkinta kokonaisuutena
| Kirjaimellisesti ottaen säilyttäisi tapahtumajärjestyksen; silloin esim. kasvikunnan hidas kehkeyttäminen päättyisi ennen ensimmäisen siivekkään eläimen olemassaoloa. Miten pölytys olisi tapahtunut? Onko kukaan tosissaan yrittänytkään yksityiskohtaista selitystä tällaisesta näkökulmasta?
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Maa tuottaa – vaikuttaa pitemmältä kuin yksi päivä."
| Näin ainoastaan, jos on jo etukäteen omaksuttu jonkinlainen evolutiivinen tulkinta; teksti nimenomaan sanoo Jumalan saattaneen tämän tapahtumaan yhtenä tiettynä päivänä. – Vrt. ruokkimisihmeen "tulkinta", jonka mukaan kansan asettaminen ryhmiin "vaikuttaisi" kestäneen niin kauan, että opetuslapset ehtivät sillävälin "kerätä kolehdin" ja käydä ostamassa leipää lähimmästä kylästä.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "'Siihen aikaan' on sama sana kuin 'päivä', joka tässä siis viittaa pitempään ajanjaksoon."
| Tahdottaneen sanoa, että sanonta, jonka merkitys hepreassa on 'siihen aikaan', olisi sananmukaisesti käännettynä 'sinä päivänä'. – Tällaisia idiomeja on kielessä kuin kielessä, ja juuri siksi, että ne ovat idiomeja (kirjaimellisesta merkityksestään jossain määrin poikkeavia vakiintuneita ilmaisuja), niistä ei voi päätellä niissä esiintyvien sanojen merkitystä ko. idiomien ulkopuolisissa käyttöyhteyksissä. – Ellei ko. ilmausta jo valmiiksi tiedettäisi idiomiksi, tekstiyhteys sallisi tässä kirjaimellisenkin tulkinnan: "ensimmäisenä luomispäivänä ei vielä ollut ihmistä" jne.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Samoin ilmeisesti Hesekiel 30:3 – – [käyttää] päivä-sanaa pitemmässä mielessä – –."
| "Ilmeisesti"??? – Uuden testamentin mukaan Herran tulemus tapahtuu yllättäen ja yhdessä hetkessä; kyseinen ajankohta on siis ''jonkin'' vuoden ''jonkin'' kuukauden ''jonakin päivänä'', emme vain etukäteen tiedä, milloin.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Samoin ilmeisesti – – Hoosea 6:2 [käyttää] päivä-sanaa pitemmässä mielessä, Hoos 6:2 liittää sanaan myös numeron."
| Niin, siis tässä profetiassahan ennustetaan Herran ylösnousemus kolmantena päivänä ja se, että koska Hän elää, myös hänen seurakuntansa saa elää. Mitä ihmeen vertauskuvallisia ajanjaksopäiviä tästä muka on löytyvinään?
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Seitsemäs päivä ei ilmeisesti pääty, sen päättymisestä ei käytetä samaa 'Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä' -rakennetta[.]"
| Tekstissä luomistyö nimenomaan todetaan päättyneeksi, ja luomispäiviähän oli ''kuusi, '''ei''' seitsemän''. – Tässä perusteluyrityksessä käytetty logiikka on täysin absurdia: jos seitsemäs päivä olisi erikseen todettu päättyneeksi, olisi aina voitu väittää, että kahdeksas jatkuu yhä, tai yleisessä tapauksessa, että jos '''''n.''''' päivä on erikseen todettu päättyneeksi, niin '''''n+1.''''' päivä jatkuu yhä;<ref>Tässä tehdään "[[käänteinen todistustaakka]]" -perusteluvirhe, kun päätellään siitä, mitä teksti ''ei sano'' ("Seitsemäs päivä ei ilmeisesti pääty, [sillä] sen päättymisestä ei käytetä samaa 'Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä' -rakennetta) eikä siitä, mitä se ''sanoo'' ("Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä", ts. tässä tekstissä tarkoitetut päivät ovat olleet valon ja pimeän vaihtelun määrittämiä vuorokausia kuten nykyäänkin, joten seitsemäskin niistä on päättynyt jo ajat sitten – ja kuvattu luomistyöhän oli päättynyt jo kuudennen myötä). Jos seitsemännen päivän päättyminen ''olisi'' erikseen mainittu tekstissä, eiköhän joku olisi äitynyt juuri siitä päättelemään vastaavasti, että "siis Jumalalla ilmeisesti alkoi Raamatun mukaan siinä vaiheessa taas uusi luomistyöviikko, joten uniformitarianismi onkin näin ollen raamatullisesti perusteltu kanta, koska Jumala ei siis tämän tekstin mukaan ilmeisesti ole luomistyöstään lopullisesti lakannutkaan vaan pitänyt vain joskus yhden välipäivän siitä"!</ref> mikään teksti ei siis pystyisi vakuuttamaan näitä selittelijöitä siitä, että päivät ovat siinä kirjaimellisia. – Varsinainen "päivänvaihtumispäättelysääntöhän" on kyllä annettu itse tekstissä: aina kun pimeän ja valoisan jakson muodostama kokonaisuus on vuorokausirytmissä päättynyt uuden pimeän jakson alkaessa, tekstin määrittelemä "päivä" on päättynyt ja uusi alkanut; se, että näin on jo monen monta kertaa tapahtunut omanakin elinaikanamme eikä "luomisen seitsemäs päivä" siis suinkaan enää jatku, on siis selvää suoraan yleisen ilmoituksen perusteella.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "– – myös Uuden testamentin mukaan Jumalan lepopäivä jatkuu ({{rp|Hebr. 4:1-5}})."
| Tässä tekstikohdassahan Jumalan lepo luomistöistään rinnastetaan eräänlaisena ennakkokuvana siihen lepoon, joka hänen omilleen on luvassa tämän elämän tekojensa perästä; kummassakin tapauksessa kysymys on tietyssä mielessä lopullisesta irrottautumisesta<ref>Luomakunnan ylläpitokin kyllä kuuluu luomisen piiriin, joten siinä mielessä Jumalan luomistyö ei ole ajasta katsoen kokonaan päättynyt (eikä Jumala siis ole ontologisesti irrottautunut luomakunnastaan, vaan "hänessä me elämme ja liikumme ja olemme"), mutta sen varsinaisesti uutta luovat vaiheet ovat jo "alussa" tulleet valmiiksi eivätkä siis enää jatku.</ref> jo valmiiksi tulleesta työstä ja kaikesta siihen liittyneestä keskeneräisyydestä, ja heti luomistyön päätyttyä ihmistenkin tietoon annettu "sapattisiunaus" ymmärretään<ref>Raamatun kokonaiskontekstin muiden osien yhteydessä</ref> lupauksena Jumalan kansalle tulevasta iankaikkisesta levosta. Mikä itse tekstissä mahdollisesti edellyttäisi jotain muuta, pitemmälle menevää tulkintaa? – Eihän ''Jumalan luona'' Raamatun mukaan edes ole päivän ja yön vaihtelua, joten koko idea yrittää mitata Jumalan omaa olemista ajallisilla käsitteillä ("nyt Jumala elää seitsemättä päiväänsä") olisi lievästi sanoen omituinen. – Totta sen sijaan on se, että nimenomaan täältä ajasta katsoen Jumala joko jatkaa yhä alun luomistyötään tai on jo päättänyt sen, ja ''tähän kysymykseen'' Raamattu selvästi vastaa, että tämä työ on päättynyt kuudennen päivän myötä, joten siitä eteenpäin Jumala luomistyön osalta yhä edelleen "lepää", vaikka ajalliset päivät yhä uudestaan vaihtuvatkin. Jo siksikin rajoittamaton uniformitarianistinen ekstrapolaatio on ehdottoman epäraamatullista: luomisviikolla tapahtui Raamatun selvän ilmoituksen mukaan paljonkin sellaista, mitä sittemmin ei ole enää tapahtunut.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Lisäksi Jeesus totesi 'Minä ja Isäni teemme yhäti työtä' vastineena sapattikielloille, viitaten ilmeisesti siihen että Jumala tekee laupeuteen liittyvää työtä lepopäivänään. (Tämä selittäisi myös, miksi Jumala ei koko ajan ja näkyvästi ole vuorovaikutuksessa luomakuntaansa.)"
| "Ilmeisesti" ei riitä eksegeesiksi (Raamatunkohdan yksityiskohtaisesti perustelluksi selitykseksi). – Näissä kohdissa on tyypillisesti kyse siitä, että Jeesus oli tehnyt jotain merkittävää aivan konkreettisena sapattipäivänä (viikon seitsemäntenä päivänä) ja joutui siksi vastaamaan syytöksiin Jumalan kieltämäksi tulkitusta toiminnastaan. Olennaista vastauksessa on se, että jos se, mitä Jeesus teki sapattipäivänä, ei ollut ihmisen vaan Jumalan työtä (vrt. Nikodemos-keskustelun alku, Joh.3), niin Jumala itse siis teki työtä sapattipäivänä, ja tämä juuri todisti Jeesuksen toiminnan alkuperän olevan Jumalassa, joten siitä syyttäminen ei ollut Jumalan tahdon puolustamista vaan päinvastoin sen vastustamista.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Aatami tekee melko paljon hommia 6. päivänä, hän mm. nimeää kaikki eläimet. – – Tämä viittaa pitempään aikaan kuin päivä."
| Perusryhmäbiologian mukaan eri eläinlajeja on myöhemmät sukupuutot huomioonottaenkin siinä vaiheessa ilmeisesti ollut olennaisesti vähemmän kuin nykyään, eikä nimentä suomennoksen sanamuodon mukaan välttämättä koskenut pikkueläimiä saati vesieläimiä; sitä paitsi Aadamin suorituskyky oli ilmeisesti meihin nähden ylivertainen.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-perustelu: "Kun Eeva herää, Aatami toteaa 'vihdoin'. Tämä viittaa pitempään aikaan kuin päivä."
| Minkä käännösten mukaan Aadam toteaa: "vihdoin" (ja kumpi siinä vaiheessa oikeastaan oli juuri herännyt, Eeva vaiko Aadam itse)? – Joka tapauksessa tämänsuuntainen mahdollinen ilmaus jatkaa edellä todetun Aadamin yksinäänolon ongelman historiaa: kullakin eläimellä oli parinsa, mutta mistään niistä ei sen sijaan Jumalan havainto-opetuksen mukaisesti olisi ollut kumppaniksi Aadamille, mikä "eksistentiaalinen parittomuus" oli tullut miehelle nimentätoimensa mittaan yhä polttavammin ilmeiseksi, mutta nyt, Jumalan uuden luomisteon<ref>Naisen luominen tosin tietyssä mielessä oli jo sisältynyt miehen/ihmisen luomiseen, mutta vasta nyt se toteutui loppuun asti.</ref> myötä, tämä ongelma oli "lopultakin" ratkennut. – Ei liene ainoatakaan kieltä, jonka puhujilla olisi jokin monta päivää kestävä vähimmäisodotusaika ennen kuin he voivat luontevasti käyttää vihdoin-sanaa, joka siis sitä paitsi ei edes ole ainut mahdollinen Aadamin huudahduksen käännösvastine.
|
|
|
|-

| ''Mpp''-kanta ja vedenpaisumus: "[M]ahdollisia ongelmia Nooan tulvan kanssa, se tulkitaan paikalliseksi (josta on kyllä näyttöä), eli se, että teksti sanoo vetten olleen kaikkien vuorten yllä, tulkitaan että vesi oli paikallisesti kaikkien näkyvien vuorten yläpuolella."
| Totta kai paikallisia tulvia on eri aikoina ollut useitakin, myös Lähi-idässä, ja juuri siksi tällainen selitys antaisikin ymmärtää Pyhän Hengen tehneen vedenpaisumuskuvauksessaan "kärpäsestä härkäsen". – Fossiilien kanssahan ''mpp''-tulkinta itse asiassa suurempia ongelmia kohtaa, jos tekstiin sen jäljiltä vielä jäänyt sisältö nimittäin otetaan vakavasti ja ajatellaan, että ennen Aadamin aikaa oli ollut vain epämääräisen hidas luomisvaihe, johon ei kuulunut katastrofeja (toistuvastihan tekstissä korostetaan Jumalan luomistyön hyvyyttä). – Vesi ei muuten vallitsevien luonnonlakien puitteissa voi paikallisesti kovinkaan kauaa olla kovinkaan paljon ylempänä kuin maailmanlaajuisesti, ja tulva toisaalta kesti Raamatun mukaan kuukausimääriä. Onkohan kukaan tosissaan yrittänytkään konkretisoida ''mpp''-tulvaskenaariota edes tekstin antaman ''aikainformaation'' vakavasti ottaen?
|
|
|
|-

| ''Mpp''-kanta ja vedenpaisumus: "– – Toisaalta vastaavalla tavalla 'kaikki maailman verollepantava' tulkitaan silloiseksi Rooman valtakunnaksi eikä tässä ole ongelmaa, kaikki-termi on ollut tuolloin joustavampi."
| Väittämä kaikki-termin "antiikinaikaisesta joustavuudesta" vaikuttaa järjenvastaiselta: ''maailma''-termin intensiohan<ref>siis se, millaisia mielikuvia ''"oikumenee"''-sanan näkeminen tai kuuleminen Välimeren alueen ihmisten mielessä herätti</ref> se Augustuksen aikana oli erilainen kuin nyt (ei ollut pallokarttoja, jotka olisivat voineet piirtyä "sielun silmien eteen") eikä ''kaikki''-termin intensio<ref>Retoristen tehokeinojen mahdollinen käyttö ja kontekstin mukainen mieltäminen on eri asia kuin sanan perusmerkitys.</ref>. Voiko edes kuvitella kieltä, jossa ei olisi (ollut) nykymerkityksistä kaikki-sanaa, siis kulttuurimuotoa, jossa sen tarkoittamalle merkitykselle ei olisi ollut mitään ilmaisutarvetta? – Toinen asia on vielä sekin, että samalla sanalla on voinut olla muitakin merkityksiä, jolloin kääntäjän tehtävä on tekstiyhteyden pohjalta ratkaista, mikä on kulloinkin täsmällisin käännösvastine. – Luomiskertomus on muuten hepreaa, evankeliumit taas kreikkaa ja vuosituhansia myöhemmältä ajalta peräisin (ja keisari Augustuksen käskyhän kaiketi annettiin alun pitäen latinaksi ja heijasteli paitsi ajankohtansa kieltä myös antajansa isottelevaa mieltä – "minä poikahan se hallitsen kaikkea, mikä koko maailmassa on hallitsemisen arvoista"), joten näiden "tuosta vain" -rinnastamiseen perustuvan argumentoinnin todistusvoimalla on ilmeiset rajoitteensa.
|
|
|
|-

| Tekstikehys ja analogiset päivät (''tjap'') -tulkinnat kokonaisuutena
| '''Luther''' tunsi ja nimenomaisesti hylkäsi aikaisemmat epäkirjaimelliset tulkinnat.
|
|
|
|-

| ''Tjap''-perustelu: "tekstin rakenne, jossa asetetaan asujat yhtenä päivänä tehtyyn ympäristöön kolme päivää myöhemmin. 1. ja 4. päivät vastaavat toisiaan, samoin 2. ja 5. sekä 3. ja 6. päivät pareittain".
| Jos teksti siis tälläkin tavoin osoittaa Jumalan luoneen Viisautensa kanssa ja kautta (vrt. Sananl. 8 ja Joh. 1), noudattaen tiettyä kokonaissuunnitelmaa, niin mikä sitten olikaan varsinainen syy olettaa tässä puhuttavan luomisesta jollain muulla kuin nimenomaan konkreettisella tavalla?
|
|
|
|-

| ''Tjap''-vastaperustelu: "Lähtökohtaisesti tekstin symbolinen tulkinta on arveluttavaa, ainakin mikäli tekstilaji ei itse viittaa symbolisen tulkinnan tarpeellisuuteen."
| [[Concordia-teologian periaatteet|''Ct'':n]] puitteissa se ei ole ainoastaan arveluttavaa vaan kokonaan kiellettyäkin.
|
|
|
|-

| ''Tjap''-perustelu: "Mutta kanta on mahdollinen."
| Vrt. '''Luther''' (teologisia vastustajiaan ironisoiden): ''Minäkin voin todistaa Raamatulla, että käki söi lepinkäisen sulkineen päivineen: "alussa" = 'käki'; "loi" = 'söi'; "Jumala taivaan ja maan" = 'lepinkäisen sulkineen päivineen'.'' Ts. tulkinnallinen mielivaltaisuus voi lopultakin peittää minkä hyvänsä Raamatun tekstinkohdan selvän merkityksen täysin ja korvata sen millaisella ajatuksella hyvänsä. – Oikean selityksen tarkoitus ei missään tapauksessa voi olla Sanan "venyttäminen" haluttuun suuntaan tai kaiken jättäminen avoimeksi mielipiteiden temmellyskentäksi vaan päinvastoin mahdollisimman täydellinen eroon pääseminen kaikista tekstin oman aidon merkityksen ihmismielessä hämmentävistä epäselvyyksistä, epävarmuuksista ja virhekäsityksistä.
|
|
|
|-

| Puutarha (''pt'') -tulkinta kokonaisuutena
| Jo '''Tertullianus''' totesi, että hereetikot<ref>'harhautuneet', Raamatun totuudesta pois eksyneet ja muitakin eksyttävät ihmiset</ref> ovat uutuuksien rakastajia. – Kuka nyt oikeasti tosissaan uskoisi, että joku aikalaisemme ensimmäisenä kirkon historiassa olisi löytänyt Raamatun ensimmäisten lukujen oikean tulkinnan? Mutta jos ajatuksena ei olekaan löytää ainoaa oikeaa tulkintaa vaan vain lisätä selityssekametelisoppaan vielä yksi "mahdollinen" tulkinta, niin markkinat ovat toki avoimet.
|
|
|
|-

| ''Pt''-referaatti: "Tässä '''J. Salehammer'''in, huomattavan evankelikaalisen Vanhan testamentin tutkijan, esiin tuomassa kannassa ajatellaan, että {{rp|1. Moos. 1:1}} kertoo maailman luomisesta ja {{rp|1. Moos. 1:2-2:4a}} maan valmistamisesta (Eedenin puutarha/luvattu maa) <ref name="GenUnbound" />."
| Onko tässä nyt muuta omaperäistä ajatusta kuin aukkotulkinnan kutistaminen siihen, että toisen jakeen "autio ja tyhjä" ei olisikaan koskenut muuta kuin tulevaa Eedenin aluetta? Kannattaako joka kirjan sisällöstä tehdä oma vaihtoehtoinen tulkintamallinsa?
|
|
|

|-
| 1.Moos. 1 Raamattu käyttää päivä-sanaa kuvaamaan myös ajanjaksoa. Saarn.
| Tarkempi viite puuttuu. – Juuri siksi, että samalla ilmaisulla on useinkin monia merkityksiä ja merkitysvivahteita, sanat olisi aina tulkittava ja käännettävä ''asiayhteydessään''. Ajatus, että kääntäjällä/selittäjällä olisi vapaa valta valita sanakirjasta kussakin kohdassa, mikä merkitys vain itseä eniten sattuu miellyttämään, on tuttu Jehovan todistajien toiminnasta ja sopisi minusta jättääkin sinne.
|
|
|

|-
| 1.Moos. 1 ”Tuli ehtoo, tuli aamu, n:nnäs päivä”
| Tämän ilmaisun mahdollinen epäkonkreettinen käyttöesiintymä on yhä Raamatusta löytämättä, vrt. Hoos.6:2:een liittyvä aiempi kommentti.
|
|
|

|-
| 1.Moos. 1 Päivästä puhutaan ennen kuin aurinko ja kuu tehty tai näkyvissä.
| Tätä voi verrata Ilmestyskirjaan, jossa taaskin puhutaan valosta, vaikka meidän fyysistä aurinkoamme ei enää ole.
|
|
|

|-
| Kirjaimellinen ehtoo ja aamu, auringon merkitsemä tulkinta päivälle ehkä hankala. Toisaalta ”Jumalan henki valaisi”.
| Heti löytyi mahdollinen selitys, itse teksti ei siis vaadi kuvaannollista tulkintaa.
|
|
|

|-
| Auringon ''et al.'' tekoa tarkoittava hebrean sana voidaan kääntää myös esiin tuomisena. Alkoivat näkyä 4. päivänä.
| Vertaa tätä siihen, että Jumala lepäsi teoistaan 7. päivänä. Mikä tässä tapauksessa olisi ollut 4. päivän suuri Jumalan teko, johon lepo vertautuu; ja mistä nämä taivaankappaleet olisivat alun perin saaneet syntynsä, ja miksi ne eivät olisi sitä ennen näkyneet maahan?
|
|
|

|-
| 1.Moos. 2 6. päivä Aatami tekee paljon hommia
| Tosi on. "Uudet luudat lakaisevat hyvin."
|
|
|

|-
| 1.Moos. 1 Sukuluetteloiden pituus: Yleensä OEC laittavat pitkät iät 1.Moos. 1 yhteyteen, eivät sukuluetteloiden aukkoihin, mutta taipumusta on venyttää sukuluetteloitakin.
| Tämän voisi lukea synnintunnustuksena: tendenssi näkyy kauttaaltaan – Jumalan voimaa vaihdetaan ihmisten viisauteen, aina kun tilaisuus äkätään ja minkä verran vain ehditään.
|
|
|

|-
| Toisaalta tekstin mukaankin luetteloissa on aukkoja.
| Minkä tekstin mukaan? – Jos nimenomaan 1.Moos:n sukuluettelot ovat totta, ne antavat myös kuluneen kokonaisajan: Jos on ''totta'', että "MM:lle syntyi" NN MM:n ollessa '''''k''''':n vuoden ikäinen, on ''kuluneen kokonaisajan kannalta'' aivan samantekevää, oliko MM NN:n isä, isoisä vaiko muu esi-isä suoraan ylenevässä polvessa.
|
|
|

|-
| Nooan tulva: vedet kaikkien vuorien yli tulkitaan paikallisena tulvana, koskien sitä aluetta jolle ihmiset olivat levittäytyneet. Vrt. ”kaikki maa verolle”
| Tulkinta vaikuttaa sekä tekstiyhteyteen että fysiikan lakeihin nähden mahdottomalta. Jos Jumala olisi tyytynyt pelkkään paikallistulvaan, koko arkki-idea yksityiskohtaisine rakennusohjeineen ja eläinten sinne kaksittain johdattamisineen olisi ollut turhan työn tekemistä ja teettämistä, kun Nooa perhekuntineen olisi hyvin voinut pelastautua jalkapatikassakin<ref>kuten vaikkapa Mooses faaraota ja Joosefin perhekunta Herodesta</ref>. – Mitä veronkannon alaan tulee, niin sen voi käsittää niinkin, että Augustus kyllä ''halusi'' panna verolle ''kaiken maanpiirin'' ihan nykyaikaisessakin merkityksessä, mutta ''onnistui'' toteuttamaan aikeensa vain niiltä osin kuin pystyi käyttämään siihen voimakeinoja, ts. vain Rooman valtakunnan alueella. Toinen käsitystapa on se, että Augustus oli ylpeydessään sitä mieltä, että Rooma oli jo valloittanut kaiken valloittamisen arvoisen, niin ettei ulkopuolelle jäänyt käytännössä mitään mainittavaa; tai sitten ideana saattoi olla, että valloitetaan ja verotetaan aivan kaikki, mutta aloitetaan veronkanto jo valmiiksi valloitetuilta alueilta. Joka tapauksessahan kyseessä on Augustuksen käskyn referointi: teksti kertoo, mitä Augustus ''määräsi'', ei sitä, mitä hän ''sai aikaan'' (paitsi Palestiinan provinssissa). Kaikki-sanan normaalimerkityksestä ei tässäkään siis tarvitse katsoa tingityn.
|
|
|

|-
| Nooan tulva: Arkkiin "kaikkia eläimiä": 'vain karjaeläimiä tai paikallisia lajeja'
| Tyypillistä, ettei edes osata sanoa, kumpia. Kun tulkinta irtoaa tekstistä, kysymykset jäävät ilmaan. Karjaeläimet tai paikalliset lajit olisi kaiketi voitu kuljettaa Nooan mukana pakoon maata myöten hyvissä ajoin etukäteen. Siksi toisekseen maapallolla on joka tapauksessa ehtinyt tapahtua lukuisia sukupuuttoja, joten jonkin paikallisfaunan keräily Jumalan erityiskäskystä jonkin yhden paikallistulvan yhteydessä ja sitä koskevan kertomuksen tallettaminen kaikkia tulevia sukupolvia varten vaikuttaisi varsin oudolta sekin. – Linnut muuten mainitaan tekstissä erikseen ja kaikkien lajien mukaantuloa aivan erityisesti toistoilla korostetaan, joten jos tällainen "selitys" hyväksytään, niin ovet avataan jokseenkin täydelliselle tulkintamielivallalle kautta koko Raamatun. Liekö tarkoituskin?
|
|
|

|-
| Kuolema ennen lankeemusta? Kuoleman tulo lankeemuksessa ei ratkaise pahan ongelmaa mutta tekee ''free will'' -puolustuksen konkreettisemmaksi.
| Jos mitään isompaa ei ole tapahtunut sitten luomisen, niin koko evankeliumi on turha<ref>"Jos Jeesus on vastaus, niin mikä on kysymys?" -kysymys jää tällöin vaille tyydyttävää vastausta.</ref> ja islam on kokonaisuutena katsoen kristinuskoa järkevämpi vaihtoehto: Allahhan se juuri halusikin olennaisesti sitä, mitä me nyt itsessämme ja ympärillämme näemme<ref>varsinkin tietysti ''jihad''-iskuja, mutta myös yleisesti ihmisen heikkoutta hyvän tekemiseen, alttiutta pahaan, sairauksia, sotia, kärsimystä, kuolemaa jne. – tässä mielessä islamin apologia on lähtökohtaisesti helppoa, kun ei tarvitse koettaa selittää kärsimyksen ongelmaa muulla kuin että Allah nyt vain on tahtonut ja tahtoo mm. kärsimystä, ja viisainta alistua tähän, ellet ehkä tahdo, että hän (tai vähintäänkin hänen ''umma''nsa) rupeaa tahtomaan sitä lisää myös henkilökohtaisesti sinulle.</ref>, Raamatun Jumalalle sen sietäminenkin, hyväksymisestä puhumattakaan, sitä vastoin tuntuu olevan kovin vaikeaa, jopa mahdotonta, ja juuri tähän koko kärsimyksen ongelma ''teoreettisesti'' perustuukin: Miten voi tai voisi olla olemassa sekä Raamatun täydellisen hyvä, pyhä ja kaikkivaltias Jumala että tällainen viheliäinen maailma? – Sekä naturalismin että islamin vastaus tähän kysymykseen onkin, ettei mitenkään.
|
|
|

|-
| Adam tiesi mitä kuolema tarkoittaa ja varmaankin kasveja, viruksia ja bakteereja kuoli paratiisissa, ehkä isompiakin eliöitä. Luomakunta kirottiin lankeemuksessa mutta teksti ei sano, että kuolema tuli koko luomakunnalle lankeemuksen yhteydessä, ihmiselle tuli.
| Mekin tiedämme ihan riittävän hyvin, mitä helvetti<ref>Ilm.: "toinen kuolema, tulinen järvi"</ref> tarkoittaa, vaikkemme ole sitä nähneet emmekä kokeneet – ja juuri siksihän toivomme vastakin siltä välttyvämme. – Moraalisessa mielessä ongelmana ei ole solujen tai kasvien<ref>Jeesuskin kirosi hedelmättömän viikunapuun.</ref> vaan ''tajuisten elämänmuotojen''<ref>Vrt. Bileamin aasi: kertomushan nimenomaan osoittaa, että kyseisessä tilanteessa Bileam oli tehnyt väärin lyödessään aasiaan, joka Bileamin oikutteluksi tulkitsemalla käyttäytymisellään oli itse asiassa pelastanut isäntänsä hengen.</ref> kärsimys ja kuolema, joskaan itse tekstissä ei ole mitään, mikä antaisi ymmärtää, etteikö lankeemuksella ja siitä aiheutuneella kirouksella olisi ollut vaikutusta myös kasveihin ja yksisoluisiin. – Löytyykö tekstistä kuvaus jonkin tajuisen eliön kuolemasta ennen kirousta? Miksi teksti korostaa kasvissyönnin olleen alun perin yksinomainen ravintoratkaisu? Miksi samaan asiaan palataan Raamatussa tuonnempanakin, esim. Jesajan kirjan kuvauksessa Jumalan pyhästä vuoresta, jossa ei tehdä pahaa eikä vahinkoa, eläintenkään kesken?<ref>Nykyiselläänhän eläinten keskinäiskäyttäytyminen voi tuottaa henkistä pahoinvointia [http://www.guardian.co.uk/world/2012/jun/09/sex-depravity-penguins-scott-antarctic?CMP=twt_fd tutkijoillekin].</ref> – Kun Raamattua tahdotaan oikeasti ymmärtää, tulee antaa tajuntansa avartua niihin suuntiin, joihin teksti näkyy viittaavan, vaikka jo etukäteen onkin selvää ja ilmeistä, ettemme tässä elämässä voi läheskään kaikkea käsittää. – Keskeisimpänä tässä kohdin voi silti kyllä pitääkin sen myöntämistä, että ''ainakin'' ihmiselle kuolema tuli lankeemuksen yhteydessä ja lisäksi koko luomakunnalle ''jokin'' siihen liittyvä olennainen, yhä jatkuva kirous. Näitä seikkoja voi sitten tältä pohjalta jatkotutkia Raamatun valossa ja sikäli oikealla tiellä kulkien, ettei ''jo tehtyihin'' tulkintalinjauksiin pitäytyminen estä oppimista Jumalan Hengen johdossa "kaikkeen totuuteen". Tässä mielessä onkin parempi olla "rehellisesti epävarma" kuin "epärehellisesti tai ennenaikaisesti varma", mutta yhtä kaikki oikea kristitty nimenomaan ''pyrkii varmuuteen'', sillä "Pyhä Henki ei ole skeptikko" ('''Luther''').
|
|
|

|-
| Matt ”alussa Jumala loi heidät mieheksi ja naiseksi.”: ”Alussa” voi viitata ihmiskunnan alkuun.
| Nämä selitykset ovat kohta kohdalta informaatiota tuhoavia: Jos esim. "alussa" tässä yhteydessä viittaisi (vain) ihmiskunnan alkuun, se olisi täysin tyhjänpäiväinen lisäys tekstiin – ei kai kukaan olisi voinut luulla, että ihminen luotiin vasta olemassaolonsa keskivaiheilla tai loppupuolella! Samalla menetetään konkreettinen yhteys Vanhan testamentin ja koko Raamatun avaavaan alussa-sanaan ikään kuin Jeesus ei olisi selittänyt ja soveltanut konkreettista luomiskertomusta vaan "jotain muuta erilaisiin ja eriaikaisiin alkuihin liittyvää näkemystä". Lisäksi "voi viitata" tekee asian vieläkin sotkuisemmaksi: ensin oli poistettu informaatio ja nyt sitten vielä metainformaatiokin. Loppujen lopuksi tämä selitys sanoo siis suurin piirtein seuraavan: "''Ehkä'' tässä ei olekaan kysymys luomakunnan alusta vaan jostain muusta." Kun tällainen väittämä ei sulje mitään mahdollisuutta pois, siitä ei voi oppiakaan yhtään mitään, ts. ''käsiteltävän tekstin sisältämä informaatio'' on täysin kadonnut matkan varrelle, ja jäljellä oleva informaatio kertoo vain ''selittäjien epävarmoista mietteistä'', '''ei''' tekstin sisällöstä.
|
|
|

|-
| 7. päivä ei ole päättynyt? Hebr 4
| Niin: "?"! – Mikä kohta tekstissä sanoo, ettei se olisi päättynyt? Mikä kohta tekstissä edes ottaa esille kysymyksen siitä, josko se ehkei olisikaan päättynyt? – Tekstihän systemaattisilla toistoilla päinvastoin oikein erityisesti korostaa, että sen tarkoittama "päivä" on nimenomaan yhden pimeän ja sitä välittömästi seuraavan valoisan aikajakson muodostama kokonaisuus, ihan niin kuin heprean ''jom''-sana normaalimerkityksessään muutoinkin edellyttää. Tämän "rautalangasta väännetyn" tulkinta-avaimen "unohtuminen" erinäisiltä selittäjiltä ei tosiaankaan ole tekstin vika.
|
|
|

|-
| Ps 90:4 Jumalan päivä eri kuin meidän.
| '''''Non sequitur!''''' Tekstissä ei ole sentapaisen ajatuksen häivääkään! Taas yritetään käyttää Raamattua hävittämään Raamatun sisältämä informaatio! Jos tämä olisi totta, mikään Raamatun ajanmäärityksistä ei antaisi mitään tietoa "meidän" aikamääristämme. – Tosiasiassahan teksti '''ei''' sano, että Jumalan päivä on tuhat vuotta, vaan välissä on aivan olennaisen tärkeä ja informatiivinen '''kuin'''-sana. – Ajatus ei siis ole ollenkaan vaikeatajuinen: Jumalan iankaikkisuus konkretisoituu siinä, että meidän kannaltamme pitkä aika on hänen mittakaavassaan lyhyt – ei siinä mielessä, että siinä olisi eri määrä päiviä tai vuosia, vaan että tuhansien vuosien kuluminen vaikuttaa Jumalan toimintamahdollisuuksiin yhtä vähän kuin muutaman päivän ajanjakso ihmisen. Tätä voisi verrata siihen, jos otetaan vaikkapa jokin päivänkorento, joka elää vain päivän sukukypsänä, lentokykyisenä korentona eikä edes syö sinä aikana mitään. Voisimme nyt verrata tätä ihmisen täysi-ikäisenä elämään aikaan, pyöreästi 60 vuoteen, ja sanoa vaikkapa, että ihmiselle 60 vuotta on kuin päivänkorennolle yksi päivä, siis koko aikuinen elinikä. Tässä ei ole mitään ajatusta siitä, että "päivänkorennon päivät" olisivat eripituisia kuin "ihmisen päivät", vaan että päivänkorennon on ehdittävä koko aikuinen elämänsä yhdessä päivässä, kun taas ihminen voi suunnitella viikon, kuukauden tai vuoden päähän. Jumalalla on ihmisen ajalliseen elämään nähden vielä suurempi pitkäjänteisyys kuin ihmisellä päivänkorentoon verrattuna. Jokainen kielitajuinen lukija ymmärtää tämän, mutta tarpeeksi vahvat teologiset tendenssit sokaisevat näemmä kielitajunkin.
|
|
|

|-
| Asia voidaan jättää todennäköisyyksien perusteella auki, koska kyseessä ei ole pelastuskysymys eli ei ole suurta riskiä, mikäli päätöstä ei tehdä välittömästi. Raamattuhan antaa meille ”kaiken mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan” ja tietysti muutakin. Kysymys maapallon iästä kuuluu tuohon muut-ryhmään, ellei siitä tehdä pelastuskysymystä.
| "Joka rikkoo yhtä kohtaa vastaan, on syypää kaikissa kohdin." – ''Ct'':n mukaan Raamatun totuutta on puolustettava aina ja kaikissa kohdissa, ja innokkaimmin juuri siinä kohdassa, johon epäilys kulloinkin kohdistetaan. Tämä johtuu mm. siitä, että ihmisjärki on langenneena aina lähdössä Raamatun tekstin antamasta informaatiosta seuraamaan "ei suinkaan Jumala ole todella sanonut/tarkoittanut näin" -houkutusta. Tätä tapahtuu itse kullekin toistuvasti, mutta ''ct'' auttaa tunnistamaan ja korjaamaan tilanteen.
|
|
|

|-
| Todennäköisyydet<ref>Tässä käytetään subjektiivisia todennäköisyyksiä, jotka kuvaavat henkilön "uskomuksen astetta", ja kukin lukija onkin vapaa arvioimaan kyseisten kantojen kunkin kysymyksen yhteydessä saamia arvoja omaa ymmärrystään parhaiten vastaavalla tavalla. Esim. concordia-teologian kannattajien arviot poikennevat keskimäärin varsin selvästi talukossa esitetyistä, eikä kyseessä puolin tai toisin tarvitse silti olla mielivaltainen "mutu" vaan omiin lähtökohtiin ja perususkomuksiin pohjautuvanakin huolellisesti harkittu ja mielekkäästi perusteltu arvio. Koska nämä todennäköisyydet koskevat nimenomaan sitä, miten hyvin jokin tietty seikka selittyisi, ''jos'' jokin selitysvaihtoehto olisi totta, eikä sitä, miten todennäköisesti kukin vaihtoehto lähtökohtaisesti on totta (tässä on oletettu yhtä suuri lähtökohtainen todennäköisyys, mutta sekin voitaisiin valita toisin), lisätyt todennäköisyydet eivät ole suoria kannanottoja eri vaihtoehtojen puolesta tai niitä vastaan, ja koko menetelmän hyödyllisyys perustuukin osittain siihen, että näin menetellen sitä voidaan käyttää suhteellisen tasapuolisesti avoimessa keskusteluavaruudessa, jossa keskenään erimieliset tahot voivat vapaasti vaihtaa ajatuksia.</ref> perustuvat kannan sisäiseen ennusteeseen eli siihen, miten todennäköistä kannan perusteella kyseinen havainto Raamatusta tai luonnosta on. Todennäköisyydet tässä ovat suuntaa antavia arvioita ja henkilön taustaymmärryksestä riippuvaisia. Niitä muuttavat se, kuinka varmana henkilö pitää tämän hetken tietämystämme. Jos esimerkiksi ajattelemme, että tällä hetkellä tiedämme 80% kaikesta tieteellisestä tiedosta, voimme pitää sitä, ettei kanta pysty selittämään mittaustulosta, suurena ongelmana ja siten todennäköisyyttä pienenä. Mikäli ajattelemme, että tiedämme 20% kaikesta tiedosta, kannan ongelma nykytietämyksen kanssa ei tee kannasta kovin epätodennäköistä. Asia ei ole kovin yksinkertainen, voidaan toki olettaa, että jatkotutkimus ei tule olemaan paljonkaan ristiriidassa nykyisten teorioiden kanssa, jolloin nykytietämykseen voitaisiin luottaa aika paljonkin. Mutta tämä on vain oletus ja hyvinkin tapauskohtainen, riippuen siitä, kuinka paljon ja kuinka välitöntä tietoa tapauksessa käytetään ja kuinka paljon teoreettisempaa tietoa ja taustaoletuksia tapaus käyttää.
| Perususkomusnäkökulmasta kysymystä ei voine paketoida noin yksinkertaisiin prosentteihin, vaan on syytä analysoida, mitä uskomusjärjestelmää seuraten johonkin käsitykseen on tultu. Vaikka meillä olisi koko maailmankaikkeuden nykytilaa koskeva kattava data-aineisto (mikä tietenkin on mahdotonta), emme ilman ulkopuolisia uskomuksia ja oletuksia saisi siitä vielä minkäänlaista arviota siitä, mikä on tämän systeemin tai sen osien ikä. Perususkomuksia taas ei voi jälkikäteenkään oikeiksi todistaa, vaan ne ovat mukana jo tutkimusta suunniteltaessa, sitten sitä suoritettaessa ja jäävät vielä pysyvästi tutkimustuloksiinkin. Jotta niitä ylipäänsä voisi jotenkin järkevästi kontrolloida ja perustella, on oltava jokin sellainen kriteeri, jonka katsotaan pysyvän luotettavana tutkimustiedosta riippumatta. Naturalisteille se on "tieteen metodi" eli itse (metodologinen) naturalismi, ''ct'':lle Raamattu sellaisenaan, siis järjen näpelöimättömänä kaikkitietävän, kaikkivaltiaan ja ehdottoman luotettavan Jumalan sanallisena ilmoituksena, jota ilman olemme ja pysymme hengellisessä pimeydessä. – ''Ct''-kanta ei sinänsä selitä havaintoja. Sen sijaan se asettaa kyseisen uskomusjärjestelmän puitteissa sallituille selityksille normatiiviset reunaehdot. Selityksessä on näet aina käytettävä joitain muitakin perususkomuksia kuin pelkkä ''ct'', ellei sitten tahdota tyytyä ns. "''God did it''" -selitykseen. Tämähän on kyllä perimmältään oikea selitys,<ref>Naturalistien "''goddidit''-irvailuihin" voi aina mielessään vastata: "Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa!"</ref> mutta lisäoletukset voivat antaa mahdollisuuden [[John Hartnettin kosmologinen malli|yksityiskohtaisempaan mallinrakenteluun]], mitä luonnontieteissä yleensä nimenomaan syystäkin tavoitellaan. – Aivan vastaavasti toimii muuten myös metodologinen naturalismi: sehän ei sinänsä selitä mitään <ref>"Kaikelle havaitulle kannattaa etsiä luonnollisia selityksiä vaikka loputtomiin, sillä luonnollinen selityshän voi aina olla olemassa, vaikkei sitä vielä olisi löydettykään, eikä sitä ainakaan etsimättä kyllä varmaan koskaan löydettäisikään, mikä olisi vahinko, jos se nimittäin on olemassa, mitä mahdollisuutta ei milloinkaan voi täysin sulkea pois, koska emme vielä nyt emmekä varmaan koskaan myöhemminkään tiedä kaikkea; yliluonnollisten selitysten hyväksyminen voisi sen sijaan heikentää pyrkimyksiä luonnollisten selitysten etsintään, mikä edelläsanotusta syystä olisi paha asia, joten yliluonnollisia selityksiä ei saa hyväksyä ainakaan mahdollisiksi tieteellisiksi selityksiksi" -ajatus ei itsessään ole yhtään minkään luonnontieteellisen asiaintilan mahdollinen selitys.</ref>, mutta antaa selittäjille periaatteessa täysin joustamattomia reunaehtoja, joiden ulkopuolella toimimista ei hyväksytä oikeaksi tutkimukseksi.
|
|
|

|}

==Viitteet==
{{Viitteet}}

[[Luokka:Raamattu]]
[[Luokka:Luomisoppi]]

John Hartnettin kosmologinen malli

2013-03-06T07:38:53Z

Ari: /* Suhteellisuusteoriat */

'''John Hartnett'''in kosmologinen malli kuvaa maailmankaikkeutta lähtien oletuksesta, että Raamatun luomiskertomus on totta.

Raamatun mukaan maapallo luotiin kolme–neljä päivää ennen taivaankappaleita<ref>Raamatun avausjakeen mukaan Jumala loi taivaan ja maan "alussa": jos tämä ymmärretään ensimmäisen luomispäivän (eli -vuorokauden) aluksi, niin neljännen luomispäivän alku ajoittui tasan kolme vuorokautta maan luomista myöhemmäksi ja tämän päivän aikana tehdyt muut taivaankappaleet saivat siis syntynsä yli kolmen mutta alle neljän vuorokauden kuluttua maan luomisesta.</ref> ja Aadam kaksi päivää niiden jälkeen.<ref>{{rp|1. Moos. 1:1-2:4}}</ref> Yksin Raamatun pohjalta ei luomistapahtumia voi ajoittaa noin seitsemää tuhatta vuotta vanhemmiksi.<ref>Hartnett, s. 11</ref> Näin ollen saattaa vaikuttaa siltä, että vaikka Jumala onkin voinut vapaasti luoda taivaankappaleita miten kauas avaruuteen hyvänsä, meille ei silti pitäisi olla mahdollista ''nähdä'' maapallosta reilusti yli 6000 valovuoden etäisyydellä olevia tähtiä.<ref>Sillä niistä lähtenyt valo ei ilmeisesti olisi vielä ehtinyt tänne asti.</ref> Kuitenkin havaitsemme näkevämme sellaisia.<ref>Tämä ei tietenkään ole välitön havainto, vaan havaintoja yhdistelemällä ja niihin pohjautuvia mm. trigonometrisia laskelmia laatimalla tehtävissä oleva astronominen johtopäätös.</ref> Hartnettin kosmologinen malli pyrkii Raamatun kronologiaan<ref>Raamatun antamiin aikamäärityksiin</ref> pitäytyen luonnontieteellisesti<ref>nykyäänkin havaittavien seikkojen kanssa yhteensopivan täsmällisen matemaattisen mallinnuksen avulla</ref> selittämään, miksi asia on näin.

== Lähtökohta ==

Hartnett argumentoi:
# Tiede on mahtava työkalu sinänsä.
# Yksinkertaisiltakin vaikuttavat tieteelliset selitykset, kuten että kymmenen miljardin valovuoden matkan kulkeminen vaatii kymmenen miljardia vuotta, ovat kuitenkin epävarmoja.
# Tieteen historiassa on lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka täysin varmoina pidettyjä asioita on myöhemmin kumottu.<ref>Hartnett, s. 12</ref>
# Vakiintuneen aseman saavuttanutta teoriaa ei silti useinkaan ole sille vastakkaisen todistusaineiston takia suoraa päätä hylätty, vaan lisäoletusten avulla sitä on ensin koetettu saada sopimaan paremmin yhteen havaintojen kanssa.
# Kun kyse on teoriasta, jonka on määrä kuvata käsittelemiään ilmiöitä eksaktisti, lisäoletukset näkyvät muutetussa teoriassa erilaisina "justeerauksina" (engl. ''fudge factor'': 'fuskufaktori', 'huijauskerroin', 'vedätystekijä').
#*Aikanaan ”kaikki tiesivät”, että aurinko kiertää maata. Se oli havaittu tosiasia. Kun jotkut sitten huomauttivat, etteivät planeettojen liikkeet näytä sopivan tähän malliin, ei havainnoille silti käyty hakemaan vaihtoehtoista selitystä (sehän olisi tarkoittanut havaittujen tosiasioiden kieltämistä), vaan luotiin entistäkin monimutkaisempia teorioita [[wp:episykli|episykleineen]] selittämään hankalat havainnot pois.<ref>Hartnett, s. 13</ref> Kopernikuksen aurinkokeskinen malli selitti ongelmat kuitenkin ilman episyklejä.
#*Myöhemmin, kun '''Newton'''in kaikenkattavat fysiikan lait eivät onnistuneet kuvaamaan sinänsä varmoja tähtitieteellisiä havaintoja, tiedemiehet ehdottelivat erilaisia monimutkaisia selityksiä, kuten episyklejä, pimeää ainetta tai piilossa olevaa planeettaa selittämään ongelmat.<ref>Hartnett, s. 13–14</ref> Ongelmien tyydyttäväksi ratkaisuksi tarvittiin kuitenkin peräti uusi fysiikka, jonka lopulta tarjosi '''Einstein'''.
# Näin käy yhä – monimutkaisia lisäoletuksia kehitetään muotiteorioihin sopimattomien havaintojen "lakaisemiseksi maton alle". Tämän merkille paneminen ja vakavasti ottaminen ei ole ainoastaan opettavaista vaan antaa myös avaimet tähtien valon matkaamisongelman ratkaisemiseen, sillä myös nykytieteen vallitseva ''Big Bang'' -kosmologia on osoittautunut kykenemättämöksi selittämään ongelmallisia havaintoja ilman uusia justeerauksia: ''pimeää ainetta'' ja ''pimeää energiaa''. Nykytila vaatiikin selvästi uuden fysiikan selittämään ”Big Bang” -malliin sopimattomat havainnot.<ref>Hartnett, s. 14</ref>

Hartnettin mukaan silloin, kun vallitsevan tieteellisen näkemyksen seuraaminen johtaa ristiriitaan Raamatun selvän opetuksen kanssa, tulee nöyrtyä myöntämään, että ymmärryksemme maailmankaikkeudesta on edelleen pahasti vajavaista ja tarvitsee siksi korjaamista. Tällainen raamatullisen historian käyttäminen tieteellisen teorianmuodostuksen lähtökohtana johtaa maailmankaikkeuden yhä parempaan tuntemiseen.<ref>Hartnett, s. 13</ref>

== Tähtien valo ja aika ==

Vuonna 1994 '''Russell Humphreys''' esitteli teoriansa<ref>Hartnett, s. 18</ref>, joka pyrki selittämään, kuinka miljardien valovuosien päässä olevat tähdet voivat näkyä maassa. Tämän teorian mukaan aika ei ole absoluuttinen vaan riippuu havainnoijan olosuhteista eikä luomisen jälkeen kulunut aika ole sama kaikkialla universumissamme. Humphreysin valkoinen aukko -teorian<ref name="Kreationismi.fi">http://www.kreationismi.fi/tahtitiede/tahdet, viitattu 7.7.2012</ref> mukaisessa universumissa etätähtien valon pitäisi kuitenkin painovoiman hyvin tunnettujen vaikutusten takia olla sinisiirtynyttä. Humphreys myönsikin nopeasti ja toistuvasti teoriansa olleen vasta alustava hahmotelma, eräänlainen uudentyyppisen kosmologisen mallin prototyyppi.<ref>Hartnett, s. 18–20</ref>

Kirjassaan Hartnett esittelee kaukaisten tähtien ongelmaan viisi mahdollista selitysmallia, jotka pitäytyvät luomisviikon kuudessa 24 tunnin päivässä:

#'''Fenomenologinen kieli''': Tässä vaihtoehdossa tähdet olisi luotu miljardeja vuosia ennen neljättä päivää siten, että niiden valo saapuu maapallolle juuri luomisviikon neljäntenä päivänä. Hartnett kuitenkin argumentoi tämän olevan kestämätön selitys, sillä kohdissa {{rp|2. Moos. 20:11}} ja {{rp|2. Moos. 31:17}} Jumala sanoo luoneensa kuuden päivän aikana kaiken.<ref>Hartnett, s. 24–25</ref>
#'''Nopeammin käyvät kellot ”loitolla”''': Toisen mahdollisen selityksen mukaan kellot maailmankaikkeuden etäosissa olisivat aiemmin käyneet huomattavasti nopeammin kuin maapallolla.<ref>Siis itse aika olisi juossut siellä "kiihdytettyyn tahtiin".</ref> Luomisviikolla universumimme rajoilla kellot olisivat käyneet biljoonia kertoja nopeammin kuin kellot maapallolla ja näin valolla olisi ollut tarpeeksi aikaa saapua maapallolle. Tämän selityksen ongelmana on kuitenkin se, että näin saapuneen valon pitäisi olla voimakkaasti sinisiirtynyttä. Valossa havaitaan kuitenkin punasiirtymää, joten tämä näkemys vaatisi tuekseen fysikaalisen lisäselityksen, joka sallisi meidän nähdä laajentuvassa universumissa punasiirtynyttä valoa.<ref>Hartnett, s. 25–26</ref>
#'''Hitaammin käyvät kellot täällä kuin ”loitolla”''': Tämän vaihtoehdon mukaan kellot kävivät maapallolla aiemmin huomattavasti hitaammin kuin ulompana universumissa. Jos luomisviikon aikana kellot olisivat käyneet maapallolla noin biljoonasosatahtiin universumin ulkolaitojen kelloihin verraten,<ref>Siis itse aika olisi täällä matanut hidastettuna.</ref> valolla olisi ollut tarpeeksi aikaa saapua maapallolle täkäläisten kellojen mukaan muutamassa päivässä. Humphreysin teoria on juuri tätä tyyppiä. Hartnettin malli kuuluu myös tähän tyyppiin.<ref>Hartnett, s. 26–27</ref> On syytä panna merkille tämän ja edellisteorian erilaisuus:
#* Edellisessä mallissa kauempana maailmankaikkeudessa kellot olisivat valon lähtiessä käyneet ''nopeammin'' kuin tätä valoa vastaanottamassa maapallolla nyt olevat kellot.
#* Tämän mallin mukaan valon lähtiessä kellot kävivät ''samaa tahtia'' kuin nyt maapallolla valon saapuessa tänne. Vain luomisviikon yhden (tai kahden) päivän aikana kellot kävivät ''täällä hitaammin''<ref>kuin muualla silloin tai täälläkään nykyään</ref> vastaanottaakseen valon.
#'''Valon nopeuden hidastuminen''': Ennen Humphreysiä suosittu selitysmalli oli, että valon nopeus ('''''c''''') on ollut huomattavasti suurempi menneisyydessä, erityisesti luomisviikolla, jonka jälkeen se on reippaasti laskenut nykyiseen arvoonsa. Ongelmana on kuitenkin se, että mikäli valon nopeus on ollut aiemmin suurempi ja sitten hidastunut, pitäisi tähtien vähitellen kadota näkyvistämme, mutta tällaista ei havaita. Hartnett argumentoikin, etteivät tähän kategoriaan kuuluneet teoriat ole kestäneet testaamista.<ref>Hartnett, s. 21–22, 27–28</ref>
#'''Valo luotu matkalle''': Viidennen vaihtoehdon mukaan Jumala olisi luonut valon valmiiksi maapallon ja tähtien välille. Tähdistä saapuvasta valosta voidaan kuitenkin päätellä monenlaisia asioita, jotka olisivat tämän mallin mukaan vain teatteria.<ref>Hartnett, s. 29</ref> Ajatellaan esimerkiksi tilannetta, jossa tähti räjähtää laskennallisesti 100 000 valovuoden päässä maasta. Kun tähtitieteilijä katsoo tätä räjähtävää tähteä maasta käsin, hän voi havaita muutakin kuin ainoastaan sieltä saapuvan näkyvän valonsäteen. Tarkkailtavasta kohteesta maahan saapuva säteily sisältää hyvin yksityiskohtaisen spektrin erilaisia säteilyjä, jotka ovat yhdenmukaisia tarkkailijan näköhavainnon kanssa tähden räjähtämisestä. Täten kohteesta saapuva valo kantaa selkeästi mukanaan informaatiota todellisesta tapahtumasta. Tähtitieteilijä voi täysin perustellusti tulkita havaitsemansa ilmiön aiheutuneen todellisesta tapahtumasta, jossa todellinen objekti räjähti fysiikan lakien mukaisesti, kirkastui, säteili mikroaaltoja, himmeni ja niin edelleen.<ref name="Kreationismi.fi" /> Hartnett argumentoikin tämän olevan ''ad hoc'' -selitys ja huomauttaa, että ihmeet ovat Raamatussa hyvin erityisiä tapauksia, joihin liittyy jokin selkeä tarkoitus tai ilmoitus. Selitys valon luomisesta matkalleen ei kuulu tähän sarjaan.<ref>Hartnett, s. 30</ref>

== Pimeä aine ja energia nykyjusteerauksina ==

=== Merkuriuksen perihelikiertymä ===

1800-luvun loppupuolella tähtitieteilijät huomasivat, että Merkuriuksen kiertorata kiertyy<ref>Planeetat (kuten myös asteroidit ja komeetat) kiertävät Aurinkoa ellipsinmuotoisilla radoilla, joiden toisessa polttopisteessa Aurinko on. Näin ollen kaikki planeetat käyvät välillä lähempänä Aurinkoa, välillä kauempana siitä. Siksi niiden kiertoradoilla on Aurinkoa ympäröivässä avaruudessa tietty suunta – radan Aurinkoa läheisin kohta eli ''periheli'' on muiden planeettojen periheleihin verrattuna tietyssä suunnassa Aurinkoon nähden. Tarkat havainnot osoittivat kuitenkin tutkijoiden yllätykseksi, että Merkurius onkin tässä suhteessa poikkeuksellinen, sillä sen periheli ei pysy aina samassa kulmassa Maan ja muiden planeettojen periheleihin verrattuna vaan muuttaa – vain hieman mutta aivan säännönmukaisesti – asentoaan planeetan joka kierroksella Auringon ympäri.</ref>, mikä tarkoitti, että jokin tuntematon tekijä vaikuttaa sen käyttäytymiseen. Kiertoradan muutokseksi mitattiin 43 kulmasekuntia vuosisadassa, kun muiden planeettojen aiheuttamat virheet<ref>Koska kaikkien taivaankappaleiden kulloinenkin sijainti vaikuttaa kaikkien muiden liikeratoihin, Merkuriuksenkin kulloisenkin perihelin tarkkaan sijaintiin vaikuttaa muitakin tekijöitä kuin vain sen oman radan systemaattinen kiertyminen.</ref> oli korjattu. Tuolloin yksinomaisessa käytössä olleen Newtonin fysiikan pohjalta oli hyvin vaikea selittää tätä. Ongelman ratkaisemiseksi jouduttiinkin olettamaan avaruudessa olevan näkymätöntä mutta painovoimallaan sisäplaneettojen kiertorataa liikuttavaa ''pimeää ainetta''. Tämä selitys tuo mieleen ennen Kopernikusta käytetyt ptolemaiolaiset episyklit<ref>Lähinnä filosofisista syistä oli vanhalta ajalta asti edellytetty Auringon, Kuun ja planeettojen kiertävän Maata ''tasaista vauhtia, ympyränmuotoisia liikeratoja pitkin'', mutta kun havainnot osoittivat, ettei tämä käsitys voinut sellaisenaan pitää paikkaansa, laadittiin monimutkaisempia ympyräliikemalleja, joiden ideana oli, että kukin planeetta noudattaisi sille tyypillistä, maata ympyrärataa pitkin vakiokulmanopeudella kiertävää pistettä ympyräradalla vakiokulmanopeudella kiertävää pistettä vastaavaa rataa; näitä "ympyröitä ympyröissä" voitiin liikemalleihin tarpeen mukaan "kerros kerrokselta" lisätä, kunnes tulos vastasi kohtuuhyvin havaintoja.</ref>, joiden tarkoituksena oli pimeän aineen tavoin pitää pääteoria pystyssä.<ref>Hartnett, s. 34</ref>

Pimeän aineen kuvaukset vaihtelivat, sillä joidenkin mukaan kyse oli asteroidivyöhykkeen<ref>Marsin ja Jupiterin kiertoratojen välissä Aurinkoa kiertää monta, paljon planeettoja pienempää, asteroidiksi nimettyä taivaankappaletta, joiden painovoiman tarkkaa yhteisvaikutusta ei pystytty laskemaan.</ref> vaikutuksesta, toisten mukaan taas kyseessä oli Merkuriuksen ja Auringon<ref>Astronomian termeinä "maa", "kuu" ja "aurinko" ovat erisnimiä: Maa, Kuu ja Aurinko.</ref> välissä oleva planeetta, joka on aina Auringon toisella puolella Maasta katsoen. Tässä kohdin on kuitenkin huomattava, että Aurinkoa lähempänä olevien planeettojen kiertoaika on huomattavasti lyhyempi kuin Maalla, joten tällainen planeetta ei olisi pystynyt Maasta katsoen kaiken aikaa "piilottelemaan" Auringon takana.<ref>Hartnett, s. 34–35</ref>

Ongelma korjaantui kuitenkin Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian myötä – Einstein pystyi laskemaan Merkuriuksen radan vuosisataismuutokseksi juuri 43 kulmasekuntia. Pimeä aine -selitys osoittautui näin tarpeettomaksi – itse asiassa olikin tarvittu uusi ja oikeampi fysiikka. Newtonin fysiikka huomattiin näet puutteelliseksi olosuhteissa, joissa avaruus ja aika kaareutuvat huomattavasti, kuten juuri Auringon läheisyydessä.<ref>Avaruuden huomattava kaareutuminen Auringon lähellä johtuu Auringon suuresta massasta. Samoin käy kaikkien suurimassaisten taivaankappaleiden läheisyydessä.</ref> Hartnett argumentoi, että vastaavanlainen ongelma vaivaa universumin sekulaaria kuvausta sen kaikilla tasoilla.<ref>Hartnett, s. 35–37</ref>

=== Taivaankappaleiden massanmääritys ===

Newtonin ajoista lähtien tähtitieteilijät ovat mitanneet Auringon ja planeettojen massaa kaavalla:

'''''m''''' = '''''(v2*R)/G'''''

Kaavassa '''''v''''' on mitattavan kappaleen vauhti, '''''R''''' kappaleen ja kiertoliikkeen keskuksen keskipisteiden välimatka ja '''''G''''' Newtonin [[wp:gravitaatiovakio|gravitaatiovakio]].

Kaavaa voidaan käyttää myös aurinkokuntamme ulkopuolisiin kohteisiin, jotka kiertävät jonkin keskuksen ympäri. Massa voidaan määrittää myös loistavan aineen määrästä, mutta nämä kaksi menetelmää tuottavat keskenään ristiriitaisia tuloksia. Yllä mainitulla kaavalla saadaan aina suurempia tuloksia kuin mitä havaitaan, mikä tarkoittaa, että on ainetta, jota ei havaita. Tätä eroa kuvataan yleensä '''''M/L''''' -suhteella. Kun '''''M/L''''' = 1, pimeää ainetta ei tarvita.<ref>Hartnett, s. 37–38</ref>

Eri menetelmin tutkittaessa on kuitenkin huomattu, että '''''M/L''''' -suhde on kaukana yhdestä ja että se kasvaa sitä mukaa, kun asteikkoa suurennetaan. Samainen ongelma vaivaa myös koko universumin tasolla, ja jotta havainnot voitaisiin sovittaa Freidman-Lemaître-malliin, ''pimeä aine'' on otettu uudelleen käyttöön. Pimeän aineen väitetäänkin käsittävän 22% maailmankaikkeuden aineesta ja energiasta.<ref>Yleisen suhteellisuusteorian mukaan aine ja energia ovat viime kädessä yksi ja sama suure ja muunnettavissa toisikseen Einsteinin tunnetun kaavan '''''E''''' = '''''mc2''''' mukaisesti.</ref> Malli vaatii myös toisen osatekijän, jota kutsutaan ''pimeäksi energiaksi''. Sitä oletetaan olevan 74% maailmankaikkeuden kaikesta aineesta ja energiasta. Hartnett argumentoi, ettei tätä ole havaittu, mutta pimeää ainetta ja energiaa pitäisi olla kaikkialla ympärillämme – näkyvää ainetta olisi vain 4% aineen ja energian kokonaismäärästä.<ref>Hartnett, s. 38–41</ref>

=== ''Cosmological Special Relativity''  ===

Einsteinin erityisessä suhteellisuusteoriassa (''Theory of Special Relativity'') valon nopeus tyhjiössä määriteltiin vakioksi '''''c'''''. Avaruus ja aika taas kietoutuivat yhteen ''avaruusajaksi'', joka kaareutuu havainnoijan nopeudesta riippuen. Myöhemmin Einstein lisäsi tähän ulottuvuuteen gravitaation, jolloin syntyi yleisen suhteellisuusteorian (''Theory of General Relativity'') ajatus kaarevasta avaruusajasta. Tämä laajennus johti Merkuriuksen kiertoradan muutosten ymmärtämiseen.<ref>Hartnett, s. 41–42</ref>

==== Carmelin teoria ====

1990-luvun alussa '''Moshe Carmeli''' laajensi tätä käsitystä maailmankaikkeudesta. Carmeli huomasi, että tähtitieteilijät mittaavat todellisuudessa vain kahta tekijää: etäisyyttä ja nopeutta. Näitä toki mitataan muiden tekijöiden, kuten kirkkauden ja punasiirtymän, avulla. Maailmankaikkeuden laajimmissa skaaloissa tähtitieteilijät voivat vain ottaa kuvia ja mitata niistä punasiirtymän ja sitten etäisyyden. Tämän pohjalta Carmeli laati uuden teorian – ''Cosmological Special Relativity'' – ja myöhemmin yleisen teorian, johon kuului myös aine.<ref>Hartnett, s. 42–43</ref>

Vuonna 1996 Carmeli ennusti teoriansa pohjalta noin kaksi vuotta ennen havaintoja, että universumin laajenemisen on oltava kiihtyvää. Carmelin uusi ''avaruusnopeus''-käsite laajentaa Einsteinin suhteellisuusteoriaa laajenevan avaruuden laajenemisnopeudella. Carmelin teoria sisältää Einsteinin koko teorian, jonka on todettu pätevän aurinkokunnassa, mutta laajentaa sen kaikille universumin skaaloille.<ref>Hartnett, s. 43</ref>

Hartnett argumentoi saaneensa tämän teorian pohjalta kuvatuksi aineen tiheyden riippuvuuden punasiirtymästä ja näin poistaneensa pimeän aineen tarpeen universumin selitystekijöiden joukosta. Oikeaa fysiikkaa käyttäen se, mitä on väitetty pimeäksi energiaksi, onkin kuvaus tyhjiön itsensä ominaisuuksista – tyhjiö ei näet ole ”ei mitään”, ja vasta tämä uusi fysiikka kuvaa oikein sen ominaisuudet. Hartnettin mukaan tämän uuden fysiikan perusteella normaaliksi ainetiheydeksi vaaditaan vain n. 4% kriittisestä tiheydestä, mikä on sama kuin mitä on havaittu aineen määräksi loistavan aineen määrän perusteella. '''Hartnett-Carmeli'''-malli ei näin ollen vaadi lainkaan pimeää ainetta toisin kuin Friedmann-Lemaître-mallit.<ref>Hartnett, s. 43–44</ref>

==== Galaksien pimeän aineen ongelma ====

Jotain gravitaatiokeskusta<ref>"paikallisen painovoimakentän keskipistettä"</ref> kiertävän kappaleen nopeutta gravitaatiokeskusetäisyyden funktiona kuvaavia kaavioita kutsutaan ''rotaatiokäyriksi''. Hartnett kirjoittaa, että [[wp:Galaksin rotaatiokäyrä|spiraaligalaksitähtien rotaatiokäyrät]]<ref>jotka siis kuvaavat spiraaligalakseihin kuuluvien tähtien kehänopeutta galaksinsa gravitaatiokeskuksen ympäri tästä lasketun etäisyyden funktiona</ref> ovat jo monien vuosikymmenten ajan tuottaneet päänvaivaa tähtitieteilijöille:

Newtonin fysiikan mukaan jotain paikallista gravitaatiokeskusta kiertävä kappale liikkuu sitä hitaammin, mitä kauempana se tästä keskuksesta on – esimerkiksi Venus kiertää Aurinkoa huomattavasti nopeammin kuin Uranus. Gravitaatiokeskuksesta loitompana sijaitsevien spiraaligalaksitähtien kiertonopeus ei kuitenkaan tipukaan tällä tavoin vaan yleensä ensin nousee tiettyyn rajaan asti ja sitten pysyy ennallaan. Nämä havainnot ovat poikkeuksellisia, sillä olisi oletettavaa, että ratanopeudet jopa laskisivat nollaan, kun etäisyys keskukseen kasvaa riittävän suureksi.<ref>Hartnett, s. 43–44</ref>

Kirkkaimmilla galakseilla kiertokäyrä laskee hienoisesti suurimman arvonsa saatuaan, ääripäiden välissä olevilla galakseilla se pysyy lähes vakiona ja himmeimmillä galakseilla se kasvaa tasaisesti läpi kiekon. Tyypillisesti tämän ilmiön selitykseksi on tarjottu pimeästä aineesta koostuvaa haloa, joka ympäröi galaksia. Hartnett argumentoikin, että pimeää ainetta käytetään selityksenä aina, kun käytössä oleva fysiikka ei pysty selittämään havaittua dynamiikkaa. Kuitenkaan galaksin ytimeen ei pimeää ainetta juurikaan tarvita, vaan se on suurimmaksi osaksi keskittynyt keskuksen ulkopuolella olevaan haloon. Tämä selitysmalli edellyttääkin jokaisessa maailmankaikkeuden spiraaligalaksissa olevan pimeää ainetta juuri oikea määrä juuri oikeassa paikassa. Hartnettin mukaan jotkut ''Big Bang'' -teoriaan uskovat astrofyysikotkin pitävät tätä mallia keinotekoisena ja ovat etsineet havainnoille parempaa selitystä.<ref>Hartnett, s. 45–47</ref>

Tämän ongelman ratkaistakseen Carmeli laati viidennen ulottuvuuden laajennuksen Einsteinin suhteellisuusteoriaan, jossa Hubblen laajeneminen tuottaa hiukkasille lisää liikettä ja näin galaksien dynamiikan. Carmeli onnistui myös johtamaan hyvin tunnetun galaksien etäisyyden mittaamiseen käytetyn [[wp:Tullyn–Fisherin relaatio|Tullyn–Fisherin relaation]]. Hän esittikin suhteen olevan galaksin massan ja nopeuden, eikä kirkkauden ja nopeuden välillä.<ref>Hartnett, s. 47</ref>

Carmelin teoria kyseenalaisti pimeän aineen olemassaolon, mutta Carmeli lopetti kaasujen ja tähtien liikettä koskevat laskelmansa lyhyeen. Hartnett laajensi Carmelin laskelmia ja argumentoi näin selittäneensä galaksien tyypilliset rotaatiokäyrät ilman pimeää energiaa. Hartnett argumentoi, että carmelilaista kosmologiaa käyttäen on mahdollista selittää havainnot ilman oletusta pimeästä energiasta kaikissa universumin mittaluokissa.<ref>Hartnett, s. 48, Appendix 3</ref>

Hartnett kirjoittaa, että epäsäännöllisten rotaatiokäyrien tutkimukset ovat toistaiseksi osoittaneet, että voimien ollessa hyvin heikkoja spiraaligalaksien ulointen alueiden kaasujen ja tähtien lisänopeus johtuu kaasumolekyylien kytkeytymisestä, kun universumi laajenee. On havaittu, että näissä järjestelmissä painovoima ei ole kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön vaan etäisyyteen itseensä ja näin tähdet näyttävät kulkevan nopeammin ulkokierroksilla kuin mitä muuten odotettaisiin.<ref>Hartnett, s. 48–49</ref>

Todennäköisesti suurin haaste uudelle fysiikalle on selittää suurien galaksijoukkojen välissä niitä erossa pitävän kuuman kaasun dynamiikka. Tähtitieteilijät ovat laskeneet, että kuuman röntgensäteilevän kaasun massa on huomattavasti suurempi kuin itse galaksien. Perinteisesti tämä on selitetty pimeällä energialla. Hartnett kuitenkin argumentoi, että galaksijoukkojen välisen kaasun lämpeneminen johtuu kaasuionien ja molekyylien liikkeestä laajenevassa universumissa. Tässäkin tapauksessa voimat ovat hyvin heikkoja, mikä tarkoittaa, että kaasujen käyttäytyminen ei seuraa Newtonin, vaan Carmelin lakeja. Tässä tapauksessa kaasuhiukkasten satunnainen liike lisää huomattavasti lämpenemistä ja näin termodynamiikka voidaan selittää ilman pimeää energiaa.<ref>Hartnett, s. 49–51</ref>

== Suhteellisuusteoria ja sen laajennus ==

Einsteinin erityinen suhteellisuusteoria on muuttumattomuuden teoria, kuten Einstein halusikin sitä kutsuttavan. Esimerkiksi havainnoija voi aina mitata saman valon nopeuden riippumatta liikkeestään. Valon nopeus onkin määritelty vakioksi '''''c''''', ja se määrää, kuinka nopeasti esine tai valo voi universumissa nopeimmillaan kulkea.<ref>Hartnett, s. 56–57</ref>

Uudessa teoriassa havaitut parametrit ovat galaksien suhteellisia etäisyyksiä ja nopeuksia. Carmeli teoretisoikin, että minkä tahansa fysikaalisen kuvauksen täytyy liittyä näihin suureisiin vastaavalla tavalla kuin Einstein teki suhteellisuusteoriassaan. Näin ollen hänen universuminsa pääsuuretta kutsutaankin avaruusnopeudeksi avaruusajan sijasta.<ref>Hartnett, s. 57</ref>

Lämmetessään kaikki kaasut lähettävät valoa eri aallonpituuksilla ja näin tähdet lähettävät aallonpituudeltaan sisältämiensä kaasujen mukaista valoa. Ionit taas lähettävät fotoneita hyvin vaihtelevilla aallonpituuksilla, mikä on kuvattu hyvin modernissa kvanttimekaniikassa. Tämän takia näemme kirkkaita ja tummia viivoja tähtien spektrissä. Tämä pitää paikkansa myös galakseissa, joita käytetään määritettäessä universumin laajenemista.<ref>Hartnett, s. 57–58</ref>

Kun tähdistä tulevaa spektriä verrataan samojen kaasujen laboratoriomalleista saatuihin spektreihin, huomataan, että tähdistä tuleva valo on siirtynyt joko punaista tai sinistä ääripäätä kohti. Tulkinta tästä siirtymästä on, että kohteet ovat liikkeessä. Tähtitieteilijät tukeutuvat tähän mitatessaan etäisyyksiä ja nopeuksia maailmankaikkeudessa. Hartnett argumentoi myös, että ilmiö on vastaava [[wp:doppler-ilmiö|Dopplerin ilmiön]] kanssa.<ref>Hartnett, s. 57–59</ref>

Aluksi astronomit mittasivat Linnunradan ulkopuolisia lähteitä ja huomasivat, että useimpien valo oli punasiirtynyttä ja että näin ollen ne olivat menossa meistä poispäin. Nykyään tämä tulkinta on korvattu avaruuden itsensä laajenemisella, jossa galaksit itse eivät liiku, vaan avaruus laajenee tai levittyy. Näin punasiirtymät voidaan tulkita laajenemisen nopeudeksi, joka on kuvattu [[wp:hubblen laki|Hubblen laiksi]].<ref>Hartnett, s. 59</ref>

Hubblen laki: '''''v''''' = '''''H0r''''', jossa '''''v''''' on laajenemisen nopeus, '''''r''''' on etäisyys ja '''''H0''''' on Hubblen vakio. Lain merkityksen voi tiivistää: "Mitä suurempi etäisyys, sitä suurempi nopeus." Carmelin mukaan vakio on pätevä, mutta muokattuna seuraavaan muotoon:

'''''v''''' = (1/'''''τ''''')'''''r'''''

jossa '''''τ''''', Carmeli-Hubble-aikavakio, on sama kaikille havainnoijille ajankohdasta riippumatta, eli näin ollen ei ole merkitystä, milloin mittaus on tehty. Tämä idea on saanut tukea siitä tosiasiasta, että Hubblen vakio vaihtelee huomattavasti riippuen menetelmästä ja että mitattaessa eri etäisyyksillä olevia kohteita voidaan saada erilaisia tuloksia. Näin ollen se ei olekaan vakio, toisin kuin Carmelin vakio. Hartnett argumentoi kuitenkin, että silloin, kun mittaukset perustuvat suurten ellipsigalaksien ja galaksiryhmän kirkkaimpien spiraaligalaksien punasiirtymiin, Hubblen vakio on toimiva.<ref>Hartnett, s. 60–61</ref>

Carmeli-Hubble-aikavakion arvoksi on laskettu n. 13,5 miljardia vuotta. On kuitenkin huomattava, että se määrittelee aikaa eikä universumin ikää. Kysyttäessä universumin ikää on selvennettävä, minkä kellon mukaan mitatusta iästä on kysymys. On myös ymmärrettävä, että tässä puhutaan uudesta universumin ulottuvuudesta. Se ei ole ulottuvuus samalla tavoin kuin pituus, leveys ja syvyys, mutta todellinen ulottuvuus silti. Se on nopeusulottuvuus, jossa näemme universumin laajenevan. Galaksit eivät ole liikkeessä avaruudessa, vaan avaruus itsessään laajenee nopeudella '''''v'''''.<ref>Hartnett, s. 61-62</ref>

Teoria on vastaava erityisen suhteellisuusteorian kanssa, kun aikaulottuvuus korvataan nopeusulottuvuudella ja universaali vakio '''''c''''' uudella vakiolla '''''τ'''''. Kuten Einstein, Carmeli laati teoriansa olettamatta, että universumissa olisi lainkaan ainetta. Kun aine lisättiin teoriaan, muodostui ''Cosmological General Relativity'' -teoria (CGR). Teoria on tyylikäs yksinkertaisuudessaan; se kuvaa galaksien liikettä havaittavassa universumissa. Se tarvitsee vain Carmeli-Hubble-aikavakion, nykyisen keskimääräisen aineen tiheyden ('''''Ω''''') ja hyvin tunnettuja vakioita.<ref>Hartnett, s. 62-63</ref>

CGR olettaa pallomaisesti symmetrisen universumin, jossa havainnoija on keskellä. Galaksit ovat jakautuneet sen mukaisesti ja havaitsemme punasiirtymiä, joten universumi on laajeneva. Teoria olettaa vain avaruuden isotrooppisuuden<ref>Maasta käsin eri suuntiin tehdyt havainnot ovat olennaisesti samantyyppisiä.</ref>, muttei homogeenisuutta<ref>Kaikkialla havaittaisiin samantyyppinen tilanne kuin maasta käsinkin.</ref>. Sen mukaan universumin laajenemisessa on kolme vaihetta: aluksi hidastuva, sitten vakio ja lopulta kiihtyvä. Universumin ollessa tiheä se laajeni hidastuen, kunnes rikkoi vapaan alueen, jossa aine rikkoo kriittisen tiheyden (n. 10-29 g/cm-3). Nykyään tiheys on huomattavasti alempi. Mallin kolmivaiheinen laajeneminen on onnistuneesti sovellettu vuonna 1997 havaitun ''Ia''-tyyppisen supernovan kirkkaus-etäisyys-tutkimusaineistoon.<ref>Hartnett, s. 63</ref>

=== Einsteinin kenttäyhtälöt ===

Vuonna 1915 '''Albert Einstein''' löysi kirjallisten avustajien tuella oikeat kenttäyhtälöt kuvaamaan maailmankaikkeuden rakennetta:

'''''Gμv''''' = '''''Rμv''''' – 1/2*'''''R''''' = '''''κTμv'''''

Nämä yhtälöt kuvaavat avaruusajan vaikutusta aineen ja energian kaareutumiseen. Suhteellisuusteoriassa vetovoima ei ole enää voima vaan seuraus geometriasta ja kaareutumisesta, jota kuvaa '''''Gμv'''''. Hartnett kuvaa tätä näyttämönä, jossa universumin näytelmä näytellään. '''''Tμv''''' on energia/momenttitensori, joka kuvaa energian ja aineen tilavuutta universumista. Se on aineen kriittisen tiheyden '''''Ω''''' funktio. Kaareutuminen riippuu '''''Tμv'''''-vakiosta. '''''κ''''' taas liittää eri suureet yhteen yhtälön eri osissa.<ref>Hartnett, s. 64–65</ref>

''Kriittinen tiheys'' on universumin kokonaisenergia- ja ainemäärä (ilmaistuna määränä, joka on riittävä universumille, jotta se saavuttaisi ''vapaan alueen''<ref>alueen, jossa universumi ei enää laajene</ref>, muttei niin iso, että vetovoima voittaisi ja universumi luhistuisi).<ref>Hartnett, s. 64</ref>

Einstein laati yhtälönsä neljään ulottuvuuteen: kolmeen tilaulottuvuuteen ja yhteen aikaulottuvuuteen. Carmeli havaitsi, että Einsteinin kenttäyhtälöt olivat voimassa myös silloin, kun avaruusaika korvattiin avaruusnopeudella. Myöhemmin hän lisäsi avaruusajan takaisin kuvaamaan koko universumin mittakaavaa pienempiä skaaloja. Tästä syntyi viisiulottuvuusteoria. Avaruusnopeus poikkeaa arvaruusajasta yhdessä merkittävässä kohdassa. Carmeli oletti, että universumi ei ole koskaan ilman ainetta. Sen takia hän tarkasteli teoriassaan uutta suuretta nimeltään ''effective matter density'' (vastaava kuin '''''Ω'''''–1), joka voi saada arvokseen nollan tai jopa negatiivisen, mitä normaali ainetiheys '''''Ω''''' ei voi olla. Tämä tarkoittaa, että avaruudella on ominaisuus, joka aiheuttaa sen laajenemisen. Aluksi universumin ''effective matter density'' oli hyvin suuri, mistä se on sitten laskenut.<ref>Hartnett, s. 65–66</ref>

Kun mitattu aineen tiheys '''''Ω''''' on pienempi kuin 1, universumi on avoin ja Carmelin teoriassa se tarkoittaa, että universumi voi laajeta ikuisesti koskaan luhistumatta. Teoria myös osoittaa, että universumi on avaruudellisesti tasainen, mikä on kokemuksemme mukaista. Se on myös aina ollut sellainen. Teoria poikkeaa tässäkin kohdin FL-malleista, jotka vaativat, että aineen ja energian tiheyden täytyy olla kriittinen tiheys ('''''Ω''''' = 1). Teoria ei myöskään sisällä kosmologista vakiota ('''''Λ'''''), kuten FL-mallit vaativat. Vastaava vakio voidaan kuitenkin johtaa Carmelin teoriasta; se on nollasta poikkeava ja positiivinen, hyvin pieni ja oikeaa suuruusluokkaa havaintoihin nähden.<ref>Hartnett, s. 66–67</ref>

Hartnett huomauttaa, että Carmeli ei pidä teoriaansa minään muuna kuin uudentyyppisenä ''Big Bang'' -mallina. Teoriaa voidaan kuitenkin laajentaa uudeksi malliksi, joka vastaa sitä, mitä voisimme olettaa lähtiessämme 1. Mooseksen kirjan historiasta. Hartnett argumentoi, ettei lähtökohtia voida johtaa havainnoista ja että vaikka ajassa nähtäisiinkin taaksepäin alkuun asti, sama tutkimusaineisto voi tukea hyvin erilaisia historiallisia tulkintoja – todistusaineistosta ei ole luettavissa vain yhtä historiaa.<ref>Hartnett, s. 67</ref>

=== Todistusaineistoa: Suuripunasiirtymäiset supernovahavainnot ===

Kun halutaan testata näitä maailmankaikkeuden rakennetta kuvaavia teorioita, on löydettävä itsenäinen menetelmä universumin etäisyyksien mittaamiseen. Nykyään käytetty menetelmä on luoda ”standardikynttilä” ja käyttää kirkkauden kääntäen verrannollisuutta, eli mitä kauempana valonlähde on, sitä himmeämpänä valo saapuu. Kaikki, mitä tarvitaan, on mitata, kuinka olennaisesti valaiseva ”standardikynttilä” on. ''Ia''-tyyppisen supernovan löytyminen antoi astronomeille mahdollisuuden sekä mitata kyseisen galaksin, jonka keskellä on räjähtävä tähti, etäisyyden että saada valon punasiirtymä, joka antaa perääntymisnopeuden. Havaittiin, että tämäntyyppinen supernova voitiin kalibroida standardiksi.<ref>Hartnett, s. 67-68</ref>

Kun FL-malleja testattiin näin, huomattiin, että teoria sopii havaintoihin vain, jos niihin lisätään suuret määrät pimeää ainetta ja energiaa. Parhaiten sopiva FL-malli vaatii, että aineen kokonaistiheyden tulisi olla noin 26% ('''''Ω''''' = 0,26), mutta kun aineen tiheys mitattiin paikallisesti, saatiin arvoja väliltä 0,7%–4,1%. Vaikka havaintojen korkein arvo ('''''Ω''''' = 0,04) otettaisiin, ei se ole riittävästi. Tämän takia on oletettu, että yhteensopimattomuus johtuu pimeästä aineesta.<ref>Hartnett, s. 68–69</ref>

Tämäkään ei kuitenkaan vielä riitä, sillä ''Sne Ia'' -havaintojen on huomattu olevan himmeämpiä kuin mitä pitäisi. Jonkin muunkin on siis ajettava universumia laajemmaksi. Tämä johti ideaan, että universumin laajeneminen on kiihtyvää ja sitä aiheuttaa tuntematon voima nimeltään pimeä energia. Kun Einsteinin kenttäyhtälöiden vasemmalle puolelle lisätään kosmologinen vakio ('''''Λ'''''), se selittää havainnot, vaikka onkin arvoltaan pieni. Näin ollen näkyvän ja pimeän aineen tiheys '''''Ω''''' = 0,26 lisättynä pimeän energian tiheydellä '''''ΩΛ''''' = 0,74 on '''''Ω + ΩΛ''''' = 1.<ref>Hartnett, s. 69</ref>

Kun Carmelin avaruusnopeusteoriaa testattiin tällä tavoin samaan havaintoaineistoon, se sopi siihen erittäin hyvin ilman pimeää ainetta tai energiaa. Tätä kuvaa vapaa parametri, universumin aineen tiheys, ja sen parhaaksi arvoksi on mitattu '''''Ω''''' = 0,04 ± 0,02, joka sopii täysin mittauksiin. Hartnett argumentoi, että tämä osoittaa havaintojen olevan sopusoinnussa Carmelin teorian kanssa ja vahvistavan Carmelin alkuperäisen oletuksen siitä, että '''''Ω''''' < 1 ja näin ollen universumi on laajeneva.<ref>Hartnett, s. 69–70</ref>

== Oma galaksimme tapahtumien keskiössä ==

Raamattu kertoo selvästi, että ihmiset ovat Jumalan huomion keskipiste ja universumi on luotu julistamaan Hänen kunniaansa. Tämän perusteella se on tehty meidän nähtäväksemme ja on järkevä olettaa, että Jumala laittoi maapallon universuminsa keskelle, jotta voimme havaita, kuinka mahtava se on. Myös '''Edwin Hubble''' päätyi punasiirtymätutkimuksissaan päätelmään, että maapallo on ainakin hyvin lähellä pallomaisesti symmetrisen universumin keskipistettä. Hän havaitsi, että kaikki galaksit kulkevat hänestä poispäin siten, että mitä kauempana galaksi oli, sitä nopeammin se loittoni.<ref>Hartnett, s. 74–75</ref> Hän kuitenkin hylkäsi johtopäätöksensä filosofisin perustein:

{{sitaatti|Homogeenisuuden henkiin heräämisen, ja loittonemiskertomissa esiin tulleen erityisen sijainnin eli yhtenäisyyden poikkeaman kauhun välttämiseksi täytyy toisen termin kompensoida se avaruudellisen kaareutumisen vaikutuksena.|Edwin Hubble<ref>Hubble E., The observational approach to cosmology, The Clarendon Press, Oxford, pp. 59, 1937, viitannut Hartnett, s.75 </ref>}}

On huomattava, että Hubble tulkitsi punasiirtymät galaksien liikkeeksi.<ref>Nykykäsityksen mukaan galaksit eivät liiku, vaan avaruus laajenee</ref> Tästä seurasi, että galaksit vaikuttivat liikkuvan nopeammin kuin mitä avaruus laajeni, ja tämä ongelma voitiin korjata vain olettamalla, että avaruus on kaareutunut, ja sikäli kun se on kaareutunut, voitiin keskipiste välttää. Näin ollen ei ollut tarvetta myöskään universumin reunoille, eikä mikään paikka universumissa ollut erityinen.<ref>Hartnett, s. 75</ref>

Edellä mainittua olettamusta kutsutaan yleisesti kosmologiseksi vakioksi, ja sen mukaan laajoissa mittasuhteissa missä tahansa universumin kolkassa oleva havainnoija näkee saman universumin ”suuren kuvan”. Hubblen mukaan tämä on kuitenkin vain puhdas olettamus.<ref>Hubble E., The observational approach to cosmology, The Clarendon Press, Oxford, pp. 54, 1937, viitannut Hartnett, s.76 </ref>

Hartnett argumentoi, että on järkevää olettaa universumin olevan äärellinen ja rajallinen Jumalan ihmiskuntaan kohdistaman huomion perusteella. Kun hyväksytään universumin äärellisyys ja hylätään yhtenäisyys havaintojen ja taustaolettamusten perusteella, seuraa tästä, että universumilla on rajat. Kohdassa {{rp|1. Moos. 22:17}} Jumala sanoo, että Abraham saa jälkeläisiä yhtä paljon kuin tähtiä on taivaalla. Tämän perusteella ei tietenkään voi todistaa, että tähtien määrä on äärellinen, mutta se on järkevä olettamus huomioiden, että vain Jumala on ääretön.<ref>Hartnett, s. 77</ref>

Hartnett argumentoi, että aivan niin kuin Hubblen aikana, voidaan todistusaineisto edelleen tulkita kuvaamaan, että olemme keskellä universumiamme. Eteläafrikkalainen tähtitieteilijä ja poliitikko '''George Ellis''' toteaakin, ettei pallomaisesti symmetristä universumia, jossa maapallo on keskellä, voi kumota havainnoilla, vaan sen voi hylätä vain filosofisin perustein. Hänen mukaansa malleja valittaessa käytetään filosofisia kriteerejä – ja kosmologia pyrkii paljolti piilottamaan tämän.<ref>Gibbs, W.W., Profile: George F.R. Ellis; thinking globally, acting universally, Scientific American 273(4): 28–29, 1995. Viitannut Hartnett, s. 79</ref>

=== Galaksien jakautuminen universumissa ===

Hartnett argumentoi, että on hyvin vaikea vastata kysymykseen, mitä havainnot osoittavat universumin rakenteesta, sillä hyvin suuria etäisyyksiä mitatessa turvaudutaan Hubblen lakiin, jonka täsmälliset arvot riippuvat oletetusta kosmologisesta mallista.<ref>Hartnett, s. 82–83</ref>

Universumin galaksien sijoittumista on kuitenkin tutkittu ''The 2df Galaxy Redsift Survey''<ref>http://www.aao.gov.au/2df, viitattu 7.7.2012. Viitannut Hartnett, s. 83</ref> ja ''Sloan Digital Sky Survey'' -tutkimuksissa.<ref>http://www.sdss.org/, viitattu 7.7.2012. Viitannut Hartnett, s. 83</ref> Yhdessä nämä tutkimukset ovat kartoittaneet n. 600 000 galaksia. Nämä tutkimukset eivät ole kuitenkaan antaneet tukea universumin homogeenisuudelle. Pitsan siivuilta vaikuttavat kuvat<ref>http://www.mso.anu.edu.au/2dFGRS/, http://www.sdss.org/news/releases/galaxy_zoom.jpg, viitattu 7.7.2012. Kuvissa oma galaksimme on ”pitsa-siivun” kärjessä</ref>, joissa yksi pieni piste vastaa galaksia osoittavat valtavia samankeskisiä rakenteita, jotka ovat asettuneet keskipisteen, eli oman galaksimme, ympärille. Tämä ei myöskään johdu menetelmistä, sillä ''Big Bang'' -mallin pohjalta odotettaisiin, että galaksien tiheys kasvaisi kauemmas mentäessä, sillä silloin katsottaisiin ajassa taaksepäin, kunnes etäisyyden kasvaessa tarpeeksi galaksit tulisivat liian himmeiksi näkemisen kannalta.<ref>Hartnett, s. 83–84</ref>

Hartnett kirjoittaa, että näiden karttojen rakentamisessa on käytetty useita olettamuksia, eikä hän allekirjoita niitä kaikkia. Jos kartat ovat oikeita, ne osoittavat, että universumi on isotrooppinen, muttei homogeeninen. Näin todistusaineisto osoittaisi, että kosmologinen vakio on virheellinen ja universumilla on erityinen keskipiste, jonka lähettyvillä me olemme.<ref>Hartnett, s. 85</ref>

=== Einsteinin kenttäyhtälöiden ratkaisu ===

Ratkaistessaan kenttäyhtälöitään avaruusajan avulla Einstein huomasi, että niiden mukaan painovoiman pitäisi romahduttaa universumi kasaan. Tätä korjatakseen Einstein lisäsi kosmologisen vakion ('''Λ''') kaavoihinsa, mutta kuultuaan Hubblen havainnoista hän kutsui tätä elämänsä suurimmaksi munaukseksi. Carmeli taas tarjosi perinteisistä FL-malleista poikkeavan lähestymistavan ja ratkaisi Einsteinin kenttäyhtälöt. Carmelin mallissa universumi on pallomaisesti symmetrinen ja isotrooppinen, muttei välttämättä homogeeninen. Se onkin yhtenevä galaksien sijoittumista kuvaavien tutkimusten kanssa, toisin kuin FL-mallit. FL-teoreetikot ovatkin yrittäneet ratkaista tätä lisäämällä ei-homogeenisuutta teoriaan varsinaisten mallien häiriöksi.<ref>Hartnett, s. 85,87</ref>

Carmelin mallissa universumi voi olla joko ääretön tai äärellinen mutta rajaton. Hartnett argumentoikin Carmelin hylänneen ratkaisun, joka tuo mukanaan keskipisteen painovoimapotentiaalin. Tämän ratkaisun mukaan universumi on rajallinen ja sillä on erityinen keskipiste. Hartnett argumentoi, että Carmelin saama ratkaisu Einsteinin kenttäyhtälöihin pätee myös äärellisessä ja rajallisessa universumissa ja se on myös yhteensopiva suuripunasiirtymäisten Ia-supernovamittausten kanssa. Ainoa vaatimus on, että universumin fyysinen säde on yhtä suuri tai suurempi kuin havaittu säde. Hartnett huomauttaa kuitenkin, että kosmologisen mallin valitseminen riippuu lopulta omista mieltymyksistä, ei tutkimusaineiston vaatimuksista.<ref>Hartnett, s. 87</ref>

== Taivaiden levittäminen ==

Hartnett argumentoi, että havaintojen perusteella on mahdotonta selvittää, liikkuvatko galaksit meistä poispäin vai ovatko galaksit paikallaan ja avaruus laajenee. Punasiirtymien perusteella vaikutukset ovat samat, ja ne viittaavat siihen, että etäisyydet meidän ja universumin kauimpien osien välillä ovat kasvaneet nopeasti menneisyydessä. Raamattu antaa tästä myös vihjeen, sillä Jumala puhuu useassa kohdassa taivaiden levittämisestä.<ref>Ps. 104:2, Jes. 40:22, Jes. 42:5, Jes. 44:24</ref> Hartnett argumentoi, että jos tämä otetaan universumin laajenemisen perustavaksi mekanismiksi, on todennäköistä, että Jumala teki tämän jotakin tarkoitusta varten. Se on voinut suojella elämää maapallolla kaikelta tähtien lähettämältä säteilyltä.<ref>Hartnett, s. 92–93</ref>

=== Luomisen ensimmäiset neljä päivää ===

Hartnett kirjoittaa, että Jumala loi maapallon aluksi pelkästään vedestä ja näin vettä oli paljon enemmän kuin nyt. Jossain kohdassa ensimmäistä luomispäivää Jumala loi painovoiman ja sähkömagneettisen energian, myös valon. Jumala myös erotti maapallon pimeän ja valoisan puolen toisistaan, ja 24 tunnin päivät määriteltiin maapallon pyörimisestä seuraavan pimeän ja valoisan vaihteluna.<ref>Hartnett, s. 93–94</ref>

Toisena päivänä Jumala jakoi vedet, ja Hartnett esittää tämän tarkoittavan sitä, että osa vesistä sijoitettiin aurinkokunnan ulkolaidoille suojaamaan maapallon tulevia asukkaita. Neljäntenä päivänä osasta tästä muodostettiin kaasuplaneettoja, ja [[wp:Transneptuninen kohde|transneptunisia kohteita]]. On myös huomattavasti todistusaineistoa siitä, että Neptunuksen takaiset kappaleet ovat suurelta osin jäätä. Kolmantena päivänä Jumala jakoi maan ja vedet, ja neljäntenä hän loi auringon, kuun, tähdet ja galaksit. Jumala levitti avaruuden jollain tavalla ja levitti isäntägalaksit, joista Hän erotti lisää galakseja neljännen luomispäivän aikana.<ref>Hartnett, s. 94–95</ref>

=== Galaksien luominen ===

Carmelin mallin mukaan energian säilymislain luonnollinen seuraus on, että hiukkasia muodostuu eli ainetta syntyy tyhjyydestä. Tämä ei ole tyhjästä luomista (''creatio ex nihilo''), vaan energian muuttumista muodosta toiseen. Ainut vaatimus on, että universumin entropia ei saa olla vakio, eli universumin epäjärjestyksen on kasvettava.<ref>Hartnett, s. 95</ref>

Tämä voidaan nähdä aktiivisissa galakseissa, kuten galaksissa 0313-192<ref>http://hubblesite.org/newscenter/archive/releases/2003/04/image/b/, viitannut Hartnett, s. 96</ref>, M82<ref>http://hubblesite.org/gallery/album/galaxy/pr2006014a, viitannut Hartnett, s. 95</ref> ja M87<ref>http://messier.seds.org/more/m087_h_nrao.html, viitannut Hartnett, s. 95</ref>. Galaksien keskipisteestä on havaittu lähtevän radioaktiivinen suihku. On harvinaista, että tällainen suihku näkyy näkyvässäkin valossa, sillä usein ne näkyvät vain näkyvän valon ulkopuolisilla aallonpituuksilla. Nämä havainnot osoittavat galaksien keskipisteissä tapahtuvaa väkivaltaista toimintaa.<ref>Hartnett, s. 95</ref>

Nykyään Hubblen laki on ekstrapoloitu<ref>sen soveltamisalaa on laajennettu myös havainnoilla todennettavan alueen ulkopuolelle</ref> määrittämään kohteiden etäisyyttä silloinkin, kun niiden etäisyyttä ei muuten voida mitata. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi kvasaarit, joiden – ''Big Bang'' -malliin tukeutuen – ajatellaan hyvin suurten punasiirtymiensä perusteella olevan erittäin kaukana universumin äärilaidoilla. Normaalisti ei olisikaan odotettavissa, että näin etäisiä kohteita voitaisiin lainkaan havaita, mutta ''Big Bang'' -mallin pohjalta on ajateltu, että kvasaarit ovat suuria mustia aukkoja, joihin syöksyvä aine säteilee valoa äärimmäisen voimakkaasti.<ref>Hartnett, s. 96–97</ref>

Nämä olettamukset on kuitenkin nykyään kyseenalaistettu, sillä galaksien sisältä tai niiden läheltä on löydetty useita voimakkaasti röntgensäteilyä lähettäviä kohteita, jotka tähtitieteilijät Geoffrey ja Margaret Burbidge sekä Halton Arp ovat tulkinneet kvasaareiksi. Esimerkiksi NGC 7319 -galaksin<ref>Yksi Stephanin kvintetin galakseista, http://hubblesite.org/gallery/album/entire/pr2001022a, viitattu 7.7.2012, viitannut Hartnett, s. 97</ref> sisällä on kvasaari lähellä sen keskipistettä. Sen jäljessä on V:n muotoinen kaasuvirta, jollainen on odotettavissa, jos kvasaari on tuottanut kaasulla täytetyn alueen galaksin keskustaan. – Juuri voimakas röntgensäteily johti alun perin kvasaarin löytämiseen.<ref>Hartnett, s. 97–98</ref>

Hubblen lain perusteella galaksin punasiirtymä '''z''' = 0,022 ja galaksi näin ollen 360 miljoonan valovuoden päässä. Kvasaarin punasiirtymä '''z''' = 2,114, joten sen etäisyys on miljardeja valovuosia. ''Big Bang'' -teorian olettamusten perusteella kohteet eivät voi olla kosketuksissa toisiinsa. Arp on kuitenkin osoittanut, että on hyvin todennäköistä, että kvasaari ja galaksi ovat kosketuksissa toistensa kanssa eikä kyseessä ole näköakseliharha<ref>Maasta katsoen samassa suunnassa sijaitsevien kosmisten kohteiden pitäminen keskenäänkin lähekkäisinä</ref>. Arp ja muutkin ovat ehdottaneet, että kvasaarit tuottaisivat galakseja, mutta ''Big Bang'' -teoreetikot ovat hyvin tiukasti torjuneet tämän näkemyksen, sillä se on vastoin heidän perusolettamustaan, jonka mukaan kaikki aine syntyi ''Big Bang''issä. Kvasaareista saatu todistusaineisto kyseenalaistaa kuitenkin galaksien sijainnin ja näin ollen myös ''Big Bang'' -laajenemismallit.<ref>Hartnett, s. 98–99</ref>

Kvasaareiden punasiirtymät antavat myös valikoivasti vain tiettyjä arvoja, mikä todistaa linnunratakeskisestä universumista. Hartnettin mukaan ne on luotu kaikki luomisviikon neljännen päivän luomisjaksojen aikana taivaiden levittyessä. Halton Arp on voimakkaasti kannattanut tämän tuottoprosessin sekulaaria tulkintaa, ja jo hänen ''Seeing Red'' -kirjansa takakannen kuvakin esittää ellipsigalaksia tuottamassa pienempiä galakseja.<ref>Hartnett, s. 100–101</ref>

Hartnettin tulkinta näistä löydöistä on kuitenkin se, että galakseissa nähdään luominen silloin, kun se tapahtui: luomisviikon neljäntenä päivänä, sillä valolta kuluu äärellinen aika kulkea maapallolle. Näin myös {{rp|Ps. 19:1}} voidaan ymmärtää hyvin järkevästi.<ref>Hartnett, s. 101</ref>

=== Laajenemistekijä ===

Yleisesti hyväksytyn nykynäkemyksen mukaan universumi koko ajan laajenee, mikä asettaa luomisteoreetikoiden selviteltäväksi kysymyksen, paljonko universumi on luomisesta lähtien kaiken kaikkiaan laajentunut. ''Big Bang'' -teoreetikoista poiketen luomismallin kannattajilla ei näet ole mitään syytä olettaa universumin alkuun [[wp:singulariteetti|singulariteettia]].

Ajassa taaksepäin tehtävät laskelmat antavat tulokseksi, että universumi on laajentunut 36-miljardikertaiseksi, mikä tarkoittaa, että alussa universumi on nykyiseen verraten ollut hyvin pieni. Laskelma perustuu suoraviivaiseen laajenemistekijään 1 + '''zexp''', jossa '''zexp''' esittää Jumalan ensimmäisenä luomispäivänä luoman elektromagneettisen säteilyn eli valon punasiirtymää. Kun oletetaan, että tämän säteilyn lämpötila on ollut 9000 kelviniä, ja kun verrataan sitä nykyiseen kosmisen taustasäteilyn lämpötilaan 2,7 kelviniä, saadaan '''zexp''':n arvoksi 3 300 ja määrälaajenemiskertoimen arvoksi 3,6 * 1010. Näin paljon avaruus on siis levittynyt.<ref>Hartnett, s. 102</ref>

Tästä kuitenkin seuraa, että universumin tiheys olisi tähän mennessä laskenut n. kymmenesmiljardisosaan alkuperäisestä, ellei aineen kokonaismäärä olisi toisaalta samaan aikaan lisääntynyt. Kun ainetta on kuitenkin tullut kaiken aikaa lisää, tämä uusi aine on tiheyttä lisäävänä tekijänä hidastanut avaruuden laajenemisen ajan kuluessa aiheuttamaa universumin kokonaistiheyden vähenemistä. Nyt aineen keskitiheys maailmankaikkeudessa on 10-31 g/cm3, ja alussa se on voinut olla 10-21 g/cm3. Tämäkin käsittäisi vain 10 000 vetyatomia kuutiosenttimetrissä, mikä käytännössä tarkoittaisi edelleen tyhjiötä. Kun nykyisen universumin säde on 13,5 miljardia valovuotta ja lasketaan ajassa taaksepäin laajenemiskertoimen avulla, maailmankaikkeuden säteeksi ennen kuin Jumala levitti taivaat saadaan noin 8 miljoonaa valovuotta. Näin ollen välittömästi luomisensa jälkeen galaksit sijaitsivat paljon nykyistä lähempänä maapalloa ja niiden levittyessä syntyi uutta ainetta uuden kosmologisen mallin mukaisesti.<ref>Hartnett, s. 102-103</ref>

== Miten näemme tähtien valoa ”nuoressa” universumissa? ==

Avaruuden laajeneminen aiheutti valtavan ajanlaajenemistapahtuman maapallolla, mikä tarkoittaa, että kellot hidastuivat biljoona kertaa verrattuna kosmisiin kelloihin. Muualla universumissa kellot kulkivat samaan tahtiin kuin maapallolla nyt, mutta tuolloin maapallolla kellot kävivät hyvin hitaasti. Todellinen kerroin tälle voidaan määritellä Hubble-Carmeli -aikavakion '''τ''' ja aikalaajenemisen keston suhteesta. Jos aikalaajeneminen kesti vain neljännen luomipäivän, on kerroin vähintään muutaman biljoonan suuruinen.<ref>Hartnett, s. 108–109, '''τ'''≈ 4,28 * 1017 s, '''τ'''/(24 tuntia) = 4,28 * 1017s/86 400 s ≈ 5 * 1012</ref>

=== Suhteellisuusteoriat ===

Nykyään Einsteinin sekä erityinen että yleinen suhteellisuusteoria on hyvin varmistettu lukuisin kokein ja myös Hartnett-Carmeli malli on sen kanssa yhdenmukainen. Einsteinin yleistä ja erityistä suhteellisuusteoriaa on myös menestyksekkäästi sovellettu kosmologiaan, sillä niihin perustuva Friedmann-Lemaître-Robertson-Walker -kehysteoria on nykyään yleisesti käytössä universumin laajenemista kuvattaessa. Tämä kehysteoria vaatii kuitenkin pimeää ainetta ja energiaa, eikä sen olemassaoloa ole voitu varmistaa. ''Big Bang'' -teoriassa on myös monia muita ongelmia, joita on käsitelty aiemmin.<ref>Hartnett, s. 109–111</ref>

Carmelilainen 4-uloitteinen avaruusnopeuskosmologia kuitenkin kyseenalaistaa yleisen suhteellisuusteorian käytön universumin laajan mittakaavan rakenteiden kuvaamisessa. Sen menestys suuripunasiirtymäisten supernovamittausten kuvaamisessa ilman pimeää ainetta tai energiaa osoittaa vahvasti, että universumin rakenteelle on vaihtoehtoinen teoria. Saman teorian sovellus -- 5-uloitteinen avaruusnopeusmalli -- selittää rotaatiokäyrät myös ilman pimeää ainetta ja näin vahvistaa entisestään teoriaa.<ref>Hartnett, s. 110–111</ref>

Kun oletetaan, että yleinen ja erityinen suhteellisuusteoria ovat päteviä kuvaamaan paikallisen mittakaavan tapahtumia universumissa ja Carmelin kosmologinen suhteellisuusteoria galaksien ja kosmologisilla mittakaavoilla, seuraa tästä viisi ulottuvuutta käsittävästä avaruusaikanopeus -metrisestä teoriasta, että historiassa on tapahtunut valtava kosmologinen kiihtyminen ja sen mukana maapallon ja muun universumin kellojen välillä aikalaajeneminen. Tästä seuraa loogisesti, että universumi on hyvin nuori maapallolla olevilla kelloilla mitattuna. Hartnett argumentoikin, että universumin suuri ikä on seurausta universumin suuren koon liian yksinkertaisesta tulkinnasta.<ref>Hartnett, s. 111</ref>

=== Loppupäätelmät ===

Carmelilaisen kosmologian kehyksessä 5-ulottuvuusteoria on yhdenmukainen kaikkien mittaluokkien kanssa. Se vastaa paikallisella tasolla sekä erityistä että yleistä suhteellisuusteoriaa osalta ja suurimmissa mittaluokissa ''cosmological general relativity''ä. Universumin laajeneminen on hyvin suurta suurilla punasiirtymillä, mutta nolla aurinkokunnassamme. Tämä johtaa päätelmään, että luomisessa tapahtui mittava aikalaajeneminen, ottaen huomioon, että havainnoija on pallomaisesti symmetrisen laajenevan universumin keskellä. Myös yksisuuntaisen valonnopeuden<ref>Todellista valon nopeutta ei voida laskea, sillä se riippuu paikkallisista fysikaalisista olosuhteista</ref> voidaan laskea olevan hyvin suuri suurilla punasiirtymillä, mikä on suora seuraus aikalaajenemisesta. Näin ollen kaukaisimpien galaksien valo voi matkata maapallolle muutamassa päivässä mitattuna maapallolla olevin kelloin.<ref>Hartnett, s. 116–117</ref>

Teorista ei myöskään seuraa valon nopeuden poikkeamia, vaan paikallisesti atomikelloilla mitattuna valon nopeus on aina vakio ('''c'''). Maapallolle saapuva valo on laajentumisessa levittynyttä, minkä takia se on myös punasiirtynyttä, mutta koska kellot maapallolla käyvät nykyään samaan tahtiin kuin muuallakin universumissa ei muita vaikutuksia havaita.<ref>Hartnett, s. 117</ref>

Aikalaajenemisen vaikutukset ilmenivät maapallolla luomisviikon aikana. Kun laajeneminen pysähtyi, pysähtyi myös aikalaajeneminen. Hartnett argumentoi, ettei universumi enää ole laajeneva, mutta näemme laajenemisen jälkiä vielä, sillä valolta kuluu aikaa saapua maapallolle. Laajenemisen aikana maapallolta havaintoja tekevä olisi havainnut suuria sinisiirtymiä, mutta nykyään vain punasiirtymiä, sillä laajeneminen on pysähtynyt. Hartnett kirjoittaa myös, että kaikkialla kuuden tuhannen valovuoden päässä laajenemisen voidaan nähdä pysähtyneen ja tämä alue laajenee ajan kuluessa.<ref>Hartnett, s. 116–118</ref>

== Lähteet ==

*{{Kirjaviite | Tekijä = Dr. John Hartnett | Nimeke = Starlight, Time and the New Physics | Julkaisija = Creation Book Publishers | Vuosi = 2007 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = 978-0-949906-68-7}}

=== Viitteet ===

{{Viitteet}}

John Hartnettin kosmologinen malli

2013-03-06T07:36:50Z

Ari: /* Lopppupäätelmät */

'''John Hartnett'''in kosmologinen malli kuvaa maailmankaikkeutta lähtien oletuksesta, että Raamatun luomiskertomus on totta.

Raamatun mukaan maapallo luotiin kolme–neljä päivää ennen taivaankappaleita<ref>Raamatun avausjakeen mukaan Jumala loi taivaan ja maan "alussa": jos tämä ymmärretään ensimmäisen luomispäivän (eli -vuorokauden) aluksi, niin neljännen luomispäivän alku ajoittui tasan kolme vuorokautta maan luomista myöhemmäksi ja tämän päivän aikana tehdyt muut taivaankappaleet saivat siis syntynsä yli kolmen mutta alle neljän vuorokauden kuluttua maan luomisesta.</ref> ja Aadam kaksi päivää niiden jälkeen.<ref>{{rp|1. Moos. 1:1-2:4}}</ref> Yksin Raamatun pohjalta ei luomistapahtumia voi ajoittaa noin seitsemää tuhatta vuotta vanhemmiksi.<ref>Hartnett, s. 11</ref> Näin ollen saattaa vaikuttaa siltä, että vaikka Jumala onkin voinut vapaasti luoda taivaankappaleita miten kauas avaruuteen hyvänsä, meille ei silti pitäisi olla mahdollista ''nähdä'' maapallosta reilusti yli 6000 valovuoden etäisyydellä olevia tähtiä.<ref>Sillä niistä lähtenyt valo ei ilmeisesti olisi vielä ehtinyt tänne asti.</ref> Kuitenkin havaitsemme näkevämme sellaisia.<ref>Tämä ei tietenkään ole välitön havainto, vaan havaintoja yhdistelemällä ja niihin pohjautuvia mm. trigonometrisia laskelmia laatimalla tehtävissä oleva astronominen johtopäätös.</ref> Hartnettin kosmologinen malli pyrkii Raamatun kronologiaan<ref>Raamatun antamiin aikamäärityksiin</ref> pitäytyen luonnontieteellisesti<ref>nykyäänkin havaittavien seikkojen kanssa yhteensopivan täsmällisen matemaattisen mallinnuksen avulla</ref> selittämään, miksi asia on näin.

== Lähtökohta ==

Hartnett argumentoi:
# Tiede on mahtava työkalu sinänsä.
# Yksinkertaisiltakin vaikuttavat tieteelliset selitykset, kuten että kymmenen miljardin valovuoden matkan kulkeminen vaatii kymmenen miljardia vuotta, ovat kuitenkin epävarmoja.
# Tieteen historiassa on lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka täysin varmoina pidettyjä asioita on myöhemmin kumottu.<ref>Hartnett, s. 12</ref>
# Vakiintuneen aseman saavuttanutta teoriaa ei silti useinkaan ole sille vastakkaisen todistusaineiston takia suoraa päätä hylätty, vaan lisäoletusten avulla sitä on ensin koetettu saada sopimaan paremmin yhteen havaintojen kanssa.
# Kun kyse on teoriasta, jonka on määrä kuvata käsittelemiään ilmiöitä eksaktisti, lisäoletukset näkyvät muutetussa teoriassa erilaisina "justeerauksina" (engl. ''fudge factor'': 'fuskufaktori', 'huijauskerroin', 'vedätystekijä').
#*Aikanaan ”kaikki tiesivät”, että aurinko kiertää maata. Se oli havaittu tosiasia. Kun jotkut sitten huomauttivat, etteivät planeettojen liikkeet näytä sopivan tähän malliin, ei havainnoille silti käyty hakemaan vaihtoehtoista selitystä (sehän olisi tarkoittanut havaittujen tosiasioiden kieltämistä), vaan luotiin entistäkin monimutkaisempia teorioita [[wp:episykli|episykleineen]] selittämään hankalat havainnot pois.<ref>Hartnett, s. 13</ref> Kopernikuksen aurinkokeskinen malli selitti ongelmat kuitenkin ilman episyklejä.
#*Myöhemmin, kun '''Newton'''in kaikenkattavat fysiikan lait eivät onnistuneet kuvaamaan sinänsä varmoja tähtitieteellisiä havaintoja, tiedemiehet ehdottelivat erilaisia monimutkaisia selityksiä, kuten episyklejä, pimeää ainetta tai piilossa olevaa planeettaa selittämään ongelmat.<ref>Hartnett, s. 13–14</ref> Ongelmien tyydyttäväksi ratkaisuksi tarvittiin kuitenkin peräti uusi fysiikka, jonka lopulta tarjosi '''Einstein'''.
# Näin käy yhä – monimutkaisia lisäoletuksia kehitetään muotiteorioihin sopimattomien havaintojen "lakaisemiseksi maton alle". Tämän merkille paneminen ja vakavasti ottaminen ei ole ainoastaan opettavaista vaan antaa myös avaimet tähtien valon matkaamisongelman ratkaisemiseen, sillä myös nykytieteen vallitseva ''Big Bang'' -kosmologia on osoittautunut kykenemättämöksi selittämään ongelmallisia havaintoja ilman uusia justeerauksia: ''pimeää ainetta'' ja ''pimeää energiaa''. Nykytila vaatiikin selvästi uuden fysiikan selittämään ”Big Bang” -malliin sopimattomat havainnot.<ref>Hartnett, s. 14</ref>

Hartnettin mukaan silloin, kun vallitsevan tieteellisen näkemyksen seuraaminen johtaa ristiriitaan Raamatun selvän opetuksen kanssa, tulee nöyrtyä myöntämään, että ymmärryksemme maailmankaikkeudesta on edelleen pahasti vajavaista ja tarvitsee siksi korjaamista. Tällainen raamatullisen historian käyttäminen tieteellisen teorianmuodostuksen lähtökohtana johtaa maailmankaikkeuden yhä parempaan tuntemiseen.<ref>Hartnett, s. 13</ref>

== Tähtien valo ja aika ==

Vuonna 1994 '''Russell Humphreys''' esitteli teoriansa<ref>Hartnett, s. 18</ref>, joka pyrki selittämään, kuinka miljardien valovuosien päässä olevat tähdet voivat näkyä maassa. Tämän teorian mukaan aika ei ole absoluuttinen vaan riippuu havainnoijan olosuhteista eikä luomisen jälkeen kulunut aika ole sama kaikkialla universumissamme. Humphreysin valkoinen aukko -teorian<ref name="Kreationismi.fi">http://www.kreationismi.fi/tahtitiede/tahdet, viitattu 7.7.2012</ref> mukaisessa universumissa etätähtien valon pitäisi kuitenkin painovoiman hyvin tunnettujen vaikutusten takia olla sinisiirtynyttä. Humphreys myönsikin nopeasti ja toistuvasti teoriansa olleen vasta alustava hahmotelma, eräänlainen uudentyyppisen kosmologisen mallin prototyyppi.<ref>Hartnett, s. 18–20</ref>

Kirjassaan Hartnett esittelee kaukaisten tähtien ongelmaan viisi mahdollista selitysmallia, jotka pitäytyvät luomisviikon kuudessa 24 tunnin päivässä:

#'''Fenomenologinen kieli''': Tässä vaihtoehdossa tähdet olisi luotu miljardeja vuosia ennen neljättä päivää siten, että niiden valo saapuu maapallolle juuri luomisviikon neljäntenä päivänä. Hartnett kuitenkin argumentoi tämän olevan kestämätön selitys, sillä kohdissa {{rp|2. Moos. 20:11}} ja {{rp|2. Moos. 31:17}} Jumala sanoo luoneensa kuuden päivän aikana kaiken.<ref>Hartnett, s. 24–25</ref>
#'''Nopeammin käyvät kellot ”loitolla”''': Toisen mahdollisen selityksen mukaan kellot maailmankaikkeuden etäosissa olisivat aiemmin käyneet huomattavasti nopeammin kuin maapallolla.<ref>Siis itse aika olisi juossut siellä "kiihdytettyyn tahtiin".</ref> Luomisviikolla universumimme rajoilla kellot olisivat käyneet biljoonia kertoja nopeammin kuin kellot maapallolla ja näin valolla olisi ollut tarpeeksi aikaa saapua maapallolle. Tämän selityksen ongelmana on kuitenkin se, että näin saapuneen valon pitäisi olla voimakkaasti sinisiirtynyttä. Valossa havaitaan kuitenkin punasiirtymää, joten tämä näkemys vaatisi tuekseen fysikaalisen lisäselityksen, joka sallisi meidän nähdä laajentuvassa universumissa punasiirtynyttä valoa.<ref>Hartnett, s. 25–26</ref>
#'''Hitaammin käyvät kellot täällä kuin ”loitolla”''': Tämän vaihtoehdon mukaan kellot kävivät maapallolla aiemmin huomattavasti hitaammin kuin ulompana universumissa. Jos luomisviikon aikana kellot olisivat käyneet maapallolla noin biljoonasosatahtiin universumin ulkolaitojen kelloihin verraten,<ref>Siis itse aika olisi täällä matanut hidastettuna.</ref> valolla olisi ollut tarpeeksi aikaa saapua maapallolle täkäläisten kellojen mukaan muutamassa päivässä. Humphreysin teoria on juuri tätä tyyppiä. Hartnettin malli kuuluu myös tähän tyyppiin.<ref>Hartnett, s. 26–27</ref> On syytä panna merkille tämän ja edellisteorian erilaisuus:
#* Edellisessä mallissa kauempana maailmankaikkeudessa kellot olisivat valon lähtiessä käyneet ''nopeammin'' kuin tätä valoa vastaanottamassa maapallolla nyt olevat kellot.
#* Tämän mallin mukaan valon lähtiessä kellot kävivät ''samaa tahtia'' kuin nyt maapallolla valon saapuessa tänne. Vain luomisviikon yhden (tai kahden) päivän aikana kellot kävivät ''täällä hitaammin''<ref>kuin muualla silloin tai täälläkään nykyään</ref> vastaanottaakseen valon.
#'''Valon nopeuden hidastuminen''': Ennen Humphreysiä suosittu selitysmalli oli, että valon nopeus ('''''c''''') on ollut huomattavasti suurempi menneisyydessä, erityisesti luomisviikolla, jonka jälkeen se on reippaasti laskenut nykyiseen arvoonsa. Ongelmana on kuitenkin se, että mikäli valon nopeus on ollut aiemmin suurempi ja sitten hidastunut, pitäisi tähtien vähitellen kadota näkyvistämme, mutta tällaista ei havaita. Hartnett argumentoikin, etteivät tähän kategoriaan kuuluneet teoriat ole kestäneet testaamista.<ref>Hartnett, s. 21–22, 27–28</ref>
#'''Valo luotu matkalle''': Viidennen vaihtoehdon mukaan Jumala olisi luonut valon valmiiksi maapallon ja tähtien välille. Tähdistä saapuvasta valosta voidaan kuitenkin päätellä monenlaisia asioita, jotka olisivat tämän mallin mukaan vain teatteria.<ref>Hartnett, s. 29</ref> Ajatellaan esimerkiksi tilannetta, jossa tähti räjähtää laskennallisesti 100 000 valovuoden päässä maasta. Kun tähtitieteilijä katsoo tätä räjähtävää tähteä maasta käsin, hän voi havaita muutakin kuin ainoastaan sieltä saapuvan näkyvän valonsäteen. Tarkkailtavasta kohteesta maahan saapuva säteily sisältää hyvin yksityiskohtaisen spektrin erilaisia säteilyjä, jotka ovat yhdenmukaisia tarkkailijan näköhavainnon kanssa tähden räjähtämisestä. Täten kohteesta saapuva valo kantaa selkeästi mukanaan informaatiota todellisesta tapahtumasta. Tähtitieteilijä voi täysin perustellusti tulkita havaitsemansa ilmiön aiheutuneen todellisesta tapahtumasta, jossa todellinen objekti räjähti fysiikan lakien mukaisesti, kirkastui, säteili mikroaaltoja, himmeni ja niin edelleen.<ref name="Kreationismi.fi" /> Hartnett argumentoikin tämän olevan ''ad hoc'' -selitys ja huomauttaa, että ihmeet ovat Raamatussa hyvin erityisiä tapauksia, joihin liittyy jokin selkeä tarkoitus tai ilmoitus. Selitys valon luomisesta matkalleen ei kuulu tähän sarjaan.<ref>Hartnett, s. 30</ref>

== Pimeä aine ja energia nykyjusteerauksina ==

=== Merkuriuksen perihelikiertymä ===

1800-luvun loppupuolella tähtitieteilijät huomasivat, että Merkuriuksen kiertorata kiertyy<ref>Planeetat (kuten myös asteroidit ja komeetat) kiertävät Aurinkoa ellipsinmuotoisilla radoilla, joiden toisessa polttopisteessa Aurinko on. Näin ollen kaikki planeetat käyvät välillä lähempänä Aurinkoa, välillä kauempana siitä. Siksi niiden kiertoradoilla on Aurinkoa ympäröivässä avaruudessa tietty suunta – radan Aurinkoa läheisin kohta eli ''periheli'' on muiden planeettojen periheleihin verrattuna tietyssä suunnassa Aurinkoon nähden. Tarkat havainnot osoittivat kuitenkin tutkijoiden yllätykseksi, että Merkurius onkin tässä suhteessa poikkeuksellinen, sillä sen periheli ei pysy aina samassa kulmassa Maan ja muiden planeettojen periheleihin verrattuna vaan muuttaa – vain hieman mutta aivan säännönmukaisesti – asentoaan planeetan joka kierroksella Auringon ympäri.</ref>, mikä tarkoitti, että jokin tuntematon tekijä vaikuttaa sen käyttäytymiseen. Kiertoradan muutokseksi mitattiin 43 kulmasekuntia vuosisadassa, kun muiden planeettojen aiheuttamat virheet<ref>Koska kaikkien taivaankappaleiden kulloinenkin sijainti vaikuttaa kaikkien muiden liikeratoihin, Merkuriuksenkin kulloisenkin perihelin tarkkaan sijaintiin vaikuttaa muitakin tekijöitä kuin vain sen oman radan systemaattinen kiertyminen.</ref> oli korjattu. Tuolloin yksinomaisessa käytössä olleen Newtonin fysiikan pohjalta oli hyvin vaikea selittää tätä. Ongelman ratkaisemiseksi jouduttiinkin olettamaan avaruudessa olevan näkymätöntä mutta painovoimallaan sisäplaneettojen kiertorataa liikuttavaa ''pimeää ainetta''. Tämä selitys tuo mieleen ennen Kopernikusta käytetyt ptolemaiolaiset episyklit<ref>Lähinnä filosofisista syistä oli vanhalta ajalta asti edellytetty Auringon, Kuun ja planeettojen kiertävän Maata ''tasaista vauhtia, ympyränmuotoisia liikeratoja pitkin'', mutta kun havainnot osoittivat, ettei tämä käsitys voinut sellaisenaan pitää paikkaansa, laadittiin monimutkaisempia ympyräliikemalleja, joiden ideana oli, että kukin planeetta noudattaisi sille tyypillistä, maata ympyrärataa pitkin vakiokulmanopeudella kiertävää pistettä ympyräradalla vakiokulmanopeudella kiertävää pistettä vastaavaa rataa; näitä "ympyröitä ympyröissä" voitiin liikemalleihin tarpeen mukaan "kerros kerrokselta" lisätä, kunnes tulos vastasi kohtuuhyvin havaintoja.</ref>, joiden tarkoituksena oli pimeän aineen tavoin pitää pääteoria pystyssä.<ref>Hartnett, s. 34</ref>

Pimeän aineen kuvaukset vaihtelivat, sillä joidenkin mukaan kyse oli asteroidivyöhykkeen<ref>Marsin ja Jupiterin kiertoratojen välissä Aurinkoa kiertää monta, paljon planeettoja pienempää, asteroidiksi nimettyä taivaankappaletta, joiden painovoiman tarkkaa yhteisvaikutusta ei pystytty laskemaan.</ref> vaikutuksesta, toisten mukaan taas kyseessä oli Merkuriuksen ja Auringon<ref>Astronomian termeinä "maa", "kuu" ja "aurinko" ovat erisnimiä: Maa, Kuu ja Aurinko.</ref> välissä oleva planeetta, joka on aina Auringon toisella puolella Maasta katsoen. Tässä kohdin on kuitenkin huomattava, että Aurinkoa lähempänä olevien planeettojen kiertoaika on huomattavasti lyhyempi kuin Maalla, joten tällainen planeetta ei olisi pystynyt Maasta katsoen kaiken aikaa "piilottelemaan" Auringon takana.<ref>Hartnett, s. 34–35</ref>

Ongelma korjaantui kuitenkin Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian myötä – Einstein pystyi laskemaan Merkuriuksen radan vuosisataismuutokseksi juuri 43 kulmasekuntia. Pimeä aine -selitys osoittautui näin tarpeettomaksi – itse asiassa olikin tarvittu uusi ja oikeampi fysiikka. Newtonin fysiikka huomattiin näet puutteelliseksi olosuhteissa, joissa avaruus ja aika kaareutuvat huomattavasti, kuten juuri Auringon läheisyydessä.<ref>Avaruuden huomattava kaareutuminen Auringon lähellä johtuu Auringon suuresta massasta. Samoin käy kaikkien suurimassaisten taivaankappaleiden läheisyydessä.</ref> Hartnett argumentoi, että vastaavanlainen ongelma vaivaa universumin sekulaaria kuvausta sen kaikilla tasoilla.<ref>Hartnett, s. 35–37</ref>

=== Taivaankappaleiden massanmääritys ===

Newtonin ajoista lähtien tähtitieteilijät ovat mitanneet Auringon ja planeettojen massaa kaavalla:

'''''m''''' = '''''(v2*R)/G'''''

Kaavassa '''''v''''' on mitattavan kappaleen vauhti, '''''R''''' kappaleen ja kiertoliikkeen keskuksen keskipisteiden välimatka ja '''''G''''' Newtonin [[wp:gravitaatiovakio|gravitaatiovakio]].

Kaavaa voidaan käyttää myös aurinkokuntamme ulkopuolisiin kohteisiin, jotka kiertävät jonkin keskuksen ympäri. Massa voidaan määrittää myös loistavan aineen määrästä, mutta nämä kaksi menetelmää tuottavat keskenään ristiriitaisia tuloksia. Yllä mainitulla kaavalla saadaan aina suurempia tuloksia kuin mitä havaitaan, mikä tarkoittaa, että on ainetta, jota ei havaita. Tätä eroa kuvataan yleensä '''''M/L''''' -suhteella. Kun '''''M/L''''' = 1, pimeää ainetta ei tarvita.<ref>Hartnett, s. 37–38</ref>

Eri menetelmin tutkittaessa on kuitenkin huomattu, että '''''M/L''''' -suhde on kaukana yhdestä ja että se kasvaa sitä mukaa, kun asteikkoa suurennetaan. Samainen ongelma vaivaa myös koko universumin tasolla, ja jotta havainnot voitaisiin sovittaa Freidman-Lemaître-malliin, ''pimeä aine'' on otettu uudelleen käyttöön. Pimeän aineen väitetäänkin käsittävän 22% maailmankaikkeuden aineesta ja energiasta.<ref>Yleisen suhteellisuusteorian mukaan aine ja energia ovat viime kädessä yksi ja sama suure ja muunnettavissa toisikseen Einsteinin tunnetun kaavan '''''E''''' = '''''mc2''''' mukaisesti.</ref> Malli vaatii myös toisen osatekijän, jota kutsutaan ''pimeäksi energiaksi''. Sitä oletetaan olevan 74% maailmankaikkeuden kaikesta aineesta ja energiasta. Hartnett argumentoi, ettei tätä ole havaittu, mutta pimeää ainetta ja energiaa pitäisi olla kaikkialla ympärillämme – näkyvää ainetta olisi vain 4% aineen ja energian kokonaismäärästä.<ref>Hartnett, s. 38–41</ref>

=== ''Cosmological Special Relativity''  ===

Einsteinin erityisessä suhteellisuusteoriassa (''Theory of Special Relativity'') valon nopeus tyhjiössä määriteltiin vakioksi '''''c'''''. Avaruus ja aika taas kietoutuivat yhteen ''avaruusajaksi'', joka kaareutuu havainnoijan nopeudesta riippuen. Myöhemmin Einstein lisäsi tähän ulottuvuuteen gravitaation, jolloin syntyi yleisen suhteellisuusteorian (''Theory of General Relativity'') ajatus kaarevasta avaruusajasta. Tämä laajennus johti Merkuriuksen kiertoradan muutosten ymmärtämiseen.<ref>Hartnett, s. 41–42</ref>

==== Carmelin teoria ====

1990-luvun alussa '''Moshe Carmeli''' laajensi tätä käsitystä maailmankaikkeudesta. Carmeli huomasi, että tähtitieteilijät mittaavat todellisuudessa vain kahta tekijää: etäisyyttä ja nopeutta. Näitä toki mitataan muiden tekijöiden, kuten kirkkauden ja punasiirtymän, avulla. Maailmankaikkeuden laajimmissa skaaloissa tähtitieteilijät voivat vain ottaa kuvia ja mitata niistä punasiirtymän ja sitten etäisyyden. Tämän pohjalta Carmeli laati uuden teorian – ''Cosmological Special Relativity'' – ja myöhemmin yleisen teorian, johon kuului myös aine.<ref>Hartnett, s. 42–43</ref>

Vuonna 1996 Carmeli ennusti teoriansa pohjalta noin kaksi vuotta ennen havaintoja, että universumin laajenemisen on oltava kiihtyvää. Carmelin uusi ''avaruusnopeus''-käsite laajentaa Einsteinin suhteellisuusteoriaa laajenevan avaruuden laajenemisnopeudella. Carmelin teoria sisältää Einsteinin koko teorian, jonka on todettu pätevän aurinkokunnassa, mutta laajentaa sen kaikille universumin skaaloille.<ref>Hartnett, s. 43</ref>

Hartnett argumentoi saaneensa tämän teorian pohjalta kuvatuksi aineen tiheyden riippuvuuden punasiirtymästä ja näin poistaneensa pimeän aineen tarpeen universumin selitystekijöiden joukosta. Oikeaa fysiikkaa käyttäen se, mitä on väitetty pimeäksi energiaksi, onkin kuvaus tyhjiön itsensä ominaisuuksista – tyhjiö ei näet ole ”ei mitään”, ja vasta tämä uusi fysiikka kuvaa oikein sen ominaisuudet. Hartnettin mukaan tämän uuden fysiikan perusteella normaaliksi ainetiheydeksi vaaditaan vain n. 4% kriittisestä tiheydestä, mikä on sama kuin mitä on havaittu aineen määräksi loistavan aineen määrän perusteella. '''Hartnett-Carmeli'''-malli ei näin ollen vaadi lainkaan pimeää ainetta toisin kuin Friedmann-Lemaître-mallit.<ref>Hartnett, s. 43–44</ref>

==== Galaksien pimeän aineen ongelma ====

Jotain gravitaatiokeskusta<ref>"paikallisen painovoimakentän keskipistettä"</ref> kiertävän kappaleen nopeutta gravitaatiokeskusetäisyyden funktiona kuvaavia kaavioita kutsutaan ''rotaatiokäyriksi''. Hartnett kirjoittaa, että [[wp:Galaksin rotaatiokäyrä|spiraaligalaksitähtien rotaatiokäyrät]]<ref>jotka siis kuvaavat spiraaligalakseihin kuuluvien tähtien kehänopeutta galaksinsa gravitaatiokeskuksen ympäri tästä lasketun etäisyyden funktiona</ref> ovat jo monien vuosikymmenten ajan tuottaneet päänvaivaa tähtitieteilijöille:

Newtonin fysiikan mukaan jotain paikallista gravitaatiokeskusta kiertävä kappale liikkuu sitä hitaammin, mitä kauempana se tästä keskuksesta on – esimerkiksi Venus kiertää Aurinkoa huomattavasti nopeammin kuin Uranus. Gravitaatiokeskuksesta loitompana sijaitsevien spiraaligalaksitähtien kiertonopeus ei kuitenkaan tipukaan tällä tavoin vaan yleensä ensin nousee tiettyyn rajaan asti ja sitten pysyy ennallaan. Nämä havainnot ovat poikkeuksellisia, sillä olisi oletettavaa, että ratanopeudet jopa laskisivat nollaan, kun etäisyys keskukseen kasvaa riittävän suureksi.<ref>Hartnett, s. 43–44</ref>

Kirkkaimmilla galakseilla kiertokäyrä laskee hienoisesti suurimman arvonsa saatuaan, ääripäiden välissä olevilla galakseilla se pysyy lähes vakiona ja himmeimmillä galakseilla se kasvaa tasaisesti läpi kiekon. Tyypillisesti tämän ilmiön selitykseksi on tarjottu pimeästä aineesta koostuvaa haloa, joka ympäröi galaksia. Hartnett argumentoikin, että pimeää ainetta käytetään selityksenä aina, kun käytössä oleva fysiikka ei pysty selittämään havaittua dynamiikkaa. Kuitenkaan galaksin ytimeen ei pimeää ainetta juurikaan tarvita, vaan se on suurimmaksi osaksi keskittynyt keskuksen ulkopuolella olevaan haloon. Tämä selitysmalli edellyttääkin jokaisessa maailmankaikkeuden spiraaligalaksissa olevan pimeää ainetta juuri oikea määrä juuri oikeassa paikassa. Hartnettin mukaan jotkut ''Big Bang'' -teoriaan uskovat astrofyysikotkin pitävät tätä mallia keinotekoisena ja ovat etsineet havainnoille parempaa selitystä.<ref>Hartnett, s. 45–47</ref>

Tämän ongelman ratkaistakseen Carmeli laati viidennen ulottuvuuden laajennuksen Einsteinin suhteellisuusteoriaan, jossa Hubblen laajeneminen tuottaa hiukkasille lisää liikettä ja näin galaksien dynamiikan. Carmeli onnistui myös johtamaan hyvin tunnetun galaksien etäisyyden mittaamiseen käytetyn [[wp:Tullyn–Fisherin relaatio|Tullyn–Fisherin relaation]]. Hän esittikin suhteen olevan galaksin massan ja nopeuden, eikä kirkkauden ja nopeuden välillä.<ref>Hartnett, s. 47</ref>

Carmelin teoria kyseenalaisti pimeän aineen olemassaolon, mutta Carmeli lopetti kaasujen ja tähtien liikettä koskevat laskelmansa lyhyeen. Hartnett laajensi Carmelin laskelmia ja argumentoi näin selittäneensä galaksien tyypilliset rotaatiokäyrät ilman pimeää energiaa. Hartnett argumentoi, että carmelilaista kosmologiaa käyttäen on mahdollista selittää havainnot ilman oletusta pimeästä energiasta kaikissa universumin mittaluokissa.<ref>Hartnett, s. 48, Appendix 3</ref>

Hartnett kirjoittaa, että epäsäännöllisten rotaatiokäyrien tutkimukset ovat toistaiseksi osoittaneet, että voimien ollessa hyvin heikkoja spiraaligalaksien ulointen alueiden kaasujen ja tähtien lisänopeus johtuu kaasumolekyylien kytkeytymisestä, kun universumi laajenee. On havaittu, että näissä järjestelmissä painovoima ei ole kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön vaan etäisyyteen itseensä ja näin tähdet näyttävät kulkevan nopeammin ulkokierroksilla kuin mitä muuten odotettaisiin.<ref>Hartnett, s. 48–49</ref>

Todennäköisesti suurin haaste uudelle fysiikalle on selittää suurien galaksijoukkojen välissä niitä erossa pitävän kuuman kaasun dynamiikka. Tähtitieteilijät ovat laskeneet, että kuuman röntgensäteilevän kaasun massa on huomattavasti suurempi kuin itse galaksien. Perinteisesti tämä on selitetty pimeällä energialla. Hartnett kuitenkin argumentoi, että galaksijoukkojen välisen kaasun lämpeneminen johtuu kaasuionien ja molekyylien liikkeestä laajenevassa universumissa. Tässäkin tapauksessa voimat ovat hyvin heikkoja, mikä tarkoittaa, että kaasujen käyttäytyminen ei seuraa Newtonin, vaan Carmelin lakeja. Tässä tapauksessa kaasuhiukkasten satunnainen liike lisää huomattavasti lämpenemistä ja näin termodynamiikka voidaan selittää ilman pimeää energiaa.<ref>Hartnett, s. 49–51</ref>

== Suhteellisuusteoria ja sen laajennus ==

Einsteinin erityinen suhteellisuusteoria on muuttumattomuuden teoria, kuten Einstein halusikin sitä kutsuttavan. Esimerkiksi havainnoija voi aina mitata saman valon nopeuden riippumatta liikkeestään. Valon nopeus onkin määritelty vakioksi '''''c''''', ja se määrää, kuinka nopeasti esine tai valo voi universumissa nopeimmillaan kulkea.<ref>Hartnett, s. 56–57</ref>

Uudessa teoriassa havaitut parametrit ovat galaksien suhteellisia etäisyyksiä ja nopeuksia. Carmeli teoretisoikin, että minkä tahansa fysikaalisen kuvauksen täytyy liittyä näihin suureisiin vastaavalla tavalla kuin Einstein teki suhteellisuusteoriassaan. Näin ollen hänen universuminsa pääsuuretta kutsutaankin avaruusnopeudeksi avaruusajan sijasta.<ref>Hartnett, s. 57</ref>

Lämmetessään kaikki kaasut lähettävät valoa eri aallonpituuksilla ja näin tähdet lähettävät aallonpituudeltaan sisältämiensä kaasujen mukaista valoa. Ionit taas lähettävät fotoneita hyvin vaihtelevilla aallonpituuksilla, mikä on kuvattu hyvin modernissa kvanttimekaniikassa. Tämän takia näemme kirkkaita ja tummia viivoja tähtien spektrissä. Tämä pitää paikkansa myös galakseissa, joita käytetään määritettäessä universumin laajenemista.<ref>Hartnett, s. 57–58</ref>

Kun tähdistä tulevaa spektriä verrataan samojen kaasujen laboratoriomalleista saatuihin spektreihin, huomataan, että tähdistä tuleva valo on siirtynyt joko punaista tai sinistä ääripäätä kohti. Tulkinta tästä siirtymästä on, että kohteet ovat liikkeessä. Tähtitieteilijät tukeutuvat tähän mitatessaan etäisyyksiä ja nopeuksia maailmankaikkeudessa. Hartnett argumentoi myös, että ilmiö on vastaava [[wp:doppler-ilmiö|Dopplerin ilmiön]] kanssa.<ref>Hartnett, s. 57–59</ref>

Aluksi astronomit mittasivat Linnunradan ulkopuolisia lähteitä ja huomasivat, että useimpien valo oli punasiirtynyttä ja että näin ollen ne olivat menossa meistä poispäin. Nykyään tämä tulkinta on korvattu avaruuden itsensä laajenemisella, jossa galaksit itse eivät liiku, vaan avaruus laajenee tai levittyy. Näin punasiirtymät voidaan tulkita laajenemisen nopeudeksi, joka on kuvattu [[wp:hubblen laki|Hubblen laiksi]].<ref>Hartnett, s. 59</ref>

Hubblen laki: '''''v''''' = '''''H0r''''', jossa '''''v''''' on laajenemisen nopeus, '''''r''''' on etäisyys ja '''''H0''''' on Hubblen vakio. Lain merkityksen voi tiivistää: "Mitä suurempi etäisyys, sitä suurempi nopeus." Carmelin mukaan vakio on pätevä, mutta muokattuna seuraavaan muotoon:

'''''v''''' = (1/'''''τ''''')'''''r'''''

jossa '''''τ''''', Carmeli-Hubble-aikavakio, on sama kaikille havainnoijille ajankohdasta riippumatta, eli näin ollen ei ole merkitystä, milloin mittaus on tehty. Tämä idea on saanut tukea siitä tosiasiasta, että Hubblen vakio vaihtelee huomattavasti riippuen menetelmästä ja että mitattaessa eri etäisyyksillä olevia kohteita voidaan saada erilaisia tuloksia. Näin ollen se ei olekaan vakio, toisin kuin Carmelin vakio. Hartnett argumentoi kuitenkin, että silloin, kun mittaukset perustuvat suurten ellipsigalaksien ja galaksiryhmän kirkkaimpien spiraaligalaksien punasiirtymiin, Hubblen vakio on toimiva.<ref>Hartnett, s. 60–61</ref>

Carmeli-Hubble-aikavakion arvoksi on laskettu n. 13,5 miljardia vuotta. On kuitenkin huomattava, että se määrittelee aikaa eikä universumin ikää. Kysyttäessä universumin ikää on selvennettävä, minkä kellon mukaan mitatusta iästä on kysymys. On myös ymmärrettävä, että tässä puhutaan uudesta universumin ulottuvuudesta. Se ei ole ulottuvuus samalla tavoin kuin pituus, leveys ja syvyys, mutta todellinen ulottuvuus silti. Se on nopeusulottuvuus, jossa näemme universumin laajenevan. Galaksit eivät ole liikkeessä avaruudessa, vaan avaruus itsessään laajenee nopeudella '''''v'''''.<ref>Hartnett, s. 61-62</ref>

Teoria on vastaava erityisen suhteellisuusteorian kanssa, kun aikaulottuvuus korvataan nopeusulottuvuudella ja universaali vakio '''''c''''' uudella vakiolla '''''τ'''''. Kuten Einstein, Carmeli laati teoriansa olettamatta, että universumissa olisi lainkaan ainetta. Kun aine lisättiin teoriaan, muodostui ''Cosmological General Relativity'' -teoria (CGR). Teoria on tyylikäs yksinkertaisuudessaan; se kuvaa galaksien liikettä havaittavassa universumissa. Se tarvitsee vain Carmeli-Hubble-aikavakion, nykyisen keskimääräisen aineen tiheyden ('''''Ω''''') ja hyvin tunnettuja vakioita.<ref>Hartnett, s. 62-63</ref>

CGR olettaa pallomaisesti symmetrisen universumin, jossa havainnoija on keskellä. Galaksit ovat jakautuneet sen mukaisesti ja havaitsemme punasiirtymiä, joten universumi on laajeneva. Teoria olettaa vain avaruuden isotrooppisuuden<ref>Maasta käsin eri suuntiin tehdyt havainnot ovat olennaisesti samantyyppisiä.</ref>, muttei homogeenisuutta<ref>Kaikkialla havaittaisiin samantyyppinen tilanne kuin maasta käsinkin.</ref>. Sen mukaan universumin laajenemisessa on kolme vaihetta: aluksi hidastuva, sitten vakio ja lopulta kiihtyvä. Universumin ollessa tiheä se laajeni hidastuen, kunnes rikkoi vapaan alueen, jossa aine rikkoo kriittisen tiheyden (n. 10-29 g/cm-3). Nykyään tiheys on huomattavasti alempi. Mallin kolmivaiheinen laajeneminen on onnistuneesti sovellettu vuonna 1997 havaitun ''Ia''-tyyppisen supernovan kirkkaus-etäisyys-tutkimusaineistoon.<ref>Hartnett, s. 63</ref>

=== Einsteinin kenttäyhtälöt ===

Vuonna 1915 '''Albert Einstein''' löysi kirjallisten avustajien tuella oikeat kenttäyhtälöt kuvaamaan maailmankaikkeuden rakennetta:

'''''Gμv''''' = '''''Rμv''''' – 1/2*'''''R''''' = '''''κTμv'''''

Nämä yhtälöt kuvaavat avaruusajan vaikutusta aineen ja energian kaareutumiseen. Suhteellisuusteoriassa vetovoima ei ole enää voima vaan seuraus geometriasta ja kaareutumisesta, jota kuvaa '''''Gμv'''''. Hartnett kuvaa tätä näyttämönä, jossa universumin näytelmä näytellään. '''''Tμv''''' on energia/momenttitensori, joka kuvaa energian ja aineen tilavuutta universumista. Se on aineen kriittisen tiheyden '''''Ω''''' funktio. Kaareutuminen riippuu '''''Tμv'''''-vakiosta. '''''κ''''' taas liittää eri suureet yhteen yhtälön eri osissa.<ref>Hartnett, s. 64–65</ref>

''Kriittinen tiheys'' on universumin kokonaisenergia- ja ainemäärä (ilmaistuna määränä, joka on riittävä universumille, jotta se saavuttaisi ''vapaan alueen''<ref>alueen, jossa universumi ei enää laajene</ref>, muttei niin iso, että vetovoima voittaisi ja universumi luhistuisi).<ref>Hartnett, s. 64</ref>

Einstein laati yhtälönsä neljään ulottuvuuteen: kolmeen tilaulottuvuuteen ja yhteen aikaulottuvuuteen. Carmeli havaitsi, että Einsteinin kenttäyhtälöt olivat voimassa myös silloin, kun avaruusaika korvattiin avaruusnopeudella. Myöhemmin hän lisäsi avaruusajan takaisin kuvaamaan koko universumin mittakaavaa pienempiä skaaloja. Tästä syntyi viisiulottuvuusteoria. Avaruusnopeus poikkeaa arvaruusajasta yhdessä merkittävässä kohdassa. Carmeli oletti, että universumi ei ole koskaan ilman ainetta. Sen takia hän tarkasteli teoriassaan uutta suuretta nimeltään ''effective matter density'' (vastaava kuin '''''Ω'''''–1), joka voi saada arvokseen nollan tai jopa negatiivisen, mitä normaali ainetiheys '''''Ω''''' ei voi olla. Tämä tarkoittaa, että avaruudella on ominaisuus, joka aiheuttaa sen laajenemisen. Aluksi universumin ''effective matter density'' oli hyvin suuri, mistä se on sitten laskenut.<ref>Hartnett, s. 65–66</ref>

Kun mitattu aineen tiheys '''''Ω''''' on pienempi kuin 1, universumi on avoin ja Carmelin teoriassa se tarkoittaa, että universumi voi laajeta ikuisesti koskaan luhistumatta. Teoria myös osoittaa, että universumi on avaruudellisesti tasainen, mikä on kokemuksemme mukaista. Se on myös aina ollut sellainen. Teoria poikkeaa tässäkin kohdin FL-malleista, jotka vaativat, että aineen ja energian tiheyden täytyy olla kriittinen tiheys ('''''Ω''''' = 1). Teoria ei myöskään sisällä kosmologista vakiota ('''''Λ'''''), kuten FL-mallit vaativat. Vastaava vakio voidaan kuitenkin johtaa Carmelin teoriasta; se on nollasta poikkeava ja positiivinen, hyvin pieni ja oikeaa suuruusluokkaa havaintoihin nähden.<ref>Hartnett, s. 66–67</ref>

Hartnett huomauttaa, että Carmeli ei pidä teoriaansa minään muuna kuin uudentyyppisenä ''Big Bang'' -mallina. Teoriaa voidaan kuitenkin laajentaa uudeksi malliksi, joka vastaa sitä, mitä voisimme olettaa lähtiessämme 1. Mooseksen kirjan historiasta. Hartnett argumentoi, ettei lähtökohtia voida johtaa havainnoista ja että vaikka ajassa nähtäisiinkin taaksepäin alkuun asti, sama tutkimusaineisto voi tukea hyvin erilaisia historiallisia tulkintoja – todistusaineistosta ei ole luettavissa vain yhtä historiaa.<ref>Hartnett, s. 67</ref>

=== Todistusaineistoa: Suuripunasiirtymäiset supernovahavainnot ===

Kun halutaan testata näitä maailmankaikkeuden rakennetta kuvaavia teorioita, on löydettävä itsenäinen menetelmä universumin etäisyyksien mittaamiseen. Nykyään käytetty menetelmä on luoda ”standardikynttilä” ja käyttää kirkkauden kääntäen verrannollisuutta, eli mitä kauempana valonlähde on, sitä himmeämpänä valo saapuu. Kaikki, mitä tarvitaan, on mitata, kuinka olennaisesti valaiseva ”standardikynttilä” on. ''Ia''-tyyppisen supernovan löytyminen antoi astronomeille mahdollisuuden sekä mitata kyseisen galaksin, jonka keskellä on räjähtävä tähti, etäisyyden että saada valon punasiirtymä, joka antaa perääntymisnopeuden. Havaittiin, että tämäntyyppinen supernova voitiin kalibroida standardiksi.<ref>Hartnett, s. 67-68</ref>

Kun FL-malleja testattiin näin, huomattiin, että teoria sopii havaintoihin vain, jos niihin lisätään suuret määrät pimeää ainetta ja energiaa. Parhaiten sopiva FL-malli vaatii, että aineen kokonaistiheyden tulisi olla noin 26% ('''''Ω''''' = 0,26), mutta kun aineen tiheys mitattiin paikallisesti, saatiin arvoja väliltä 0,7%–4,1%. Vaikka havaintojen korkein arvo ('''''Ω''''' = 0,04) otettaisiin, ei se ole riittävästi. Tämän takia on oletettu, että yhteensopimattomuus johtuu pimeästä aineesta.<ref>Hartnett, s. 68–69</ref>

Tämäkään ei kuitenkaan vielä riitä, sillä ''Sne Ia'' -havaintojen on huomattu olevan himmeämpiä kuin mitä pitäisi. Jonkin muunkin on siis ajettava universumia laajemmaksi. Tämä johti ideaan, että universumin laajeneminen on kiihtyvää ja sitä aiheuttaa tuntematon voima nimeltään pimeä energia. Kun Einsteinin kenttäyhtälöiden vasemmalle puolelle lisätään kosmologinen vakio ('''''Λ'''''), se selittää havainnot, vaikka onkin arvoltaan pieni. Näin ollen näkyvän ja pimeän aineen tiheys '''''Ω''''' = 0,26 lisättynä pimeän energian tiheydellä '''''ΩΛ''''' = 0,74 on '''''Ω + ΩΛ''''' = 1.<ref>Hartnett, s. 69</ref>

Kun Carmelin avaruusnopeusteoriaa testattiin tällä tavoin samaan havaintoaineistoon, se sopi siihen erittäin hyvin ilman pimeää ainetta tai energiaa. Tätä kuvaa vapaa parametri, universumin aineen tiheys, ja sen parhaaksi arvoksi on mitattu '''''Ω''''' = 0,04 ± 0,02, joka sopii täysin mittauksiin. Hartnett argumentoi, että tämä osoittaa havaintojen olevan sopusoinnussa Carmelin teorian kanssa ja vahvistavan Carmelin alkuperäisen oletuksen siitä, että '''''Ω''''' < 1 ja näin ollen universumi on laajeneva.<ref>Hartnett, s. 69–70</ref>

== Oma galaksimme tapahtumien keskiössä ==

Raamattu kertoo selvästi, että ihmiset ovat Jumalan huomion keskipiste ja universumi on luotu julistamaan Hänen kunniaansa. Tämän perusteella se on tehty meidän nähtäväksemme ja on järkevä olettaa, että Jumala laittoi maapallon universuminsa keskelle, jotta voimme havaita, kuinka mahtava se on. Myös '''Edwin Hubble''' päätyi punasiirtymätutkimuksissaan päätelmään, että maapallo on ainakin hyvin lähellä pallomaisesti symmetrisen universumin keskipistettä. Hän havaitsi, että kaikki galaksit kulkevat hänestä poispäin siten, että mitä kauempana galaksi oli, sitä nopeammin se loittoni.<ref>Hartnett, s. 74–75</ref> Hän kuitenkin hylkäsi johtopäätöksensä filosofisin perustein:

{{sitaatti|Homogeenisuuden henkiin heräämisen, ja loittonemiskertomissa esiin tulleen erityisen sijainnin eli yhtenäisyyden poikkeaman kauhun välttämiseksi täytyy toisen termin kompensoida se avaruudellisen kaareutumisen vaikutuksena.|Edwin Hubble<ref>Hubble E., The observational approach to cosmology, The Clarendon Press, Oxford, pp. 59, 1937, viitannut Hartnett, s.75 </ref>}}

On huomattava, että Hubble tulkitsi punasiirtymät galaksien liikkeeksi.<ref>Nykykäsityksen mukaan galaksit eivät liiku, vaan avaruus laajenee</ref> Tästä seurasi, että galaksit vaikuttivat liikkuvan nopeammin kuin mitä avaruus laajeni, ja tämä ongelma voitiin korjata vain olettamalla, että avaruus on kaareutunut, ja sikäli kun se on kaareutunut, voitiin keskipiste välttää. Näin ollen ei ollut tarvetta myöskään universumin reunoille, eikä mikään paikka universumissa ollut erityinen.<ref>Hartnett, s. 75</ref>

Edellä mainittua olettamusta kutsutaan yleisesti kosmologiseksi vakioksi, ja sen mukaan laajoissa mittasuhteissa missä tahansa universumin kolkassa oleva havainnoija näkee saman universumin ”suuren kuvan”. Hubblen mukaan tämä on kuitenkin vain puhdas olettamus.<ref>Hubble E., The observational approach to cosmology, The Clarendon Press, Oxford, pp. 54, 1937, viitannut Hartnett, s.76 </ref>

Hartnett argumentoi, että on järkevää olettaa universumin olevan äärellinen ja rajallinen Jumalan ihmiskuntaan kohdistaman huomion perusteella. Kun hyväksytään universumin äärellisyys ja hylätään yhtenäisyys havaintojen ja taustaolettamusten perusteella, seuraa tästä, että universumilla on rajat. Kohdassa {{rp|1. Moos. 22:17}} Jumala sanoo, että Abraham saa jälkeläisiä yhtä paljon kuin tähtiä on taivaalla. Tämän perusteella ei tietenkään voi todistaa, että tähtien määrä on äärellinen, mutta se on järkevä olettamus huomioiden, että vain Jumala on ääretön.<ref>Hartnett, s. 77</ref>

Hartnett argumentoi, että aivan niin kuin Hubblen aikana, voidaan todistusaineisto edelleen tulkita kuvaamaan, että olemme keskellä universumiamme. Eteläafrikkalainen tähtitieteilijä ja poliitikko '''George Ellis''' toteaakin, ettei pallomaisesti symmetristä universumia, jossa maapallo on keskellä, voi kumota havainnoilla, vaan sen voi hylätä vain filosofisin perustein. Hänen mukaansa malleja valittaessa käytetään filosofisia kriteerejä – ja kosmologia pyrkii paljolti piilottamaan tämän.<ref>Gibbs, W.W., Profile: George F.R. Ellis; thinking globally, acting universally, Scientific American 273(4): 28–29, 1995. Viitannut Hartnett, s. 79</ref>

=== Galaksien jakautuminen universumissa ===

Hartnett argumentoi, että on hyvin vaikea vastata kysymykseen, mitä havainnot osoittavat universumin rakenteesta, sillä hyvin suuria etäisyyksiä mitatessa turvaudutaan Hubblen lakiin, jonka täsmälliset arvot riippuvat oletetusta kosmologisesta mallista.<ref>Hartnett, s. 82–83</ref>

Universumin galaksien sijoittumista on kuitenkin tutkittu ''The 2df Galaxy Redsift Survey''<ref>http://www.aao.gov.au/2df, viitattu 7.7.2012. Viitannut Hartnett, s. 83</ref> ja ''Sloan Digital Sky Survey'' -tutkimuksissa.<ref>http://www.sdss.org/, viitattu 7.7.2012. Viitannut Hartnett, s. 83</ref> Yhdessä nämä tutkimukset ovat kartoittaneet n. 600 000 galaksia. Nämä tutkimukset eivät ole kuitenkaan antaneet tukea universumin homogeenisuudelle. Pitsan siivuilta vaikuttavat kuvat<ref>http://www.mso.anu.edu.au/2dFGRS/, http://www.sdss.org/news/releases/galaxy_zoom.jpg, viitattu 7.7.2012. Kuvissa oma galaksimme on ”pitsa-siivun” kärjessä</ref>, joissa yksi pieni piste vastaa galaksia osoittavat valtavia samankeskisiä rakenteita, jotka ovat asettuneet keskipisteen, eli oman galaksimme, ympärille. Tämä ei myöskään johdu menetelmistä, sillä ''Big Bang'' -mallin pohjalta odotettaisiin, että galaksien tiheys kasvaisi kauemmas mentäessä, sillä silloin katsottaisiin ajassa taaksepäin, kunnes etäisyyden kasvaessa tarpeeksi galaksit tulisivat liian himmeiksi näkemisen kannalta.<ref>Hartnett, s. 83–84</ref>

Hartnett kirjoittaa, että näiden karttojen rakentamisessa on käytetty useita olettamuksia, eikä hän allekirjoita niitä kaikkia. Jos kartat ovat oikeita, ne osoittavat, että universumi on isotrooppinen, muttei homogeeninen. Näin todistusaineisto osoittaisi, että kosmologinen vakio on virheellinen ja universumilla on erityinen keskipiste, jonka lähettyvillä me olemme.<ref>Hartnett, s. 85</ref>

=== Einsteinin kenttäyhtälöiden ratkaisu ===

Ratkaistessaan kenttäyhtälöitään avaruusajan avulla Einstein huomasi, että niiden mukaan painovoiman pitäisi romahduttaa universumi kasaan. Tätä korjatakseen Einstein lisäsi kosmologisen vakion ('''Λ''') kaavoihinsa, mutta kuultuaan Hubblen havainnoista hän kutsui tätä elämänsä suurimmaksi munaukseksi. Carmeli taas tarjosi perinteisistä FL-malleista poikkeavan lähestymistavan ja ratkaisi Einsteinin kenttäyhtälöt. Carmelin mallissa universumi on pallomaisesti symmetrinen ja isotrooppinen, muttei välttämättä homogeeninen. Se onkin yhtenevä galaksien sijoittumista kuvaavien tutkimusten kanssa, toisin kuin FL-mallit. FL-teoreetikot ovatkin yrittäneet ratkaista tätä lisäämällä ei-homogeenisuutta teoriaan varsinaisten mallien häiriöksi.<ref>Hartnett, s. 85,87</ref>

Carmelin mallissa universumi voi olla joko ääretön tai äärellinen mutta rajaton. Hartnett argumentoikin Carmelin hylänneen ratkaisun, joka tuo mukanaan keskipisteen painovoimapotentiaalin. Tämän ratkaisun mukaan universumi on rajallinen ja sillä on erityinen keskipiste. Hartnett argumentoi, että Carmelin saama ratkaisu Einsteinin kenttäyhtälöihin pätee myös äärellisessä ja rajallisessa universumissa ja se on myös yhteensopiva suuripunasiirtymäisten Ia-supernovamittausten kanssa. Ainoa vaatimus on, että universumin fyysinen säde on yhtä suuri tai suurempi kuin havaittu säde. Hartnett huomauttaa kuitenkin, että kosmologisen mallin valitseminen riippuu lopulta omista mieltymyksistä, ei tutkimusaineiston vaatimuksista.<ref>Hartnett, s. 87</ref>

== Taivaiden levittäminen ==

Hartnett argumentoi, että havaintojen perusteella on mahdotonta selvittää, liikkuvatko galaksit meistä poispäin vai ovatko galaksit paikallaan ja avaruus laajenee. Punasiirtymien perusteella vaikutukset ovat samat, ja ne viittaavat siihen, että etäisyydet meidän ja universumin kauimpien osien välillä ovat kasvaneet nopeasti menneisyydessä. Raamattu antaa tästä myös vihjeen, sillä Jumala puhuu useassa kohdassa taivaiden levittämisestä.<ref>Ps. 104:2, Jes. 40:22, Jes. 42:5, Jes. 44:24</ref> Hartnett argumentoi, että jos tämä otetaan universumin laajenemisen perustavaksi mekanismiksi, on todennäköistä, että Jumala teki tämän jotakin tarkoitusta varten. Se on voinut suojella elämää maapallolla kaikelta tähtien lähettämältä säteilyltä.<ref>Hartnett, s. 92–93</ref>

=== Luomisen ensimmäiset neljä päivää ===

Hartnett kirjoittaa, että Jumala loi maapallon aluksi pelkästään vedestä ja näin vettä oli paljon enemmän kuin nyt. Jossain kohdassa ensimmäistä luomispäivää Jumala loi painovoiman ja sähkömagneettisen energian, myös valon. Jumala myös erotti maapallon pimeän ja valoisan puolen toisistaan, ja 24 tunnin päivät määriteltiin maapallon pyörimisestä seuraavan pimeän ja valoisan vaihteluna.<ref>Hartnett, s. 93–94</ref>

Toisena päivänä Jumala jakoi vedet, ja Hartnett esittää tämän tarkoittavan sitä, että osa vesistä sijoitettiin aurinkokunnan ulkolaidoille suojaamaan maapallon tulevia asukkaita. Neljäntenä päivänä osasta tästä muodostettiin kaasuplaneettoja, ja [[wp:Transneptuninen kohde|transneptunisia kohteita]]. On myös huomattavasti todistusaineistoa siitä, että Neptunuksen takaiset kappaleet ovat suurelta osin jäätä. Kolmantena päivänä Jumala jakoi maan ja vedet, ja neljäntenä hän loi auringon, kuun, tähdet ja galaksit. Jumala levitti avaruuden jollain tavalla ja levitti isäntägalaksit, joista Hän erotti lisää galakseja neljännen luomispäivän aikana.<ref>Hartnett, s. 94–95</ref>

=== Galaksien luominen ===

Carmelin mallin mukaan energian säilymislain luonnollinen seuraus on, että hiukkasia muodostuu eli ainetta syntyy tyhjyydestä. Tämä ei ole tyhjästä luomista (''creatio ex nihilo''), vaan energian muuttumista muodosta toiseen. Ainut vaatimus on, että universumin entropia ei saa olla vakio, eli universumin epäjärjestyksen on kasvettava.<ref>Hartnett, s. 95</ref>

Tämä voidaan nähdä aktiivisissa galakseissa, kuten galaksissa 0313-192<ref>http://hubblesite.org/newscenter/archive/releases/2003/04/image/b/, viitannut Hartnett, s. 96</ref>, M82<ref>http://hubblesite.org/gallery/album/galaxy/pr2006014a, viitannut Hartnett, s. 95</ref> ja M87<ref>http://messier.seds.org/more/m087_h_nrao.html, viitannut Hartnett, s. 95</ref>. Galaksien keskipisteestä on havaittu lähtevän radioaktiivinen suihku. On harvinaista, että tällainen suihku näkyy näkyvässäkin valossa, sillä usein ne näkyvät vain näkyvän valon ulkopuolisilla aallonpituuksilla. Nämä havainnot osoittavat galaksien keskipisteissä tapahtuvaa väkivaltaista toimintaa.<ref>Hartnett, s. 95</ref>

Nykyään Hubblen laki on ekstrapoloitu<ref>sen soveltamisalaa on laajennettu myös havainnoilla todennettavan alueen ulkopuolelle</ref> määrittämään kohteiden etäisyyttä silloinkin, kun niiden etäisyyttä ei muuten voida mitata. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi kvasaarit, joiden – ''Big Bang'' -malliin tukeutuen – ajatellaan hyvin suurten punasiirtymiensä perusteella olevan erittäin kaukana universumin äärilaidoilla. Normaalisti ei olisikaan odotettavissa, että näin etäisiä kohteita voitaisiin lainkaan havaita, mutta ''Big Bang'' -mallin pohjalta on ajateltu, että kvasaarit ovat suuria mustia aukkoja, joihin syöksyvä aine säteilee valoa äärimmäisen voimakkaasti.<ref>Hartnett, s. 96–97</ref>

Nämä olettamukset on kuitenkin nykyään kyseenalaistettu, sillä galaksien sisältä tai niiden läheltä on löydetty useita voimakkaasti röntgensäteilyä lähettäviä kohteita, jotka tähtitieteilijät Geoffrey ja Margaret Burbidge sekä Halton Arp ovat tulkinneet kvasaareiksi. Esimerkiksi NGC 7319 -galaksin<ref>Yksi Stephanin kvintetin galakseista, http://hubblesite.org/gallery/album/entire/pr2001022a, viitattu 7.7.2012, viitannut Hartnett, s. 97</ref> sisällä on kvasaari lähellä sen keskipistettä. Sen jäljessä on V:n muotoinen kaasuvirta, jollainen on odotettavissa, jos kvasaari on tuottanut kaasulla täytetyn alueen galaksin keskustaan. – Juuri voimakas röntgensäteily johti alun perin kvasaarin löytämiseen.<ref>Hartnett, s. 97–98</ref>

Hubblen lain perusteella galaksin punasiirtymä '''z''' = 0,022 ja galaksi näin ollen 360 miljoonan valovuoden päässä. Kvasaarin punasiirtymä '''z''' = 2,114, joten sen etäisyys on miljardeja valovuosia. ''Big Bang'' -teorian olettamusten perusteella kohteet eivät voi olla kosketuksissa toisiinsa. Arp on kuitenkin osoittanut, että on hyvin todennäköistä, että kvasaari ja galaksi ovat kosketuksissa toistensa kanssa eikä kyseessä ole näköakseliharha<ref>Maasta katsoen samassa suunnassa sijaitsevien kosmisten kohteiden pitäminen keskenäänkin lähekkäisinä</ref>. Arp ja muutkin ovat ehdottaneet, että kvasaarit tuottaisivat galakseja, mutta ''Big Bang'' -teoreetikot ovat hyvin tiukasti torjuneet tämän näkemyksen, sillä se on vastoin heidän perusolettamustaan, jonka mukaan kaikki aine syntyi ''Big Bang''issä. Kvasaareista saatu todistusaineisto kyseenalaistaa kuitenkin galaksien sijainnin ja näin ollen myös ''Big Bang'' -laajenemismallit.<ref>Hartnett, s. 98–99</ref>

Kvasaareiden punasiirtymät antavat myös valikoivasti vain tiettyjä arvoja, mikä todistaa linnunratakeskisestä universumista. Hartnettin mukaan ne on luotu kaikki luomisviikon neljännen päivän luomisjaksojen aikana taivaiden levittyessä. Halton Arp on voimakkaasti kannattanut tämän tuottoprosessin sekulaaria tulkintaa, ja jo hänen ''Seeing Red'' -kirjansa takakannen kuvakin esittää ellipsigalaksia tuottamassa pienempiä galakseja.<ref>Hartnett, s. 100–101</ref>

Hartnettin tulkinta näistä löydöistä on kuitenkin se, että galakseissa nähdään luominen silloin, kun se tapahtui: luomisviikon neljäntenä päivänä, sillä valolta kuluu äärellinen aika kulkea maapallolle. Näin myös {{rp|Ps. 19:1}} voidaan ymmärtää hyvin järkevästi.<ref>Hartnett, s. 101</ref>

=== Laajenemistekijä ===

Yleisesti hyväksytyn nykynäkemyksen mukaan universumi koko ajan laajenee, mikä asettaa luomisteoreetikoiden selviteltäväksi kysymyksen, paljonko universumi on luomisesta lähtien kaiken kaikkiaan laajentunut. ''Big Bang'' -teoreetikoista poiketen luomismallin kannattajilla ei näet ole mitään syytä olettaa universumin alkuun [[wp:singulariteetti|singulariteettia]].

Ajassa taaksepäin tehtävät laskelmat antavat tulokseksi, että universumi on laajentunut 36-miljardikertaiseksi, mikä tarkoittaa, että alussa universumi on nykyiseen verraten ollut hyvin pieni. Laskelma perustuu suoraviivaiseen laajenemistekijään 1 + '''zexp''', jossa '''zexp''' esittää Jumalan ensimmäisenä luomispäivänä luoman elektromagneettisen säteilyn eli valon punasiirtymää. Kun oletetaan, että tämän säteilyn lämpötila on ollut 9000 kelviniä, ja kun verrataan sitä nykyiseen kosmisen taustasäteilyn lämpötilaan 2,7 kelviniä, saadaan '''zexp''':n arvoksi 3 300 ja määrälaajenemiskertoimen arvoksi 3,6 * 1010. Näin paljon avaruus on siis levittynyt.<ref>Hartnett, s. 102</ref>

Tästä kuitenkin seuraa, että universumin tiheys olisi tähän mennessä laskenut n. kymmenesmiljardisosaan alkuperäisestä, ellei aineen kokonaismäärä olisi toisaalta samaan aikaan lisääntynyt. Kun ainetta on kuitenkin tullut kaiken aikaa lisää, tämä uusi aine on tiheyttä lisäävänä tekijänä hidastanut avaruuden laajenemisen ajan kuluessa aiheuttamaa universumin kokonaistiheyden vähenemistä. Nyt aineen keskitiheys maailmankaikkeudessa on 10-31 g/cm3, ja alussa se on voinut olla 10-21 g/cm3. Tämäkin käsittäisi vain 10 000 vetyatomia kuutiosenttimetrissä, mikä käytännössä tarkoittaisi edelleen tyhjiötä. Kun nykyisen universumin säde on 13,5 miljardia valovuotta ja lasketaan ajassa taaksepäin laajenemiskertoimen avulla, maailmankaikkeuden säteeksi ennen kuin Jumala levitti taivaat saadaan noin 8 miljoonaa valovuotta. Näin ollen välittömästi luomisensa jälkeen galaksit sijaitsivat paljon nykyistä lähempänä maapalloa ja niiden levittyessä syntyi uutta ainetta uuden kosmologisen mallin mukaisesti.<ref>Hartnett, s. 102-103</ref>

== Miten näemme tähtien valoa ”nuoressa” universumissa? ==

Avaruuden laajeneminen aiheutti valtavan ajanlaajenemistapahtuman maapallolla, mikä tarkoittaa, että kellot hidastuivat biljoona kertaa verrattuna kosmisiin kelloihin. Muualla universumissa kellot kulkivat samaan tahtiin kuin maapallolla nyt, mutta tuolloin maapallolla kellot kävivät hyvin hitaasti. Todellinen kerroin tälle voidaan määritellä Hubble-Carmeli -aikavakion '''τ''' ja aikalaajenemisen keston suhteesta. Jos aikalaajeneminen kesti vain neljännen luomipäivän, on kerroin vähintään muutaman biljoonan suuruinen.<ref>Hartnett, s. 108–109, '''τ'''≈ 4,28 * 1017 s, '''τ'''/(24 tuntia) = 4,28 * 1017s/86 400 s ≈ 5 * 1012</ref>

=== Suhteellisuusteoriat ===

Nykyään Einsteinin sekä erityinen että yleinen suhteellisuusteoria on hyvin varmistettu lukuisin kokein ja myös Hartnett-Carmeli malli on sen kanssa yhdenmukainen. Einsteinin yleistä ja erityistä suhteellisuusteoriaa on myös menestyksekkäästi sovellettu kosmologiaan, sillä niihin perustuva Friedmann-Lemaître-Robertson-Walker -kehysteoria on nykyään yleisesti käytössä universumin laajenemista kuvattaessa. Tämä kehysteoria vaatii kuitenkin pimeää ainetta ja energiaa, eikä sen olemassaoloa ole voitu varmistaa. ''Big Bang'' -teoriassa on myös monia muita ongelmia, joita on käsitelty aiemmin.<ref>Hartnett, s. 109–111</ref>

Carmelilainen 4-uloitteinen avaruusnopeuskosmologia kuitenkin kyseenalaistaa yleisen suhteellisuusteorian käytön universumin laajan mittakaavan rakenteiden kuvaamisessa. Sen menestys suuripunasiirtymäisten supernovamittausten kuvaamisessa ilman pimeää ainetta tai energiaa vahvasti osoittaa, että universumin rakenteelle on vaihtoehtoinen teoria. Saman teorian sovellus 5-uloitteinen avaruusnopeusmalli, selittää rotaatiokäyrät myös ilman pimeää ainetta ja näin vahvistaa entisestään teoriaa.<ref>Hartnett, s. 110–111</ref>

Kun oletetaan, että yleinen ja erityinen suhteellisuusteoria ovat päteviä kuvaamaan paikallisen mittakaavan tapahtumia universumissa ja Carmelin kosmologinen suhteellisuusteoria galaksien ja kosmologisilla mittakaavoilla, seuraa tästä viisi ulottuvuutta käsittävä avaruusaikanopeus -metrisestä teoriasta, että historiassa on tapahtunut valtava kosmologinen kiihtyminen ja sen mukana maapallon ja muun universumin kellojen välillä aikalaajenemin. Tästä seuraa loogisesti, että universumi on hyvin nuori maapallolla olevilla kelloilla mitattuna. Hartnett argumentoikin, että universumin suuri ikä on seurausta universumin suuren koon liian yksinkertaisesta tulkinnasta.<ref>Hartnett, s. 111</ref>

=== Loppupäätelmät ===

Carmelilaisen kosmologian kehyksessä 5-ulottuvuusteoria on yhdenmukainen kaikkien mittaluokkien kanssa. Se vastaa paikallisella tasolla sekä erityistä että yleistä suhteellisuusteoriaa osalta ja suurimmissa mittaluokissa ''cosmological general relativity''ä. Universumin laajeneminen on hyvin suurta suurilla punasiirtymillä, mutta nolla aurinkokunnassamme. Tämä johtaa päätelmään, että luomisessa tapahtui mittava aikalaajeneminen, ottaen huomioon, että havainnoija on pallomaisesti symmetrisen laajenevan universumin keskellä. Myös yksisuuntaisen valonnopeuden<ref>Todellista valon nopeutta ei voida laskea, sillä se riippuu paikkallisista fysikaalisista olosuhteista</ref> voidaan laskea olevan hyvin suuri suurilla punasiirtymillä, mikä on suora seuraus aikalaajenemisesta. Näin ollen kaukaisimpien galaksien valo voi matkata maapallolle muutamassa päivässä mitattuna maapallolla olevin kelloin.<ref>Hartnett, s. 116–117</ref>

Teorista ei myöskään seuraa valon nopeuden poikkeamia, vaan paikallisesti atomikelloilla mitattuna valon nopeus on aina vakio ('''c'''). Maapallolle saapuva valo on laajentumisessa levittynyttä, minkä takia se on myös punasiirtynyttä, mutta koska kellot maapallolla käyvät nykyään samaan tahtiin kuin muuallakin universumissa ei muita vaikutuksia havaita.<ref>Hartnett, s. 117</ref>

Aikalaajenemisen vaikutukset ilmenivät maapallolla luomisviikon aikana. Kun laajeneminen pysähtyi, pysähtyi myös aikalaajeneminen. Hartnett argumentoi, ettei universumi enää ole laajeneva, mutta näemme laajenemisen jälkiä vielä, sillä valolta kuluu aikaa saapua maapallolle. Laajenemisen aikana maapallolta havaintoja tekevä olisi havainnut suuria sinisiirtymiä, mutta nykyään vain punasiirtymiä, sillä laajeneminen on pysähtynyt. Hartnett kirjoittaa myös, että kaikkialla kuuden tuhannen valovuoden päässä laajenemisen voidaan nähdä pysähtyneen ja tämä alue laajenee ajan kuluessa.<ref>Hartnett, s. 116–118</ref>

== Lähteet ==

*{{Kirjaviite | Tekijä = Dr. John Hartnett | Nimeke = Starlight, Time and the New Physics | Julkaisija = Creation Book Publishers | Vuosi = 2007 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = 978-0-949906-68-7}}

=== Viitteet ===

{{Viitteet}}

John Hartnettin kosmologinen malli

2013-03-06T07:34:41Z

Ari: /* Tähtien valo ja aika */

'''John Hartnett'''in kosmologinen malli kuvaa maailmankaikkeutta lähtien oletuksesta, että Raamatun luomiskertomus on totta.

Raamatun mukaan maapallo luotiin kolme–neljä päivää ennen taivaankappaleita<ref>Raamatun avausjakeen mukaan Jumala loi taivaan ja maan "alussa": jos tämä ymmärretään ensimmäisen luomispäivän (eli -vuorokauden) aluksi, niin neljännen luomispäivän alku ajoittui tasan kolme vuorokautta maan luomista myöhemmäksi ja tämän päivän aikana tehdyt muut taivaankappaleet saivat siis syntynsä yli kolmen mutta alle neljän vuorokauden kuluttua maan luomisesta.</ref> ja Aadam kaksi päivää niiden jälkeen.<ref>{{rp|1. Moos. 1:1-2:4}}</ref> Yksin Raamatun pohjalta ei luomistapahtumia voi ajoittaa noin seitsemää tuhatta vuotta vanhemmiksi.<ref>Hartnett, s. 11</ref> Näin ollen saattaa vaikuttaa siltä, että vaikka Jumala onkin voinut vapaasti luoda taivaankappaleita miten kauas avaruuteen hyvänsä, meille ei silti pitäisi olla mahdollista ''nähdä'' maapallosta reilusti yli 6000 valovuoden etäisyydellä olevia tähtiä.<ref>Sillä niistä lähtenyt valo ei ilmeisesti olisi vielä ehtinyt tänne asti.</ref> Kuitenkin havaitsemme näkevämme sellaisia.<ref>Tämä ei tietenkään ole välitön havainto, vaan havaintoja yhdistelemällä ja niihin pohjautuvia mm. trigonometrisia laskelmia laatimalla tehtävissä oleva astronominen johtopäätös.</ref> Hartnettin kosmologinen malli pyrkii Raamatun kronologiaan<ref>Raamatun antamiin aikamäärityksiin</ref> pitäytyen luonnontieteellisesti<ref>nykyäänkin havaittavien seikkojen kanssa yhteensopivan täsmällisen matemaattisen mallinnuksen avulla</ref> selittämään, miksi asia on näin.

== Lähtökohta ==

Hartnett argumentoi:
# Tiede on mahtava työkalu sinänsä.
# Yksinkertaisiltakin vaikuttavat tieteelliset selitykset, kuten että kymmenen miljardin valovuoden matkan kulkeminen vaatii kymmenen miljardia vuotta, ovat kuitenkin epävarmoja.
# Tieteen historiassa on lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka täysin varmoina pidettyjä asioita on myöhemmin kumottu.<ref>Hartnett, s. 12</ref>
# Vakiintuneen aseman saavuttanutta teoriaa ei silti useinkaan ole sille vastakkaisen todistusaineiston takia suoraa päätä hylätty, vaan lisäoletusten avulla sitä on ensin koetettu saada sopimaan paremmin yhteen havaintojen kanssa.
# Kun kyse on teoriasta, jonka on määrä kuvata käsittelemiään ilmiöitä eksaktisti, lisäoletukset näkyvät muutetussa teoriassa erilaisina "justeerauksina" (engl. ''fudge factor'': 'fuskufaktori', 'huijauskerroin', 'vedätystekijä').
#*Aikanaan ”kaikki tiesivät”, että aurinko kiertää maata. Se oli havaittu tosiasia. Kun jotkut sitten huomauttivat, etteivät planeettojen liikkeet näytä sopivan tähän malliin, ei havainnoille silti käyty hakemaan vaihtoehtoista selitystä (sehän olisi tarkoittanut havaittujen tosiasioiden kieltämistä), vaan luotiin entistäkin monimutkaisempia teorioita [[wp:episykli|episykleineen]] selittämään hankalat havainnot pois.<ref>Hartnett, s. 13</ref> Kopernikuksen aurinkokeskinen malli selitti ongelmat kuitenkin ilman episyklejä.
#*Myöhemmin, kun '''Newton'''in kaikenkattavat fysiikan lait eivät onnistuneet kuvaamaan sinänsä varmoja tähtitieteellisiä havaintoja, tiedemiehet ehdottelivat erilaisia monimutkaisia selityksiä, kuten episyklejä, pimeää ainetta tai piilossa olevaa planeettaa selittämään ongelmat.<ref>Hartnett, s. 13–14</ref> Ongelmien tyydyttäväksi ratkaisuksi tarvittiin kuitenkin peräti uusi fysiikka, jonka lopulta tarjosi '''Einstein'''.
# Näin käy yhä – monimutkaisia lisäoletuksia kehitetään muotiteorioihin sopimattomien havaintojen "lakaisemiseksi maton alle". Tämän merkille paneminen ja vakavasti ottaminen ei ole ainoastaan opettavaista vaan antaa myös avaimet tähtien valon matkaamisongelman ratkaisemiseen, sillä myös nykytieteen vallitseva ''Big Bang'' -kosmologia on osoittautunut kykenemättämöksi selittämään ongelmallisia havaintoja ilman uusia justeerauksia: ''pimeää ainetta'' ja ''pimeää energiaa''. Nykytila vaatiikin selvästi uuden fysiikan selittämään ”Big Bang” -malliin sopimattomat havainnot.<ref>Hartnett, s. 14</ref>

Hartnettin mukaan silloin, kun vallitsevan tieteellisen näkemyksen seuraaminen johtaa ristiriitaan Raamatun selvän opetuksen kanssa, tulee nöyrtyä myöntämään, että ymmärryksemme maailmankaikkeudesta on edelleen pahasti vajavaista ja tarvitsee siksi korjaamista. Tällainen raamatullisen historian käyttäminen tieteellisen teorianmuodostuksen lähtökohtana johtaa maailmankaikkeuden yhä parempaan tuntemiseen.<ref>Hartnett, s. 13</ref>

== Tähtien valo ja aika ==

Vuonna 1994 '''Russell Humphreys''' esitteli teoriansa<ref>Hartnett, s. 18</ref>, joka pyrki selittämään, kuinka miljardien valovuosien päässä olevat tähdet voivat näkyä maassa. Tämän teorian mukaan aika ei ole absoluuttinen vaan riippuu havainnoijan olosuhteista eikä luomisen jälkeen kulunut aika ole sama kaikkialla universumissamme. Humphreysin valkoinen aukko -teorian<ref name="Kreationismi.fi">http://www.kreationismi.fi/tahtitiede/tahdet, viitattu 7.7.2012</ref> mukaisessa universumissa etätähtien valon pitäisi kuitenkin painovoiman hyvin tunnettujen vaikutusten takia olla sinisiirtynyttä. Humphreys myönsikin nopeasti ja toistuvasti teoriansa olleen vasta alustava hahmotelma, eräänlainen uudentyyppisen kosmologisen mallin prototyyppi.<ref>Hartnett, s. 18–20</ref>

Kirjassaan Hartnett esittelee kaukaisten tähtien ongelmaan viisi mahdollista selitysmallia, jotka pitäytyvät luomisviikon kuudessa 24 tunnin päivässä:

#'''Fenomenologinen kieli''': Tässä vaihtoehdossa tähdet olisi luotu miljardeja vuosia ennen neljättä päivää siten, että niiden valo saapuu maapallolle juuri luomisviikon neljäntenä päivänä. Hartnett kuitenkin argumentoi tämän olevan kestämätön selitys, sillä kohdissa {{rp|2. Moos. 20:11}} ja {{rp|2. Moos. 31:17}} Jumala sanoo luoneensa kuuden päivän aikana kaiken.<ref>Hartnett, s. 24–25</ref>
#'''Nopeammin käyvät kellot ”loitolla”''': Toisen mahdollisen selityksen mukaan kellot maailmankaikkeuden etäosissa olisivat aiemmin käyneet huomattavasti nopeammin kuin maapallolla.<ref>Siis itse aika olisi juossut siellä "kiihdytettyyn tahtiin".</ref> Luomisviikolla universumimme rajoilla kellot olisivat käyneet biljoonia kertoja nopeammin kuin kellot maapallolla ja näin valolla olisi ollut tarpeeksi aikaa saapua maapallolle. Tämän selityksen ongelmana on kuitenkin se, että näin saapuneen valon pitäisi olla voimakkaasti sinisiirtynyttä. Valossa havaitaan kuitenkin punasiirtymää, joten tämä näkemys vaatisi tuekseen fysikaalisen lisäselityksen, joka sallisi meidän nähdä laajentuvassa universumissa punasiirtynyttä valoa.<ref>Hartnett, s. 25–26</ref>
#'''Hitaammin käyvät kellot täällä kuin ”loitolla”''': Tämän vaihtoehdon mukaan kellot kävivät maapallolla aiemmin huomattavasti hitaammin kuin ulompana universumissa. Jos luomisviikon aikana kellot olisivat käyneet maapallolla noin biljoonasosatahtiin universumin ulkolaitojen kelloihin verraten,<ref>Siis itse aika olisi täällä matanut hidastettuna.</ref> valolla olisi ollut tarpeeksi aikaa saapua maapallolle täkäläisten kellojen mukaan muutamassa päivässä. Humphreysin teoria on juuri tätä tyyppiä. Hartnettin malli kuuluu myös tähän tyyppiin.<ref>Hartnett, s. 26–27</ref> On syytä panna merkille tämän ja edellisteorian erilaisuus:
#* Edellisessä mallissa kauempana maailmankaikkeudessa kellot olisivat valon lähtiessä käyneet ''nopeammin'' kuin tätä valoa vastaanottamassa maapallolla nyt olevat kellot.
#* Tämän mallin mukaan valon lähtiessä kellot kävivät ''samaa tahtia'' kuin nyt maapallolla valon saapuessa tänne. Vain luomisviikon yhden (tai kahden) päivän aikana kellot kävivät ''täällä hitaammin''<ref>kuin muualla silloin tai täälläkään nykyään</ref> vastaanottaakseen valon.
#'''Valon nopeuden hidastuminen''': Ennen Humphreysiä suosittu selitysmalli oli, että valon nopeus ('''''c''''') on ollut huomattavasti suurempi menneisyydessä, erityisesti luomisviikolla, jonka jälkeen se on reippaasti laskenut nykyiseen arvoonsa. Ongelmana on kuitenkin se, että mikäli valon nopeus on ollut aiemmin suurempi ja sitten hidastunut, pitäisi tähtien vähitellen kadota näkyvistämme, mutta tällaista ei havaita. Hartnett argumentoikin, etteivät tähän kategoriaan kuuluneet teoriat ole kestäneet testaamista.<ref>Hartnett, s. 21–22, 27–28</ref>
#'''Valo luotu matkalle''': Viidennen vaihtoehdon mukaan Jumala olisi luonut valon valmiiksi maapallon ja tähtien välille. Tähdistä saapuvasta valosta voidaan kuitenkin päätellä monenlaisia asioita, jotka olisivat tämän mallin mukaan vain teatteria.<ref>Hartnett, s. 29</ref> Ajatellaan esimerkiksi tilannetta, jossa tähti räjähtää laskennallisesti 100 000 valovuoden päässä maasta. Kun tähtitieteilijä katsoo tätä räjähtävää tähteä maasta käsin, hän voi havaita muutakin kuin ainoastaan sieltä saapuvan näkyvän valonsäteen. Tarkkailtavasta kohteesta maahan saapuva säteily sisältää hyvin yksityiskohtaisen spektrin erilaisia säteilyjä, jotka ovat yhdenmukaisia tarkkailijan näköhavainnon kanssa tähden räjähtämisestä. Täten kohteesta saapuva valo kantaa selkeästi mukanaan informaatiota todellisesta tapahtumasta. Tähtitieteilijä voi täysin perustellusti tulkita havaitsemansa ilmiön aiheutuneen todellisesta tapahtumasta, jossa todellinen objekti räjähti fysiikan lakien mukaisesti, kirkastui, säteili mikroaaltoja, himmeni ja niin edelleen.<ref name="Kreationismi.fi" /> Hartnett argumentoikin tämän olevan ''ad hoc'' -selitys ja huomauttaa, että ihmeet ovat Raamatussa hyvin erityisiä tapauksia, joihin liittyy jokin selkeä tarkoitus tai ilmoitus. Selitys valon luomisesta matkalleen ei kuulu tähän sarjaan.<ref>Hartnett, s. 30</ref>

== Pimeä aine ja energia nykyjusteerauksina ==

=== Merkuriuksen perihelikiertymä ===

1800-luvun loppupuolella tähtitieteilijät huomasivat, että Merkuriuksen kiertorata kiertyy<ref>Planeetat (kuten myös asteroidit ja komeetat) kiertävät Aurinkoa ellipsinmuotoisilla radoilla, joiden toisessa polttopisteessa Aurinko on. Näin ollen kaikki planeetat käyvät välillä lähempänä Aurinkoa, välillä kauempana siitä. Siksi niiden kiertoradoilla on Aurinkoa ympäröivässä avaruudessa tietty suunta – radan Aurinkoa läheisin kohta eli ''periheli'' on muiden planeettojen periheleihin verrattuna tietyssä suunnassa Aurinkoon nähden. Tarkat havainnot osoittivat kuitenkin tutkijoiden yllätykseksi, että Merkurius onkin tässä suhteessa poikkeuksellinen, sillä sen periheli ei pysy aina samassa kulmassa Maan ja muiden planeettojen periheleihin verrattuna vaan muuttaa – vain hieman mutta aivan säännönmukaisesti – asentoaan planeetan joka kierroksella Auringon ympäri.</ref>, mikä tarkoitti, että jokin tuntematon tekijä vaikuttaa sen käyttäytymiseen. Kiertoradan muutokseksi mitattiin 43 kulmasekuntia vuosisadassa, kun muiden planeettojen aiheuttamat virheet<ref>Koska kaikkien taivaankappaleiden kulloinenkin sijainti vaikuttaa kaikkien muiden liikeratoihin, Merkuriuksenkin kulloisenkin perihelin tarkkaan sijaintiin vaikuttaa muitakin tekijöitä kuin vain sen oman radan systemaattinen kiertyminen.</ref> oli korjattu. Tuolloin yksinomaisessa käytössä olleen Newtonin fysiikan pohjalta oli hyvin vaikea selittää tätä. Ongelman ratkaisemiseksi jouduttiinkin olettamaan avaruudessa olevan näkymätöntä mutta painovoimallaan sisäplaneettojen kiertorataa liikuttavaa ''pimeää ainetta''. Tämä selitys tuo mieleen ennen Kopernikusta käytetyt ptolemaiolaiset episyklit<ref>Lähinnä filosofisista syistä oli vanhalta ajalta asti edellytetty Auringon, Kuun ja planeettojen kiertävän Maata ''tasaista vauhtia, ympyränmuotoisia liikeratoja pitkin'', mutta kun havainnot osoittivat, ettei tämä käsitys voinut sellaisenaan pitää paikkaansa, laadittiin monimutkaisempia ympyräliikemalleja, joiden ideana oli, että kukin planeetta noudattaisi sille tyypillistä, maata ympyrärataa pitkin vakiokulmanopeudella kiertävää pistettä ympyräradalla vakiokulmanopeudella kiertävää pistettä vastaavaa rataa; näitä "ympyröitä ympyröissä" voitiin liikemalleihin tarpeen mukaan "kerros kerrokselta" lisätä, kunnes tulos vastasi kohtuuhyvin havaintoja.</ref>, joiden tarkoituksena oli pimeän aineen tavoin pitää pääteoria pystyssä.<ref>Hartnett, s. 34</ref>

Pimeän aineen kuvaukset vaihtelivat, sillä joidenkin mukaan kyse oli asteroidivyöhykkeen<ref>Marsin ja Jupiterin kiertoratojen välissä Aurinkoa kiertää monta, paljon planeettoja pienempää, asteroidiksi nimettyä taivaankappaletta, joiden painovoiman tarkkaa yhteisvaikutusta ei pystytty laskemaan.</ref> vaikutuksesta, toisten mukaan taas kyseessä oli Merkuriuksen ja Auringon<ref>Astronomian termeinä "maa", "kuu" ja "aurinko" ovat erisnimiä: Maa, Kuu ja Aurinko.</ref> välissä oleva planeetta, joka on aina Auringon toisella puolella Maasta katsoen. Tässä kohdin on kuitenkin huomattava, että Aurinkoa lähempänä olevien planeettojen kiertoaika on huomattavasti lyhyempi kuin Maalla, joten tällainen planeetta ei olisi pystynyt Maasta katsoen kaiken aikaa "piilottelemaan" Auringon takana.<ref>Hartnett, s. 34–35</ref>

Ongelma korjaantui kuitenkin Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian myötä – Einstein pystyi laskemaan Merkuriuksen radan vuosisataismuutokseksi juuri 43 kulmasekuntia. Pimeä aine -selitys osoittautui näin tarpeettomaksi – itse asiassa olikin tarvittu uusi ja oikeampi fysiikka. Newtonin fysiikka huomattiin näet puutteelliseksi olosuhteissa, joissa avaruus ja aika kaareutuvat huomattavasti, kuten juuri Auringon läheisyydessä.<ref>Avaruuden huomattava kaareutuminen Auringon lähellä johtuu Auringon suuresta massasta. Samoin käy kaikkien suurimassaisten taivaankappaleiden läheisyydessä.</ref> Hartnett argumentoi, että vastaavanlainen ongelma vaivaa universumin sekulaaria kuvausta sen kaikilla tasoilla.<ref>Hartnett, s. 35–37</ref>

=== Taivaankappaleiden massanmääritys ===

Newtonin ajoista lähtien tähtitieteilijät ovat mitanneet Auringon ja planeettojen massaa kaavalla:

'''''m''''' = '''''(v2*R)/G'''''

Kaavassa '''''v''''' on mitattavan kappaleen vauhti, '''''R''''' kappaleen ja kiertoliikkeen keskuksen keskipisteiden välimatka ja '''''G''''' Newtonin [[wp:gravitaatiovakio|gravitaatiovakio]].

Kaavaa voidaan käyttää myös aurinkokuntamme ulkopuolisiin kohteisiin, jotka kiertävät jonkin keskuksen ympäri. Massa voidaan määrittää myös loistavan aineen määrästä, mutta nämä kaksi menetelmää tuottavat keskenään ristiriitaisia tuloksia. Yllä mainitulla kaavalla saadaan aina suurempia tuloksia kuin mitä havaitaan, mikä tarkoittaa, että on ainetta, jota ei havaita. Tätä eroa kuvataan yleensä '''''M/L''''' -suhteella. Kun '''''M/L''''' = 1, pimeää ainetta ei tarvita.<ref>Hartnett, s. 37–38</ref>

Eri menetelmin tutkittaessa on kuitenkin huomattu, että '''''M/L''''' -suhde on kaukana yhdestä ja että se kasvaa sitä mukaa, kun asteikkoa suurennetaan. Samainen ongelma vaivaa myös koko universumin tasolla, ja jotta havainnot voitaisiin sovittaa Freidman-Lemaître-malliin, ''pimeä aine'' on otettu uudelleen käyttöön. Pimeän aineen väitetäänkin käsittävän 22% maailmankaikkeuden aineesta ja energiasta.<ref>Yleisen suhteellisuusteorian mukaan aine ja energia ovat viime kädessä yksi ja sama suure ja muunnettavissa toisikseen Einsteinin tunnetun kaavan '''''E''''' = '''''mc2''''' mukaisesti.</ref> Malli vaatii myös toisen osatekijän, jota kutsutaan ''pimeäksi energiaksi''. Sitä oletetaan olevan 74% maailmankaikkeuden kaikesta aineesta ja energiasta. Hartnett argumentoi, ettei tätä ole havaittu, mutta pimeää ainetta ja energiaa pitäisi olla kaikkialla ympärillämme – näkyvää ainetta olisi vain 4% aineen ja energian kokonaismäärästä.<ref>Hartnett, s. 38–41</ref>

=== ''Cosmological Special Relativity''  ===

Einsteinin erityisessä suhteellisuusteoriassa (''Theory of Special Relativity'') valon nopeus tyhjiössä määriteltiin vakioksi '''''c'''''. Avaruus ja aika taas kietoutuivat yhteen ''avaruusajaksi'', joka kaareutuu havainnoijan nopeudesta riippuen. Myöhemmin Einstein lisäsi tähän ulottuvuuteen gravitaation, jolloin syntyi yleisen suhteellisuusteorian (''Theory of General Relativity'') ajatus kaarevasta avaruusajasta. Tämä laajennus johti Merkuriuksen kiertoradan muutosten ymmärtämiseen.<ref>Hartnett, s. 41–42</ref>

==== Carmelin teoria ====

1990-luvun alussa '''Moshe Carmeli''' laajensi tätä käsitystä maailmankaikkeudesta. Carmeli huomasi, että tähtitieteilijät mittaavat todellisuudessa vain kahta tekijää: etäisyyttä ja nopeutta. Näitä toki mitataan muiden tekijöiden, kuten kirkkauden ja punasiirtymän, avulla. Maailmankaikkeuden laajimmissa skaaloissa tähtitieteilijät voivat vain ottaa kuvia ja mitata niistä punasiirtymän ja sitten etäisyyden. Tämän pohjalta Carmeli laati uuden teorian – ''Cosmological Special Relativity'' – ja myöhemmin yleisen teorian, johon kuului myös aine.<ref>Hartnett, s. 42–43</ref>

Vuonna 1996 Carmeli ennusti teoriansa pohjalta noin kaksi vuotta ennen havaintoja, että universumin laajenemisen on oltava kiihtyvää. Carmelin uusi ''avaruusnopeus''-käsite laajentaa Einsteinin suhteellisuusteoriaa laajenevan avaruuden laajenemisnopeudella. Carmelin teoria sisältää Einsteinin koko teorian, jonka on todettu pätevän aurinkokunnassa, mutta laajentaa sen kaikille universumin skaaloille.<ref>Hartnett, s. 43</ref>

Hartnett argumentoi saaneensa tämän teorian pohjalta kuvatuksi aineen tiheyden riippuvuuden punasiirtymästä ja näin poistaneensa pimeän aineen tarpeen universumin selitystekijöiden joukosta. Oikeaa fysiikkaa käyttäen se, mitä on väitetty pimeäksi energiaksi, onkin kuvaus tyhjiön itsensä ominaisuuksista – tyhjiö ei näet ole ”ei mitään”, ja vasta tämä uusi fysiikka kuvaa oikein sen ominaisuudet. Hartnettin mukaan tämän uuden fysiikan perusteella normaaliksi ainetiheydeksi vaaditaan vain n. 4% kriittisestä tiheydestä, mikä on sama kuin mitä on havaittu aineen määräksi loistavan aineen määrän perusteella. '''Hartnett-Carmeli'''-malli ei näin ollen vaadi lainkaan pimeää ainetta toisin kuin Friedmann-Lemaître-mallit.<ref>Hartnett, s. 43–44</ref>

==== Galaksien pimeän aineen ongelma ====

Jotain gravitaatiokeskusta<ref>"paikallisen painovoimakentän keskipistettä"</ref> kiertävän kappaleen nopeutta gravitaatiokeskusetäisyyden funktiona kuvaavia kaavioita kutsutaan ''rotaatiokäyriksi''. Hartnett kirjoittaa, että [[wp:Galaksin rotaatiokäyrä|spiraaligalaksitähtien rotaatiokäyrät]]<ref>jotka siis kuvaavat spiraaligalakseihin kuuluvien tähtien kehänopeutta galaksinsa gravitaatiokeskuksen ympäri tästä lasketun etäisyyden funktiona</ref> ovat jo monien vuosikymmenten ajan tuottaneet päänvaivaa tähtitieteilijöille:

Newtonin fysiikan mukaan jotain paikallista gravitaatiokeskusta kiertävä kappale liikkuu sitä hitaammin, mitä kauempana se tästä keskuksesta on – esimerkiksi Venus kiertää Aurinkoa huomattavasti nopeammin kuin Uranus. Gravitaatiokeskuksesta loitompana sijaitsevien spiraaligalaksitähtien kiertonopeus ei kuitenkaan tipukaan tällä tavoin vaan yleensä ensin nousee tiettyyn rajaan asti ja sitten pysyy ennallaan. Nämä havainnot ovat poikkeuksellisia, sillä olisi oletettavaa, että ratanopeudet jopa laskisivat nollaan, kun etäisyys keskukseen kasvaa riittävän suureksi.<ref>Hartnett, s. 43–44</ref>

Kirkkaimmilla galakseilla kiertokäyrä laskee hienoisesti suurimman arvonsa saatuaan, ääripäiden välissä olevilla galakseilla se pysyy lähes vakiona ja himmeimmillä galakseilla se kasvaa tasaisesti läpi kiekon. Tyypillisesti tämän ilmiön selitykseksi on tarjottu pimeästä aineesta koostuvaa haloa, joka ympäröi galaksia. Hartnett argumentoikin, että pimeää ainetta käytetään selityksenä aina, kun käytössä oleva fysiikka ei pysty selittämään havaittua dynamiikkaa. Kuitenkaan galaksin ytimeen ei pimeää ainetta juurikaan tarvita, vaan se on suurimmaksi osaksi keskittynyt keskuksen ulkopuolella olevaan haloon. Tämä selitysmalli edellyttääkin jokaisessa maailmankaikkeuden spiraaligalaksissa olevan pimeää ainetta juuri oikea määrä juuri oikeassa paikassa. Hartnettin mukaan jotkut ''Big Bang'' -teoriaan uskovat astrofyysikotkin pitävät tätä mallia keinotekoisena ja ovat etsineet havainnoille parempaa selitystä.<ref>Hartnett, s. 45–47</ref>

Tämän ongelman ratkaistakseen Carmeli laati viidennen ulottuvuuden laajennuksen Einsteinin suhteellisuusteoriaan, jossa Hubblen laajeneminen tuottaa hiukkasille lisää liikettä ja näin galaksien dynamiikan. Carmeli onnistui myös johtamaan hyvin tunnetun galaksien etäisyyden mittaamiseen käytetyn [[wp:Tullyn–Fisherin relaatio|Tullyn–Fisherin relaation]]. Hän esittikin suhteen olevan galaksin massan ja nopeuden, eikä kirkkauden ja nopeuden välillä.<ref>Hartnett, s. 47</ref>

Carmelin teoria kyseenalaisti pimeän aineen olemassaolon, mutta Carmeli lopetti kaasujen ja tähtien liikettä koskevat laskelmansa lyhyeen. Hartnett laajensi Carmelin laskelmia ja argumentoi näin selittäneensä galaksien tyypilliset rotaatiokäyrät ilman pimeää energiaa. Hartnett argumentoi, että carmelilaista kosmologiaa käyttäen on mahdollista selittää havainnot ilman oletusta pimeästä energiasta kaikissa universumin mittaluokissa.<ref>Hartnett, s. 48, Appendix 3</ref>

Hartnett kirjoittaa, että epäsäännöllisten rotaatiokäyrien tutkimukset ovat toistaiseksi osoittaneet, että voimien ollessa hyvin heikkoja spiraaligalaksien ulointen alueiden kaasujen ja tähtien lisänopeus johtuu kaasumolekyylien kytkeytymisestä, kun universumi laajenee. On havaittu, että näissä järjestelmissä painovoima ei ole kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön vaan etäisyyteen itseensä ja näin tähdet näyttävät kulkevan nopeammin ulkokierroksilla kuin mitä muuten odotettaisiin.<ref>Hartnett, s. 48–49</ref>

Todennäköisesti suurin haaste uudelle fysiikalle on selittää suurien galaksijoukkojen välissä niitä erossa pitävän kuuman kaasun dynamiikka. Tähtitieteilijät ovat laskeneet, että kuuman röntgensäteilevän kaasun massa on huomattavasti suurempi kuin itse galaksien. Perinteisesti tämä on selitetty pimeällä energialla. Hartnett kuitenkin argumentoi, että galaksijoukkojen välisen kaasun lämpeneminen johtuu kaasuionien ja molekyylien liikkeestä laajenevassa universumissa. Tässäkin tapauksessa voimat ovat hyvin heikkoja, mikä tarkoittaa, että kaasujen käyttäytyminen ei seuraa Newtonin, vaan Carmelin lakeja. Tässä tapauksessa kaasuhiukkasten satunnainen liike lisää huomattavasti lämpenemistä ja näin termodynamiikka voidaan selittää ilman pimeää energiaa.<ref>Hartnett, s. 49–51</ref>

== Suhteellisuusteoria ja sen laajennus ==

Einsteinin erityinen suhteellisuusteoria on muuttumattomuuden teoria, kuten Einstein halusikin sitä kutsuttavan. Esimerkiksi havainnoija voi aina mitata saman valon nopeuden riippumatta liikkeestään. Valon nopeus onkin määritelty vakioksi '''''c''''', ja se määrää, kuinka nopeasti esine tai valo voi universumissa nopeimmillaan kulkea.<ref>Hartnett, s. 56–57</ref>

Uudessa teoriassa havaitut parametrit ovat galaksien suhteellisia etäisyyksiä ja nopeuksia. Carmeli teoretisoikin, että minkä tahansa fysikaalisen kuvauksen täytyy liittyä näihin suureisiin vastaavalla tavalla kuin Einstein teki suhteellisuusteoriassaan. Näin ollen hänen universuminsa pääsuuretta kutsutaankin avaruusnopeudeksi avaruusajan sijasta.<ref>Hartnett, s. 57</ref>

Lämmetessään kaikki kaasut lähettävät valoa eri aallonpituuksilla ja näin tähdet lähettävät aallonpituudeltaan sisältämiensä kaasujen mukaista valoa. Ionit taas lähettävät fotoneita hyvin vaihtelevilla aallonpituuksilla, mikä on kuvattu hyvin modernissa kvanttimekaniikassa. Tämän takia näemme kirkkaita ja tummia viivoja tähtien spektrissä. Tämä pitää paikkansa myös galakseissa, joita käytetään määritettäessä universumin laajenemista.<ref>Hartnett, s. 57–58</ref>

Kun tähdistä tulevaa spektriä verrataan samojen kaasujen laboratoriomalleista saatuihin spektreihin, huomataan, että tähdistä tuleva valo on siirtynyt joko punaista tai sinistä ääripäätä kohti. Tulkinta tästä siirtymästä on, että kohteet ovat liikkeessä. Tähtitieteilijät tukeutuvat tähän mitatessaan etäisyyksiä ja nopeuksia maailmankaikkeudessa. Hartnett argumentoi myös, että ilmiö on vastaava [[wp:doppler-ilmiö|Dopplerin ilmiön]] kanssa.<ref>Hartnett, s. 57–59</ref>

Aluksi astronomit mittasivat Linnunradan ulkopuolisia lähteitä ja huomasivat, että useimpien valo oli punasiirtynyttä ja että näin ollen ne olivat menossa meistä poispäin. Nykyään tämä tulkinta on korvattu avaruuden itsensä laajenemisella, jossa galaksit itse eivät liiku, vaan avaruus laajenee tai levittyy. Näin punasiirtymät voidaan tulkita laajenemisen nopeudeksi, joka on kuvattu [[wp:hubblen laki|Hubblen laiksi]].<ref>Hartnett, s. 59</ref>

Hubblen laki: '''''v''''' = '''''H0r''''', jossa '''''v''''' on laajenemisen nopeus, '''''r''''' on etäisyys ja '''''H0''''' on Hubblen vakio. Lain merkityksen voi tiivistää: "Mitä suurempi etäisyys, sitä suurempi nopeus." Carmelin mukaan vakio on pätevä, mutta muokattuna seuraavaan muotoon:

'''''v''''' = (1/'''''τ''''')'''''r'''''

jossa '''''τ''''', Carmeli-Hubble-aikavakio, on sama kaikille havainnoijille ajankohdasta riippumatta, eli näin ollen ei ole merkitystä, milloin mittaus on tehty. Tämä idea on saanut tukea siitä tosiasiasta, että Hubblen vakio vaihtelee huomattavasti riippuen menetelmästä ja että mitattaessa eri etäisyyksillä olevia kohteita voidaan saada erilaisia tuloksia. Näin ollen se ei olekaan vakio, toisin kuin Carmelin vakio. Hartnett argumentoi kuitenkin, että silloin, kun mittaukset perustuvat suurten ellipsigalaksien ja galaksiryhmän kirkkaimpien spiraaligalaksien punasiirtymiin, Hubblen vakio on toimiva.<ref>Hartnett, s. 60–61</ref>

Carmeli-Hubble-aikavakion arvoksi on laskettu n. 13,5 miljardia vuotta. On kuitenkin huomattava, että se määrittelee aikaa eikä universumin ikää. Kysyttäessä universumin ikää on selvennettävä, minkä kellon mukaan mitatusta iästä on kysymys. On myös ymmärrettävä, että tässä puhutaan uudesta universumin ulottuvuudesta. Se ei ole ulottuvuus samalla tavoin kuin pituus, leveys ja syvyys, mutta todellinen ulottuvuus silti. Se on nopeusulottuvuus, jossa näemme universumin laajenevan. Galaksit eivät ole liikkeessä avaruudessa, vaan avaruus itsessään laajenee nopeudella '''''v'''''.<ref>Hartnett, s. 61-62</ref>

Teoria on vastaava erityisen suhteellisuusteorian kanssa, kun aikaulottuvuus korvataan nopeusulottuvuudella ja universaali vakio '''''c''''' uudella vakiolla '''''τ'''''. Kuten Einstein, Carmeli laati teoriansa olettamatta, että universumissa olisi lainkaan ainetta. Kun aine lisättiin teoriaan, muodostui ''Cosmological General Relativity'' -teoria (CGR). Teoria on tyylikäs yksinkertaisuudessaan; se kuvaa galaksien liikettä havaittavassa universumissa. Se tarvitsee vain Carmeli-Hubble-aikavakion, nykyisen keskimääräisen aineen tiheyden ('''''Ω''''') ja hyvin tunnettuja vakioita.<ref>Hartnett, s. 62-63</ref>

CGR olettaa pallomaisesti symmetrisen universumin, jossa havainnoija on keskellä. Galaksit ovat jakautuneet sen mukaisesti ja havaitsemme punasiirtymiä, joten universumi on laajeneva. Teoria olettaa vain avaruuden isotrooppisuuden<ref>Maasta käsin eri suuntiin tehdyt havainnot ovat olennaisesti samantyyppisiä.</ref>, muttei homogeenisuutta<ref>Kaikkialla havaittaisiin samantyyppinen tilanne kuin maasta käsinkin.</ref>. Sen mukaan universumin laajenemisessa on kolme vaihetta: aluksi hidastuva, sitten vakio ja lopulta kiihtyvä. Universumin ollessa tiheä se laajeni hidastuen, kunnes rikkoi vapaan alueen, jossa aine rikkoo kriittisen tiheyden (n. 10-29 g/cm-3). Nykyään tiheys on huomattavasti alempi. Mallin kolmivaiheinen laajeneminen on onnistuneesti sovellettu vuonna 1997 havaitun ''Ia''-tyyppisen supernovan kirkkaus-etäisyys-tutkimusaineistoon.<ref>Hartnett, s. 63</ref>

=== Einsteinin kenttäyhtälöt ===

Vuonna 1915 '''Albert Einstein''' löysi kirjallisten avustajien tuella oikeat kenttäyhtälöt kuvaamaan maailmankaikkeuden rakennetta:

'''''Gμv''''' = '''''Rμv''''' – 1/2*'''''R''''' = '''''κTμv'''''

Nämä yhtälöt kuvaavat avaruusajan vaikutusta aineen ja energian kaareutumiseen. Suhteellisuusteoriassa vetovoima ei ole enää voima vaan seuraus geometriasta ja kaareutumisesta, jota kuvaa '''''Gμv'''''. Hartnett kuvaa tätä näyttämönä, jossa universumin näytelmä näytellään. '''''Tμv''''' on energia/momenttitensori, joka kuvaa energian ja aineen tilavuutta universumista. Se on aineen kriittisen tiheyden '''''Ω''''' funktio. Kaareutuminen riippuu '''''Tμv'''''-vakiosta. '''''κ''''' taas liittää eri suureet yhteen yhtälön eri osissa.<ref>Hartnett, s. 64–65</ref>

''Kriittinen tiheys'' on universumin kokonaisenergia- ja ainemäärä (ilmaistuna määränä, joka on riittävä universumille, jotta se saavuttaisi ''vapaan alueen''<ref>alueen, jossa universumi ei enää laajene</ref>, muttei niin iso, että vetovoima voittaisi ja universumi luhistuisi).<ref>Hartnett, s. 64</ref>

Einstein laati yhtälönsä neljään ulottuvuuteen: kolmeen tilaulottuvuuteen ja yhteen aikaulottuvuuteen. Carmeli havaitsi, että Einsteinin kenttäyhtälöt olivat voimassa myös silloin, kun avaruusaika korvattiin avaruusnopeudella. Myöhemmin hän lisäsi avaruusajan takaisin kuvaamaan koko universumin mittakaavaa pienempiä skaaloja. Tästä syntyi viisiulottuvuusteoria. Avaruusnopeus poikkeaa arvaruusajasta yhdessä merkittävässä kohdassa. Carmeli oletti, että universumi ei ole koskaan ilman ainetta. Sen takia hän tarkasteli teoriassaan uutta suuretta nimeltään ''effective matter density'' (vastaava kuin '''''Ω'''''–1), joka voi saada arvokseen nollan tai jopa negatiivisen, mitä normaali ainetiheys '''''Ω''''' ei voi olla. Tämä tarkoittaa, että avaruudella on ominaisuus, joka aiheuttaa sen laajenemisen. Aluksi universumin ''effective matter density'' oli hyvin suuri, mistä se on sitten laskenut.<ref>Hartnett, s. 65–66</ref>

Kun mitattu aineen tiheys '''''Ω''''' on pienempi kuin 1, universumi on avoin ja Carmelin teoriassa se tarkoittaa, että universumi voi laajeta ikuisesti koskaan luhistumatta. Teoria myös osoittaa, että universumi on avaruudellisesti tasainen, mikä on kokemuksemme mukaista. Se on myös aina ollut sellainen. Teoria poikkeaa tässäkin kohdin FL-malleista, jotka vaativat, että aineen ja energian tiheyden täytyy olla kriittinen tiheys ('''''Ω''''' = 1). Teoria ei myöskään sisällä kosmologista vakiota ('''''Λ'''''), kuten FL-mallit vaativat. Vastaava vakio voidaan kuitenkin johtaa Carmelin teoriasta; se on nollasta poikkeava ja positiivinen, hyvin pieni ja oikeaa suuruusluokkaa havaintoihin nähden.<ref>Hartnett, s. 66–67</ref>

Hartnett huomauttaa, että Carmeli ei pidä teoriaansa minään muuna kuin uudentyyppisenä ''Big Bang'' -mallina. Teoriaa voidaan kuitenkin laajentaa uudeksi malliksi, joka vastaa sitä, mitä voisimme olettaa lähtiessämme 1. Mooseksen kirjan historiasta. Hartnett argumentoi, ettei lähtökohtia voida johtaa havainnoista ja että vaikka ajassa nähtäisiinkin taaksepäin alkuun asti, sama tutkimusaineisto voi tukea hyvin erilaisia historiallisia tulkintoja – todistusaineistosta ei ole luettavissa vain yhtä historiaa.<ref>Hartnett, s. 67</ref>

=== Todistusaineistoa: Suuripunasiirtymäiset supernovahavainnot ===

Kun halutaan testata näitä maailmankaikkeuden rakennetta kuvaavia teorioita, on löydettävä itsenäinen menetelmä universumin etäisyyksien mittaamiseen. Nykyään käytetty menetelmä on luoda ”standardikynttilä” ja käyttää kirkkauden kääntäen verrannollisuutta, eli mitä kauempana valonlähde on, sitä himmeämpänä valo saapuu. Kaikki, mitä tarvitaan, on mitata, kuinka olennaisesti valaiseva ”standardikynttilä” on. ''Ia''-tyyppisen supernovan löytyminen antoi astronomeille mahdollisuuden sekä mitata kyseisen galaksin, jonka keskellä on räjähtävä tähti, etäisyyden että saada valon punasiirtymä, joka antaa perääntymisnopeuden. Havaittiin, että tämäntyyppinen supernova voitiin kalibroida standardiksi.<ref>Hartnett, s. 67-68</ref>

Kun FL-malleja testattiin näin, huomattiin, että teoria sopii havaintoihin vain, jos niihin lisätään suuret määrät pimeää ainetta ja energiaa. Parhaiten sopiva FL-malli vaatii, että aineen kokonaistiheyden tulisi olla noin 26% ('''''Ω''''' = 0,26), mutta kun aineen tiheys mitattiin paikallisesti, saatiin arvoja väliltä 0,7%–4,1%. Vaikka havaintojen korkein arvo ('''''Ω''''' = 0,04) otettaisiin, ei se ole riittävästi. Tämän takia on oletettu, että yhteensopimattomuus johtuu pimeästä aineesta.<ref>Hartnett, s. 68–69</ref>

Tämäkään ei kuitenkaan vielä riitä, sillä ''Sne Ia'' -havaintojen on huomattu olevan himmeämpiä kuin mitä pitäisi. Jonkin muunkin on siis ajettava universumia laajemmaksi. Tämä johti ideaan, että universumin laajeneminen on kiihtyvää ja sitä aiheuttaa tuntematon voima nimeltään pimeä energia. Kun Einsteinin kenttäyhtälöiden vasemmalle puolelle lisätään kosmologinen vakio ('''''Λ'''''), se selittää havainnot, vaikka onkin arvoltaan pieni. Näin ollen näkyvän ja pimeän aineen tiheys '''''Ω''''' = 0,26 lisättynä pimeän energian tiheydellä '''''ΩΛ''''' = 0,74 on '''''Ω + ΩΛ''''' = 1.<ref>Hartnett, s. 69</ref>

Kun Carmelin avaruusnopeusteoriaa testattiin tällä tavoin samaan havaintoaineistoon, se sopi siihen erittäin hyvin ilman pimeää ainetta tai energiaa. Tätä kuvaa vapaa parametri, universumin aineen tiheys, ja sen parhaaksi arvoksi on mitattu '''''Ω''''' = 0,04 ± 0,02, joka sopii täysin mittauksiin. Hartnett argumentoi, että tämä osoittaa havaintojen olevan sopusoinnussa Carmelin teorian kanssa ja vahvistavan Carmelin alkuperäisen oletuksen siitä, että '''''Ω''''' < 1 ja näin ollen universumi on laajeneva.<ref>Hartnett, s. 69–70</ref>

== Oma galaksimme tapahtumien keskiössä ==

Raamattu kertoo selvästi, että ihmiset ovat Jumalan huomion keskipiste ja universumi on luotu julistamaan Hänen kunniaansa. Tämän perusteella se on tehty meidän nähtäväksemme ja on järkevä olettaa, että Jumala laittoi maapallon universuminsa keskelle, jotta voimme havaita, kuinka mahtava se on. Myös '''Edwin Hubble''' päätyi punasiirtymätutkimuksissaan päätelmään, että maapallo on ainakin hyvin lähellä pallomaisesti symmetrisen universumin keskipistettä. Hän havaitsi, että kaikki galaksit kulkevat hänestä poispäin siten, että mitä kauempana galaksi oli, sitä nopeammin se loittoni.<ref>Hartnett, s. 74–75</ref> Hän kuitenkin hylkäsi johtopäätöksensä filosofisin perustein:

{{sitaatti|Homogeenisuuden henkiin heräämisen, ja loittonemiskertomissa esiin tulleen erityisen sijainnin eli yhtenäisyyden poikkeaman kauhun välttämiseksi täytyy toisen termin kompensoida se avaruudellisen kaareutumisen vaikutuksena.|Edwin Hubble<ref>Hubble E., The observational approach to cosmology, The Clarendon Press, Oxford, pp. 59, 1937, viitannut Hartnett, s.75 </ref>}}

On huomattava, että Hubble tulkitsi punasiirtymät galaksien liikkeeksi.<ref>Nykykäsityksen mukaan galaksit eivät liiku, vaan avaruus laajenee</ref> Tästä seurasi, että galaksit vaikuttivat liikkuvan nopeammin kuin mitä avaruus laajeni, ja tämä ongelma voitiin korjata vain olettamalla, että avaruus on kaareutunut, ja sikäli kun se on kaareutunut, voitiin keskipiste välttää. Näin ollen ei ollut tarvetta myöskään universumin reunoille, eikä mikään paikka universumissa ollut erityinen.<ref>Hartnett, s. 75</ref>

Edellä mainittua olettamusta kutsutaan yleisesti kosmologiseksi vakioksi, ja sen mukaan laajoissa mittasuhteissa missä tahansa universumin kolkassa oleva havainnoija näkee saman universumin ”suuren kuvan”. Hubblen mukaan tämä on kuitenkin vain puhdas olettamus.<ref>Hubble E., The observational approach to cosmology, The Clarendon Press, Oxford, pp. 54, 1937, viitannut Hartnett, s.76 </ref>

Hartnett argumentoi, että on järkevää olettaa universumin olevan äärellinen ja rajallinen Jumalan ihmiskuntaan kohdistaman huomion perusteella. Kun hyväksytään universumin äärellisyys ja hylätään yhtenäisyys havaintojen ja taustaolettamusten perusteella, seuraa tästä, että universumilla on rajat. Kohdassa {{rp|1. Moos. 22:17}} Jumala sanoo, että Abraham saa jälkeläisiä yhtä paljon kuin tähtiä on taivaalla. Tämän perusteella ei tietenkään voi todistaa, että tähtien määrä on äärellinen, mutta se on järkevä olettamus huomioiden, että vain Jumala on ääretön.<ref>Hartnett, s. 77</ref>

Hartnett argumentoi, että aivan niin kuin Hubblen aikana, voidaan todistusaineisto edelleen tulkita kuvaamaan, että olemme keskellä universumiamme. Eteläafrikkalainen tähtitieteilijä ja poliitikko '''George Ellis''' toteaakin, ettei pallomaisesti symmetristä universumia, jossa maapallo on keskellä, voi kumota havainnoilla, vaan sen voi hylätä vain filosofisin perustein. Hänen mukaansa malleja valittaessa käytetään filosofisia kriteerejä – ja kosmologia pyrkii paljolti piilottamaan tämän.<ref>Gibbs, W.W., Profile: George F.R. Ellis; thinking globally, acting universally, Scientific American 273(4): 28–29, 1995. Viitannut Hartnett, s. 79</ref>

=== Galaksien jakautuminen universumissa ===

Hartnett argumentoi, että on hyvin vaikea vastata kysymykseen, mitä havainnot osoittavat universumin rakenteesta, sillä hyvin suuria etäisyyksiä mitatessa turvaudutaan Hubblen lakiin, jonka täsmälliset arvot riippuvat oletetusta kosmologisesta mallista.<ref>Hartnett, s. 82–83</ref>

Universumin galaksien sijoittumista on kuitenkin tutkittu ''The 2df Galaxy Redsift Survey''<ref>http://www.aao.gov.au/2df, viitattu 7.7.2012. Viitannut Hartnett, s. 83</ref> ja ''Sloan Digital Sky Survey'' -tutkimuksissa.<ref>http://www.sdss.org/, viitattu 7.7.2012. Viitannut Hartnett, s. 83</ref> Yhdessä nämä tutkimukset ovat kartoittaneet n. 600 000 galaksia. Nämä tutkimukset eivät ole kuitenkaan antaneet tukea universumin homogeenisuudelle. Pitsan siivuilta vaikuttavat kuvat<ref>http://www.mso.anu.edu.au/2dFGRS/, http://www.sdss.org/news/releases/galaxy_zoom.jpg, viitattu 7.7.2012. Kuvissa oma galaksimme on ”pitsa-siivun” kärjessä</ref>, joissa yksi pieni piste vastaa galaksia osoittavat valtavia samankeskisiä rakenteita, jotka ovat asettuneet keskipisteen, eli oman galaksimme, ympärille. Tämä ei myöskään johdu menetelmistä, sillä ''Big Bang'' -mallin pohjalta odotettaisiin, että galaksien tiheys kasvaisi kauemmas mentäessä, sillä silloin katsottaisiin ajassa taaksepäin, kunnes etäisyyden kasvaessa tarpeeksi galaksit tulisivat liian himmeiksi näkemisen kannalta.<ref>Hartnett, s. 83–84</ref>

Hartnett kirjoittaa, että näiden karttojen rakentamisessa on käytetty useita olettamuksia, eikä hän allekirjoita niitä kaikkia. Jos kartat ovat oikeita, ne osoittavat, että universumi on isotrooppinen, muttei homogeeninen. Näin todistusaineisto osoittaisi, että kosmologinen vakio on virheellinen ja universumilla on erityinen keskipiste, jonka lähettyvillä me olemme.<ref>Hartnett, s. 85</ref>

=== Einsteinin kenttäyhtälöiden ratkaisu ===

Ratkaistessaan kenttäyhtälöitään avaruusajan avulla Einstein huomasi, että niiden mukaan painovoiman pitäisi romahduttaa universumi kasaan. Tätä korjatakseen Einstein lisäsi kosmologisen vakion ('''Λ''') kaavoihinsa, mutta kuultuaan Hubblen havainnoista hän kutsui tätä elämänsä suurimmaksi munaukseksi. Carmeli taas tarjosi perinteisistä FL-malleista poikkeavan lähestymistavan ja ratkaisi Einsteinin kenttäyhtälöt. Carmelin mallissa universumi on pallomaisesti symmetrinen ja isotrooppinen, muttei välttämättä homogeeninen. Se onkin yhtenevä galaksien sijoittumista kuvaavien tutkimusten kanssa, toisin kuin FL-mallit. FL-teoreetikot ovatkin yrittäneet ratkaista tätä lisäämällä ei-homogeenisuutta teoriaan varsinaisten mallien häiriöksi.<ref>Hartnett, s. 85,87</ref>

Carmelin mallissa universumi voi olla joko ääretön tai äärellinen mutta rajaton. Hartnett argumentoikin Carmelin hylänneen ratkaisun, joka tuo mukanaan keskipisteen painovoimapotentiaalin. Tämän ratkaisun mukaan universumi on rajallinen ja sillä on erityinen keskipiste. Hartnett argumentoi, että Carmelin saama ratkaisu Einsteinin kenttäyhtälöihin pätee myös äärellisessä ja rajallisessa universumissa ja se on myös yhteensopiva suuripunasiirtymäisten Ia-supernovamittausten kanssa. Ainoa vaatimus on, että universumin fyysinen säde on yhtä suuri tai suurempi kuin havaittu säde. Hartnett huomauttaa kuitenkin, että kosmologisen mallin valitseminen riippuu lopulta omista mieltymyksistä, ei tutkimusaineiston vaatimuksista.<ref>Hartnett, s. 87</ref>

== Taivaiden levittäminen ==

Hartnett argumentoi, että havaintojen perusteella on mahdotonta selvittää, liikkuvatko galaksit meistä poispäin vai ovatko galaksit paikallaan ja avaruus laajenee. Punasiirtymien perusteella vaikutukset ovat samat, ja ne viittaavat siihen, että etäisyydet meidän ja universumin kauimpien osien välillä ovat kasvaneet nopeasti menneisyydessä. Raamattu antaa tästä myös vihjeen, sillä Jumala puhuu useassa kohdassa taivaiden levittämisestä.<ref>Ps. 104:2, Jes. 40:22, Jes. 42:5, Jes. 44:24</ref> Hartnett argumentoi, että jos tämä otetaan universumin laajenemisen perustavaksi mekanismiksi, on todennäköistä, että Jumala teki tämän jotakin tarkoitusta varten. Se on voinut suojella elämää maapallolla kaikelta tähtien lähettämältä säteilyltä.<ref>Hartnett, s. 92–93</ref>

=== Luomisen ensimmäiset neljä päivää ===

Hartnett kirjoittaa, että Jumala loi maapallon aluksi pelkästään vedestä ja näin vettä oli paljon enemmän kuin nyt. Jossain kohdassa ensimmäistä luomispäivää Jumala loi painovoiman ja sähkömagneettisen energian, myös valon. Jumala myös erotti maapallon pimeän ja valoisan puolen toisistaan, ja 24 tunnin päivät määriteltiin maapallon pyörimisestä seuraavan pimeän ja valoisan vaihteluna.<ref>Hartnett, s. 93–94</ref>

Toisena päivänä Jumala jakoi vedet, ja Hartnett esittää tämän tarkoittavan sitä, että osa vesistä sijoitettiin aurinkokunnan ulkolaidoille suojaamaan maapallon tulevia asukkaita. Neljäntenä päivänä osasta tästä muodostettiin kaasuplaneettoja, ja [[wp:Transneptuninen kohde|transneptunisia kohteita]]. On myös huomattavasti todistusaineistoa siitä, että Neptunuksen takaiset kappaleet ovat suurelta osin jäätä. Kolmantena päivänä Jumala jakoi maan ja vedet, ja neljäntenä hän loi auringon, kuun, tähdet ja galaksit. Jumala levitti avaruuden jollain tavalla ja levitti isäntägalaksit, joista Hän erotti lisää galakseja neljännen luomispäivän aikana.<ref>Hartnett, s. 94–95</ref>

=== Galaksien luominen ===

Carmelin mallin mukaan energian säilymislain luonnollinen seuraus on, että hiukkasia muodostuu eli ainetta syntyy tyhjyydestä. Tämä ei ole tyhjästä luomista (''creatio ex nihilo''), vaan energian muuttumista muodosta toiseen. Ainut vaatimus on, että universumin entropia ei saa olla vakio, eli universumin epäjärjestyksen on kasvettava.<ref>Hartnett, s. 95</ref>

Tämä voidaan nähdä aktiivisissa galakseissa, kuten galaksissa 0313-192<ref>http://hubblesite.org/newscenter/archive/releases/2003/04/image/b/, viitannut Hartnett, s. 96</ref>, M82<ref>http://hubblesite.org/gallery/album/galaxy/pr2006014a, viitannut Hartnett, s. 95</ref> ja M87<ref>http://messier.seds.org/more/m087_h_nrao.html, viitannut Hartnett, s. 95</ref>. Galaksien keskipisteestä on havaittu lähtevän radioaktiivinen suihku. On harvinaista, että tällainen suihku näkyy näkyvässäkin valossa, sillä usein ne näkyvät vain näkyvän valon ulkopuolisilla aallonpituuksilla. Nämä havainnot osoittavat galaksien keskipisteissä tapahtuvaa väkivaltaista toimintaa.<ref>Hartnett, s. 95</ref>

Nykyään Hubblen laki on ekstrapoloitu<ref>sen soveltamisalaa on laajennettu myös havainnoilla todennettavan alueen ulkopuolelle</ref> määrittämään kohteiden etäisyyttä silloinkin, kun niiden etäisyyttä ei muuten voida mitata. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi kvasaarit, joiden – ''Big Bang'' -malliin tukeutuen – ajatellaan hyvin suurten punasiirtymiensä perusteella olevan erittäin kaukana universumin äärilaidoilla. Normaalisti ei olisikaan odotettavissa, että näin etäisiä kohteita voitaisiin lainkaan havaita, mutta ''Big Bang'' -mallin pohjalta on ajateltu, että kvasaarit ovat suuria mustia aukkoja, joihin syöksyvä aine säteilee valoa äärimmäisen voimakkaasti.<ref>Hartnett, s. 96–97</ref>

Nämä olettamukset on kuitenkin nykyään kyseenalaistettu, sillä galaksien sisältä tai niiden läheltä on löydetty useita voimakkaasti röntgensäteilyä lähettäviä kohteita, jotka tähtitieteilijät Geoffrey ja Margaret Burbidge sekä Halton Arp ovat tulkinneet kvasaareiksi. Esimerkiksi NGC 7319 -galaksin<ref>Yksi Stephanin kvintetin galakseista, http://hubblesite.org/gallery/album/entire/pr2001022a, viitattu 7.7.2012, viitannut Hartnett, s. 97</ref> sisällä on kvasaari lähellä sen keskipistettä. Sen jäljessä on V:n muotoinen kaasuvirta, jollainen on odotettavissa, jos kvasaari on tuottanut kaasulla täytetyn alueen galaksin keskustaan. – Juuri voimakas röntgensäteily johti alun perin kvasaarin löytämiseen.<ref>Hartnett, s. 97–98</ref>

Hubblen lain perusteella galaksin punasiirtymä '''z''' = 0,022 ja galaksi näin ollen 360 miljoonan valovuoden päässä. Kvasaarin punasiirtymä '''z''' = 2,114, joten sen etäisyys on miljardeja valovuosia. ''Big Bang'' -teorian olettamusten perusteella kohteet eivät voi olla kosketuksissa toisiinsa. Arp on kuitenkin osoittanut, että on hyvin todennäköistä, että kvasaari ja galaksi ovat kosketuksissa toistensa kanssa eikä kyseessä ole näköakseliharha<ref>Maasta katsoen samassa suunnassa sijaitsevien kosmisten kohteiden pitäminen keskenäänkin lähekkäisinä</ref>. Arp ja muutkin ovat ehdottaneet, että kvasaarit tuottaisivat galakseja, mutta ''Big Bang'' -teoreetikot ovat hyvin tiukasti torjuneet tämän näkemyksen, sillä se on vastoin heidän perusolettamustaan, jonka mukaan kaikki aine syntyi ''Big Bang''issä. Kvasaareista saatu todistusaineisto kyseenalaistaa kuitenkin galaksien sijainnin ja näin ollen myös ''Big Bang'' -laajenemismallit.<ref>Hartnett, s. 98–99</ref>

Kvasaareiden punasiirtymät antavat myös valikoivasti vain tiettyjä arvoja, mikä todistaa linnunratakeskisestä universumista. Hartnettin mukaan ne on luotu kaikki luomisviikon neljännen päivän luomisjaksojen aikana taivaiden levittyessä. Halton Arp on voimakkaasti kannattanut tämän tuottoprosessin sekulaaria tulkintaa, ja jo hänen ''Seeing Red'' -kirjansa takakannen kuvakin esittää ellipsigalaksia tuottamassa pienempiä galakseja.<ref>Hartnett, s. 100–101</ref>

Hartnettin tulkinta näistä löydöistä on kuitenkin se, että galakseissa nähdään luominen silloin, kun se tapahtui: luomisviikon neljäntenä päivänä, sillä valolta kuluu äärellinen aika kulkea maapallolle. Näin myös {{rp|Ps. 19:1}} voidaan ymmärtää hyvin järkevästi.<ref>Hartnett, s. 101</ref>

=== Laajenemistekijä ===

Yleisesti hyväksytyn nykynäkemyksen mukaan universumi koko ajan laajenee, mikä asettaa luomisteoreetikoiden selviteltäväksi kysymyksen, paljonko universumi on luomisesta lähtien kaiken kaikkiaan laajentunut. ''Big Bang'' -teoreetikoista poiketen luomismallin kannattajilla ei näet ole mitään syytä olettaa universumin alkuun [[wp:singulariteetti|singulariteettia]].

Ajassa taaksepäin tehtävät laskelmat antavat tulokseksi, että universumi on laajentunut 36-miljardikertaiseksi, mikä tarkoittaa, että alussa universumi on nykyiseen verraten ollut hyvin pieni. Laskelma perustuu suoraviivaiseen laajenemistekijään 1 + '''zexp''', jossa '''zexp''' esittää Jumalan ensimmäisenä luomispäivänä luoman elektromagneettisen säteilyn eli valon punasiirtymää. Kun oletetaan, että tämän säteilyn lämpötila on ollut 9000 kelviniä, ja kun verrataan sitä nykyiseen kosmisen taustasäteilyn lämpötilaan 2,7 kelviniä, saadaan '''zexp''':n arvoksi 3 300 ja määrälaajenemiskertoimen arvoksi 3,6 * 1010. Näin paljon avaruus on siis levittynyt.<ref>Hartnett, s. 102</ref>

Tästä kuitenkin seuraa, että universumin tiheys olisi tähän mennessä laskenut n. kymmenesmiljardisosaan alkuperäisestä, ellei aineen kokonaismäärä olisi toisaalta samaan aikaan lisääntynyt. Kun ainetta on kuitenkin tullut kaiken aikaa lisää, tämä uusi aine on tiheyttä lisäävänä tekijänä hidastanut avaruuden laajenemisen ajan kuluessa aiheuttamaa universumin kokonaistiheyden vähenemistä. Nyt aineen keskitiheys maailmankaikkeudessa on 10-31 g/cm3, ja alussa se on voinut olla 10-21 g/cm3. Tämäkin käsittäisi vain 10 000 vetyatomia kuutiosenttimetrissä, mikä käytännössä tarkoittaisi edelleen tyhjiötä. Kun nykyisen universumin säde on 13,5 miljardia valovuotta ja lasketaan ajassa taaksepäin laajenemiskertoimen avulla, maailmankaikkeuden säteeksi ennen kuin Jumala levitti taivaat saadaan noin 8 miljoonaa valovuotta. Näin ollen välittömästi luomisensa jälkeen galaksit sijaitsivat paljon nykyistä lähempänä maapalloa ja niiden levittyessä syntyi uutta ainetta uuden kosmologisen mallin mukaisesti.<ref>Hartnett, s. 102-103</ref>

== Miten näemme tähtien valoa ”nuoressa” universumissa? ==

Avaruuden laajeneminen aiheutti valtavan ajanlaajenemistapahtuman maapallolla, mikä tarkoittaa, että kellot hidastuivat biljoona kertaa verrattuna kosmisiin kelloihin. Muualla universumissa kellot kulkivat samaan tahtiin kuin maapallolla nyt, mutta tuolloin maapallolla kellot kävivät hyvin hitaasti. Todellinen kerroin tälle voidaan määritellä Hubble-Carmeli -aikavakion '''τ''' ja aikalaajenemisen keston suhteesta. Jos aikalaajeneminen kesti vain neljännen luomipäivän, on kerroin vähintään muutaman biljoonan suuruinen.<ref>Hartnett, s. 108–109, '''τ'''≈ 4,28 * 1017 s, '''τ'''/(24 tuntia) = 4,28 * 1017s/86 400 s ≈ 5 * 1012</ref>

=== Suhteellisuusteoriat ===

Nykyään Einsteinin sekä erityinen että yleinen suhteellisuusteoria on hyvin varmistettu lukuisin kokein ja myös Hartnett-Carmeli malli on sen kanssa yhdenmukainen. Einsteinin yleistä ja erityistä suhteellisuusteoriaa on myös menestyksekkäästi sovellettu kosmologiaan, sillä niihin perustuva Friedmann-Lemaître-Robertson-Walker -kehysteoria on nykyään yleisesti käytössä universumin laajenemista kuvattaessa. Tämä kehysteoria vaatii kuitenkin pimeää ainetta ja energiaa, eikä sen olemassaoloa ole voitu varmistaa. ''Big Bang'' -teoriassa on myös monia muita ongelmia, joita on käsitelty aiemmin.<ref>Hartnett, s. 109–111</ref>

Carmelilainen 4-uloitteinen avaruusnopeuskosmologia kuitenkin kyseenalaistaa yleisen suhteellisuusteorian käytön universumin laajan mittakaavan rakenteiden kuvaamisessa. Sen menestys suuripunasiirtymäisten supernovamittausten kuvaamisessa ilman pimeää ainetta tai energiaa vahvasti osoittaa, että universumin rakenteelle on vaihtoehtoinen teoria. Saman teorian sovellus 5-uloitteinen avaruusnopeusmalli, selittää rotaatiokäyrät myös ilman pimeää ainetta ja näin vahvistaa entisestään teoriaa.<ref>Hartnett, s. 110–111</ref>

Kun oletetaan, että yleinen ja erityinen suhteellisuusteoria ovat päteviä kuvaamaan paikallisen mittakaavan tapahtumia universumissa ja Carmelin kosmologinen suhteellisuusteoria galaksien ja kosmologisilla mittakaavoilla, seuraa tästä viisi ulottuvuutta käsittävä avaruusaikanopeus -metrisestä teoriasta, että historiassa on tapahtunut valtava kosmologinen kiihtyminen ja sen mukana maapallon ja muun universumin kellojen välillä aikalaajenemin. Tästä seuraa loogisesti, että universumi on hyvin nuori maapallolla olevilla kelloilla mitattuna. Hartnett argumentoikin, että universumin suuri ikä on seurausta universumin suuren koon liian yksinkertaisesta tulkinnasta.<ref>Hartnett, s. 111</ref>

=== Lopppupäätelmät ===

Carmelilaisen kosmologian kehyksessä 5-ulottuvuusteoria on yhdenmukainen kaikkien mittaluokkien kanssa. Se vastaa paikallisella tasolla sekä erityistä että yleistä suhteellisuusteoriaa osalta ja suurimmissa mittaluokissa ''cosmological general relativity''ä. Universumin laajeneminen on hyvin suurta suurilla punasiirtymillä, mutta nolla aurinkokunnassamme. Tämä johtaa päätelmään, että luomisessa tapahtui mittava aikalaajeneminen, ottaen huomioon, että havainnoija on pallomaisesti symmetrisen laajenevan universumin keskellä. Myös yksisuuntaisen valonnopeuden<ref>Todellista valon nopeutta ei voida laskea, sillä se riippuu paikkallisista fysikaalisista olosuhteista</ref> voidaan laskea olevan hyvin suuri suurilla punasiirtymillä, mikä on suora seuraus aikalaajenemisesta. Näin ollen kaukaisimpien galaksien valo voi matkata maapallolle muutamassa päivässä mitattuna maapallolla olevin kelloin.<ref>Hartnett, s. 116–117</ref>

Teorista ei myöskään seuraa valon nopeuden poikkeamia, vaan paikallisesti atomikelloilla mitattuna valon nopeus on aina vakio ('''c'''). Maapallolle saapuva valo on laajentumisessa levittynyttä, minkä takia se on myös punasiirtynyttä, mutta koska kellot maapallolla käyvät nykyään samaan tahtiin kuin muuallakin universumissa ei muita vaikutuksia havaita.<ref>Hartnett, s. 117</ref>

Aikalaajenemisen vaikutukset ilmenivät maapallolla luomisviikon aikana. Kun laajeneminen pysähtyi, pysähtyi myös aikalaajeneminen. Hartnett argumentoi, ettei universumi enää ole laajeneva, mutta näemme laajenemisen jälkiä vielä, sillä valolta kuluu aikaa saapua maapallolle. Laajenemisen aikana maapallolta havaintoja tekevä olisi havainnut suuria sinisiirtymiä, mutta nykyään vain punasiirtymiä, sillä laajeneminen on pysähtynyt. Hartnett kirjoittaa myös, että kaikkialla kuudentuhannen valovuoden päässä laajenemisen voidaan nähdä pysähtyneen ja tämä alue laajenee ajan kuluessa.<ref>Hartnett, s. 116–118</ref>

== Lähteet ==

*{{Kirjaviite | Tekijä = Dr. John Hartnett | Nimeke = Starlight, Time and the New Physics | Julkaisija = Creation Book Publishers | Vuosi = 2007 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = 978-0-949906-68-7}}

=== Viitteet ===

{{Viitteet}}